HIV-positiivisena

Welt am Sonntag –lehdessä oli sunnuntaina HIV-positiivisen tarina. Moritz on 26-vuotias ja asuu Berliinissä. Hän hankki internetistä viime jouluna Test yourself –setin. Se maksoi 25 dollaria. Sanotaan, että testi on 99%:n varmuudella luotettava. Hän oli jo pitempään epäillyt olevansa postiivinen. Oma vika, hän sanoo. Kukaan ei raiskannut, eikä hän ole lapsi, joka saisi viruksen äidiltään. Hän on single, joka välillä viettää reipasta yöelämää. Ja usein kondomi unohtuu. Ja vaikka hän on katolisesta perheestä, sekään ei auttanut.

”Tein testin kotona, neulalla reikä sormeen, verta levylle, joka muistuttaa raskaustestiä. Parin minuutin päästä näkyy yksi tai kaksi punaista raitaa. Minulle tuli kaksi raitaa – olen positiivinen. Sitten menin yliopistolle, kavereiden kanssa syömään, juomaan ja tanssimaan. Vasta kahden päivän kuluttua romahdin, kun olin soitellut äidilleni aivan muista asioista”.

Nyt Moritz pohtii, miten hänelle käy. Kuoleeko hän aidsiin? HIV on kestotrauma psyykelle.Parempi olisi ollut syöpä tai sydänvika. Silloin saisi tukea muilta. Nyt sen sijaan: mitähän minusta puhutaan? Haluaako kukaan enää olla minun kanssani? Saanko enää työtä?

Moritz kehuu lääkäriään. Vielä ei kannata ottaa lääkkeitä, koska virusmäärä on liian pieni. Tällä hetkellä hän on vielä töissä ja ansaitsee hyvin. Nyt voi kuitenkin paremmin kuin ennen päättää itse omasta elämästään, mikä siinä on tärkeää – ainoa positiivinen asia positiivisuuden lisäksi. ”Itkuni itken mieluimmin yksin” hän sanoo. Se on totuus ja se on kestettävä.

Welt am Sonntagin juttua mukaillen 28.5.2006

Junge Welt –lehti kävi haastattelemassa saksalaista aids-asiantuntijaa, Ulrich Marcusia Robert-Koch –instituutissa Berliinissä. Keski-Euroopassa on alkanut HIVin uusi aalto. Viime vuonna viruksen saaneita oli huomattavasti enenmmän kuin edellisinä vuosina. On mahdollista, että riskikäyttäytymnen on lisääntynyt ja hyvän lääkityksen ansiosta HIV-positiivisia on paljon enemmän, joten tartuntamahdollisuudet ovat suuremmat.

Keski-Euroopassa HIV-tartunnat ovat lisääntyneet nimenomaan homojen keskuudessa. Unohtuuko suojautuminen ja kondomit?

Vaikea sanoa varmuudella. Tuntuu kuitenkin siltä, että heterosuhteissa huomattavasti suurempi osa seksistä tapahtuu kiinteissä parisuhteissa ja parisuhteet kestävät pitempään. Lisäksi HIV on siellä harvinaista, joten vaara on selvästi pienempi.

Mikä voi olla syynä siihen, että harrastetaan seksiä ilman suojautumista? Turtumus jatkuvaan varoitteluun? Ihmisten lisääntyvä näköalattomuus? Vai mikä?

Elämän näköalattomuus on kiinnostava kysymys, mutta mitään tutkimustukea sille ei ole. Ihmisillä tuntuu olevan lisääntyvää riskivalmiutta. Kun ei ole mitään lopullista hoitoa, ja ainoa keino on elämänikäinen turvaseksi, ihmiset alkavat kokeilla omia menetelmiään ja seksitapojaan. HIV-testillä on torjunanssa suuri merkitys.

Viime aikoina on yhä enemmän alettu puhua siitä, miten HIViä hoidetaan menestyksellisesti. Se antaa hieman väärän kuvan. Useimmilta puuttuu aito tieto HIV-infektiosta. Lääkkeillä saadaan elämänlaatu säilymään hyvänä, mutta lääkkeiden teho vähitellen laskee ja joudutaan turvautumaan hoitokeinoihin, jotka vaikeuttavat elämää oleellisesti.

HIV-tutkimus etenee koko ajan, ja hoito tehostuu. Jotkut tutkijat lupailevat jo, että kymmenessä vuodessa löytyy lopullinen hoitokeino. Prof. Ulrich Marcus ei ole yhtä optimistinen. Tehokasta rokotusta saadaan edelleen odottaa, ehkä jopa yli kymmenen vuotta.

Entä voiko tartunnan estää esim. 48 tunnin kuluessa seksikontaktin jälkeen jollain tehohoidolla?

Neljä viikkoa kestävällä kombinaatiolääkityksellä voidaan tarttumistodennäköisyyttä vähentää, mutta se ei ole varmaa. On tapauksia, joissa tartunta on lääkityksestä huolimatta tullut. Vaikea tietää koko totuutta, koska ihmisillä ei voida tehdä tieteellisiä kokeita.

Tänään alkoi New Yorkissa YK:n yleiskokous. Siellä on yhtenä aiheena HIV ja AIDS. Siitä on jo 25 vuotta, kun ensi merkit aidsista havaittiin. Nyt HIV-viruksen kantajia on maailmassa ainakin 40 miljoonaa. Euroopan suurkaupungeissa on viime vuonna havaittu selvä nousu HIV-tartunnan saaneiden määrissä. Lääkehoidon kehittyminen on luonut väärää turvallisuuden tunnetta. YK:n kokouksessa keskustellaan lähipäivinä siitä, miten rokotteiden kehitystyötä voitaisiin tukea ja miten kehtiysmaat pääsevät mukaan hoito-ohjelmiin.

Toi on huolestuttavaa, kun ajattelee, miten nuoria sairastuu vakavasti. Tietty voi ajatella, että se on samanlaista kuin jos olisi diabetes, kun on positiivinen, mutta se ei ole sama asia. Homona voi olla väheksytty ja halveksittu, mutta entä sitten positiivisena, kun sitä putoaa paarialuokkaan, alimpaan kastiin. Minusta sairastumistapausten lisääntyminen voisi kertoa siitä kuinka rankkaa on elää homona, koska railakas bailaaminen voisi olla eskapistinen keino kestää ankea todellisuus. En tiedä. Jos pitää lähes joka viikko bailata ja kännätä, niin se tietty jopa kuuluu ikään ja elämänhaluun, jossa pitää nähdä ja kokea mahdollisimman paljon, ettei sitten kaduta, kun on "vanha" ( vaikka usein sitä myöhemmin juuri kaduttaa ne hölmöilyt, örvellykset ja tyhmyydet, mitä tulikin tehtyä, jos vielä sattuu jotakin niistä muistamaan ).

Pitäisi enemmän ja enemmän valistaa ja puhua ja kertoa, miten sen tartunnan saa ja ne riskit, mitkä liittyvät käyttäytymiseen, että unohtaa itsensä ja oman hyvinvointinsa. Pitäisikö valistuksen painottaminen mennä siihen suuntaan, että tuetaan nuoren homomiehen itsetuntoa ja itsensä arvostusta, että hän pitää kiinni oikeudestaan ottaa oma terveys huomioon, eikä unohda sitä tai luovu siitä hyväksytyksitulemisen tai epävarmuutensa takia? Tämä olisi tärkeätä kertoa, että kaikkeen ei ole tarvis mennä mukaan, vaikka se tuntuisi tavoiteltavalta tai hienolta.

Pitäisi ottaa iskulauseeksi vanha kreikkalainen asenne: sielu tarvitsee terveen ja hyväkuntoisen ruumiin voidakseen hyvin ja ollakseen kaunis ja etevä.

Asun yhdessä keskieurooppalaisessa miljoonakaupungissa ja olen todella huolestuneena seurannut nuorten miesten suhtautumista ehkäisyyn.

Aikaisemmin harrastin aika paljon satunnaisia suhteita 20-30 v kundien kanssa. Suuri yllätys oli, että ainakin kymmenisen prosenttia heistä halusi tulla pannuksi ilman kumia, vaikka pelin säännöt oli sovittu etukäteen: no bareback!

Olen miettinyt todella paljon, mikä saa fiksut ja mukavat kundit riskeeraamaan terveytensä. Onko loppujen lopuksi syynä suuri epävarmuus ja pelko huomisesta, tulenko saamaan tartunnan vai en harrastaessani irtosuhteita? Suuri pelko voitetaan sillä, että tehdään tietoinen valinta; okay, harrastan suojaamatonta seksiä, sairastuisin varmaan muutenkin. Oman elämän epävarmuus päihitetään aika fataalilla tavalla. Sairastumisen pelko voitetaan valitsemalla tietoisesti sairastuminen.

Hiv-tartunnan saaminen ei enää ole miljoonakaupunkien miesten ongelma. Samaa välinpitämättömyyttä on ollut Helsingin homopiireissä jo jonkin aikaa ja tendenssi tuntuu olevan vaan nouseva. Heteroista puhumattakaan.

Välinpitämättömyys itsestä voisi olla sen todellisuuden torjumista, jota on vaikeata käsitellä omassa mielessään, sillä ei yleensä heti ajattele, että voisi "oikeasti" sairastua vakavasti ja satunnainen partneri kun vaikuttaa sillä hetkellä luotettavalta, kun on tarve saada läheisyyttä ja hyväksyntää, mikä voittaa pelon tai voi luottaa väärin hyvään onneen, koska yhdessä vaiheessa painotettiin, ettei virus tartu kovin helposti eli hieman vähäteltiin ongelmaa. Olisi hyvä tutkia hiv-positiivisten ajattelutapaa siis hetki hetkeltä, kun torjui tietoisuudesta turvaseksimenetelmät mielestään. Ei siis syyllistäen, vaan arvokkaan tiedon saamisen vuoksi. Osatekijöitä voi olla useita. Voi tehdä virhearvioinnin tiedon puutteesta. Voi asettaa luottamuksensa tuntemattomaan mieheen, josta ei tiedä tarpeeksi tehdäkseen oikeita ratkaisuja. Voi olla, että on unohtanut ostaa tai hankkia kumeja tai niitä ei ole sillä hetkellä saatavilla. Voi olla vaivautunut ehdottamaan kondomin käyttämistä, koska voi pelätä, että toinen ottaa sen epäluottamuslauseena tai voi kuvitella, että toinen pitää itseään "likaisena", jos ehdottaa kondomia. Nämä voivat olla pelkkiä kuvitelmia, mutta olellista on, että hankalaa asiaa voi olla vaikea ottaa esiin ja puhua siitä suoraan ja luonnollisesti, jotta ei vain loukkaisi ketään. Tämä voi johtua puhtaasti ujoudesta. Sitten voi mennä voimakkaasti omien tunteidensa johdattamina eikä siksi "tule mieleen", kun vasta jälkeenpäin, että unohtui jotakin, siis vahingossa. Voi myös ajatella kesken seksin, että unohtui kondomi eikä kehtaa keskeyttää, vaikka se olisikin järkevää, helppoa ja suotavaa. Jos kumi menee rikki, niin sitä suositellaan laittamaan uusi tilalle, jos huomaa kömmähdyksen.

Minulle kävi kerran sillä tavalla, että kesken anaaliyhdynnän, minulla välähti mielessä, että unohdin kondomin, mutta torjuin ajatuksen. Olin siis passiivisena osapuolena tilanteessa. Oli vaikeata sitten jälkeenpäin alkaa tarkistelemaan, että, mikä kaverin tilanne sitten on terveysasioissa. Harmitti vaan jälkeenpäin, että on venattava 4 kk, että tietää, mikä on oma tilanne, mitä ei itseasiassa tarvitse tehdä, kun menisi heti lääkärille eikä odota.

Yksi kerta oli se, kun torjuin anaaliyhdynnän paljaalla, mistä kaveri sai kamalat pultit, mutta en antanut periksi, mistä olin itse tyytyväinen jälkeenpäin. Oli huoleton olo.

Olen hiv-negatiivinen.

Minusta HIV-positiivisten tarinat ovat puhuttelevia ja myös opettavaisia. Koska kotimaisissa lehdissä niitä on harvoin, olen kerännyt muutaman ulkomaisen tarinan.

Frankie goes to Hollywoodin laulaja Holly Johnson oli ensimmäisiä HIV-positiivisia pop-tähtiä. Hänet tunnetaan mm. laulusta ”Relax”. Nykyisin Holly asuu Lontoossa ja harrastaa maalaamista ja kuvanveistoa.

Holly kertoo Siegessäule-lehdessä (6/2006), että hän sai tartunnan 1983. Silloin ei vielä ollut testejä, mutta hänellä oli rajun rauhastulehduksen oireet. Positiivinen testitulos tuli vasta 1991. Hän kertoi tartunnastaan Times-lehdelle pääsiäisenä 1993. Siitä alkoi mediamylläkkä. Monet lehdet pitivät häntä lähes kuolleena (”Holly Johnsonin viimeinen haastattelu”, jne.). Viime aikoina hän on yleensä kieltäytynyt haastatteluista, ja jos häntä on haastateltu, ollaan jo niin kohteliaita, ettei mainita positiivisuutta.

Hollyn maalaukset ovat sukua Keith Haringin taiteelle: värikästä ja elämäniloista. Vuonna 1994 hän julkaisi omaelämänkertansa ”A Bone in My Flute”, jossa hän jo odottelee kuolemaansa. Hän sanoo, että kirja on yksi hänen parhaista taideteoksistaan. Nyt hän voisi kirjoittaa siihen jo jatko-osan, hän sanoo naureskellen.

Lopuksi mietteitä nuorille. Jos hän itse olisi vielä kaksikymppinen, hän pelkäisi, muttei antaisi pelon estää nuoren elämää. Seksissä ei milloinkaan sisään ilman kondomia. Seksiin pitää aina olla valmistautunut, ettei tilanne tulisi yllättäen ja kondomit unohtuisivat.

YK:n aids-konferenssi on päättynyt New Yorkissa. Osanottajamaat ylistivät, avustusjärjestöt moittivat tuloksia. Vaikka aidsin vastaiseen työhön sovittiin 23 miljardia dollaria, mitään maita sitovia päätöksiä aikatauluista ei tehty. Kuitenkin sovittiin, että 5 vuodessa kaikilla hiv-sairastuneilla olisi mahdollisuus lääkehoitoon. Lisäksi kiinnitettiin huomio naisten sairastumiseen ja siihen, että keinoina ovat pidättäytyminen seksistä ja kondomit. Puhtaita neuloja tarjotaan huumausaineiden käyttäjille. Myös naisten ja lasten ihmiskauppaa ja raiskauksia vastustetaan.

Vaikka päätökset eivät ole sitovia, pääsihteeri Kofi Annan kehui tuloksia. Avustusjärjestöt pitivät päätöksiä vesiperänä, koska yhtään sitovaa päätöstä ei tehty.

3.6.2006 NZZ online

Huomisesta tasan 25 vuotta sitten, 5.6.1981 ilmestyi ensimmäinen lääketieteellinen raportti viidestä nuoresta homomiehestä, jotka kärsivät erittäin harvinaisesta keuhkotulehduksesta. Kalifornialaiset tutkijat Michael Gottlieb Calofornian yliopistosta Los Angelesissa ja hänen tutkijatoverinsa olivat tehneet sairaudesta kahden sivun mittaisen raportin terveysviranomaisten viikottaiseen CDC (Centers for Desease Control and Prevention) Bulletiniin. Raportin ilmestyessä kaksi potilaista oli jo kuollut.

Kaikki viisi sairastunutta olivat aktiivisia homoja, ja kaikilla oli Pneumocystis carinii –bakteeri keuhkoissa. Yleensä tähän sairastuvat vain ne, joiden vastustuskyky on huonontunut esim. syövän tai voimakkaiden lääkkeiden takia. Nyt lääkkeeksi tarvittiin erityislääkettä, Pentamidinia, jota vuosina 1967-79 välillä oli tarvittu vain kaksi kertaa. Tutkijat olivat todenneet, että miehet eivät tunteneet toisiaan.

Pian tämän raportin jälkeen alkoi vastaavia tietoja tulla muista suurkaupungeista. Pentamidinia alettiin kysellä enemmän ja enemmän. Samaan aikaan alkoi nuorilla homomiehillä esiintyä Kaposin sarkoomaa, harvinaista syöpää. Sairauden oireita ja syitä tutkittiin, ja sairaus sai nimen aids (hankittu immuunijärjestelmän puutos). Joukukuuhun 1982 mennessä tiedettiin jo 593 tapausta, niistä 243 kuollut. Muissa maissa tapauksia on ollut 41. Sairastuneet olivat homo- tai bimiehiä, joilla oli paljon seksisuhteita. Vuoden 1982 aikana paljastui toinen sairastumistapa: verenvuototautia sairastavat, jotka saavat verituotteita. Ja pian paljastuivat myös huumausaineiden käyttäjät riskiryhmäksi.

Tauti levisi nopeasti Eurooppaan. Saksassa oli vuonna 1982 neljä aids-tapausta. Pahimmaksi paikaksi kehittyi Frankfurt, josta oli suorat lentoyhteydet Amerikkaan.

Suomeen tieto homoja uhkaavasta sairaudesta saapui varsin nopeasti. Seta piti muistaakseni jonkinlaisen tiedotustilaisuuden asiasta jo vuonna 1982. Suomen ensimmäinen aids-tapaus löytyi juhannuksen aikoihin 1983.

http://www.berlinonline.de/berliner-zeitung/wissenschaft/555810.html

http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=101_6_1

Minulla on ollut kunnia kuulla eräässä kongressissa yhtä näistä USAn ensimmäisistä aids-tutkijoista. Hän kertoi, että kun nuo vuoden 1981 potilaat tulivat ilmi, pystyttiin vanhoista näytteistä jäljittämään, että ensimmäiset tapaukset olivat jo vuonna 1977 tai -78. Siis Yhdysvalloissa.

Rheinische Post kertoo tänään aidsin löytymisestä 25 vuotta sitten. Paljon on mietitty, miksi HIV-virus tuli ensin USAhan. Itse viruksen löytyminen oli sensaatio. Nykyisin kunnia siitä annetaan sekä rankalaiselle Luc Montagnierille että amerikkalaiselle Robert Gallolle. He riitelivät oikeudestaan ensi löytöön, ehkä patenttiasioiden takia, ehkä Nobel-palkinnon takia. Palkintoa ei ole vielä tullut. Ranskalainen näki ensi kertaa viruksen elektronimikroskoopissa, mutta amerikkalainen kasvatti sitä.

Vuonna 1987 saatiin lääke, retrovir, markkinoille. Yhdeksän vuotta myöhemmin tuli lisää lääkkeitä, jotka estivät viruksen monistumista. Tällä hetkellä aids-potilas ottaa muutamaa lääkettä. Tällä kombinaatioterapialla on kuolleisuus vähentynyt. Potilas voi viettää lähes tavanomaista elämää. Mutta sivuvaikutuksia on: päänsärkyä, masennusta, munuais- ja maksavaurioita. Monilla potilailla muuttuu kehon rasvakerrosten luonne. Joillakin kaikki rasva häviää kasvoista, toisilla syntyy ”häränniska” (?). Mutta työkyky säilyy.

Ainakin Euroopassa taudin pelko näyttää vähentyneen. Aidsista puhutaan yhä vähemmän. Kahden viime vuoden aikana kuppa ja tippuri ovat taas lisääntyneet. Ihmiset alkavat suhtautua tauteihin välinpitämättömästi. Eletään väärässä turvallisuuden tunteessa. Tässä on aikapommi. Lääkeeet menettävät tehoaan ja 20-30 vuoden kuluttua se on tosi iso ongelma. Aids tulee vielä kauan olemaan vitsauksena.

Asiantuntijana oli virologi Ortwin Adams Düsseldorfista.

Referaatti Rheinische Postin jutusta tänään 5.6.2006

Olen paljon miettinyt sitä Enterin mainitsemaa välinpitämättömyyttä. Se on itse asiassa nykyään aika tavallinen tapa suhtautua asioihin. Kaikki eivät jaksa – tai välitä – olla rationaalisia ja miettiä seurauksia joka käänteessä. Ajatellaanpa vaikka huumeiden käyttöä, autolla ajamista kännissä tai ilman turvavöitä. Tai ihmisten suhtautumista suojaamattomaan seksiin. Ja pienemmässä mittakaavassa pyöräilyä ilman kypärää, luita murskaava skeittailu tai telkkarin katselua ilman tv-lupaa. Ihmiset ottavat elämässä riskejä, joskus aika isojakin. Usein riskit eivät toteudu. Ja siksi voidaan pelata tätä venäläistä rulettia loputtomiin. Varsinkin jos palkkiona voisi olla kunnon pano ilman kondomia, mikäs se parempi, monet ajattelevat, ”it was worth it..”. Ja sitten jos käy huono tuuri, saa hivin. Mutta monille se voi olla jokin epämääräinen ehkä koskaan toteutumaton riski. Tai jos se osuu kohdalle niin kaipa se sitten on niin, se siitä sitten.
Tähän fatalistinen välinpitämättömyys on varmaan meidän aikamme ilmiö. Onko sillä sitten niin välilä, ajatellaan. En tiedä onko tähän "asennevammaan” jotain erityistä lääkettä. Ei voida väittää että porukat eivät tietäisi riskeistä, sen verran sitä on toitotettu vuodesta 1981 lähtien.
Ihmisiä pitäisi alkaa herätellä. Ottamaan aikuisen ihmisen vastuuta omasta ja muiden elämästä ja siten vähentää riskejä. Miten sen tällaisen asennemuutoksen saisi parhaiten perille nuorille, joille elämä on suurta seikkailua ja halutaan elää vaaroissa. Tai keski-iän ylittäneille, joille irtosuhteet Viron matkalla on kiva piristys elämään. Tässä haastetta hiv-asiantuntijoille, tutkijoille ja kampanjasuunnittelijoille.

Okay. Kerron nyt 2 esimerkkiä todellisesta elämästä. Yks kundi kertoi mulle sen jutun tällä tavalla, kun jostakin syystä juttelimme hiv:stä enkä tuntenut häntä ennestään. Se tapahtui ravintolassa ja ruokaillessamme. Se jäi mieleeni, koska kundin "veto" oli yllättävä: " se on vähän sama asia, kun naisilla, jotka tulee raskaaksi" Häntä huvitti oma vertaus. Omien sanojensa mukaan se on jännittävää ja irtosuhteiden clue...sitten yks toinen kundi kertoi yleensä omista bailauksistaan ja sanoi: " sen jälkeen ei millään ole enää väliä" Siis, kun hän oli "vauhdissa". Minä sanoin lähes kuiskaten: "miten niin millään ei oo mitään väliä- vihaatsä itseäs niin paljon?"

Pikku-uutisia

Neue Ulmer Zeitung kertoi kesäkuussa, että paikallinen oikeusistuin tuomitsi HIVin tartuttaneen miehen kolmen ja puolen vuoden vankeuteen. Kaksi miestä oli tutustunut Bareback-portaalissa (bareback = taaksenaintia ilman kondomia). He sopivat tapaamisesta ja toinen osapuolista toivoi, että käytetään kondomia, mutta sitten se kondomi jäi käyttämättä. Syytetty mies tiesi sairastavansa HIViä, mutta ei kertonut asiasta, vaan väitti olevansa täysin terve.

Monia kysymyksiä herää tästä tapauksesta. Syyttäjä vaati tuomiota murhayrityksestä, mutta syyte muuttui asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen vakavan ruumiinvamman tuottamiseksi. Ongelmalliseksi tuomion tekee se, että HIV ei enää välttämättä johda kuolemaan tai sairastumiseen. Lisäksi miehet tapasivat portaalissa, jonka lähtökohtana on nainti ilman kondomia. Esittikö tartunnan saanut kyllin selvästi toiveensa tulla naiduksi vain kondomin kanssa. Jne jne.

New Yorkissa on tavattu jälleen kolme ärhäkkää HIV-virustartuntaa. Virukset ovat vastustuskykyisiä nykyisille lääkkeille. Ensimmäinen tällainen tapaus oli lähes kaksi vuotta sitten. Mies oli muutamassa kuukaudessa sairastunut aidsiin, ja pelättiin, että hän oli levittänyt virusta moniin seksikumppaneihinsa. Nyt löydetyt sairastuneet ovat luultavasti saaneet viruksensa tältä mieheltä.

Nykyinen HIV-aloitushoito Saksassa alkaa kahdella käänteiskopioijaentsyymin estäjällä
ja kolmannella viruslääkkeellä. Viimeaikaisten tutkimusten takia ollaan vaihtamassa Azidothymidin (AZT) ja Lamivudin (3TC) Tenofoviriin ja Emtricitabiniin. Näistä on tehty laaja vertailututkimus GS-934. Professori Schlomo Staszewski Frankfurtin yliopistosta kertoo uusista tuloksista. HIV-RNA-kopioiden määrä millilitrassa oli pienempi kuin aikaisemmilla lääkkeillä. Myös potilaiden paino nousi tutkimuksen aikana.
http://www.aerztezeitung.de/docs/2006/09/15/164a1002.asp?cat=/medizin

Berliner Kurier –lehti kertoi pari päivää sitten, että Barmen kunnassa Hannoverin lähellä sairaskassa on lähettänyt aidsiin sairastuneille kirjeen, jossa tiedustellaan, keneltä tartunta on saatu. Kirje on aiheuttanut ärtymystä. Mitä se kuuluu sairauskassalle! Myös tietosuojavaltuutettu ihmettelee, että tällaisia asioita kysellään kirjeellä.

Sairauskassa puolustelee, että he haluavat vain tietää, onko kyseessä työperäinen sairaus tai onnettomuudessa syntynyt tartunta, jolloin heillä ei ole korvausvelvollisuutta.

Aids-aktivisti Jeff Getty on kuollut Amerikassa sydänkohtaukseen 49-vuotiaana. Getty tuli kuuuluisaksi, kun hänelle siirrettiin 11 vuotta sitten paviaanin luuydintä. Luuytimen siirtokokeella testattiin, voidaanko apinan vastustuskyky siirtää ihmiseen. Mutta jo varsin pian siirron jälkeen kaikki paviaanin solut olivat hävinneet. Getty teki elämänsä aikana paljon valistustyötä aids-potilaiden hyväksi.

Erikoinen tapaus sattui, kun Berliinin uutta rautatieasemaa vihittiin toukokuun lopulla. Ihmisvilinässä nuori mies (16v) puukotti vaikeasti ainakin kuutta ihmistä. Lievemmin puukotettuja oli kolmisenkymmentä. Asia on tulossa oikeuskäsittelyyn. Aluksi hän ei muistanut mitään huumeiden ja lääkkeiden vuoksi, mutta muisti on ilmeisesti alkanut toimia, koska häntä syytetään murhayrityksistä.

Erikoista on ollut se, että ensimmäinen puukotettu oli HIV-potilas. Sama puukko upposi myöhemmin useaan muuhun ihmiseen.Saavatko nämä muut HIV:n? Ainakaan vielä ei ole tartuntoja todettu. Varoaika on kuitenkin 6 kuukautta.
http://www.ksta.de/html/artikel/1161673307350.shtml

Tuo edellä mainittu puukottaja oli tänään oikeudessa vastaamassa 37 puukotuksesta. 17-vuotias kouluainen oli yli 2 promillen humalassa eikä muista tapuksesta mitään. Uhrit kertoivat oikeudessa peloistaan, että ovat saanet HIV-tartunnan. Kuitenkaan ainoatakaan tartuntaa ei tullut. Tuomio julkistetaan 23. maaliskuuta.