vähän rajumpaa musiikkia

Mä olen kattelut täällä tätä vähän kaueminkin ja huomannut, etten ole löytänyt mitään asiaa mistään musiikista mikä muakin kiinnostaisi. En tiedä missä vika, mutta eikö kukaan täällä kuuntele Marilyn Mansonia, System of A Downi, tai joitain vastaavia bändejä joilla on asiaa.

Yleisesti aihetta bändeistä joilla on asiaa sanoituksissa.

Harva homo kuuntelee heavyä, kun ollaan niin ahdaskatseisia. Sitten katsotaan neävartta potkin kun kritisoidaan Madonnaa

Laitetaan listaa, ei paremmuus järjestyksessä

Rammstein
Iron Miaden
Marilyn Manson
Cradle of Filth
Dimmu Borgir
NiN
Gamma Ray
Napalm Death
Ministry
Him
Slayer

huttupuolelta ainoastaan
Kraftwerk
Pet Shop Boys
Depeche Mode

Minun musiikkimaku ei ole riippuvainen siitä mikä minä olen. Olen homo, sillä siisti ja kuuntelen heavyä

Mä kuuntelen metallia, mut sitä oikeeta!
http://www.darkelucidation.com/index.php

Tämä aihe aina välillä putkahtelee pinnalle. Joten tuntuu että niitä metalli-homppeja on suomessa ainakin kymmenkunta kappaletta :)

Oma musiikkimakuni kulkee enimmäkseen tuolla pimeyden puolella eli blackissa, deathissa ja muissakin alatyyleissä joissa kitara osataan laittaa itkemään tuskasta, mutta en silti karsasta rock-, pop- tai konemusiikkipuoltakaan. Erilaista musiikkia erilaisiin tunnetiloihin.

Melodinen metalli on aina ollut sydäntä lähellä, kunhan ei örinälaulua ole. Se on ainoa musatyyli, mikä saa mut tuntemaan itseni eläväksi, vaikka pehmeämpää on joskus koitettu kuunnella. Nuorena soitin rumpuja bändissä, joka soitti tällaista. Eli tuplabasareita ja korkealta / kovaa. Onhan metallihomoilla jopa julkinen edustava roolimalli, Rob Halford. Mä olen aina tykännyt tehdä asioita, mitä homon ei kuuluisi tehdä, mennä vähän omia teitä, siksipä tykkään kai metallistakin.

Stay metal!

Minä liputan myös melodisen hevin ja puhtaan laulun puolesta. Örinä vokalisoinnista en pidä. Melodisesta musiikista pidän noin yleensä muutenkin.

\o/

Hyvä, hyvä. Jes! Raskas musiikki kunniaan, vaikka en kyllä tykkää itse ollenkaan sellasesta himo sankarihevistä, mutta sekin menee kaks minuuttia kerrallaan.

Asiaa sanoituksissa? Hevissä? Mitä tämäkin nyt sitten taas tarkoittaa? Samat asiat ne toistuu joka puolella, tapa esittää vain on eri ja yksi tykkää yhdestä ja toinen ei tykkää hevistä.

Ministry No W sanat
"If this is really living
Why am I so unforgiving
Half the world is down the toilet
Half on it's way.

Well if I had a dollar for
Everytime he hollers:
"Trust us with your hearts and minds"
Or I'll make you pay

TRUST ME

Ask me why your feeling screwed
And I'll give you an answer
There's a Colin, Dick and Bush
Justa hammerin' away

Ask me why you feel decived
And stripped of all your liberties
It doesn't take a genius
To explain that today

TRUST ME"

Minun mielestä tässä on enenmän sanomaa kuin yhdessäkään Madonnan kappaleissa

hyviä "raskaimpia" bändejä on mm. KoRn,Marilyn Manson... Ja on monia muitakin, mutta nuo kyseiset iskevät minuun :D

Musiikimausta on aina kivaa kiistellä kun yleensä (melkein) kaikki ovat oikeassa.

Vähän rajumpaa musiikkia? Diamanda Galas tuli heti mieleeen, "Vena Cava" totaalinen kokemus.
Alkuaikojen Einsturzende Neubauten, Nitzer Ebb, Nick Cave ja Birthday Party.Tuota Mute osastoa ylipäätään.
Mana Mana "Totuus Palaa".
Depeche Moden "Violator" muistaakseni äänestettiin jonkin hevilehden(Kerrang?) äänestyksessä vuoden tai kaikkien aikojen raskaimmaksi levyksi.
Heavy ei ole koskaan kolahtanut mutta en usko tuon johtuvan "ahtaasta katseestani" vaan Helvetin Hyvästä Musiikkimaustani.

"Polttakaa disco, hirttäkää deejii, musiikki mitä ne lakkaamatta soittaa ei kerro mitään minusta ja minun elämästäni."

Kappas, Dreamly!
Polttakaa disco...
...sillä kuolema voi tulla yllätyksenä.

Joo, toisinaan kuvittelen olevani Maria Magdaleena.

Olispa edes 1 homoajanviettopaikka (lue baari) missä soitettaisi muuta kuin iskelmiä,euroviisuja, ns. homopoppia, konetta tai teknoa. Kaipaan edes rokkia, hevi voi olla jo liikaa pyydetty..

Joo... Hevissä on joskus sanomaa. Joidenkin bändien biisit on hyvin poliittisia, toisien ei. Hevarit on kaikessa in your face -asenteessaan aina uskaltanut puhua epäkohdista, mistä monet eivät. Toiset sitten menee tuohon lohikäärme ja fantasia -linjalle, tai seksiä ja huumeita -linjalle... Mutta ei kai musaa pelkästään sanoman takia kuunnella vaan fiiliksen. Sankarihevikin menee, joskus on ihan hyvä tuntee itsensä sankariksi. :) Metalliakin on sitten progressiivista joka tarjoo musiikillista haastetta, jos pitää metallia junttina. Vaikka Dream Theater.

Rokki kai mielletään vähän machoksi, siksi monet homot katsovat, että he eivät "saa kuunnella" rokkia.

Vaikkapa Metallican, tuon metallin ehkä suurimman bändin, vanhemmat levyt olivat hyvin poliittisia... Sanomista löytyy huumeidenvastaista (Master of Puppets... "Breakfast on a mirror..."), sodanvastaisia (Disposaple Heroes "Twenty one, only son, but he served us well, bred to kill, not to care, do this as we say...", One), järjestäytyneen uskonnon vastaisia (Leper Messiah), laitostumisen ja mielenterveydellisen ylilääkittämisen vastaisia (Sanitarium), kuolemantuomion vastainen (Ride The Lightning), itsemurhan vastaisia (Fade to Black), oikeuslaitoksen korruptoitumista vastustavaa (...And Justice For All "Justice is raped, justice is gone..."), ympäristön tuhoamista vastustavia (Blackened), kasvatuksellista aivopesua vastustavaa (Dyer's Eve.. "Dear mother, Dear father... cut by wings before I learned to fly.")

Metalli on aina ollut nuorten vihasten miesten (ja naisten) musiikkia, ja mä oon aatellut, että kellä muulla on yhtä paljon syytä olla vihainen, kuin syrjityillä homoilla. Mun mielestä joku Madonna ei oikein tulkitse niitä tunteita, mitä mä oon ikäni tuntenut. Mut kukin tyylillään....

Metallicakaan ei ole homovastainen bändi, levyttiväthän he Freddie Mercuryn "Stone Cold Crazy" -coverin ja soittivat sen Freddien muistokonsertissa, tosin omalla rankemmalla tyylillään.

Metal Gay kirjoitti:

"Rokki kai mielletään vähän machoksi, siksi monet homot katsovat, että he eivät "saa kuunnella" rokkia."

Samaa pätee myös hevin kuunteluun. Itse olen koko ikäni kuunnellut heviä välittämättä sen enempää mitä minun homona olisi "soveliasta" kuunnella. Machoksi en itseäni tunnista. Sääli että monet homot eivät uskalla erottua valtavirrasta. Minä erotun ja olen ylpeä siitä.

Real Heavyman kirjoitti hyvin "Minun musiikkimaku ei ole riippuvainen siitä mikä minä olen.". Siinä se on. Paradise Lost on kaa mun listalla.

Useimmissa biiseissä genreen katsomatta on lyriikoissa joku sanoma. Se aukeaako joka biisi samalle ihmiselle on eri juttu. Tietyt biisit kuulostavat ensin täydeltä sonnalta ja sitten oikeassa mielentilassa oikeiden tapahtumien jälkeen, se biisi sanoo kaiken mitä sulla on sisälläsi sillä hetkellä. On aika riskaabelia sanoa että yhdellä musiikinlajilla on lyriikoissa pointti ja toisessa genressä ei, koska kappaleen puhuttelevuus on niin monien tekijöiden summa. En usko että heviä tehtäisiin sen syvemmillä tunnoilla kuin mitään muutakaan musiikkia. Rakkautta, vihaa, tuskaa, onnea, empatiaa kuin kaikkia muitakin tunteita voi ilmaista niin popin, humpan, kantrin, rokin, hevin, kansanlaulujen kuin tangonkin melodiaan sidottuna. Ei luokittelu tiettyyn genreen automaattisesti anna bändin lyriikoille korkeaa statusta.

Hmmm, usein Heavy-yhtyeet tekevät (säveltävät ja sanoittavat) omat kappaleensa, ja sitä myötä enemmän pointtia sanojensa takana kuin esim useimmat Disco yhtyeet joiille tehdään mittatlaustyönä biisit, voin olla väärässäkin.

Heavy-musaa pidetään tyhmien junttien juttuna mutta esimerkiksi onko Madonnalla runoihin tai historiaan liittyviä kappaleita? Muu kuin se Webberin Evita

Otetaan vaikkapa Iron Maiden ja Rime of the Acient Mariner. Kappale perustuu Samuel Taylor Coleridge:n runoon tai The Trooper perustuen Krimin sotaan

Naula mun korkokenkäni kantaan, Hydathode! en olisi voinut paremmin sanoa.
Musiikkimausta voi aina kiistellä kun muistaa laittaa alkuun tuon "Minun mielestäni". Tietysti kaikki on oikeassa oman makunsa suhteen mutta useimmiten tilanteesta tulee sama kuin ala asteella tytöt ja pojat oli vastakkain disco/hevi vastakkain asettelussaan. Lapsellista mutta tavallaan ihan järkevää itsensä määrittelyä joillakin ulkoisilla seikoilla jotka kertovat juuri "minun sisäisestä maailmasta".
Oikeaa musiikkia, väärää musiikkia, väärin tehtyä tai oikeilla soittimilla vai tuottajan liukuhihnalta. Ihan sama kunhan se kertoo jotain minusta tai minulle. JA tuo taas onkin hieman vaikeampi suodatin.

Ja miettikää sitä, että yleisesti haukutaan tuotettua musiikkia ja trendigenrejä, mutta miettikää miten hyvää se musiikki oikeastaan on kun siitä on muokkautunut trendi.

Eli trendi == loistava? Valitan, mutta en voi kyllä yhtyä tuohon mielipiteeseen. Ainakin lähestulkoon kaikki trendirätit on poikkeuksetta aivan hirveitä ja sama pätee myös trendihiusmuotiin jne ;)

Mutta noin muuten ihan mielenkiintoinen ajatus. Olisi tietyllä tavalla ihan hauskaa tietää että mikä volyymimusiikissa, vaatteissa, aatteissa ja kaikessa muussakin oikein vetoaa siihen "keskivertokansaan", jos asian nyt näin voi ilmaista.

Näin se on, että hevarit tekee itse musansa ja sanoitukset. Harva discotyyppi tekee. Sitten... Metalli ei ole vieläkään kovin kaupallinen musiikkityyli, eli jos rahankuvat silmissä lähtee tekemään musiikkia, niin ei metallia kannata tehdä. Tämä taas johtaa siihen, että kun hevareilla ei alunperinkään ole päätavoite miellyttää, musiikkia on lähdetty tekemään ihan eri lähtökohdista, kuin valtaosaa disco ja pop -musiikista.

Vaikka juuri mainitsemani Metallica ei laulanut mistään rokin klise -aiheista varsinkaan kukoistusaikoinaan... rakkaus, seksi yms. pinnalliset, massaan vetoavat aiheet sivuutettiin kokonaan. Yhdessäkään kappaleessa ei lauleta naisesta, rakkaudesta tai seksistä. Bändi myös kieltäytyi panostamasta ulkoiseen olemukseensa, vaan pukeutuivat vaatimattomasti kuin kadunmiehet, eivät röyhelöön ja meikkiin kuten hevarit ennen heitä. Eivätkä ensin meinanneet suostua tekemään lainkaan musiikkivideoita, vaikka sitä suorastaan vaadittiin heitä. Biisit olivat myös niin pitkiä (6-8 min), ettei niillä radiosoittoon ollut mitään asiaa.

Bändin asenne on siis: "Meitä ei kiinnosta pidättekö tästä vai ette, teemme tätä itseilmaisun, ei rahan takia."
Sen kuulee musiikista, soitosta, sanoista.. kaikesta. Sanat juuri ovat tällaisilla bändeillä yleensä kantaaottavampia, merkityksellisempiä, rankempia, sydänverestä vuodatettu.

Ja on jännä, että metallia pidetään junttimusana, koska metallihan on hyvin lähellä klassista musiikkia rakenteiltaan. Esim. Yngwie Malmsteen on todella lähellä.

Metalli on myös ylivoimaisesti eniten soittotaidollista virtuositeettia ja osaamista vaativaa populaarimusiikin tyylisuunnista, ellei jazzia lasketa. Esim. tuota Yngwie Malmsteenia tai Dream Theateria sopii kuunnella, jos tuntuu että hevi on "palikka" -musiikkia. Ironista, että heviä usein pidetään "yksinkertaisten" musiikkina.

Ja sitten... rock -musiikista löytyy varmasti sanoituksellisesti enemmän ideaa kuin DTM:ssä soivasta musasta. Esim. kanadalainen progebändi Rush on tunnettu älykkömaineestaan, sanoitukset ovat filosofisia, monitahoisia. Metallista vaikkapa Symphony X:n sanoitukset perustuvat mm. japanilaiseen kansantarustoon ja Edgar Allan Poen runoihin, sekä egyptin muinaiseen mytologiaan, Atlantiksen taruun, keskiaikaiseen historiaan. Eräs biisi perustuu Gustav Holstin Mars, the Bringer of War -kirjaan...

Heippa mieheen!

Kyllä monenlainen musa uppoo mutta juuret on tiukasti metallissa! Omat suosikit ovat Rammstein, Slipknot, Edguy, Gamma Ray, Stam1na, uusi tuttavuus a Dozen Furies, Pantera jne jne.

Ja sori, tää tilanne on pakko käyttää myös oman bändin mainostamiseen: Kuuntele http://www.mikseri.net/theevolution Nettisivut: http://www.evolutionband.org

Hyvää musaa! Pitipä ladata oikein biisit koneelle.

Miten Ville sun homous on otettu vastaan hewanderipiireissä? (Oletan että olet homo kun suosikki-TV -sarja oli Queer Eye for a Straight Guy ja tänne kirjoittelet :)

Ihan hienosti :). Tosin en kamalasti pyöri missään hevijengeissä, vain bändikaverien kanssa... Meidän kitaristi oli eka jolle tulin kaapista... Se sano että "ei se mitään muuta, oot silti sama huippu kaveri kun aina ennenkin".

Helvetin hieno homma! Melkein kateeksi käy. :) Meinaatko tuoda asiaa laajemmin esiin, jos teille tulee vielä enemmän suosiota (mikä vaikutais aika todennäköiseltä)?

Piti ihan käydä tsekkaan tuo Evolution, ja tutultahan se kuulostikin... erityisesti Justice biisi... kun tuossa taannoin jo kävin kuuntelemassa bändin biisejä samaisella sivulla, tosin muusikoiden.netin kautta, ja taisinpa antaa siellä yksinomaan hyvää palautetta, ja ihan aiheesta. Yep. Homma toimii.

Ja Metal Guy puhuu asiaa, sillä metalli on hyvin lähellä klassista musiikkia rakenteiltaan. Ynkkä ja Dream Theater ovat kuuluneet aina omiin suosikkeihini. Ja mitä Yngwieen tulee niin kaverihan heittää lavalla Bachista Paganiniin, ja onhan kaveri tehnyt ihan klassisia albumejakin. Jos Ynkkä on kitarassa virtuoosi, Mike Portnoy rummuissa, kantsii tsekata Richard Andersson (Majestic, Time Requiem), revittää koskettimissa jopa Jenssiä rankemmin...

Jep. Pitääpä katsastaa tuo Andersson, Jens nimittäin on suosikkisoittajiani. Tuota metallin alalajia mitä Ynkkä edustaa, taidetaankin sanoa neoklassiseksi musiikiksi. Eli siis lainaa tai mukailee klassista musaa. Siinä on voimaa, kun klassisen kuvioihin laitetaan hieman särmää ja rockahtavaa asennetta... toimiva yhdistelmä lähes aina. Jos Ynkää putoaa niin kannattaa tsekata myös tuo Symphony X. Vähän niinkun Dream Theater meets Yngwie, uskomaton kitaristi. :)

Thänks poijjat!

Enpä ole vielä sen tarkemmin miettinyt niin pitkälle. Sen tiedän että kaapissa olo ei oo mun juttu...

Olen musiikin suhteen ns. kaikkiruokainen. Jos jokin miellyttää korvaani, pistää hyräilemään tai soi päässä pitkiäkin aikoja katson, että se musiikki on minusta hyvää.

Joku tuossa heti alussa sanoi, että ei homot kuuntele heviä kun ovat niin ahdaskatseisia, vai oliko se nyt ahdasmielisiä. Samaan hengenvetoon sanoja listaa raskastakin heviä soittavia bändejä, mutta ei mitään muuta - jäin miettimään, kuka tässä nyt on se ahdasmielinen :-)

Minuun tehoaa aika lailla kaikki musiikki, mutta ääripäät rajaan tästä kyllä pois. Raskaskin hevi menee, kunhan siinä on melodiaa ja ideaa, rääkyminen ja mesoaminen sekä aivan järkyttävä soitinten pahoinpitely ei vain kolahda - vaihdan mielelläni 'kanavaa'.

Mutta, pitää vetää hieman takaisin päin - vielä ei ole kukaan pystynyt esittelemään minulle sellaista heviporukkaa, jonka tuotosta haluaisin ostaa ja kuuntelun osaltakin jaksan ehkä biisin pari - tämän suhteen lienen kuitenkin enemmän poppisihmisiä, tosin, eilinen päivä meni sujuvasti muumien tunnaria hyräillessä :-)

Vielä vähän... Jep, Michael Romeot ja kumppanit ovat tulleet hyvinkin tutuiksi, sillä olenhan elänyt nuoruuteni 80-luvulla, silloin kun tuo neoklassisten kitaristien buumi oli kovimmillaan, eli neoklassismi jäi sieluuni pysyvästi. Ja jos nyt neoklassisia kitaristeja pitäisi listata eniten kuunneltujen mukaan niin kärki menisi ehkä näin: 1.Vinnie Moore, 2.Tony MacAlpine. 3.Paul Gilbert (ei nyt varsin. neoklassisti, mutta oli kova jätkä Racer X:n alkuaikoina), ja ehkä vasta neljäntenä herra Malmsteen... vaikka hän tiennäyttäjä ko. tyylisuunnassa on ehdottomasti ollutkin.

Tony MacAlpinessa olen suuresti ihaillut hänen monipuolista lahjakkuuttaan, eli heittää albumeillaan myös pianolla mm. Chopinin etydejä. Pitänee vielä mainita, että onhan suomestakin noussut erittäin teknisesti taitavia kavereita, esim. Janne Wirmanin (Warmen, Children of Bodom). Kaverin soololevyt on aivan huippujuttuja, eli parhaimmillaan juuri puhdasta neoklassista instrumentaali kamaa. Ja kyllähän suomalaisesta metalliskenestä löytyy todella taidokkaita bändejä ja soittajia. Itse pidän ihan kympillä esim. Sonata Arcticasta ja Twilightningista. Muuten tuo Andersson heittää soolon yhteen Celestyn (mikä on myöskin hyvä suomalainen metalliakti) biisiin, mikä löytyy heidän uusimmalta albumiltaan. Anderssonin official site löytyy täältä: http://www.anderssonmusic.com/

Ja Johanssonin Jenssistä pitää sanoa sen verran, että siltäkin kaverilta löytyy tosi hyviä sooloalbumeja, esim. Last Viking on ollut kestosuosikkini, ja veljensä Andersin kanssa tekemiltään levyiltä löytyy todella hienoja musiikkielämyksiä. Jenssin diskogafia löytyy: http://www.panix.com/~jens/records.par

Sen verran pitää vielä sanoa, että olen ollut aina pahasti addiktoitunut musiikkiin, erityisesti melodiseen klassiseen ja metalliin, eli kaikki ylimääräiset rahat on mennyt cd-levyihin ja musiikkiin muuten... ja onhan noita pelkästään metalli genren cd-levyjä kertynyt jo nelinumeroisesti :o... näin retostellen.

Jep...tuttuja nimiä. Monesti kyllä vetoaa etenkin semmoisiin, jotka itse soittaa ja arvostaa juuri teknisyyttä, mutta myös muihin.
Minullakin metallilevyjä päälle parisensataa. On siellä muutama poppilevy ja kevyempääkin rokkia, jazzia unohtamatta, joskus jopa joku listabiisi iskee. Mieluusti teen kuitenkin pesäeron diskokansaan... jos ihminen on väärällä lailla avarakatseinen, lopputulos on hajuton, persoonaton ihminen, jolla ei ole lainkaan omaa makua tai mielipiteitä. ;)

Trendit ovati taas on lähinnä niille, joilla ei ole omaa makua... jos asiaa tarkemmin miettii. Minä tiedän mistä pidän, ilman että se mulle ulkoapäin määritellään.
Mullekin musa on ollut aina tärkeää, eihän se useimmille ole kuin juttu muiden joukossa, itselläni ei ole näin.

Pitää silti vielä lisätä hauska tunnuslause, eli:

Hevi on paskimmillaankin parasta. :D

Nyt varmaan oikeat hevimiehet rehahtavat nauramaan, mutta täytyy tunnustaa, että Himin uusin killin lonelyness potkii itseasiassa hemmetin hyvin, jos kama tulee ulos kunnon musiikkilaitteista. Kurinalainen sovitus ja mehevät kitarasoundit nami. Toisaalta työpaikkani 5€:n putkiradiosta kuunneltuna sama musiikki on kärsimystä ja kanava vaihtuukin alta aikayksikön.

HIM Dark Light on itse asiassa loistava levy.

Itse asiassa koko HIM:in tuotanto on kauttaaltaan vähintääkin erittäin hyvää.

It's all tears:in loppu on nerokas oivallus.
Wicked Game on edelleenkin koskettava.
Join me saa kyyneleet silmiin(sattuneista syistä)
Wings of the Butterfly, Kepeä kuin perhosen siipi
Dark Light kappaleen melodian kulku myötäilee Twin Peaksin tunnaria

Marco kirjoitti näin

"Joku tuossa heti alussa sanoi, että ei homot kuuntele heviä kun ovat niin ahdaskatseisia, vai oliko se nyt ahdasmielisiä. Samaan hengenvetoon sanoja listaa raskastakin heviä soittavia bändejä, mutta ei mitään muuta - jäin miettimään, kuka tässä nyt on se ahdasmielinen :-)"

Lueppas se lista uudestaan :)

Depeche Mode
Kraftwerk
Pet Shop Boys

Mutta ainoastaan ylläolevia yhtyeitä. Miksi? No siksi, että nämä kyseiset yhtyeet tekevät kappaleensa ihan itse.

Minulle on jostain kumman syystä tärkeää, että kappaleet tehdään ihan itse eikä Stock, Aitken, Waterman liukuhihnalta

Opr2: Jos on ihka aito heavymies, niin uskon että musiikki on paljon muutakin kuin sen oman genren julistamista ja vastaavasti muiden lynkkaamista. Mutta onhan se varmaan niinkin, ettei monia, ei edes musikin ammattilaisiakaan, ihan jokainen musiikkityyli/kappale/esittäjä puhuttele. Itse omistan Himin tuotannon ja olen jopa käynyt kerran keikallakin, vaikka en mikään varsinainen "fanittaja" olekaan. Mutta kyllä ykkösalbumin pari ekaa biisiä kolahti, samoin kuin oikeastaan koko RazorBlade Romance, ja uusin on kyllä tosi jees.

Jokaisesta musiikkityylissä löytyy niitä helmiä, ainakin itse olen kokenut niin. On ollut niitäkin aikoja, kun on kuunneltu Caaterin Hold that sucker downia ihan tukka putkella, tai esim. Army of Lovers:ia, yksinkertaisesti loistavia biisejä. Viimeksi olen em. genrestä ostanut B.W.O:n Prototypen, enkä ainoastaan siksi, että laulaja on niin vietävän hyvän näköinen :)

onko Raskasta Joulua ostamisen arvoinen levy, Tage ja Marco ainakin kuulemma siinä hyviä? vastauksia pliis. Anttilassa nyt jotain 17€.???

Jos minulta kysytään niin ei ole kannattava, samaa osastoa kuin Very Special Christmas kokoelmat.

Tunnettu nimi ei takaa laatua, pätee niin Heavyyn tai Poppiin,

Mulle hevi oli elämää suurempi juttu yläasteelta lukion about vikoille luokille. Eka levy mikä IKINÄ tuli hankittua oli Whitesnaken Saints and Sinners, siitä eteenpäin musaan tuli tutustuttua AcDcn, Judas Priestin, Rainbown, Dion, Maidenin, Motörheadin, Metallican ja myöhemmin ´sukkahousuhevareiden´Waspin, TwistedSisterin yms .kautta.

Joskus miettinyt et olikohan niillä sadoilla julisteilla joilla oli tapetoinu huoneen joissa pousas puolialastomia heavyjumalia niiteissä, nahoissa ja karvaisissa rinnoissaan jotain tekemistä myöhemmän iän lievillä fettaritaipumuksilla? hmmm. kyllähän niitä yön hiljaisina tunteina tuli tuijoteltua vähän silläkin silmällä...;)

Tekno/klubipiireistä on löytynyt muuten paljonkin jengii joilla on jonkintyyppinen rankemman musiikin tausta. liittyyhän noihin molempiin genreihin imo jonkinmoista kapinaa/fuck it-attitudea.

..kiittää poikineen Real Heavyman. Hevi (miehi) ssä on munaa, sanoo pojat. Peski kuittaa kielellä.

system of the down? missä mennään? missä hevityypit?

Onkohan progressiivinen musiikki rajumpaa musiikkia... rajumpaa kuin mikä... no varmasti rajumpaa kuin humppa. En ihan kaikista hevimpää heviä kuuntele, mutta paljon eri asioita, mitä progessa kuuleekaan ja enimmäkseen, mitä King Crimsonilta kuulee ja se yleensä on hieman hevimpää kuin esimerkiksi Genesis. Ja toki vanhempaa Uriah Heepiä ja Deep Purplea ja Led Zeppeliniä, mutta en sanoisi siltikään uskalla sanoa, että kuuntelisin rajua musiikkia, koska Dimmu Borgir- sun muut fanit kivittäisivät minut hengiltä jos yhdistäisivät naaman ja kirjoituksen.

Sinällään mielenkiintoista.. Lokeroivampaa porukkaa kuin homot ei olekkaan.. :D Itse kuuntelen musaa laidasta laitaan. Tällä hetkellä soittimessa soi Megadethia ja alimmalla levykiskolla taitaa olla Modern talkingia :D ... Cradle of Filthia tais olla keskimmäisessä .. Joten eiköhän useampikin Madonna fani kuuntele muutakin kuin Madonnaa... Ja sitäkin useampi homo ole kaikki ruokainen musiikin suhteen. tuo homot kuuntelevat vain klassista ja pintamusaa, kuulostaa hetero lokeroinnilta. :D

...

pö.. tässä yksi "hevarihomo"/"punkkarihomo"/"hippihomo"/"goottihomo", joka periaatteessa sanoo myös itseään bi:ksi.. siispä lokerointi on aika ikävää, kyllähän se asioiden kuvailemisessa toisille voi toimia, mutta tuskin mikään asia maailmassa on mustavalkoinen. . . mutta täällähän on muitakin sateenkaari-ihmisiä, jotka kuuntelevat enimmäkseen raskasta, hauskaa huomata.. ja kuinka paljon niitä on netin ulkopuolella..? minusta tuntuu että näissä raskaamman musiikin "piireissä" tahtoo olla jotenkin vaikea myöntää olevansa jotain muuta kuin hetero, ikäänkuin se olisi jokin osa "hevarikulttuuria"..? vai ovatko tämän henkiset ihmiset niin piilossa vain asioidensa kanssa....
no, minuun kolahtaa parhaiten seuraavat pändit: waltari, sara, fear factory, pain confessor, amoral, soilwork, in flames, opeth, arch enemy, katatonia, system of a down, paradise lost jne jne... musiikkimaku on kuitenkin huomattavan paljon laajempi kuin tuo.. listahitit ja popit aivät kylläkään mene minun soittimiini.

Itse ainakin kuuntelen tuota "vähän rajumpaa musiikkia". Ensimmäisenä nyt tulee mieleen Sonata Arctica, Stratovarius yms. powermetalli. Oikeastaan olen aika kaikkiruokainen paitsi hoppi ei vaan jostain syystä iske. :D

Kas, täällä oli tällainenkin thread...

Itse kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, sopivina annoksina menee niin Paula Koivuniemi ja Abba kuin Burzum ja Throbbing Gristlekin...
Metallia kuuntelen rajallisesti, toki nuo Iron Maidenit ja Black Sabbathit menevät hyvin mutta mitään progahtavampia tiluliluja ei pieni ihminen jaksa. Tosin sitten tulee kuunneltua joitain hyvinkin avantgardistisia noise-metallisteja (Burzumin Hvis Lyset Tar Oss on upea levy!) kun muutenkin tulee industrialia kuunneltua.

Ja aika monessa homobaarissa alkaa tosiaan ottamaan päähän se musiikki, siitä perinteisestä homodiskosta toki pidän kohtuullisina annoksina mutta mitään housetrancewhateveria en siedä ja vaihtelu olisi muutenkin tervetullutta...

Harvemmin muuta kuuntelen, kuin metal- ja industrialpuolta. Joitakin poikkeuksia löytyy mm. rockin ja popin osalta. Edellä mainittu Burzum kuului eräässä vaiheessa mieliyhtyeisiini, joskin nykyään nuo Norjan black metal bändit eivät juurikaan enää iske. (Kaikki kuunneltu puhki).

Hienoa huomata, etten ole ainut raskaasta musiikista pitävä.

Norjasta on minullakin vain pari suosikkia...Burzumin pari vanhaa levyä ja Ulver, ja jonkin verran olen joitain Carpatian Forestia ja Enslavedia kuunnellut. Ennemmin kuitenkin vaikka Ruotsin Cold Meat Industry -lafkan artistit.

Ulverin ensimmäiset kolme levyä ja Perdition City ovat kyllä taattua tavaraa!

Itsekin suosin Cold Meatin artisteja, monipuolisia äänimaisemia luovat.