- 1 / 6
- smo
- 27.1.2006 20:13
Kohta ollaan tarvottu vuoden pimein aika läpi. Tammikuu vaihtuu helmikuuksi muutaman päivän päästä. Ei aikaakaan, kun jäät lähtevät, lumet sulavat ja talven aikana kinoksiin kasautunut koirankakka rupeaa muistuttamaan olemassaolostaan - hajun muodossa. Kevät. Ja pian on kesä. Keväällä on tapana ruveta miettimään kesälomia, kesäsuunnitelmia ja muita kesäjuttuja. Kalenteri kertoo, että kesällä 2006 järjestettäisiin Suomen pääkaupungissa Helsingissä Pride-tapahtuma. Päivämäärä olisi 26.6. - 2.7.2006. Kauheasti ei ole asiasta vaan vielä ääneen puhuttu. Miksi ei?
Päivämäärä ilmoitettiin hyvissä ajoin. Alkukesällä 2005 pidettyä suunnittelutilaisuutta ja sitä seurannutta kutsua "lomien jälkeiseen" uuteen tilaisuuteen pidin myönteisenä merkkinä siitä, että priden oikeasta kehittämisestä voitaisiin alkaa puhua. Lomat tulivat ja menivät - ja kohta jo uudetkin. Uutta suunnittelutilaisuutta ei ilmeisesti tule? Tai sitten mm. minua ei kutsuttukaan uusiin tilaisuuksiin. Olen kyllä ilmaissut kiinnostukseni olla ideoimassa ja tuomassa esiin käsityksiäni tapahtuman suunnittelussa.
Jos koko touhua aiotaan pyörittää vapaaehtoispohjalta, niin pitää muistaa sellainen juttu, että yleensä kovin moni ei ole halukas tekemään ilmaiseksi työtä. Raadannalle pitää olla täkynä elämänlaadun paraneminen. Parempaa elämää saa mm. yhteiskunnallista tilannetta muuttamalla, rahalla ja lyhytaikaisesti myös onnistumisen elämyksillä. Tekemisen ilokin on yksi tällainen täky. Rahaa tienatessaan voi sietääkin vähän ikävämpiä asioita, mutta vapaaehtoistyössä noiden muiden toteutumiseen olisi syytä kiinnittää erityistä huomiota.
Kesän 2004 pride-viikolla oli ihan mukavia eri tahojen järjestämiä tapahtumia ja ohjelmanumeroita. Kulkue ja puistojuhla ovat "suurelle yleisölle" näkyvimmät tapahtumat. Lauantain kulkue ja puistojuhla valitettavasti vesittyivät sateen sattuessa. Kurjaan keliin jotenkin varautumalla etenkin puistojuhla olisi ollut pelastettavissa. Kulkueen pelasti hampaat irvessä marssinut kulkueväki. Suomen kesä on lyhyt, mutta onneksi melko vähäluminen.
Silti täytyy todeta... Ei tätä hommaa näin tehdä. Jos ei ole aikaa, annetaan toisten ihmisten kehitellä ratkaisuja asiaa edistäviin kysymyksiin, puuttumatta (ajan puutteesta huolimatta) jokaiseen yksityiskohtaan. Jos ei ole rahaa, ei heitellä kapuloita rattaisiin, vaan mietitään yhdessä, miten jonkin asiaa edistävän kysymyksen voisi ratkaista vähemmällä rahalla. Jos ei opita kuuntelemaan tai haluta kuunnella, on tuloksena se, ettei kukaan halua tehdä mitään. Jos taas homma tehdään ammattimaisin voimin, voisin kuvitella, että tiedotus olisi jo käynnissä.
Minä koen Pride-tapahtuman hyvin tärkeäksi. En sellaiseksi, joka on pakko järjestää sen itsensä vuoksi, vaan paremminkin sellaiseksi, jonka avulla voidaan nostaa esiin ajankohtaisia seksuaalivähemmistöjä koskettavia teemoja. Koen priden myös sellaiseksi tapahtumaksi, josta jokainen seksuaalivähemmistöön kuuluva voisi löytää jotain kiinnostavaa. Tämä edellyttää avointa mieltä järjestävältä taholta ja myös avointa suhtautumista kaikkiin tahoihin - niin yhteiskunnallisiin, poliittisiin kuin myös kaupallisiin. Jos nurkkakuntaisuudesta ei päästä eroon, nysvätään vielä 2026 pikkuasioiden kanssa. Parhaimmillaan myös valtaväestöön kuuluvat kokisivat priden kiinnostavana. Siitä ollaan meillä kaukana.
Yksi asia minulla on nyt päällimmäisenä mielessäni. Voi olla, että näitä asioita on jo mietitty, mutta minä en ole siitä kuullut: Voisiko ajatella "puistojuhlan" tuomista Kaisaniemen pusikoista ihmisten ilmoille, vaikkapa Lasipalatsin ja vanhan bussiaseman väliselle uudelle kansalaistorille? Tuo aukio on kaupungin päättäjien visioiden perusteella kuin nakutettu "puistojuhlan" pitämiselle. Ja sinne eksyisi kenties Kaisaniemen puistoa helpommin kaupunkilaisia tutustumaan. Sellainen olisi omiaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi.
Miksi näistä asioista ei puhuta ääneen?
Päivämäärä ilmoitettiin hyvissä ajoin. Alkukesällä 2005 pidettyä suunnittelutilaisuutta ja sitä seurannutta kutsua "lomien jälkeiseen" uuteen tilaisuuteen pidin myönteisenä merkkinä siitä, että priden oikeasta kehittämisestä voitaisiin alkaa puhua. Lomat tulivat ja menivät - ja kohta jo uudetkin. Uutta suunnittelutilaisuutta ei ilmeisesti tule? Tai sitten mm. minua ei kutsuttukaan uusiin tilaisuuksiin. Olen kyllä ilmaissut kiinnostukseni olla ideoimassa ja tuomassa esiin käsityksiäni tapahtuman suunnittelussa.
Jos koko touhua aiotaan pyörittää vapaaehtoispohjalta, niin pitää muistaa sellainen juttu, että yleensä kovin moni ei ole halukas tekemään ilmaiseksi työtä. Raadannalle pitää olla täkynä elämänlaadun paraneminen. Parempaa elämää saa mm. yhteiskunnallista tilannetta muuttamalla, rahalla ja lyhytaikaisesti myös onnistumisen elämyksillä. Tekemisen ilokin on yksi tällainen täky. Rahaa tienatessaan voi sietääkin vähän ikävämpiä asioita, mutta vapaaehtoistyössä noiden muiden toteutumiseen olisi syytä kiinnittää erityistä huomiota.
Kesän 2004 pride-viikolla oli ihan mukavia eri tahojen järjestämiä tapahtumia ja ohjelmanumeroita. Kulkue ja puistojuhla ovat "suurelle yleisölle" näkyvimmät tapahtumat. Lauantain kulkue ja puistojuhla valitettavasti vesittyivät sateen sattuessa. Kurjaan keliin jotenkin varautumalla etenkin puistojuhla olisi ollut pelastettavissa. Kulkueen pelasti hampaat irvessä marssinut kulkueväki. Suomen kesä on lyhyt, mutta onneksi melko vähäluminen.
Silti täytyy todeta... Ei tätä hommaa näin tehdä. Jos ei ole aikaa, annetaan toisten ihmisten kehitellä ratkaisuja asiaa edistäviin kysymyksiin, puuttumatta (ajan puutteesta huolimatta) jokaiseen yksityiskohtaan. Jos ei ole rahaa, ei heitellä kapuloita rattaisiin, vaan mietitään yhdessä, miten jonkin asiaa edistävän kysymyksen voisi ratkaista vähemmällä rahalla. Jos ei opita kuuntelemaan tai haluta kuunnella, on tuloksena se, ettei kukaan halua tehdä mitään. Jos taas homma tehdään ammattimaisin voimin, voisin kuvitella, että tiedotus olisi jo käynnissä.
Minä koen Pride-tapahtuman hyvin tärkeäksi. En sellaiseksi, joka on pakko järjestää sen itsensä vuoksi, vaan paremminkin sellaiseksi, jonka avulla voidaan nostaa esiin ajankohtaisia seksuaalivähemmistöjä koskettavia teemoja. Koen priden myös sellaiseksi tapahtumaksi, josta jokainen seksuaalivähemmistöön kuuluva voisi löytää jotain kiinnostavaa. Tämä edellyttää avointa mieltä järjestävältä taholta ja myös avointa suhtautumista kaikkiin tahoihin - niin yhteiskunnallisiin, poliittisiin kuin myös kaupallisiin. Jos nurkkakuntaisuudesta ei päästä eroon, nysvätään vielä 2026 pikkuasioiden kanssa. Parhaimmillaan myös valtaväestöön kuuluvat kokisivat priden kiinnostavana. Siitä ollaan meillä kaukana.
Yksi asia minulla on nyt päällimmäisenä mielessäni. Voi olla, että näitä asioita on jo mietitty, mutta minä en ole siitä kuullut: Voisiko ajatella "puistojuhlan" tuomista Kaisaniemen pusikoista ihmisten ilmoille, vaikkapa Lasipalatsin ja vanhan bussiaseman väliselle uudelle kansalaistorille? Tuo aukio on kaupungin päättäjien visioiden perusteella kuin nakutettu "puistojuhlan" pitämiselle. Ja sinne eksyisi kenties Kaisaniemen puistoa helpommin kaupunkilaisia tutustumaan. Sellainen olisi omiaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi.
Miksi näistä asioista ei puhuta ääneen?