Kuinka moni on kokenut homo- tai lesbosuhteissa väkivaltaa? Itse olen sitä kokenut ja myös tehnyt. Haluaisin kuulla muiden kokemuksia ja kertomuksia väkivaltaisuudesta ja väkivallan kokemisesta. Miten siitä on selvitty vai onko selvitty miten on päässyt eroon väkivaltaisuudesta? yms. En löytänyt kunnolla tätä aihetta käsittelevää juttua niin ajattelin kirjoittaa ihan uuden jutun tästä aiheesta.
väkivalta parisuhteessa
Mielestäni väkivalta on oire suhteen toimimattomuudesta ja jomman kumman pahoinvoinnista. Jos ei voi hyvin, niin kannattaa lopettaa suhde. Jos nyrkki heilahtaa, niin se kannattaa ottaa viimeisenä pisarana eikä antaa anteeksi, vaan lähteä. Ei ole toista järkevää tapaa toimia. Sama asia, jos menettää impulssikontrollinsa, niin huomata, että nyt ylireagoi ja pyytää anteeksi ja vastaisuuden varalta lopettaa seurustelu siihen paikkaan.
Fyysisen väkivallan lisäksi parisuhteessa voi esiintyä henkistä väkivaltaa. Tällaista voi olla muun muassa alentuva käytös kumppaniaan kohtaan, kavereiden (yleensä toisen omien) keskuudessa kumppanin (toistuva) nolaaminen ja väheksyminen, oman pätemisen tarpeen kustannuksella. Tähän syyllistyvät valitettavan usein ne henkilöt, joiden oma itsevarmuus ei ole kohdallaan - tai kiusaaja ei vain kestä "varjoon" jäämistä omien vajavaisuuksiensa takia. Syitä voi olla monia - niistä sen enempää kommentoimatta.
Terveessä parisuhteessa kummankaan ei tarvitse väheksyä toista, pikemminkin nostaa toinen jalustalle ja ihailla, arvostaa ja kunnioittaa. Terveessä suhteessa ei kummankaanlaista väkivaltaa yksinkertaisesti esiinny.
Valitettavasti meillä monilla voi olla kuvatunlaisia kokemuksia, mutta emme ehkä ole analysoineet niitä tilanteita siten, että olisimme tunnistaneet kokonaisuudessaan henkisen väkivallan merkit.
Terveessä parisuhteessa kummankaan ei tarvitse väheksyä toista, pikemminkin nostaa toinen jalustalle ja ihailla, arvostaa ja kunnioittaa. Terveessä suhteessa ei kummankaanlaista väkivaltaa yksinkertaisesti esiinny.
Valitettavasti meillä monilla voi olla kuvatunlaisia kokemuksia, mutta emme ehkä ole analysoineet niitä tilanteita siten, että olisimme tunnistaneet kokonaisuudessaan henkisen väkivallan merkit.
arkadas: puheenvuorosi on tärkeä ja kosketti minua monin tavoin. Ensinnäkin, olen jonkinlainen kummisetä nuorelle miehelle, joka on joutunut todella pahan koulukiusaamisen kohteeksi nuorena. Olen nähnyt miten kiusaamisella voidaan saada aikaan pahaa tuhoa nuoressa ihmisessä.
Toiseksi, olen juuri kirjoittamassa omakohtaista yhteenvetoa vapautusliikeiden historiasta HeSetan kirjoittajaryhmässä, jota vetää kirjallisuuden ammattilainen. Tässä yhteydessä on usein tullut mieleeni voidaanko henkisen väkivallan ja kiusaamisen käsitettä soveltaa myös järjestötoimintaan. Sain idean alunperin Claes Andersonin kirjasta, jossa hän kertoi vuosistaan kansanedustajana. Claes on tottunut tarkkailemaan ihmissuhdekuvioita myös psykiatriselta kannalta.
Joskus on tuntunut, että politiikan ja kansalaisliikkeiden kentällä vallitsee myös jonkinlaista kiusaamisen henkeä: toisten työn mitätöintiä ja vahingoittamista sekä itsensä kohottamista muiden yläpuolelle.
Onko sulla näkemyksiä ja/tai kirjalisuusvihjeitä tästä aihepiiristä? Missä määrin parisuhteen henkinen väkivalta ja kiusaaminen on sama tai eri asia kuin organisaatioissa ilmenevä kiusaaminen ja alistaminen?
Toiseksi, olen juuri kirjoittamassa omakohtaista yhteenvetoa vapautusliikeiden historiasta HeSetan kirjoittajaryhmässä, jota vetää kirjallisuuden ammattilainen. Tässä yhteydessä on usein tullut mieleeni voidaanko henkisen väkivallan ja kiusaamisen käsitettä soveltaa myös järjestötoimintaan. Sain idean alunperin Claes Andersonin kirjasta, jossa hän kertoi vuosistaan kansanedustajana. Claes on tottunut tarkkailemaan ihmissuhdekuvioita myös psykiatriselta kannalta.
Joskus on tuntunut, että politiikan ja kansalaisliikkeiden kentällä vallitsee myös jonkinlaista kiusaamisen henkeä: toisten työn mitätöintiä ja vahingoittamista sekä itsensä kohottamista muiden yläpuolelle.
Onko sulla näkemyksiä ja/tai kirjalisuusvihjeitä tästä aihepiiristä? Missä määrin parisuhteen henkinen väkivalta ja kiusaaminen on sama tai eri asia kuin organisaatioissa ilmenevä kiusaaminen ja alistaminen?
Väkivalta missä tahansa suhteessa on paha asia. En lähtisi erottelemaan niiden suhteiden laatuja, missä sitä esiintyy. Toinen on väkivaltatapauksissa aina sijaiskärsijä siinä mielessä, että väkivallan käyttäjä on se, joka voi pahoin tai "on heikoilla". Pahoinvointi tai oma heikkous kanavoituu joko itseensä tai toiseen.
Toisen joutuessa väkivallan uhriksi hänellä ei ole siis suoranaisesti asian kanssa tekemistä. Väkivallan käyttäjä käyttää toista purkamisen välineenä. Toisen persoona ohitetaan. Juuri toisen persoonan ohittaminen on ongelmallista - mielestäni - väkivallassa, joka kohdistuu toiseen.
Mille tahansa suhteelle on hyväksi, että se nähdään sellaisena kuin se on. Myös ylisuuret odotukset ovat vaarallisia. Niinpä en itse suosittele aivan ihailua ja jalustallenostoa. Siinäkin toisen persoona voidaan ohittaa.
Toisen joutuessa väkivallan uhriksi hänellä ei ole siis suoranaisesti asian kanssa tekemistä. Väkivallan käyttäjä käyttää toista purkamisen välineenä. Toisen persoona ohitetaan. Juuri toisen persoonan ohittaminen on ongelmallista - mielestäni - väkivallassa, joka kohdistuu toiseen.
Mille tahansa suhteelle on hyväksi, että se nähdään sellaisena kuin se on. Myös ylisuuret odotukset ovat vaarallisia. Niinpä en itse suosittele aivan ihailua ja jalustallenostoa. Siinäkin toisen persoona voidaan ohittaa.
Olli S. kirjoitti: "Joskus on tuntunut, että politiikan ja kansalaisliikkeiden kentällä vallitsee myös jonkinlaista kiusaamisen henkeä: toisten työn mitätöintiä ja vahingoittamista sekä itsensä kohottamista muiden yläpuolelle."
Tietäisitpä vain, kuinka hyvin tuo virke kuvaa tiettyjen yhdistysten toimintaa! Mutta se ei minusta kuulu tähän aiheeseen.
Minusta väkivalta sadomasokismiin liittyessä on hyväksyttävää. Mutta muuten suhtaudun väkivaltaan hyvin kielteisesti.
Tietäisitpä vain, kuinka hyvin tuo virke kuvaa tiettyjen yhdistysten toimintaa! Mutta se ei minusta kuulu tähän aiheeseen.
Minusta väkivalta sadomasokismiin liittyessä on hyväksyttävää. Mutta muuten suhtaudun väkivaltaan hyvin kielteisesti.
Olli S. Noita kirjallisuusvihjeitä minulla ei ole antaa - on vain erilaisia elämänkokemukisia, omakohtaisia ja kanssaelettyjä. Samankaltaisissa asetelmissa itsekin olen ollut, eli tukena nuoremmille. Omakohtaisia kokemuksia en tässä yhteydessä haluaisi suuremmin kertoa, mutta voisin laittaa (kunhan saan hieman ajatukset keskitettyä oikein) Sinulle mailin kautta.
Mitä tulee tuohon mainitsemaasi järjestöpuolen tilanteeseen " ... onkinlaista kiusaamisen henkeä: toisten työn mitätöintiä ja vahingoittamista sekä itsensä kohottamista muiden yläpuolelle. " - kutsuisin tuota enemminkin nimillä "kyynerpää-taktiikka, oman edun tavoittelu ja/tai ahneuden maksimointi" ;)
Palaamme asiaan...
Mitä tulee tuohon mainitsemaasi järjestöpuolen tilanteeseen " ... onkinlaista kiusaamisen henkeä: toisten työn mitätöintiä ja vahingoittamista sekä itsensä kohottamista muiden yläpuolelle. " - kutsuisin tuota enemminkin nimillä "kyynerpää-taktiikka, oman edun tavoittelu ja/tai ahneuden maksimointi" ;)
Palaamme asiaan...
Kiitos martin, Schlager ja arkadas. Ehdotan, että siirrämme organisaatioväkivaltaa koskevan keskustelun omaksi keskusteluksi tänne: http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=4&thrdid=3477