Ystävääni käännytetään mormoniksi
Hyvä naispuolinen ystäväni tutustui pariin mormonipoikaan vuodenvaihteen tienoilla. He ystävystyivät ja hän viettää nyt paljon aikaa heidän kanssaan ja käy mormonikirkossa. Ystäväni on kärsinyt jo pitemmän aikaa syömishäiriöstä ja saa kyllä siihen hoitoa. Pelkään vain, että mormonit hyötyvät hänen haavoittuvasta tilastaan käännytystyössä.
Olen puhunut asiasta muutamien ihmisten kanssa, ja he ovat myöskin huolissaan. Olen tutustunut yhteen näkökantaan mormonismista osoitteessa
http://www.mormonismi.net ja ajattelinkin antaa ystävälleni tuon osoitteen, jotta hän saisi myös toisen näkökulman aiheeseen. Sivusto on sävyltään kielteinen, ja pelkäänkin miten hän siihen suhtautuu. Siellä on tietoa (tai mielipiteitä) mm. mormonien käännytystekniikasta, joka lähetystyöhön lähteville mormoneille opetetaan. Ystäväni ja noiden mormonipoikien suhteen kehittyminen vaikuttaa noudattavan tuota kaavaa: Luottamuksellisten suhteiden luominen, Hengen vaikutuksen opettaminen, sanoman esittäminen jne.
Toisaalta, jos mormonismi tarjoaakin hänelle tukea, jota hän tarvitsee. Mikä minä olen sanomaan, että jokin elämäntyyli on huonompi kuin toinen. Ihmiset kun voivat olla onnellisia niin monella tavalla ja länsimainen ns. keskiluokkainen elämäntyyli on vain yksi lukemattomista.
Pelkään menettäväni ystäväni, sillä hänen kääntymisensä mormoniksi olisi minulle todella kova isku. Se johtuu mormonien suhtautumisesta homoihin.
En vain halua asettua taisteluasemiin "homo vastaan mormonit" tai vaatia häntä valitsemaan minun ystävyyteni ja mormonipoikien välillä. Olen valmis tukemaan häntä päätöksissään, mutta mormoniksi kääntyminen olisi niin vastoin identiteettiäni, että välirikko näyttäisi väistämättömältä.
Koko tilanne on niin absurdi, että olen vasta aivan hiljattain tajunnut, että näin voi tadella käydä ja että hän voi todellakin päätyä nykyisessä mielentilassaan päätökseen liittyä mormonikirkkoon. Minun on vaikea uskoa, että mormonismi olisi sitä, mitä hän haluaisi. Hän on luonteeltaan hyvin avoin, suvaitsevainen, railakas ja itsenäinen eikä noita ominaisuuksia voi mielestäni yhdistää mormonismiin.
Joka tapauksessa edessä on vakava keskustelu, jossa minun täytyy kertoa ystävälleni näkökantani. Aion kehottaa häntä malttiin, tutkimaan asiaa myös muista lähteistä ja ennen kaikkea keskittymään parantamaan itsensä ennen kuin tekee mitään mahdollisesti koko loppuelämään vaikuttavaa päätöstä.
Onko teillä näkökulmia, puuttumisehdotuksia tai kokemuksia aiheesta? Ottakaa myös kantaa erilaisten elämäntyylien ja valintojen vertailuun.
<Kirjoittaja on piilottanut kirjoittamansa viestin>
hei!
Ymmärrän hyvin huolesi aiheen: kaveri näyttää menevänsä vääjäämättömästi mukaan touhuihin, joka on itselleen täysin vieraita ja tuntemattomia, ja suorastaan vailla mitään päätä ja häntää.
Monesti on varmaan niin, että ihmiset, jotka ovat kriisissä yrittävät hakea apua monella eri tapaa ja eri paikoista, jotkut kääntyvät uskontoon tässä asiassa. Itse näkisin tämän luonnollisena, eikä välttämättä aina negatiivisena asiana. Toki on niin, että sellaiset sairaudet, kuten anoreksia pitää hoitaa kunnolla kuntoon, eikä jättää "ikään kuin taka-alalle".
Itse opiskelen uskontoja yliopistossa ja olen taustaltani mormoni, nykyisin en ole enää toiminnassa mukana. Ihmisilla on usein mormoneista ehkä turhankin pelottava kuva. Kuitenkin monet heistä ovat täysin tavllisia ihmisiä. On tietenkin niin, että heidän yhteisöllisyytensä on varsin tiivistä, se on tietenkin joskus ehkä hyväkin: on aina ihmisia, joidenpuoleen kääntyä, toisaalta se voi olla tukahduttavaa. Asioissa aina kun on usein 2 puolta.
mielestäni parasta tuossa tilanteessa on olla kaveri, hyvä ystävä ei hylkää, ja se, että pysyty suhtautumaan kaveriiis, kuten ennen on para osoitus siitä, että väliltät. Jos hän sitten valitsee mormonismin, niin se on hänen valintansa. Jos hän on taas hyvä ystäväsi, niin kyllä hän sellaisena pysyy, vaikka mormonikirkko ei homoseksuaalisuudesta perusta. Tämän tiedän kokemuksesta.
Tsemppiä kovasti!
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa: Jos kyseessä on hyvä ystävä, jolle homoutesi ei ole ennenkään ollut ongelma, en usko hänen alkavan nytkään hyljeksimään/paheksumaan sinua homouden takia, vaikka mormoniksi kääntyisikin. Parhaassa tapauksessa voi jopa käydä niin, että hän saa nuo kaksi mormoniystäväänsä ajattelemaan asioita uusistakin näkökulmista ja suhtautumaan homoihin hieman positiivisemmin.
Voihan olla, että kiinnostus mormonismiin on vaan joku vaihe ystäväsi elämässä, joka menee ohi, kun hän saa elämänsä parempaan kuntoon. Varmaan ystäväsi on rankkojen kokemustensa takia vähän eksyksissä, ja etsii suuntaa elämälleen erilaisilta tahoilta. Mutta jos ystäväsi oikeasti liittyy mormonikirkkoon (ja se on sitä, mitä hän ihan OIKEASTI haluaa ja pitää hyvänä elämälleen), toivoisin, ettet häneen sen takia välejä katkaisisi, et häntä laittaisi 'valitse joko mormonisimi tai minä' tilanteeseen. Jos ystäväsi hyväksyy sinut sellaisena kuin olet, eikö sinunkin pitäisi hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on?
Hei
Mormonismi on uskontona aika käsittämätön. Se on niin selkeästi huijausta, että vaatii todella särkyneen ihmisen/mielen siihen kääntymään. Ehkä Scientologia on vielä hullumpi, mutta vain vähän. Vai mitä sanotte seuraavista opinkappaleista:
- Amerikkalaiset ovat jumalan valittu kansa.
- Israelin kansan "kadonneet heimot" muuttivat Amerikkaan.
- Joseph Smith, oppimaton kyläseppä, löysi kadonneet Juutalaisten "Liiton taulut" (tai jotain sinnepäin) ja käänsi ne sitten ihan isseksensä englanniksi. Tauluja ei kukaan muu ole kyllä nähnyt.
- Moniavioisuus, joka nykyisin on muodollisesti kielletty, mutta joka oli yksi uskonnon alkuperäisistä perusopeista (vieläkin aika avoimesti harjoitettu...).
- Esi-isien "käännyttäminen" postuumisti mormonismiin.
En todellakaan ymmärrä, mitä kukaan eurooppalainen voi nähdä USA-huraa Mormoneissa (engl. kriittiset kutsuvat myös nimellä "Morons" =idiootit...).
Ollessani Puolustusvoimien palveluksessa 90-luvulla törmäsin työssäni muuten mielenkiintoiseen seikkaan. Yksillä sotilaspoliisiupseerien koulutuspäivillä eräs tutkintaosaston kollega esitti mielenkiintoisen tilaston mormonilähetyssaarnaajien "kotikäynneistä". Osoittautui, että moroonit kolkuttelivat oville eniten Turussa Pansion tienoilla, Siilinjärvellä Kuopion kupeessa, Rovaniemellä sekä Tampereella/Tikkakoskella.
Mielenkiintoista...
Pansio = Turun Laivastoasema/Saaristomeren laivasto
Siilinjärvi = Karjalan Lennosto
Rovaniemi = Lapin Lennosto
Tampere/Tikkakoski = Satakunnan Lennosto ja Ilmavoimien Esikunta
Miksiköhän nämä Amerikan ylemmyyteen uskonsa perustavat hörhöt kolkuttelivat ovia eniten juuri niillä alueilla, missä asuivat laivaston (silloisen) iskukykyisimmän osan upseerit ja toimiupseerit, sekä siellä, missä hävittäjälentäjät kotejaan pitivät?
niin...
uskonnoissahan pointti onkin, että se on outoa... kaikista uskonnoista voi löytää omat omituisuutensa, jotka tutkin avautuvat sellaisinaan, niille, jotka ei ko. asioihin usko. suomessa on kuitenkin uskonnonvapaus ja mielestäni suotakoon kaikille ihmisille uskoo siihen mihin tahtovat...
uskoisin, että armeijan leivissä on myös paljon luterialisia töissä... onkohan heillä jotakin kummallisia suhteita esim. saksaan?
Uskonnoissa on myös se pointti, että niitä on maailman sivu käytetty mitä erilaisimpien valtapyrkimysten käsikassarana. Esimerkiksi suomalaistyyppinen luterilaisuus tuskin on mitenkään erityisesti sidoksissa Saksaan, mutta amerikkalaiskeskeisessä mormonismissa on hyvin selkeästi myös poliittisia ulottuvuuksia.
Olisikin mielenkiintoista tietää, millä perusteilla näiden "lähetyssaarnaajien" tarkat sijoituspaikat valitaan, sillä ymmärtääkseni koko järjestelmä on hyvin keskusjohtoinen ja salaperäinen, eikä siitä edes oman liikkeen rivimiehille juuri tietoja heru .
On totta, että uskonto ja valta kietoutuvat yhteen... aivan kuten politiikka ja valta, sukupuoli ja valta yms...
Mormoneista ja lähinnä lähtyssaarnaajainstituutiosta on ollut Suomessa paljonkin huhuja, etenkin kylmän sodan aikana mielittiin amerikkalaiset lähetit jonain vakoojina. Kaikkihan on mahdollista, mutta lähetyssaarnaajina toimivat 19-21 vuotiaat nuoret pojat, jotka tuskin uskon olevan poliittisesti hirveän vaarallisia...
Lähetyssaarnaajia liikkuu enimmäkseen Suomen suurimissa kaupungeissa, koska siellä ko. organisaation jäsenmäärä on myös suurin... Tässä taas ehkä liioitellaan yhteensattumia: pääesukunta on Helsingissä ja täällä on myös mormoneja ja lähetyssaarnaajia: taustalla on oltava joku juttu.. itse en ihan usko tähän.
Mormonithan eivät suhtaudu kielteisti armeijaan, kuten Jehovantodistajat, joten suomessa menevät yleensä armeijaan tiedän myös vanhoilta ajoiltani, että myös armeijan leivissä toimi muutama mormoni, mutta kaikkia muitakin ammattejakin oli olemassa.
Mielestäni keskustelu on hauska osoitus siitä, miten uskontoa vieläkin mystifioidaan nykypäivänä, vaikka ollaankin irtisanouduttu perinteisestä uskonnollisuudesta yleensä :)
Uskontoja mystifioivat eniten uskovaiset / uskonnolliset johtajat itse, tehokkaimmin juuri esim. tekemällä lahkostaan jonkin kummallisen salaseuran, jolla on suljettuja kokouksia, oma tiukasti valvottu sisäpiiri, karismaattisia puolijumalan asemaan asetettuja eläviä tai kuolleita johtajia, omia ympäröivästä yhteiskunnasta poikkeavia jokapäiväiseen elämään liittyviä käytössääntöjä jne. Tämä ei mitenkään erityisesti koske mormoneja, vaikka saattaa kyllä liittyä heihinkin. En tunne tuota uskontoa sen paremmin kuin kuka tahansa suomalainen kaduntallaaja.
Enkä ajatellut nimenomaan vakoilua kun puhe oli mormonipojista, jotka kiertävät talosta taloon. Vakoilijan pitäisi kyllä olla paljon paremmin selvillä siitä, mitä hänen itse asiassa tulee etsiä ja tutkia. Paikkakuntien valinnan takana saattaa silti olla vaikkapa joskus kylmän sodan kuumina vuosina laadittu lista otollisista alueista, jolla turvallista ja ehkä joskus käyttökelpoista mormoniuskontoa olisi ihan hyvä saada leviämään. Ei olisi varmaan amerikkalaisillekaan haitaksi, jos joskus tiukan paikan tullen huomattaisiin, että maailman asevoimissa on suuri osa yhteistä mormoniuskontoa tunnustavia upseereita... Tuollaisen lähetystyön tehokkuuteen ja tuloksellisuuteen en toisaalta kyllä mitenkään luota, mutta kukaties joku on joskus saanut juuri tällaisen kuningasajatuksen.
P.s. Juolahtipa vain mieleeni, että samoihin aikoihin kun nämä "Latter days Morons" tekivät käännytystyötään k.o. alueilla, niillä liikkui myös aika paljon "puolalaisia taulukauppiaita" nk. taideteoksiaan ovelta ovelle kauppaamassa... Eiköhän molemmilla osapuolilla olleet sormensa sopassa...
Mitä tulee 19-21 -vuotiaiden nuorukaisten viattomuuteen, niin Suomessakin varusmieskoulutuksen jälkeen 20 - vuotias mies voi olla hyvin (perus)koulutettu tiedustelu-upseeri. USA:ssa palvelukseen voi hakeutua 16 -vuotiaana, joten siinä on 4-5 vuotta aikaa kouluttautua...
Lisäksi se, mitä nämä lähetyssaarnaajat etsivät, oli aika yksinkertaista:
- "Onko miehenne kotona?" - "Ei" ja samaan aikaan pölähtelee hävittäjiä talon yli, tai Turun Sanomissa on ollut artikkeli suuresta merisotaharjoituksesta tuolloin = aviomies on kapiainen.
- Millainen talo? Miltä näyttää sisältä? Millainen auto; Vanha ja huono? Kelpaisiko raha jos kysyttäisiin vähän työvuoroista?
Lisäksi nimimerkki luNupun vertaus Luterilaisiin ja Saksaan oli älytön (kuten PublicEye totesi. Kiitos siitä...).
Paitsi, että Protestanttisella uskonnolla ja Saksalla valtiona ei ole minkäänlaista yhteyttä koska "Saksaa" sellaisena kun me sen nykyisin tunnemme ei ollut olemassa silloin kun Luther naulasi teesinsä Wittenbergin linnankirkon oveen (Oli vain erillisiä kuningas- prinssi- ja herttuakuntia), puolustusvoimissa palveluksessa oleva väki on kyllä aika sekulaarista. Suurin osa upseerikavereistani oli kirkosta eronneita ja muutkin tuskin edes tapakristittyjä...
Uskonto, joka pyrkii asettamaan jonkin tietyn maan ja sen kansalaiset Herran Valituiksi on täysin käsittämätön (jätetään nyt Israel ja juutalaisuus suosiolla pois tästä threadista, jookos?)
Muhun on lesbona aina iskenyt mormonilähetyssaarnaajat. Niillä on pakkoheteroseksuaalisuus ja pakkoselibaatti; niillä on söpöt puvut; ne on siististi kammattuja ja usein komeita; ne ei saa tehdä mitään. Vähemmästäkin niitä kattelee mielellään... mä tosin reagoinkin seksuaalisesti provokatiivisesti kaikkeen homofobiaan.
Mitä tulee siihen ongelmaan, että aiemmin homopositiivinen ystäväsi kääntyisi mormoniksi, täytyy minun todeta mormoneja tavanneena ihmisenä, että auts. Useimmiten käännynnäismormoneista tulee sellaisia hihhuleita, jotka ei suvaitse mitään ja elävät by the book. Mormoneiksi kasvatetuista voi tulla hyvinkin suvaitsevaisia ja kriittisiä ajattelijoita, mutta käännynnäiset kun oikeasti joutuvat pohtimaan uskontoaan, jotta voivat mieltää sen omakseen, ja toisaalta pyrkimään uskonyhteisön osaksi, päätyvät usein joko ottamaan koko uskonnon sellaisenaan tai ei uskontoa lainkaan.
Mitä taas mormonien uhkaan Suomen puolustuskyvylle tulee, no jaa. Kai siinä voi nähdä tuollaisenkin uhan, mutta näytön arviointi kriittisesti lienee aina paikallaan. Itse ihmettelin aina, että Oulusta löytyy kyllä mormoniseurakunta (tunnen muutamia mormoneja!), mutta kukaan niistä komeista pojista ei koskaan tullut koputtamaan meidän ovelle. (Jehovan todistajat tuli kerran, ja olin jo miettinyt, että sanoisin "olen lesbo ateisti ja äärimmäisen onnellinen nykyisessä elämäntilanteessani ilmankin uskontoa", kun näin, että kyseessä oli kaksi sympaattista vanhaa mummoa... mä olen aina pitänyt mummoista, en mä niille tohtinut sanoa muuta kuin että nyt on kyllä aika kiire.)
(Musta oli hauska tää "onko miehenne kotona" -esimerkki. Niin kuin Suomessa kovinkaan moni nainen olisi kotona jos aviomies ei ole... paitsi tietenkin äitiyslomalla.)
Ns. uskonnollisesti suvaitsevilla henkilöillä näyttää olevan yleisenä periaatteena, että kaikki kriittinen ajattelu, kaikki kiusalliset kysymykset, kaikki käsitykset ihmisoikeuksista, inhimillisestä säädyllisyydestä ja moraalista on kerta kaikkiaan lakkautettava silloin, kun ollaan tekemissä uskonnollisten organisaatioiden kanssa. Uskonnollisen suvaitsevaisuuden ideologia on kuin jonkinlainen ajattelun pysäyttävä mekanismi: se estää yksilön tajunnassa sellaisten kriittisten kysymysten muodostumisen, joita siellä tavallisesti muodostuu silloin, kun kyse on minkä tahansa ei-uskonnollisen organisaation toimista.
Kuvitellaan, että homo- ja lesbojärjestö Seta laatisi sisäisen muistion, jossa opastettaisiin jäseniä psykologisten manipulointitekniikoiden käyttämisessä uusien jäsenten rekrytoimiseksi. Jos sellainen dokumentti jostain käsittämättömästä syystä laadittaisiin ja se vuotaisi julkisuuteen, siitä nousisi epäilemättä aivan helvetinmoinen meteli. "Homojärjestö houkuttelee vaikutukselle alttiita yksilöitä vaikutuspiiriinsä", sanottaisiin. Mutta kun kyseessä on jokin uskonnollinen liikeyritys, joka nettoaa miljardien dollarien vuositulot kylmän laskelmoivalla käännytystoiminnalla ja tarkasti suunnitellulla psykologisella manipulaatiolla, melkein kaikki turvat pysyvät korrektisti tukossa. Yleinen käsitys on, että näinhän uskonnolliset järjestöt toimivat, se on niiden luonto, ja että tätä on vain suvaittava.
Jos joku uskaltaa kysyä kiusallisia kysymyksiä näiden organisaatioiden toiminnassa havaittavasta laskelmoivuudesta ja aivan ilmeisestä korporatiivisuudesta, hänen suunsa tukitaan hyvin pian loputtomalla, väsyttävällä, kasettinauhurimaisella lätinällä siitä, miten "vieraiden uskontojen tavat ja uskomukset voivat niihin vihkiytymättömästä tuntua hieman oudoilta, jopa pelottavilta". Tällaisella retoriikalla organisaatioita vastaan suunnattu kritiikki tehdään ennalta käsin tyhjäksi ja tehottomaksi, koska epämiellyttävien tosiasioiden kaivelijat leimautuvat ahdasmielisiksi, uskonnonvastaisiksi kiihkoilijoiksi. Retoriikan ideana on nimenomaan kiusallisten kysymysten hautaaminen siirtämällä huomio käytännön seikoista (bisneksistä ja rekrytointitekniikoista) "teologisiin" kysymyksiin, joita ei tosin niitäkään käsitellä avoimesti ja yksityiskohtaisesti, vaan pelkästään epämääräisen viittauksellisesti (ne "oudoilta tuntuvat" uskomukset ja käytännöt, joita pitäisi niin hitosti suvaita).
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos joku uskoo johonkin. Tässä ei ole nyt ylipäätään kyse uskomuksista tai niihin suhtautumisesta. Mutta jos "uskonnollinen suvaitsevaisuus" tarkoittaa silmien ummistamista uskonnon varjolla toimivien korporatiivisten kulttien toiminnan kieroilta piirteiltä, minä sanoudun riemumielin irti sellaisesta "suvaitsevaisuudesta". Siinä ei ole kyse järkevästä suvaitsevaisuudesta, vaan naiivista tavasta mieltää kaikki uskonnon nimissä tapahtuva käyttäytyminen jotenkin ei-uskonnollisesti motivoitua käyttäytymistä viattomammaksi, inhimillisemmäksi ja tarkoitusperiltään "jalommaksi".
Minä olen tavannut kristittyjä, jotka kirkkain silmin uskovat Joosuan pitkään päivään. Siihen verrattuna mormonien ajatushöttö on kevyttä.
Uskonnolliseen absurdiuksiin koukautetaan vähitellen. Niistä sanotaan alkuun, ettei niihin tarvitse uskoa tai että on ihan OK, että sinulla on homo kaverina (s.o. ennen kuin menet kasteelle), mutta mitä syvemmällä ihminen on lahkon syövereissä, sitä vähemmän on vapautta. Ensin pommitetaan rakkaudella ja sitten rakkaudesta tulee ehdollista.
Muoks. Heh, mormonitkin uskovat pitkään päivään:
http://latterdaycommentary.blogspot.com/2008/01/joshuas-long-day.html