Suomalaiset ruotsalaisten silmissä
Tämän päivän Iltalehdessä, ainkin verkkoversiossa, oli Ruotsissa asuvan italialais-suomalaisen journalistin, Annika Leonen, haastattelu ja otteita hänen viime perjantaina ilmestyneestä kolumnistaan Expressen lehdestä. Hänen mukaansa kaikki ihannoivat hänen italialaisia sukujuuriaan mutta kun tulee puhetta hänen suomalaisesta sukujuuripuoliskostaan vastaanotto on toinen. Hänen mukaansa ruotsalaisten mielestä suomalaiset ovat noin yleisesti rumia alkoholisteja, silloin tosin on ok olla suomalainen jos on ruotsissa tunnettu ja hyvännäköinen, esimerkkinä hän mainitsee Arja Saionmaan ja Mark Levengoodin.
Aloin miettimään, mistäköhän tämä mielikuva on tullut?
Silja ja Viking Line rahtaavat päivä toisensa perään viinaturisteja Tukholmaan, siinäkö syy? Krapulaiset känniääliöt valtaavat Gamla Stanin kadut haisevana massana. Ja krapulaisena kukaan ei ole kovinkaan viehättävä näky. Ainakin hyvä perusta stereotypialle.
Ja ovathan ruotsalaiset monen kansainvälisen kyselyn mukaan maailman kaunein kansa, ts. parhaimmilla geeneillä varustettu porukka. Ovatko siis rumat asettuneet asumaan Pohjanlahden itäisille rannoille, Venäläisten puskuriksi?
Päteekö sama meihin homoihin?
Ovatko ruotsalaiset homot komeampia/paremmannäköisiä kuin suomalaiset? Pikaisen miettimisen (sekunnin mittaisen) jälkeen voisin sanoa suoraan: jeps, ovat.
Vai onko taas kyse stereotypian aiheuttamasta harhaluulosta. Kyllä meitä perusrumia Ruotsissakin on, mutta ruotsalaiset osaavat taas jotain muuta mitä me suomalaiset emme kenties osaa niin hyvin, trendipukeutumisen. Kyllä ne vaatteet tekevät miehen monessakin tapauksessa. Mutta eipähän olla ainakaan massatrendikansaa, vaan ihanan persoonallisia individuaaleja :-)
Ruotsalaisillahan on parempi itsetunto kuin meillä suomalaisilla. Näin yleistäen. Asiasta on käsittääkseni myös oikeita tutkimuksia. Syyt löytyvät historiasta. Ruotsi on ollut satoja vuosia enemmän tai vähemmän itsenäinen ja mahtavakin kansakunta. Ja nykyisen Suomen alue toisinaan Ruotsin alusmaanakin. Metsäisenä ja köyhänä.
Suomalaisethan eivät enää ikiaikoihin ole Pohjanlahden yli menneet juomia hakemaan, kun täällä on halvempaa. Eikä niitä juominkeja ruotsinlaivaltakaan kannata hakemaan lähteä. Lähi-Alkosta tai Suomenlahden etelärannalta juomat kai haetaan. Tai tilataan trendikkäästi netistä. Joskus on tietysti ollut toisin, eivätkä mielikuvat muutu nopsaan.
Nykyisin tilanne on jopa sellainen, että Tukholman seudun juopotteleva nuoriso tulee viikonlopuksi ryyppyreissulle Helsinkiin. Sen huomaa esimerkiksi Kauppatorin ja Olympiaterminaalin välin kolmosratikoista. Ne ovat laivojen lähtö- ja saapumisaikoihin tupaten täynnä möykkäävää ja juopunutta "Heja Sverige" -jengiä. Raukeina kesäisinä lauantai-iltapäivänä Helsingin keskustassa kiertelee iloisessa hiprakassa olevia porukoita, joiden puheen laulavan nuotin kyllä tunnistaa.
Syitä suomalaisten huonolle imagolle ruotsalaisten silmissä voi etsiä myös viime vuosisadalta. Ruotsin liukuhihnateollisuus tarvitsi työntekijöitä ja Suomessa työtä ei ollut. Tämä aiheutti aikamoisen muuttovirran. Suomesta lähti ns. pulliaisia aikamoinen määrä etsimään onnea vauraammasta Ruotsista. Tilanne aiheutti tietysti sopeutumisongelmia, ja pahensi muutenkin alkoholismiin taipuvaisten ihmisten juomahampaan kolotusta. Ja ongelma oli näkyvä: "En finne igen...". Siinä ehkä suurin syy, miksi suomalaiset eivät paistattele suosion valokeilassa - ennen kuin ovat yksilöinä onnistuneet todistamaan pystyvänsä menestymään.
Ruotsalaiset hallitsevat tyyliasiat paremmin kuin me. Taas yleistäen. Ruotsissa on paljon pidemmät ja läheisemmät kontaktit trendien ja tyylien lähteille kuin meillä. Ruotsissa "ylempi sosiaaliluokka" on ollut aikanaan suurempi ja merkittävämpi kuin meillä, ja heille tyyli on merkinnyt enemmän kuin perusrahvaalle. Ja kun tyyli on kuulunut olennaisena osana elämään sukupolvien ajan, se tulee luonnostaan. Lisäksi kun hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettiin, vauraassa Ruotsissa oli mahdollista hoitaa tasapäistäminen siten, että alemmat kansankerroksetkin pääsivät osallisiksi ylemmän luokan arvostuksista, kun taas köyhemmässä Suomessa, jossa muutenkaan ei tyylien historia ulotu kovin kauas, tasapäistäminen tarkoitti sitä, että parempiosaisten oli lähennyttävä vähempiosaisia.
Mutta... ulkonäkökysymyksissä en voi yhtyä ensimmäiseen viestiin. Ruotsalaiset voivat olla tyylikkäämpiä, mutta kyllä suomalainen jörrikkä paremmalta näyttää kuin Sveanmaan cosmopoliitti... ;)
Näin kärjistetysti sanottuna.
Olen käynyt vuoden sisällä kaksi kertaa Ruotsin-laivalla, ja molemmilla matkoilla on täytynyt todeta, että laivan kännisimmät, ärsyttävimmät ja muista piittaamattomimmat matkustajat ovat olleet ruotsalaisia nuoria miehiä. Hirveimmät ja huonoiten pukeutuvat pissipimatsut ovat myös olleet ruotsalaisia. Kyllä tämä myytti suomalaisten yksinoikeudesta ördääjinä alkaa olla aikansa elänyt.
smo kirjoitti: "Ja kun tyyli on kuulunut olennaisena osana elämään sukupolvien ajan, se tulee luonnostaan. Lisäksi kun hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettiin, vauraassa Ruotsissa oli mahdollista hoitaa tasapäistäminen siten, että alemmat kansankerroksetkin pääsivät osallisiksi ylemmän luokan arvostuksista, kun taas köyhemmässä Suomessa, jossa muutenkaan ei tyylien historia ulotu kovin kauas, tasapäistäminen tarkoitti sitä, että parempiosaisten oli lähennyttävä vähempiosaisiasia."
Nyt en ymmärrä tämän tarinan logiikkaa. Hyvinvointiyhteiskunta merkitsee mm. koulutusta, julkista terveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluja (päiväkodit yms.), kirjastoja ja muuta sellaista. Mitä tekemistä tällä on tasapäistämisen kanssa? Risooko smoa se, että köyhätkin pääsevät lääkäriin? Mistä Finlexistä löytyy kohta, jossa parempiosaisten on lähennyttävät vähempiosaisia? Tuloerot ovat viimeisen viidentoista vuoden aikana kasvaneet siihen malliin, ettei smon väitteille ole enää minkäänlaista todellisuudpohjaa.
Kuten ei ruotsalaisten suomalaisstereotypiollekaan.
G
Vähän smo:n puheenvuoroa mukaillen, perusero lienee siinä, että ruotsalaisille ei tulisi mieleenkään ruveta pohtimaan, mitä mieltä suomalaiset heistä oikein mahtavat olla. Suomessa taas tuon tuostakin haluttaisiin kovasti tietää, mitä jossain toisessa maassa meistä ajatellaan.
Yks lysti minun mielestäni. Sen verran kun ruotsalaisia tunnen, en todellakaan ole löytänyt aihetta mihinkään alemmuuskompleksiin. Suomalaista tyylillisesti lievää vapaamielisyyttä ja arkirealismia en vaihtaisi missään nimessä ruotsalaiseen pinnallisuuteen ja snobismiin, kuvitelmaan itsestä jonain maailman omatuntona ja universumin demokraattisimpana onnelana.
Geschwitz: Ei minua riso sellainen alkuunkaan. Jos sellaisen kuvan sait, niin sitten olet ajatellut omiasi. Sen kyllä myönnän, että oioin "hieman" mutkia suoriksi, kun en ruvennut selittelemään sen syvemmin sosiaalidemokraattisten ihanteiden rantautumista ja luokkayhteiskunnan hiipumista. Ei mielestäni ollut niin olennaista. Olisi kai sitten ollut.
Eli: Koulutuksen, terveydenhuollon, sosiaalipalvelujen ja muun sellaisen saatavuuden liepeillä myös asenteet ja tavat liikkuivat jonkin verran entisten luokkarajojen yli. Vauraammassa Ruotsissa oli mahdollista se, että työläisväestökin pääsi "luksukseen" kiinni melko aikaisessa vaiheessa. Meillä ei.
Ja se, mitä viimeisen 15 vuoden aikana on tapahtunut varallisuuserojen suhten, on sitten jo tarina erikseen, eikä liity "kansankodin" rakentamisen aikaisiin asioihin.
Public Eye on minunkin mielestä oikeilla linjoilla. Ruotsalaisten "tyylikkyys" on suhteellista, tuntuu, että siellä vielä enemmän jyllää meillekin rantautuneet massaketjut, jotka tuottavat samannäköistä, yhdenmukaista kivaa ja nättiä mutta ei välttämättä mielenkiintoista.
Joka maassa on komeita ja rumia, kun se komeus on katsojan silmässä. Omasta mielestä skandinaaviset viikingit on ihan komeita, mutta niin on suomalaisetkin miehet.
Itse olin aikoinani nuorena miehen kesätöissä ruotsissa ja kaikki ainakin työpaikalla suhtautuivat tosi positiivisesti. lähinnä heistä oli jännittävää, että puhuin ruotsia eri tavalla - heidän mielestään suomenruotsi oli "laulavaa". Lisäksi se, että Suomessa kaikki opiskelivat ruotsia oli ruotsalaisten mielstä outoa ja Suomi oli osittain eksoottinen maa, vähän niin kuin neuvosto-Viro oli meille. siis mielikuvat. Tää oli 1980- ja 1990 -lukujen taitteessa.
Monilla ruotsalaisilla itsellään tuntui olevan kaikki samat kompleksit itsestään kansakuntana kuin meillä - eivät osaa small talkia, ovat metsäläisiä jne. Mutta siinä suhteessa eroavat että eivät todellkaan mieti mitä suomalaiset ajattelevat heistä, vaan ovat suuntautuneet enemmän Eurooppaan. Tietynlainen "Pohjolan isoveliasenne" näkyi ja näkyy myös edelleen ärsyttävästi. Mutta ei ole olemassa mitään "ruotsalaisia" tai "suomalaisia". Kansalliset yhtenäsikulttuurit, jos sellaisia todella on ollut, ovat minusta aika pitkälle jo murentuneet ja ihmsiet jakaantuneet moniksi alakulttureiksi, joiden erimaisilla jäsenillä on keskenään varmaan enemmän yhteistä kuin "suomalaisilla" tai "ruotsalaisilla".
Ruotsalaiset ovat monella tapaa kateellisia suomalaisille.
Meillä on kansallinen selviytymistarina, joka voidaan nähdä sankarillisena. Meillä on tasavalta.
Heillä on luhistunut suurvalta. Suurvalta, joka tehtiin pääosin suomalaisten hakkapeliittojen avulla. Heillä on muinaisjäänne monarkia.
Ruotsalaisten asema näkyy jääkiekossa. He hakkaavat meidät, mutta onhan maassa enemmän populaakin ja näin ollen kärkikin on leveämpi. Ruotsin voitto ei ole siis reilu voitto.
Ruotsalaiset haluavat olla reiluja kaikille, mutta silloin heidän on pakko myöntää, että itäinen ihmemaa on heitä monessa asiassa parempi. Ja NIIN reiluja he eivät halua olla...
Muuten hyvä, mutta suomalaisten hakkapeliittojen osuus ei ollut kovin kummoinen Ruotsin suurvaltaa luotaessa. Esim. 30-vuotisen sodan suurtaisteluisa suomalaisia oli Ruotsin armeijasta vain muutamia prosentteja. Suurin osa oli vartioimassa Viron ja Pohjois-Saksan linnakkeita. Siis suomalaisia toki osallistui suurvalta-ajan sotiin suhteessa väestöön paljon enemmän kuin ruotsalaisia, mutta täällä oli sen verran vähän populaa, että kyllä ruotsalaiset ihan itse suurvaltansa loivat ja romahduttivat. Toinen asia myös, että siihen aikaan ei ollut suomalaisia tai ruotsalaisia kaikki oli kuninkaan alamaisia. Esim. Varsinais-Suomi ja Satakunta luettiin valtakunnan ydinalueisiin.
Siis tää nyt ei enää liittynyt varsinaiseen aiheeseen.
Muuten hyvä Esperanza, mutta olet kyllä väärässä...
Kyllä suomalainen ratsuväki oli ihan oikeasti Ruotsin armeijan keihäänkärki ja vaikutti oleellisesti muutamien kaikkein suurimpien taisteluiden lopputulokseen (Esim. Breitenfeldt ja Lüzen).
Suomalaisia ei todellakaan pidetty vartiotehtävissä pohjois-Saksassa. Pohjoissaksalaiset hoitelivat sen homman kyllä ihan itse. Olivat nimittäin protestantteja ja tässä kärhämässä ruotsalaisten puolella. Itse asiassa Ruotsin armeijassa 30 -vuotisessa sodassa olikin noin kolme kertaa enemmän saksalaisia, tanskalaisia, hollantilaisia, flaameja etc. protestanttisia palkkasotureita kuin varsinaisia ruotsalaisia (suomalaisia) joukkoja. Olipa joukoissa muutamia ei-niin-uskonnollisesti-tarkkoja, mutta rahan arvon tuntevia katolisia yksityiskomppanioitakin.
Asiasta en voi olla varma, mutta ilmeisesti viittaat pari vuotta sitten pienoista kohua historioitsijapiireissä aiheuttaneeseen ruotsalaiseen tutkimukseen, jonka mukaan "suomalaisen" ratsuväen osuus koko 30 -vuotisessa sodassa olisi ollut lähinnä mariginaalinen ja suomalaiset olisivat keskittyneet lähinnä ryöstelemään ja raiskaamaan.
K.o. tutkimus (tekijää en muista, mutta taisi olla Uppsalan yliopistosta) paljastui tarkemmassa tutkimuksessa täydeksi huuhaaksi, ja sen tekijä Kaarle XII:ta ihannoivaksi "Suur-Ruotsi", "valkoinen rotu" ja "suomalaiset ovat orjakansaa" -hörhöksi. Jopa nollatutkimuusystävällisyydestään tunnetussa Ruotsissa k.o. räpellys vedettiin nopeasti pois julkisuudesta.
Ei tietenkään ole epäilystäkään siitä, etteivätkö Hakkapeliitat, samoin kuin koko muukin armeija olisi ryöstänyt ja raiskannut siinä taisteluiden sivussa. Huoltojoukkoja ei tuolloin tunnettu, ja armeijat elivät ryöstämällä ruokansa.
Asuessani Saksassa (Frankfurtissa) tutustuin pariskuntaan, joka asui jonkin matkan päässä Baijerin puolella. Kaupungin kirkoissa oli kuulemma vielä 50 -luvulla voimassa suurina juhlapyhinä toimitettava n.k. "pitkän kaavan" mukainen esirukous, jossa rukoiltiin Taivaan Isää suojelemaan meitä "rutolta, nälänhädältä, suomalaisilta sekä muilta kulkutaudeilta ja vitsauksilta". (Lisäksi suomalaisilla oli tuolloin jo keskiajalta periytyvä maine noitina)
Sinänsä ymmärrettävää, koska nimenomaan suomalaiset joukot valtasivat kyseisen kaupungin pitkän piirityksen jälkeen rynnäköllä ja valtasivat myös kaupungin sisälinnana toimineen luostariksi muutetun linnoituksen, jonne kaupungin jäljelle jäänyt väestö oli paennut. Naiset raiskattiin, miehet tapettiin ja luostarin munkit hirtettiin muurinsakaroihin. Oli kuulemma juuri sopivasti yksi sakara per munkki. Aikalaiskuvauksen mukaan "näytti siltä kuin joka muurinsakaralla olisi ollut varis kekkuloimassa".
Vallattuaan kaupungin suomalainen ratsuväki sai munkkeja kiduttamalla selville minne he olivat kätkeneet luostarin viinit ja muonavarat ja ryhtyivät nauttimaan niitä. Varmistaakseen ryyppyrauhan suomalaiset sulkivat taas kaupungin portit.
Kesti kokonaisen viikon ennen kuin protestanttisen armeijan muut, porttien ulkopuolella odottaneet yksiköt vihdoin laskettiin tai livahtivat muuten vain sisään ja saivat suomalaiset pois viinin kimpusta.
Ulkopuolelle jääneet olivat tietenkin lievästi sanoen käärmeissään, mutta viime kädessä Kuninkaan päätös oli lopullinen: voittaja saa pitää...
Suomalaisesta ratsuväestä muuten löytyy asiakirjamerkintöjä niinkin kummallisista paikoista kuin esim. Boyne:sta, Irlannista ja Lontoosta, Englannista. Edellinen liittyy Englannin ja Irlannin sisällissotaan katolisten Jakobiittien ja protestanttien Oranialaisten välillä, jälkimmäinen englannin sisällissotaan, jossa Parlamentin Oliver Cromwell vuokrasi ratsuväkeä Ruotsin kuninkaalta.
Hullua kyllä suomalainen ratsuväki taisteli tuossa ensimmäisessä tappelussa katolisten Jakobiittien puolella (myöskin vuokrattuna eniten maksaneelle), mutta eivät olleet erityisen edukseen. Pakenivat nimittäin taistelusta...
Jälkimmäisestä puolestaan poikii tunnetuin muotokuva Oliver Cromwellistä, kuva, jossa hän poseeraa suosikkiasussaan, "espanialaisessa" kypärässä ja rintapanssarissa, jotka tulivat pian hänen "Ironsides":iensa tuntomerkeiksi. Kyseessä on "Hakkapeliittojen" varustus, jostakin syystä silloiseen maailmanaikaan "Ruotsalaiseksi", joten näin ollen Protestanttiseksi mielletty, joten "Good old Ollie" tykästyi siihen...
Joten kyllä suomalainen ratsuväki ihan oikeasti taisteli, raiskasi, ryösti ja murhasi tiensä läpi lähes koko nykyisen Pohjois- ja keskieuroopan. Eri asia sitten pitäisikö siitä olla ylpeä vai ei...
Terveisin:
Pete, Ratsumestari (ja kapt/Spol) evp./UudRakP
P.S. Pitäisiköhän oikeastaan avata sotahistorian thread, kun kerran näinkin paljon asioista tietäviä löytyy...
"ruotsalaiseen tutkimukseen, jonka mukaan "suomalaisen" ratsuväen osuus koko 30 -vuotisessa sodassa olisi ollut lähinnä mariginaalinen ja suomalaiset olisivat keskittyneet lähinnä ryöstelemään ja raiskaamaan."
Yllättävää..
Jotenkin niin tyypillistä ruotsalaisilta. Kuulemma joskus 1970-80 -luvuilla tapahtui sellaistakin, että jos Suomi sattui pärjäämään maaotteluissa heitä paremmin niin Pohjois-Suomen rajaseuduilla rupesi sähköntuonti takkuamaan. Ylimielistä ja harvinaisen pikkusieluista porukkaa.
"Joten kyllä suomalainen ratsuväki ihan oikeasti taisteli, raiskasi, ryösti ja murhasi tiensä läpi lähes koko nykyisen Pohjois- ja keskieuroopan."
Eikös tuollainen raiskaaminen, ryöstely ja murhaaminen ollut aivan kansainvälisesti "hyväksi havaittu" toimintatapa aiempina vuosisatoina? Jotenkin on jäänyt sellainen käsitys, että ennenvanhaan siviiliväestö sai kärsiä aikamoisia julmuuksia aina kun se joutui vihollisjoukkojen armoille, olipa kyseessä sitten mitkä tahansa valtiot tai kansakunnat. Tässä suhteessa suomalaiset eivät varmaankaan ole olleet mitenkään erityislaatuisia (?).
Ilopilleri:
Eivätpä olleetkaan. Samaa tekivät kaikki muutkin. Sekä valloittajat että omat. Tuon ajan talonpojalle mikä hyvänsä lähestyvä armeija tarkoitti ruoan, sadon, vaimon, lasten tai pahimmillaan hengen lähtöä...
Scherzo kirjoitti: "Tämän päivän Iltalehdessä, ainkin verkkoversiossa, oli Ruotsissa asuvan italialais-suomalaisen journalistin, Annika Leonen, haastattelu ja otteita hänen viime perjantaina ilmestyneestä kolumnistaan Expressen lehdestä. "
Lueskelin itse samaisen artikkelin ja totesin, että kukapa sen kissan hännän nostaisi ellei kissa itse... kuten vanha sananlasku sanoo. Tulipa mieleeni sekin, että onhan tietysti journalistin kiva kirjoitella itsestään - varsinkin kun samalla voi haukkua / moittia muita. Se minkälaiset ovat sitten todelliset mielipiteet voikin olla jo eri juttu. Ainahan mieleen jää juuri huono käyttäytyminen - hyvää ei kukaan juurikaan noteeraa. Vähässä ovat Ruotsissakin juttujen aiheet kun toimittajien pitää itsensä pistää peliin.
Yleensäkin mielipidekirjoituksiin - varsinkin kolumneihin kannattaa suhtautua varauksella. Johan tämän olemme huomanneet Uusi Lahti ja muistakin lehdistä. Kolumnit ovat mielipidekirjoituksia ja niissä värittyy kirjoittajan asenteet tai asenteettomuus. Samalla lailla oma kommenntini tässä keskustelussa on mielipide.
Puuttumatta sen enempää 30-vuotiseen sotaan tai muuhun Ruotsi-Suomen historiaan totean vain, että ainahan itänaapuria on moitittu. Norjalaiset ruotsalaisia, ruotsalaiset suomalaisia ja suomalaiset venäläisiä. Eli ei siinä mitään uutta ole.
"Säälin saa lahjaksi - kateus pitää ansaita" (Seinäkirjoitus)
Ei en viittaa siihen, vaan esim. Jussi T Lappalaisen kirjaan suomalaisesta sotaväestä "sadan vuoden sotatie". Suomalaisten joukkojen pääosa nimenomaan oli muualla kuin noissa mainitsemissasi taisteluissa. Ja nimenomaan varuskunnissa Pohjois-Saksassa ja Baltiassa. Tämän voit tarkistaa vaikkapa em. kirjasta. Toki niissä taisteluissa hakkapeliitat kunnostautivat, mutta ei niitä voittoja voi muutaman sadan hakkapeliittajoukkojen piikkiin kokonaan laskea. Hakkapelittat eivät todellkaaan ryöstäneet ja raiskanneet sen enempää kuin muutkaan ruotsalaisjoukot, siinä mielessä kansalliset joukot olivat varsin kurinalaisia verrattuna palkkajoukkoihin. Palkkajoukkoja tosiaan oli yli puolet armeijasta riippuen mitä osaa milloinkin tarkastellaan, koska Ruotsin armeija oli jakaantunut ainakin muutamaan eri joukkoon.
Ruotsi myös rahoitti pääosaksi sodankäyntinsä Ranskasta saamillaan avustuksilla lisäksi katolinen Ranska asetti omia joukkojaan sen tueksi vuodesta 1638 alkaen.
Hakkapeliitoille kaikki kunnia, mutta Suomessa on ehkäpä vähän ylikorostettu heidän merkitystä.
Tosiaan sotahistroian tai historian ketju voisi olla paikallaan tai siis sekalaista sepustusta tämä on.
Moi Esperanza.
Käväisin kirjastossa ihan muilla asioilla ja tarkistin siinä sivussa asian käsikirjastossa.
Näinhän se Jussi T. tosiaan kirjoittaa. Eri asia kuitenkin on se, miten hän kyseisiin johtopäätöksiin on päätynyt. Lähdeluettelo ei mielestäni ollut kovin vakuuttava. Lisäksi se historiallinen totuus, että suomalaiselle (ruotsalaiselle) varusväelle Pohjoissaksassa ja Baltiassa ei poliittis-uskonnollisista syistä ollut mitään tarvetta on aika painava tekijä, joten en kyllä hyväksy hänen teesejään aivan näin kevyesti. Asiasta toista mieltä olevia tutkimuksia nimittäin löytyy varmaan hyllymetreittäin...
Mikäli jotkut harvat suomalaiset yksiköt määrättiinkin varuskuntapalvelukseen pohjoiseen Saksaan ja Baltiaan, nämä lienevät olleet jalkaväkeä (Suomalaista jalkaväkeäkin nimittäin oli, ja paljon... Ja varmaankin kiittivät luojaansa siitä, ettei tarvinnut paljon pidemmälle säntäillä).
Ratsuväki eliittijoukkona sen sijaan ei edes soveltunut kasarmipalvelukseen, ja sitä tarvittiin kipeästi avaintaisteluissa, joten kyllä suomalainen ratsuväki söpöillä suomenhevosillaan on kokonaisuudessaan käynyt kopotikopsuttelemassa aika etelässä. Tästä todistaa muuten muunmuassa se, että Suomesta löytyy sekä museoista että yksityisomistuksesta huomattavasti enemmän tuon ajan Eteläsaksalaista esineistöä kuin normaalin kaupankäynnin kautta olisi ollut mahdollista saada (sotasaalista).
Hieman tuntuu siltä kuin Jussi T. olisi kirjastaan markkinoitavamman tehdäkseen käyttänyt tätä "myytin kyseenalaistamista toisella myytillä", eli kyseenalaistamalla suomalaisen ratsuväen roolin juuri siinä sodassa mistä sen maine ja kunnia on peräisin...
Todellisista taisteluista (molemmilta puolilta) esimerkiksi löytyy lukuisia aikalaiskuvauksia, joissa kerrotaan suomalaisen ratsuväen saavutuksista. Miksi näihin ei kunnolla viitata? Olivatko suomalaiset ratsuväenyksiköt sitten niin harvinaisia taisteluissa? Jos olivat, niin miksi onnistuivat olemaan aina ratkaisutaisteluissa mukana?
Jussi T:n kirjaa varmaan myydään jonniin verran enemmän tällaisen heiton takia. Erityisesti suomalaisen ratsuväen ystävät varmaankin käyvät ostamassa ehkä vain pelkästään vihatakseen...
Totuus on kuitenkin se, että suomalainen ratsuväki oli keskeisessä asemassa Ruotsin kohtalaisen lyhyeksi jäänyttä suurvalta-asemaa rakennettaessa.
Sallinet tällaisen purkauksen vanhalle Ratsumestarille (no joo, 40v, mutta silti)
Koitetaan sitä historia-threadia, jookos. Ainakin minusta olisi hauska...
Hyvä Pete, että et niele.
Sen sijaan on mainittava sellaisesta seikasta kuin anakronismista. On ehdottomasti väärin puhua suomalaisista joukko-osastoista kolmekymmenvuotisen sodan aikana. Joukko-osastot olivat ruotsalaisia. Me olimme Ruotsi! Se, että jotkut joukko-osastot värvättiin Itämaan puolella on vain luonnollinen osa Ruotsin historiaa. Myytti Suomesta 1600-luvulla on absurdi. Korkeintaan voisi tuoda esille sen, että jotkut sotilaat puhuivat äidinkielenään suomea.
Vaikka valtiota nimeltä "Suomi" ei vielä tuolloin ollutkaan niin kyllä suomalaiset kansana oli jo olemassa. Suomalaisten kieli ja kulttuuri olivat täysin omintakeiset.
Sama kuin väittäisi, että USA:ssa ei asu intiaaneja, mustia, valkoisia tai latinoja, sillä kaikki siellä asuvat ovat amerikkalaisia.
No mutta!
Enhän minä väitä, että suomenkielisiä ei ollut! Sinunkin esimerkissäsi intiaanit, mustat, valkoiset ja latinot OVAT amerikkalaisia. Minusta näiden ryhmien erottelu tällaisessa yhteydessä lähentelee vähintäänkin rasismia.
Tuskin suomalaisten kielellä ja kulttuurilla on juurikaan tekemistä tuolloisen poliittisen ja sotahistorian kanssa. En myöskään ole kieltänyt suomen kielen olemassaoloa (kulttuurin perusta).
Suomen sotaan asti Suomen alue oli nippu Ruotsille kuuluvia linnaläänejä, eikä sitä sinänsä pidetty minään kokonaisuutena. Rahvaan kieli ja kulttuuri tosin oli Pohjanlahden itäpuolella jonkinlainen kokonaisuus, vaikka alueelliset erot tavoissa ja puheenparressa olivatkin voimakkaampia kuin nykyisin.
Yksittäiseksi valtakunnaksi järjestäytyneenä Suomi on ollut olemassa kohta 200 vuotta. Ensimmäiset reilu sata vuotta Suomi oli Venäjän autonomisena osana suuriruhtinaskuntana. Venäjän vallan aikana heräsi kansallisuusaate, josta voidaan katsoa alkaneen sen suomalaisuuden, joka nykyään voidaan katsoa suomalaisuudeksi. Sortokaudet, itsenäistyminen, kansalaissota ja myöhemmin toinen maailmansota olivat niitä taitekohtia, jotka muovasivat suomalaisuutta myöhemmin.
Tänään uutisissa puhuttiin vuonna 2009 vietettävää Suomen suuriruhtinaskunnan perustamisen 200-vuotisjuhlaa. Siinä yhteydessä tuli esiin asia, että Suomen alueen irroittaminen Ruotsista ja liittäminen Venäjään on vielä jonkinlainen kansallinen trauma Ruotsissa, samoin kuin Norjan irtautuminen Ruotsista sata vuotta sitten. Voisiko tuollakin olla jotain vaikutusta ruotsalaisten suhtautumiseen Suomeen ja suomalaisiin?
Juuri tuota tarkoitan jota kuvaat smo!
Tuo kysymyksesi traumaattisesta suhtautumisesta on mielenkiintoinen. Pitäisi kysyä ruotsalaisilta itseltään.
Ruotsalaisten tyylistä vielä: kaikki kaksi- ja kolmekymppiset kundithan Tukholmassa ovat toistensa klooneja - keskustassa jokaikisella vastaantulijalla on vaaleansininen kauluspaita (rohkeilla ehkä jopa vaaleanpunainen), tummansiniset farkut ja sitten siinä päällä musta vetoketjuneule, jalassa sitten vaaleanruskeat kengät. Päälle kun lisää identtisen hiustyylin, on tukholmalainen prototyyppi valmis.
Oltiinpa suomalaisten tyylistä mitä mieltä tahansa suuntaan tai toiseen, ei se homogeenius vielä ole ihan niin pitkällä.
Just noin, minustakin ruotsalaiset nuoret miehet pukeutuvat kloonatusti näiden halpa (tai ehkä kalliimpienkin) kauppaketjujensa kuvastoihin. Näkyyhän sitä täälläkin, mutta ei niin paljoa.
Itse olen kokenut suomalaisuuteni Ruotisissa tai ruotslaisten kanssa ihan positiiviseksi asiaksi. Heistä on ollut lähinnä kummallista miten hyvin tunnen Ruotsin historiaa ja muuta sellaista. Mutta koska en ole maahanmuuttaja, niin suhtatuminen on varmaan ollut erilaista. Joku joka on esim. elänyt lapsuutensa siellä voisi kertoa jotain ihan muuta.
Suvussa on esimerkiksi tapaus siitä, että ruotsalaisen miehen kanssa naimisissa oleva suomalainen äiti ei ole opettanut lapsilleen suomea, koska on halunnut perheensä olevan ruotsalainen (mies ei olisi vastustanut). No, nyt näillä aikuislla lapsilla ei oikein ole mitään sidettä suomalaisiin suomenkielisiin sukulaisiinsa ja siksi äidin kulttuuri- ja sukutausta tuntuu ihan vieraalta. Siitä en osaa sanoa, miten tavallista tällainen on. Mutta ilmeisesti vielä 1970- ja 1980 -luvuilla suomalaisuudella ei ole kannattanut ylpeillä.
martin,
Kyllä esimerkiksi amerikan intiaanit ovat ihan oikeasti intiaaneja eivätkä pelkästään "intiaaninkielisiä". Ei siinä ole mitään rasistista.
Oletko myös sitä mieltä, että Suomessa ei asu saamelaisia?
Ilopilleri!
Ei olekaan kyse siitä, onko Amerikan intiaaneja. Tietysti heitä on. Kyse on siitä, että "suomalaisia" ei ole poliittisena (esim. kansallisena), yhteiskunnallisena ja sotilaallisena yksittäisenä yksikkönä 1600-luvulla. Historia on tietenkin tekstin tuottamista ja siinä mielessä luomme kollektiivikäsitteitä, jotka ovat ainoastaan ajattelumme apukeinoja. Tällaisten apuvälineiden luomisessa on oltava erityisen tarkka, että ei luo käsitteitä, jotka eivät ankkuroidu hyvin lähteisiin. On mahdotonta rajata Suomi tuona aikana poliittisesti. Ei ollut mitään sellaista erillistä yhteiskuntarakennetta, josta olisi erityisesti voinut käyttää nimeä 'Suomi'. Meiltä puuttuvat erityiset virastot ja elimet. Olimme Ruotsi.
Nykyisissä historiateksteissä tämä on onneksi oivallettu jo melko pitkälle.
Toki Suomessa asuu saamelaisia. On myös mahdollista käyttää käsitettä Saame. ...
No nythän Ilopilleri pyöräytti meille linkin... ehkä mielenkiintoinen ei ole kaikkein kuvaavin sana. Taidankin lähteä tästä soveltamaan kieligenetiikkaa.
Joo. Aikamoinen herra tuo Simonaho. =)
Tyyli sitä ja tätä. Minua joskus kyrpii, kun joku viisikymppinen mies kysyy chatissa, että, mikä on sun tyylisi. Eikö joskus voisi päästä noista kledjuista eroon ja kasvaa aikuiseksi?
Olen Tukholmassa asuva ruotsinsuomalainen alle 30 v bög..öhöm. Joo..luin itse ko. artikkelin tuoreeltaan Expressenin liitteestä, mutta en tiedä mitä Iltalehdessä oli lukenut..ruotsalaistenkäsitys suomalaisita on että ne JUO PALJON. mikä pitää paikkansa monen kohdalla..kulttuurieroja on. mutta ei siinä artikkelissa tosiaan moitittu suomalaisia eikä Annika sanonut että olemme rumia alkoholisteja vaan suurinpiirteen suomenettuna; "Suomalaiset juovat aika paljon..eivätkä ole erityisen kauniita". Mutta hän myös kehui suomalaiselta äidiltään saamaansa huumorintajua, rakkautta saunaan jne.
Ja vielä lopuksi, miehet ovat komeampia ja avoimempia Skandinavian niemimaalla! Ruotsissa asuvana, ja harvoin suomessa käyvänä huomaan tämän ns. pikkuveli syndrooman jota moni suomalainen potee!
