Muutoksia Oscar-gaalaan
[ Varoitus: voi sisältää pieniä määriä Brokeback Mountain -paljastuksia ]
Brokeback Mountain kisaa palkinnoista useissa kategorioissa Oscar-juhlissa. Heath Ledger on miespääosaehdokkuutensa ansainnut. Mutta sääli Jake Gyllenhaalia, joka joutuu tyytymään miessivuosaehdokkuuteensa. Miessivuosa? Homoelokuvassa ei oikein voi antaa toiselle miespääosanesittäjälle jäljelle jäänyttä naispääosaehdokkuutta. Ja ilmeisesti tapana on olla nimeämättä kahta miespääosaehdokkuutta samalle elokuvalle. Jos Jake Gyllenhaal olisi näytellyt huonommin ja olisi näin jäänyt kokonaan ilman palkintoehdokkuutta, kiusallista ongelmaa ei olisi syntynyt.
Heteroelokuville luodut palkintokategoriat ovat selvästikin liian ahtaat. Miten tämän olisi voinut hoitaa paremmin? Ilmeinen ratkaisu olisi top- ja bottom-palkinnot. Jos kategoriat olisivat käytössä jo tänä vuonna, Heath Ledger olisi ehdolla parhaasta top-roolista ja Jake Gyllenhaal parhaasta bottom-roolista. Uusia kategorioita voisi käyttää myös lesbo- ja heteroelokuvissa. Heta Niskavuoren tapaisat voimakastahtoiset naisroolit saisivat top-palkintoja siinä missä Kummisedän Don Vito Corleonekin.
Ei vainkaan. Topit ja bottomit ovat valtapeliä eivätkä sovi nykyaikaisiin, tasapuolisen kohtelun (equal opportunity) rooleihin. Ehkä pitäisi jakaa vain yksi palkinto parhaalle näyttelijälle, joka voi olla mies- tai nais- tai top- tai bottom- tai jokin muu rooli. Pois turhat lohdutuspalkinnot, niin palkintogaala voi keskittyä olennaisimpaan eli hyvin harjoiteltuihin musiikki- ja tanssiesityksiin. Kansa vaatii muutosta väsyneeseen nykymenoon! Sauli, Sauli!
Naurettavaa saivartelua!
Oscareissa ei todellakaan ehdokkuuksia jaeta "heteropareittain" leffakohtaisiin mies- ja naispääosiin. Moni leffa, joissa vahvat samaa sukupuolta olevat pääroolit ovat saaneet ehdokkuuden samassa kategoriassa. Hyvä esimerkki Thelma & Louise: sekä Susan Sarandon että Geena Davis ehdokkaina naispääosasta.
Itse asiassa Brokebackin näyttelijäehdokkuudet eri kategorioissa luultavasti vahvistavat sen mahdollisuuksia voittoon: saman kategorian ehdokkuus usein jakaa äänet niin, ettei kumpikaan ehdokkaista lopulta palkintoa saakaan (case: Thelma & Louise)
Kiitos korjauksesta. Samaan kategoriaan voi siis nimittää useitakin ehdokkaita samasta elokuvasta.
Tämä ei kuitenkaan ollut pääasia. Yritin parodisoida viime viikkojen tunnelmia, joita ovat hallinneet Idols-tyyppinen presidentinvaalikampanja ja Brokeback Mountainin mahdollisuudet Oscar-kisoissa. Listaan voisi lisätä Euroviisukarsinnat ja islam vs. kristinusko. Kilpailusta, pärjäämisestä ja vastakkainasettelusta on tullut niin keskeinen osa nyky-yhteiskuntaa, että sen lainalaisuuksiin ja lieveilmiöihin joutuvat alistumaan jo politiikka ja taide. Yksi lieveilmiö on mielipiteiden kärjistyminen, suoranainen kiihkoilu. Kun presidenttiehdokkaan tukijoukkoa ei erota Jokereitten kannattajista Hartwall-areenan katsomossa, voi kysyä, onko menty liian pitkälle.
Minulle on samantekevää, kuinka monta palkintoa Brokeback Mountain kerää. Eiköhän se ole jo saavuttanut enemmän kuin kukaan uskalsi odottaa. Elokuvassa ja novellissa on molemmissa sama hienopiirteisesti kerrottu traaginen rakkaustarina, joka voisi sattua myös täällä ahdistusta täynnä olevassa koto-Suomessa. Ei ole oikein latistaa elokuvaa ja sen tarinaa pelkäksi homoagendaksi, joka kilpailee vastakkain heteroagendan kanssa. Jos tarinalla oli jokin sanoma, niin sitten se, että uskaltaa elää ja antaa toistekin elää, ilman kategorioita.
Omasta puolestani kiitos Juksterille "naurettavasta saivartelusta" - se oli naurattavaa.
Omasta mielestäni kyseesä ei myöskään ollut ensisijaisesti "homoelokuva"
vaan traaginen rakkaustarina. Piti oikein toisen kerran käydä katsomassa että sai
tuon "homohypen" vähän sivummalle leffan seuraamisesta.
Mut toivon kyllä että oscareita tulee, kun niitä kerran jaossa joka tapauksessa on.
Oikeastaan aivan ensisijaisesti kyse on nimenomaan "homoelokuvasta". Eihän tarinassa olisi mitään traagista ilman homoelementtiä. Koko tarina perustuu juuri siihen, että kyseessä on miespari, joka elää homovihamielisessä ympäristössä. Jos tarina olisi kertonut heteroparista niin traagisuutta tai vastoinkäymisiä ei olisi ollut. Elokuvahan kertoo nimenomaan homoseksuaalisista miehistä, jotka ympäröivän yhteiskunnan painostuksen alla joutuvat piilottelemaan todellista olemustaan ja hankkiutumaan kulissiavioliittoihin (taitaa muuten olla edelleen totisinta totta monien homojen kohdalla, vaikka edistystäkin on tietysti tapahtunut). Toki voi myös ajatella, että elokuva kertookin kahdesta bi-miehestä eikä homoista, mutta oleelliseksi silti jää se seikka, että kyseessä on kahden _samaa_ sukupuolta olevan henkilön välinen rakkaus, ja siksi elokuva nimenomaan on ns. "homoelokuva".
Toisaalta voidaan tietysti pohtia, että mitä oikein saavutetaan nimeämällä jokin elokuva "homoelokuvaksi". Mitä lisäarvoa se elokuvalle tuo? Eihän esimerkiksi jostain etnisestä ryhmästä kertovaa elokuvaa nimitetä kyseessä olevan etnisen ryhmän mukaan. En ole esimerkiksi kuullut kenenkään nimittävän "intiaanielokuvaksi" sellaista elokuvaa, jonka päähenkilöt sattuvat kuulumaan Amerikan alkuperäiskansoihin.
...
Brokeback Mountainin traagisuus ei johdu homofobiasta vaan Ennis del Marin lapsuudesta juontuvista peloista, joita hän ei pysty voittamaan. Kun Jack Twist ehdottaa muuttamista yhteen yhteiselle karja- ja hevostilalle, Ennis tyrmää idean:
"Whoa, whoa, whoa. It ain't goin a be that way. We can't. I'm stuck with what I got, caught in my own loop. Can't get out of it. Jack, I don't want a be like them guys you see around sometimes. And I don't want a be dead."
Kun miehet tapaavat viimeisen kerran, Jack sanoo Ennisille:
"Tell you what, we could a have a good life together, a fuckin real good life. You wouldn't do it, Ennis, so what we got now is Brokeback Mountain. Everything built on that."
Traagista on se, että moni ajattelee yhä edelleen kuten Ennis myös oikeassa elämässään, ei vain Hollywood-elokuvassa.
Juksteri kirjoitti: "Brokeback Mountainin traagisuus ei johdu homofobiasta vaan Ennis del Marin lapsuudesta juontuvista peloista, joita hän ei pysty voittamaan."
Ennisin lapsuudenaikaiset kokemukset ja niistä juontuva pelko puolestaan johtuu.. mistä? No tietenkin ympäröivän maailman homofobiasta ja erilaisuuteen kohdistamasta väkivallasta. Ennis rajoittaa elämäänsä sen perusteella ja pyrkii suojelemaan itseään ja rakastaan. Ennisin ja Jackin suhde kaatuu siis juuri ympäristön vihamielisyyteen.
Ymmärrän, mitä Ilopilleri ajaa takaa. Mutta rajansa silläkin, miten paljon voi syyttää muita omasta saamattomuudestaan. Jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä. Eivätkä tarinan tapahtumat sijoittuneet vaikkapa nyky-Iraniin. Kun on tahtoa, on myös keinoja.
Brokeback Mountainin voi näköjään tulkita monellakin tavalla. Se ei herättänyt ainakaan minussa katkeruutta vaan korkeintaan myötäsurua.
En koe olevani katkera. Kunhan toin esille mielestäni tärkeän seikan kyseisessä tarinassa. =)
Siinä olet kyllä aivan oikeassa, että elokuvan voi varmasti tulkita monellakin eri tavalla.
Piti vielä kommentoida sen verran, että 1960-luvun USA oli asenneilmastoltaan varmaankin melko lähellä nyky-Irania. Varsinkin ns. "Raamattuvyöhykkeellä". Kuulemani mukaan kyseisellä alueella suhtaudutaan edelleen melkoisen nuivasti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin.
Enkä ihan heti menisi haukkumaan saamattomaksi ihmisiä, jotka ympäristön vihamielisyyden vuoksi valitsee oman hengissäsäilymisensä takaamiseksi piilottelevan elämäntavan. On tietenkin helppo sanoa niin suhteellisen turvallisesta ja tasa-arvoisesta nyky-Suomesta asioita katsellen, mutta sanoisin, että ihmiset on usein valmiita tekemään mitä ihmeellisempiä asioita pysyäkseen hengissä. Jokainen on oman onnensa seppä - tiettyyn rajaan saakka. Ihminen on pieni, eikä kukaan voi potkia tutkainta vastaan jos olosuhteet ovat yksinkertaisesti ylivoimaiset.
Tai voi tietenkin, jos on valmis kantamaan marttyyrin viittaa.
