Kun opettaja on homo
Steffan Drotleff Brandenburgin teatterista oli eilen lehniniläisessä koulussa esittämässä kasi - kymppi -luokkalaisille yhden miehen näytelmää ”Coming out”. Näytelmän jälkeen tytöt halsuivat tietää, onko hauskannäköinen näyttelijä itse homo, mutta näyttelijä sanoo, että se on hänen yksityisasiansa.
Näytelmässä matematiikan opettaja joutuu tunnustamaan luokalle olevansa homo. Tunnustus ei ollut vapaaehtoinen, koska koulun seinään oli kirjoitettu suurin kirjaimin: ”Müller on homosika” (Müller ist ’ne schwule Sau). Se on saksankielessä paha loukkaus. Tekstin poispeseminen ei enää auta. Niinpä Müller kertoo luokalle lapsuudestaan, nuoruudestaan, siitä, kuinka hän rakastui luokkatoveriinsa Dannyyn ja siitä, kuinka vanhemmat joutuivat shokkiin, kun lastenhuoneesta löytyi pari z-lehden tapaista saksalaista gay-lehteä.
Katsojat valpastuvat, kun näytelmän Müller sanoo nuorille, että uskaltakaa puhua tunteistanne. Hän itse tarvitsi paljon aikaa ymmärtääkseen, kuka hän on.
Näytelmän jälkeen oli juttelutuokio. Puhetta johti toinen näyttelijä, Carsta Zimmermann. Hän sai nuoret mukaansa. Kävi ilmi, että kukaan ei halunnut joutua millään tavalla yhdistetyksi homoasiaan. Sellaisia sanoja, kuin ”luonnoton” ja ”vastenmielinen” esiintyi keskustelussa. Myös saksan homo-sana ”schwul” sopii hyvin loukkaukseksi. Ryhmän paine tekee hyvin vaikeaksi puhua seksuaalisista suuntauksista ilman ennakkoluuloja.
Näytelmä hankittiin kouluun, koska halutaan uusia keinoja, kun tehdään suvaitsevaisuuskasvatusta. Tutkimusten mukaan joka luokassa on 1-3 homo- tai lesbo-oppilasta. Ja niinkin voi elämässä käydä, että osa elämää on heteroa, toinen osa homoa, sanoi keskustelun juontaja.
Pari ennakkoluuloa saatiin hyvin käsitellyiksi: Homous ei ole sairaus ja homo tuntee samalla tavalla tunteiden kohisevan, kun rakastuu toiseen.
http://www.maerkischeallgemeine.de/cms/beitrag/10834038/61009/
Steffan Drotleff Brandenburgin teatterista oli eilen lehniniläisessä koulussa esittämässä kasi - kymppi -luokkalaisille yhden miehen näytelmää ”Coming out”. Näytelmän jälkeen tytöt halsuivat tietää, onko hauskannäköinen näyttelijä itse homo, mutta näyttelijä sanoo, että se on hänen yksityisasiansa.
Näytelmässä matematiikan opettaja joutuu tunnustamaan luokalle olevansa homo. Tunnustus ei ollut vapaaehtoinen, koska koulun seinään oli kirjoitettu suurin kirjaimin: ”Müller on homosika” (Müller ist ’ne schwule Sau). Se on saksankielessä paha loukkaus. Tekstin poispeseminen ei enää auta. Niinpä Müller kertoo luokalle lapsuudestaan, nuoruudestaan, siitä, kuinka hän rakastui luokkatoveriinsa Dannyyn ja siitä, kuinka vanhemmat joutuivat shokkiin, kun lastenhuoneesta löytyi pari z-lehden tapaista saksalaista gay-lehteä.
Katsojat valpastuvat, kun näytelmän Müller sanoo nuorille, että uskaltakaa puhua tunteistanne. Hän itse tarvitsi paljon aikaa ymmärtääkseen, kuka hän on.
Näytelmän jälkeen oli juttelutuokio. Puhetta johti toinen näyttelijä, Carsta Zimmermann. Hän sai nuoret mukaansa. Kävi ilmi, että kukaan ei halunnut joutua millään tavalla yhdistetyksi homoasiaan. Sellaisia sanoja, kuin ”luonnoton” ja ”vastenmielinen” esiintyi keskustelussa. Myös saksan homo-sana ”schwul” sopii hyvin loukkaukseksi. Ryhmän paine tekee hyvin vaikeaksi puhua seksuaalisista suuntauksista ilman ennakkoluuloja.
Näytelmä hankittiin kouluun, koska halutaan uusia keinoja, kun tehdään suvaitsevaisuuskasvatusta. Tutkimusten mukaan joka luokassa on 1-3 homo- tai lesbo-oppilasta. Ja niinkin voi elämässä käydä, että osa elämää on heteroa, toinen osa homoa, sanoi keskustelun juontaja.
Pari ennakkoluuloa saatiin hyvin käsitellyiksi: Homous ei ole sairaus ja homo tuntee samalla tavalla tunteiden kohisevan, kun rakastuu toiseen.
http://www.maerkischeallgemeine.de/cms/beitrag/10834038/61009/