Klaus Mannin syntymästä 100 vuotta

Marraskuun 18. päivänä hänen syntymästään tulee 100 vuotta (synt. 18.11.1906). Tässä muutama kuvaus tästä kirjailijasta: Hänellä ei koskaan ollut omaa asuntoa. Äiti lähetti hänelle kokaiinia Amerikkaan saakka. Hän oli homoseksuaali. Mefistosta tuli bestseller. Hän teki itsemurhan Cannesissa 29. toukokuuta 1949.

Seuraavaksi kokoan hänestä pienen elämänkerran. Hänellä oli kosketuskohtia myös Suomeen.

Klaus Mannin elämästä oli artikkeli Seta-lehdessä v. 1990 tai 1991, en kyllä muista missä numerossa.

Isä: nobelkirjailija Thomas Mann

Monelle homolle isä Thomas Mann tuli tunnetuksi viimeistään silloin, kun Luchino Visconti teki v. 1974 elokuvan ”Kuolema Venetsiassa”. Aihe oli Mannin omasta elämästä. Hän oli vuonna 1911 viettämässä kesää Venetsian Lidolla Grand Hotellissa, kun hän ihastui nuoreen poikaan, tuolloin vain 11-vuotiaaseen. Elokuvassa poika on jo 14-vuotias. Elokuva-arvostelijat kuittasivat homoeroottisen ulottuvuuden sanomalla, että Thomas Mann, vanha mies, etsi maailmasta kauneutta.

Muutama vuosi sitten tv:ssä esitettiin pariinkin kertaan neliosainen dokumentti Mannien perheestä. Siinä kerrottiin monia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Mannit pakenivat Saksasta pian Hitlerin valtaantulon jälkeen. Ensin he matkustivat lomalle Sveitsiin, mutta sieltä he eivät enää palanneet kotiinsa Müncheniin. Oli yksi ongelma: Thomas Mannin päiväkirjat jäivät Müncheniin. Niissä oli paljon Thomas Mannin merkintöjä ihastuksistaan nuorukaisiin, ja jos ne merkinnät joutuisivat natsien käsiin, kirjailijan ura voisi olla vaarassa. Onneksi päiväkirjat saatiin jälkikäteen mukaan ulkomaille koskemattomina.

Myöhemmin perhe muutti Amerikkaan. Amerikassa 1940-luvulla sodan jälkeen Mann usein käyskenteli Los Angelesin esikaupunkialueen beachillä, missä silloin sijaitsi ns. Muscle Beach, bodybuildingia ja poseerausta harrastavien nuorúkaisten oma pieni harjoitusalue. Päivittäin hän istuskeli alueen laidalla ja katseli. Alue suljettiin 50-luvulla, kun sen maine ”huononi” ja lähiseudun asukkaat aktiivisesti toimivat Muscle Beachin lopettamiseksi. Vielä 1960-luvulla poseerauslehdet, mm. Muscleboy, kertoivat, että alue jouduttiin sulkemaan sen ”moraalisen rappeutumisen” vuoksi.

Thomas Mann oli vahvasti biseksuaalinen. Hänellä oli perhe ja iso lapsikatras, mutta hän katseli poikia sillä silmällä. Hänen romaaneissaan ja kertomuksissaan homous esiintyy, esim. Tonio Kröger, Hanno Buddenbrookeissa, ym.

Poika: Klaus Mann

Elämä oli hankalaa. Hän oli Thomas Mannin, nobelkirjailijan poika. Hän oli homo ja hän käytti huumeita. Itsemurha oli ajatuksissa jo koulupoikana.

Hän lähti kotoa Münchenin Poschingerstraßelta 17-vuotiaana. Sen jälkeen hänellä ei koskaan ollut omaa asuntoa. Hän asui hotelleissa, rautatieasemilla ja muiden luona. Käynnit vanhempiensa luona hän koki aina ahdistaviksi. Hän kuvaa suhdettaan isäänsä vaikeana. Isä ei koskaan ollut hänestä kiinnostunut, eikä koskaan lapsuudessa leikkinyt hänen kanssaan. Ensimmäinen näytelmä syntyi 19-vuotiaana. Siitä alkoi voimakas luomiskausi. Seitsemässä vuodessa syntyi kaksi näytelmää, kolme romaania, kertomuksia ja omaelämänkerta. Siitä huolimatta monet kulttuuri-ihmiset pilkkasivat häntä suuren kirjailijan pikkupoikana.

Klausin paras ystävä oli sisar Erika. Paljon on huhuttu siitä, oliko heillä myös seksuaalinen suhde, koska he olivat kuin rakastunut pari. Tehtiin yhdessä maailmanympärimatka, jonka kulut isäpappa maksoi nobelpalkintorahoistaan. Hampurissa alkoi melkoinen ”kulttuurikuhina”, kun vuonna 1927 esiinnyttiin Hampurin teatterissa yhdessä Gustaf Gründgensin (Mefisto) ja Pamela Wedekindin, Lulun tekijän tyttären kanssa. Nelikko meni vielä ristiin naimisiin tai ainakin kihloihin. Erikan ja Grüngensin avioliitto kesti kolme vuotta, Klausin ja Pamelan kihlaus 2 kuukautta.

Kun Hitler tuli valtaan 1933, Klaus oli Ranskassa ja jäi sinne. Vuonna 1937 Klaus oli Budapestissa parantelemassa huumausaineriippuvuuttaan, kun hän tapasi amerikkalaisen komean lehtimiehen Thomas Quinnin. Klaus muutti Amerikkaan. Onni ei kuitenkaan ollut myötä. Hän oli fyysisesti huonokuntoinen. New Yorkin pojat eivät olleet hänestä fyysisesti kiinostuneita. Hän joutui käyttämään prostituoituja ja houkutteli rekkakuskeja ja muita työläisen näköisiä, jänteviä miehiä mukaansa. Usein aamulla, kun huumehöyryt olivat haihtuneet, vieras hakkasi isäntänsä ja vei mennessään tämän käteiskassan.

Klaus ilmoittautui vapaaehtoisena sotaan. Ei ollut helppo päästä läpi kutsunnoista, koska armeijassa homoseksuaalit torjuttiin. Tarvittiin monenlaisia ystävien todistuksia ja psykiatrin haastatteluja. Hän nousi maihin Casablancaan ja osallistui Italina valloittamiseen. Sodan jälkeen hän jäi Eurooppaan.

Saksassa hänestä ei sodan jälkeen juuri puhuttu. Hänen huomattavin kirjansa Mefisto ilmestyi vuonna 1937, mutta se oli Saksassa pitkään julkaisukiellossa, koska siinä kuvattiin tunnettua teatterijohtajaa Gründgensiä (aiemmin Klausin hyvä ystävä) Hitlerin suosikkina ja oman uran pönkittäjänä. Omaiset saivat estettyä kirjan julkaisemisen. Kirja tuli uudelleen tietoisuuteen vasta 1979, kun Istan Szabo teki siitä hienon elokuvan ”Mefisto” pääosassa Klaus Maria Brandauer. Elokuva sai Oskarin. Vasta sen jälkeen kirjasta tuli saksankielinen painos.

Klaus itse oli kuollut jo aikoja sitten, 1949 nautittuaan liikaa unilääkkeitä hotellihuoneessa Cannesissa.

Oman lukunsa kaipaisi Klaus Mannin käynti Suomessa 1932. Hän oli tutustunut joihinkin Aminoffien suvun jälkeläisiin ja tuli pakomatkalla tervehtimään heitä. Sen matkan jälkeen hän kirjoitti kirjan ”Pako Pohjoiseen”. Oliko kyseessä rakkaustarina ja oliko rakastettu mahdolisesti suvun miespuolinen henkilö? Olen joskus kuulllut asiasta radio-ohjelman, mutta en enää muista, miten se meni. Ehkä joku muu tietää.

Kirja Pako pohjoiseen on heterorakkaustarina, mikä tietysti voi olla peitetarina homostoorille. Kirjan päähenkilö Johannan esikuvana oli Mannin läheinen ystävä Annemarie Schawarzenbacher, joka oli lesbo ja jolla myös oli huumeongelma. Alunperin Klaus Mannin oli pitänyt tehdä matka Suomeen miesystävänsä kanssa, mutta kun suhde loppui, hän otti matkaseurakseen sisarensa Erikan.

Kiitos mielenkiintoisesta kirjavihjeestä, Vaeltaja2005. Vilkaisin kirjaa, ja yritän ehtiä lukea sen. Saksa ei ole vahvin kieleni, joten se kyllä kestää...

G

Frankfurtissa on näyttely, jossa esitellään Mannin perheen lapsia. Heitähän oli kuusi: Golo, Erika, Elisabeth, Michael ja Monika sekä tietenkin Klaus Mann. Mannien perhe on Saksan tunnetuin kirjailijaperhe. Heidän historiansa kattaa koko 1900-luvun. Lapset viettivät lapsuutensa Münchenissä Poschinger-kadun varrella olevassa huvilassa. Koulussa he eivät olleet kovinkaan lahjakkaita. Vain kolme suoritti ylioppilastutkinnon. Myöskään isä, Thomas Mann ei ollut ylioppilas, mutta siitä huolimatta hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1929.

Vuosi 1933 oli vedenjakajana. Perhe pakeni Saksasta, ensin muualle Eurooppaan, sitten vuonna 1938 Amerikkaan. Siellä toimittiin aktiivisesti natsi-Saksaa vastaan. Golo ja Klaus menivät Yhdysvaltain armeijaan ja Erika-sisar toimi sotakirjeenvaihtajana. Sodan päättyessä Klaus käy Münchenissä katsomassa vanhaa kotitaloa. Se on tuhoutunut pommituksissa.

Klaus Mann teki itsemurhan vuonna 1949. Suuri muutos tapahtui perheen elämässä, kun isä Thomas Mann kuoli vuonna 1955. Tytär Erikasta tuli Mannin kirjallisen perinnön vaalija. Erika teki isänsä kirjeenvaihdosta kolmiosaisen kirjan. Hän pyyhki kirjeistä kaiken sellaisen pois, jossa ilmeni Thomas Mannin homoseksuaalisuus.

Näytteluy jatkuu ensi vuoden puolelle helmikuun 24. päivään saakka.
http://www.freiepresse.de/NACHRICHTEN/KULTUR/752836.html