Mormonit nousussa USAssa

Tuleeko vuodesta 2007 mormonien voitokas vuosi USAssa? Heidän malliehdokkaansa, Massachusetin kuvernööri Mitt Romney pyrkii nyt Valkoiseen taloon. Tuleeko messias Amerikasta?
----------

Gordon B. Hinckley, mormonien 96-vuotias profeetta on seurannut tyytyväisenä kodissaan Salt Lake Cityssä viime aikojen tapahtumia. Mormonikirkkoon kuuluu 12,5 miljoonaa jäsentä. Yksi menestys on ollut, että Mitt Romney on saanut Massachusetissa aikaan sen, että todennäköisesti kansanäänestyksessä päätetään vuonna 2008, onko homoavioliitto laillinen. Toinen menestys: Torstaina Washingtonissa vannoi valansa nevadalainen mormonisenaattori, Harry Reid. Ensimmäistä kertaa mormonit ovat nyt vahvasti vallan kahvassa.

Lähipäivinä Romney ilmoittaa virallisesti presidentinvaaliehdokkuudestaan. Hänen asemansa on kohtalaisen hyvä, koska uskonnollinen oikeisto ja republikaanien ”moderaatit” asettuvat hänen taakseen. Olemukseltaan hän on energinen ja karismaattinen. Taustalla on laaja uskovaisten verkosto ja hyvä taloudellinen asema.

Kun hän tulee Washingtoniin, hänen ei tarvitse olla yksin, sillä uskonveljiä on siellä jo ennestään. Mormonien lahkolla on pitkä historia. Jo 1800-luvun alkupuolella he lähtivät kohti länttä etsimään paikkaa, jossa voisi rauhassa harjoittaa omaa uskontoa. Päädytiin Utahin aavikolle. Joukon johtaja John Smith päätti asettua laaksoon Wasatch-vuoren juurelle. Smithin murhan jälkeen seuraaja Brigham Young perusti 1847 Salt Lake City –kaupungin. Vieläkin se on mormonien pääkaupunki ja siellä on valtava mormonien goottilaisytyyppinen temppeli.

Mormonit ovat vahvasti mukana USAn valtakeskuksissa. Senaattorit Orrin Hatch ja Robert Bennett ja hallituksessa Mike Leavitt ovat mormoneja. Ulko- ja valtionvarainministeriössä tärkeillä paikoilla on mormoneja. Salt Lake Tribune –lehden mukaan myös CIAssa on vahva mormoniedustus. Siihen vaikuttaa mm. se, että mormonien ulkomaakoulutuksen vuoksi heillä on hyvä kielitaito. Valkoisessa talossa on mormoneja ja muutaman sadan metrin päässä on mormonien kirkko.

Mormeneilla on PR-toimisto, jonka tarkoituksena on tehdä mormonit hallituspiireissä näkyvämmiksi. Ei haluta olla enää epämääräinen joukko erämaasta. Halutaan myös irti joidenkin mormonilahkojen moniavioisuusmielikuvista. Tällaisia lahkoja on Etelä-Utahissa, Koloradossa ja Nevadassa. Moniavioisuus lopetettiin virallisesti jo 1890. Halutaan selkeästi mainstreamiin mukaan, jopa niin vahvasti, että musta pappi hyväksyttiin joukkoihin vuonna 1978, vaikka mustat perinteisesti edustavat pirua.

Mormonien PR-kampanjoissa ja lobbauksessa korostetaan mormonien poliittista riippumattomuutta. Ei haluta leimautua jonkin puolueen käsikassaraksi. Mormoneihin kuuluu myös demokraatteja kuten Reid. Reid on homokysymyksessä ja aborttiasiassa hyvin oikealla, mutta sosiaalipoitiikassa hän on demokraattien linjoilla. Demokraattisessa pulueessa häntä arvostetaan, koska hän arvostelele vahvasti Bushin Irak-politiikkaa. Suurin osa mormoneista kuitenkin myötäilee republikaaneja. Bush sai Utahista viime vaaleissa 70% äänistä. Tosin utahilainen kirjailija Eric Samuelson sanoo, että Utahissakin on alkanut olla Irakin sodan vastaisuutta. Samuelsonin mukaan mormoneille eivät demokraatit kelpaa, koska demokraateilla on moraalikysymyskissä liian vapaat mielipiteet. Aivan äskettäin mormonien pääprofeetta Hinckley on julistanut, että ainoa oikea avioliitto on miehen ja naisen välillä.

Mormonien moraalinäkemyksistä on kuitenkin asiantuntijoiden mukaan erimielisyyttä. On tutkijoita, joiden mukaan moraali ei ole mormoneilla keskeinen asia. Damon Linker, kirjan "Secular America under Siege” tekijä sanoo, että mormoneilla ei ole mitään sitovaa moraalijärjestelmää. Moraalin ohjeet saadaan Junmalan käskyistä ja niitä tulee kaiken aikaa lisää uusina painoksina. Seurakunnissa liikkuu profeettoja, jotka jaktuvasti ovat yhteydessä jumalaansa.

Hinckley on pääprofeetta. Häneen luotetaan. Salt lake Cityn yliopiston opiskelijat vastasivat tutkijoille, että he ovat valmiit tekemään murhan, jos Hinckley niin tahtoo. Profeetan näkemyksiä ei kyseenalaisteta. Sen asian vuoksi moniavioiset lahkotkin voivat hyvin syrjäseuduilla.

Mormoneille on moraaliakin tärkeämpi asia Jumalan valtakunnan perustaminen maan päälle. Kristuksen paluu on lähellä ja siitä alkaa tuhavuotinen valtakausi. Ja se alkaa Amerikasta. Amerikkalainen Jeesus tulee johtamaan tätä valtakuntaa. Kulturikriitikko Harold Bloom kirjassaan "The American Religion” kirjoittaa, että mormonit ovat erittäin kunnianhimoisia. Ensin käännytetään Amerikka, sitten koko maailma.

Mitä tekemistä tulevalla presidenttiehdokkaalla Romneylla on tämän tuhatvuotisen valtakunnan kanssa. Ainakin mormoneilla on laajat verkostot, jotka tukevat Romneyta. Hän itse ei kiellä tällaisen tukiverkoston olemassaoloa. ”Jokaisella on ystäviä” hän sanoo.

Mikä on Romneyn poliittinen ohjelma ja mitä siihen vaikuttaa mormoniuskonto? Romney sanoo ajavansa periamerikkalaisia arvoja kuten perhe ja usko Jeesukseen Kristukseen. Haastattelussa puhuttiin myös jotain alusvaatteista, joihin olisi muka kirjailtu Jumalan antamia käskyjä, mutta asia on yksityisasia, sanoi Romney. Mutta se ei ole yksityisasia, että hän on kirkastanut kuvaansa perinteisten arvojen kannattajana.
(pohjana Die Tageszeitungin artikkeli

Olipa kyllä harvinaisen yksisilmäinen ja mustamaalaava artikkeli. Arjen mormonismi ei oikeasti eroa hirveästi judeokristillisyydestä, ja vaikka siihen liittyvä hihhulismi lienee laajempaa kuin kristillisyydessä, on mormoneissa paljon väriä ja monipuolisuutta. On esimerkiksi reformistimormoneja, joiden mielestä homoillakin pitäisi olla adoptio- ja lapsenhankintaoikeus, ja jotka toimivat aktiivisesti auttaakseen lesboja hankkimaan lapsia.

Joskus tuntuu, että homopiireissä uskontoja mustamaalataan asenteella "olet ateisti tai et yksi meistä". On totta, että mormonihomon asema voi olla yhtä vaikea kuin lestadiolaishomonkin. On kuitenkin myös totta, että uskonnot ovat harvoin kovin yksipuolisia tai sisäisesti yhtenäisiä.

Tarkennus:
Tuolla mormonijutulla ei ole mitään tekemistä homojen tai lesbojen kanssa. Se on fereraatti saksalaisesta Tageszeitung-lehdestä pari päivää sitten. Otin sen tänne mukaan sen vuoksi, että se antaa yhden näkökulman siihen, mitä Amerikassa tapahtuu. Totta tai ei, mutta mielestäni on hyvä, että saamme erilaisia "kurkistusaukkoja" amerikkalaiseen yhteiskuntaan ja politiikkaan.
Jutun alkuperäisen tekijän lähteet on siinä jutussa mainittu, samoin tekemässäni referaatissa.

Hienoa, että joku muukin on huomannut uutisen yksipuolisesti negatiivisen suhtautumisen. Musta tuntuu, että se liittyy lähes kaikkeen uskoa ja kirkkoja koskeviin uutisiin täällä. Silloinkin, kun uutisen aiheena on jonkin homon/lesbon kohoaminen tärkeään kirkon virkaan tms. uutisten sävy on hyvin negatiivinen ja korostaa valintaa vastustaneiden mielipiteitä ja ilkeitä kommentteja, vaikka on selvää, että he ovat vähemmistö. Eihän k.o. henkilöä olisi muuten tehtäväänsä valittu.

Jotenkin kaikista näistä uskontoon liittyvistä uutisista jää aina sellainen mielikuva, että taas on uskovat olleet fobisia ja vastuuttomia ja.. no, omaavat kaikki ne piirteet, joita uskovaisfobiset ihmiset luulee uskoville tyypillisiksi. Musta se on totuuden vääristelyä.

Kuten olen useasti kertonut, toivoisin tämän sivuston uskontofobiseen uutisointilinjaan muutosta, se alkaa käydä todella rasittavaksi. Se on pelkkä toive, joka on tähänkin asti kaikunut kuuroille korville.. Paras tapa vastustaa sitä olisi epäilemättä alkaa syytää tänne niitä hyviä uutisia maailmalta, mutta en koe, että mun kielitaito on siihen riittävä, eikä ole edes aikaa. Tai ollakseni rehellinen, aikaa on kenellä tahansa mihin tahansa hän päättää sen priorisoida, mutta mun omat prioriteetit on nyt ihan muualla.

En väitä, että negatiivinen sävy olisi tullut uutiseen vasta lyhennysvaiheessa, koska en ole yhtäkään lähdettä tarkistanut. Tässä mielessä tulee kuitenkin Z-lehteä iso ikävä.

Minullakin tulee Z-lehteä ikävä, mutta en ymmärrä miten se liittyy tuohon mormonijuttuun. Z-lehti on ihan mukavasti ihmisläheisellä linjalla. Juuri nyt meillä luetaan uusinta Z-lehteä, jonka posti juuri toi. Hakkaa homoperheessä mennen tullen Avut, Katsot ja Seiskat. Mutta Z-lehti ei ole mikään poliittinen aikakauslehti. Siinä ei oteta kovin laajasti kantaa yhteiskunnallisiin kysymyskiin; tosin pikku-uutisissa ja henkilöhaastatteluissa on kuvattu tilannetta meillä ja maailmalla. Alkukesästä Z-lehdessä oli matkaraportti Varsovasta. Siinä oli tuskin puolta sanaa yhteiskunnan kiristyneestä ilmapiiristä homoja kohtaan. Sen sijaan kuvattiin Varsovan ilosista yöelämää. Asioita voi nähdä hyvin eri vinkkeleistä, ja silti kaikki näkökulmat ovat omalla tavallaan oikeita. Maailma näkyy eri tavalla riippuen siitä, mistä "luukusta" sitä katsoo.

Kun valitsin sen mormonijutun tänne Ranneliikkeen "Politiikka ja yhteiskunta"-palstalle, minulla oli tietenkin homosilmälasit silmillä. Lehden artikkeli saattaa kuvata sitä, mitä vastaisuudessa homoille ja lesboille tapahtuu.

Itse olen ei-uskonnollinen, eikä uskonto merkitse minulle mitään muuta, kuin että on olemassa vakava ristiriita joidenkin kirkkojen ja homojen välillä. Sen takia jokainen uskonnon ja homojen suhteita kuvaava juttu on kiinnostava. Haluan ymamärtää maailmaa entistä paremmin. Se heijastuu näiden tekemieni juttujen valintaan tänne ranneliikkeeseen.

Olisi toki erittäin tervetullutta, jos uskontojen ja homoseksuaalisuuden suhteesta saataisiin lukea paljon paljon positiivisia uutisia, miten kirkko siunaisi homopareja, järjestäisi tilaisuuksia sateenkaariperheille ja piispa ehkä kehuisi jonkun seurakunnan homopapin sitoutuneisuutta työhönsä sekä esimerkillistä ja harmonista perhe-elämää kumppaninsa kanssa.

Mutta valitettavasti totuus on useammin juuri sitä, että kaikki homoseksuaalien oikeuksien yhdenvertaistamiseen tähtäävät pyrkimykset kohtaavan ankarinta vastustusta juuri uskonnollisuudella ratsastavien ihmisten taholta, ja raamattu tai koraani on entistäkin suositumpi lyömäase homoja vastaan etenkin nyt, kun lääkärikirjan käyttö samaan tarkoitukseen on jo saatu pitkälti vaimennetuksi.

Ei minusta osoita minkäänlaista uskontovastaisuutta sen kertominen, että ääriuskonnolliset piirit tuomitsevat homopiispojen nimitykset, ovat valmiita lähettämään helvettiin kaikki perinteisestä ydinperhemallista poikkeavasti pari- ja perhesuhteissa elävät ja turvautuvat lähinnä mustaa magiaa muistuttaviin riitteihin "parantaakseen" oman seksuaalisuutensa vuoksi seurakunnassa vaikeuksiin joutuneita.

Epäkohdista ei pidä vaiheta, muuten niitä ei saada koskaan korjatuksi. On ihan hauska tietää, jos joku homo on saanut hyvää kohtelua virastossa, armeijassa, poliisin kanssa asioidessaan tai seurakunnan työntekijältä. Tämän ei kuitenkaan pitäisi olla mikään uutinen, vaan normaalia arkipäivää. Uskontojen harjoittamisessa esiintyvien epäohtien osoittaminen ei ole välttämättä uskontovihamielisyyttä, vaan halua kehittää uskovaisten ajattelutapaa vastaamaan paremmin niiden kirjoitusten henkeä, joiden nimissä he kertovat toimivansa.

Toivottavasti olet samaa mieltä silloinkin, kun uskonnollisilla sivustoilla käsitellään homoseksuaalisuuteen ja yksittäisiin homoihin negatiivisesti liittyviä asioita ja vain niitä. Minä en ole.

..ääh huonosti muotoiltu.. En ole kanssasi samaa mieltä pelkkiin epäkohtiin liittyvästä uutisoinnista. Se antaa hyvin vääristyneen kuvan maailmasta. Musta on niin hassua, ettei homot, jotka on em. uutisoinnin varmaan yleisimpiä uhreja näe sitä.

Olen kuin olenkin samaa mieltä myös silloin, edellyttäen että nuo negatiiviset asiat perustuvat tosiasioihin - ovat siis todellisia uutisia eivätkä ennakkoluuloihin perustuvia oletuksia. Niissä, aivan samoin kuin uskontoon ja uskovaisiin liittyvissa kysymyksissä on myös osattava erottaa toisistaan asiat, jotka liittyvät homouteen/uskontoon ja toisaalta asiat, jotka ovat esimerkiksi rikollisuutta ja joilla ei ole mitään yhteyttä yksittäisen tekijänsä seksuaaliseen suuntautumiseen tai uskonnolliseen vakaumukseen. Kyllä epäkohdista minun mielestäni voi kertoa rakentavasti ja niin, että asia julki tuomalla pyritään kiinnittämään huomio seikkaan tai tilanteeseen, joka vaatii korjausta.

Juu, kyllä seksiaddikteista ym. homoista löytyy varmasti maailmalta riittävästi ihan oikeita esimerkkejä, ettei niitä tarvi sivustoa varten erikseen keksiä. Mä tunnen itsekin useita ihmisiä, joiden avulla pelkät valikoidut tosiseikat kertomalla voidaan luoda kuvaa siitä, ettei homot oo kykeneviä parisuhteeseen vaan etsivät pelkkää irtoseksiä ja mitä enemmän sen parempi, että bi-seksuaaleihin perheenisiin ei voi luottaa, että homoilla on mielenterveydellisiä ongelmia ym. ilman että näitä asioita tarvii erikseen mainostaa. Riitävän monta tietynlaista uutista riittää kyllä välittämään kuvan, vaikka itse väitettä ei koskaan tehdä. Ja homouden syistähän ei ole olemassa mitään virallisesti hyväksyttyä tietoa, niin että teoriat sen syntysyistä, kuten eheyttämisterapeuttien versio, eivät siis ole vääräksi todistettua informaatiota yhtään sen enempää kuin meidän kantamme homouden synnynnäisyydestä ja pysyvyydestä, joten siinäkään ei sitten voi olla mitään väärää.

Helsingin Sanomissa oli tänä aamuna Titus Hjelmin kirjoitus USAn polarisoituneesta ilmapiiristä ja siitä, mitä kansalaiskeskustelulle tapahtuu tällaisessa ilmapiirissä. Hjelm on vieraileva tutkija Amsterdamin uskontotieteen laitoksella. Samaa polarisoitumsta taitaa olla täällä ranneliikkeessäkin.
-------------
Hjelm kirjoittaa, että USAssa käydään runsaasti kansalaiskeskustelua, vaikka siitä ei meidän korviimme paljon kantaudukaan. On jopa syntynyt kokonainen kommentaattorien joukko, joka kiertelee ympäri mamailmaa kommentoimassa USAn tapahtumia. Kommentit ovat usein niin yksisilmäisiä, jonkin yhteiskunnallisen näkemyksen puolesta, että niitä kutsutaan ”vihapuheeksi” hate speech.

Erityisen syvät rintamalinjat ovat moraalisten kysymysten ympärillä. Keskustelu ei ole aitoa keskustelua vaan oman näkemyksen tyrkyttämistä. Esimerkkinä Hjelm käyttää Ann Coulteria, joka toitottaa ultra-konservatiivisia näkemyksiä. Syyskuun 11. päivän jälkeen hän sanoi kotisivullaan, että USAn pitäisi hyökätä noihin maihin (arabimaihin), tappaa heidän johtajansa ja käännyttää ihmiset kristinuskoon.

Coulter hyökkää rajusti myös Amerikan liberaaleja vastaan. Hän pitää liberaaleja USAn pahimpina vihollisina, pahempina kuin muslimeja.

Hjelm etsii syytä tällaisiin vihapuheisiin. Yhteiskunta on polarisoitunut ja polarisoituneessa tilanteessa ei haluta tasapuolista asioiden tarkastelua. Esim. Coulterin tekstejä luetaan , koska halutaan antaa kannatusääni niiden ajatusten kannattajille.

Yksi syy polarisoitumiseen on uskonnollisen väittelyn lisääntyminen. Asioita perustellaan helposti tuonpuoleisilla taivas-asioilla. Uskontojen sisällä on myös liberaaleja näkemyksiä mutta äärimmäisten mielipiteiden esittäjät eivät halua kompromisseja. Syntyy uskonnollista ehdottomuutta, ja se jää evankelikaalisten eli herätyskristillisten yksinoikeudeksi,.Siihen maailmaan kuuluu mustavalkoisuus. Ihmiset ovat joko hyviä tai pahoja. Esim. tv-pappi Jerry Falwell syyttää feministejä, homoja ja kansalaisaktivisteja syyskuun 11. päivän tapahtumista. Ja jumala rankaisee näitä ryhmiä.

Miten tämä kiivas keskustelu vaikuttaa viralliseen politiikkaan? Poliitikot joutuvat yhä useammin ottamaan kantaa uskontoon ja vihapuheisiin. Erityisesti demokraatit ovat kovilla. Hehän ovat aina halunneet pitää kirkon ja valtion erossa toisistaan.

Titus Hjelmin mukaan puoluekartan vasemmalla laidalla olevat ovat pyrkineet ”sivistyneeseen” keskusteluun. Vaikka marraskuun vaaleissa tuli turpiin vallassaoleville republikaaneille, uskonto on asia, jota presidentinvaaleissa ei voi ohittaa. Presidentin vaalit ovat kahden vuoden kuluttua. Saa nähdä, käydäänko keskustelu sivistyneesti vai onko vihapuheilla päärooli.

Mikä on todellinen uutinen?

Minusta uutinen (ja suuri sellainen) on, että jollakin ihmisryhmällä on jonkin toisen ihmisryhmän katsomuskannan mukaan heistä vahvoja ennakkoluuloja. "Tosiasiat" ja "todellisuudet" ovat vaarallisia välineitä käytettäessä maailmankuvan kaventamiseen.
Virallisen mormonienemmistön harjoittamaan hblt-väen syrjinnästä saa uutisen ja sitä paremman, mitä laajemmin selvittää kyseistä ilmiötä. Ilmiön laaja selvitys tuo nyansoidun kuvan ilmiöstä: silloin siihen voi mahtua myönteisiäkin tietoja.

Myönteisistä tapahtumista ja kehityskuluista on hyvä kertoa silloin kun ne merkitsevät muutosta yleisesti kielteisiin tapahtumiin ja kehityskulkuihin.

Tämän lisäksi katson mielenkiintoisiksi uutisiksi kaikki ne uutiset, joissa kerrotaan ihmisten pitämistä arvoista - myönteisistä ja kielteisistä. Ihmisten arvoilla on seuraamuksensa.

Mormonikirkon vaikutusta jäseniinsä ei kuitenkaan tule aliarvioida. Eräs hyvä esimerkki tästä on Harvard Business Schoolin dekaani Kim Clark. Clark johti yhtä maailman eturivin business schooleista, kunnes siirtyi mormonikirkon johtajan pyynnöstä johtamaan mormonien Brigham Young -yliopiston Idahon toimipistettä. Kyseessä ei todellakaan ole edistyminen uralla, koska BYU-Idaho on, luvalla sanoen, aika heikko college. Huomattakoon, että mies on itse myöntänyt, että ainoa syy siirtymiselle on Gordon Hinckleyn pyyntö.

Jos ajatellaan, että Mitt Romney pääsisi presidentiksi, voidaan hyvällä syyllä kysyä, minkälainen vaikutus mormonikirkon johdolla on USA:n politiikkaan.