Slash ja Yaoi

Brokeback Mountain -elokuvan katsottuani ihmettelin vieressäni istuneelle nuorelle naiselle sitä, miksi naiskatsojia oli merkittävä enemmistö. Keskustelussamme hän kertoi minulle täysin tuntemattomasta ilmiöistä "Slash", joka on länsimainen ilmiö ja samaan aikaan japanilaisella kulttuurialueella syntynyt "Yaoi". Japanilaiset kutsuvat sitä termillä "Boy Love".

Nämä ovat eroottista aineistoa, jota naiset tuottavat naisille. Kohteina ovat miehet, jotka rakastavat toisiaan. Tämä voi olla yksinkertaistus, mutta näin olen asian nyt alkuun ymmärtänyt.

Keskustelukumppanini on tuottanut minulle jo melkoisen nipun aineistoa. Siihen tutustuminen on käynnissä. Todella kiinnostava juttu.

Tällä hetkellä mietin, löytyykö homokulttuurin ja Slashin välillä kytkentöjä.

Onko muita, jotka ovat tähän ilmiöön jo törmänneet?

Juhani
ilmoittaudun kyseisen materiaalin massakuluttajaksi. Etenkin eräs kotimainen kirjoittaja nimimerkiltään zanyaseyes on kirjoittanut äärimmäisen koskettavan söpöilystoorin. Kuviakin tulee selattua 4chanilla ja vastaavissa
Itse olen jo vuosikausia lukenut netistä löytämiäni "Slash" ja "Yaoi" tarinoita, ja täytyy sanoa että olen pitänyt suurimmasta osasta löytämistämäni materiaalista. Olen ainakin itse pistänyt merkille, että monet Yaoi-tyyppisiä tarinoita kirjoittavat henkilöt ovat mielestäni hyviä kirjoittajia ja tulkitsemaan ihmisten tunteita. Olen samaa mieltä edellisen viestin kirjoittajan kanssa, että zanyaseyes-nimeä käyttävä kotimainen kirjoittaja on kirjoittanut hyvin koskettavan tarinan, josta pidin kyllä tosi paljon ja olenkin lukenut sen jo monia kertoja.
Juu slash on tosiaan fiktiivisiä tarinoita miesten välisistä suhteista. Usein aiheena on jonkun valmiin teoksen hahmot esim elokuvan tai kirjan hahmojen homoseksuaalinen suhde jota ei ole olemassa. Toki löytyy myös paljon täysin mihinkään perustamatonta fanikirjoitelmaa.

Kohdeyleisönä toimii naiset ja sen huomaa. Varsinkin yaoista, joka on siis japanilaista sarjakuvaa poika-poika suhteista. Kuvitus näissä sarjakuvissa on hyvin femiinistä ja hentoa. Pojat näyttävät hyvin tyttömäisiltä ja muutenkin sarjat ovat todella tunteellisia. Minuun tuo ei iske kyllä, mutta toisaalta olenhan ihan väärää sukupuolta kohdeyleisöstä :P. Vielä semmoinen tarkennus että yaoi on oikeastaan jo hieman enemmän erotiikan puolella kuvituksen ja tarninan puolesta. Japanilaiseen sarjakuvaerotiikkaan kovin syvästi liittyvä punastelu ja tuskallinen itkeminen on myös mukana aktin aikana.. Jos haluaa vähemmän eroottista ja enemmän romanttista kannattaa etsiä käsiinsä shounen-ai (joka on melkeinpä suoraan käännettynä 'poikarakkautta') sarjoja. Mutta edelleen, näiden teosten kohderyhmänä on naiset ja tytöt. Vaikkakin suhteet yleensä jakautuu 'Uke' (ottava, femiinisempi) ja 'Seme' (antava, maskuliinisempi), on ne silti kummatkin hyvin naisellisia. Puhtaastihan se on kohderyhmän kosiskelua, että olisi hahmoja joihin samaistua.

Gravitation on eräs suosittu shounen-ai manga (<- poikaraukkaus sarjakuva), jota voi jopa ostaa suomalaisista mangaa myyvistä kaupoista kuten Fantasiapelit (löytyy myös nettikauppa googleen vaan hauksi).
jup.. jos pitää animesta tai on kiinnostunut japanilaisesta populäärikulttuurista niin on varmaan törmännyt yaoihin. Poikarakkaus on japaniksi "shonenai", "yaoi" taas härskimpää "hentaita" ( anime pornoa). Piti vain tarkentaa ^^. Naisvastineet näihin ovat "shojoai" ja "yuri". Ne eivät ole läheskään yhtä pop kuin shonenai. Slashistä en kyllä ole kuullut.
  • 8 / 29
  • lovelies
  • 19.2.2006 11:56
Slash on ilmiön länsimainen vastine, jossa hahmot otetaan kirjoitelmien kohteeksi suosituista televisiosarjoista, elokuvista tai kirjoista. Slash sai syntynsä Star Trek sarjan oheisilmiönä 70-luvulla, ja nimike juontaa juurensa kenoviivaan nimien Kirk/Spock välissä. Homoeroottisia kirjoitelmia löytää nykyisellään mistä tahansa populaarikulttuurin ilmiöstä, ja varsinkin varttuneemmilla kirjoittajilla on realistisempi ote miesten väliseen erotiikkaan kuin japanilaisilla kanssasisarillaan. Toki rimanalituksiakin löytyy, perusteella '90% kaikesta on sontaa'.
Esimerkkiä yaoi-tyyppisestä taiteesta löytyy osoitteesta http://yaoi.y-gallery.net/browse/?order=2 , tosin ilman (ilmaisten) käyttäjätunnusten hankintaa kyseinen sivu ei näytä 'aikuisempaa' materiaalia lainkaan. Kyseisellä (hyvin mittavalla) sivustolla on myös tarjolla monipuolisempaakin homoeroottista taidetta, mutta kyseessä oleva suosituimpien teosten listaus painottuu hyvin vahvasti perinteisempään mangatyyliseen "nätit pojat pussailee" materiaaliin.
(eihän missään ole edit-namikkaa?)

"Slash on ilmiön länsimainen vastine, jossa hahmot otetaan kirjoitelmien kohteeksi suosituista televisiosarjoista"

Fanfiction on tuolle parempi termi. Slash tarkoittaa vain mies/mies-juttua - oli se sitten tv-sarjasta tahi ei - fanfiction tarkoittaa fanitarinoita; fanien kirjoittamia tarinoita jostain aiheesta. Ja pilkkua viilatakseni: ficcejä (fanfiction --> fic --> ficci) kirjoitetaan Beatlesista Star Trekiin, ei pelkästään televisiosarjoista. :) Harry Potter on yksi suosituimmista fandomeista (minunkin suosikkini).

Slashin naisvastine taas on femmeslash, suomalaisemmin myös femslash. Sitten on vielä semmoinen kuin RPS eli Real Person Slash - vaikkapa Eminem/Ville Valo. (Sairastako? I don't think so. :))

Jos jotakuta kiinnostaa vielä fanfictioniin liittyvät muut tuhat ja yksi termiä, niin Finistä (edellinen viesti ja linkki) ne löytyy --> Finin uutiset --> Ficcejen ikärajat ja sanakirja.

(hitto kun minua ärsyttää tuo "ficcejen". Ficcien, hyvät ihmiset, ficcien.)
Oho :D Anteeksi kun rupesin floodaamaan, typerää tämmöinen. Olin vain huomaamattani jättänyt tuosta lainaamastani lauseesta jotenkin ihmeellisesti pois nuo loput sanat. Mitä lie alitajuntaista pätemisen tarvetta :D

Sorry. x) Taidan mennä nukkumaan, ei näköjään silmät/aivot/kummatkaan toimi enää.
Tämä ketju on päässyt vähän vanhaksi, joten kertoilenpa hiukan yaoin nykytilanteesta. Ja nykytilannehan on se, että SITÄ PURSUAA JOKA PAIKASTA. Vielä vuosi pari sitten yaoi-faneja muutama siellä sun täällä, ja ihan vapaasti saikin olla. En vielä pistänyt pahakseni, että japanilaisesta suosikkianimaatiosarjastani tehtiin homoaiheisia fanitarinoita ja fanipiirroksia; itse asiassa se oli aluksi ihan hauskaa ja homojen oikeuksien kannattajan näkökulmasta jopa suotavaa.

Mutta sitten yaoi muuttui massamuoti-ilmiöksi ja tekemällä tehty homoaiheinen materiaali jäi fanien keksimien homoparien varjoon. Riittää, että sarjassa on kaksi mieshahmoa, ja ne ovat automaattisesti tarinan virallinen pari, tai ainakin yksi virallinen homopari kaikkien muiden virallisten homoparien joukossa. Kahden hahmon homosuhteelle revitään perustelut vaikkapa siitä, että ne käyvät kuumassa lähteessä pesulla yhtäaikaa (Suomessa sentään voi käydä saunassa ilman sukupuolisen leimautumisen pelkoa), ne ovat ystäviä (tai vastaavasti vihamiehiä), jonkin sarjan alku- tai lopputunnusmusiikissa hahmot ottavat tukea toisistaan tai toinen hahmo vaikka heittää toiselle pyyhkeen, että se saa kuivata itsensä hiostavan treenaamisen jälkeen...

Sarjat ovat täysin "heteroita", muutamia homovitsejä lukuunottamatta. Homokohtaus on eri kuin homovitsi; jos sarjassa on homo- tai bi-kohtaus, sarja ei ole enää hetero. Tästä esimerkkinä Neon Genesis Evangelion, jossa päähenkilö lopussa olisi löytänyt itselleen sielunkumppanin samaa sukupuolta olevasta henkilöstä, vaikka aiemmin kovettuikin pelkästä naisten ajattelemisesta. Jos sarjassa on homovitsejä (esim. poikien välinen vahinkosuukko ja sen jälkeinen yökkäyskohtaus tai toisen hahmon punastelukohtaus erittäin feminiisen mieshahmon lähellä), sarja pysyy silti heterona.

Keskiverto yaoifani taitaa olla 13-16-vuotias tyttö, jonka mielestä lempisarjan söpöt päähenkilöpojat ovat ilman sen kummempaa perustelua tarvitsematta aivan ihana "ihQ" söpö homopari, ja vieläpä varmasti sarjan virallinen pari, joka toteutuu tarinan lopussa!(!!!!11) Homoparien fanitus on yleisin fanitusmuoto, ja teinithän tunnetusti seurailevat massan mukana, joten yleisimpänä se pysyneekin (valitettavasti(?)) Nykyään on outolintu, jos ei a) ole minkään parin, keksityn tai virallisen, fani, tai b) fanittaa heteroparia (keksittyä tai virallista). Yaoifani tuo yleensä myös selvästi ilmi sen, että on yaoifani; sitä voi verrata johonkin vanhoilliseen julkaisuun, joka yhtä antamuksella julistaa heteronormatiivisuuttaan. Yaoi vedetään mukaan aivan kaikkeen, sen nimeen vannotaan, sitä hehkutetaan, foorumien käyttäjä- ja allekirjoituskuvat sisältävät kuvia homoilevista hahmoista, ja fanien tekemät tuotokset, eli nämä nk. fanitaiteet, fanitarinat ja fani-animemusiikkivideot, sisältävät poikkeuksetta yaoita.

Netissä on mahdotonta kulkea törmäämättä yaoihin. http://www.deviantart.com antaa hakutuloksiksi myös yaoita (ja yleensä sitä onkin suosituimpien teosten joukossa), vaikka hakisi kuvia Narutosta, Final Fantasystä, Kingdom Heartsista, Leijonakuninkaasta, Baltosta tai Hopeanuoli-koirapiirretystä. Sivustoilla, joille on mahdollista lähettää materiaalia, ei ole minkäänlaista kategoriointimahdollisuutta, on vain aikuismateriaali (veriset, kauhistuttavat, ahdistavat tai hyvin seksuaaliset kuvat), jos sitäkään.Tosin DeviantArtin kuvienpoistopolitiikkaan kyrpiintyneiden tyyppien perustama YaoiGallery sisältää paljon paremmat vaihtoehdot, joilla käyttäjä voi valita, millaista yaoita oikeastaan tahtoo nähdä (kun sitäkin on sitten monelaista) - ja tämä on mielestäni jotenkin surullisenhuvittavaa; yaoita pursuavassa paikassa saa lajiteltua yaoin osa-alueet, mutta muilla sivuilla ei saa edes yaoita pois näkyvistä, vaikka haluaisi.

Sitten vasta tiukat paikat tuleekin, jos erehtyy (millä tahansa sävyllä) sanomaan, että eipä oikeen kiinnosta tuo yaoihehkutus. Syytöksiä alkaa sataa: homofobinen, ahdasmielinen, homovastainen, epätasa-arvoinen, tyhmä. Yaoifanit suuttuvat niin maan penteleesti, ettei mitään rajaa - vaikka yaoinvastainen kommentti olisikin ollut ihan yleinen, yaoifani kyllä muistaa mainita SINUT vastaväitteessään.

Homojen arvo ja oikeudet ovat tärkeitä, mutta mietin, miten niitä edistää se, että 12-vuotias pikkutyttö fantasioi heteropoikahahmojen muuttuvan homoiksi ja harrastavan kiihkeää peppuseksiä, koska se on hänestä niin söpöä? Koko homma tuntuu räjähtäneen käsiin ja menneen mauttomuuksissaan yli jo aikapäiviä sitten, koska nykyään yaoi tuntuu olevan melko aivotonta ihkutusta (lue: sille ei ole mitään perusteita tarinan virallisessa juonessa ja tapahtumissa). Tämä on minusta mennyt jo siihen, että se halventaa sarjan luojaa, itse sarjaa sekä homojen arvoa.

On mukavaa, että tarjolla on myös hyviä tarinoita homorakkaudesta, sillä hyvää, omakohtaista, sujuvaa tarinaa lukee varmasti mielellään kuka tahansa. Kunhan tarina olisi jo lähtökohdiltaan sellainen, ettei sen päähenkilöinä seikkailisi jostain toisesta tarinasta otettuja, homoiksi muutettuja heterohahmoja.

Tämän avautumisen hyöty oli tasan nolla - kunhan avauduin ja kerroin vähän nykytilanteesta, joka tosiaan on mennyt överiksi.
Sellaisia ne pikkutytöt ovat. Jos et halua olla osa heitä, älä välitä. Älä selaa y-gallerya tai devianarttia jos tunnet kuvotusta niiden harrastajia kohtaan. Älä tule täysin asiasta välittämättömien ihmisten foorumille tekemään pesäeroa näihin ihmisiin ja yritä ymmärtää, että useimmilla homoilla on niin hyvä itsetunto että he pystyvät olemaan välittämättä täysin tuntemattomien ihmisten fantasioista.
Juu, tuttu juttu on. Slash on tavattoman suosittu fanfictionin alalaji. Lueksin itsekin silloin tällöin.
Jos homot eivät pidä siitä että heidät on luokiteltu pikkurilli ja perse pystyssä käveleviksi neideiksi, eivät myöskään yaoi-fanit pidä siitä että heidät luokitellaan 12–16 vuotiaiksi teineiksi joidenka mielestä on ihQa kun toinen poika harrastaa peppuseksiä toisen kanssa.

Stereotypiat kunniaan?
Epäilen.
Ah!
Törmäsin kertakaikkisen kammottavan muodonmuutoksen kokemassa Fantasiapelit -liikkeessä hyllyjen välissä tyttö-poika pari(skuntaan)in, jonka tyttöosapuoli valaisi poikaa juurikin siitä, "kun tässä sarjassa on tää tosi ihku poikapari ja poikarakkaus on tosi söpöä, sunkin pitäis lukea..". Iältään tämä 'mangaperhe' oli kuitenkin jo enemmän kuin 15.. ehkä.
Ja hetkeä myöhemmin samaisessa paikassa kolme noin 15-17 vuotiasta tyttöä osti kyseisen aiheisia kirjoja perusteella "tää voidaan ostaa, kun tässä on nää tosi söpöt pojat ja sit mä oon lukenu, että lopussa ne saa toisensa."

Jotta näin.
Hehee...se mitä olen slash-piireistä nähnyt niin niissä kyllä on aika paljon vanhempia ihmisiä (pääosin naisia kylläkin).
Ja olen minä Faken lukenut, vaikka en ole 15-vuotias tyttö...mutta tähän mennessä ainoa yaoi, joten en ole suurkuluttaja :)
No mutta onhan se hienoa, kun on söpöt pojat saa toisensa. :) Eikö? Ei kai sitä tarvi olla itse homo, jotta saa olla sitä mieltä. Minkä ne homoista tykkäävät tytöt sille voi, että ovat tytöiksi syntyneet. Ja parempi, että on olemassa kirjallista, kuvallista ja virtuaalista materiaalia homofanien ilahduttamiseen, niin niiden ei tarvi tunkea nenäänsä oikeassa elämässä ihan joka paikkaan. :)
nameles kirjoitti: "ilmoittaudun kyseisen materiaalin massakuluttajaksi. Etenkin eräs kotimainen kirjoittaja nimimerkiltään zanyaseyes on kirjoittanut äärimmäisen koskettavan söpöilystoorin. Kuviakin tulee selattua 4chanilla ja vastaavissa"

Minäkin olen aivan totaalisen rakastunut Zsanyaseyesiin. Niin IHANIA novelleja, että jalat pettä alta, kun vain ajattelenkin. :D
Herättelen vähän tätä keskustelua ylös, koska olen yhtenä henkilönä pitämässä eräässä tapahtumassa paneelia aiheesta 'Yaoi vastaan oikea elämä'. Tuolla aikasemmin jo oli puhetta siitä, että tilanne on ryöstäytynyt käsistä, ja tuntuu siltä että homma leviää vain enemmän ja enemmän. Pikkutytöille kun ei enää tunnu riittävän ne fiktiiviset hahmot, vaan osa on siirtynyt ihan järjestelmällisesti ihkuttamaan eläviä homopoikia (käytän sanaa poika siksi, koska kuulemma kohteen pitää olla nuorta ja komeaa... ja tykätä tietysti muista samanlaisista). Jos kadulla näkee homoja suukottelemassa, tekisi mieli ottaa valokuva muistoksi. Yaoin merkeissä miittaillaan homobaareissa ja kahviloissa. Animetapahtumissa nämä tytöt taasen pukeutuvat mieshahmoiksi suosikkisarjoiustaan ja "homostelevat" julkisesti tunkemalla kieltä toisen samanlaisen tytön kurkkuun.
Homoja tunnutaan ihannoivan ylitse kaiken ja jotkut toivoisivat olevansa myös itse poikia. Mutta syynä on vaan se homous eikä edes mikään syvempi sukupuol-identiteetin iristiriita (okei, poikkeuksia voi olla, mutta tuo on se yleisin normi). Mutta asialla sitten on toinenkin puoli. Osa tästä ihannoivasta laumasta on kaikesta ihannoinnista sitä mieltä, ettei homoilla kuitenkaan saa olla samoja ihmisoikeuksia. Järkytyin aika pahasti kun erään foorumin keskustelussa oli, että Pride-paraatit pitäisi kieltää lailla. Perusteluina oli vähän sitä sun tätä.
Okei, yleistän ehkä aika rankasti. Mutta fakta on se, että kuvaukseni kaltaisia faneja on kaikesta huolimatta olemassa. Kaikki esimerkit on joko todettu itse sivusta seuraten (ja päätä hakaten seinään), tai luettu erinäisistä foorumeista.

Ja muutenkin yleisesti ottaen yaoin fiktiivinen kuva homoista/homoudesta on sekottunut todelliseen elämään. Homoparista toinen on se joka vääntää ja toinen on alla ja ulisee julmetun punastuksen kanssa (seme ja uke). Ja tämä järjestys _ei_koskaan_ muutu. Kaksi alistuvaa ukea keskenään on kauhistus. Kerran sain vastakommentiksi tuosta seme/uke asettelusta sen, että "kouluissa pitäisi olla sit parempi valistus vähemmistöistä". No mitä tähän nyt koulua sotkea kun se perimmäinen syy on ihan jossakin muualla...

Palatakseni takaisin tuohon paneeli-aiheeseen, haluaisinkin kysyä kanssaeläjiltä että mitä mieltä te olette siitä että elävistä homoista on tullut pikkuteinien viihdettä ja päiväunien kohteita? Oletteko itse joutuneet "fanituksen" kohteeksi tilanteessa tai toisessa? Ja haluaisin ylipäätään lisää kommentteja miten yaoihin suhtaudutaan meikäläisten piirissä ylipäätään.

Lopuksi voin vielä sanoa että Bara, eli miesten tekemää yaoita miehille, on oikein kelpo luettavaa, jos pää meinaa hajota sokerinhuuruiseen punasteluyaoihin. ;) (Barasta nämä teinixit taasen eivät pidä koska isot miehet keskenään on ällöi, varsinkin jos ne on karvaisia)
Anteeksi, pakko ottaa osaa keskusteluun.

Eli siis minulla on synkkä ja pimeä menneisyys slashin maailmassa, ei niinkään yaoin. Kerron vaikka elämäntarinani.

Pari vuotta sitten 15-vuotiaana löysin fanfictionin ihmeellisen maailman. Olin kauan etsinyt sitä, että minne voisin kirjoitella itse keksittyjä tarinoita lempikirjoistani. Ystäväni valaisi minua tässä ja innostuin ficcaamisesta niin, että siitä tuli lähes riippuvuus. Eniten pidin Harry Potter-ficeistä, koska olin lukenut kirjat useaan kertaan ja aina pitänyt niistä.

Slash ei ole koskaan merkinnyt minulle "ihkutusta". En lue sitä, koska haluan kuvitella päässäni kaksi söpöä poikaa pussailemassa. Haloo, tykkään enemmän tytöistä, en saa sen suuremmin kiksejä hyvännäköisistä pojista.
Mutta missä minä itse rakastuin slashissä, oli se tunne. Hyvä fic oli kuin hyvä kirja, siihen jäi koukkuun ja se piti lukea yhä uudestaan ja uudestaan. Olen aina samaistunut hahmoihin voimakkaasti, mikä sai minut ficin edetessä nauramaan, ihastumaan, itkemään... Slash ei oikeastaan ollut koskaan pääasia ficissä, vaan kahden hahmon välinen rakastuminen ja muu tunteiden ja tapahtumien myrsky, olivat ne sitten tyttö ja poika, poika ja poika tai tyttö ja tyttö. Kallistuin tosin enemmän tuohon poika ja poika asetelmaan, sillä en voinut jättää yhtä varsin mehukasta paritusta rauhaan hahmojen ristiriitaisuuden takia.

En milloinkaan julistanut ficcausharrastustani maailmalla, sillä tiesin, että minut leimattaisiin heti "ihkuttajaksi". Olin myös erittäin epäsosiaalinen "niissä piireissä", sillä en oikein koskaan antanut palautetta tarinoille tai osallistunut mihinkään "yhteisiin tapahtumiin". Olin eräänlainen hylkiö, joka joskus julkaisi jotain tarinoita. Tosin voin kehaista, että yksi tarinani saavutti suuren suosion (ihmiset sanoivat tulostaneensa sitä, jotta voivat lukea sitä muulloinkin..).

Ficcaus oli erittäin hyvä harrastus siinä mielessä, että sinä aikana kehityin huomattavasti kirjoittajana. Sain tarinoistani hyvää palautetta, opin kielioppisäännöt kantapään kautta, sanavarastoni laajeni entisestään, osasin paremmin "kertoa tarinaa" eli tehdä osuvia kuvauksia ja hahmotella tarinan kulun sekä englantini parani todella paljon pyöriessäni englanninkielisillä sivustoilla. Slashin lukeminen siis auttoi minua saamaan paremman otteen kirjoittamisesta.

Voin vielä lisätä, että itse inhoan näitä ihkuttajia. He saavat minut häpeilemään sitä, että itsekin luen slashia. Minua kun kiinnostaa tarinoissa enemmän se itse juoni, ei poicaraggaus.

Ja mitä tähän top/bottom asetelmaan, punastelemisiin ja happy endingeihin tulee, en pidä niistäkään. Nykyään saa etsimällä etsiä, että löytää juonellisesti kehittyneen ficin, joka ei toista samaa juonta kuin tsiljoona muutakin. Yleensä ne ovat vanhempaa slashiä - nykyään kirjoitustaidoiltaan heikot "ihkuttajat" tunkevat tusinakamaa jo cd-asemasta ulos.

Aikaisemmin mainittua zsanyaa suosittelen, vaikka kyseinen kirjoittaja jätti hommansa jo aikoja sitten. Hänen tarinansa ovat loistavia, vaikka ehkäpä joskus hieman liikaa "punastelevuuteen" kallistuvia.

Pitkä jorina ja ehkä sekavakin, toivottavasti ymmärsitte pointtini. Ehkä hieman eksyin aiheestakin.
Gerdhuld on hyvä esimerkki: Slash ja ficcailu on teinityttöjen muotiharrastus, kehittävä ja antoisa, mutta totta vain omassa mikrouniversumissaan. Itse en ole tuon kohderyhmää, enkä jaksa ärsyyntyä tai ihastua slashiin/yaoihon sen enempää kuin no vaikka japanilaiseen muotimusiikkiinkaan. Se on harrastus, joka varmasti antaa jotakin harrastajalleen, mutta ulkopuolelta katsottuna varsin koomista toimintaa. Silti, tytöt pitäkööt poikaromanssinsa. Homous ei määritä identiteettiäni niin kovin, että olisin mustasukkainen siitä niille, jotka harrastavat sitä vain ihquttamalla. Homotodellisuuden (joka muuten myös on totta vain omassa mikrokosmoksessaan) kanssa ihquttamistodellisuudella ei ole paljoakaan yhteistä: tyttö saattaa olla suvaitsevainen homoja kohtaan vain niiltä osin joilta se sopii hänen lempisarjaansa. Tai sitten hänellä on suvaitsevainen maailmankatsomus erilaisia ihmisiä kohtaan, tai jotakin tuolta väliltä.
Voisiko tämän asian tiivistää niin, että homomies on noille tytöille pelkkä fetissi?
Eii sillä fetissi liittyy ensisijaisesti seksiin ja seksuaalisuuteen, yaoi taas vaikuttaa suurien tunteiden tasolla.
Mielenkiintoista, olen ajatellut että transfanit ovat jotenkin tuonlaisia.
Noita gerdhuldin kuvaamia ilmioitä olen itsekin seurannut, vaikken varsinaisesti slashia tai fanficcia olekaan kirjoittanut tai edes kauheasti lukenut...mutta kun sekalaisissa genre-fandom-piireissä on tullut pyorittya niin ilmioihin ja tekijoihin tormää.

Ja tuo on kyllä totta että kyseessä on vahvasti harjoittelualusta kirjoittamiselle ja arvelenkin yhä kasvavalla osalla scifi-fantasia-yms-kirjoittajilla olevan fanfic-tausta. Fanfic on vanhempi ilmio kuin Internet mutta jälkimmäisen kehittyminen ja yleistyminen on ehdottomasti vaikuttanut edellisen kasvuun...
Ja gerdhuldin viestistä tuli mieleen yksi piirre mikä varmastikin vetää slashia sinne poika/poika-suhteiden piiriin: suuressa osassa (genre)fiktiota miehet ovat pääosissa ja nämä ovat paremmin kehiteltyjä hahmoja kuin naiset. Miesten väliset ystävyyssuhteet ovat myos paremmin kuvattuja kuin mies-naissuhteet, joten näitä on sekä helpompi että kiinnostavampi kehitellä kuin mies-naissuhteita. Slash-fiktion syntysijana pidetään Star Trek-fanficcaajia ja Kirk/Spock-tarinoista koko laji sai nimensä...koska ei siinä alkuperäisessa Trekissä ollut mitenkään kauheasti vakiintuneita naishahmoja joista kirjoittaa, ja vaikka osa kirjoittajista keksi omia hahmojaan (mm. legendaarinen Mary Sue) niin vakiintuneet hahmot olivat kuitenkin vakiintuneita.

Mutta joo...Internetin kehitys vaikuttaa tähänkin alakulttuuriin, ja kirjoittajien ja tekstin määrä on epäilemättä kasvanut valtavasti, ja nimenomaan sinne nuorempaan ja keskenkasvuisempaan suuntaan, mikä sitten johtaa tyylimuutoksiin (nuoremmat harrastajat ovat yleensä jyrkempiä genrerajojen ja konventioiden kannattajia kaikki-muu-on-paskaa-ajattelulla ja samalla eivät ole vielä ehtineet lukea niitä tuhatta samanjuonista tarinaa että olisivat kyllästyneet...)

Yaoista...aiemmin seurasin ahkerasti glbt-sarjakuvaharrastajien keskusteluja jolloin kun yaoi oli vielä uusi juttu niin siihen suhtauduttiin hyvinkin positiivisesti, nykyään en tiedä...ehkä se on vähän sama juttu kuin niissä DTM-turisteissa jotka tulevat katsomaan että tuossa on homo, tollainen se on, kato. Pienissä määrissä ihan jees että ihmiset ovat avoimempia mutta jossain vaiheessa se eläintarha-ilmio käy rasittavaksi...