Äidinkielen taidot rappiolla

Onhan se jo huomattu, että esimerkiksi yhdyssanoja eivät enää monetkaan osaa kirjoittaa oikein ja että sijamuodot on useilla hukassa. Myös naurettavia uusio(epä)sanoja suolletaan vailla minkäänlaista itsekritiikkiä (esim. "ongelmatiikka"). Rappioituvan kielen ja oppilaiden osaamattomuuden vuoksi ollaan nyt sitten kuitenkin tekemässä se tyhmin siirto: lasketaan ylioppilaskokeiden tasoa. Osaamistaso saadaan näennäisesti korkeammaksi kun asetetaan rima hieman alemmaksi. Olen useimmiten taipuvainen kallistumaan ehkä hieman enemmän vasemmalle poliittisissa kysymyksissä, mutta nyt pistää kyllä ihmettelemään. Onko tämä sitä tasapäistävää koulutussosialismia? Kaikkien pitää päästä läpi, vaikka kykyä ja osaamista ei olisikaan:

http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id30352.html

Eivätkö ihmiset ymmärrä, että tällaisella toiminnalla ei saada mitään muuta aikaiseksi kuin ylioppilastutkinnon arvon inflaatio? Eikö vaatimustason alentamisen sijaan parempi ratkaisu olisi satsata opetuksen laatuun ja määrään?
Ilopillerin kanssa olen samaa mieltä. Vielä suomalaiset nuoret sijoittuvat huippusijoille kansainvälisissä vertailuissa, mutta kuinka kauan? Tällä menolla tuskin kauankaan. Sijoituksista viis, kunhan kirjoitustaito ei ihan retuperälle joutuisi. Äidinkielen opetusta lukioissa voisi kenties nykyaikaistaa ja tehdä mielenkiintoisemmaksi.. Esim. Itse en koe että Kiven Seitsemän veljestä olisi tuonut elämääni mitään kovinkaan uutta ja mullistavaa..:) No, makuasioita:)

Yo-kirjoitusten mieltä kyselisin muutenkin. Jos tarvittava määrä lukion kursseja on suoritettu ja läpäisty, kuka paremmin, kuka huonommin arvosanoin, niin miksi ihmeessä täytyy vielä järjestää tämmöinen myllystys kuin yo-kirjoitukset? Itse koen, että näillä kokeilla testataan vain kuka parhaiten kestää stressiä ja painetta. Lukioissa jankataan ensimmäisestä päivästä lähtien yo-kirjoituksista, tuntuu että opetus jää taka-alalle kun jaetaan vaan mahdollisia tärppejä kokeisiin. No, onnea itselleni tämän kevään jälkeen ja kaikille muillekkin kokelaille jatkossa!:)
  • 3 / 73
  • Marcus76
  • 20.3.2006 18:16
Niin no, mun mielestä ylipäätään ylioppilaaksi pääseminen ei edes ole mikään arvo. Mun rehellinen mielipide on että lukio on kolme vuotta hukkaan heitettyä aikaa. Käsittääkseni suurin osa sinne menevistä menee sinne vain siksi ettei tiedä mitä haluaisi alkaa tekemään. Sen kolme vuotta voisi käyttää tehokkaamminkin ja hankkia kunnon ammatin.
Mutta asiaan. Olen samaa mieltä tuosta että kielioppi tulisi olla kansalla paremmin hallussa. Entinen äidinkielen opettajani kertoi joskus hyvän esimerkin. Hän oli tavannut jossain miehen jonka mielestä ei ollut mitään väliä, kirjoittaako sanat yhteen vai erikseen. Opettajani, hyvin huumorintajuinen nainen näpäytti: Naisen puute on naisella, mutta naisenpuute on sinulla.
  • 4 / 73
  • tomppa100
  • 20.3.2006 18:54
Oma mielipiteeni on, että suomen kielioppi on niin keinotekoinen, vaikeaksi väännetty ja kaukana luonnollisesta kielestä, että on ainoastaan hyvä että vaatimustasoa lasketaan YO-kirjoituksissa. Suomen kieliopin (ulkoa)opiskelun sijaan aikansa voi käyttää huomattavasti hyödyllisemmin esim. vieraiden kielien tai luonnontieteiden opiskeluun. Suomen kielen ja kieliopin perusteellinen reformi olisi tarpeen. Mallia voisi ottaa esim. Viron kielestä. Nykyinen käytäntö, jossa elitistinen kieli-KGB päättää mikä mikä on oikeaa suomenkieltä ja mikä ei, on aikansa elänyt käytäntö. Tulee mieleen entisen Neuvostoliiton kielikomitea, joka vuosittain muutti oman mielensä mukaan Venäjän kielen kielioppia, sillä seurauksella että kukaan muu kuin tämä kielikomitea ei osannut kirjoittaa tai puhua "virheetöntä" venäjää.

Olen samaa mieltä alkuperäisen kirjoittajan kanssa tasapäistämisestä. Nykyinen koululaitos ei tarpeeksi tue lahjakkaita oppilaita vaan tavoitteena tuntuu olevan tasapäistää ja pakottaa samaan muottiin kaikki oppilaat.
Pakkohan sitä jonkun on katsottava ja vahdittava, että edes joku osaa suomen kielen säännöt ja kujeet, mitenkäs sitä muuten suomen kieltä kaikille innokkaille japanilaisille opettaisi.. Suomi on maana ja kielenä eksoottinen, vaikkei se ehkäkään meistä siltä tunnu:) Värttinä menestyy suomen kielellä maailmalla ja en ihmettelisi vaikka suomen kieltä joskus opiskeltaisiin yhtä innokkaasti kuin nykyään japania ympäri mualimaa..:)
Joskus tulee tosin mieleen, että miksei unohdeta koko suomen kieli samantien, kun tuntuu siltä että suomen kielen kuoleminen on väistämättä edessä.. Näin ne ainakin manailee:)

Marcus sanoo että lukioon mennään aikaa haaskaamaan. Ehkä totta. Totta on myös että kun yläaste päätetään 15-16vuoden iässä ja tuntuukin melko kohtuuttomalta, että kaikkien pitäisi sen ikäisenä lähteä ammattia hankkimaan, kun ei vieläkään oikein tiedä mitä haluaisi tehdä! Hatun nosto tietysti heille jotka löytävät uraputkensa suunnan varhemmin.. Itse voin sanoa, että ei tämä lukio aika pelkkää ajan hukkaa ole, kyllä siellä käytävillä aina vähän kypsyy, aikuistuu ja viksuuntuu;)

Öh, anteeks, taisipa mennä vähän off topiccc.....:):)
Jaa ..no... eix.. niinku .. silleen.. Kielellä on tapana kehittyä jonkun mielestä se kehittyy tällä hetkellä pahempaan suuntaan. Mutta ottakaapas parhaat kirjakielen tilasta huolestuneet käsiinne niitä vähän vanhempia suomalaisia kirjoja. Aivan niitä joissa ne kirjaimet vallan kummilta näyttävät. Seuraavaksi etsitte kirjan jossa neuvotaan kuinka noita tulee mongertaa..(Allekirjoittanut kyseistä vallan sujuvasti taitaa.. ) Ja kas huomaatte tulleenne aivan kummaan maailmaan. Aivan oikein niin se kuulkaa on kieli kehittynyt.. :) Ja tulee kehittymään. Kas kieliopin tulee käymään aikojen kuluessa samoin.. :) Halusimme tai emme... Murre sanat korvaavat vakiintuneet myös kirjakielen puolella. Ja mitä turhia moisesta murehtimaan .. Jotta kieli pysyisi elävänä on sen kyettävä muuntumaan. Myös kirjakielen.
Tämä on lämmin aihe. Pistänpä lusikkani tähän soppaan.

Vuosia sitten palkkasimme yritykseemme insinöörin, jonka tehtävänä oli tuottaa oman alueensa dokumentaatiota, ohjekirjoja jne. Hänellä oli hyvät suositukset ja kunnolliset näytöt myös kirjallisesta osaamisestaan. Emme valitettavasti testanneet ennen työsopimuksen tekoa hänen todellisia taitojaan. Tekstin tuottaminen oli todella vaikeaa vääntämistä ja laatu oli kamalaa. Edes välimerkit eivät löytäneet kohdalleen. Sisältökin oli vähän sinne päin. Melko pian työsuhde purettiin. Hän oli täysin hämmästynyt.

Toisen kerran aivan toisessa paikassa palkattiin mainostoimisto tuottamaan asiakasviestintään tarkoitettuja laajoja tekstikokonaisuuksia. Tekstit olivat laadultaan ja sisällöltään huonoja. Emme voineet mitenkään käyttää niitä aiottuun tarkoitukseen. Teimme kaiken lopulta itse. Se minkä mainostoimisto hoiti kunnolla oli laskutus.

Koululaitoksemme tehtävänä on antaa riittävät taidot ihmisille tuottaa kunnollista tekstiä. Se on jatkossakin hyvin monen työ.

Suomen Kuvalehti julkaisee joka vuosi muutamia ylioppilaskirjoitusten parhaita aineita. Luen ne aina kaikki. Jotkut noista aineista ovat suorastaan nautittavia. Monet noista kirjoittajista omaavat sellaisen määrän tietoa ja yleissivistystä, että olen oikein hämmästynyt. Sinällään pelkkä kirjoittamisen osaaminen ei tietenkään riitä. Pitää olla jotakin sanottavaa.

Juhani
  • 8 / 73
  • Public eye
  • 20.3.2006 22:09
tomppa100 kirjoitti: "Nykyinen käytäntö, jossa elitistinen kieli-KGB päättää mikä mikä on oikeaa suomenkieltä ja mikä ei, on aikansa elänyt käytäntö."

Hmm, rafllaava väite, mutta kaipaisin siihen edes pientä perustelua: Mikä mahtaa olla tuo "elitistinen kieli-KGB", joka päättää, mikä on oikeaa suomen kieltä? Itse en ole tietoinen sellaisen olemassaolosta, vaikka kieltä ammatikseni käytänkin.
Suomen kieli, kuten kielet yleensä, elää ja muuttuu ajan myötä. Uskon, että Ilopillerin kuvaamassa kehityksessä on kyse kielen modernisaatiosta, siitä että se muotoutuu käyttäjien tarpeita vastaavaksi: esim. kännykät, tekstarit, chätit eivät olleet olemassa vielä reilu vuosikymmen sitten. 2000-luvulla niiden käyttö on yleistynyt lujaa vauhtia ja ne asettavat erilaisia vaatimuksia kielen käytölle aikaisempaan verrattuna. Kieli on ensisijaisesti työkalu eikä mikään reliikki, jonka oikeaoppisuutta pitää vaalia hinnalla millä hyvänsä.

Suomi on siitä harvinainen kieli, että se on onnistunut ihan näihin päiviin saakka torjumaan menestyksellisesti vieraiden kielten kuten englannin vaikutuksen - Ruotsissa ja Saksassa tilanne on päinvastainen, vaikka kyseessä on laajempi kielialue. Venäjä ei ole edes germaaninen kieli ja siitä huolimatta tilanne on kehittynyt samaan suuntaan esim. uudissanojen kohdalla: käsittääkseni kopiopaperia kutsutaan Venäjällä yleisesti xerox:ksi :)

Ei kait se mikään yllätys ole, että Yo-kirjoituksien ja ylipäätänsä lukion vaatimustasoa on laskettu kautta linjan(mm. matematiikka). Eikä tämä kehitys rajoitu pelkästään lukioihin, vaan se näkyy myös yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Muistan muutama vuosi sitten lukeneeni hallituksen kunnianhimoisista tavoitteista, joiden mukaan 70%:lle ikäluokasta pitää saada korkeakoulututkinto. Mitä muistan omilta peruskoulu- ja lukioajoilta - se ei tule koskaan onnistumaan. Ilmeisesti tässä on sitten otettu käyttöön se helpompi tie eli lasketaan vaatimustasoa.

Sen lisäksi väitän, että sossut käyttävät härskisti koulutuspolitiikkaa työllisyyspolitiikan välineenä: nuoret päätyvät työmarkkinoille pitkän koulutusputken jälkeen huomattavasti myöhemmin ja pitävät siten tilastot siisteinä. Olen myös huomannut sellaisen piirteen, että yhä useammat haalivat kaksi tutkintoa, koska kilpailu harvenevista työpaikoista käy jatkuvasti verisemmäksi. Viimeisin muistutus nykyisestä koulutuspoliittisesta katastrofista tuli Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtajalta Leif Fagernäsiltä, joka haukkui suomalaisen insinööriopetuksen ja opiskelijoiden tason ja esitti syyksi massasisäänottojen vaatiman koulutuksen tason laskun. Ministeri Tuula Haatainen (sd.) vastasi syytöksiin, että insinöörien työttömyysprosentti on (vielä) sen verran alhainen, että kyllä nykyistä menoa voidaan huoletta jatkaa... Tutkintoinflaatio on jo tosiasia.
Jaa. Suosittelen tutustumista suomenkielen historiaan ja perimään.. Ehkä puhtainta "suomen" kieltä puhutaan tällä hetkellä virossa. Sen sijaan omassa (kirjakielessämmekin) vilisee lainasanoja ... Kiitos erään ruotsinkieltä äidinkielenään puhuneen herran.. Aivan oikein , ruotsinkielestä ja englannista enkä puhu vain slangi tai murre sanoista .. :)
Marcus76 kirjoitti:
"Niin no, mun mielestä ylipäätään ylioppilaaksi pääseminen ei edes ole mikään arvo."


Monen virkamiehen mielestä ylioppilastodistuksen arvoa pitäisi keinotekoisesti yrittää nostaa siten, että yliopistojen pääsykokeista luovuttaisiin. Ajatuksena on, että ylioppilastodistuksella olisi entistä suurempi merkitys yliopistoihin pyrittäessä. Omasta mielestäni tämä on kuolleena syntynyt ajatus, varsinkin kun on todettu, että ylioppilastodistuksen arvosanat eivät korreloi yliopisto-opinnoissa menestymisen kanssa. Pääsykokeissa menestyminen sen sijaan korreloi.
Te suomen kielen puolestapuhujat tällä palstalla: oletteko tulleet ajatelleeksi, että kaikki täällä eivät puhu suomen kieltä äidinkielenään? Kirjoitus- ja kielioppivirheitä tulee vääjäämättä. Ainakin tämä suomenruotsalaisen antaa mieluummin puheenvuoroja täällä kuin Ruotsin palstoilla. Toivottavasti meikäläisillekin on tilaa täällä!
R-kielinen, ei huolta! En usko että täällä kukaan nipottaa siitä, jos joku muuta kieltä kuin suomea äidinkielenään puhuva tekee virheitä. Tekstistä kyllä huomaa poikkeuksetta, johtuvatko virheet vajavaisesta kielitaidosta vai yksinkertaisesti laiskuudesta ja piittaamattomuudesta omaa äidinkieltään kohtaan.

Osallistu vain rohkeasti suomenkielisiin keskusteluihin. Kielellisesti täysin virheettömiä (millä perusteilla sitä sitten arvioitaneenkaan) viestejä on varmaan noin prosentti kaikista, ja pääasia tällaisissa keskusteluissa on joka tapauksessa ajatusten vaihto, ei snobistinen briljeeraus kielen hienouksien hallinnalla. Toista ääripäätä edustavat sitten käsittämättömän tönkkökieliset viestit, joissa tuskin sanaakaan on saatu onnistumaan oikein, eikä syynä suinkaan ole muu äidinkieli kuin suomi eikä lukihäiriö.
tomppa100 kirjoitti:
"Suomen kieliopin (ulkoa)opiskelun sijaan aikansa voi käyttää huomattavasti hyödyllisemmin esim. vieraiden kielien tai luonnontieteiden opiskeluun."



Äidinkieli nyt kuitenkin on ajattelun ja ajatusten välittämisen väline, ja oleellinen osa kulttuuriamme. Tosiasia on, että ei niitä vieraitakaan kieliä voi oikein kunnolla oppia ellei sitä ennen edes jollain tavalla hallitse äidinkieltään.

Kyse näyttäisikin olevan juuri siitä, ettei suomenkieltä jostain syystä arvosteta. Onko tämä kenties sitä paljon puhuttua suomalaisten huonoa itsetuntoa vai missä vika? Monet muut kansakunnat ovat erittäin ylpeitä omista kielistään ja vaalivat niitä lämmöllä. Jostain syystä suomalaiset kuitenkin nöyristelevät ja häpeilevät, ja ovat usein vähättelemässä omaa kieltään ja kulttuuriaan. Ehkä se on jonkinlainen jäänne niiltä ajoilta kun saimme kuulla sekä lännestä että idästä, että meistä ei ole mihinkään ja että kielemme ei ole minkään arvoinen.
Ilopillerille: Esität että suomalaisten huono itsetunto johtuu osittain äidinkielen arvostuksen puutteesta? Mitä jos huono itsetunto johtuukin vaikeasti opittavasta äidinkielestä? Suurin osa porukasta tajuaa jo nuorena, että EI EDES äidinkieltään opi ikinä kirjoittamaan tai puhumaan virheettömästi. On siinä hyvät eväät elämään!

Public eye: Viittasin kielitoimistoon ja sen sidosryhmiin.
Ei kovin moni puhu englantiakaan äidinkielenään järin virheettömästi. Tuskin se myöskään on elämän tarkoitus, mitä nyt ehkä joillekin :)
tomppa100 kirjoitti:
"Esität että suomalaisten huono itsetunto johtuu osittain äidinkielen arvostuksen puutteesta?"

Ei vaan juuri toisinpäin, lue kommenttini uudestaan. Ehkäpä huonosta itsetunnosta juontuu oman kielen ja kulttuurin väheksyntä. Eikä kelvollinen äidinkieli voi olla niin mahdottoman vaikeaa omaksuttavaa kenellekään normaalilla kielellisellä kyvykkyydellä varustetulle henkilölle. Tilanne on tietysti täysin toinen jos henkilöllä on diagnosoitu kielen oppimisen erityisvaikeus.


tomppa100 kirjoitti:
"Suurin osa porukasta tajuaa jo nuorena, että EI EDES äidinkieltään opi ikinä kirjoittamaan tai puhumaan virheettömästi."

Harva ihminen tosiaan puhuu tai kirjoittaa omaa äidinkieltään täysin virheettömästi, en itsekään tietenkään luule siihen pystyväni. Mielestäni on kuitenkin parempi pyrkiä parhaaseen mahdolliseen kielenkäyttöön kuin "hällä väliä" -asenteella haistattaa pitkät koko touhulle.


BearTrap kirjoitti:
"Tuskin se myöskään on elämän tarkoitus, mitä nyt ehkä joillekin"

Voisi ainakin kuvitella, että ehkä vaikkapa äidinkielen opettajille. =)


Hauska linkki aiheeseen:
http://www.yle.fi/naytetaankielta/kone.php?sivu=ohjelma1#naytetaan_kielta
tomppa 100, arvelinkin että purkauksesi kohdistui Kotimaisten kielten tutkimuskekukseen ja sen Kielitoimistoon. Niin yleinen on edelleen myytti siitä, että Kieltoimisto antaisi muka määräyksiä, joiden mukaan suomea on puhuttava ja kirjoitettava.

Lue enemmän, luulet vähemmän. Kannattaa käydä sivulla
http://www.kotus.fi/kielitoimisto/kielitoimiston_historia_ja_tehtavat.shtml

En pidä kovin KGB:mäisenä tehtäviä kuten
- tutkii ja seuraa kielen kehitystä
- antaa periaatteellisia ohjeita ja suosituksia
- julkaisee tiedotuslehteä, pitää esitelmiä ja luentoja
- tarjoaa koulutusta ja muita palveluja

Kenen puoleen kääntyisivät esimerkiksi ne 60 päivittäistä soittajaa, jotka kysyvät Kielitoimistolta puhelimitse neuvoa halutessaan aivan oikeasti ilmaista itseään korrektilla suomen kielellä, mikä varmaan edelleen voi olla tärkeää esimerkiksi työpaikkahakemusta väsätessä.

Ei se, että joku osaa vastata, olisiko suomen kielen normien mukaan parempi kirjoittaa 'handsfree' vai 'hands free', tarkoita minkään kielipoliisin olemassaoloa. Jollekulle vain saattaa tulla mieleen kysäistä asiaa ihmiseltä, jolla on jonkinlaista tieteellistäkin pohjaa mielipiteelleen suositeltavammasta ja vähemmän suositeltavasta ilmaisutavasta, kun kielenä käytetään suomea.
"Viittasin kielitoimistoon ja sen sidosryhmiin."

Jokaisella luonnollisella kielellä on säännöt, jotka ihmiset omaksuvat kielen oppiessaan. Nämä säännöt muuttuvat erilaisten vaikutteiden paineessa, jolloin syntyy uusia normeja. Kielitoimiston yhtenä tehtävänä on kertoa, mitkä normit ovat milloinkin voimassa. Se ei siis mielivaltaisesti luo normeja, vaan ainoastaan poimii yleiseen käyttöön kielessä jo valmiina olevia säännönmukaisuuksia.

Jokainen voi kuvitella, millaista yleiskieli olisi, jos sitä ei olisi normitettu. Savolainen tekisi raporttinsa savoksi, pohjalaiset viskaisivat joukkoon omia erikoisuuksiaan, lappilainen tunkisi h:ta joka väliin ja helsinkiläisen puheesta maalaiset eivät kaikkea edes ymmärtäisi.

On sääli, ettei lukiossa opeteta edes kielitieteen perusteita, koska se auttaisi ihmisiä näkemään kielen luonnollisena järjestelmänä, jossa on lukuisia säännönmukaisuuksia ilman ainuttakaan auktoriteetin lausumaa.
Kieli on monta eri kieltä. Tärkeintä on tulla ymmärretyksi kirjoittajan tarkoittamalla tavalla. Perustelen.

Käytämme eri tilanteissa aivan erilaista kieltä. Esimerkiksi puhuttu kieli on hyvinkin erilaista verrattuna kirjoitettuun. Ranneliikkeessä käytävissä keskusteluissa on paljon suurempia vapauksia kuin jossakin virallisemmassa yhteydessä. Olisiko asialle hyväksi, jos hallintoalamainen lähestyisi tasavallan presidenttiä seuraavasti:
"Tarja Hei! Kuuleppas, virkamies X ministeriössä Y on kohdellut minua tylysti. Voisitko antaa sille kenkää seuraavassa sopivassa tilaisuudessa!" Terkkuja Ville Z.

Juhani
Arrrgghh!!

Seuraa jälleen tunnepitoinen purkaus: Satuin tässä juuri katsomaan erästä ns. "reality"-ohjelmaa, jossa eräs kilpailijoista käytti ilmaisua "saaks mä avaa" yrittäessään kysyä, että saako hän avata erään pussin. Kyseisen henkilön äidinkielen pitäisi kuitenkin olla ilmeisesti suomi.

Voi hyvät hyssykät sentään. =P
Minun mielestäni äidinkielen rappiosta puhuminen on aika turhaa. Yhtä ja samaa kieltä on tuhansia eri versioita, niin kuin yllä on jo sanottu.

Yksi kieliasia minua on kuitenkin hämmästyttänyt. YLEn tv-uutisissa olen kuullut jo useamman kerran, että valtion kassasta UUPUU niin ja niin monta miljardia. Minusta uupumus on sitä, että on lopen väsynyt.
Luulo ei ole tiedon väärti, vaeltaja. Kielitoimiston sanakirjankin (vanhan Perussanakirjan) mukaan sanalla uupua on kaksi, mielestäni varsin yleisessä tiedossa olevaa merkitystä: 1) väsyä, 2 ) olla ilman tai vailla, puuttua "Summasta uupui kymppi", "Tulos uupui vain vähän ennätyksestä". Tämä juuri on harvinaisen elävää suomea. Ei vaadi kummoistakaan päättelykykyä ymmärtää tätä sanan jälkimmäistä merkitystä.
  • 24 / 73
  • vaeltaja2005
  • 22.3.2006 12:50
Päättelykykyni riitti ymmärtämään, mutta ihmettelinpä vain
Ilopilleri kirjoitti: Mielestäni on kuitenkin parempi pyrkiä parhaaseen mahdolliseen kielenkäyttöön kuin "hällä väliä"- asenteella haistattaa pitkät koko touhulle.


Bravo! En olisi itse sanonut paremmin.
Kieli varmastikin muuttuu ajan myötä, mutta toisinaan on suorastaan huvittavaa seurata minkälaisella innolla imetään vaikutteita muista kielistä, vaikka omasta kielestä löytyy aivan käyttökelpoiset ja jopa paljon paremmalta kuulostavat vastineet uusiosanoille. Esimerkkejä:

"toivorikas" = toiveikas
"happivapaa" = hapeton
"tyylipuhdas" = tyylikäs

Näistä kolmesta "tyylipuhdas" on kaikkein karmein, sillä loogisesti ajatellenhan "tyylipuhdas" (puhdas kaikesta tyylistä) viittaisi oikeammin tyylittömyyteen kuin tyylikkyyteen! Vastaavanlaisia tapauksia näkee jatkuvasti. Joidenkin mielestä uudenlaisilla sanoilla keikarointi ilmeisesti tuo jollain tavalla enemmän uskottavuutta (?) kuin suomalaisten sanojen käyttö.
Sinällään tätä keskustelua on ollut hauska lukea. Eräs asia vain vähän vaivaa. Henkilöt jotka puoltavat suomenkielen pitämistä puhtaana, käyttävät lainasanoja tai slangia kirjoituksissaan. Tsot .. tsot :D jos halutaan säilyttää suomenkieli puhtaana, suosittelen tutustumista Setälän kielioppiin.
City-lehti 7/2006, Kuuma lista
Yo!-kirjoitukset
Sähköposteista päätellen yhä useammalle suomalaiselle toinen vieras kieli on suomi.

(Eikös "useammalle" vaadi rinnalleen sen mihin verrataan?)

Juhani
Eräässä toisessa keskusteluketjussa oli sana "homo-skene". Se on yksi moderneista muotisanoista, englannista tullut. Miten kääntäisitte sanan scene? Onko nasevaa suomalaisversiota? Minulle se tarkoittaa samaa kuin "piirit", esim. "niissä piireissä puhutaan paljon...." tai "kulttuuripiireissä kohistaan jälleen", jne. Kuka keksisi tai miten se on käännetty parhaissa sanakirjoissa? Pelkkä SKENE tökkii, koska se on kovin epäsuomalainen sana.
En usko, että koskaan päästään absoluuttisen puhtaaseen kieleen, koska sellaista ei ole eikä tule. Kielet vaikuttavat toisiinsa kaiken aikaa. Tämän päivän teknologialla tuo kaikki on vain monin verroin aikaisempia vuosikymmeniä intensiivisempää. Kielien keskinäisestä vaikutuksesta keskusteluesimerkki Helsingin kadulla kuulemastani: "Det är mycket kiva juttu det!", tai jotakin sinne päin.

Teksteistäni nypittyjä "homo-skene" taikka "ongelmatiikka" -uudissanoja käytän itse lähinnä tyylikeinoina tai kieli poskessa. Erityisesti nettikeskustelussa pidän tyylillisesti sopivana niitä käyttää. Tuskinpa asiakkaalle tekemääni projektin tilanneraporttiin kirjoitan "ongelmatiikasta". Kiertoilmaisu homman mentyä jumiin olisi vaikkapa"kehittämiskohde".

Suomenkieli on todella ilmaisurikas (svetisismiä). Koetetaan jokainen tulla omalla tavallamme ymmärretyksi. Sehän on mielestäni keskeinen tavoite. Toinen tavoite olisi, että ihmiset edes oppisivat ilmaisemaan itseään kirjallisesti. Tämänkin keskustelufoorumin suurin käyttäjäjoukko osaa vain klikata hiirellä ja painaa enteriä. Siinä heidän kirjalliset taitonsa ovat maksimoituina. On upeaa, että he osaavat edes lukea. Tekstin ymmärtäminen onkin sitten jo aivan toinen juttu. ;-)

Juhani
Piirit ei varmaa ole hassumpi ilmaisu korvaamaan skeneä. Mutta "scene" ja "piirit" ovat käsitteenä vain osittain yhtenevät: niissä on hieman erilainen sävy. Skene on jotain julkisempaa ja suurempi kokonaisuus. Piireissä on vähän sellainen Martta-kerhotunnelma. Minä en ainakaan tähän hätää keksi parempaa kuin vaeltaja2005.
ren on ihan oikeassa. Piirit on hyvä korvaus scenelle monessa yhteydessä, vaan ei kaikissa. Mutta ei sille tarvitsekaan löytää mitään yhtä ja aina käytettävää vastinetta. Scenen pointti vaihtelee tilanteen mukaan, ja se voi välillä olla piiri, välillä jotakin muuta. Hankkiutukaa totuudellisiksi (get real).
Scenen tai piirin sijasta käyttäisin mieluummin termiä homo-genre, jonka alle mahtuu sitten monenlaisia alagenrejä, Genre kuvastaa mielestäni paremmin elämäntapa-ajattelua kuin scene tai piiri. Varsinaisesti kai ei ole kysymys mistään sukankutomispiireistä, vaikka sellaisiakin toki löytyy.
Minusta rap ja hip hop ovat yksi syy ja nuorille suunnatut musiikkikanavat. Yksi hyvä esimerkki on sana" zillaa"( chill out ). Äidinkielen opettajat olivat minusta kamalia, kun minä olin pieni. Minusta opettajat yleensäkin ovat aika kamalaa sakkia. Ihme kyttääjiä. He katsovat velvollisuudekseen puuttua kaikkeen ja koulussa jotkut edelleenkin ottavat hampaisiinsa jonkun rassukan, jota sitten koko ajan kiusaavat. Ei mitään luovuutta eikä tajua kasvattamisesta. Jos pidetään kauhea meteli tupakoinnista ja sitä tupakoimattomuutta ajetaan läpi uhkailuilla, niin se on aivan varma, että jengi tupakoi. Miksei yksikään opettajista anna koskaan kannustusta ja kehu jotakin sellaista oppilasta, jolla on jonkinlaisia oppimisvaikeuksia? Jotkut heistä saavat aina kokea olevansa huonoja.

Ihmisiä tulisi kohdella kauniisti.
Olen ollut menneinä vuosina ja olen edelleenkin tekemisissä yritysten sekä virastojen välisen viestinnän kanssa. Haluttiinpa tai ei, kieliasu ja kieliopin perussääntöjen osaaminen luovat kuvaa organisaation osaamisen tasosta. Olenkohan minä synnynnäinen pilkunviilaaja? Silmiäni häiritsevät roskien lailla mm. ilmaisut "30-vuotta" (törkeä yhdysviivan väärinkäyttö) ja "turvallisuus ajattelu" (yhdyssanavirhe). Tällaista näkee lisääntyvässä määrin sanomalehdissä. Ilmoituksethan ovat usein kielellisesti kyvyttömien (tai tässä mielessä vastuuttomien) mainostoimistojen temmellyskenttää.

Toimituksellisen tekstin tuottamisessa näyttää olevan sellainen kiire, että kieliasun tarkistamiseen on aikaa aina vähemmän ja vähemmän. Nettisivuilla kielen raiskaaminen on sitten oma lukunsa. Mistähän muuten johtuu, että Ranneliikkeen keskusteluissa tekstin kieliopillinen taso on keskimääräistä parempaa (yleisvaikutelma, ei perustu tutkittuun tietoon)?
Täällä keskusstelupalstalla saa mielestäni kirjottaa, niin kuin haluaa. Kirjoittamisen kynnys pitää jättää matalaksi. Mutta virallisemmissa teksteissä minuakin joskus ärsyttää huono kielen osaaminen.

Uutisissa kuulin viime viikolla, että: ... sitä yritetään avittaa (= auttaa) perustamalla .... Yllätyin siitä, että avittaminenkin on jo virallista kielenkäyttöä. Minun korvassani se on vähän slangimaista.
Toinen sana, jota jo kerran aikaisemmin ihmettelin, oli uupuminen: valtion kassasta uupuu.... Minulle uupuminen on edelleen väsähtämistä, mutta nykysuomen sanakirja kuulemma tuntee myös merkityksen: puuttua.
Gayfin puhuu oikeinkirjoituksesta.

Yhdyssanat tuntuvat olevan suomalaisille nykyisin melkoinen kompastuskivi. Yksi syy on laiskuus. Ei viitsitä viimeistellä tuotettua tekstiä. Nykyisissä tekstinkäsittelyohjelmissa on yksinkertaisia tarkistusominaisuuksia. Olen muutamalta ihmiseltä kysynyt, miksei hän käytä tätä tarkistusominaisuutta. Vastaus: "Emmäviitsi!".

Toki jo se, että joku pystyy tuottamaan ajatuksiaan edes jossakin muodossa tekstiksi voi olla merkittävä saavutus. Oikeinkirjoitus onkin sitten jo bonusta.

Jollakin tavalla kiinnostus kieleen pitää saada syttymään. Minulta se aikanaan tapettiin oppikoulun sisätulennoilla ja ulko-olennoilla, sekä pikkutarkalla virheiden metsästyksellä ainekirjoituksessa. Se on haitannut vakavasti myös vieraiden kielten opiskelua. Kiinnostus syttyi paljon myöhemmin loistavan opettajan innostettua lukemaan suomalaista kirjallisuutta ja sitä analysoimaan. Samainen opettaja tokaisi minulle valiteltuani etten osaa muita tyylilajeja kuin pöytäkirjatyylin, että lopeta sen murhetiminen ja vain kirjoita. Yllätyksekseni osaan nykyisin muitakin tyylilajeja.

Juhani
No, minusta ongelmana on englannin kielen aseman korostuminen. Se näkyy lauserakenteissa. Minusta voisi ihan hyvin heittää Suomen kieli mäkeen ja opettaa kaikille englantia. Hahhaa! Nokia teki sen jo! ( arvaatteko kuinka paljon arvostan tuota yritystä...)
Suomenkielen lauserakenne on melko joustava ja ero englannin lauserakenteeseen ei yleensä ole mitenkään järisyttävän suuri. Jos vertaa suomea ja meteorologisuomea niin välillä on vaikea uskoa, että kyse on samasta kielestä: "Lännestä illalla saderintama lähestyy".
Kun englanninkielen rakenteita ja idioomeja yritetään liittää suomenkieleen, syntyy mielenkiintoista mutta kammottavaa uuskieltä. Eräs lähivuosina peruuttamattomasti liikkeelle päässyt hirvittävyys on nk. sinä-passiivi. Formula-kuljettaja haastattelussa: "Kun sä ajat mutkaan ja nopeutta on lähes kaksisataa..." Kenestä hän oikein puhuu? Kun minulle tarjotaan sinä-passiivissa jotain tekemistä, torjun sen kohteliaasti (esim. "Kun sä matkustat Chileen...", vastaus: "Miten niin? Minulla ei ole mitään aikomusta lähteä sinne. En mielestäni ole puhunutkaan sellaisesta.").
Oikeastaan "sinä-passiivi" on pikemmin tulkittava geneeriseksi ilmaukseksi, ja vaikka englannin vaikutus on varmasti lisännyt sen käyttöä, se on todennäköisesti vanhempaa perua. Joskus siihen on turvauduttava asiakielessäkin, jollei syystä tai toisesta pysty muotoilemaan varsinaista geneeristä lausetta (= kolmas persoona ilman ilmipantua tekijää).
Eihän sinä-passiivissa itsessään mitään vikaa ole. Se on (puhe)kielen rakenne siinä missä muutkin, ja minusta se on riittävän vakiintunut, ettei sitä vastaan kannata taistella. Parempi olisi suunnata energia Kielitoimiston tätejä kohtaan, jotka työkseen suoltavat kaikenlaisia päättömyyksiä, joita sitten amatöörit hokevat lehtien palstoilla kritisoiden toimittajia ja muita, jotka erehtyvät käyttämään kielikorvan mukaista muotoa (paras esimerkki aivan taatusti kotoperäisestä taivutuksellisesta hirviömäisyydestä on muoto "viipeen", jota on pitkään opetettu viive-sanan genetiivinä; ei ole vielä tähän ikään mennessä tullut vastaan yhtäkään suomalaista, jonka mielestä muoto olisi ihan oikeasti kieliopillinen. Jos joku ranneliikkeeläisistä aivan rehellisesti sanoo "viipeen" tai "viipeellä", kertokaa toki). Toki olen muiden kirjoittajien kanssa samaa mieltä, että monet kielen ulkokohtaisuudet ovat päässet monilta unohtumaan (oikeinkirjoitus yms.).

gayfin, voithan aina kokeilla tuota vastausta, mutta todennäköisesti saat vastaasi vain hämmästynyttä silmien pyörittelyä. Tuollaisesta tulee lähinnä mieleen Gandalfin ja Bilbon ensimmäinen keskustelu Hobitista:

Bilbo: "I beg your pardon, but I had no idea that you were still in business"
Gandalf: ". . . Indeed for your old grandfather Took's sake, and for the sake of poor Belladonna, I will give you what you asked for"
Bilbo: "I beg your pardon, I haven't asked for anything"
Gandalf: "Yes you have! Twice now. My pardon. I give it to you . . ."
Jag instämmer nog, att användandet av modersmålet har blivit slarvigt. Tråkigt blir det då, när betydelsen förblir sluddrig.
Schenerio, "mita nakyy" oletettava nakyma (chriminal schenerio), schene ymmarran like gayschene gay nakokulmasta,huomiosta.Tekeeko tama yhtaan senssia ?
Bertarido: "Parempi olisi suunnata energia Kielitoimiston tätejä kohtaan, jotka työkseen suoltavat kaikenlaisia päättömyyksiä, joita sitten amatöörit hokevat lehtien palstoilla kritisoiden toimittajia ja muita"

VOI EI. Ei taas. Tätä Kielitoimiston vastaista hölynpölyä kuulee niin usein, eikä juuri koskaan kuule esitettävän ainuttakaan todellista täysjärkistä esimerkkiä Kieltoimiston "suoltamista päättömyyksistä". Useimmiten haukutaan Kielitoimiston nimenomaisesti *hylkäämiä*, tavallisilta tallaajilta tulleita ehdotuksia.

Bertarido: "(paras esimerkki aivan taatusti kotoperäisestä taivutuksellisesta hirviömäisyydestä on muoto "viipeen", jota on pitkään opetettu viive-sanan genetiivinä; ei ole vielä tähän ikään mennessä tullut vastaan yhtäkään suomalaista, jonka mielestä muoto olisi ihan oikeasti kieliopillinen. Jos joku ranneliikkeeläisistä aivan rehellisesti sanoo "viipeen" tai "viipeellä", kertokaa toki)."

Minusta ainakin "viiveen" kuulostaa siltä, kuin puhuja ei olisi syntyperäinen suomalainen. Sanot varmaankin myös "varvaan" (: varvas), "hapaman" (: hapan) ja "tukin" (: tuki)?
No niin, nyt päästään asiaan... :-) Suurin osa Kielitoimiston kohelluksista koskee tietenkin erilaisia uudissanoja ("nuolijuna" yms.) ja merkintätapoja (mm. ammoinen kamppailu sentin lyhenteestä), mutta onhan rakennesuosituksiakin, jotka eivät astu aivoon suurelle osalle suomen puhujista, esim. rakenne "alkaa tekemään", joka on murteissa ja Helsingin slangissakin varsin yleinen. Kielitoimiston suosittelemaa "alkaa tehdä" -rakennetta ei minun suustani tulla kuulemaan. Vaikka viittä vaille ammattilingvisti (+ihan syntyperäinen stadilainen!) olenkin, ei ns. oikeakielisyys herätä minussa mitään intohimoja, pikemminkin päinvastoin. Toki Kielitoimistolla on tärkeä rooli käytännön kielenhuollossa ja ovathan asenteet lieventyneet vanhoista päivistä, mutta vieläkin voisivat vähän relata siellä.

SuperOscar, no siis eihän kukaan tod. sano "varvaan". Viive-tyypissä on muitakin sanoja, joiden taivutuksessa esiintyy variaatiota, mm. 'häive' (minusta "häiveen"). Toisaalta on toisia, joissa ei esiinny, esim. 'taive' ja 'tarve' (minusta aina "taipeen" ja "tarpeen"; voi olla, että muilla on toisia intuitioita). Verbeihin ei kannata yrittää vedota taivutusta määritellessä (tarve:tarpeen ~ tarvita, aina -v-!). Sanotko muuten itse "toipeen" (: toive) tai "pivon" (: pipo).
Kaikkein kammottavimpia uudissanoja ovat "tuunaaminen"; se ei ole duunaamista eikä tunaamista vaan "kustomointia", toinen sanahirviö niille jotka eivät tiedä sanaa "virittäminen".
  • 52 / 73
  • Chrissebisse
  • 15.5.2006 14:09
Olen itse aika kyllästynyt näihin kielipoliiseihin, varsinkin tällaisissa chateissä tarkoitus varmaan on vain tulla ymmärretyksi-ja slangi auttaa omalla tavallaan asiaa. Huomaa usein, että näillä pilkunviilaajilla ei juuri ole mitään asiaa, ainoastaan tarkoitus päteä ja näykkiä.
Mikä sen sentin virallinen lyhennyssuositus muuten on. On sen verran turha rahayksikkö, ettei ole tullut paljon missään vastaan.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus kertoo sentistä seuraavaa: "Sentin suomalainen lyhenne on snt, joka on muodostettu suomen kielen sanasta sentti. Rinnalla voidaan kuitenkin käyttää lyhennettä c, joka tulee muiden EU-kielten mukaisesta nimityksestä cent. Tavallisesti sentit ilmaistaan euron desimaaleina, kuten pennit on ilmaistu markkojen desimaaleina."

Mikähän tässä mahtaa olla niin kauheaa ja paheksuttavaa? Minusta ainakin on hyvä, että on olemassa jokin 'virallinen' tapa ilmaista sellaisia asioita, jotka esimerkiksi sopimustekstissä ovat varsin oleellisia ja on voitava ilmaista ehdottoman yksiselitteisesti. Miten itse kukin omassa yksityisessä viestinnässä sanoja käyttää, on toki hänen oma asiansa, vaikka sillä tietysti onkin vaikutusta viestin perillemenoon.
Juju onkin siinä, että Kielitoimisto ei aluksi hyväksynyt lyhennettä c lainkaan, koska se on "vierasperäinen" (varmaan pääsi unohtumaan, että huomattavan vanhatkin lyhenteet ovat vierasperäisiä, esim. cm jne.). Vasta huomattavan julkisen keskustelun jälkeen loka-marraskuussa 2001 Kielitoimisto taipui hyväksymään lyhenteen c snt:n rinnalle. Taistelua voi seurata mm. Helsingin Sanomien mielipidesivuilta. Taisi ottaa Kielitoimistossakin koville se, että ns. suuri yleisö ja lehdistö painostivat hyväksymään c:n vaihtoehtoisena lyhenteenä, vrt. Public Eyen lainaus ja Harri Mantilan katsaus: http://www.kotus.fi/www-julkaisut/kielenhuolto/kielenhuollon_uudet_haasteet.shtml, jossa lukee tapauksesta seuraavaa:

"Kielitietoisuuteen kuuluu myös yleinen asennoituminen kielenhuoltoon. Joskus julkisuudessa esiintyy mielipiteitä, joissa viralliset kielenhuoltoelimet eli Kielitoimisto ja Suomen kielen lautakunta nähdään suorastaan kielenkäyttäjien vihollisina, jotka laativat todellisuudelle vieraita sääntöjä ihmisten kiusaksi. Tämä tuli hyvin esiin syksyllä 2001, kun euroajan kynnyksellä julkisuudessa keskusteltiin sentin lyhenteestä. Mielenkiintoista tässä oli se vimmainen iva, jolla lautakunnan ja Kielitoimiston suositusta vastaan hyökättiin. Aiheesta julkaistuissa mielipidekirjoituksissa käytettiin sotaan liittyviä kielikuvia, suositukset mm. päihitettiin ja Kielitoimisto joutui lopulta perääntymään – menneestä viisastuneena."

(samassa katsauksessa kerrotaan myös Kielitoimiston suosituksesta vuodelta 1988 käyttää termiä "seinätennis" vierasperäisen squashin sijaan; ao. suositushan haudattiin aika pian)
  • 56 / 73
  • Chrissebisse
  • 15.5.2006 19:16
Niin, "virallinen" ilmaisu on asia erikseen. Harvempi ihmiskontaktissa kirjakieltä käyttää ja minusta hyvä niin. Slangissa voi ilmaista esim huumoria paremmin ja elävämmin ellei sitten käytä alivaltiosihteerit-tyyliä(huumorin herkullisuus johtuu pitkälti itseironiasta ja kyvystä naureskella yliasiallisuudelle).
Pilkunviilajat jotka tässäkin keskustelufoorumissa huomauttelevat yhdyssanoista ja pilkkujen puuttumisesta voisivat keksiä jotain sisältörikkaampaa kommenttia. Tulee mieleen luovuudenpuute ja suppea ajatuksenjuoksu.
Kielitoimiston moittimisessa on paljolti kyse kapinasta täysin imaginaarista vastustajaa vastaan.

Kielitoimisto keksii äärimmäisen harvoin itse ehdotuksiaan: yleensä se odottaa ehdotuksia tavalliselta kansalta ja esittää suosituksensa niiden perusteella. Suositusta ollaan useimmiten heti valmiit muuttamaan, jos käytännön kielenkäyttö ei lähde suositusta seuraamaan. On siis kumma, että siitä huolimatta se tunnetaan "umpihulluista ehdotuksistaan"!

Toisaalta viime vuosina Kielitoimistoa on useammin jo moitittu siitä, että se EI toimi -- että se ei anna selkeitä juu-tai-ei-määräyksiä vaan tyytyy perustelemaan, miksi se tai tämä vaihtoehto on loppujen lopuksi ihan hyvä. Nähtävästi tekee se mitä tahansa, aina löytyy joku, joka löytää toiminnasta moitittavaa...

Mutta kummallista on, ettei kukaan huomaa kielen itsessään toimivan normatiivisuuden varassa. Oli institutionalisoitua Kielitoimistoa eli ei, ihmiset puuttuvat aina toistensa puheisiin -- arvostelevat, moittivat ja tuomitsevat kunnes moitittu kyllästyneenä muuttaa kieltään. Kielitoimisto on vain demokratisoitu muoto tästä toiminnasta. Tästä syystä ei todellakaan toivoisi, että siitä syytetään puolivillaisten mielikuvien perusteella.
Bertarido kirjoitti: "Jos joku ranneliikkeeläisistä aivan rehellisesti sanoo "viipeen" tai "viipeellä", kertokaa toki)."

Täten ilmoittaudun. Sanon: "viipeellä", joskus harvemmin tosin "viiveellä", riippunee siitä kenen kanssa puhun.
"Olen itse aika kyllästynyt näihin kielipoliiseihin, varsinkin tällaisissa chateissä tarkoitus varmaan on vain tulla ymmärretyksi-ja slangi auttaa omalla tavallaan asiaa. Huomaa usein, että näillä pilkunviilaajilla ei juuri ole mitään asiaa, ainoastaan tarkoitus päteä ja näykkiä."

Jep, juuri noin!
Kumma kyllä, useammin meikäläinen suomen kielestä maisteroituneena sai moitetta siitä, että EN SUOSTU kielipoliisiksi. Samastahan yhä enemmän moititaan Kielitoimistoakin: se ei suostu tuomitsemaan ilmauksia selkeästi oikeiksi tai vääriksi, vaan etsii perusteluja puolesta ja vastaan.
Puhtaasta kielestä: eikö, näin "vähemmistösivustolla" keskusteltaessa, voitaisi ajatella ettei kieltäkään voida luokitella tarkkojen rajojen mukaan, kuten ei voi ihmisiäkään jakaa tarkkoihin seksuaalisiin ryhmiin. Kuten Juhani toteaa, ei absoluuttista, pysyvää kieltä ole olemassa sen enempää kuin absoluuttista heteroa/homoa/lesboakaan.

Suomen kieliopista sen verran, että suuri poikkeustapausten määrä osoittaa sen olevan hyvinkin epätäydellinen; täydellisessä kieliopissa ei ole poikkeuksia vaan kaikelle löytyy paikkansa. Tällaista kielioppia ei liene olemassa(?). Syy poikkeuksiin lienee (jos nyt oppinnoistani jotain muistan) siinä, että kielioppia kansakoululaitosta varten 1800-luvulla kehitettäessä, haettiin mallia saksan kieliopista (?) ja luonnollisestikaan ei kahden kielen yhteensovittaminen ole täysin mahdollista. En tosin laita edellisen lauseen oikeellisuuden pantiksi päätäni =)

Mopsi22
mopsi22 kirjoitti:
"Kuten Juhani toteaa, ei absoluuttista, pysyvää kieltä ole olemassa sen enempää kuin absoluuttista heteroa/homoa/lesboakaan."



Tässä ilmoittautuu yksi absoluuttinen homo. Ja veljeni on muuten absoluuttinen hetero. Absoluuttisten heteroiden tai homojen olemassaolon kiistämisestä on nykyään tullut trenditietoisten ihmisten vakiohymni. Kuitenkin on hyvin helppoa todeta, että tässä maailmassa on hyvin paljon täysin heteroseksuaalisia ja täysin homoseksuaalisia ihmisiä (vaikka seksuaalisuus voidaankin käsittää tietynlaiseksi jatkumoksi, jonka ääripäissä nämä kaksi suuntausta ovat).

Ja sitten takaisin asiaan. Yksi karmeimmista englanninkielen väännöksistä nykysuomessa on "pitkässä juoksussa" (*oksetus*). Kyseinen ilmaisu ei tarkoita suomeksi yhtään mitään (ainakaan mitään ajan kulumiseen liittyvää), vaan on tökerö suora käännös englannin sanonnasta "in the long run". Yllätys yllätys, sanonnalla on olemassa kuitenkin aivan käyttökelpoisia vastineita suomessa, esimerkiksi "pitkällä aikavälillä" ja "pitkän ajan kuluessa".
Edelleen tästä luovuuden puutteesta.... "pitkässä juoksussa" kyse on kielikuvasta, jokin asia tapahtuu pitkän ajan kuluttua syy ja seuraus-ajattelussa.
Tietysti nyt joku pahvi miettii miten juokseminen liittyy ajankuluun, mutta minusta se kuvaa hyvin asiaa. Juoksemista paikasta a paikkaan b, ajasta a aikaan b, syy miksi juostaan kävelyn sijasta kuvaa mahdollista kamppailua elämässä, aika helppoa elämää viettää henkilö joka "kävelee elämänsä läpi auringonpaisteessa kuin sunnuntaina konsanaan".

Metaforat ja mietelauseet harvoin kohtaavat kirjaimellista totuutta, eikä ole niiden tarkoituskaan.

Minusta on myös hyvin luonnollista lainata englannin kielestä sanoja ja muokata niitä omaan käyttöön, helpompi ilmaista itseään esim. "meilata" ja "lähettää sähköpostia". Syy slangiin on selvä. Suojellakko suomen kieltä? Kieli muuttuu ihmisten myötä ja kehitys on minusta aina hyvästä. Tai voisi sanoa kehitystä ei voi estää.
mopsi22, yksikään luonnollinen kieli ei ole 'täydelllinen', kaikista löytyy 'poikkeuksia'. Minusta suomen kielioppi ei ole mitenkään erityisen huomiotaherättävä poikkeusten lukumäärän suhteen eikä sillä varsinkaan ole mitään tekemistä saksan kieliopin kanssa. Kieliopin kuvaus pohjautuu latinan kieliopin malliin kaikkine kategorioineen.

Syy 'poikkeuksiin' on pikemminkin se, että nykyinen suomen kieli kuten kaikki kielet ovat osa pitkää historiallista jatkumoa ja matkan varrelle kieliin on syntynyt uusia rakenteita, vanhoja rakenteita on kadonnut, vanhat rakenteet ovat muuttaneet muotoaan, mutta aina on jäänyt jotakin jäljelle muistuttamaan vanhoista ajoista. Analogiana voisi käyttää ihmisilläkin häntäluuta, joka on jäänne muinaisilta ajoilta, kun oli vielä häntä. Näitä jäänteitä on suomessakin vielä paljon, vrt. esim. adverbit 'ulkona', 'kotona' jne., joilla on vielä paikkaa ilmaiseva funktio, jonka essiivi (pääte -na/nä) on menettänyt aikojen kuluessa. Monet kielen rakenteet, joita nyt pidetään poikkeuksina, olivat aikoinaan täydellisen säännöllisiä, esim. ruotsin ja englannin vahvat verbit. Miksi sitten kielet eivät hankkiudu moisista muinaisjäänteistä eroon? Ne ovat kyllä katoamassa, mutta varsin hitaasti - esim. vahvat verbit sulautuvat hiljalleen heikkoihin, mutta prosessissa kestää toki pitkän aikaa - kielet kestävät poikkeuksia varsin mainiosti.
Ehdotan kielipoliisina Ranneliikkeen kaartille eksessiivin ja prolatiivin tehokäyttöön ottoa. Sisä- ja ulkopaikallissijojen lisäksi meillä on geneeriset paikallissijat:

sisä: taloon, talossa, talosta
ulko: pöydälle, pöydällä, pöydältä
geneeriset: luoKSE, luoNA, luoTA (partitiivi, puhekielessä ja murteissa eksessiivi luoNTA.

Geneerisinä sijoina toimivat siis translatiivi, essiivi ja eksessiivi. Ajatelkaapa vaikka. Viemme valokuvat kehitettäviksi, valokuvat ovat kehitettävina ja voisimme hyvin noutaa ne kehitettävintä.

Yhtä lailla prolatiivia, joka tunnetaan parhaiten kiteytymistä, kuten maanteiTSE, voisi viljellä runsaamminkin. Nytkin laitan tätä viestiä ranneliikkeitse. Sähköpostitse toimiminen on jo aika tavallista eikä mielestäni pankeitse rahan lähettäminen näinä aikoina on mikään ongelma, kun se oikeasti tapahtuu interneteitse.

Ugh.
Eksessiivi paikkaisikin todellista aukkoa suomen kielijärjestelmässä. Prolatiivia ei tarvitse sen kummemmin markkinoida, se on oikeasti suomen sija vaikkeivat "viralliset" kieliopit sitä sellaiseksi laskisikaan. Yhtä huonosti kieliopit kohtelevat suomen kielelle oleellisen tärkeää distributiivia ("pareittain", "koululuokittain", "ryhmittäin").

Muitakin puutteita toki on.

Puhekielestä on jo bongattu uusi modus, konditionaali-potentiaali: "Asia lienisi niin, jos ...". Erityisen hieno k-p on silloin, kun potentiaalin tunnus on sulautunut vartalonloppuiseen konsonanttiin: "mennisi", "tullisi", "purrisi". Käyttöön vaan!

Verbeistä puheen olleen, karitiivikausatiiviakaan ei pidä arastella. Kun poistatte tomaatin karan, "karatonnatte" sen (koska siitähän tulee tuloksena "karaton"). Vastaavasti siementen poistaminen on "siemenetöntämistä". Jne., ymmärtänisitte jos yrittäisitte.
Suomen kieleen tunkee myös siihen ehkä hyvinkin sopiva (?) virostakin tuttu "kuni", tosin käännettynä tekstistä suoraan sanalla "viiva".

Viron kielessähän sanotaan "kaks kuni kuus" eli suomeksi "kahdesta kuuteen". Nykyisin Suomessa näkee ja kuulee yhä enemmän - jopa valtalehdissä ja radiossa - muotoa "kaksi viiva kuusi", esimerkiksi sanotaan: "kaksi viiva kuusi asukasta".

Itse en tätä osaa käyttää varsinkaan kirjoitetussa kielessä, mutta veikkaan, että "viiva" yleistyy niin paljon, että se jossain vaiheessa vakiinnuttaa itsensä tuohon käyttöön. Tavallaan viron esimerkin mukaan se voisi jopa toimia kielessä mainiosti.
Nyt tällekin asialle on sana. Moni mies valittaa, että pitäisi saada aika ajoin tyhjentää spermat eli siemennesteet. Terveydelle ei ole hyväksi jättää niitä pitkäksi aikaa seisomaan. Ja orgasmi on ilo eturauhaselle. Se on siemennesteetöntämistä, vai? Tai spermatontamista?

Mikä muuten on verbimuoto (ent. vedä käteen): spermatonna? Vai miten imperatiivi menee?
Tuossa edellä Pojotor mainitsee geneeriset sijat. Mitenkä menevätkään sitten veneeriset sijat? ;-)

Juhani
Jukka: "Suomen kieleen tunkee myös siihen ehkä hyvinkin sopiva (?) virostakin tuttu "kuni", tosin käännettynä tekstistä suoraan sanalla 'viiva'."

Niin, kyseessähän on terminatiivi-niminen sija, joka sekin tosiaan (nyky)suomesta puuttuu. Se ilmaisee 'siihen ja siihen asti'. Hieno sija, käyttöön vaan: "Mieheni siemennesteetönti minut tyhjänni" (= tyhjäksi asti). Lainatakseni Simo Frangénia, "Wau".

À propos, kun virosta tuli puhe, graffitibongaus: "Kepi pihku" = 'vedä käteen'. Ensimmäinen sanoista ääntyy samoin kuin suomen "keppi". Huutakaa se Tallinnan kaduilla kovaan ääneen nuorelle urosvaltaiselle aboriginaalilaumalle, kun kaipaatte actioniä.
Ilopilleri kirjoitti: "Yksi karmeimmista englanninkielen väännöksistä nykysuomessa on "pitkässä juoksussa"

Minusta myös tuo ilmaus on kamala. Kielikuvia toki voi ja pitääkin olla, mutta tuo "pitkässä juoksussa" vaan kerta kaikkiaan kuulostaa niin kaamealta ja tönköltä, ja tosiaan kun saman asian voi ilmaista paljon ymmärrettävämmin.

Toinen juttu mikä minua ärsyttää, on suomalaisen ja englanninkielisen sanan laittaminen samaan yhdyssanaan, jota toisinaan näkee liikkeiden nimissä. Esim. ruokashop, aaargh!
Viime aikoina ja vähän pidempäänkin minua on ärsyttänyt lähimenneisyydestä puhuttaessa yleistynyt termi "lähiaikoina". Minusta se viittaa yksinomaan lähitulevaisuuteen. Mennyt on "viime aikoina". Vähän kuin viime viikolla, viime vuonna ja niin edelleen.

Kyllähän näppylöitä ja nokkosihottumaa tulee toisinaan muustakin.
Minä saan näppylöitä etenkin poliitikoista, jotka ahkeraan viljelevät sanontaa "Minä olen huolissaan" tai "me olemme huolissaan". Sanamuoto "huolissaan" viittaa pelkästään yksiön kolmanteen persoonaan. Minä voin olla huolissani ja me huolissamme, ei huolissaan, joka viittaa johonkuhun ulkopuoliseen henkilöön.