kirjapohdintaa: Sähkökissa/Mechanical Cat

Kaiken muun kirjassa ymmärrän kyllä täydellisesti, mutta yksi asia jäi vaivaamaan viimeisen sivun luettuani.

Viimeisellä sivulla, kun James ajaa lastensa ja Morganan kanssa pois Badlandsin kansallispuistosta ja James keskustelee Morganan kanssa tämän mielikuvitusystävästä "Leijonakuninkaasta", ja kun Morgana mainitsee että Leijonakuninkaan täti ei haluaisi Leijonakuninkaan leikkivän Morganan kanssa koska Morgana ei muka ole totta,
Morgana mainitsee Leijonakuninkaan tädin sanoneen lauseet jotka menevät jotakuinkin:

"Älä enää kertaakaan sano minulle nähneesi näkyjä. Kuulostat kohta aivan äidiltäsi, Luhr"

Luhr oli Torgonin antama nimi pojalleen Lauran kirjoituksissa Torgonista ja "Metsästä". Torgon lähetti poikansa siskonsa mukana "Kissakansan" kuninkaan hoviin ja käski kasvattaa hänet siellä. Luhr syntyi paljon tukkaa päässään, ja Torgonia synnytyksessä auttanut noviisi Loki huomautti pojan näyttävän ihan 'pieneltä vasikalta'.
Lisäksi Torgon suurella todennäköisyydellä tapettiin hänen palattuaan takaisin Pyhien Yhteisöön ilman synnyttämäänsä lasta.

Kirjan viimeistä sivua lukiessani aloin ajatella mitä Morgana oli aiemmin "Leijonakuninkaasta" Jamesille kertonut. Pojalla oli paksu, pitkä tukka. Poikaa ja hänen serkkuaan opetettiin kotona mutta he eivät osanneet lukea. Heille opetettiin vain jonkinsortin filosofiaa, ja Morgana oli päättänyt opettaa salaa pojan lukemaan.

Yhtäläisyydet "Leijonakuninkaan" ja Torgonin tarinan Luhrin välillä ovat suuret. Luhrin 'serkku' viittaa ihan selkeästi Torgonin sisaren tyttäreen Jofaan joka syntyi samoihin aikoihin kuin Luhr.

Yrittääkö Hayden tällä kertoa että siinä todellisuudessa johon hän Sähkökissan on sijoittanut, on olemassa jonkinlainen toinen ulottuvuus johonka sekä äiti Laura että tytär Morgana ovat kumpikin saaneet psyykkisen/telepaattisen yhteyden, tosin noin 30 vuoden välein.

Laura tapasi Torgonin ensimmäisen kerran 7-vuotiaana jättömaan lävitse kulkevalla polulla, ja Torgon oli hänelle hyvin hyvin todellinen, vaikka Laura aina piti Torgonia mielikuvituksensa tuotoksena jopa niinä aikoina kun Fergus väenväkisin väänsi hänestä meediota ja Torgonista jotain yliluonnollista olentoa.
Morgana tapasi "Leijonakuninkaan" ehkä noin 5-vuotiaana kotinsa lähellä purolla leikkiessään, ja kirjassa jäi hyvin epäselväksi oliko Leijonakuningas/Luhr sittenkään loppujen lopuksi vain mielikuvitusystävä, koska Morgana väitti niin vasta sen jälkeen kun James oli kertonut Morganan vanhemmille tämän leikkivän jonkun lapsen kanssa kotinsa lähellä puron rannassa.

Sähkökissa sijoittuu todelliseen maailmaan, ja on hyvin pitkälti täysin realistinen vaikka onkin fiktiivinen romaani, aivan samoin kuin Haydenin toinen kirja Auringonkukkametsä.

Mutta miksi äidin ja tyttären mielikuvitusmaailmat, ja -henkilöt kietoutuvat tuolla lailla toisiinsa? En usko että edes Lauran kaltainen nainen olisi lukenut 4-6 -vuotiaalle lapselleen Torgonin tarinaa kaikkine verenvuodatuksineen ja monimutkaisine sosiaalisine kuvoineen.
Mitä Hayden yrittää tällä kertoa..?

Haydenin kaikki kirjat on musta hyviä mutta ehkä eniten pidän niistä jotka pohjautuu omiin kokemuksiin.Sitä uusinta? kuolasin kirja kaupassa yks päivä mut en vielä raaskinut ostaa.Kaikki mitä käsiini olen saanut hänen tuotantoaan olen lukenut.

Lainasin viime vkl tuon uusimman Haydenin suomennetun, "Toisten Lapset" (Somebody Else's Kids) ja luin sen yhdeltä istumalta.

Ei ihan parasta Haydenia, mutta yhtenäisempi kuin Hiljaisuuden Lapset. Kuvaa samantyylistä erityisluokkaa kuin Tiikerin Lapsessa, mutta koska sijoittuu 70-luvun alussa USA:ssa käytöntään laitetun inkvisitiolain jälkeiseen aikaan, keskittyy kuvaamaan paljolti sitä, mitä tällainen "eritysoppilaat tuettuina normaaliluokkiin" määräys saa aikaan joidenkin pienien 'väliinputoajien' elämässä.

Esimerkkinä tyttö joka on parivuotiaana saanut pahoinpitelyn seurauksena aivovaurion, ja se vaikuttaa hänen elämässään vain siten että hän ei kykene oppimaan/tunnistamaan minkäänlaisia kirjoitettuja merkkejä eikä siten lukemaan eikä laskemaan paperilla. Tenava ei silti ole mikään tyhmä, ÄO:n on mitattu olevan 120 paikkeilla, muisti on ilmiömäinen ja tytteli esim. laskee päässä paljon ensiluokkalaisen taidot ylittäen. Mitä sitten kun lapsi laitetaan ilman avustajaa normaaliluokalle ja hänet yritetään lähinnä pakottamalla opettaa lukemaan (joka on hänelle fyysisesti mahdotonta), ja tuloksena on 7-vuotiaan lapsen totaalinen henkinen romahdus?

Toisten Lapsia lukiessa saa välillä nauraa hauskoille sattumuksille, tirauttaa kyyneleen elämän epäoikeudenmukaisuudelle ja iloita lasten pienistä edistysaskeleista, aivan kuten Haydenin kirjalta sopii odottaakkin.

Odotan innolla jo seuraavaa suomennettavaa Haydenia. Mitään tietoa ei ole, mikä tulee seuraavana, mutta toivon että se on joko Murphy's Boy tai Ghost Girl.

http://www.torey-hayden.com/