Lisää siitä miten seksuaalisutta on tutkittu
Itävallan radion lähetyksessä on huomisaamuna ohjelma seksuaalitutkimuksesta. Alfred Charles Kinsey oli yksi ensimmäisistä seksuaalisuuden tutkijoista, ja hänen tutkimustuloksistaan väitellään yhä.
Kinsey syntyi 1894 New Jerseyssä, ja toimi aluksi eläintieteen professorina Indianan yliopistossa Bloomingtonissa, ja hän tutki äkämäpistiäisiä. Yliopisto halusi käynnistää vuonna 1936 opiskelijoilleen avioliittoneuvontakursseja ja tehtävä annettiin Kinseylle. Hän alkoi pienen työryhmänsä kanssa tutkia seksuaalisuus-teemaa. Vuonna 1947 perustettiin seksitutkimuksen instituutti. Kinsey tutki 10000 amerikkalaisen seksuaalista käyttäytymistä. Tulokset julkaistiin 1948 ja 1953 kahtena kirjana, toinen miehistä, toinen naisista. Näitä kirjoja kutsutaan Kinseyn raportiksi.
Vaikka koehenkilöiden otantoja on paljon jälkikäteen arvosteltu, se oli pioneerityötä, ja vaikutti pommin tavoin ihmisten tietoisuuteen seksuaalisuudesta. Itsetyydytys, oraaliset seksileikit, anaaliseksi, avioliiton ulkopuliset seksikokemukset ja samaa sukupuolta olevien seksi olivat siihen saakka olleet kiellettyjä tabuaiheita. Nyt amerikkalaiset voivat lukea, miten tavallista se kaikki oli. Kirjoista tuli heti bestsellereitä, mutta samalla vastustus oli kiivasta. On hyvin todennäköistä, että yksi syy 60-luvun seksivallankumoukseen oli Kinseyn raportti.
Euroopassa Magnus Hirschfeld oli seksuaalitutkimuksen pioneeri. Hän oli syntynyt 1868 Pommerissa juutalaiseen perheeseen. Hän oli lääkäri ja perusti 1919 seksuaalitutkimuksen instituutin. Pari vuotta myöhemmin hän muutti Berliiniin ja perusti siellä tieteellishumanitaarisen komitean ja myöhemmin seksuaalitutkimuksen ja eugeniikan lääketieteellisen seuran ja lopuksi seksuaalitieteen instituutin, jonka natsit tuhosivat valtaan tultuaan 1933. Hirschfeldin mukaan homoseksuaalisuus ei ollut sairaus eikä synti vaan seksuaalisuuden yksi ilmenemismuoto. Hänen tunnuslauseensa oli "Per scientiam ad justitiam”, tieteen kautta oikeudenmukaisuuteen.
1900-luvun lopulla homoseksuaalisuutta, fetisismiä, sadomasokismiä ja transseksuaalisuutta ei enää ole pidetty sairauksina. 1960-luvun vapaamielisyys on kuitenkin kääntynyt pidättyväisyydeksi, kun 1980-luvulla aids levisi ympäri maailmaa. Se merkitsi kuitenkin samalla samaa sukupuolta olevien tilanteen uudenlaista hyväksymistä. Myös naisten orgasmista alettiin puhua, samoin vanhojen ihmisten seksistä.
Nyt, 2000-luvun alussa, seksi on jokapäiväinen keskustelunaihe. Opaskirjoja, filmejä, internet-sivuja tulvii joka suunnasta. Onko seksuaalitutkimuksella enää sijaa tässä lähes yliseksuaalisoituneessa tilanteessa? Frankfurtilainen seksuaalitutkija sanoo, että seksuaalisuus on koko ajan muutostilassa. On esim. uusi seksikontaktien etsintämahdollisuus internetin kautta. Samalla sekusaalisuus on vallan väline. Seksuaalinen väkivalta naisia ja lapsia kohtaan on siitä esimerkkinä. Tällaisia ilmiöitä seksuaalitutkijat selvittelevät nykyään.
http://oe1.orf.at/highlights/63714.html