Homovangit?

Toisessa keskustelussa pohdittiin yritysten diversiteetti-periaatteita, että voiko samaa sukupuolta oleva puoliso lähteä ulkomaankomennukselle mukaan, kuten heteroperhe. Joku nokialainen totesi sen onnistuvan, jos kohdemaassa asia on periaatteessa OK.

Nyt mietin sitä, että vankilat ovat olleet julkisuudessa lain muutoksen vuoksi aika tavalla ja ei aina positiivisella tavalla. Virkoja vähennetään, tilat ovat ahtaat vankimäärään nähden. Tunnelmat eivät vaikuta kovinkaan valoisilta. Miehisessä vankilayhteisössä homomiehellä voi olla todella vaikeaa. Mitenkähän on sen diversiteetin laita vankilassa? Kuvitellaanpa tilanne, että kiven sisässä olevalla miehellä on samaa sukupuolta oleva kumppani, kenties jopa vihitty puoliso. Sallitaanko heidän käyttävän perhetapaamiseen tarkoitettuja tiloja, kuten heterovangit saavat. Pikkuisen epäilen.

Vankeinhoitolaitoksen ohjeessa käytetään minun mielestäni sukupuolineutraalia sanaa "puoliso". Kyllä vankilan johdolle tämä sääntö antaa tulkinnanvaraa. Esimerkiksi minkälainen suhde hyväksytään vakituiseksi suhteeksi. Kuinka se pitää todentaa?

Luulisi Ranneliikkeen sivuja lukevan myös sellaisia homomiehiä, jotka ovat olleet kiven sisässä. Olisiko noista perhetapaamiskäytännöistä kokemusta? Voipi olla aika harvassa ne vangit, jotka avoimesti seksuaalisen identiteettinsä ilmaisevat vankilaympäristössä.

Varmasti vankeina on homoja samassa suhteessa kuin mitä heitä yhteiskunnassa muutenkin on. Tiedän pari vankilaa, joiden sisäisissä perhetapaamisia koskevissa ohjeissa on mainittu perhetapaamiseen oikeuttavissa parisuhdemalleissa avosuhde, avioliitto ja rekisteröity parisuhde. Avosuhteelta edellytetään, että se on alkanut ennen rangaistuslaitokseen joutumista. Avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen osalta tällaista rajoitusta ei ole. Syrjintäkielto on vankeuslaissa (767/2005; 1. luku 5 § 2 mom) ilmaistu seuraavasti:

"Vankeja ei saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa keskenään eri asemaan rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen, terveydentilan, vammaisuuden, uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan taikka muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."

Näin ollen ainakin lainsäädännön tasolla tasa-arvo on taattu. Positiivisena pidän todellakin sitä, että syrjinnän kieltävästä laista on lainattu melko suora ote vankeuslakiin. Tämä vastaa nykyaikaista käsitystä tasa-arvosta. Eri asia sitten on, miten vankiloissa voi elää 'tunnustavana' homoseksuaalina. Asiasta liikkuu paljon urbaaneja legendoja, mutta todellista tietoa on lähes mahdotonta saada. Aihe tuntuu olevan yhtä vaikea kuin rintamamiesten kokemukset sukupuolisuhteista samaa sukupuolta olevien kanssa.

Niinpä! Laissa lukee noin. Se on hyvä asia. Siitä on mielestäni vielä joltinenkin askel siihen, että perusmies vanginvartijana tai vangin asioista vankilassa päättävä sen on myös sisäistänyt.

Se vaatii koulutusta ja avointa keskustelua, kuten noissa muutamissa esimerkeissä yrityksistä jo mainittiin.