"Kuka pelkää homojohtajaa?"

Näin otsikoi laajan jutun Talouselämä (34/2006).

Väliotsikossa todetaan, että Nokia rakastaa erilaisia. Nokian henkilöstöjohtaja puhuu yrityskulttuurissa vallitsevasta diversiteetistä, eli moninaisuudesta. Hän toteaa: "Jos meidän organisaatiomme ei heijasta globaalia asiakaskuntaa, voi olla ettemme ymmärrä asiakkaiden tarpeita". Hyvin sanottu, mutta onko homma jo hoidettu?

Toimittaja Anu Karttunen kysyi, että voiko joku näistä erilaisuuksista estää pääsyn Nokian johtotehtäviin. Henkilöstojohtaja vastasi: "Ainakaan emme haluaisi niin."

Henkilöstöjohtajalle olisi voinut mielestäni esittää kysymyksen, että kun jollekin johtajalle esitettäisiin siirtoa ulkomailla olevaan toimipisteeseen, onnistuisiko, jos johtajan puoliso onkin samaa sukupuolta.

onnistuisi. ainoa rajottava tekijä voi olla sen ulkomaan lainsäädäntö eli, jos kyseinen maa ei tunnusta rekisteröityä puolisoa, niin saattaa tulla viisumivaikeuksia jne.

Missa ulkomailla tama Nokia tekee tuotteitaan? Riippuu siita. Eiko silla ole toimistoja ja myynti sales offices taalla Atlantin takana myos. Nokia on kovin alkanut mainostaa Gay lehdissa taalla ja Pride tapahtumassa. IKEA sponserd lapsille paiva tarhan Pride viikonloppuna.

Talouselämän juttu on luettavissa myös netissä:

http://www.talouselama.fi/doc.te?f_id=1042735

Kiitettävää lehdeltä nostaa aihe kansikuvajutuksi. Ikävä vain, että juttu ei pysty vastaamaan kysymykseensä. Pätevät homot ja lesbot saattavat hyvinkin tulla tasa-arvoisesti valituiksi johtotehtäviin, tai sitten ei. Kukaan ei tiedä, koska seksuaalisesta suuntautuneisuudesta ei pidetä työelämässä kirjaa. Eikä työpaikoilla ainakaan julkisesti myönnetä, että seksuaalisella suuntautuneisuudella olisi merkitystä työelämässä.

Ruotsissa sen sijaan asiaa on ainakin yritetty tutkia. Tukholman kauppakorkeakoulu selvitti neljä vuotta sitten, että ruotsalaisten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista 98% on naimisissa. Yritysten hallitusten puheenjohtajat edellyttävät, että "vakaat perheolot" kuuluvat toimitusjohtajan perusvaatimuksiin. Näinköhän Suomen tilanne eroaisi Ruotsista?

Ruotsista on myös peräisin toinen tieto. Ruotsalainen lehti testasi 11 rekrytointitoimistoa hakemalla työntekijää tekaistulle viestintäjohtajan paikalle. Kahdeksan rekrytointiyritystä olisi suostunut karsimaan homoehdokkaat pois hakijoiden joukosta, kun toimittaja oli sitä pyytänyt ikään kuin asiakkaan edustajana. Vaikkei työnhakijalta saakaan suoraan kysyä tämän seksuaalista suuntautumistaan, rekrytointitoimistot kuulemma pystyvät asian selvittämään syvähaastatteluilla, persoonallisuustesteillä ja perhesuhteilla.

Mitä mieltä olette, pitääkö työnhaussa kertoa perhesuhteistaan? Vaikka ei olisikaan kaapissa, mitä oikeastaan kuuluu työnantajalle tai rekrytointitoimistolle se tieto, onko sinkku vai aviossa ja onnellinen perheenisä taikka -äiti?

Hankala kysymys tuo perhesuhteista mainitseminen. Hetero pudottelee sen ilman muuta. Mielestäni palturin puhuminen ei kuitenkaan ole sopivaa. Siitä jää yleensä kiinni ja silloin luottamus menee. Asioita voi jättää mainitsematta tai kertoa osatotuus. Minulta joskus työhönotossa tiedusteltiin perhesuhteita. Vastasin että elän (silloin) avoliitossa, eikä lapsia ole. Tuo piti täsmälleen paikkansa. Millaisen mielikuvan työhönottaja päässään rakensi, se oli hänen juttunsa. Olin selvittänyt ennakkoon yksikön ilmapiirin ja työhönottajan, eli yksikön johtajan asenteet. Hyvin konservatiivista. Myöhemmin asenneilmasto muuttui uusien ihmisten vaikutuksesta. Tulin kaapista ulos lähes kaikille.

Jos nykyisin vastaava tilanne tulisi eteen, olisi sormus vasemmassa nimettömässä. Kysymyksiä ei tarvittaisi, eikä selittelyjä, luulisin.

Yksi keino on miettiä ennakkoon kuinka erilaisiin eteen tuleviin kysymyksiin voisi vastata. Kotiläksyjen tekeminen eli firman tietojen selvittäminen on aina paikallaan. Jos firmalla menee huonosti, se voi merkitä hankaluuksia myös henkilöstöpolitiikassa.

Vai ei ole sopivaa! Milloin JuhaniV olet yleensäkään ajatellut, mikä on sopivaa ja mikä taas ei? Ei ole sopivaa puhua palturia, mutta kun työtä ei välttämättä saa olemalla avoimesti homo tai lesbo. Suurin osa elää kaapissa, vaikka suurin osa heteroista arvaa, että on pervo. Eikö olekin metkaa? Ei tarvitse kovin suurta älykkyyttä bongata homoksi/lesboksi. Kuinka sopivaa on udella toisten ihmisten yksityiselämää ja miten se liittyy työn tekemiseen, mutta kuinka sen voi välttää, jos asia tulee puheeksi, koska on vaarana joutua kiusaamisen kohteeksi eikä työstä silloin tule mitään?

Minusta kaikki - liitot ovat heteroliittoja kuten avoliittokin. Homot elävät suhteessa! Siinä on ero.

Yhreiskunta pakottaa valehtelemaan ja elämään epäehellisesti.

Minua on jotenkin aina ärsyttänyt perhesuhteiden uteleminen työhaastatteluissa. Vaikka eipä minun perhesuhteistani mitään mielenkiintoista kerrottavaa edes saa - kun totean olevani sinkku, se ei kerro mitään mieltymyksistäni. Mutta kuitenkin perhesuhteista utelu on mielestäni työhaastattelussa turhaa ja tarpeetonta. Ei sillä yleensä ole kyseisestä työstä suoriutumisen kanssa mitään tekemistä, onko sinkku vai suhteessa, homo vai hetero.

Oma ärsyttävä lukunsa ovat vielä tietyt (yleensä mies)johtajat, jotka karsastavat nuorten naisten palkkaamista peläten, että nämä jäävät kuitenkin pian äitiyslomalle. Kuulinpa kerran sanottavan suoraankin yhteen tuttuun firmaan palkatusta vanhemmasta naisesta "se on onneksi jo sen ikäinen, ettei ainakaan enää rupea lapsia tekemään".

Ei perhesuhteista ole pakko kertoa haastattelussa. Voi ihan rohkeasti sanoa, että perhe on yksityisasia, keskitytään haastattelussa työhön liittyviin asioihin. Ja esim. että ei ole mitään vaaraa perheasioiden negatiivisesta vaikuttamisesta työn laatuun tai motivaatioon tms. :) Ei työhaastattelu ole mikään nuolentatilaisuus, jossa tehdään mitä vain, mitä keksitään vaatia.. :)

Eikö se oo vähän niin, kun puhutaan psyykkisestä väkivallasta, että nimenomaan siellä kaapissahan siltä on täysin suojaton, varsinkin jos kaikki tajuaa. Silloinhan kaappi vain estää kiusaamisen kohteena olevaa puolustautumasta suoraan. Sit kun on ulkona, on kaikki mahdollisuudet puuttua itse kiusaamiseen ja syrjintäsuojalaki suojaamassa.

Perhesuhteista ei ole pakko kertoa työnhaussa, mutta kertomatta jättäminenkin voi olla kuin huutomerkki, etenkin jos on sinkku ja ikää on päälle 40. Se on yhtä epäilyttävää kuin pääministeri, joka ei halua vastata, onko hänellä tv-lupa maksettuna. Mutta varmaan käytäntö työnhaussakin pikkuhiljaa nykyaikaistuu. Työministeriön työnhakuoppaan esimerkki-CV:ssä perhesuhteista sanotaan, että sen voi täyttää "harkintansa mukaan". Hankala sanoa, tarkoittaako tuo, että voi kokonaan ohittaa, vai että vähintään siviilisääty pitäisi merkitä?

Onhan miesten ja naisten välisestä tasa-arvostakin olemassa lakipykäliä, mutta jostakin syystä naisia on yritysten johtopaikoilla vähemmän kuin miehiä. Luulen kyllä, että useimmat työnantajat eivät ole aktiivisesti asettamassa esteitä homojen palkkaamiselle tai urakehitykselle, etenkin kun on kyse asiantuntijatehtävistä. Sen sijaan aivan ylimpään johtoon voi olla vaikea tunkeutua, jos yrityskulttuuri on pohjoisamerikkalainen eli on velvoitettu raahaamaan puolisonsa edustuskekkereihin.

"Ei työhaastattelu ole mikään nuolentatilaisuus, jossa tehdään mitä vain, mitä keksitään vaatia.. :)"

Erään ammattirekrytoijan ja headhunterin sanoin: "Juuri työhaastattelussa työntekijällä on pahin taipumus nuoleskella saadaksen (halutun) paikan keinolla millä hyvänsä..."

"Sit kun on ulkona, on kaikki mahdollisuudet puuttua itse kiusaamiseen ja syrjintäsuojalaki suojaamassa."

Joissakin konservatiivisimmissa (miesvaltaisissa) työyhteisöissä voi olla vaikeuksia saada työpaikka - ellei aikaisempaa meriittiä ole riittävästi, ja työnantajan ja -hakijan speksit matsaa lähes 100%. - jos on liian "ulkona".

Itse olen noudattanut vanhaa kunnon 20/80 sääntöä - jossa tuo 80% tehdään nimenomaan ammatillisella osaamisella ja 20% sillä mitä ihmisenä on - eli mielummin näytän osaamiseni - ja hankin paikkani/palkkani/arvostukseni sillä, kuin vedän homokortin heti alkumetreillä hihasta;) - se mitä teen on näyttävämpää, kuin mitä sanon.

"Luulen kyllä, että useimmat työnantajat eivät ole aktiivisesti asettamassa esteitä homojen palkkaamiselle tai urakehitykselle, etenkin kun on kyse asiantuntijatehtävistä."

Olen tässä asiassa Juksteerin kanssa samoilla linjoilla - useammassakin yhteydessä olen kuullut myös (valveutuneen?) yritysjohdon palkkaavan homoja, ei homouden (kiintiöiden =D) takia, vaan sen takia, että "homot ovat hiton kovia tekemään töitä" (sitaateissa oleva lausahdus erään pk-yrityksen toimitusjohtajan suusta).

Ja yleensähän näitä perhesyitä kysellään erilaisten arvostusten perusteella: Yhdessä yrityksessä perheellisyys merkitsee tj:n silmissä sitoutumista, toisessa taas perhellisyys merkitsee tasapainoisuutta. Perinteisten heteroarvojen mukaanhan tuo työelämä kuitenkin pitkälti pyörii, eikä erityistä homotyöyhteisöä ole kovinkaan monessa suomalaisyrityksessä - tiettävästi.

Itse tässä naureskelen ajatukselle (jos tj pitää lupauksensa viedä työntekijät puolisoineen pikkujouluristeilylle), mitä ahdasmielisin, 15v nuorempi miespuolinen työkaverini (todellinen vastarannan kiiski), tuumaa kun kaikilla muilla on aviovaimo mukana ja minulla sitten aviomies. Osa työyhteisössämme tietää - toisille ei kannata edes kertoa. Se mitä elämäni on työpaikan ulkopuolella, on minun elämääni - en minäkään utele heidän elämästään.

Mielestäni itsensä kehuminen (rajansa kaikella toki) on ihan suotavaa työhaastattelussa. Kukas sen kissan hännän nostaa jos ei kissa itse. Niinpä olen työhaastattelussa muutaman kerran itse nostanut esille plussapointin "lapsia ja lapsenhoitomurheita ei ole eikä tule" sanoen. Vaikea arvailla mitä siitä ovat miettineet. Mutta työpaikan olen saanut kyllä. Kohdalle on sattunut fiksuja haastattelijoita kun eivät ole udelleet perheestä.

Mä olen kuullut sellaisesta menetelmästä, että headhunter esittää haastattelun alussa omanaan kaksi vastakkaista mielipidettä samasta aiheesta ja seuraa sitten, mielisteleekö haastateltava kumpaakin mielipidettä haastattelijan johdattelemalla tavalla läpi koko haastattelun, niiden loogisesta ristiriidasta huolimatta tai sitä huomaamatta. Sillä tavalla erottuvat nuoleskelijat niistä, joilla on jotain omaa sanottavaa. :)

Oman suuntautumisen mainostamattomuus heti, aina ja kaikkialla ei musta ole missään ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin kaapissa olemisen suojattomuudesta. Kun musta paras ase kaikkiin ongelmiin on nostaa kissa pöydälle sit kun on sille tarvetta ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Se ei ole mahdollista, jos kiusaamisen kohde ei itse suostu sanomaan sitä nimeä ääneen ja myöntämään omakseen.

Ulkonäkö luo ison osan ihmistä. Poikamaiset kasvot voi olla iso ongelma, kun tahtoo tulla otetuksi vakavasti mielipiteineen. Homoissa on paljon poikamaisia miehiä, jotka näyttää teini-ikäisiltä vielä kolmikymppisinä. Kun on riitävän viattomat kasvot, voi tehdä melkein mitä vaan ja se annetaan anteeksi. Urasta politiikassa tai suuryrityksen johdossa ei ehkä kannata kuitenkaan haaveilla. Tai no, haaveillahan voi mistä vaan..

Hieman kyseenalaista, jos homo palkataan, koska hän on "hiton kova tekemään töitä". Silloinhan vaatimukset ovat erilaisia heterolle ja homolle eikä palkka ole työsuoritusta vastaava, koska homo tekemällä enemmän ansaitsisi parempaa palkkaa, mutta ei saa sitä. Hetero saa huonommalla työnteolla saman palkan kuin homo tekemällä enemmän. Homosta voi puristaa enemmän palkatonta hyötyä! Heijastaa juuri yhteiskunnan epätasa-arvoistavia asenteita. Sitäpaitsi onko hyvä, jos suurin osa elämästä menee työnantajan kohtuuttomien vaatimusten tyydyttämiseen, koska jos sanotaan "hiton kova työpanos", sen täytyy olla poikkeuksellisen paljon enemmän kuin yleensä ja voidaan miettiä onko se enää tarpeen. Hyvä työsuoritus vs. hiton kova. Hiton kovalla työsuorituksella voi olla myös hiton kovat seuraukset tekijälle itselleen esim. burn outin muodossa. Kannattaako sellainen enää kenenkään näkökulmasta?

Eikö työnantajankin hyöty ole hyvinvoiva työntekijä, koska monesti työntekijä on työnantajan voimavara ellei ajatella kuten puhelinmyynnissä, että otetaan maksimaalinen hyöty ja sitten irtisanotaan?

Voihan olla niinkin, että ottamalla "hiton kova työntekijä" kilpailutetaan toisia "vähemmän kovia" ja sitten voidaankin miettiä, mitkä ovat kilpailuttamisen vaikutukset koko työyhteisöön. Työstä tulee raatamista irtisanomisen pelko perseessä? Sitten voikin olla seurauksena työilmapiirin huononeminen ja käyttöön otetaankin vähemmän lain mukaiset keinot pudottaa kanssakilpailija veneestä! Perheelliset heterot voivat ottaa aseekseen vanhanaikaiset asenteet bongatessaan avoimen homon( tai sinkun kaappihomon) ja "raivatakseen hänet tieltään", koska heillä ei ole mahdollista panostaa yhtä paljon kuin lapseton ja sinkku "gay", koska heillä on lapset (ja talolainat ja autokin pitäisi maksaa). Tulee esiin puolueita ja klikkejä. "Me kunnolliset" vastaan "he" eli moraaliton ja epäilyttävä ihmisryhmä, jonka edustaja ylpeilee ja on nenäkäs omine luonnottomuuksineen ja lisäksi pitää meteliä itsestään. Pudotuspeli voikin saada julmia ja raakoja sivumakuja. Lisäksi hiton kova työntekijä saa lähteä, koska hänellä on paljon enemmän mahdollisuuksia saada uusi työpaikka kuin toisilla!

Kannattaako olla aina "hiton kova"? Eikö se ole juuri sitä, mitä työantajat nykyään haluavat kohtuuttomine vaatimuksineen mm. ilmaisen työn tekeminen? Ne vaatimukset eivät tunnu loppuvan, vaan lisääntyvät.

Mietin sitäkin, mitä arkadas viimeksi kertoi omasta työyhteisöstään. Se on kuva koko yhteiskunnastamme ja siitä, mitä on olla erilainen ja valtakulttuurista erottuva.

Heteroilla on enemmän- luonnollisesti- yhteistä keskenään, koska heitä on enemmistö ja heillä on moraalinen yliote, koska homoseksuaalisuus on marginalisoitu elämäntapa ja sitä saa avoimesti paheksua ja sitä ei tarvitse sietää. Heterot voivat pitää yhteyttä vapaa aikana ja mennä yhteisiin harrastuksiin. Näinhän tapahtuu. Homotyöntekijän tulee varoa kenelle kertoo omasta "toisesta minästään" ja voi olla, että hän joutuu olemaan kaapissa, mikä rajoittaa asioita, mistä puhua työkavereiden kanssa. Silloinhan kaikki menee yleisemmälle tasolle kuin henkilökohtaiselle. Puhutaan työstä tai säästä kun toiset kertovat, miten kivaa oli pikku perheen kanssa kesämökillä ja mitä se pikku Maija taas tekikään. Homo voi kertoa korkeintaan omasta lemmikki-eläimestään, vaikka takana olisikin uusi tuttavuus ja ihana yö satunnaisen seksikumppaninsa kanssa. Mahdolliinen romanssi! Jos kysessä olisi heteronainen, tästä hänellä riittäisi juttua vaikka koko vuodeksi työkavreidensa kanssa -ja kuinka hauskaa se on hihitellä yhdessä heidän kanssaan suhteen käänteitä!

Homolla voi olla uskottu ystävä, mutta siihen se jääkin, koska hänen täytyy koko ajan peitellä jälkiään! Jos hän haluaa olla osa työyhteisöä, se on käytännössä mahdotonta, koska hänen tapansa ja suhteensa poikkeaa aina yleisestä. Moni vetää herneen nenäänsä hänen julkeutensa vuoksi, jos hän on "liian vapaa ja villi", vaikka se olisikin oman suhteensa esitteleminen julkisuudessa. Kaikkeahan ei sanota ääneen eikä edessäpäin. Jos se olisikin trendikästä tai muodissa, niin siitäkin joku voi olla kateellinen ja syyttää ansaitsemattomasta hyödystä ( epäasiallista!).

Siksi moni valitsee kaapissa elämisen, koska avoimuus tuo mukanaan monia riskejä ja ristiriitoja, mutta pääseekö silläkään tavalla yhtään sen helpommalla. Epäilen.

Enter - tuo aikaisemmin mainitsemani "hiton kova tekemään työtä..." oli tarkoitettu positiivisessa mielessä - vieläpä sellaisessa yhteydessä, jossa tosiaan yritys maksoi ihan kunnolla tehdystä työstä.

Mitä tulee yleensä tähän homo/työnteko -aspektiin, onhan toki niin, että sinkkuhomo painaa töitä "urakalla", kun työkaverit poistuvat perheen pariin heti työajan päätyttyä - mielummin hieman ennen (tästä on omakohtaisiakin kokemuksia). Työnarkomaniaksihan se on luokiteltava, mutta eipähän tule sinä aikana juurikaan haalittua kainaloonsa liikaa yhden illan juttuja, satutettua itseään ja toista, eikä myöskään tuhlattua rahaa ravintolakäynteihin ;)

Itsekin olen kuullut saman, mitä jossain toisessa keskustelussa on joskus tullut esille, eli heteroiden suhtautumisen työpaikalla tiedetyn homon ansioihin. "Kyllähän Sinun passaa reissata lomalla ulkomailla, syödä ravintolassa jne, kun ei ole lapsia koulutettavana/asuntovelkaa/autovelkaa..." Eli kyllä heterotkin ovat jostain homoille kateellisia työyhteisössä.

Hmmm... tähän nykyiseen työpaikkaani; hieman olin itse o_O kun äitiyslomalle jäävä asiakaspalvelusihteerimme alkoi maanantaina kouluttaa sijaistaan - kundia. Naureskelin hänen kanssaan sitten työpaikkamme "päivänsäteen" suhtautumisesta... Eipähän tuo vastarannan kiiski sitten saanutkaan olla alfauroksena kukkulalla =D.

Mutta tuohon alkuperäiseen kysymykseen: "Kuka pelkää homojohtajaa?" Itse kyllä voisin pelätäkin - toisenlaisissa olosuhteissa. Nimittäin toisen homon mustamaalaaminen omien pyrkimysten ja uran eteen saattaisi olla sellainen asia, jonka ihmisenä kypsymätön homokin voisi erehtyä tekemään - heteroherroillahan se on aika yleistä - mustamaalaaminen siis.

Mitä taas tulee itseeni homojohtajana - siitä saattekin sitten kysellä alaisiltani.

Palaveerasin viime viikolla Lontoossa erään suuren kansainvälisen pankkikonsernin edustajan kanssa. Kun nyt nämä pariteetti.. äsh.. diversiteettijutut ovat olleet Suomessa esillä, kysäisin häneltä heidän firmansa diversiteettiohjelmasta. Sain oikopäätä laajan ja innostuneenkin kuvauksen firman menettelyistä tässä asiassa. Heillä diversiteettiä pidetään tärkeänä, myönteisenä seikkana ja voimavarana. Työntekijät voivat hyvin, kun he kokevat oikeasti tulevansa hyväksytyiksi juuri sellaisina kuin ovat. Asiaa pidetään esillä ja esimiehiä myös koulutetaan siihen. Firman sisäisillä verkkosivuilla asia on toistuvasti yhtenä teemana.

Pyysin lisää konkretiaa. Hän kertoi juuri äskettäin koko heidän osastonsa henkilökunnan saaneen kutsun naiskolleegansa häihin tämän mennessä naimisiin naispuolisen kumppaninsa kanssa. Puhuin myös joidenkin firmojen kiintiömustista, kiintiöhomoista, kiintiö... Hän totesi työtovereinaan olevan paljon eri rotuja, eri uskontoja tunnustavia, eri seksuaalisia suuntauksia edustavia ihmisiä.

Tuo mainitsemani pankki on alkujaan amerikkalainen. Se toimii Aasiassa, Euroopassa ja Amerikassa.

Siljan laivahenkilökunta ei ilmeisesti ainakaan riittävästi pelännyt homojohtajaa, kun uskalsi tehdä valituksen omistajansa Tallinkin johdon asiattomasta käytöksestä laivalla.

Ruotsalaisen SEKO-ammattiliiton raportin mukaan Tallinkin toimitusjohtaja oli mm. houkutellut miesystävänsä kanssa miespuolista henkilökunnan jäsentä hyttiinsä seksuaalisilla vaatimuksilla.
(Lähde tänäinen Hesari).

Hesarin jutussa todetaan Tallinkin kriisiviestinnän menneen täysin metsään. Seuraukset ovat todella huonot.

Verkkolehti DELFI on uutisoinut asiasta. Homoja hakataan keskustelussa täyttä päätä. Äsken oli jo 252 kommentaaria uutisjutun jatkeena.

http://www.delfi.ee/news/paevauudised/eesti/article.php?id=14287585

Õhtuleht on pistänyt sivulleen ison kuvan ja toteaa, että miljonääri ahdistelee.

http://www.sloleht.ee/2006/11/10/uudised/210152/

Eräs suomalainen johtaja kommentoi minulle tätä jupakkaa, että hän tuli omassa firmassaan kaapista ulos aikaisessa vaiheessa. Hänen identiteettiinsä ei silloin pystytä erikseen tarttumaan tai sitä käyttämään lyömäaseena. Hän ei tietenkään pitänyt mitenkään sopivana tuollaista öykkäröintiä.

Joopa joo... lueskelin noita delfi.ee:ssä olleita kommentteja. Se, että mies lähestyi miestä aiheutti nyt hirvittävän haloon, homojen leimaamisen ja tietysti virolaiseen tapaan homojen liittämisen pedofiileihin/pederasteihin. Jos mies olisi lähestynyt vastaavalla tavalla naista, olisi mies ollut vain lähinnä sika.

Henkilökohtaisesti toivon yleisesti ottaen, että öykkäröinyt ryhmä ottaa nöyrästi opikseen ja parantaa tapojansa henkilöstöpolitiikassa radikaalisti laajemminkin. Jos ei, niin julkisuuden paineet pudottakoon nämä korkealta ja kovaa.

Tai vielä pahempaa. Todetaan miehen käpälöityä naista ilman lupaa, sen olevan vain niin miesten tapaista. Tätäkin on kuultu.

Havaitsin kerran lomalennolla vieressä istuvan humalaisen naisen käden tukevasti haarovälissäni. Ei se toisinkaan päin mukavalta tunnu.