Nainen, mies vai jotain muuta
Kaamean naismaista
Joskus näistä lehtijutuista ei saa mitään tolkkua. Kaikki sanat ovat tuttuja, mutta ajatusta ei synny. On niin kippuraista ajatuksenjuoksua, että ilman etukäteisopiskelua asia jää vieraaksi. Mutta kun sitkeästi lukee eteenpäin, alkaa tulla ahaa-elämyksiä. Oudostakin tekstistä alkaa irrota uusia näkökulmia, mutta sitkeyttä siinä tarvitaan.
Der Tagesspiegel käsittelee tänään naisia, miehiä ja muita identiteettejä eli sitä miten postfeminismi saa aikaan uutta säpinää sukupuolisuudesta käytävään keskusteluun (kirjoittaja Andrea Roedig). Usein käy samalla tavalla kuin naisliikkeessä: juuri kun luullaan, että feminismi on loppuun kaluttua ja on siirrytty postfeminismiin, tuleekin tarve palata taaksepäin, täytyy tarkastella feminismiä uudella tavalla. Saksassa hämmensi hieman, kun tunnettu nais-uutisankkuri (feministi) muistutti, että lasten syntyvyys on niin paljon laskenut, että feminismissä on palattava lähtöruutuun ja on muistutettava kaikkia naisia ”luomistehtävästä” eli lasten synnyttämisestä.
Tällaiset mielipiteet ovat kova paikka niille, jotka edustavat postfeminismiä. ”Courage”- ja ”Alice Schwarzer” –sukupolvet ovat jo menettäneet iskuvomansa, kun yhteiskunnassa poliittinen kulttuuri on muuttunut, ja joukkovoiman ja solidaarisuuden sijasta korostetaan yksittäistaistelijoita ja individualismia.
Onko olemassa naiseutta
Yksi merkkipaalu naisliikkeeessä oli luonteeltaan teoreettinen. Alettiin pohtia naiseuden käsitettä. Toiset sanovat, että naiseus on patriarkaalinen rakenne, mutta samalla sitä käsitettä joudutaan käyttämään, jos halutaan muistuttaa naisenergiasta tai naisten kympistä. Sekin on teoreettinen ongelma, että nainen ei tee välttämättä naispolitiikkaa. Tatcher oli tiukempi kuin moni mies, ja yritykset tehdä tv:hen naisuutisia ovat etupäässä jääneet yrityksiksi. Naistoimittajat eivät ole löytäneet uutisten takana olevaa naiseutta.
Sitten alettiin jakaa sukupuoli kahteen osaan, biologinen sukupuoli (sex) ja sosiaalinen sukupuoli (gender). Biologien sukupuoli on useimmiten aika nopeasti todettavissa, mutta sosiaalinen sukupuoli liittyy kulttuurisiin ilmiöihin kuten pukeutumiseen ja käyttäytymiseen. Nyt teoreettiset ongelmat ratkesivat.
Sitten tuli Judith Butlerin kirja ”Gender Trouble“ (1990). Kirja on kaikkea muuta kuin helppolukuinen. Se asetti kyseenalaiseksi käsitteet ”mies” ja ”nainen”. Hän alkoi radikaalisti käyttää sanoja sex (biologinen sukupuoli) ja gender (sosiaalinen sukupuoli). Butlerin idea oli jotain sellaista, että sukupuoli ei ole automaattisesti olemassa, vaan se syntyy arjessa pikkutilanteiden kautta. Nainen on oppinut elämänsä aikana, miten ”tyttö” käyttäytyy, miten pukeutuu, meikkaa, kävelee. Elämässä on ideaaleja, malleja, joita seurataan. Joku filmitähti on niin naisellinen, että tyttö haluaaa olla samanlainen. Minulla oli nuorena homona tarve olla kuin James Dean, ja ehkä vähän olinkin. Pukeuduin, vaapuin kävellessä ja nojasin puuta tai seinää vasten kuin James Dean. Siitä opin maskuliinisuutta. Ja kun katselee maastopukuisia lesbonaisia, voi hyvin tajuta, että sexillä (biologisella sukupulella) ja genderillä (sosiaalisella sukupuolella) on aika vähän tekemistä keskenään.
Montako sukupuolta on olemassa
Sekin, että on vain kaksi sukupuolta, on kulttuurissamme mielivaltaisesti sovittua. Katsomme vain muutamaa sukupuoliominaisuutta, joista päätetään, onko lapsi tyttö vai poika. Yhtä hyvin voitaisiin määritellä vaikka 60 erilaista sukupuolta, kun tarkemmin tutkittaisiin lasten eroja.
Näiden ajatusten siivittämänä syntyi 1990-luvulla Queer- und Genderstudies, tutkimus- ja oppisuunta ja yliopisto-opetusta ja ainakin ulkomailla kirjakauppojen naiskirjallisuuden hyllyt. Samoissa hyllyissä oli myös homo-aiheiset kirjat (piilossa). Queer tarkoittaa mieletöntä. Se on ollut haukkumasana homoista. Nyt siitä tuli ylioistollinen sana, jolla kaadettiin raja-aitoja: queer on jotain sukupuollten välissä tai ulkopuolella olevaa.
Uusi näkemys sexistä ja genderistä on johtanut myös siihen, että vanhoja feministisiä tavoitteita joudutaan miettimään. On rakennettu naiskahviloita, naiskiintiöitä, naiskirjakauppoja. Miten se sopii tähän uuteen sukupuolikäsitykseen, jossa ei olekaan ”naista”, vaan nainen onkin jokin paljon mutkikkaampi ilmiö. Ja sitten, kun on vielä niitä ihmisiä, transgendereitä, jokta muuttavat sukupuoltaan.
Entä miestutkimus
Jo 1980-luvulla kävi selväksi, että pelkkä naistutkimus ei riitä. Tarvittiiin myös miestutkimusta. Uranuurtaja oli australialainen sosiologi Robert Connell, joka nykyään naisena on nimeltään Raewyn Connell. Kirjassaan ”Masculinities” hän lähtee siitä, että miesmäisyyttäkin on monenlaista, marginalisoiduista jakomäki-tyypeistä johtaja-tyyppeihin. Miestutkimus on laajentunut Gender Mainstreaming –tutkimukseksi, jossa hyvin käytännöllisesti tarkastellaan molempien sukupuolien asemaa: millainen valtarakennlema on institúutioissa, millainen työnjako, jne. Ja se on EU-kelpoista tutkimusta.
Tässä jutussa lähdettiin liikkeelle post-feministmistä. Mitä se post tarkottaa? Kai sitä, että tiukoista raja-aidoista on luovuttu ja asioita tarkastellaan laajemmin. Yliopsitotutkimuksessa on ehkä jo päästy pois siitä, että olisi olemassa ”luonnollinen” sukupuoli. Nyt on alettu kiinnittää huomiota uusiin valtatekijöihin, jotka liittyvät ihmisen fyyysiseen olemukseen: geenien, aivojen ja hormonien valta. Biologialla yritetään selittää sukupuolten eroja. Vaikka homoja, lesboja ja transvestiittejä mediassa rakastetaankin, muoti tekee miehistä ja naisista hyvin erilaisia. Unisex on mennyttä maailmaa. Naiset pukeutuvat naisellisemmin, miehet miehekkäämmin. Ennen sanottiin, että pukeutuminen on seksististä, nyt se on vain ”sexy”.
Paluuta lähtökuoppiin
Työelämässä on alkanut ”naisten vuosisata”. Pehmeät arvot on nostettu kunniaan: kommunikaatiotaidot, sovittleluvalmius, jne. Teoreetikot halusivat hävittää naisen ja miehen, mutta ne säilyvät. Naiset vaikuttavat fiksummilta ja menestyvämmiltä kuin miehet. Kouluissa pojat ovat jo syrjäytymässä, ja puhutaan poikien diskriminoinnista. Vähitellen alkaa näyttää siltä, että kohta käynnistyy jällen miesten ja naisten välinen valtataistelu.
Sehän on täysin totta, että etenkin yläaste ikäiset pojat saavat aivan liian vähän seksuaali, terveys ja yms kasvatusta. Sekin taas johtuu siitä, että vanhempi sukupolvi elää vielä sitä maailmaa, jossa pojat on vaan niin paljon fiksumpia kuin tytöt.
Kahden sukupuoliroolisen kulttuurin loppu, on jotain, mitä itse odotan kovasti tapahtuvan. On mahdollista, että liika individualismi ei ole yhteisölle hyväksi, mutta ei sekään välttämättä ole pahasta, kun yhteisöjen muurit madaltuvat ainakin euroopassa kovaa vauhtia. Nationalismi on globaalistumisen isoin este.
Kuinka globaalia em. kehitys on? Varmaankin melko länsimainen ilmiö.
Ehkä tänään. Ja ehkä se jää siihen, mutta ainakin eurooppa on edellä kävijä tässä.
Viime viikolla pidettiin Varsovassa "Queer Theory Conference", ja siinä syy, että referoin tuota teoriaa.
Tällä teorialla on sillä tavalla meille merkitystä, että mikäli olen ymmärtänyt puheista oikein, Setan tämänhetken toimintaa ohjaa tämä teoria. Aina kun jotain tehdään, taustalla on jokin teoria, tieteellinen teoria tai arkiteoria. Jos toimintaa ohjaisi homoseksuaalisuuden sairauskäsitys, Seta olisi täynnä terapeutteja. Ja jos taustalla vaikuttaisi syntikäsitys, siellä olisi sielunhoitoa ja eheytyskursseja. Nyt on valittu tällainen linja niiden ihmisten kautta, jotka on palkattu töihin. Ja minun mielestäni se näkyy, kun tutkii toimintakalentereita. Eikä se välttämättä ole paha asia; hyvä kun hahmotetaan kokonaisuuksia.
Monissa maissa Euroopassa Setaa vastaavat järjestöt lähtevät varmaan eri pohjalta, kun niiisä on selkeämpi kansalaisoikeuksien taistelulinja tai toisena ääripäänä erilaiset viihtymis- retkeily- ja askartelukerhot.
Mielenkiintoista on muuten, että tämä kirjoitettiin tänne eikä naisten osioon.
"Enter kirjoitti: "Kuinka globaalia em. kehitys on? Varmaankin melko länsimainen ilmiö.""
Ehrenreichin juttu on minusta joskus ollut niin mielenkiintoinen, että olen kääntänyt sen:
http://www.vaikuttava.net/article.php?sid=1394Naisten olemukseen kuuluu voimakas kateus miestä kohtaan. Se ei ole pelkästään ns. peniskateutta. Se on kapinan sävyttämää kateutta. Se on negatiivisuutta. Negatiivisuus on aina pahaa.
Enter kirjoitti: "Naisten olemukseen kuuluu voimakas kateus miestä kohtaan.
Puppua! sanon minä.
Juhani
yhdyn juhaniin
Ooh.. :D ..tuhmaa.. :D
Enter lausahti: "Negatiivisuus on aina pahaa."
Hmmm...eikö Enterin lähes jatkuva jokseenkin penseä suhtautuminen toiseen sukupuoleen ole aika negatiivista? Uskaltaisinpa veikata, että kyseisenlainen suhtautuminen tekee omastakin elämästä aika vaikeaa. Minä en ainakaan jaksaisi elää tuollaisen negatiivisuuden vallassa. Kun se negatiivisuushan on AINA pahaa...
Enter kirjoitti: "Naisten olemukseen kuuluu voimakas kateus miestä kohtaan. Se ei ole pelkästään ns. peniskateutta. Se on kapinan sävyttämää kateutta."
Auts, nyt pukkasi paha identiteettikriisi :D
Liekö osa naisiksi luulluista ihmisistä sitten naisia ollenkaan? Kaikki heistä/meistä eivät tunne kateutta miehiä kohtaan. Tai jospa se kateus onkin vielä alitajunnassa ja siitä täytyisi vain tulla tietoiseksi... Joo, niin sen täytyy olla :P.
Elokuun 22. päivänä 1965 kanadan Winnipegissä putkahti maailmaan kaksoset, jotka perimältään olivat identtisiä. Bruce ja Brian Reimerista tuli tieteelle tärkeä kaksospari. Todettiin, että nainen tai mies ei ole biologinen vaan psyykkinen ominaisuus. „Gender Mainstreaming“-teoria sai vahvistusta. Bruce-pojalle kävi huonosti 7 kuukauden iässä. Kun penistä leikattiin (esinahan poisto?), elektroninen instrumentti poltti sen niin pahoin, että se mustui ja vähitellen tipahti pois. Silloin eivät vielä plastiikkakirurgit osanneet tehdä uutta tilalle. Mutta pari vuotta myöhemmin eräs tv-ohjelma antoi Brucen vanhemmille uutta toivoa. Tv-ohjelmassa psykiatri John Money kertoi, että miehestä voidaan tehdä nainen. Hän oli tuonut näytille blondin, transseksuaalin, joka oli sukupuolen vaihdoksen jälkeen elämäänsä tyytyväinen. Siitä löytyi vanhemmille ratkaisu. He ottivat yhteyden psykiatri Moneyhyn, ja tämä lupasi ottaa Brucen hoitoonsa.
John Money oli kotoisin Uudesta Seelannista (s. 1921). Toisen maailmansodan jälkeen hän sai psykiatrin koulutuksen ja hän keskittyi inter- ja transseksuaaleihin. Interseksuaalit (”hermafrodiitit”) syntyvät ilman selvää sukupuolta tai sukupuoli on ristiriidassa kromosomien osoittaman sukupuolen kanssa. Transseksuaaleilla on selkeä ulkoinen sukupuoli, mutta he kokevat vahvasti olevansa toista sukupuolta, ja toisinaan sukupuoli korjataan leikkauksella.
John Moneyn ajatukset saivat paljon vastakaikua. Hän markkinoi käsitteitä gender identity ja gender role. Hän oli tiennäyttäjä gender-teorialle, jonka mukaan biologinen ja sosiaalinen sukupuoli ovat kaksi eri asiaa. Biologinen tyttö voidaan kasvattaa mieheksi ja päinvastoin. Hänen klinikallaan tehtiin myös sukupuolen korjauksia leikkauksella, hormonihoidolla ja kasvatusohjeilla. Johns-Hopkins-sairaalaan perustettiin ”Gender Identity Clinic“ operatiivisia sukupuolen vaihdoksia varten. Näin murrettiin vanhat käsitykset.
Psykiatri Money esiintyi paljon julkisuudessa ja näyttävästi. Hän taisteli viktoriaanisia ja moralistisia näkemyksiä vastaan ja rikkoi iloisesti tabuja. Niissä keskusteluissa kässiteltiin ryhmäseksiä, biseksuaalisuutta ja monia muita tabuaiheita. Monet hänen näkemyksistään ovat nykytietämyksen valossa hyvin kiistanalaisia kuten hänen näkemyksensä ”tunnetason” pedofiliasta.
John Money sai kuuluisuutta, mutta hän tarvitsi koehenkilöitä teoriansa todistamiseen. Bruce Reimer oli siihen oiva tapaus. Vanhemmat suostuivat siihen, koska eivät ymmärtäneet, että kyseessä onkin kokeilu. Lapsi kastroitiin alle kaksivuotiaana ja jäljelle jääneestä kudoksesta tehtiin naiselliset sukuelimet. Pojasta tuli Brenda. Vanhemmat saivat ohjeen kasvattaa lasta tyttönä.
John Moneyn teoriat tulivat aikaan, jolloin yhteiskunnassa monet ajatukset muuttivat suuntaa. Viime vuosisadan alkupuolella uskottiin vielä perinnöllisyyden voimaan ja sillä puolusteltiin esim. Amerikassa neekereiden huonommuutta. Nyt alettiin uskoa, että myös kulttuuri vaikuttaa ja aika paljon. Se oli homoille vapauttavaa. Heteroseksuaalisuus olikin vain ideologia, joka yritti pakottaa kaikki samanlaisiksi. Moneyn teoria tarjosi havainnollisuutta. Myös feministit tarttuivat teoriaan. Heidän pakotteenaan oli miesten ylivalta. Siihen feministit lisäsivät teesin ”oikeus omaan ruumiiseen”. Kate Millet oli yksi 1970-luvun alun lesboaktivisteista, ja hän käytti kirjassaan vuodelta 1970 Moneyn ajatuksia.
Moneyn oma pääteos ”Gender Identity” ilmestyi 1973. Kirjassa esitellään Reimer-tapaus todisteena sille, että sukupuolta voi ”ohjata”. Esim. New York Timesin kommentaattori totesi kirja-arvioinnissaan, että pojasta voi tulla tyttö, kun hänelle vakuutetaan, että hän on tyttö ja kasvatetaan tyttöyteen. Reimerin tapaus alkoi nousta alan oppikirjoihin klassisena esimerkkinä. Saksassa Alice Schwarzer (feministi ja EMMA-lehden julkaisija) ylisti Moneyn tutkimuksia vuonna 1975 ilmestyneessä kirjassaan. Hän kertoi, että hormonihoidon ja plastiikkakirurgian ansiosta rouva Brenda Reimer elää normaalia naisen elämää. Yksi asia kuitenkin on eri tavalla ja se on mahdollisuus lapsen synnyttämiseen.
Vielä vuonna 2000 ja uusintapainoksessa 2004 Alice Schwarzer esitteli Brenda Reimerin tapausta ”elävänä todisteena ” gender-teoriasta, mutta silloin tämä oli jo kuollut. Brenda muutti itsensä 1970-luvulla jälleen mieheksi, nimeltä David. Keväällä 2004 hän ampui itsensä haulikolla. Kaksoisveli Brian oli jo vuotta ennen tappanut itsensä lääkkeillä. Miten tässä näin kävi?
Koko lapsuutensa Brendaa ympäröivät sukulaiset, lääkärit ja terapeutit ja kaikki valehtelivat. Lapsi oli ollut kaksi ensimmäistä vuottaan poikana, mutta sitten häntä alettiin kasvattaa tyttönä. Kastraatioleikkauksesta kotiin palattuaan hän sai päälleen mekon, mutta ei suostunut sitä ensin pitämään. Vanhemmat tekivät kaikkensa, että kasvatus tytöksi olisi täydellistä. Edes talven pakkasilla hän ei saanut käyttää housuja kuten muut tytöt. Brenda näytti sirolta tytöltä. Mutta käytökseltään hän oli poikamainen. Hän oli kiinostunut autoista ja aseista – ei nukeista tai vaatteista ja koruista. Myös psykiatri Money arvioi hänet ”huimapääksi”; sitä esiintyy tytöilläkin.
Niin kauan kuin lapset olivat kotona, kaikki meni hyvin. Mutta jo ensimmäisellä luokalla koulussa opettajat pitivät Brenda-tytön käyttäytymistä outona. Hän jäi luokalleen ja erosi kaksoisveljestään. Koulussa Brenda oli niin erilainen, etteivät muut koulutoverit pitäneet hänestä. Jo 11 vuoden iässä hänellä oli itsemurhatendenssejä.
Myöhemmin Davidina hän kertoi, että elämä oli kouluikäisenä kauheaa kidutusta. Esim. käynnit psykiatri Moneyn luona olivat piinaavia. Tämä yritti eri keinoin jatkaa tytöksi kouluttamista. Aikuisena hänestä tuntui, että ne psykiatrikäynnit olivat kuin CIA:n vankilakuvia Quantanamosta. Kun puberteetti alkoi, psykiatri havaitsi Brendassa lesbopiirteitä. Tytöt alkoivat kiinnostaa. Hän jotenkin tunsi itsensä viiksekkääksi pojaksi.
Brenda alkoi saada hormoneja, jotta hänestä tulisi naisellinen. Niistä huolimatta tuli äänenmurros. Hormonien takia hän jäi lyhyemmäksi kuin kaksoisveljensä. Psykiatri Money suunnitteli, että leikkauksella muotoillaan hänen sukuelimensä. Tyttö itse vastusti leikkausta kiivaasti. Hän pelkäsi Moneyn vastaanotolle menoa. Yhteys psykiatriin katkesi. Myöhemminkään hän ei halunnut kontaktia kirurgeihin. Yksi endokrínologi kysyi kerran, haluaako tämä olla tyttö vai ei. Ei halunnut olla tyttö, oli vastaus. Siitä lähtien hän itse päätti, että hän haluaa olla poika. Ongelmana olivat vanhemmat, jotka halusivat hänet tytöksi. Hän valitsi nimekseen David (taistelee julmaa Goljattia vastaan). Siitä lähtien hän alkoi saada mieshormoneja. Operatiivisesti hänet muotoiltiin mieheksi ja hän meni jopa naimisiin. mutta häpeä oli aina läsnä.
Psykiatri Money ei käyttänyt kirjoissan vuoden 1980 jälkeen tapaus Reimeria esimerkkinä. Vuonna 1984 John Colapinto kirjoitti kirjan Brendan/Davidin kohtalosta. Moneyn radikaalit ideat joutuivat uudelleen tarkasteltaviksi.
Lapsia, joiden sukuelimet ovat jostain syystä epämuodostuneet, on hoidettu enemmänkin Moneyn oppien mukaan. Nyt aikuisina he ovat perustaneet omaehtoisia ryhmiä, joissa tuetaan toinen toista. He valittavat sitä, että heitä on käsitelty psykiatrisesti ja kirurgisesti. Terveydenhoidossa pyritään nykyisin siihen, että leikkauksia tehdään mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, jotta oma identiteetti selkiäisi.
Psykiatri Moneyn julkaisutoiminta tästä teemasta jatkui 1990-luvulle saakka. Ilman hänen työtään genderteoria tuskin olisi noussut 1990-luvulla kansainvälisen naisliikkeen keskeiseksi teemaksi.
Luonnonntieteet ja erityisesti aivotutkijat ovat vastustaneet tätä näkemystä. Money menetti työnsä klinikalla vuonna 1975. Alkoi tulla uusia tuulia. Inter- ja transseksuaalien hoidossa päädyttiin aivan uusiin ajatuskulkuihin. Tämän vuosituhannen alussa, kun David Reimerin kohtalo tuli enemmän julkisuuteen, Money piti sitä antifeministien hyökkäyksenä. David Reimer totesi kerran ennen kuolemaansa ”Ei voi olla jotain sellaista, mitä ei ole”.
Tässä referoitu juttu oli tänään Frankfurter Allgemeine Zeitungissa, kirjoittajana Volker Zastrow, otiskkona ”Gender Mainstream – se pieni ero”
Muistelen lukeneeni, että Money on kuollut heinäkuussa 2006.
Keskustelua läheltä liipaten, vaikkei itseä varsinaisesti niin kosketakaan, olen monesti miettinyt että miksi kummassa yhteiskunnan rekisterihin tarvitaan edes tieto henkilön sukupuolesta. Fysiologisestihan ne vehkeet ovat mitä intiimein asia. Kuitenkin päällisin puolin moni mies näyttää naiselta ja nainen mieheltä, toiset androgyyniltä eli ei oikein kummaltakaan. Joiltain puuttuu syystä tai toisesta ne genitaalitkin, tai sukupuolenvaihdosoperaation jälkeen ne ovat jotain ihan muuta kuin "miehen" tai "naisen" alkuperäiset. Jonkun byrokraattisen pykälän mukaan sukupuolenvaihdosoperaatio saa olla vaikka kuinka kesken, mutta sterilointi täytyy olla tehtynä ennen kuin maistraatin tietokoneelle voidaan sukupuoli merkitä vaihtuneeksi. Ilmeisesti tietokone menisi rikki jos nainen panisi miehen paksuksi ja tulisi vauva.
Mitä jos olisikin niin että missään laissa ei mainittaisi miehistä eikä naisista yhtään mitään, vain henkilöistä. Väestörekisterissä olisi vain henkilöitä. Ihmiset saisivat mennä naimisiin jos siltä tuntuu, sen kanssa jota rakastaa. Lapsilla olisi virallisesti vain vanhemmat. Genitaalien eroavaisuudet olisi lääkärin ja potilaan kahden välinen asia silloin jos niitä pitää hoitaa.
Toki siinäkin maailmassa ihmiset käyttäisivät sanoja mies, nainen, isä ja äiti. Valtaväestön elämään se ei tekisi varmasti mitään muutosta. Mutta niiden elämää helpottaisi paljon joiden ulkoinen tai sisäinen olemus on jotain muuta kuin Päivi Räsäsen hyväksymä.
"Naiseksi ei synnytä, vaan naiseksi kasvetaan"
Ihmiseksi ei synnytä vaan ihmiseksi...?
"Ihan vaan hminen kirjoitti:
Mitä jos olisikin niin että missään laissa ei mainittaisi miehistä eikä naisista yhtään mitään, vain henkilöistä. Väestörekisterissä olisi vain henkilöitä. Ihmiset saisivat mennä naimisiin jos siltä tuntuu, sen kanssa jota rakastaa. Lapsilla olisi virallisesti vain vanhemmat. Genitaalien eroavaisuudet olisi lääkärin ja potilaan kahden välinen asia silloin jos niitä pitää hoitaa."
Tämä kuuluu sarjaan historialliset asiat joihin ei ole tulossa muutosta. Väestökirjanpidon tehtäviin on kuulunut seurata synnytysikäisten naisten määrää. Ei synnytyshaluisten, eikä synnytyskykyisten, vaan synnytysikäisten. Toinen väestökirjanpidon tehtävä on perinnönjako. Perinnön saaminen tuntuu olevan niin hirveän tärkeää, että perintö annetaan vaikka sukulainen ei sitä suuremmin halkajaisikaan. Eli tätä perinnönjakoasiaa pitäisi muuttaa. Ja lopuksi tietysti poliisille sukupuoli on hirveän tärkeä. Yritin sellaista, että eikös ihmiset jätä rikospaikalle sormenjäljen eikä genitaaliensa jälkiä, mutta siitä huolimatta poliisi jyrkästi haluaa tietää henkilön sukupuolihistorian.
"Lapsi oli ollut kaksi ensimmäistä vuottaan poikana, mutta sitten häntä alettiin kasvattaa tyttönä."
Oikeastaan Brendaa kasvatettiin poikana, jota yritettiin väkisin vääntää tytöksi.
"Vanhemmat tekivät kaikkensa, että kasvatus tytöksi olisi täydellistä. Edes talven pakkasilla hän ei saanut käyttää housuja kuten muut tytöt."
Tytöt saivat käyttää talvipakkasilla housuja Brendan kasvuympäristössä, mutta Brenda ei saanut. Brendaa ei kasvatettu tyttönä, vaan häntä kasvatettiin oudosti.
"Mutta jo ensimmäisellä luokalla koulussa opettajat pitivät Brenda-tytön käyttäytymistä outona. Hän jäi luokalleen ja erosi kaksoisveljestään. Koulussa Brenda oli niin erilainen, etteivät muut koulutoverit pitäneet hänestä. Jo 11 vuoden iässä hänellä oli itsemurhatendenssejä."
Niin siinä sitten yleensä käy, jos on oudon kasvatuksen uhri.
"Myöhemmin Davidina hän kertoi, että elämä oli kouluikäisenä kauheaa kidutusta. Esim. käynnit psykiatri Moneyn luona olivat piinaavia. Tämä yritti eri keinoin jatkaa tytöksi kouluttamista. Aikuisena hänestä tuntui, että ne psykiatrikäynnit olivat kuin CIA:n vankilakuvia Quantanamosta."
Kiduttavat psykiatrikäynnit eivät ole osa normaalia tyttönä kasvattamista, vaan ne ovat osa outoa kasvattamista.
"Psykiatri Money suunnitteli, että leikkauksella muotoillaan hänen sukuelimensä. Tyttö itse vastusti leikkausta kiivaasti. Hän pelkäsi Moneyn vastaanotolle menoa."
Länsimaiseen kulttuuriin ei kuulu tyttölapsen painostaminen tai pakottaminen sukuelinkirurgisiin toimenpiteisiin. Brendaa kasvatettiin oudosti, eikä suinkaan tyttönä.
"Lapsia, joiden sukuelimet ovat jostain syystä epämuodostuneet, on hoidettu enemmänkin Moneyn oppien mukaan. Nyt aikuisina he ovat perustaneet omaehtoisia ryhmiä, joissa tuetaan toinen toista. He valittavat sitä, että heitä on käsitelty psykiatrisesti ja kirurgisesti."
http://www.isna.org/Vaeltaja2005: "Psykiatri Moneyn julkaisutoiminta tästä teemasta jatkui 1990-luvulle saakka. Ilman hänen työtään genderteoria tuskin olisi noussut 1990-luvulla kansainvälisen naisliikkeen keskeiseksi teemaksi."
Sex/gender -teoria oli kyllä 70-ja 80-luvulla tuossa asemassa. Paremminkin 1990-luvulla tutkimuksessa alettiin purkaa aiemmin vallinnutta sex/gender jaottelua, joka oli pari vuosikymmentä ollut keskeinen työkalu naistutkimuksen teoriapakissa. Tämä on pääasiassa Judith Butlerin ansiota, jonka teos Gender Trouble (1990) osoitti myös että myös ´sex´on kulttuurinen konstruktio. Sex/gender-teoriaa on kritisoitu myös sukupuolieron (Irigaray, Braidotti) lähtökohdista.
Money oli keskeinen teoreetikko sex/gender -teorian taustalla, mutta jo ennen häntä antropologi Margaret Mead käytti käsitettä ´sex role´. Puhe genderistä painottaa sukupuolen kulttuurisuutta. Itse asiassa jo Mary Wollstonecraftin teksteissä on jo viitteitä sukupuolen kultuurisuuteen. Hänen teoksessa A Vindication of Women´s Rights (1792) argumentoi sen kannan puolesta, että naisisina pidetyt piirteet ovat yhteiskunnan tuotteita.
G
Geschwitz: Onko suomenkielistä kirjallisuutta, jota suosittelisit meille "maallikoille". Täydennyksesi ovat kiinnostavia.
Nyt, kun Thaimaassa on vallankumous, on hyvä aika tarkastella thaimaalaista yhteiskuntaa. Jungle World –viikkolehti esittelee, miten ns. ladyboyt elävät ja miksi Thaimaassa transseksuaaleja on enemmän kuin missään muualla.
Daeng tunsi jo 5-6 –vuotiaana olevansa erilainen nuori. Hän tiesi, että vaikka hän on poika, hän haluaa elää elämänsä naisena. Hä asuu Khon Kaenissa, maakuntapääkaupungissa, ja työskentelee eräässä ravintolassa. 16-vuotiaana hän alkoi pukeutua naiseksi ja alkoi ottaa hormoneja. Vanhemmat ymmärsivät, että hän on kathoey, ladyboy. Se ei miellyttänyt isää. Vanhemmat ajattelivat, että hän ehkä muuttuu armeija-aikana. Hän aloitti asepalveluksen 21-vuotiaana. Mutta hän tunsikin entistä voimakkaammin olevansa ladyboy. Armeijassa hänen piti leikata tukkansa. Vain viikonloppuisin hän voi käyttää naisten vaateita. Kukaan ei aluksi tiennyt hänestä. Hän oli toimistotöissä – hoiti palkanmaksuja. Mutta kun vähitellen alettiin ymmärtää, hänestä tuli hyvin suosittu. Hän oli kuin Miss Universum.-
Mutta toimittaja aistii tämän haastattelun aikana, ettei ladyboyn elämä ole helppoa. Nyt hän on sovinnossa vanhempiensa kanssa. Hän opiskeli Bankokin yliopisstossa, mutta on ollut vaikea löytää työtä julkisella sektorilla. Hän haluaisi tulevaisuudessa leikkaukseen, mutta ei ole rahaa eikä saksalainen ystävä sitä halua. Saksalainen ystävä on 64-vuotias ja häneltä Daeng on saanut raha-apua, joka usein on enemmän kuin thaimaalainen kuukausipalkka. Muutamaan kuukauteen saksalaisesta ei ole kuulunut mitään, eikä Daeng tiedä, onko tämä sairaalassa. Oli palattava baariin töihin. Hän osaa hyvin englantia ja nyt hän auttaa thaimaalaisia naisia löytämään internetin kautta länsimaalaisia miehiä, jotka etsivät Thaimaasta aviopuolisoa ja tarjoavat hyvinvointia.
Muutamaa viikkoa myöhemmin Daeng kertoo eronneensa thaimaalaisesta miesystävästään, jonka kanssa hän ehti olla vuoden. Tämän vanhemmat eivät suvainneet sitä että heidän kaksikymppinen poikansa elää yhdessä ladyboyn kanssa. Daeng toivoo, että hän löytäisi miehen, jonka kanssa hän voi häpeilemättä kulkea yhdessä. Mutta hän epäilee. Kaikki miehet haluavat vain seksiä ja rahaa, ja he tietävät, että ladyboyillä on usein runsaasti rahaa.
Thaikielessä on kolme sukupuolta: mies, nainen ja ladyboy (kathoey). Monet pitävät kathoey-termiä loukkaavana, joten käytetään paljon nimitystä: toisenlainen nainen.
Miksi Thaimaassa on transseksuaaleja 0,1-0,5% väestöstä? Richard Totman, antropologi Sussexin yliopistosta on kirjoittanut kirjan »The Third Sex«
vuonna 2003. Hänen mukaansa näillä transseksuaaleilla on ollut paikka yhteiskunnanssa jo satoja vuosia. Heillä on ollut keskeinen paikka uskonnollisissa seremonioissa. Hänen mukaansa buddhismi on suvaitsevaisempi kuin esim. kristinusko näissä asioissa. Monissa animistisissa kulttuureissa on tunnettu transgender-ilmiöitä, mutta Thaimaassa ne ovat säilyneet nykypäivään saakka. Peter A. Jacksonilla on maallisempi selitys tutkimuksessaan »Dear Uncle Go – Male Homosexuality in Thailand«. Hänen mukaansa kolmas sukupuoli oli naimattomien miesten keino seksiin. Se oli helpompaa kuin seksi naimattomien naisten kanssa. Jotkut ovat sitä mieltä, että kyseessä on yhteiskunnallisesti hyväksytty homoseksuaalisuuden muoto.
1970-luvulla alkoi tulla esiin homo-(gay-)kulttuuri. Ladyboys- ja gaykulttuuri ovat hyvin kaukana toisistaan. Ja koko yhteiskunnan suhde transsekusaaleihin on sekava ja monimutkainen. Sukupuolten rajat ovat joustavampia, ja avoin väkivaltainen homofobia harvinaista. Tv:ssä on jatkuvasti sarjoja joissa on mukana ladyboyita, ja sellaisia on kabareissa ja teattereissa. Joka vuosi Pattayalla valitaan kaunein transnainen. Yleisö avoimesti ilmaisee ihailunsa näille ihmisille.
Mutta erityisesti nousevassa keskiluokassa on kasvamassa halveksunta. Transseksuaaleja pidetään melkein rikollisina. On alkanut esiintyä väkivaltaa mm. poliisin suunnalta. Erityisesti seksibisneksessä olevat ovat joutuneet vaikeuksiin. Tämän tiedon vahvistaa myös HIV-keskuksen edustaja. Transgender-seksityöntekijät ovat joutuneet poliisin väkivallan uhreiksi. Heidän puolestaan ei toimi yksikään kansalaisjärjestö.
Thaimaassa lakikirjassa ei tunneta sukupuolen vaihdosta eikä samaa sukupuolta olevia pareja. Työmarkkimoilla ladyboyseja diskriminoidaan. Monet työskentelevät kauneussalongeissa, baareissa tai muissa alipalkatuissa palvelualan hommissa, vaikka heillä olisi yliopistotutkinto. Monet yrittävät työskennellä go-go-baareissa ja turistiteollisuudessa bordelleissa. Siinä ansaitsee paremmin ainakin jonkin aikaa.
Sam ja Jojo eivät halua työhön bordelliin. Jojo on fysioterapeuttina yliopiston klinikalla. Hän elää elämäänsä sukupuolten välillä. Hän aloitti hormonihoidot jo nuorena. Työtoverit tietävät hänen vapaa-ajan elämänsä naisena. Hänkin unelmoi sukupuolen vaihdoksesta ja pitkäaikaisesta suhteesta johonkin mieheen.
Aivan toisenlainen on tilanne hänen ystävätteärellään, patologi Samilla. Hän elää naisena sekä työssä että vapaa-aikanaan. Lapset usein pilkkaavat häntä ladyboyksi. Hän uneksii apurahasta Eurooppaan tai Amerikkaan, ja hän haluaisi avioitua miehen kanssa. Länsimaissa hän olisi ehkä vapaampi, niin hän ajattelee. Hän kertoo monista ystävättäristään, hankalista ystävyyssuhteista, aids-kuolemista ja itsemurhista. Mutta hänen mukaansa seksiturismi ei ole syynä siihen, että heitä on paljon Thaimaassa. Tämä on pitkä perinne.
http://www.jungle-world.com/seiten/2006/38/8498.phpBlick-online kertoo, että tunnettua englantilaista transseksuaaliasiantuntijaa kohtaan esitetään kovia syytöksiä: hän on painostanut ihmisiä suuriin operaatioihin, ja nyt nämä ihmiset katuvat katkerasti.
Ennen he olivat miehiä ja nyt he elävät naisina, halusivat tai eivät. Viisi tohtori Russell Reidin potilasta sanoo Guardian-lehdelle, että he eivät haluaisi olla naisia. Nyt ovat myös viranomaiset havahtuneet. Reidiä syytetään siitä, ettei hän ole noudattanut kansainvälisiä hoitosuosituksia ja on painostanut potilaitaan sukupuolen korjauksiin.
Yksi potilas kertoi asiaa tutkivalle komissiolle, että Reid oli jo ensimmäisessä tapaamisessa määrännyt potilaalle hormonilääkkeitä. Lääkäri ei myöskään ottanut huomioon, että potilas oli kriisissä. Potilas oli tapaamisten aikaan depressiossa ja yritti ennen leikkausta itsemurhaa.
Potilas kertoi edelleen, ettei hän halua olla nainen. Hän ei ole homo, ja sen vuoksi hän ei pysty solmimaan suhteita naisiin eikä miehiin. Myös arkielämä on sekavaa. Hän ei aina tiedä, mihin vessaan menisi. Ajatus naisena elämisestä oli sortunut jo kaksi päivää leikkauksen jälkeen. Hän oli alkanut hävetä itseään.
Eräälle toiselle potilaalle Reid oli antanut neuvoksi toimia escort-palvelussa, jotta saisi rahaa leikkaukseen. Ja yksi potilas leikattiin, vaikka hän on pedofiili, siis täysin sopimaton toimenpide tälle.
http://www.blick.ch/news/ausland/artikel47794Toivoisin, että yhteiskunta olisi sellainen, ettei ihmisten tarvitsisi kirurgisilla operaatioilla muokata kehoaan hyväksyäkseen itsensä; siis että ei olisi nykyisenlaista jakoa "miehiin" ja "naisiin" ja niin mahdotonta olla niiden ulkopuolella tai edes välissä.
Uusi on-line -lehti Liminalis on ilmestynyt. Siinä on saksaksi ja englanniksi artikkeleita sukupuolisuudesta
http://www.liminalis.de/vaeltaja2005 kirjoitti: "Monet hänen näkemyksistään ovat nykytietämyksen valossa hyvin kiistanalaisia kuten hänen näkemyksensä ”tunnetason” pedofiliasta."
Mitä Money sitten tarkoitti tunnetason pedofilialla?
Suomenkielistä kirjallisuutta kaipaili edellä vaeltaja2005. Geschwitz ei ole ehtinyt vastata, joten suosittelen tässä omasta puolestani hänen jo mainitsemaansa äskettäin suomennettua Judith Butlerin teosta "Hankala sukupuoli" (2006, Gaudeamus). Kyseessä on alkujaan Gender trouble-teos (1990), jonka Leena-Maija Rossi ja Tuija Pulkkinen käänsivät yhdessä.
Tässä ketjussa viestissä no 13 mainitaan poika, jolta vaurioitui penis.
Aiheesta on tänään 15.5.2007 dokunmentti tv:ssä:
4D: Poika ilman penistä. Nelonen 22:00 - 23:00
Peppi Pitkätossu on queer
Tukohlman lastenkirjallisuusinstituutissa oli toukokuun lopulla tutkijakongressi, ja siellä puhuttiin paljon Astrid Lindgrenin teksteistä ja niiden vaikutuksista lapsipsykologiaan, kasvatukseen ja maailman poliittiseen ilmastoon. Helsingin Sanomissa oli aiheesta koko sivun juttu 6.6.2007, mutta koska kaikki eivät lue hesaria, tässä muutamia näkökulmia.
-------------
Kansainvälinen tutkijajoukko luonnehti Peppi Pitkätossua uusilla tavoilla. Hän kritisoi oman aikansa kansallissosialismia ja fasismia ja pilkkasi Ruotsin puolueettomuuspolitiikkaa toisen maailmansodan aikana. Ja häntä voidaan pitää sukupuolettomana, queerina. tai sitten hän on yliluonnollinen, jolla on jopa saatanallisia piirteitä. Karen Coats Illinoisin yliopistosta sanoo, että Peppi on melkoinen haaste kaikille sosiaalisille normeille. Hän kyseenalaistaa monet itsestäänselvät normit ja miettii niiden järkevyyttä. Muualla maailmassa eletään toisin. Esim. Guatemalassa nukutaan jalat tyynyllä eikä niin kuin meillä kuuluu tehdä: pää tyynyyn. Coats sanoo, että ”Peppi tekee pilaa tiedon ja ihmisten kategorisoinnista, jolla pönkitetään patriarkaattia”. Hän ei ole laninkaan tyttö siinä mielessä, mitä tytöllä tarkoitetaan.
Toinen tutkija Carole Scott näkee Pepissä yliluonnollista toiseutta. Hän osaa tehdä huikeita asioita, kuten nostaa hevosen ja ampuu kiväärillä. Saatanallisin Peppi on pelastaessaan pojan palavasta talosta ja laulaa ”Miten hauska hauska tulipalo”.
Peppi on vaikuttanut myös politiikassa. Espanjassa Francon aikaan käännettiin espanjaksi vain toinen osa, samoin Portugalissa. Sotilasdiktatuuri näki pahana ensimmäisen osan, jossa Peppi kantaa kaksi poliisia kadulle. Molemmissa maissa vaiettiin kirjasta tehkkaasti, koska se oli katolisia arvoja vastaan ja siellä vallitsevaa naisten asemaa vastaan. Gloria Pastos kertoo, että Portugalissa kirjan nostivat esille ne, jotka tekivät myöhemmin ns. neilikkavallankumouksen.
Virossakin Pepillä oli vaikutuksia 1960-luvulla. Pepin ympärille syntyi kultti ja se jopa sävellettiin musikaaliksi. Yksi laulu ”Laul Pohjanmaast” muodostui isänmaalliseksi lauluksi, jota laulettiin kuoroissa ja laululavoilla. Iranissa Peppi käännettiin farssiksi 1970-luvun suojasään aikana, kun naisten asema parani.
Astrid Surmatz Amsterdamin yliopistosta kertoo, että poliittisuus ja antitotalitaarisuus on ollut Astrid Lindgerenin tietoinen tavoite. Saksassa poltettiin kuuluisia kirjoja kirjarovioissa, ja kirjailija tiesi niistä, koska hän oli töissä Ruotsin tiedustelupalvelussa. Hän tiesi paljon myös Tanskan ja Norjan miehityksistä. Pepin isä oli neekerikuningas. Tuskin kirjailija oli rasisti. Uudessa amerikkalaisessa käännöksessä puhutaan alkuasukkaiden kuninkaasta. Toiset kääntäjät puhuvat ihmissyöjien kuninkaasta. Se tuo kuitenkin omia ongelmiaan tekstin ymmärtämiseen, esim, miksi Tommin ja Annikan vanhemmat päästivät heidät sellaiseen vaaralliseen hoviin.
Hesarin alkuperäisjutun kirjoittaja on Suvi Ahola. Tässä oli vain pääpiirtein jutun sisältö.
Kongressin alustukset löytyvät täältä:
http://www.sbi.kb.se/alccprogram.htmlBahrainissa sattui kahdeksan vuotta sitten tällainen tapaus. Mies vei nuorikkonsa vihille ja tuli hääyö. Vuoteessa mies totesi, että sehän onkin mies, mutta passin mukaan nainen. Käytiin klinikalla tutkimuksissa ja mies sai eron.
"Nainen" yritti oikeusteitse ja leikkauksilla todistaa sukupuolensa. Seksuaalinen identiteetti oli epäselvä ja hän menetti työnsä ja oikeuden käydä kuntosalilla. Lentoasemilla hänet heti otetaan kiinni, koska hän näyttää mieheltä.
Miksi tästä nyt on tullut uutinen - sitä ei Spiegel-lehti kerro.
Tänään juhlitaan sitä, että astrid Lindgren syntyi 100 vuotta sitten. Kesällä pohdittiin seminaarissa, onko Peppi Pitkätossu queer. Tuossa yllä on kuvaus seminaarista Hesarista koostettuna.
"Naiseksi ei synnytä, vaan naiseksi kasvetaan"
Eikö tämän nyt voisi ilmaista selkeämmin vaikka "naiselliseksi ei synnytä vaan kasvetaan". Kyllä sitä tietyn kromosomimallin ja genitaalit saa vaikka kuinka asia itseä harmittaisi. Tämä on juuri tämän keskustelun suurin ongelma: kun sanalla "sukupuoli" halutaan välttämättä kuvata biologisen tilan lisäksi myös käytöstä, tavallinen ihminen jolla ei ole aikaa ja innostusta paljon paneutua asiaan, ei ikinä tajua mitä tarkoitetaan lauseella "sukupuolia voi olla vaikka 60". Se kuulostaa täydeltä huuhaalta.
