Mitä homo saa tv-maksulla?

Missä on tämän valtakunnan asiallinen ohjelmisto seksuaalivähemmistöille?

Tv-maksukampanja on taas kovassa käynnissä, ja rohkenen kysyä että mistä hyvästä me maksamme?

Uusintaako Yleisradio jotain muutakin kuin heteronormatiivista identiteettiä?
Missä on sen vastaiskut stereotypisoinneille? Missä on asialliset keskusteluohjelmat seksuaalivähemmistöille?
Mikä on se YLE:n makasiiniohjelma jonka ääreen voimme palata viikoittain?

Tässä yhteiskunnassa on kyllä tasa-arvoa, mutta se on sellaista että toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Uskonnolliset vähemmistöt ovat tasa-arvoisempia kuin seksuaalivähemmistöt, kaikkein tasa-arvoisin on suomenruotsalaisvähemmistö, heille on myös oma tv-kanava!


Kuka puhuu ja millaiseen diskurssiin se meitä kutsuu?
Mielestäni YLE puhuu viiksekkään ja tukevan heteromiehen suulla ja kutsuu meidät vain alisteiseen diskurssiin!
Meille ei haluta antaa ääntä eikä puheenvuoroa!

Onko meidän pakko hyväksyä se?

Esität hyviä ja tärkeitä kysymyksiä. Sattumalta juuri tänään tv-uutisissa tuli juttua Amerikasta. Homoilla ja lesboilla on omia vanhainkoteja. Jutun voi katsoa ylen nettisivulta,
http://www.yle.fi/yle24/videosali/asx/pe2030_modem.asx

YLE uutisoi seksuaalivähemmistöistä loppujen lopuksi kuitenkin hyvin vähän.

Jotenkin nämä uutiset sattuvat aina kuitenkin hyvään saumaan.
Itse muistan kuinka paljon omaa armeijaanmenoangstiani lievitti YLE:n uutisten juttu "Homotkin käyvät armeijan".
Tuo uutinen tuli silloinkin (Joskus keväällä 2005) pääuutislähetyksessä.

Se tuntui hyvältä.


Kuitenkin YLE:n on julkisen palvelun tv yhtiönä tehtävä enemmän.

Mainoskanavien stereotypisoinnit eivät anna parasta mahdollista eivätkä realistista kuvaa seksuaalivähemmistöstä. Siksi tällä kentällä tarvittaisiin ASIAA ja FAKTATIETOA.


Suomessa vanhustenhuollossa toteutuu ilmeisesti kuitenkin tasa-arvo, kaikki saavat maata omissa paskaisissa ja kusisissa vaipoissaan vähintään puoli päivää.
Voi Suomi, mihin olet menossa?

Merirde. vai mikä se nyt oli. Mitä on faktatieto? Mitä on asia? Onko Ylen pääuutisllähetys ainoastaan heteroille, eikö sitä homot saa katsoa?

Ylen tv-uutiset on heteronormatiivinen konstruktio, tottakai sitä saa katso homotkin, mutta se kutsuu meidät alisteiseen asemaan ja olettaa meidät heteroiksi.

Tarvittaisiin asiaa seksuaalivähemmistöiltä seksuaalivähemmistöille.

Ei ole tärkeää mistä puhutaan vaan se KUKA PUHUU ja KENELLE PUHUTAAN

Me tarvitsesmme siis omaa ohjelmaa!

Ajan tällä takaa sitä että saavathan suomeruotsalaisetkin katsoa tv-uutisia (tv1 klo 20.30) mutta he varmaan katsovat mieluummin tv-nyttiä
joka puhuttelee juuri heitä.

Entäs me homot sitten?

Pitääkö meidän alistua ja sulautua valtaväestöön saadaksemme vastinetta tv-maksulle?

Tämä on tärkeä asia. Itse kyselin isosti puolitoista vuotta sitten samoja asioita. Ihmettelin, missä ovat sellaiset ohjelmat, jossa asioita pohditaan seksuaalivähemmistöjen näkökulmasta? Eikö Yleisradion ihan laissa määritelty tehtävä ole kansalaisten tasa-arvoinen palveleminen?

Silloin kirjoittamani kolumni löytyy seuraavasta osoitteesta:
http://ranneliike.net/artikkelit.php?alue=kuukautiset&juttu=kuu887205464

Laki velvoittaa Yleisradiota palvelemaan myös seksuaalivähemmistöjä.

YLE on hanakasti korostamassa asemaansa ja perustelemassa tv-maksua, mutta toden totta minkä arvoista tyhjä on?

Tärkeintä olisi juuri jatkuvuus. Homonormatiivisen elämän uusintaminen, homojen asioita pitää olla käsittelemässä asiantuntevien henkilöiden.

Seksuaalivähemmistödraama ja homopopularisointi tarvitsee realistista vastapainoa!

YLE on asiassa kuitenkin nihkeä ja sulkee silmänsä. Mistäköhän tämä johtuu? Yksinkertaista, siitähän se johtuu että tässä talossa ei voida toimia vanhasta poikkeavalla tavalla ennen uutta sukupolvea. Sillä YLE:n vanhan ohjesäännön mukaan seksuaalivähemmistöistä puhuminen on kiellettyä. 80-luvulta ei ole siis viellä päästy pois.

Mitenkähän kuuliainen minun täytyy olla? Minä täytän velvoitteeni YLE:lle, mutta YLE ei pidä lupaustaan minulle!

Enkä mä jaksa enää kauaa jos YLE vaan koko ajan pihtaa!

Meclibre (meniköhän nyt oikein), en tajua juttuasi. Siis koska olen homo, pitää minulle räätälöidä omat ohjelmat televisioon? Teeman tiedeohjelmatkin pitää kai sitten lähtettää kahtena versiona, heterot katsokoon omansa, meille homoille pitää näyttää eri versio.
Tottakai meille homoille voisi tulla säännöllisesti oma ohjelmansa omassa makasiinipaikassaan. Mitä se sitten käsittelisi? Kuka kertoisi ohjelman tekijöille, mitä homot nyt haluavat kuulla ja nähdä? Ainakin tämä nettisivu repeäisi. Käsi vispaisi ja miljoonan vuoden keskustelun jälkeen ehkä löytäisimme yhteisymmärryksen, mikä on homo-ohjelma!?

meclibre kirjoitti: "Ylen tv-uutiset on heteronormatiivinen konstruktio, tottakai sitä saa katso homotkin, mutta se kutsuu meidät alisteiseen asemaan ja olettaa meidät heteroiksi."

Minulla on vaikeuksia ymmärtää millä tavoin Yleisradion tv-uutiset "kutsuu meidät alisteiseen asemaan ja olettaa meidät heteroiksi". Ehkäpä voisit auttaa, meclibre. Ehdotan seuraavanlaista menettelyä:

1) Ilmoitat täällä vähintään vuorokautta etukäteen minkä Yleisradion pääuutislähetyksen (kello 20.30) aiot katsella.
2) Kerrot täällä lähetyksen jälkeen havainnollisesti ja konkreettisesti millä tavoin uutislähetys "kutsui meidät alisteiseen asemaan ja oletti meidät heteroiksi".

Sovittu?

Lukumo: Kukako kertoisi tekijöille? Jos vaikka työryhmällinen ko. firmassa työskenteleviä seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvia tuottajia ja toimijia käyttäisi siihen ihan itse ammattitaitoaan. Tietysti nämä voivat kuunnella, mitä "suuri homoyleisö" kaipaa, ja toimia sen mukaan. YLE:n tehtävä toimijana on kuitenkin huolehtia puitteista (ohjelma-aika ja budjetti) julkisen palvelun nimissä. Varmasti moinen ohjelma herättäisi keskustelua ja myös kiivasta väittelyä, mutta mikäkö ei?

Hommaa ei tarvitse toteuttaa siten kuin vaikkapa lastenohjelmia; aikuiset tekevät lapsille sitä, mitä olettavat näiden haluavan katsella tai kuunnella. Vaan siten, kun vaikkapa ruotsinkielistä ohjelmaa; toimituksessa on ruotsinkielisiä. Viikottainen ohjelma ei tarvitse taakseen kymmenpäistä toimitusta, vaan muutamien henkien työryhmä riittää, joista pääosa voi olla pääsääntöisesti talossa muissa tehtävissä.

Ensimmäinen ajatus joka tästä aiheesta tulee mieleen on, minkähänlainen tilanne on Ruotsissa. Pitihän se arvata, SVT:llä näyttäisi olevan homoteemainen makasiiniohjelma nimeltä Böglobbyn, suomeksi homoaula, ehkäpä paikka jossa tehdään homolobbausta..? Ohjelmia voi katsella myös netissä.

http://svt.se/svt/jsp/Crosslink.jsp?d=59761

Lienen itse sen verran "juntti" etten kaipaa mitään erityistä hblt-ohjelmaformaattia - ainakaan Ylen kanaville. Kun toistaiseksi ei ole (tässäkään keskustelussa) yksilöity mikä olisi se ohjelman sisältö, jota nyt niin kaivataan? Se kuka puhuu ja kenelle ei liene ihan niin merkittävää, kuin se mistä puhutaan.

Esimerkiksi oma YLEn ohjelmistojen seuraaminen on varsin minimaalista. Satunnaiset ohjelmat yleensäkin eri kanavilla kiinnostavat, joten juurikaan uutisten ja ajankohtaisohjelmien lisäksi ei paljoa sellaista tule YLEn kanavilla, joita varta vasten tulisi seurattua.

Jos tuolla kuka puhuu tarkoitetaan esim. tietyn suuntautuneisuuden omaavaa juontajaa ja hän sitten esiintyy edustamallemme kohderyhmälle, niin kyllä siinä kaipaa jo sisältöäkin, eikä pelkästään vain tiettyjä kasvoja.

Ohjelmasisältöä voinevat olla esimerkiksi kohderyhmän tapahtumista kertominen, niin meiltä kuin muualtakin. Mahdollisuuksien mukaan tietysti jotkut sarjatkin tulisivat kysymykseen. Mutta todellakin taitaa olla niin että kohderyhmä on vain niin suppea, ettei välttämättä oikeanlaista sisältöä voida kohdentaa oikein (kaikkia miellyttävästi).

Digikanavien rynniessä pian eteemme voisi olla mahdollisuus saada niin sanotusti ääni kuuluvin - rahoituskysymyshän se pitkälti on, jos omaa digikanavaa lähdetään tämän kokoisessa maassa vähemmistölle rakentamaan. Tietysti asiaa paremmin tuntevat voinevat selvitellä rahoitusmahdollisuutta, teknistä toteutusta, sekä muita asian tiimoilta löytyviä palasia. Varmaankin tekijöitä / esiintyjiä löytyisi omasta takaa riittävästi...

Miten niin - mitä homo saa TV-lupamaksulla? Eihän heterotkaan saa sillä juurikaan mitään erityistä - mielestäni. Paitsi toistuvia uusintoja.

Lisäänpä vielä, että Böglobbyn näyttäisi olevan SVT:n ensimmäinen yhteiskuntaohjelma, joka lähetetään teräväpiirtolähetyksenä (joka YLEn mukaan on Suomessa ajankohtainen vasta v. 2010). HD antaa lisähaastetta ohjelman juontajien ja vieraiden maskeeraukselle, kun jokainen ryppy ja näppy on entistä tarkemmin homoyleisön ruodittavana. :-)

Minun on omasta puolestani myönnettävä, etten näe miten pääuutislähetys muuttuisi sisällöllisesti, jos siellä hääräisivät oletettavasti heteroiden sijaan homot/lesbot. Samaa Lähi-idän kriisiä olisi homojenkin uutisoitava, samoin Yhdysvaltain presidentin ja Iso-Britannian pääministerin neuvotteluja...

Ainoa asia, joka varmaankin muuttuisi, olisi Priden ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia koskevat uutiset eri puolilta maailmaa, ja tässä olisikin YLE:llä parannettavaa; uutta kanavaa tai ohjelmaa tuskin tarvitaan, pelkkä lisänäkyvyys uutisissa riittäisi.

Ja tosiaankin, minullekaan ei ole vielä selvinnyt miten uutiset alistavat ja olettavat meikäläisen heteroksi. En muista kertaakaan, jolloin uutisessa olisi todettu mitään, josta olisi jotenkin koitunut painetta/tms nimenomaan toteutuksen takia.

Vieläkö siellä Ylella pyörii ohjelma Me mangustit (tai jotain sinnepäin). Kun Yle on saanut mangustien perhe-elämän kerrottua, voisimme vaatia samaa ohjelmapaikkaa käyttöömme. Eikä edes ohjelman nimeä tarvitse alkuvaiheessa vaihtaa. Vaihdetaan vasta sitten, kun me suuri ja yhtenäinen homoyhteisö saamme siitä yksimielisen päätöksen;)

Juksteri kirjoitti: "SVT:llä näyttäisi olevan homoteemainen makasiiniohjelma nimeltä Böglobbyn"

Ohjelmaa on suunniteltu tehtävän kahdeksan jaksoa. Niistä kuusi on jo esitetty.

Ohjelmaa juonsivat alunperin Sverker Åström ja Olle Palmlöf. Sverker Åström jätti ohjelman nähtyään ensimmäiset kaksi jaksoa valmiina. "Arvioni mukaan ohjelma on suurelta osin vulgääri ja mauton", Åström totesi. Hänen mielestään ohjelma pikemminkin lisää ennakkoluuloja homoseksuaaleja kohtaan. [1]

[1] http://www.qx.se/nyheter/artikel.php?artikelid=4784

Kyllä minusta esimerkiksi kotimaisiin (YLEN:n, Maikkarin yms) tuottamiin draamasarjoihin voisi hyvinkin puuttua. Tähän asti nähdyt kiintiöhomot eivät ole kovasti vakuuttaneet. Missä on homoelämän kirjo: tavallinen homo, lesbo, tran-ihmiset, joilla olisi sarjoissa "eikiintiöinen täyttörooli", vaan ihan oikea merkitys?

Vastaus otsikon kysymykseen: ihan sen kaiken saman kuin muutkin vähemmistöt ja enemmistöt.

Ei mulla varsinaisesti olisi mitään sitä vastaan, jos Manne Maalismaa lukisi tästälähin myös Ylen uutiset, mutta en mä ymmärrä miten sen pitäisi mun tai muidenkaan elämään vaikuttaa. Mielummin olisin vastustamassa sitä, että tiettyyn työhön valitaan joku ihminen perustuen seksuaaliseen suuntautumiseen. Mitä ihmeen tekemista seksuaalisuudella ja uutisilla on keskenään? Tasa-arvon nimissä tietysti suuntautumiseen perustuva työpaikansaanti vois synnyttää uuden kaappiheteroiden ryhmän, mutta se ei taida olla ihan sellaista tasa-arvoa, mitä mä itse pidän hyvänä.

Vähemmistön etu ei oo tulla korostetuksi, vaan että erilaisuus jätetään huomiotta. Se ei saa olla mikään numero.

Jos pidetään vääränä sitä, että joku on lanseerannut tv-kanavan ("heteroille"?) miehille ja erottelua tv-ohjelmien ja -kanavien suhteen pidetään huonona, niin miten se äkkiä muuttuu hyväksi asiaksi, jos nuo asiat onkin suunnattu homoille? Eikö sellaisenaan oo typerä väite, mikäli stereotypioista halutaan eroon, eikä korostaa niitä, että kaikki homot haluaisivat katsoa jotain tiettyä ohjelmaa? Se on ihan samassa suhteessa tyhmää, kuin väittää, että kaikki miehet tahtovat katsoa samaa ohjelmaa. Joko erottelua puolustaa tai sitten sitä vastustaa, mutta musta ei voi istua kahdella tuolilla yhtä aikaa.

Periaatteessa mainoksen loukkaavuus voidaan mitata vain sillä, loukkaantuuko siitä joku. Ja jos, niin se pitää poistaa. Pyydän mäkin anteeksi, jos joku loukkaantuu mun sanoista silloinkin, kun en oo tarkoittanut loukkaavani tai mielestäni sitä tehnyt. Kuitenkin musta on vähän hassua, että saman ihmisen mielestä ohjelmat, jossa seksuaalivähemmistöt kikattaa, on stereotypioivia, mutta kuitenkaan toinen kanava ei saa mainoksessaan vihjata näiden stereotypioivien ohjelmien kikattamisen typeryyteen..

Ylellä näytettiin muutamia kuukausia sitten dokumenttisarja Homo-Suomen historia (??), joka oli musta hyvä. Mutta ei siitä homoudesta joka päivä tarvi musta dokumentoida, ei edes joka viikko. Eihän siitä riitä edes aiheeksi! Ei me nyt niin erikoisia olla..! Enemmänkin mua kiehtoo ajatus heterodokumenteista. Sen sanoma siitä, että suuntautuminen ei ole itsestäänselvyys olisi paljon vaikuttavampi kuin panna ruutuun sata homoa rivissä kertomaan, että me ollaan ihan kuin te, me ollaan ihan kuin te.

Parisuhdeohjelmissa pitää olla homojakin, samoin tv-sarjoissa, elokuvissa, kaikessa mikä peilaa normaalia elämää. Ja silloin tällöin jotain, joka kertoo homoista homoille. Musta homoudessa nyt vaan ei oo mitään niin erityisen ihmeellistä yleisen hyvinvoinnin kannalta, että sitä pitää joka paikkaan tunkea ja korostaa.

Ehkä mä ymmärsin jotain väärin, mutta tällä tavalla miten mä nyt käsitin näyttää jotenkin siltä, että homoille haetaan sellaisia oikeuksia, jotka ylittää tasa-arvon ja joita heteroille ei suotaisi. Ehkä Meclibre tahtoo korjata mua ja kertoa, mitä todella tarkoitti.. Vähän ihmettelen.

Berliinin alueen "yleisradio" Rbb (rundfunk berlin-brandenburg) lähetti 4.12.2006 viimeksi homoaiheisen makasiiniohjelman. Se kuuluu sarjaan, jonka nimi on Monolux. Se löytyy myös internetistä. Siitä voi vähän katsella, miltä homo-makasiini voisi näyttää.

http://www.rbb-online.de/meta/monolux/2006-12-04-sdg.smi

Jos latautumísessa on ongelmia, sen voi katsoa palasina myös Monoluxin omilta sivuilta:
http://www.polylog.tv/monolux/stories/categories/Gay+Today/

Ohjelman alussa kerrotaan gaymaailman asiosita. Kuvia on mm. Berliinin Pridestä. Homoja ja lesboja arvioidaan olevan Berliinissä n. 300 000.
Lesbo-osassa kerrotaan, miten kuva lesbosta on muuttunut. Enää lesbot ei ole mitään teorioista kiisteleviä älykköjä, vaan on tullut uusi nautontoa ja uramenestystä etsivä itsetietoinen lesbosukupolvi. Haastatellaan myös tärkeän L-mag -lesbolehden päätoimittajaa. Lehden painos on 30000. Myös liike-elämä ja mainonta on huomannut, että lesbot ovat hyvä kohderyhmä markkinoinnissa.
Kolmannessa puhutaan uudesta HIV-aallosta. Mario kertoo omaa tarinaansa. Puhutaan myös bareback-ilmiösstä
Neljännessä jaksossa puhutaan Gayromeosta, gay-portaalista, jonka ääressä suuri osa homoista viettää iltojaan. Sinne vain oma profiili ja kohta alkaa tulla yhteydenottoja. Psykologi kertoo myös gay-romeo-tiippuvaisuudesta.
Viidennessä jaksossa puhutaan maalla asuvista. Siellä on vielä ennakkoluuloja. Kaapista tulleena koululaisena on hankala kestää ilkeilyä. 19-vuotiaana haastateltava joutui myös uusnatsein hyökkäyksen kohteeksi. Hän muutti Berliiniin. Toby ei halua kasvojaan esiin, mutta poikapari Wittembergin alueella on rohkeampi. He järjestävät YoungGaysWittemberg-bileitä.

Tulkoon nyt vielä mainituksi, että romaneille on pitkään ollut oma ajankohtais- ja uutisohjelma Ylen radiokanavalla. Romaneja lienee 3000-7000.

Kesäpoika, ihan pakko antaa tunnustusta suhteellisuudentajun säilyttämisestä. Jatka samaan malliin, kun minä itse en jaksa pitkiä viestejä ryhtyä kirjoittamaan. Kiitos ja kumarrus. :)

:O Kiitos, Dragon. :) :)

Jos Maalismaan Manne lukisi YLEn uutiset, niin se tuskin vaikuttaisi minun tai kenekään muunkaan elämään kauheasti. Mannen omaan elämään ehkä eniten?

Käsitin, että meclibre ei tarkoittanut sillä "kuka puhuu ja kenelle puhutaan" -kommentillaan erityisesti lärvi ruudussa olevaa fyysistä henkilöä tai edes tämän seksuaalista suuntautumista, vaan lähinnä itse sisällön näkökulmaa. Käsittääkseni tässä ei siis ole kyse siitä, kuka uutiset kulloinkin lukee. Eikä kai työpaikkoja olla seksuaalisen suuntautumisen perusteella jakamassa lähtökohtaisesti?

Sen sijaan merkittävä ongelma on se, että GLBT-vähemmistöille ei ole tarjolla omasta näkökulmasta tehtyä sisältöä kansallisessa sähköisessä tiedotusvälineessämme. Monille muille vähemmistöille on. Toki monille vähemmistöille ei ole, vaikka pitäisi olla.

Selitetäänpä:

Toimitettu juttu tiedotusvälineessä on silloin parhaimmillaan, kun vastaanottaja saa siitä haluamansa informaation, ymmärtää sen - ja mahdollisesti saa siitä myös käsityksen, miten jutussa käsitelty asia koskettaa itseä.

Kun valtamedian valtavirtatoimittajat kertovat valtavirtaohjelmissa GLBT-asioita oletetulle suurelle yleisölle, ovat asiat ns. valtavirtaihmiselle sopivaan näkökulmaan toimitettuja. Jos katsanto olisi liian GLBT-henkinen, voisi aihe mennä pahimmillaan parikymmentä senttiä yli hilseen valtavirtakatsojalta. Silti samainen juttu voi olla GLBT-vähemmistöön kuuluvalle aivan liian köykäisesti käsitelty. Liian paljon keskeistäkin jäi sanomatta. Jutun ydin on eri paikassa valtaväestöön kuuluvalle kuin GLBT-vähemmistöön kuuluvalle.

Sama pätee muissakin yhteyksissä. Esimerkki: Voi olla ihan viihdyttävää katsoa, kun autourheiluun perehtymätön kulttuuritoimittaja pistetään tekemään jutun formula1-ajoista. Se on parhaimmillaan ehkä koomista ja surkuhupaisuudessaan viihdyttävää, pahimmillaan ainoastaan asiavirheitä vilisevä surkea tekele. Informaatiosisältö ei oletettavasti ole kohdallaan - ainakaan formulafriikin näkökulmasta. Ja varmasti vaikka maahanmuuttajien ongelmia käsitellään eri näkökulmasta, jos juttu lähetetään erityisesti maahanmuuttajille tarkoitetussa ohjelmassa ja jos toimittaja on itsekin maahanmuuttaja.

Tällaisten syiden takia TV:ssä ja radiossa on omat toimittajansa, toimituksensa ja ohjelma-aikansa mm. urheilulle, lapsille, kielivähemmistöille, hengellisille ohjelmille ja monille muillekin erityisryhmille. Minusta siinä, että tiedotusvälineissä olisi erikoisesti GLBT-vähemmistölle tarkoitettu makasiini kerran viikossa tai vaikka kerran kuussa, ei ole mitään tasa-arvon ylittävää. Se ainoastaan toisi yhdelle (monessa mielessä hyvin epäyhtenäiselle) ryhmälle mahdollisuuden nähdä ja kuulla aiheeseen liittyviä asioita siitä näkökulmasta, että itse asia, sen kertoja ja vastaanottaja ovat samalla viivalla.

Mitäkö aiheita voitaisiin sitten käsitellä?

Sateenkaariperheiden asiat ovat nyt pinnalla. Etenkin perheen sisäisen adoption puuttuminen ja siihen liittyvät ongelmat olisivat mielenkiintoisia aiheita. Suurelle yleisölle suunnattuna aiheet jäävät perinteisesti pinnallisiksi, eikä sateenkaariperheille jää käteen kovin paljon. Jos asian uppouduttaisiin omista lähtökohdista, voisivat näiden asioiden kanssa kamppailevat löytää vastauksia kysymyksiinkin.

Niin. Eihän ne kaikki GLBT-aiheet meitä kaikkia GLBT-ihmisiä kiinnosta. Tietenkään. Mutta näkökulma niissä olisi silti yhdistävänä tekijänä. Näkökulma, joka poikkeaa valtaväestön näkökulmasta.

Mä periaatteessa ymmärrän, mitä tarkoitat Smo, mutta käytännössä en kuitenkaan.. Siis että mitä tarkoitat, kun se vietäisiin käytännön tasolle Ylellä. Mitä muuta, kuin niitä asioita, joita itse mainitsin.

Silloin kun teininä.. tai jos mä sanoisin että vielä teinimpänä.. :D, tunsin tarvetta lukea ja selvittää asioita homoudesta, mä törmäsin monta kertaa samaan ilmiöön. Sellaiset kirjat, jotka oli kirjoitettu seksuaalisuudesta nuorille tai kenelle tahansa tietokirjoiksi, oli suunnattu heteroille. Vaikka niissä sitten olikin olikin se yksi luku, jossa sanottiin, että homojakin on ja murrosiässä se on normaalia (silloinko vain?), niin koko muu kirja oli kirjoitettu näkökulmasta, joka sulki minut kohderyhmän ulkopuolelle. No yhden tasa-arvoisen kirjankin löysin ja se on nyt omana tuolla hyllyssä, mutta pointtina olikin nyt se, että kyllä mä käsitän, mitä kohderyhmän ulkopuolella olo on.

Mitä tv-uutisiin tulee, niin musta niiden tarkoitus on kertoa tapahtumat (ja mahdollisesti muutamien aiheeseen liittyvien henkilöiden tai tahojen mielipiteet) ottamatta kantaa käsiteltävään asiaan. Aina se ei onnistu. Kuten että kun uutiset kertoo homoavioliitoista/rek. parisuhteista ja valitsevat näytettäväksi kuvanauhan, jossa kaksi miestä meikattuna isoissa häämekoissa pussaavat toisiaan, se ei musta kuvaa todentuntuisella tavalla ko. asiaa. Valitut kuvat ja haastattelut kuvaa aina jossainmäärin tekijöiden asennetta, mutta neutraalia uutisointia kohti tulee kuitenkin pyrkiä.

Ei mulla oo mitään sitä vastaan, jos tv:ssä aletaan pyörittää uutta ohjelmaa, jonka homot tekee homoista homoille. Ja kyllä sen monesti hahmon todentuntuisuudessa ja samaistuttavuudessa huomaa, onko jonkun sarjan homohahmo homon vai heteron mielikuva homosta. Mutta heteron kirjoittaman sarjan homohahmo ei tule sen realistisemmaksi, jos sarjoihin määrätään homokiintiö. Päinvastoin!

Kyllähän sen ihmisestäkin huomaa, onko hän tottunut homoihin ympärillään ja tietääkö alakulttuurin asioita. Naisten kanssa kun juttelee, niin homoemot tunnistaa ihan oitis. Ne osaa sanoa ja kysyä oleellisia asioita ja joillekin heteronormatiivisuuteen tottuneille taas pitää ihan selitämällä selittää kaikki pienetkin asiat. Mutta miten tää ilmiö käytännössä Ylellä pitäisi ratkaista? Palkata haastatteluohjelmien toimittajiksi seksuaalisten alakulttuurien tuntijoita, jotta ne osais sitten kysyä alakulttuurilaisia kiinnostavia asioita vai mitä..?

Vähemmistöjä on niin paljon, että lopulta kaikki kuuluu johonkin vähemmistöön jonkin asian suhteen. Tää on tietenkin homopalsta ja täällä puhutaan vain meidän oikeuksista ja näkyvyydestä, mutta silti musta pitää säilyttää joku suhteellisuudentaju siinä, miten paljon palstatilaa omalle vähemmistöläisyydelleen voi vaatia yleisessä mediassa.

Mä puolustin äijäkanavan mainosta ja olemassaoloa tuolla toisessa keskustelussa, koska musta tietyt kuluttajaryhmät saa kyllä tehdä näköisensä kanavan, jos sille tuntee tarvetta. Homokanavakin saman logiikan mukaan on musta siis ok. Ja sitäkin saisi mainostaa huumorilla. Siellä voi sitten tehdä uutisetkin automaattisesti vähemmistönäkökulmasta ja pohtia, mikä on homojen tilanne sotaa käyvissä maissa. Yleisessä mediassa se ei musta oo tarpeellista. Varsinkaan, kun alakulttuurista tietämättömiltä ainakin huumori ja moni muukin asia menee iloisesti yli ymmärryksen.

Selvennyksenä vielä: Mä otin ton esimerkin nuorten seksuaalivalistuksesta, koska siinä homoinfon puute on musta iso ongelma. Jos tietoisesti ei haluta rakentaa näitä nuorten ja vanhempien välisiä opettaja-oppilas -leikkejä, niin jotain asiallista infoa olisi tarpeellista olla saatavana teinipareillekin. Seksivalistus ja rakkauselämä on selkeästi sellaisia asioita, joihin suuntautuminen liittyy hyvin läheisesti, ja kaikessa niitä koskevassa pitää huomioida myös vähemmistöt tasapuolisesti enemmistön kanssa.

Tv-uutiset ja ajankohtaisohjelmat taas on asia ihan erikseen. Homonäkökulman tuputtaminen niihin on musta teennäistä, eikä oikein edes mahdollista kattavalla tavalla, kun eihän kaikki homotkaan esim. adoptio-oikeuksia puolusta.. Ja valtaosalla uutisista ja muista tv:ssä käsitellyistä aiheista ei ole mitään kosketuspintaa suuntautumiseen, jollei sellaista tekemällä tehdä. Kumppanin sukupuoli ei nyt vaan yksinkertaisesti liity kaikkiin maailman asioihin ja kuvitelma siitä että liittyy, on musta niitä asioita, joista pitää pyrkiä eroon.

Satuin löytämään vanhan dokkarin YouTubesta.... YLEn tuotantoa... ajalta ennen montaa kommentoijaa;)

http://www.youtube.com/watch?v=lCdsl9x50Rs

Kesäpoika: En oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit, kun kysyit mitä tarkoitan. En osaa vastata, kun en ymmärtänyt... Selitän sitten tähän jotain - todennäköisesti aiheen vierestä.

TV:n uutisissa ja yleensäkin ajankohtaislähetyksissä on tärkeää pysyä puolueettomana, eikä asioihin pidä ottaa kantaa toimituksen suulla. Ihan jo uskottavuuden kannalta. Se, että jossain jutussa on jokin tietty GLBT-näkökulma, ei välttämättä tarkoita minkään kannan ottamista puolesta tai vastaan, vaan sitä että asian joihinkin ulottuvuuksiin paneudutaan vähän syvemmin ja sisältä päin.

Ajatellaanpa vaikkapa tuontiautojen verotusta. Auton ostaja kokee asian erillä tapaa kuin talousihminen. Autolehdessä asiaa käsitellään toisesta näkökulmasta kuin Talouslehdessä. Ja tietysti tullimies miettii, mitenköhän se vaikuttaa omaan työtaakkaan - ja asiaa kenties ruoditaan myös heidän ammattilehdessään yhdestä näkökulmasta. Silti missään noista näkökulmista ei tarvitse välttämättä arvottaa sitä, millainen tuontiautojen verotus on paras tai millainen huonoin. Vaikutusta vain arvioidaan erilaisten ihmisten silmin.

Ei minusta erikoista GLBT-näkökulmaa pidä tuoda suurelle yleisölle tarkoitettuihin TV-uutisiin, vaikka GLBT-aiheita voisikin käsitellä nykyistä rohkeammin. Toki TV:n uutistoimituksessakin olisi hyvä pohtia aika-ajoin esiin nousevaa hetero-oletusta, kun se ei ole oikeassa elämässä itsestäänselvyys kuitenkaan. Se on se heteronäkökulma, jota pidetään "normaalina". Vähän kuin mainonnassa tihkuvaa heteroerotiikkaakin, jota ei enää edes huomata.

Uskoisin, että GLBT-ulottuvuuden selkeästi sisältäviä aiheita on tarjolla viikoittaiseen tai etenkin kuukausittaiseen makasiiniin vallan yllin kyllin. Jo mainitsemani sateenkaariperheet, vakuutukset homopareille sekä avo- että rekisteröidyssä parisuhteessa oleville, homojen avosuhteiden oikeudellinen asema... Kulttuurin ja viihteen teemoista puhumattakaan.

Mikä merkitys tällaisella "homo-makasiinilla" sitten olisi? Tietysti siitä kiinnostuisivat ns. aktiivihomot, joille suuntautumisella on merkitystä. Siitä hyvinkin voivat kiinnostua monet muutkin vähemmistöön kuuluvat, vaikka eivät niin aktiiveja olekaan. Jotkut voivat ehkä saada tukea siitä identiteetilleen, vapaamielinen Helsinki ei edusta koko maata. Oletettavasti ohjelmaa seuraisi ns. avarakatseinen ja/tai tiedostava väki, jolloin sen merkitys olisi laajempi kuin pelkkä GLBT-kenttä.

Mielestäni erilaiset näkökulmat ja niiden tuominen esiin - kunhan niiden varjolla ei käydä mitään ihmisryhmää pistämään matalaksi - ovat yleisen hyvinvoinnin kannalta myönteisiä asioita mitä suurimmin.


PS. Tuo arkadasin mainitsema "Oletko sinä?" jäi aikanaan (1969) esittämättä Yleisradiossa. Se sai ensi-iltansa vasta 1998, enemmänkin historiallisena ajankuvana kuin homoaiheeseen pureutuvana dokumenttina. 29 vuotta aiemmin se katsottiin paremmaksi hyllyttää.

Monelle varmasti seksuaalivähemmistön näkökulma olisi "helmiä sioille", varsinkin kun oma ymmärrys ei yllä totunnaisen yläpuolelle. Hyvä jos olette tyytyväisiä nykytilaan, mutta kompetenssin kasvaminen ei olisi teillekään pahitteeksi.

En oletakaan että ymmärtäisitte mitään heteronormatiivisesta konstruktiosta tai vaikutteista, jos koulutuksenne on jäänyt alle yliopistotason.

Ehkä se on sitten jonkun muun tehtävä huolehtia teistäkin, jos ette itse sitä tajua vaatia, tai sitten ei.

Smo, mä olen sun kanssa ihan samoilla linjoilla, mutta vaikka koetkin olevasi samaa mieltä Meclibren kanssa, mä en koe olevani. :)

Mä esitin Meclibren viestien asiat ihan kohta kohdalta ja kyseenalaistin niiden loogisuuden suhteessa toisiinsa ja kysyin, ymmärsinkö oikein vai tarkoitettiinko tässä kuitenkin jotain muuta. Koska vastaus ei kertonut hänen tarkoittaneen muuta, eikä selittänyt uutta logiikkaa, vaan ilmoitti hänen vain olevan oikeassa, koska hänellä on akateeminen koulutus ja siitä johtuva suuri ymmärrys, mä olettaisin ymmärtäneeni alkuperäiset viestit siis oikein. Hänen ajatuksensa vain ovat helmiä ja minä possu. :) :D xD Sovitaan näin.

kesäpoika kirjoitti: "Mä esitin Meclibren viestien asiat ihan kohta kohdalta ja kyseenalaistin niiden loogisuuden - - -"

Herrajesta, Kesäpoika, et kai sä ole saanut multa vaikutteita! :-D

Oih, onko täällä ihan yliopistossa opiskelevakin? Opiskelepa hieman lisää niin ehkä tajuat kuinka vähän tiedät. Usein ihmiset ovat asioista eri mieltä, mutta voivat molemmat olla oikeassa. Juuri oppimiaan hienoja tieteellisiä ilmaisuja viljelevä ei yleensä tajua varsinaisesta aiheesta vielä paljoakaan. Jos tajuaisi, osaisi esittää asiansa myös arkikielellä.

Itse asiasta olen sitä mieltä, että homoilla pitäisi olla omia ohjelmia televisiossakin. Ikävä kyllä Ranskan Pink-TV ei Suomessa taida näkyä.

Eikös neloselta tullut muutama vuosi sitten kanadalaista alkuperää ollut makasiini homoille ja lesboille.

Sinänsä, jos haluaa vaikuttaa niin kannattaa varmaan lähestyä Yleisradiota ohjelmaidealla. Tekijöitä siellä luulisi riittävän.

Muistaakseni kyseessä oli MTV3-ryppääseen kuuluvan SubTV:n edeltäjä TVTV!, joka aikanaan näytti kanadalaista Queer TV -ohjelmaa. Jos en ihan väärin muista, niin se tuli myöhään sunnuntai-iltaisin. Katselin sitä kyllä. Se oli tietysti tehty ei-suomalaisesta näkökulmasta, ja käsitteli GLBT-kulttuuria hieman vieraasta suunnasta. Yhtä kaikki, ihan kiinnostavaa kyllä.

Kyllä Isoa Pajaa on lähestytty ohjelmaidealla aikanaan, mutta noita ohjelmaideoita taitaa firmaan sataa sen verran ronskisti, ettei yksi viesti kesää tee. Siksipä - jos haluaa vaikuttaa näiden instituutioiden toimintaan - on aiheesta synnytettävä ns. julkista keskustelua.

Olen tässä koittanut pohdiskella että mitkä sitten olisivat sellaisia elämän osa-alueita, joista tuotetuissa ohjelmissa kaipaisin erityisesti homonäkökulmaa. Taitaa olla vähän rajoittunut mielikuvitus kun ei oikeen osaa kuvitella mitään järkevää, pelkään siis että mikäli tuollainen ohjelma sattuisi tulemaan vastaan kanavia surffaillessa niin surffailu siitä jatkuisi eteenpäin, "hohhoijjaa"-kommentin kera...

Musta toimittajien peruskoulutuksen pitää olla sellainen että he kyllä huomaavat ajatella asiaa kuin asiaa hieman monimuotoisemmin kuin keskiverto sukankuluttaja. Vaikka onhan se kyllä niinkin että mikäli itse sattuu tietämään jonkin verran jostain asiasta, huomaa miten paljon asiavirheitä ja puutteita saadaan aikaan jo pieneenkin lehtijuttuun tai uutiseen.

Niin, jäi vielä vastaamatta tuohon keskustelun aiheen kysymykseen. Mielestäni homo saa hyvin tarkkaan sen mitä koko muukin väestö, ei kovin paljoa siis. Kauneus lienee katsojan silmissä.

Joo, TVTV se taisikin olla.

Mutta edelleen aiheesta. En oikein usko että tulosta syntyy pelkästään siitä että herättää keskustelua ja epämääräisen idean "jostain homo-ohjelmasta". Mieluiten pitäisi olla aika valmis konsepti siitä millaista ohjelmaa haluttaisiin, ja ehkä jopa mahdollisia tekijöitä ehdolle. Samoin vahvoja perusteluita siihen, miksi juuri seksuaalivähemmistöille. Niinkuin edelläolevista viesteistä voi lukea, tuntuu että emme itsekään ihan vielä tiedä mitä tai miksi pitäisi tehdä meille ohjelmaa televisioon, tai miksei radioonkin. Samoin kannattaa myös miettiä kenelle niitä ideoita pitää lähettää, että vastaanotto olisi hyvä. Kyllä sieltä vastakaikua saa, mutta myös vastustusta.

Itse kyllä voisin moista katsoa, varsinkin kun Z-lehden poistuessa seksuaalivähyemmistöille ei nettiä lukuunottamatta medioita juuri ole.

Jos jotkut homot ei nyt vielä ymmärtäneent, niin olemme samassa veneessä. Oman veneen pohjaan reiän poraaminen ei varmasti ole hyödyllistä.

Minä vain vaadin ohjelmaa seksuaalivähemmistöiltä seksuaalivähemmistöille, tässä ei pitäisi olla väärinymmärtämisen mahdollisuutta.

Minun taisteluni on monen homonkin päähän porautunutta heteronormatiivista identiteettiä vastaan, eikö ymmärretä sitä että kaikki instituutiot toimivat perinteiseen tapaansa ja kaikki rakennelmat eli konstruktiot ovat konventionaalisia eli sopimuksenvaraisia. NÄITÄ VOIDAAN MUUTTAA, jos halutaan!

Näitä heteronormatiivisia itsestäänselvyyksiä vastaan pitäisi taistella. Asiat voi nähdä monella tavalla, ja valtakulttuuri ei ole sen parempi kuin vähemmistökulttuuritkaan.

Kysymys on vain siitä miten paljon ihmiset suostuvat alistumaan ja miten paljon itseen kohdistuvaa syrjintää hyväksytään.
Homojen ääni - se on kuultava!

kesäpoika kirjoitti: Kuitenkin musta on vähän hassua, että saman ihmisen mielestä ohjelmat, jossa seksuaalivähemmistöt kikattaa, on stereotypioivia, mutta kuitenkaan toinen kanava ei saa mainoksessaan vihjata näiden stereotypioivien ohjelmien kikattamisen typeryyteen..

Jep - hassua kuin miikä ja ah niin yleistä. "Minä oikeauskoinen" saan langettaa tuomion stereotypioivista ohjelmista mutta "sinä vääräuskoinen" et saa vihjatakaan niihin samoihin tyhmiin stereotypioihin.

meclibre kirjoitti: "Minun taisteluni on monen homonkin päähän porautunutta heteronormatiivista identiteettiä vastaan - - -"

Ehdotin viestissä numero 9 menettelyä, jolla voisit valistaa meitä siitä miten televisiouutiset "kutsuvat meidät alisteiseen asemaan". Ehdotukseni on edelleen voimassa.

Itselläni tulee kyllä mieleen heti asia, jossa hetero-oletus on aika vahva. Kun uutisissa puhutaan perheestä, viitataan käytännössä aina mies + nainen (+ lapset) -kokonaisuuteen.

Tähän hetero-oletuksen helmasyntiin ei syyllistytä pelkästään Suomessa.


Tänään 18.12 SVT:n Västerbottensnyttissä (klo 20.20 SVT2) Haastateltiin ihmisiä siitä, ovatko he varastaneet joskus joulukuusia metsästä.

Haastattelija kysyi noin 50 vuotiaalta naiselta Oletteko te tai miehenne joskus hakenut joulukuusta luvattomasti metsästä.

Nainen vastasi tähän napakasti: "Jag har inte en man, jag har en fru" (Eihän minulla miestä ole vaan vaimo.)
No tähän toimittaja sitten jatkoi, no oletteko te tai vaimonne sitten hankkinut joulukuusta luvatta.

Tunnelma ehkä vaikeutui hieman naisen kommentista.
Tämä olkoon osoituksena uutisten hetero-oletuksesta.

Samanlaiset on jutut Saksanmaalla. Die Tageszeitung kirjoittaa tänään homoasioiden käsittelystä televisiossa. Meitä ei hemmotella tv:ssä näkymisellä. On tietenkin kasoittain homokoomikkoja ja kuuluttajia ja komedioissa ja sarjoissa homot ovat sivurooleissa. Mutta vakavasti otettavaa homojournalismia ei juuri löydy.

Joulukuun alussa katsottiin jännittyneinä Monolux-ohjelmaa, jossa koko lähetys oli homoteemoja. Ohjelman juontaja teki jokaisesta teemasta ajassamme liikkuvan ilmiön. Juontaja kuvasi miten gayscene on super! Juontaja myös kertoi ennen lesbo-osiota, että hyt alkavat lesbot olla yhtä gay kuin homot. Ja itse lesbojutussa kerrottiin, miten lesboista on tulllut nautinnonhaluisia tuhlareita – kuin homoja. Lesbot ja homot, siinä uusi talouselämän ydinryhmä.

Sen jutun jälkeen juontaja kertoi, että ei kaikki ole gayta, mikä kiiltää. Siirryttiin aids-kurjuuteen. Ja sitten vielä barebackingiin. Ja siitä päästiinkin näppärästi homoihin, jotka etsivät seuraa internetistä (Gayromeo-portaalista). Kärsivätkö nyt baarit väen puutteesta, kun kaikki istuvat monitoriensa edessä seuraa etsimässä. Ja mihin johtaa tämä tilanne, jossa digitaalinen yhteys tuo kaikki homot langanpäähän ja heteroita ei näy missään häiritsemässä. Ja juontaja toteaa loppuun, että tuskin muu maailma on hyväksynyt homot, kun he jo vapaaehtoisesti vetäytyvät pois näkyvistä omiin kotikoloihinsa.

Mutta tosi vaarallista on maalla, missä vanhat vihat vielä elävät. Eric kertoo Eberswaldin neonatseista. Mutta miksi maalla? Samaahan tapahtuu myös kaupungeissa, Berliinissä erityisesti. Kaupunki tehdään houkuttelevammaksi pelottelemalla maalla asuvia neonatseilla.

Tämän tv-kritiikin tekijä on sitä mieltä, että tässäkään ohjelmassa tavallinen homo ja lesbo ei saanut ääntään kuuluviin. Oli vain kliseitä ja karikatyyrejä. Koko ohjelma oli tyhmää homo-folklorea.

Millaista olisi hyvä homojournalismi? Hyvä kysymys juuri nyt, kun Z-lehtikin on viimeisillään.

Tv-ohjelma Homolux on vielä netissä:
http://www.rbb-online.de/meta/monolux/2006-12-04-sdg.smi

Menee paljon off-topic, mutta televisiokanavan lisäksi pitäis saada vielä ainakin oma homoille suunnattu kalja/siiderimerkki, oma suklaa-merkki, oma automerkki, omat asunnonvälittäjät ja oikeastaan oma kaupunkikin olisi kohtalaisen kiva kun tuota heteroseksismiä pukkaa niin joka kolkasta.

"Haastattelija kysyi noin 50 vuotiaalta naiselta Oletteko te tai miehenne joskus hakenut joulukuusta luvattomasti metsästä."

Todellisuutta lähestytään yleistysten kautta. Tuollaisessa haastattalussa ei ole mahdollista huomioida kaikkia mahdollisia muuttujia. Niitähän on vaikka kuinka paljon.

"Tämä olkoon osoituksena uutisten hetero-oletuksesta."

Tottakai tuollaisessa tilanteessa on hetero-oletus, koska se on yleisin yhteiskunnassa vallitseva tilanne.

Oletteko te tai polygaminen BDSM-yhteisönne hakenut joulukuusta luvattomasti metsästä?

Hemingway kirjoitti: "Tottakai tuollaisessa tilanteessa on hetero-oletus, koska se on yleisin yhteiskunnassa vallitseva tilanne."

Miten niin tottakai? Ei kai yhteiskunnassamme ilman muuta vallitse oikeakätisyysoletus, luterilaisuusoletus eikä suomenkielisyysoletus, vaikka se olisikin yleisin vaihtoehto. Kyllä asiansa osaava ja ajatteleva toimittaja ymmärtää (tai oppii ymmärtämään) muotoilla kysymyksensä niin, että turhat oletukset jäävät sivuun ja kysymyksensä voi esittää ilman oletuksia (edes niistä poly... jotain). "Oletteko te tai puolisonne / joku perheenjäsenenne (jos tiedossa jo on, että kyseessä ei ole sinkku) joskus hakenut luvatta joulukuusen?"

Muuttujia otetaan keskusteluun sitä mukaa kuin niiden voidaan olettaa koskevan vastaajaa/vastaajia. Oletus olisi kerrotussa tapauksessa voinut koskea vain kyseistä naishenkilöä. Jos mahd. muut perheenjäsenet on syytä ottaa mukaan, niin sellaiseen kysymyksen muotoiluun on olemassa lukuisia vaihtoehtoja.
Toimittajilta on hyvä ja tarpeellistakin vaatia näkemään muuta kuin enemmistön mielipiteet ja katsantokannat. Muuten päädymme informaatioyhteiskuntaan, jossa vain enemmistöoletus ilmoitetaan. Onko se enää informaatiota kenellekään?

Toki haastattelu on aina vuorovaikutustilanne. Siinä mielessä naishenkilön kertoessa omasta perheestään hän teki vain hyvin. Jos haastattelija kiusaantui tästä, niin hän on oudon ammattitaidoton.

Haastattelutilanne-esimerkistä ei käynyt ilmi, miten ja missä haastattelu tehtiin. Jos se oli vaikka jonkinlainen katugallup tuo esimerkkilause sisälsi monta muutakin yleistystä. Kuten että haastateltava kuuluu johonkin sellaiseen maailmankatsomukselliseen ryhmään, joka ylipäätään viettää joulua. Tai olisihan hän voinut olla vaikka luontoaktivisti, joka ei hyväksy puiden kaatamista joulukuusiksi. :)

Toimittajat kuuluu tietenkin työnsä puolesta siihen ryhmään ihmisiä, joiden pitää miettiä sanansa tarkkaan ja joilta voidaan vaatia poliittista korrektiutta. Muuten ihmiset luo oman kuvansa maailmasta omien kokemuksiensa pohjalta ja puhuu sellaisin termein, jotka on heille ominaisia. Mun on esimerkiksi vaikea kuvitella eläkeläistä kysäisemässä toiselta tätä syömään kutsuessaan, onko toinen kenties vegaani, mutta mun ikäisten keskuudessa erityisruokavaliot ja muut rajoitteet kulutustottumuksissa on ihan arkipäivää. Niitä on niin paljon, että sen osaa ottaa huomioon sen kummemmin miettimättä.

Homona mä olen oppinut puhumaan niin, ettei heteroseksistisiä olettamuksia synny, mutta muita lokeroivia ajatuksia ajattelen ihan varmasti joka hetki sitä huomaamatta. Ranneliikeläistenkin mä oletan automaattisesti olevan vähemmistöläisiä, jos he ei itse oo toisin ilmoittaneet. Ja musta se, että pari heteroa on erikseen ilmottautunut, kertoo siitä, ettei sen olettamista ihan tyhmänä pidetä. Tuskin Chrissebisse normaalielämässään mainitsee erikseen, että ai niin, mä olen sitten hetero. Tässä ympäristössä kuitenkin pitää heterona erikseen "tulla kaapista ulos". Ehkä trans- tai intersukupuoliselle voi olla kauhistus, kun lapsen synnyttyä kysytään ensimmäisenä onko se tyttö vai poika, mutta musta se on kiinnostava ja tärkeä kysymys.

Mä totesin tuolla jo aiemmin, että erilaisia vähemmistöjä on niin paljon, että lopulta kaikki kuuluu johonkin vähemmistöön. Mä luulen, että oletuksia ei oikein voi pakottaa, kun puhutaan arkielämästä, vaan ne väistyy, kun toinen tapa olettaa tulee järkevämmäksi. Ei oo oikein edes reilua vaatia muuta, tai koko puhuminen menee teennäiseksi. Mun elämässä hetero-oletus ei olisi järkevä, koska seksuaalivähemmistöläisiä on lähipiirissä niin paljon, mutta jonkun toisen ihmisen elämässä, joka ei koskaan tiedä elävää homoa nähneensäkään, tuntuisi varmasti hyvin teennäiseltä alkaa käyttää sukupuolineutraaleja ilmaisuja.

Ilmiöiden yleisyys vaikuttaa suoraan oletuksiin. Heteroseksismi ei oo mikään itesenäinen, tyhjästä syntynyt ja muusta elämästä riippumaton asia. Tullaan kaikki kaapista ulos, ja meitä nähdään niin paljon, että heteroksi olettaminen ei enää oo järkevää. Toisin päin mä en oikein näe tän voivan toimia.

Meclibren ajatuksena oli varmasti valjastaa media mukaan tähän homouden arkipäiväistämiseen.

meclibre kirjoitti: "Tämä olkoon osoituksena uutisten hetero-oletuksesta."

Heh, kätevää viitata ohjelmaan, jonka seuraamiseen emme ole voineet etukäteen varautua. Jos nyt kuitenkin oletetaan sinun kuvailleen tilanteen suht objektiivisesti, niin millä perustein tuon yhden haastattelijan yksi oletus yhdessä tilanteessa mielestäsi todistaa "uutisten hetero-oletuksesta"? Yksi tapaus voidaan mielestäsi muitta mutkitta yleistää? Millä tavoin tuo oletus mielestäsi "kutsuu meidät alisteiseen asemaan"?

"Miten niin tottakai?"

Koska se on psykologinen fakta. Ihminen toimii ja ajattelee yleisen elämänkokemuksensa kautta, eikä hän voi eikä hänen tarvitse huomioida kaikkia muuttujia.

Kyllä minua esimerkiksi ärsyttää, ettei sääennustuksia esitetä niin, että niissä huomioitaisiin selvästi purjelentäjät, mutta koska kansasta vain pieni osa harrastaa purjelentoa, olen yrittänyt sopeutua tilanteeseen.

Pointti on se, ettei kysymys ole syrjinnästä. En koe, että meitä purjelentäjiä erityisesti syrjitään.

Nokkelastipa rinnastetaan harrastus ihmisen ominaisuuteen... :)

Hemingway!

Tarkoittanet, että kaikista lentäjistä pieni osa on purjelentäjiä. Kysyttäessä lentämisestä on haastattelijan ihan hyvä selvittää, millä lennetään - eikä suoraan olettaa kaikkien lentävän lentokoneella. Sama koskisi uutisia - olisi kai peräti kohtalokasta ilmoittaa sääolosuhteita ainoastaan lentokoneen kyvyn huomioimisen mukaan.

Minua ei vertailu häiritse, kunhan analogia vain on todellinen.

"Nokkelastipa rinnastetaan harrastus ihmisen ominaisuuteen"

Kaikillahan noita ominaisuuksia tai identiteettejä riittää. Miten huomioidaan bdsm-väki, miten lestadiolaiset, miten jehovalaiset, miten lyhytkasvuiset, miten mielenterveysongelmaiset, miten saamelaiset, miten maastamuuttajat ja maahanmuuttajat? Kaikilla on oman yksilöllisen identiteettinsä lisäksi ryhmäidentiteetti.

Kun heitetään ilmaan aloittajan väite, niin siitä pitäisi ensin syntyä konsensus vähemmistön keskuudessa, sitten se pitäisi konkretisoida ja sen jälkeen sitä pitäisi verrata - niin mihin? Heteronormatiivisuuteenko? Mitä se on?

Tässä yhteydessä mun mielestä purjelentonäkökulma on kyllä huomattavasti asiaan liittyvämpi kuin homonäkökulma.. Mä kun edelleenkin kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä homous on pelkkä suuntautuminen kaikessa suuruudessaan tai pienuudessaan, eikä automaattisesti vaikuta esimerkiksi sään kokemiseen. :)

"Tarkoittanet, että kaikista lentäjistä pieni osa on purjelentäjiä. Kysyttäessä lentämisestä on haastattelijan ihan hyvä selvittää, millä lennetään"

Niin on, mutta ei ole syrjimistä tai mitään erityistä moottorilentonormatiivisuutta, jos haastattelija olettaa, että lennetään moottorin eikä aurinkoenergian voimalla. Se on syrjimistä, jos toimittaja asian selvittämisen jälkeen paheksuu haastateltavaa, lopettaa haastattelun tai jos haastattelua ei julkaista lehdessä tai teeveessä.

Meclibre ottaa hyvin esille sen, että diskurssimme on heteromiesten vallassa. Tietenkin diskurssi aina on jonkun vallassa ja usein lähinnä enemmistön. Mietittäessä diskurssin olemusta olisi minusta huomioitava monimuotoisuus. Mikäli ohjelmantekijä haluaa omasta homoidentiteetistään käsin tehdä ohjelmaa, niin mahdollisuus siihen tulisi olla aivan luonnollinen.
Onko näin?
Onko homon mahdollista kutsua omassa diskurssissaan heteroja keskustelemaan heidän seksuaalisuudestaan ja sen mahdollisesta outoudesta. (Esimerkki otettu silmälläpitäen monimuotoisuuden huomioimista.) Tällainen formaatti olisi kokonaistarjonnassa osa ohjelmiston monimuotoisuutta.

Minä en ole täällä väittelemässä muiden homojen kanssa, sikäli kuin homo-oletukseni osuu oikeaan.
M i e l e s t ä n i on turha vängätä ja kinata yhteiskunnassa ilmiselvästi olemassa olevien ideologioiden olemassaolosta.

M i e l e s t ä n i on tärkeää että ihmisille tarjotaan vaihtoehtoja, ja että emme edes ihan joka tilanteessa joutuisi hetero-oletuksen uhriksi.


Sikäli kuin seksuaalivähemmistöt ovat valmiita hyväksymään alisteisen aseman, niin siitä vaan. Patriarkaaliset valtarakenteet ovat niin tiukassa että niiden tiedostaminen voi olla vaikeaa. Sikäli kun kaikki eivät ole kanssani samaa mieltä, olen hyvin tyytyväinen, en ole täällä teitä miellyttääksenne vai yhteiskunnan epäkohtien esiinnostamiseksi.

Kannattaa pitää silmät auki ja korvat höröllään, mediaan ei kannata suhtautua aivan kritiikittömästi.



Sikäli kuin epäillään uutisjutun objektiivisuutta, uutinen on nähtävä svt:n internet sivuilla,
sikäli kun puhutaan tutkimusperinteestä ei mielestäni tarvitse turvautua massamenetelmiin, yhteiskunnan valtarakenteet on helppo huomata muutenkin.

Olen esittänyt asiasta nyt hyvin perustellut mielipiteeni mutta inttäminen voi minun puolestani jatkoa vaikka loputtomiin jos hiuksia halutaan halkoa. Ikkuna on toiselle ikkuna, toiselle akkuna!

Meclibre, mä aloitin kauan sitten tänne keskustelun nimellä Homous identiteettinä, jonne viimeisin viesti on lähetetty 11.08. ja se on Yhteiskunta, politiikka & uskonto -osiossa. Olisin kiinnostunut kuulemaan sun ajatuksiasi aiheesta, koska selvästi edustat ikäänkuin radikaalimpaa ajattelua kuin monet muut. :) Odotan kiinnostuneena pohdintojasi, jos vain jaksat kiinnostua aiheesta syvemmin tai koet sinulla olevan jotain (uutta?) sanottavaa aiheesta. :)

Kiva!

"Meclibre ottaa hyvin esille sen, että diskurssimme on heteromiesten vallassa."

Aina kun tällaisia väitteitä esitetään, niin ne olisi jotenkin hyvä konkretisoida. Mitä on käytännössä heteronormatiivisuus ja miten selitetään heteroiden kokemusten hajonta? Millaista ohjelmaa homoille tulisi tarjota, että se täyttäisi homojen tarpeen? Miten selitetään homojen kokemusten hajonta?

"Mikäli ohjelmantekijä haluaa omasta homoidentiteetistään käsin tehdä ohjelmaa, niin mahdollisuus siihen tulisi olla aivan luonnollinen.
Onko näin?"

No ei, ei kukaan toimittaja voi tehdä ohjelmaa omasta identiteetistään käsin. Sellainen toimittaja potkitaan pois alta aikayksikön.

Hemingway kirjoitti: "En koe, että meitä purjelentäjiä erityisesti syrjitään."

Esitän keskeisen kysymyksen teemaan: Mitä homo saa tv-maksulla?

Missä se purje on?

Juhani ;-)

Hemingway!

Konkretisointi näkyy jo siinä, miten vastaat aiemmin esittämiini kysymyksiin formaateista. Käytännössä heterodiskurssi on sitä, että keskustellaan heteronäkökulmasta ja että keskustelu siten toimii heteronäkökulman ehdoilla. Heteroiden kokemusten hajonta on osa juuri käsiteltävää aihetta. Ei tätä tämän tarkemmin tarvitse konkretisoida. Jokainen voi tarkastella ohjelmaformaatteja ja niiden sisältöjä ihan itse. Täysin 100 % en väitä heteronormatiivisuuden lyövän tiedotusvälineissä läpi, mutta kyse onkin tasa-arvosta - siis periaatteesta.
Homojen tuskin tarvitsee muodostaa mitään koherenttia ryhmää siinä kuin heteroidenkaan. Homojen kokemusten hajonta saattaa olla ja onkin hyvin laaja. Jos ilmoitan näkökulmakseni yhden (tietyn) homonäkökulman (jokin näkökulmahan mediatekijöillä on aina), niin ei sen pitäisi olla esteenä millekään formaatille.

Threadin otsikon kysymys on hyvä, mutta mielestäni terävämpi kysymys olisi "Mikä on Yleisradion julkisen palvelun tehtävä?"

Todella, smo!

Nyt poistun keskustelusta, johon minulla ei ole perusteita osallistua. Pahoittelen kauheasti mahd. aiheuttamaani kaaosta.

Todellakin...
Voitaisiinko esimerkiksi lähteä siltä tasolta, että YLE:n uutiset ovat kaikkia väestönosia varten. Homot(lesbot), Heterot, Transsukupuoliset ja herranties mitä meitä kaikkia onkaan nykyään kaikki mahdolliset tarpeet ja perhesuhteet mukaanlukien.

Keskustelunaihe on mielestäni yksinkertaisesti typerä ja tarpeeton.

Miksei maailmalla ole sitten enemmän gay -uutisia?

No jumalauta koska meitähän ei ole kuin 10 prosenttia väestöstä, perkele! Toivoisin tietystii enemmän, mutta kun ei oo niin ei oo... prosenttimäärään nähden antaa siis olla, eikä ruveta vaahtoamaan.

Pete, rauhoitu!

Tämä ei nyt kohdistu pelkästään sinuun, vaan myös minuun ja meihin kaikkiin. Annoit ajatuksen, josta on hyvä jatkaa.

Mielestäni on ihan turha täällä rutista, että YLE:n pitää tehdä sitä ja tätä tai hallituksen tai eduskunnan tai...

Otetaan esimerkkiä suomenruotsalaisesta vähemmistöstä, joka lienee samaa kokoluokkaa kuin homot ja lesbot. Yhteistyöllä ja samaan hiileen puhaltamalla homma onnistuu. Heillä on ollut pitkään oma radio- ja tv-kanava, on ruotsinkielinen teatteri, on...

Meidän on juttumme itse tehtävä ja paikkamme tässä yhteiskunnassa otettava. Kaapissa kykkimällä ja verkkokeskusteluissa purnaamalla ei valmista tule. Z-lehden eloonjäämiskamppailu on yksi esimerkki. Lehden sisällön moittijoita kyllä löytyi ja tilaamattomuudella rehvastelijoita. Sisällön tuottajia tuntuvasti vähemmän. Nyt tarvittaisiin vahvaa tahtotilaa pelastaa lehti.

Myönteinen esimerkki löytyy läheltä: Ranneliikkeen porukka. He ovat pistäneet pystyyn edustavan ja monipuolisen sivuston, jota jatkuvasti myös kehitetään. Homma toimii ilman lupamaksuja.

Olen pistänyt merkille, että joissakin medioissa on jo vaikuttajina sateenkaari-ihmisiä. Uutisten valinnassa perushetero olisi jättänyt joitakin sateenkaariuutisia sujuvasti sivuun.

Julkisuuttakin saa, jos sitä tarjoaa. Erinomaisia esimerkkejä ovat vaikkapa Ullavan cowboyt ja nyt Tommi ja Tony Sunnuntaivekkari-haastattelussa. Toki tässäkin tarjoamisessa voisi olla hieman yhteishenkeä ja valikointia. Kestoinhokkini voisi mielestäni mieluiten lakata Kaivopuiston hienostorouvien varpaankynsiä, kuin näytellä naamaansa iltapäivälehtien sivuilla ja kertoilla vaihtuvista miesystävistään. Homoyhteisön kannalta hän on yhtä hankala kuin mösjöö Mosse elinaikanaan.

Pete.. Siis vain 10% .. lasketko kaappihomot tuohon? :) Toisekseen mietippä paljonko suomen-ruotsalaisia on joille tuota omaa kanavaa pidetään yllä.. Täytyy tosin myöntää että kyseisellä kanavalla tulee hyvääkin ohjelmaa :D

Mitä heteroseksuaalikaan saa tv-maksulla?
TV:sta (varsinkin YLEn kanavilta) tulee NIIN paljon paskaa, että mielestäni sitä lupaa on turha maksaa oli sitten homo tai hetero.
Eikä useimpien (itse asiassa minkään?) ohjelmien kannalta ole edes mitään helvetin väliä katsojan seksuaalisella suuntautumisella.

Tv-maksulla saa transvestiitin ;D

JuhaniV kirjoitti: "Kaapissa kykkimällä ja verkkokeskusteluissa purnaamalla ei valmista tule. Z-lehden eloonjäämiskamppailu on yksi esimerkki. Lehden sisällön moittijoita kyllä löytyi ja tilaamattomuudella rehvastelijoita. Sisällön tuottajia tuntuvasti vähemmän. Nyt tarvittaisiin vahvaa tahtotilaa pelastaa lehti.

Myönteinen esimerkki löytyy läheltä: Ranneliikkeen porukka. He ovat pistäneet pystyyn edustavan ja monipuolisen sivuston, jota jatkuvasti myös kehitetään. Homma toimii ilman lupamaksuja. "

Ja olen samaa mieltä. Niinkuin jo aikaisemmin sanoin, kannattaa lähestyä Yleä idealla tai muuten tehdä jotain sen sijaan että purnaisi että kaikki oon paskaa ja mulle ei koskaan tehdä mitään. Varsinkin kun se paskan määritelmä on mun mielestä aika häilyvä. Mielestäni monet ylen ohjelmat ovat laadukkaampia kuiin esimerkiksi se mitä mtv3 nykyään tarjoaa. En vaan jaksa jotain helvetin chättejä ja maajussin morsiamia sun muita.

Ja muutenkaan liiallinen poliittinen korrektius ei mielestäni ole hyväksi. Jos joku mua esim. luulee oletusarvoiseesti heteroksi jossain haastattalussa, en siitä vedä hernettä nenään. Joskus tuntuu että joillakin vähemmistöillä on karvat pystyssä suunnilleen kaikessa.

Herttinen sentään!

Mua kaikki luulee automaattisesti heteroksi kaikissa yhteyksissä, ja olen ihan otettu siitä (sitäpaitsi puolisko tykkää siitä)...

Mä olen kait vaan niin ruma sitten ;-D

Pete kuka sua luulee hetskuksi?? Hui :D

meclibre kirjoitti: "M i e l e s t ä n i on turha vängätä ja kinata yhteiskunnassa ilmiselvästi olemassa olevien ideologioiden olemassaolosta. - - - Patriarkaaliset valtarakenteet ovat niin tiukassa että niiden tiedostaminen voi olla vaikeaa."

On aika lopettaa perustelujen pyytäminen, kun perustelut ovat taantuneet tasolle "tämähän on ilmiselvää, et vain huomaa sitä". :-)

Minusta tämä keskustelu kaikessa hoopoudessaan ja kaikkia asioita kerralla kattavanakin on varsin mielenkiintoinen. Jotenkin henki tuntuu olevan, että nyt heti homoille kaikki. Oma telkkarikanava vähintään.

Sitten kun jotkut olisivat oikeasti yrittämässä jotankin, tämä tuutti on ensimmäisenä jos ei tuomitsemassa, niin ainakin vähättelemässä. Käykääpä kurkkaamassa keskustelua yksityisestä Z-lehdestä: yksi törkyviesti toimittajien tuhlaamisesta; katsokaapa keskustelua homojen vanhainkodista: lukuisia kysymyksiä siitä miten alettaisiin toimia - ja vastauksena totaalinen hiljaisuus.

Mitä jos emme ainakaan tänä joulunalusaikana ensimmäiseksi vaatisi muilta ja alentaisi niitä, jotka yrittävät. Entäpä jos suorastaan itse alkaisimme tehdä jotakin?

Yksinkertaista rakas Watson.

Ratkaisu on simppeli.

Itsepä sen sanoit.

Juu, tai sitten JohnnyFinland voi itse valita jonkin tietyn uutislähetyksen ja kertoa, että millä tavoin siinä tuotiin homonäkökulma esiin.. :) Eikö vain? Vaihtoehtoja asioiden ratkaisuun on monia. :)

Mun tarkoitukseni tuolla aiemmin kirjoittaessani ei ollut olla hyökkäävä, vaikka näin jälkeenpäin lukiessa keskustelua kokonaisuudessaan se omassa paikassaan voi siltä näyttää. Sekä tuossa viestissä, että monesti mun ihmetellessäni jotain asiaa ääneen olen oikeasti kummastunut, enkä piiloitetusti v-mäinen. Mä kummastelen edelleen, tarkoititko Meclibre todella, että homonäkökulma pitäisi tuoda myös sääennusteisiin ja sotien uutisointiin, vai vain sitä, että asiat esitetään realistisessa valossa homoutta peittelemättä.. Esimerkkinä vaikka luontodokumentit.

Heteronormatiivisuuden poistoon suosittelen itse asenteena mielummin heterouden automaattisen normaaliksi luokittelun poistamista heteroutta tutkimalla kuin homoutta aiheena tuputtamalla. Homomediaa rajattomassa tilassa, kuten netissä, kannatan lämpimästi, mutta rajatussa tilassa, kuten Ylen kanavilla varauksellisemmin. :) Vaatimusten on siellä oltava jossain suhteessa oletettuun katsojamäärään.

kesäpoika kirjoitti: "Juu, tai sitten JohnnyFinland voi itse valita jonkin tietyn uutislähetyksen ja kertoa, että millä tavoin siinä tuotiin homonäkökulma esiin.. :) Eikö vain?"

Aijai, taas on Kesäpoika tehnyt kotiläksynsä huonosti: enhän minä ole väittänyt, että uutisissa tuotaisiin homonäkökulmaa esiin. :-) Perustelujen vakuuttavuutta voi kai arvostella olematta itse vastakkaista mieltä.

kesäpoika kirjoitti: "Homomediaa rajattomassa tilassa, kuten netissä, kannatan lämpimästi, mutta rajatussa tilassa, kuten Ylen kanavilla varauksellisemmin. :) Vaatimusten on siellä oltava jossain suhteessa oletettuun katsojamäärään."

Arvaukseni on, että mitä enemmän ohjelmapolitiikassa otettaisiin huomioon katsojatilastot, sitä vähemmän Yleisradiossa oltaisiin innostuneita perustamaan esimerkiksi viikottainen homomakasiini. Finnpanelin raporteista [1] voi tutkiskella millaiset ohjelmat keräävät eniten katsojia.

Ääntä ja kuvaa siirretään Internetissä jo nykyäänkin valtavasti, tosin usein tekijänoikeuksia rikkoen. Ehkäpä kovin kaukana ei enää ole aika, jolloin voimme ihan laillisestikin hankkia QueerTV:n kaltaisia, homoille kohdistettuja ohjelmia verkon kautta. Ja tietysti myös maksaa siitä erikseen. Silloin punnitaan kuinka tärkeinä "omia" ohjelmia loppujen lopuksi pidetään.

[1] http://www.finnpanel.fi/tulokset/tv.html

Kiitokset JohnnyFinlandille todella kiintoisasta linkistä. Olin otaksunut Finnpanelin myyvän tilastojaan vain rahaa vastaan.

Noista tilastoista olen yhdestä seikasta perin hämmästynyt, ellen jopa järkyttynyt: urheiluohjelmien massiiviset katsojaluvut. Kansa läskistyy huolestuttavalla vauhdilla. Meidät houkutellaan omakohtaisen liikunnan sijaan löhöämään sohvalle katsomaan kun muut harvat urheilevat. Tässä ei ole kyllä mitään järkeä!

Lähdenpä just nyt salille.

JohnnyFinland, harvoin kukaan näkee vaivaa todistaakseen vääräksi mielipiteen, josta on samaa mieltä. Siksi en jaksanut luetella koko mahdollista vaihtoehtolistaa (heteronormatiivisuus, vähemmistönäkökulma, suuntautumisneutraalius, muu vaihtoehto) vaan päädyin vaan valitsemaan yhden. Se ei muuta mun viestin sanomaa. :)

Jos todistaminen mainitsemallasi tavalla on sinusta tärkeää ja kiinnostavaa, olet vapaa tekeemään sen ja jakamaan halutessasi lopputuloksen meidän muiden kanssa. Tutkimuksen luotettavuuden voi kukin arvioida itse ja päätellä todistaako se alkuperäistä väittämää vastaan vai sen puolesta ja miten se vaikuttaa keskustelussa käytettyjen vastakkaisten väitteiden todentuntuisuuteen. :) Tietysti on hyvä, jos tutkimusta aloitettaessa ei ole perusolettamusta tutkimuksen tuloksesta, vaan on vapaa näkemään sekä heteronormatiivisia, että homonäkökulmia tai täydellistä neutraaliutta.

Tai sitten voidaan unohtaa koko juttu puolin ja toisin. :) Musta se on aika hyvä vaihtoehto. Itse ajattelin noudattaa tätä.

kesäpoika kirjoitti: "JohnnyFinland, harvoin kukaan näkee vaivaa todistaakseen vääräksi mielipiteen, josta on samaa mieltä."

Mielipiteen arvostelu ja mielipiteen perustelujen arvostelu ovat kaksi eri asiaa. Mielipiteen perusteluja voi arvostella aivan riippumatta siitä onko samaa mieltä vai eri mieltä vai onko edes muodostanut kantaansa. Esimerkiksi sinä et pidä homojen oikeuksien pätevänä perusteluna sitä, että antiikin Kreikassa aikuisten miesten ja nuorukaisten sukupuolisuhteet olivat tavallisia [1]. Päivi Räsänenkin varmaan pitää tuota kehnona perusteluna, vaikka lienette homojen oikeuksista aivan eri mieltä.

Jos haluat kiistää edellä esittämäni yleisen periaatteen, sille lienee parasta aloittaa oma viestiketjunsa, sillä muutoin ajaudumme kovin kauaksi tämän viestiketjun varsinaisesta aiheesta. :-)

[1] http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=3948

Homoille tarvitaan omia tv-ohjelmia.

En ole missään vaiheessa väittänyt että kaikki heteroiden ohjelmat tulisi "kääntää" homoille.

Jos emme osaa pitää puoliamme vallitsevaa identiteettiä vastaan, se samankaltaistaa meidät ja pakottaa meidät omaan muottiinsa.
Ehkä ihan mielenkiintoinen kokeilu, sikäli kuin vain harvat näyttävät olevan kanssani samaa mieltä asioista.



Jatketaan tätä vaikka siihen, että miksi me homot tarvitsemme omia baarejakaan, saammehan käydä ihan vapaasti tavallisissa baareissa, ja voihan sieltäkin homo löytää poikaystävän. Ja menköön kaikki tyynni, eihän meille ole enää omaa lehteäkään.

Ehkä minä olen sitten pitänyt väärän vähemmistön puolia. Omia puolia pidän jatkossakin.

JohnnyFinland, en halua kiistää. Olet ihan oikeasssa. Silti koko juttu ei vaikuta siihen, mikä mun kirjoituksen varsinainen viesti oli. :)

Meclibre, homomakasiini olis ihan kiva juttu. Saattaisin sitä katsoakin ja vielä laittaa Ylelle palautetta, että kiitos. :) En mä kuitenkaan oo sitä mieltä, että koko Yle on turha, että en enää kestä tai että jätän tv-maksun maksamatta, vaikka sellaista ohjelmaa ei olekaan. Tuleehan sieltä paljon muutakin! Kiinnostaa mua muutkin asiat kuin pelkkä homous..

Heteronormatiivisuus mediassa on monien ohjelmien kohdalla ihan totta, mutta musta se on yhteiskunnan yleistä asennetta peilaava ilmiö, eikä median oma ongelma. En mä uskoisi tv-ohjelmia erikseen heteronormativisoitavan, vaan ohjelman tekijät vain välittää niiden kautta oman kuvansa maailmasta, sitä todennäköisesti erikseen analysoimatta. Jos muutos yleisessä asennoitumisessa tapahtuu, se näkyy myös mediassa ihan varmasti. Jos muutosta yritetään vauhdittaa median kautta, se voi joko onnistua ja tukea asenteiden lieventymistä, tai se saattaa tuntua tuputtamiselta ja ärsyttää.

Musta Yle on nimenomaan lähettänyt hyviä, asiallisia ja arkipäiväisiä homoja koskevia ohjelmia verrattuna kaupallisten kanavien stereotypiointiin. :)

Tämä alkaa nyt kyllä olla jo yhtä huuhaata!

Esimerkiksi tämä "Onhan Suomenruotsalaisillakin oma TV -kanavansa" -juttu on ehkä typerintä kökköä mitä olen täällä lukenut.

Prosentuaalisesti tarkastellen varsinaisia päivittäin ensimmäisenä kielenään ruotsia käyttäviä ihmisiä on nykytiedon mukaan noin 4,5% koko väkiluvusta (homoja 5-10% lähteestä riippuen).
Olen samaa mieltä siinä, että ruotsinkielisille annetut etuoikeudet ovat väärin ja niihin pitäisi puuttua (esim 5+ tai vastaavilla arvosanoilla Hankeniin ja Åbo Akademiihin päässeet sisäsiittoiset ääliöt), mutta miksi tässä keskustelussa kukaan ei ole (ainakaan tietääkseni) huomioinut homoseksuaalien määrää suomenruotsalaisessa väestössä?

Pitäisikö siis kehittää jonkinlainen laskutapa sille, kuinka ihmisten painoarvoa homoina, ruotsinkielisinä tai homoina ruotsinkielisinä lasketaan, ja kuinka paljon sitten annetaan TV-aikaa.

Herätkää jo hömpät. tämä koko keskustelu on täysin tööt.

Kyllä, olen siis ymmästänyt oikein.

Me homot emme tarvitse omaa ohjelmaa.

Pistetään nekin tv-lupamaksurahat johonkin muuhun hyödylliseen.

Eihän sitä saa mitään jos ei mitään älyä vaatia, ja me homothan ei älytä vaatia.

YLE:n julkiseen palveluun voi siis keksiä kaikkea muuta, mutta ei kiitos ohjelmaa meille homoille, me ei tarvita!
Meitä on niin vähänkin ja muutenkin on parempi pysyä näkymättömissä. 5-10% laskutavasta riippuen on niin vähän, että on ihme että meitä erityisesti missään muussakaan huomioidaan. Mitäs me tässä sitten hössötetään. Onko tämmöisessä homojen omassa foorumissakaan kauheasti järkeä, onhan niitä tavallisiakin foorumeja.

Kiitos että olette saaneet minut järkiini, tämä osoituksena siitä, että toisten hyvin perustelluilla mielipiteillä voi olla vaikutusta muidenkin mielipiteisiin.

Mitä suomenruotsalaiset saa tv-maksulla?
vain 8-10 tuntia ohjelmaa päivässä, liian vähän sanon minä. Tilanteeseen on puututtava.

Sarkasmisi kaipaa vielä hieman lisää terää toimiakseen...

Meclibre.. Jeps suosittelen lisää ruotsinkielistä ohjelmaa.. Upea idea.. Tahtoo tahtoo tahtoo. 5-10% on vain jäävuoren huippu, kun tuohon lisäät HoKat niin luku nousee aika rajusti ;)

Olette saaneet mieleni oikeasti muuttumaan, olen nähnyt valon. Hyvää joulua.

Tää menee nyt vähän ohi otsikon aiheesta, koska kyse ei ole Ylestä, vaan muista medioista, mutta en viitsinyt aloittaa toista keskustelua samoista aiheista, joita tässä on jo puitu. Mä päätin tänään aamulla, että kiinnitän huomiota medioiden homoisuuteen tai homottomuuteen, miten kukin sen asian sitten kokee, kun siitä on nyt kerran ollut puhetta. Tulos oli seuraava:

-Matkalla Espoosta takaisin Helsinkiin luin V-lehteä, en mitenkään kokonaan kannesta kanteen, vaan poimien juttuja oman mieltymyksen mukaan sieltä täältä. Yhteensä homo-sanaan tai homouteen liittyviin aiheisiin törmäsin 6 kertaa: maininta Z-lehden lopettamisesta (jossa ei erikseen mainittu, että kyseessä on homolehti, vaan ilmeisesti pidettiin selvyytenä lukijan tietävän tämän..?), juttu toimittajan käynnistä Dtm:n drag-kilpailussa, maininta vuoden 2006 homoelokuvista, yhden kerran homo-sanan maininta lähinnä kai haukkumasanana (vain pahasti päästään sekaisin olevat homot kokeilevat jotain tällaisia..), yhden kerran homopoppi-sana tietynlaista musiikkia kuvaavana ilmaisuna ja lesbon tytön kysymys kysymyspalstalla. Muitakin saattoi olla, mutta nuo niistä jutuista, jotka matkan aikana luin tai joita silmäilin.

-Kotona laitoin tv:n auki ja seurasin Frendit-sarjaa puolihuolimattomasti tehden samalla muuta. Homous mainittiin kerran aiheena suoraan, kahdessa kohtaa vihjattiin lesboseksin (-pornon?) suuntaan kahden tytön halatessa. Lisäksi yhden päähenkilöistä entinen vaimo elää lesbosuhteessa, mutta en tiedä näytettiinkö ko. naisia tässä jaksossa, kun en seurannut sitä alusta loppuun asti.. Yhdeksältä alkaneessa brittikomediassa kuulin hintti-sanan kerran, mutta en seurannutkaan sitä kuin kymmenisen minuuttia alusta ja vaihdoin ykköskanavalle Lost in translationiin.

Homonäkökulmasta en tiedä, mutta me ollaan koko ajan joka puolella esillä, eikä mikään unohdettu vähemmistö. Ainakaan mun näkökulmastani, joka seuraan kai lähinnä nuorille kaupunkilaisille suunnattuja medioita. Siinä mun kuva mediasta yhdeltä päivältä.. erilaisessa maailmassa elävät kirjoittakoon oman kuvansa. :)

Nämä "kevyemmät" viestimet ja viihdeteollisuus ovat jo aikaa sitten haistaneet homoteeman trendikkyyden ja myyvyyden. Homot ovat hyviä sirkuseläimiä, joita näyttämällä valtaväestölle tehdään rahaa. Toki homot itsekin seuraavat näitä, joten homot saadaan mukavasti "kaupan päälle".

Enemmän tai vähemmän vakavasti otettavaa toimituksellista sisältöä homon näkökulmasta homoille kaipaisi. Sitä ei näy.

Mä en edelleenkään ymmärrä, mitä tässä käytännössä oikein halutaan tehtävän. Joku syvällinen dokumentti homorakkauden syvimmästä olemuksesta kerran päivässä vai mitä..? "Haistaneet trendikkyyden ja myyvyyden.." "sirkuseläimiä.." Ensin valitetaan, ettei homojen asioista puhuta ja sitten kun puhutaan, niin ei kelpaa, vaan käytetystä termistöstä päätellen pidetään jopa negatiivisena. Miksi homoleffoista puhuminen ja drag queen -kisojen esittely trendikkäässä lehdessä on huono asia? Millaista sen näkyvyyden oikein pitäisi olla, jos ei tällaista? Musta homojen sielunelää ei voi olla niin erityistä, että sitä pitää erikseen dokumentoida ja kulttuurillinen näkyvyys tulee homokulttuurin myötä, kuten tässä, ja se taas on pienten piirien juttu. Vai onko Yle ainut, joka nyt kelpuutetaan homomediaksi ja kaupallisilla kanavilla ei ole mitään oikeutta sanoa mitään ilman rahastamiseksi leimaamista, niinkö..?

En ymmärrä.

Valitettavan usein homoseksuaalisuus esitetään - varsinkin kaupallisilla kanavilla - vitsinä, naurun ja pilkan kohteena. Mainitsemasi esimerkki Frendeistä, jossa Phoebe ja Rachel halailivat ja jossa Joey katselee taustalla messevästi hymyillen, on mielestäni osa tätä pilkkakirveenä olemisen kulttuuria. Frendit sarjassa Rossilla on myös lesbo ex-vaimo. Kyseisen hahmon "viihdearvo" piilee juuri hänen lesboudessaan, muuten häntä ei tuoda millään tavalla esille. Aina kun hän sarjassa esiintyy on se vain ja ainoastaan siksi, että voitaisiin jollain tavalla nauraa hänen lesboutensa kustannuksella.

Ehkä kaikki julkisuus ja näkyvyys ei ole hyvästä. Ehkä olisi mukavampi jos seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt esitettäisiin medioissa tasavertaisina heteroiden kanssa eikä vitsin kohteena/aiheena. Sitä tässä varmaan moni kaipaa: arkipäiväistä, tasavertaista suhtautumista, jossa seksuaalisuus ei leimaa koko ihmisen persoonaa. Sellaista, että homoutta ei peiteltäisi, mutta siitä ei myöskään tehtäisi ohjelmanumeroa ja että jollain tv-sarjan homohahmolla olisi muitakin ulottuvuuksia kuin pelkkä seksuaalinen suuntautuneisuutensa, aivan kuten heterohahmoillakin.

Monesta tv-ohjelmasta on helposti haistettavissa onko sen tapa kuvata homoseksuaalisuutta suunniteltu joko heteroiden naurattamiseen vai totuudenmukaiseen homoseksuaalisuuden kuvaamiseen.

Katseli hymyillen joo, mutta musta se ei ollut lesbouden pilkkaamista, vaan nauramista heteromiesten yksioikoiselle kiinnostukselle naisseksiä kohtaan. Joeyn rooli koko sarjassa ei ole olla muuta kuin naisten naurattaja ja vähän tyhmä. Rossin ja ex-vaimon suhteen kautta taas on musta käsitelty isompia ja kipeämpiä asioita kuin monen muun asian kautta sarjassa, joka on kuitenkin komediallinen. Rosshan olisi tahtonut vaimonsa takaisin, mutta ei voi saada.. Ehkä mä sit vaan koen nää asiat niin toisin.

Musta arkipäiväistä, tasavertaista suhtautumista on juuri se, että homous tuodaan esille eri yhteyksistä ilman sen suurempaa meteliä aiheesta. Ihan kuten tässä V-lehdessä tehtiin. Elokuvaosiosta (Brokeback mountainiin viitaten): "Homopaimenet päästivät tammikuussa vinoviettiset vapaille laitumille.." Tätä voisi pitää loukkaavana, jos sitä haluaa hakea. Mä koen sen olevan sisäpiirin lause, joka viittaa valitun sanan kautta tässä leffojen yhteydessä Vinokino-festareihin. Toimittaja tietää, mistä kirjoittaa.

Ehkä jotkut homot elää hirveän tiukasti alakulttuurissa ja kokee heteromaailman outona ja eristävänä, kun keskivertoheterot ei tajuakaan tai ole kiinnostuneet meidän sisäpiirijutuista tai jotain. Mä en kai ole riittävän alakulttuurilainen kokeakseni niin. Meille on omat tapaamispaikkamme ja nettisivumme :) ja se on hienoa, mutta ei mua ihmetytä, miksei ne kiinnosta heterokansaa. Oman kulttuurin olemassa oleminen on hieno juttu, muuten mulle riittää se, että meidät nähdään siellä, missä olemme, eikä keinotekoisesti suljeta pois parisuhdeyhteyksissä tms, ja ettei meitä erikseen loukata. Musta se on kaikkein luonnollisin tapa olla hyväksytty. Ei meidän erilaisuutta saa korostaa oman ryhmän puolesta enempää kuin toistenkaan toimesta!

Kyllähän tämän esimerkkinä olevan lehdenkin drag queen -kilpailu esimerkiksi oltaisiin voitu kirjoittaa ihan toisesta näkökulmasta, jos kirjoittaja olisi ollut intohimoinen dragfani, joka olisi sujuvasti vertaillut tämän vuoden voittajan kampausta kolme vuotta sitten voittaneen kampaukseen, eikä (ensimmäistä kertaa?) homobaariin eksynyt heterotyttö. Mutta musta pitää muistaa, että drag on suhteellisen pienen ryhmän kiinnostuksen kohde. Saman ilmiön huomaa esim. kun joku muu kuin koira-alan lehdet kirjoittaa koiranäyttelyistä tai muista vastaavista koiraharrastuksista. Näkökulma on outo ja jutun luettua tekee mieli sanoa, että toi kuulosti oudolta, eikä se nyt noin ole yhtään. Tässä tapauksessa mä koin kyllä voivani samaistua juttuun paremmin näin, koska ihan turistina mäkin olisin sinne drag showhun mennyt mitään mistään ymmärtämättä.

Homous on osa persoonaa, mutta homokulttuuri on pelkkää kulttuuria, joka ei kaipaa erityisymmärrystä sen enempää kuin muutkaan marginaalikulttuurit. Omalle ryhmälle voidaan tehdä omia juttuja, ja hienoa, jos joku vaivautuu tekemään, mutta ei ole syrjintää, jos ulkopuoliset ei jaksa kiinnostua. Silloin, kun käsitteillä on hedelmöityslaki tai vastaava olisi ihan aiheellista tehdä joku ohjelma siitä meidänkin näkökulmasta meille. Aika vähän noita varsinaisia homouutisia kuitenkaan on, jotka uutiskynnyksen rikkoo.

Ei kai tästä taas sen enempää. Huvikseni vaan tän päivän seurasin homoutta medioissa, kun musta ne suorastaan pursuu sitä, ja täällä sanottiin, että ei oo tarpeeksi. Minkä sille voi, että koetaan asiat eri tavoin. Ei se mun raportoinnista mihinkään muutu, vaikka ajattelin käytännön medialla olevan jotain todistusarvoa. JohnnyFinlandilta varastettu idea. :D Omassa elämässäni en kohtaa syrjintää.

Homorakkauden tai heterorakkauden syvimmän olemuksen ruotimiset ovat varmaankin ihan kiinnostavia teemoja - ja mielestäni niitä voidaan parhaiten käsitelläkin yhdessä, unohtamatta homonäkökulmaa tai heteronäkökulmaa. Asiaa ei välttämättä tarvitse käsitellä neutraalisti, vaan tuomalla näkökulmien kirjo esiin. Vaikka mikä ettei, kyllähän noistakin saadaan varmasti nostettua jokin erityinen homonäkökulma esiin

Ei tuommoisesta oikeastaan ole kyse.

Minä kerron, mitä minä käytännössä haluaisin tehtävän. Haluaisin kansallisen yleisradioyhtiömme ottavan (radiossa ja/tai televisiossa) ohjelmistoonsa säännöllisen glbt-ihmisille suunnatun ohjelman, jossa käsitellään glbt-teemaisia aiheita glbt-ihmisten näkökulmasta. Aiheet voivat liittyä tieteeseen, taiteeseen laidasta laitaan, urheiluun, historiaan, päivänpolitiikkaan, yhteiskunnallisiin kysymyksiin... Musiikkia, stand up -komiikkaa, rakkauden syvimmän olemuksen ruotimista, henkilökuvia, matkailua, minikuunnelmia, lehdistöanalyysejä, viranomaisten ahtaalle pistämistä... ties mitä kaikkea.

Homojen A-studio, Päivän peili, Arto Nyberg, Musiikki-tv, Kotimaan katsaus, Pressiklubi, urheiluruutu, Bettina S, Viihdelounas ja muut yhdessä paketissa. Näppärästi.

Entä sitten ne muut homojutut mediassa?

Minä esimerkiksi en sanonut, että homoleffat ja dragikisat trendilehdissä ovat välttämättä paha asia. Enkä sano, että pääministerin ja tämän naisseikkailun kaivelukaan juorulehdissä on välttämättä paha asia. Nuo kaksi esimerkkiä ovat hieman eri maailmoista, mutta kuitenkin omalla tavallaan samalla viivalla. Homoleffoja käsitellään trendilehdissä valtaväestön ehdoilla. Pääministerin naisseikkailua käsittellään iltapäivälehdessä valtaväestön ehdoilla. Homoleffojen kohdalla näkökulma on varmasti erilainen silloin, jos juttu tehdään seksuaalivähemmistöjen näkökulmasta. Pääministerin näkökulma naisseikkailustaan lienee samoin toinen kuin valtaväestölle suunnatun median?

Vaikkapa ranneliike.net on netissä oleva tyyssija "homonäkökulmalle" kuten lepakkolaakso.net "lesbonäkökulmalle". Sivustoja ylläpidetään ihan vakavissaan juuri siksi, että netissä olisi "seksuaalivähemmistöjen näkökulma". Jonkun mielestä moinen on turhaa ja naurettavaakin. Minusta ei.

YLE on tässä siksi esillä, että lunastaakseen erityisasemansa suomalaisessa mediakentässä, sen on toteutettava julkisen palvelun tehtäväänsä, johon kuuluu mm. vähemmistöjen huomioonottaminen. Mielestäni tällaisia asioita pitäisi sisällyttää Yleisradiota koskevaan lainsäädäntöön yksityiskohtaisemmin.

Vapaamielinen Helsinki, jossa moninaisuus on jokapäiväistä, ei edusta koko maata. Syrjäkylän vanhapoikakin kenties huomaa tutkia omaa oloaankin uudesta näkökulmasta - jos se näkökulma on tarjolla. Helsingin (, Turun, Tampereen tai Oulunkin) out & proud -homo voi myös löytää tästä kiinnostavaa uutta näkökulmaa. Tai vaikka valtaväestöön kuuluva töölöläisrouvakin niin halutessaan.

Vaikka tietysti - jokainenhan on oman onnensa seppä ja vastuussa omista valinnoistaan. Lopetetaan kaikki radion ja telkkarin aluelähetykset, erikoisohjelmat ja teemojen niputtaminen. Ei etsimällä etsitä uutta tilaa erilaisille näkökulmille. Samaa tuubaa kaikille. Pyritään löytämään ihan kaikkeen sellainen konsensusnäkökulma?

Mutta jos nyt halutaan sittenkin tehdä ihan pieni kuukausittainen muutaman minuutin kooste seksuaalivähemmistöille seksuaalivähemmistöihin liittyvistä aiheista seksuaalivähemmistönäkökulmasta, niin olisin ehkä valinnut jotain seuraavaa tuoreimpaan lähetykseen:

SETAn luopuminen Z-lehdestä ja henkilökunnan mahdollinen lehden jatkaminen, Uusikaupunkilaisen paikallislehden saama langettava päätös JSN:ltä, Ulkomailta: Sveitsissä vuoden vaihteessa hyväksyttävät homoliitot, EU-jäseneksi pyrkivän Turkin homojakin koskevat ihmisoikeusongelmat...
Ja sää: Luvassa homoisaa auringonpaistetta ja lesboisan leutoa.

Ettei tulis väärin ymmärrystä mä korjaan ton, että en kohtaa syrjintää muotoon, että en kohtaa syrjintää homouden takia. :) Lauseen pointti ei ollut siinä, että jos minä en, niin ei kukaan muukaan elämässään, vaan se, että mä en kohtaa sitä niissä samoissa yhteyksissä, joissa jotkut kokee kohtaavansa.

Mä kannatan
-sitä homomakasiinia ja näkyvyyttä yleisessä mediassa kaikissa luonnollisissa yhteyksissä.
-homobaareja, -lehtiä,- kerhoja ja -nettisivuja, koska homot tarvii toisia homoja jo pelkän pariutumisen ja parittelun kannalta. Tai kimppailun. (mainitaan nyt kaikki, ettei mee kellään herne nenuun.. xD) Ja samoin tuntevia tarvii kaikki ihmiset.
-ajankohtaisohjelmissa poliitikkojen ahdistelua yms. myös homojen oikeuksien tiimoilta, se ei kuulu pelkkään homomakasiiniin.

Sen sijaan en kannata
-uutislähetyksessä tapahtuvaa poliitikkojen ahdistelua homoasioissa, koska ahdistelu ei oo kunnollista, jollei väitteitään perustele kunnolla ja perustelu taas vaatii puolueellisuutta, joka EI missään tapauksessa kuulu uutisiin. Kun ei niin ei. Ja vielä kerran ei.
-sitä, että vaaditaan kaikkien medioiden sateenkaariaiheita käsitteleviltä toimittajilta vähemmistöön kuulumista tai muuta vastaavaa erikoistumista sateenkaareviin asioihin, jotta näkökulma olisi meitä miellyttävä ja meille suunnattu.
(-homojen vertaamista ruotsinkielisiin, koska tiettävästi me kuitenkin ymmärrämme nekin ohjelmat, jotka ei oo erityisesti meille käännetty.)

Iso ero tässä mielipiteiden jakajana on varmaankin se, että jotkut kokee uutisten ja ajankohtaisohjelmien olevan heteroille suunnattuja, ja toiset ei koe niiden olevan suunnattuja kenellekään erityisesti. Se jakaa mielipiteen siitä, tarvitaanko me(kin) oma äänitorvi ja miten kipeästi. :) Mitä sallivampi yhteiskunta on erilaisille ilmiöille, sen pirstaloituneemmaksi kansa menee. Hyväksyntää saadessaan halutaan vetäytyä yhä pienempiin erityisryhmiin ja saada näkyvyyttä omalle erityisyydelle sen sijaan, että oltaisiin oikeasti sopusoinnussa ja tasa-arvoisia kaikki, osa isoa ryhmää, joka on salliva. Mä en periaatteessa tahdo kannattaa mitään, joka ajaa pirstaloimisen asiaa, mutta rajoja on vaikea vetää.

Nyt tulee niin paljon kirjoitusvirheitä, että parempi mennä nukkumaan.

Sinänsä millään medialla ei ole pakkoa ottaa kaikki vähemmistöjä huomioon ja rajan määritteleminen on vaikeaa. Sinänsä Yle:llä on ollult ohjelmia monille vähemmistöille varsinkin radion puolella, joten homo-ohjelmien perustelemiselle on kyllä jotain pohjaa.

Heitänpä yhden kerettiläisen ajatuksen. Nimittäin yksi asia mikä itseasiassa on häirinnyt on se, että iso osa homoja käsitelleistä ohjelmista on ollut ehkä vähän liiankin poliittisesti korrekteja ja stereotyyppisiä. Homoja on kuvailtu viimeisimpien tyylien suunnannäyttäjiksi tai täysin virheettömiksi unelmavävyiksi. Sitten on näitä ongelmakeskeisiä ohjelmia missä ymmärretään kauheasti ja käydään läpi sitä miten hirveää olla sorrettu homo ja lapsuuskin meni piloille. Olisi hienoa, että koko alakulttuuria voitaisiin käsitellä myös kriittisesti ja monelta kantilta. Mitäs jos fab 5 on ihan vitun tyylitöntä hörhöilyä jossa komeat miehet muutetaan joksikin mitä he eivät ole tai että "peruhomomusa" euroviisuineen on ihan hirveää muovista paskaa...tai drag on väsynyttä kliseilyä vaikka mitään todelllista luovuutta... Saataisiin keskustelua ja vaihtoehtoja hymistelyn tai sitten neutraalin informoinnin sijaan. Samalla saisi homokuvaa vähän laajennettua, joka on mun mielestä ehkä hieman yksipuolinen. Mä luulen että monet meistä yllättyisivat kuinka laaja kirjo ihmisiä tähänkin vähemmistöön kuuluu.

Kiitos Vaeltajalle RTL-vinkistä.

Florianin tarina oli liikkis. Ihan silmä kostui. Pojalla tuli itku, kun isä ilmoitti, että poikansa homous on ihan OK.
Homma vaikutti aidolta, vaikka hieman mietitytti, kuinka isä oli valmis suunnilleen niiltä jalansijoilta lähtemään tv-ryhmän seuraamana poikansa kanssa homokapakkaan.

Pohdin sitä, josko vastaavanlainen homomakasiiniohjelma menestyisi Suomessa. Sehän on juuri tyypillistä indie-tuotantoa. Rosoista, kiinnostavaa ja halpaa. En oikein innostu. Sinne luultavimmin tunkisivat röyhkeimmät tyrkkyhomot, joita nytkin saa nähdäkseen medioissa liikaakin.

Nämä lesbo/homo-teemaiset ohjelmat voisi lomittaa aivan hyvin kaiken muun ohjelmatuotannon joukkoon. Haluan, että niiden otsikossa ei loista "HOMO", vaan jotakin aivan tavallista. Näin ne tulevat näkyviksi niillekin, jotka kääntäisivät homo-sanan otsikossa nähtyään toiselle kanavalle.

Homot ja lesbot ovat pahassa tiedotuspaitsiossa. Lehdissä kirjoitelllaan hyvin vähän ja omat palstat puuttuvat. Radiossa on jonkin verran ollut aiheeseen liittyviä ohjelmia, mutta tv muistaa pääasiassa vain subtv-tasoisilla ohjelmillaan. Homoja ja lesboja koskettavat tapahtumat pääsevät uutisiin saakka vasta, kun on mellakoita, kiihkeitä mielenosoituksia tai uskovaisten ja homojen yhteenottoja.

Z-lehden kohtalosta ei ole kulunut mitään uutta. Viimeisen numeron pitäisi kolahtaa luukusta näinä päivinä. Z-lehden ansio oli se, että siinä esiteltiin joka numerossa kiinnostavia henkilöitä.

Kimmoliisa, homojen ja lesbojen oma radio Lähiradion taajuuksilla kerran kuussa (myös tänään torstaina 11.1.2007 klo 17.30) on liian hahmoton. Siitä puuttuu formaatti. Jokainen ohjelma on ainutkertainen. Kun olisi jonkinlainen formaatti, kuulija tietäisi, mitä odottaa ja kannattaako odottaa seuraavaa lähetystä. Olen kuunnellut jonkin verran saksalaisia gay-radioita. Niissäkin taso vaihtelee. On tiukasti formatoituja ja on radioita, joissa vain lörpötellään vapaasti, nauretaan ja soitellaan levyjä. Omasta mielesstäni parhaiten toimii "homojen ja lesbojen ajankohtaiskanava" SUB Frankfurtissa. Se vaikuttaa jopa ammattimaiselta. Ajankohtaisissa asioissa soitellaan asiantuntijoille suorassa lähetyksessä.

Saksassa voi joka ilta viettää aikaa jonkin gay-radion ääressä. Muiden maiden gay-radioita en ole ajanpuutteen vuoksi seurannut.
Tässä linkki, josta näkyy, että gay-radioita riittää jokaiseen suureen kaupunkiin.
http://freiburg.gay-web.de/schwulewelle/misc/links.php

Mutta tapahtuuko Suomessa mitään homo/lesborintamalla? Onko siis uutisoitavaa? Kun katsoo Setan sivuja, niin ei tapahdu. Mutta juju onkin siinä, että ei tapahdu mitään, jos ei kerrota eikä kysytä. Jos Setalla olisi aktiivisempi tiedottamisrooli, niin kerrottavaa kyllä olisi. Minua kiinnostaisivat pienetkin asiat, vaikkapa se, miten Marttaliiton Erkit ja Matit-homojäsenjärjestön (???menikö nimi oikein?) uudenvuodenpiirakka paloi pohjaan ja miitä siitä seurasi. Lehdissäkin pikku-uutiset ovat kaikkein luetuimpia.

Ranneliikkeen avulla ollaan hyvin ajantasalla kansainvälisissä asioissa. Samat uutiset ovat kaikissa Euroopan gaylehdissä ja muissa medioissa.

Yritin kuunnella tänään Helsingin gayradiota, mutta pahaksi onneksi pääsin radion äärelle vasta pari, kolme minuuttia ohjelman alkamisen jälkeen. Grundig-radioni näytti taajuutta 100,3 MHz, mutta minulla ei ole aavistustakaan, mikä ohjelma siellä oli menossa ja mikä se radioasema oli. Kaksi miestä puhui jostain musiikki- ja video- ja elokuvapalkinnoista ja palkintolistoista. Oli tiettävästi jokin äänestys parhaista biiseistä. Toinen miehistä, Mikko oli ihan pihalla monista musiikkiasioista mutta hänen jutustelunsa olikin ihan mukavaa karheaa kuunneltavaa. Välillä soitetiin joitain musiikkipätkiä. Ainakaan homo- tai lesbosanaa en kuullut koko aikana kertaakaan. Eikä niiden puheiden sisällössäkään esiintynyt mitään gaynäkökulmaa. Enemmän se kuulosti levy-yhtiöiden ja CD-levyjen puffaamiselta.

Kuka tietää, milloin se gayradio on äänessä? Ja mikä se aaltopituus on?