Luchino Visconti -näyttely Berliinin homomuseossa

Elokuvaohjaaja Luchino Viscontin syntymästä tuli marraskuun 2. pnä kuluneeksi 100 vuotta. Visconti kuoli maaliskuussa 1976. Viscontin kunniaksi on Berliinin homomuseossa Visconti-näyttely, joka jatkuu maaliskuun 5. päivään saakka.

Hän oli aatelisperheestä. Isä oli herttua ja Kaarle Suuren perillinen, äiti italialaisen lääkejätin Erban miljoonaperijätär. Visconti kävi ensin ratsuväen koulua ja suunnitteli ratsastusvalmentajaksi. Pariisissa hän tutustui Coco Chaneliin ja tämän kautta Jean Renoiriin. Renoir kiinnostui hänestä poliittisesti ja taiteellisesti. Visconti oli perehtynyt marksismiin, mutta ei ollut missään puolueessa. Ensimäiset elokuvat ovat sodan ajalta alkaen 1942, ja ne ovat selkeästi italialaista neorealismia. Hänellä oli silmää nuorille, kauniille miehillä elokuviensa rooleissa. Tunnetuin lienee hänen elokuvansa ”Kuolema Venetsiassa”. Vuodesta 1946 alken hänen elämänkumppaninaan oli lavastaja ja näyttelijä Franco Zeffirelli. Myöhemmin 60-luvun lopulla hän ystävystyi näyttelijä Helmut Bergerin kanssa.

Hänen muut elokuvansa löytyvät wikipediasta. Tekstistä ei kuitenkaan pikaisesti silmäilemällä löydy tietoa Viscontin homoseksuaalisuudesta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luchino_Visconti

Lisäyksenä edelliseen: Zeffirelli myös ohjasi yli 20 elokuvaa. Lähde: Imdb.

Hieman asian sivusta, mutta Luchino Viscontin nimi oli itse asiassa Luchino Visconti di jotakin, en muista mitä.

Asuin Italiassa jonkin aikaa, mutta englanninkielinen työpaikka (WFP) ei oikein innostanut italianopintoihin. Arkisista hommista selvisin kyllä vahvan ranskan avulla joten kuten, mutta hienommat nyanssit jäivät hämäriksi.

Sen verran kuitenkin tiedän, että "Visconti" = englannin "Viscount" = suomen "Varakreivi". Oliko "Visconti" siis hänen aatelisarvonsa (Luchino, jonkunpaikanjossakinitaliassa Varakreivi) vai hänen sukunimensä? Vai onko alunperin aatelisarvoa tarkoittavasta sanasta tullut aikojen myötä myös sukunimi?

Ajattelin vain erästä Rooman katua silloisilla kotinurkillani: Viale Principio di taas jotakin (Joo. En taaskaan muista. Siitä on aikaa.), jonka italialaisetkin mielsivät tämän jonkun henkilön mukaan nimetyksi "pääkaduksi" (principal etc.), vaikka "Principio" tarkoittaa italiassa Prinssiä (siis ensisijainen [principal] perillinen). Katu oli siis "Prinssi jonkun katu". Onko kyseessä itse asiassa jonkinlainen trendi, jossa tasavaltalaistuneessa Italiassa vanhat aatelisarvot alkavat saada uusia merkityksiä?

Tietääkö joku?
Auttakaa!
Epätietoisuus kalvaa!
Tuskin saan nukutuksi! (;-D)

Pete

Don Luchino Visconti, Conte di Modrone, yksi Modronen herttuan seitsemästä lapsesta.

Tuossa Rooman katuasiassa en osaa auttaa, mutta koeta nyt Pete saada siitä huolimatta nukutuksi ;))

Kyllä se on ihan sukunimi jo ainakin 1200-luvulta. Suvun yksi haara hallitsi pari sataa vuotta Milanoa.

Ylenpalttista uteliaisuutta voi koittaa tyydyttää Luchino Viscontin sukupuulla
http://www.sardimpex.com/visconti/VISCONTI-MODRONE.htm

Berliinin homomuseossa on näyttely Luchino Viscontin kunniaksi. Tageszeitungin jutussa Viscontia kutsutaan ”ehkä 1900-luvun suurimmaksi italialaiseksi esteetikoksi”. Homoseksuaalisuus ei ollut Viscontille mikään ongelma. Hän ei toitottanut sitä ulospäin. Loppuvuosina Viscontin poikaystävänä oli saksalainen Helmut Berger, näyttelijä. Hän oli Viscontin kuollessa 32-vuotias. ”32-vuotiaana leskeksi” hän on jossain sanonut. Berger on kertonut elokuvantekijä Rosa von Praunheimille jossain yhteydessä, että hän, Berger, on ainoa maailmanluokan tähti, jota Visconti on pannut taakse. Visconti rakasti kaikkea kaunista.

Näyttelyssä esitellään vähäeleisesti hänen nuoruuttaan, kiinnostumista yhteiskunnallisista aiheista, ensimmäistä elokuvaa, suhdetta Renoiriin ja kehitystä viimeiseen elokuvaan ”Kuolema Venetsiassa” saakka. Tässä elokuvassa homoseksuaalisuus on jo olennaisena teemana. Thomas Mannin pojalle Golo Mannille Visconti oli kertonut, että hän suunnitteli myös Mannin Taikavuoren filmatisointia.

Visconti ihaili Marlene Dietrichiä. Näyttelyssä on kirje, jonka Visconti lähetti Marlenelle 1970-luvulla. Silloin Italiassa tv:ssä näytettiin kaikki Marlene-elokuvat. Visconti sanoi olevansa ”marlenisoitunut”.

Näyttelyn ovella on kuva Viscontista hevosensa Lafcadion selässä vuodelta 1939.
Näyttely jatkuu 5.3.2007 saakka.

(taz 28.12.2006)