Ilmaisen työn tekeminen kavereille

Sekalaista-alueen keskustelussa "Suomen kielen ongelmat" nousi esiin aihe "ilmaisen työn tekeminen kavereille". Närää herätti ajatus siitä, että joku opettaa ulkomaalaiselle ystävälleen suomea - ja ottaa siitä rahaa. Samassa keskustelussa tuli esiin nörttituttavat, joilta pyydetään ilmaista apua mitä erilaisimmissa tietokoneongelmissa, ja jotka ovat kyllästyneitä aina ojentamaan auttavaa kättään. Kyllä, tästä puolesta löytyy omakohtaisia kokemuksia...

Omiin työtehtäviini kuuluni aikanaan mikrotukena toimimista, ja jonkinlaiset perustiedot tietokoneista, verkoista, monista lisälaitteista ja erinäisistä käyttöjärjestelmistä ja ohjelmistoista on korvien väliin jäänyt. Tulen siis toimeen tietokoneiden kanssa paremmin kuin keskivertokansalainen. Sen tietysti tietää yksi jos toinenkin tuttava.

Etenkään työympyröistä tutut eivät välttämättä tajua sitä, että ei niitä printteri-, verkko-, virustorjunta- tai muita ongelmia tule huvikseen ratkottua. Mikrotukena olin lähinnä siksi, että saan leipää pöytään, kun luovempi puoli ei yksistään olisi riittänyt täyspäiväiseksi työksi. Vaikka käytän paljon ja mielelläni vapaa-aikanakin konetta, en välttämättä halua kuluttaa aikaani kusahtaneita systeemejä korjaillen tai astetta hankalampaa lisälaitetta asennellen. Silti melko säännöllisesti tuli (ja tulee yhä) pyyntöjä katsomaan virustorjuntaohjelman päivityksen ongelmaa, asentamaan ADSL:ää, tutkimaan jotain mystistä virheilmoituksta jne jne. "Joo, mä tarjoon kyl kaljat". Muutama olunen on aika huono tuntiansio useamman tunnin mittaisesta säätämisestä. Etenkin, jos koko viikko on mennyt ihan vastaavien juttujen parissa. "Pari kaljaa" myös osoittaa tasan, kuinka paljon tietoteknistä osaamista arvostetaan. Niin, ja kieltäytyminen aiheuttaa närää, kuten myös asiallisen korvauksen pyytäminen.

Muistoja...

Oma lukunsa olivat mikrotukeilussa tietysti turhauttavat episodit, kun kiihtynyt käyttäjä tuntuu olevan täysin kädetön. Aikanaan viikko töissä saattoi alkaa siten, että maanantaina joku herätti puhelimella kello kuusi kiljumalla luuriin, että verkko ei toimi, että on paniikki saada homma toimimaan nyt heti just... ja ei kun taksilla töihin tökkäsemään huonosti kiinni ollut verkkokaapeli paikalleen, vaikka olin puhelimessa pyytänyt kokeilemaan, että johto on kiinni koneen takana ja seinässä. "Juu, on kiinni. Kokeilin. Nyt pitää vaan saada ihan heti toimimaan." Tai korjaamaan viikon aikana noin kymmenen kertaa printteri, jonne pyynnöistä huolimatta sullotaan aina liian paksu nivaska paperia. Musiikkifilejen täyttämät kovalevyt, "en mä oo mitään tehnyt" -henkisesti sekaisin "viritelty" käyttis ja vastaavat kuuluvat tietysti tähän lukuun.

Tuttuakin tutumpaa.

Iso virhe on hankkia kaverille tietokone, mahdollisimman edulliseen hintaan, kaikkia omia suhteita hyödyntäen. Sen jälkeen kaveri pitää itsestään selvänä, että sinä myös koulutat, opastat ja korjaat kaikki viat. Ratkaisuni oli, että kerroin suoraan ettei aikani riitä koneen hankinnan jälkeen muuhun. Annoin muutaman tuttavan yhteystiedot, jotka tekevät kaikkea tuota työnään ja perivät käyvän korvauksen. Kaverini jupisi, ettei hän ole tottunut tuollaisesta työstä maksamaan. Totesin hiljaa mielessäni ratkaisuni olleen juuri oikean.

Yksi kaverini on asiantuntija mikrotukiasioissa. Suku ja monet kaverit katsoivat hänellä olevan ilman muuta velvollisuus korjata heidän tietokoneensa. Lopulta kaveri vaihtoi puhelinnumeronsa salaiseksi ja otti uuden sähköpostiosoitteen.

En malta tässä yhteydessä olla mainitsematta autottomia, jotka istuvat autollisen siivelle, niin että sulat rutisevat. Bensamittarille ajo ei riitä mitenkään vihjeeksi, että kustannuksia voitaisiin jakaa.

Juhani

Se, että bensakuluja ei jaeta, voi perustua siihen, että toinen ajattelee, että menisithän sinä muutenkin. Varsinkin jos sinun ei tarvitse koukata pidemmän kautta.

Kavereita ilmaiseksi auttaessa voisi päteä sääntö, että odotat jotain takaisin. Toki tuo voi olla monenlaisia aisoita, ei välttämättä mitään konkreettisia tekoja tai mitään. Joskus riittää että saa viettää kaverin kanssa aikaa, merkeissä tai toisissa.

Ja ne, jotka merkitsevät sen verran, niin mikäs siinä auttaessa. Mutta täytyyhän se ymmärtää jos on liikaa tuota tehtävä ja muodostuu taakaksi.

Minä olen varsin ummikko tietokoneiden korjaamisen/asentamisen yms. teknisten asioiden kanssa, ja rakas veljeni on ikioma mikrotukihenkilöni. Tämän ketjunaloituksen luettuani alkoi vähän omatunto kolkuttaa, kun en ole ikinä maksanut hänelle mitään muuta kuin tarjonnut kahvit/ruoat hänen meillä ollessaan. Olisin kyllä vastavuoroisesti valmis auttamaan häntä ilmaiseksi, mutta ei hän tunnu tarvitsevan ikinä minun apuani missään :/

Minä olen aika tumpelo tietokoneiden kanssa, ja olen joutunut turvautumaan kaverieni apuun. Olen kyllä pyrkinyt kestittämään heitä, ja tarjoamaan vastavuoroisesti omaa apuani muissa asioissa silloin kuin vain voin. Mutta mietin nyt, olenko vaatinut liikaa? No, jos avun antaminen kolme-neljä kertaa vuodessa on liikaa vaadittu, niin en sitten ymmärrä, miksi minunkaan pitäisi tarjota apuani kun sitä pyydetään.

Minä olen myös varsin tumpelo tietokoneasioissa. Minulla on ystävä, joka hoitaa tietokoneasiani. Hän antaa ATK-tuen minulle joka vuosi joululahjaksi, minä vastaavasti tarjoan aina jotain vastikkeeksi. Pyrin itse opiskelemaan asioita ja vaivaan häntä kotikäynnillä muutaman kerran vuodessa. Uskon ja toivon ystäväni olevan kykenevä ilmaisemaan jos ja kun hän mahdollisesti kokee tulevansa hyväksikäytetyksi.

Juuri noin. Toin esille asian, joka näköjään on hyvä keskustelun aihe. Kyllä minulla oli aluksi huono omatunto, kun otin 15 e ulkomaalaiselta oppilaaltani 3-4 tunnin suomen kielen harjoitusillasta. Ei enää.
Puolitoista vuotta sitten hankin uuden tietokoneen. Täysin ummikkona en olisi pystynyt tekemään mitään johtojen ja muiden härveleiden kanssa. Yksi tuttavani lupautui avuksi. Tietty, ei edes tullut mieleenkään että hän auttaa minua ilmaiseksi. Kysyin heti, mitä hän haluaa korvaukseksi vaivannäöstään. 4-5 tuntia siinä meni kunnes kaikki vekottimet ja ohjelmat olivat kunnossa. Hän vielä selitti minulle miten kaikki toimii, kirjoitti minulle vielä siinä sivussa pari liuskaa ohjeita. Keitin kahvit, illalla söimme ja korvauksena hän otti 50 e (mukana pari kaapelia ja muita vekottimia, jotka hän oli hankkinut koneitani varten). Jos minulla on ongelmia koneiden tai ohjelmien kanssa, niin tämä tuttava auttaa aina. Tietty, maksan tästä avusta. Ei tulisi edes kysymykseen että sanoisin pelkän kiitoksen ja tarjoaisin kahvit, se olis pelkkää hyväksikäyttöä. Ammattilainen olisi veloittanut tuosta 4-5 tunnin asennustyöstä monta satasta?

Nyt kun tuota tietoteknistä osaamista on tullut pian vuosi päivitettyä (ammattitutkinto), huomaa, että naapurit ottavat useammin yhteyttä teknisten ongelmien ratkaisuun. No, yhden kaksi naapuria silloin tällöin vielä voi "hoitaa" - vastineeksi kun saa tarvittaessa autoa käyttöön, toisenlaista apua (johon itsellään ei eväät riitä). Useimmat kaveri /tuttava /ystäväpiirissä kyllä kysyvät (mistähän sen ovat oppineet?), millä hinnalla tekisit sellaisen ja sellaisen jutun? Eli ihan kaikki ei kuitenkaan ole ensimmäisenä ajattelemassa kaveruuden hyväksikäyttöä. Tosin taidan itsekin kysellä yleensä tuon kustannuspuolen, ennenkuin kavereilta apua alan kyselemään...

Noin yleisenä nyrkkisääntönä sanoisin (vähän kuten Anssi tuossa edellä), että "takaisinmaksu" on hyvä suorittaa, mutta sen ei tarvitse tapahtua rahassa. Kavereiden ja ystävien kanssa en mielelläni sotke rahaa mihinkään, mutta jos joku heistä auttaa minua tietokoneeni korjaamisessa, on aivan varma että minä autan vastavuoroisesti jossakin muussa. Muuten se menee hyväksikäytön ja orjuuttamisen puolelle.

JuhaniV,

"Bensamittarille ajo ei riitä mitenkään vihjeeksi, että kustannuksia voitaisiin jakaa."

Ei riitä ei, koska kyytimaksujen ottaminen on LAITONTA, vaikka kyse olisi vain bensamaksujen jakamisesta.
Kysy oikeilta taksikuskeilta ja oikeilta lakimiehiltä.

Oikeat taksimiehet ja oikeat lakimiehet ovat kyllä ihan eri ihmisiä. Taksisuharilta jos kysyy niin kotiin köveleminenkin on rikos.

Olisi myös kiva saada tietää mikä laki kieltää kustannusten jaon? Jos joku matkustajista haluaa, saa hön toki maksaa vaikka koko matkan bensat. Yleensä vähemmän vapaaehtoinen maksaja on auton omistaja/kuski.

Gogolle: taitaa olla muunkinlainen auttaminen laitonta, jossa raha vaihtaa vastikkeesta omistajaa ilman, että rahasta suoritetaan osuus verottajalle.

Tulipas oikein lystisti mieleen se millaisia outoja otuksia ovat eri yritysten sekä yhteisöjen ATK-tukihenkilöt, mikrotukihenkilöt, tukaanit, nörtit tms. yms. jne. nimikkeillä kulkevat ”ammattilaiset” joiden tehtävänä on vain ja ainoastaan tehdä muiden työn tekö työpaikassaan harmittoman helpoksi. tietokoneavusteisissa työtehtävissä.

Tavalliset tietokoneiden loppukäyttäjät joilla ei ole ns. nörttihabitusta, joutuvat pyytämään heille kuuluvaa sekä suotavaa apua mitä erilaisimmissa tietokoneongelmissa töissään sekä kotonaan, ja jotka ovat lopen kyllästyneitä aina kysymään auttavaa kättä. Kyllä, tästä puolesta löytyy omakohtaisia kokemuksia... jokaiselta joka tuota ammattiaan harjoittavan ihmisryhmän kanssa on joutunut joskus tekemisiin.

Tuo ylimielinen ja muita väheksyvä asenne, jossa ollaan keskivertokansalaisen yläpuolella, ei edes hänen rinnallaan, on arkipäiväisen tuttujuttu-show jossa arjen suttu ei ole kaukana, monelle joka joskus joka on viitsinyt/vaivaantunut tukeutumaan noiden oman työpaikkansa ammatin kuvansa puolesta nimettyihin ns. ”auttajien” toimiin, nokkavien Suurien Tukaanien tekoihin. Saadakseen vain ja ainoastaan erilaisia toimintoja toimimaan koneissa sekä välineissä mitä he käyttävät työnsä tekemiseen. Joutuen vastaanottamaan vain ylimielistä kyykyttämistä ihmiseltä jolla ei tunnu olevan kaikki kotona eikä edes ulkonakaan.

Kuinka paljon tietoteknistä osaamista arvostetaan tai arvotetaan uudestaan jokapäivä, tietokoneiden, tulostimien, ohjelmien kanssa toimivien kädellisten mutta sydämettömien itsekin tukea ja turvaa kaipaavien tuki-ihmisten vuoksi, olisi hyvä pohdinnan aihe jokaiselle joka luulee olevansa oikeamies/nainen paikallaan työkuvassa jossa tarjotaan apua sitä tarvitseville tietokoneiden kanssa.

Ammatinvalinta kysymys jossa kannattaisi pohtia hakeutuuko alalle tai työpaikkaan jossa joutuu laittamaan verkkokaapeleita toistuvasti paikoilleen sekä koneisiin että seinässä oleviin pistokkeisiin joita esim. siivoojat ovat epähuomiossa irrottaneet siistiessään paikkoja. Tyhjentämään paperitukoksia tulostimista, kun selvästi niissä paperin syöttöön tarkoitetuissa kaseteissa ei täyttämisen suurinta mahdollisuutta määritellä mitenkään niin että sen jokainen huomaisi. Ainoastaan sieltä kasetin sisemmästä reunasta, jonne kukaan ei näe pienenpienellä merkillä, viivalla jonka pituus on vain noin yksi sentti. Ja tämän tulostimen on valinnut siihen käyttötarkoitukseen juuri samainen tukihenkilö joka sitten kärsii kun muut eivät ole niin tarkkanäköisiä. Palauttamaan ihmisten luomia persoonallisia epäjohdonmukaisuuksia käyttöjärjestelmistä, koska kukapa ei haluaisi tehdä työskentelystään sellaista että työväline on omakohtainen ihmisen työskentelyyn sopiva eikä robottimaisesti ajattelevan Täydellisen Käyttäjän luomus, ihmiselle sopimaton.

Nämä edellä mainitut ja monet monituiset muut tapahtumat ovat näitä "en mä oo mitään tehnyt"-henkisiä ilmiöitä joista saa jokainen niiden kanssa ongelmia kokenut näiltä itsensä maan päällisiksi Jumaliksi korottaneilta tietokone asentajilta ylimielisiä ”tuhinoita”. Työnantajan kanssa jokainen osaa sopia työaikansa ja siitä saadun korvauksen suhteen elämälleen sopivaksi sekä järkeväksi joten kenenkään ei tarvitse itselleen pyhimyskehää laittaa päänsä päälle jos on A. niin tyhmä että vastaa puhelimeen klo 06:00 aamulla ja B. kykenemätön kommunikoimaan puhelimessa järkevästi ja menee vieläpä taksilla sitten paikan päälle, C. ei saa tyydyttävää (lue: suun suppuun panevaa) korvausta tästä 24/7 työnteostaan.

Jos on ihmisten kanssa on kykenemätön tai haluton ratkaisemaan näitä tietokoneita, sekä niihin kytkeytyviä laitteita kohdanneita ongelmia, kannattaisi hankkia mieleisensä työnkuva johon nirvanaan nämä leivänpaahtimen tasoisesti tietokoneita käyttävien ihmisten murheet eivät kantaudu lainkaan. Tietokoneiden kanssa voi toimia mainiosti ilman tätä rasittavaa rahvasta joka näiden ylimieleisten ylimysten päivät pilaa.

Suurinta osaa tietokoneiden käyttäjistä kun ei kiinnosta sitten lainkaan näiden, lähinnä etäisesti leivänpaahdinta muistuttavien, koneiden erilaiset tekniset sisällöt ja sisällöttömyydet, vaan se lämmitetty paahtoleipä. Tulos joka on tarkoitettu nautittavaksi, tekemänsä työn hedelmä. Ja tarvittaessa henkilö joka tekee voitavansa ilman nörttinatsismia saadakseen nuo mainiot laitteet toimimaan.

Onneksi on tukihenkilöitä joille ei ns. kusi ole noussut päähän vaan ovat mitä mainioimpia alallaan, työtehtävissä joita he mielellään suorittavat. Ihmisiä jotka tulevat sekä että ihmisten niin kuin tietokoneidenkin kanssa toimeen. Siunattu olkoon työpaikkani tukihenkilö avoimessa ja inhimillisessä ihmisläheisessä persoonassaan. Hänelle mikään ongelma ei ole liian pieni tai suuri ettei häneltä saa apua kuka vain sitä tarvitsee. Aina ystävällisesti ja ymmärtäen.

Enemmän tai vähemmän "Suureksi Tukaaniksi" valmistuvana naureskelin tälle - ah niin oikeaan osuvalle käyttäjäkommentille. En nauranut siksi, että se olisi ollut jotenkin asiaton tai aiheeton (paitsi ehkä aiheeton tässä keskustelussa) - samanlaisia kokemuksia itselläni on ollut näistä työpaikkojen bittihallitsijoista.

Ainoa, joka tässä muutoin niin asiallisessa kirjoituksessa häiritsee, on tuo asiayhteys - keskustelussahan on nimenomaan kysymys vapaa-aikana ja kaveripiirissä tapahtuvasta enemmän tai vähemmän "vapaaehtoistyöstä".

Jokaiselle lakimiehelle löytyy kaveripiirissä aina joku joka tarvitsee oikeudellisia neuvoja juristin vapaa-aikana. Eikä kuljetusliikkeessä töissä oleva jakeluauton kuljettajakaan saa aina viettää rauhaisaa viikonloppua, kun kavereista joku on muuttamassa, hankkinut uuden sohvan tms. Saati sitten nörtti, joka työkseen vääntää näitä ongelmia töissä - aina löytyy kaveripiiristä, joku joka on apua vailla. Kysymys siitä, missä kulkee myös tuon työn ja vapaa-ajan raja. Jokaiselle ammattilaisellehan vapaa-aikakin on tarpeellista. Aikansa jaksaa tehdä samaa asiaa työnä ja harrastepohjalla, mutta jossain vaiheessa kaikki alkaa tuntua jopa vastenmieliseltä ja stressaavalta - silloin on tehnyt liikkaa.

Lienee aiheellista itsekin siis pysähtyä miettimään seuraavan kerran kun joltain kaverilta ammattimaista apua (hänen vapaa-aikanaan) pyytää, olisiko hän kuitenkin oikeutettu ennemmin ansaittuun vapaa-aikaansa kuin tarjoamaani lähes korvauksettomaan työhön?

Yksi tapa hoitaa tämä kaverin auttaminen on tehdä se esimerkiksi puhelinneuvontana työpaikan puhelimesta työnantajan ajalla ja palkalla. Näppärää, eikö? Työajan jälkeisen ajan voikin sitten käyttää itselleen haluamallaan tavalla. Työnantajana olen tämänkin kokenut. Asialle löytyy aika ruma nimityskin.

Juhani

Mikrotuesta ja käyttäjistä ohi otsikon.
Tietokone on työväline, joka on syytä opetella käyttämään. Aika moni käyttäjä ei edes tiedä missä ohjelman helppi piileskelee. Mikrotuki tai osaava kaveri saa syöksyä apuun aivan perusasioissa tyyliin: "Apua! Mun taulukkolaskennassa sarake siirtyi. Mitä mä nyt teen?" Tämä on koettu.

Vertaan tätä autolla ajon opetteluun. Moni on opetellut tietokoneen käytössä saman, kuin että auton osaisi käynnistää ja osaa vain käyttää kytkintä, vaihdekeppiä ja jarrua, eikä juuri muuta. Niillä taidoilla ei oikeassa liikenteessä pärjätä.

Juhani

"Tietokone on työväline, joka on syytä opetella käyttämään"

Kyllä, näin juuri. Jos kotiin moisen laittaeen hankkii, niin kai sitä kannattaa opetella käyttämäänkin, ellei tietokonetta osta sisustuselementiksi ja statussymboliksi. Kysymyksiä ja ongelmatilainteita tulee kuitenkin kaikille vastaan jossakin vaiheessa, johon ei google, helppi tai ohjekirja osaa vastata. Joillekin näitä ylitsepääsemättömiä tilainteita tulee enemmän, joillekin vähemmän.

Työelämässä tilanne on kuitenkin hieman toinen.

Jos työnantaja vaatii tietokoneen käyttöä, tulee hänen myös varmistaa riittävä käyttäjien tietotekniikkakoulutus tai -osaaminen. Varmistamisen voi tehdä taloon tuleville työhönottovaiheessa ja tarjota tarvittaessa vaikkapa perehdyttämisen yhteydessä lisäkoulutusta tai kysymällä olemassa olevilta työntekijöiltä osaamista ja koulutustarvetta, jos heiltä vaaditaan uusia tietoteknisiä taitoja. :-)

Mitään työkalua, tietokonettakaan, ei saa heittää työntekijälle ja olettaa heidän sitä osaavan käyttää, vaan asia pitää varmistaa. Tietokoneen käytön opettelua ei saa sysätä työntekijöille työntekijän omalla ajalla suoritettavaksi, jos työ vaatii (uusia) tietotekniikan käyttötaitoja. Toki tietotekniikan käyttötaidot voivat olla esimerkiksi työhönottotilanteessa valintakriteerinä, mutta vaatimukset, varsinkin tietotekniikan osalta, muuttuvat koko ajan myös jo olemassa olevien työntekijöiden osalta.

(Vältän väärinkäsitysten ehkäisemiseksi kirjoittamasta "vanhoista työntekijöistä", ettei kukaan luule minun tarkoittavan iältään vanhoja työntekijöitä :) )

Kovin ovat harvassa muutkaan (uudet) työkalut, joiden käyttöä pitäisi jo olemassa olevien työntekijöiden opetella kotona omalla ajallaan työnantajan vaatimuksesta. Kuten aiemmin mainitsinkin, työnhakutilanteeessa tämä taas voi olla valintakriteeri, jolloin taitojen hankkiminen on luonnollisesti työntekijän vastuulla, jos työpaikan haluaa saada.

Työntekijän vastuulla taas on ottaa vastaan tarjottu koulutus ja ylläpitää taitojaan. Hyvin tehdyn koulutuksen vastuulla taas on mm. tarjota välineet myös koko ajan muuttuvaan tietotekniikan itseoppimiseen. Joillekin tämä itseoppiminen on luontevaa ja hoituu itsekseen, muttei kaikille.

Valkokaulus köyhällistön puolesta!

Turhaan tietokeiden käytön hankaluutta, ongelmatilanteita sysätään tavallisten kuluttajien murheeksi. Kukaan ei ostaisi monia muitakaan tuotteita jos ne olisivat yhtä epäkäyttäjä ystävällisiä kuin tietokoneet edelleenkin ovat. Syyllistä tähän voisi etsiä lähinnä noiden tuotteiden ja niihin kuuluvien muiden osatekijöiden valmistajien suunnasta eikä vain syyllistää kuluttajia siitä että jokin laite on liian vaikeaselkoinen ollakseen/kuuluakseen osaksi helppokäyttöistä ja harmitonta suurien massojen tavallista kodin laitteistoon kuuluvaa esineistöä.
Silloin poistuisi tämä joitakin häiritsevä ilmainen Hyvä Ystävä tuki”palvelu” mutta tuskinpa se tietokoneiden maallistuminen, vaikkapa normaalin television tasoiseksi välineeksi, kovinkaan nopeasti lähitulevaisuudessa tulee tapahtumaan meidän taviksien iloksi.

Suurinta osaa taviksista ei kiinnosta se palaako jääkaapissa valo kun oven panee kiinni tai miten se kuva nyt siihen televisioon tulee vaan se käyttöfunktio ja sen harmittomuus. Ruoka säilyy ja juomat viilenevät, ohjelmat viihdyttävät (jos nykyjään siihen kykenevät). Eikä sitten muuta tarvitakaan.

Tietotekniikan käyttötaidot voivat olla esimerkiksi työhönottotilanteessa valintakriteerinä, mutta vaatimukset, varsinkin tietotekniikan osalta ovat monesti kohtuuttomiksi vietyjä. Haetaan ”aukotonta” ja ”kokonaisvaltaista” osaamista, ”henkilöitä joiden käden jatke on hiiri” yms. hybridi henkilöitä joilla on kolmeparia käsiä ja kaksipäätä kuin joillakin tieteiselokuvien hahmoilla, supertorakoilla. Näitä surkuhupaisia vaatimuksia jokainen voi vaikkapa lukea joka sunnuntai Helsingin Sanomien Työpaikat-ilmoituksista, ihan kunniallisen ja hyvän yrityskuvan omaavien työnantajien hakuina. Kukaan ei ole valmiina tähän maailmaan syntynyt ja niin täydellisesti oppinut kuin nuo kohtuullisuuden rajat ylittävät vaatimukset antavat ymmärtää. Osoittaa monelta työnantajalta suurta ymmärtämättömyyttä, että tuollaisia vaatimuksia joissa haetaan ihmisten sijaan robotti droideja, kirjataan avoimien työpaikkojen haun yhteyteen. Myös aivan ylikoulutettuja ihmisiä haetaan nykyisin paikkoihin joissa heidän tiedoillaan ja taidoillaan ei ole kysyntää, mutta se onkin jo eri juttu se.

Itse oppinen ei saa olla minkään yrityksen tai yhteisön huonoratkaisu siihen että työntekijät omalla ajallaan hankkivat tietoja ja taitoja, vain monesti kyetäkseen selviytymään jokapäiväisistä työtehtävistään. Pysyäkseen edes juosten paikallaan tässä hektisessä ilmapiirissä missä suurin osa joutuu työtään tekemään päivittäin.
Työnantajan on korvatta tuollaisen itseopiskelun aiheuttama ajankulu tavalla tai toisella työntekijälleen. Luonteva palkkiohan on korvaus rahallisesti tai ajalla, urakehitys parempiin sekä haastavampiin työtehtäviin mutta usein ainoa korvaus on se että saa yleensä ottaen edes olla töissä.
Syyllistäen sekä kiristäen saavutettu pakko-opiskelu ns. huonoon valoon ja jopa mahdollisella irtisanomisella uhkailu ei ole kenenkään etu vaan kaikkien osapuolien tappio.

Luontevaa jos elämänsä voi järjestää omilla ehdoillaan hoitumaan eri elämän tilanteittensa mukaan, ei työnantajan pakotteilla, jolloin sen tarvitsema hoito voikin sitten olla jotain ihan muuta jatkossa.

Ihmettelen vain... jos ei joku osaa, tai edes halua opetella tietokoneen peruskäyttöä niin mihin sitä tietokonetta edes sitten tarvitsee? Kyllä voisi kuvitella että jokaisen joka töissään joutuu konetta käyttämään tulisi omata sen verran viitseliäisyyttä että hallitsee tai opettelee työvälineensä käytön. Ja jos ei muuten niin sitten koulutukseen menemällä.

Monet sanovat Mac-koneita helppokäyttöisiksi jopa aloittelijan kannalta. Kannattaa varmaan niihin tutustua jos kotiin on hankkimassa konetta eikä halua kiusata muita "tyhmillä" kysymyksillä :)

Ja kyllä, joudun toisinaan toimimaan mikrotukena. Yritän luonnollisesti olla avulias mutta jos tilanne menee liian hankalaksi alkaa v-käyrä nousemaan. Kuvitelkaa että olisitte esim automekaanikko, ja kun menette käymään jossain niin siellä sitten sanottaisiin että "moro, pitäs muuten männänrenkaat vaihtaa, mut ei varmaan ole mekaanikolle iso homma". Ja tähän kun vielä päälle luetaan se että vaikka kuinka avulias yrittäisit olla, ja selittäisit hommat niin monesti vain käy sitten niin että "ompa monimutkaista, katson tuota sitten itse myöhemmin" eikä sitä kuitenkaan katsota. Sitten on taas tuhlattu toisen aikaa ihan turhan takia.

Joku sanoi tuossa aiemmin että tietotyötä yliarvostetaan, mutta kyllä se on toisinpäin. Kukaan ei arvosta tietotyöläisiä, ja niitä muistetaan vain silloin kun hommat ei toimi. Kyllä siihen leipiintyy ennemmin tai myöhemmin. Ei tässä mitään pokkurointia tarvita, mutta jos aiotte vaivata niin ottakaa se homma edes tosissanne älkääkä vain tuhlatko toisen vapaa-aikaa.

Nimimerkin "Armistice 1918" kirjoitus oli mitä ilmeisimmin saanut innoituksensa ketjun aloittaneesta kirjoituksestani. Asiaa on puitu tässä kyllä ihan monipuolisesti. Yleisesti tekstini kärki oli nimenomaan se, että jos jotain asiaa on työkseen tehnyt koko viikon (ja tietysti edeltäviäkin viikkoja), niin oletettavasti haluaisi pari päivää viettää ilman sitä asiaa. Jonkun käyttiksen asentamiseen ja koneen pistämiseen käyttökuntoon vie helposti yhden iltapäivän. Lisukkeena olleella "muistelulla" vain osoitin, millaisen viikon jälkeen ei todellakaan jaksa käyttää viikonloppua tai iltaa kaverin tietokoneen säätämiseen. Kyllä niitä neuvoja kysyttäessä irtoaa ja niin edelleen, mutta jonkin koneen asentaminen käyttökuntoon on ihan oikeaa työtä.

Tästä aiheesta sivuun on tietysti tämä nörtti vs. tavis -keskustelu.

Muistelu myös toi esiin kuviota, miten ATK-tukea valitettavan usein lähestytään. Jos minulla palkkakuitissa (ja sitä kautta pankkitilissä) on virhe, ja joudun asioimaan palkanlaskennan kanssa, en suinkaan ala ensimmäisenä huutamaan kuin palosireeni ja nimittelemään palkanlaskijaa epäkelvoksi, laiskaksi ja ammattitaidottomaksi. Etenkään en tätä rahanpuutosongelmaa vaadi ratkaistavaksi kello kuusi aamulla, kun palkanlaskija oletettavasti haluaisi vielä tunnin-pari nukkua.

Miksi nörtti ei voinut puhelinta sitten ei sulkea? Siksi, että jos jotain oikeasti vakavaa olisi sattunut, kuten jokin yrityksen toiminnan kannalta tärkeä järjestelmä olisi kellahtanut, niin jonkilainen päivystys oli välttämätöntä. Suodatinta sille, että suhteellisuudentajunsa kadottanut käyttäjä soittaa, ei ole. Ja kerran herätettynä ja huudolla hereille ravisteltuna ei ole enää iso kynnys lähteä taksilla töihin. Onpahan syy lähteä iltapäivällä aikaisemmin kotiin. Niin, ja niistä ei niin käyttäjä- ja huoltoystävällisten printtereiden hankinnasta usein päättää taloushallinto eikä mikrotuki, lähinnä hinnan perusteella.

Haluan lisäksi saattaa mm. nimimerkin "Armistice 1918" tietoon, että enää vuosiin ei ole ollut erikseen "tietokoneavusteisia tehtäviä". Tietokone on työkalu siinä missä kuulakärkikynä, taskulaskin, lapio, auto jne - aina työtehtävästä riippuen, tietysti. Ovat luonnollisesti hieman eri luontoisia välineitä. Ammatinvalintakysymys on myös, haluaako yleensä sellaiseen työtehtävään, jossa joutuu käyttämään tietokonetta. Nykyään yleensä joutuu. Työkalun käytöstä on aina syytä opetella tietyt perusasiat, kuten että tietokoneella pääsee verkkoon, jos verkkokaapeli on kiinni molemmista päistään. Nykyään langaton verkko valtaa alaa, jossa toki piilee omat sudenkuoppansa. On myös sopivaa olettaa, että konetta käyttävä ymmärtää muistitilan täyttyvän, jos sen täyttää suosikkibiiseillään.

Ei ATK-tuen tehtävä ole pitää kädestä kiinni ja toimia kouluttajina, vaan pitää huolta, että koneissa on päivitykset kohdallaan, ja työkalu on käyttökunnossa. Koulutuksesta - kuten täällä jo todettiinkin - vastaa työnantaja ja käyttäjä itse. Eräät ATK-perustiedot mielestäni kuuluvat tämän päivän työntekijän perusosaamiseen, vähän kuin luku-, kirjoitus- ja laskutaito. Sekä kellon tunteminen.

Kynästä loppuu joskus muste, jolloin kynä hinnasta riippuen joko heitetään roskiin tai siihen vaihdetaan mustesäiliö. Taskulaskimeen voi vaihtaa pariston. Lapion voi heittää pois sitten kun siitä katkeaa varsi tai se on muuten niin haperossa kunnossa, ettei sillä voi enää kaivaa kuoppaa. Autoa pitää säännöllisesti tankata, pissapoikaan panna nestettä ja niin pois päin. Koskee yleensä myös firman autoa. Tietyt peruskuviot on hyvä tietää. Oman auton kohdalla lähinnä omasta harrastuneisuudesta riippuen jossain on se kynnys, että auto pitää viedä huoltoon. Monikohan odottaa silloin saavansa tutulta automekaanikolta ison huollon "kaverihinnalla" tai jopa ilmaiseksi? Oletan tässäkin, että niitä neuvoja kyllä saa, ja ehkä apua pikku fiksaukseenkin, jos naapuri sattuu olemaan sopivalla hetkellä pihalla...

On myös autuaasti unohdettu se, että ei nörttienkään tietokoneosaaminen ole tullut taivaan lahjana. Kuka on omatoimisesti opiskellut, kuka käynyt kalliit koulut - kuka suurta intohimoa tuntien, kuka pelkästään käytännöllisyyttä ajatellen. Ei muinainen hevosmieskään minnekään päässyt, jos ei osannut hevosta ajaa. Eläinlääkärit ovat sitten erikseen.

Onneksi en enää työkseni hoida ATK-tukemista, ja voin keskittyä työnkuvani puitteissa käyttämään tietokonetta tyydyttävällä tavalla.

Anssi kirjoitti (viestissä 5): " No, jos avun antaminen kolme-neljä kertaa vuodessa on liikaa vaadittu, niin en sitten ymmärrä, miksi minunkaan pitäisi tarjota apuani kun sitä pyydetään."

Tuossa näkyy yksi valitettavan tyypillinen piirre näissä atk-tukipyynnöissä. Jokainen tuntuu olettavan olevansa ainoa, joka sitä apua pyytää. Mutta kun niitä henkilöitä, jotka pyytää apua kolme-neljä kertaa vuodessa voi helposti olla 20 kpl, alkaa jo vapaa-aika täyttyä näistä korjaushommista. Omakohtaista kokemusta on turhankin runsaasti.

>JuhaniV: Tietokone on työväline, joka on syytä opetella käyttämään. Aika moni käyttäjä ei edes tiedä missä ohjelman helppi piileskelee. Mikrotuki tai osaava kaveri saa syöksyä apuun aivan perusasioissa tyyliin: "Apua! Mun taulukkolaskennassa sarake siirtyi. Mitä mä nyt teen?" Tämä on koettu.

...ja kun kysyy että mitä teit että sarake siirtyi on vastaus usein"en mitään".
Selvää on että kaikenmaailman tuki- ja helpdeskhenkilöt ovat auttaakseen, mutta ei mikron käynnistäminen tai perusohjelmistojen käyttö ei yleensä ole heidän kontollaan.
juhanin autovertaus on erittäin paikkaansapitävä. Valittelu siitä että kone kaatuu ja tavallinen käyttäjä ei saa mitä osti, kun ei tietsika saastuu, on turhaa - jos ostaa auton eikä talven tullen vaihda/-ta talvirenkaita, ei siitä juurikaan voi kauppiasta syyttää. Tai jos sekoittaa dieselin ja 95 oktaanisen tms. jne....


*************************

Ai niin - nyt ei ole lähdeluetteloa - ihan p***a viesti siis

Tietokoneongelmatko ainuita asioita, joissa joutuu antamaan ilmaista neuvontaa? Miettikää seuraavan kerran kun parturi-kampaajaystävänne tulee kylään. Kyselettekö koskaan neuvoja hiusasioissa yms? Pitäisikö niistäkin periä maksu? Tai lääkärituttavalta aina kysellään kaiken maailman kolotuksista. Elämä voi muuttua kovin tylsäksi, jos aina pitää olla kukkaro kädessä.

Imartelevaahan se on, jos neuvoa kysytään. Eikä siinä mitään, jos sanallinen vastaus riittää. Yleensä vain käy niin, että neuvon ohella kysytään myös puhelinnumero, jossa atk-tuen odotetaan päivystävän 24/7 siltä varalta, että ongelmia tulee. Ja yleensä puhelu seuraakin jo muutaman päivän sisällä neuvon kysymisestä.

Niinpä ATK-tuki joutuu viilettämään tukka putkella pitkin lääniä jonkun kotiin tekemään (ehkä usean tunnin) asennusta. Vasta paikan päällä yleensä selviää, että selvitettäviä ongelmia ja avoimia kysymyksiä onkin paljon enemmän, kuin mistä alunperin sovittiin. Yleensä työtä ei saa tehdä rauhassa, vaan joku hengittää koko ajan niskaan ja tenttaa mitä missäkin työvaiheessa tehdään. Kun kysymyksiin sitten vastaa, herää kysyjälle aina vaan uusia kysymyksiä, joista on kuitenkin aikataulun puitteissa mahdoton tehdä niin tarkkaa selkoa, että kysyjä pääsisi jyvälle. Työn tekeminen on myös yllättävän hidasta, jos joka työvaiheen joutuu samalla selittämään.

Jos tietokoneeseen tarvitsee ostaa uusia lisälaitteita, on ilman muuta selvää että atk-tuella on heti aikaa lähteä mukaan kiertelemään kauppoihin, ja sen jälkeen asentaa laite tietokoneeseen. Iltahan on tässä vaiheessa yleensä vielä suht nuori.

Joskus käy niin, että asennus ei kertakaikkiaan onnistu, vaikka atk-tuki olisi kuinka ammattitaitoinen. Esimerkiksi Windowsissa tai muissa ohjelmistoissa oleviin vikoihinhan paraskaan nörtti ei pysty mitenkään vaikuttamaan. Jos asennus ei onnistu, asentajaa kuitenkin katsotaan nenänvartta pitkin ja kyseenalaistetaan, mahtoikohan hän sittenkään tietää, mitä oli tekemässä. Seuraavan puolen vuoden ajan kaikki koneessa ilmenevät viat ovat siis luonnollisesti ammattitaidottoman atk-tuen syytä, ja hänen asiansa on tulla ne korjaamaan.

Jos asennus sen sijaan onnistuu, atk-tukesi piiriin kuuluvat vastaisuudessa myös tämän henkilön kaverit ja sukulaiset. Eipähän lopu tekeminen kesken.

Loppukaneettini jäi tuosta tilityksestä pois. Eli siis pointtini on, että nörteiltä ei yleensä kysellä pelkkiä neuvoja (kuten esim. lääkäriltä), vaan hyvin helposti ollaan pyytämässä ihan konkreettisia työsuorituksia.

Mutta eihän mitkään ATK-asennukset olekaan oikeaa työtä, vaan anorektisten ja finninaamaisten teinien harrastusta, hupia ja ajankulua.

Nörtteliksen kirjoituksesta tosiaan tuli elävästi mieleen, miten jotain ongelmaa selvittäessä koneen omistaja/haltija katselee selän takana ja tiukkaa vähän päästä "mitä sä tossa teit", kaiketikin ihan vilpittömästi oppimistarkoituksessa, mutta ei se nörtinkään moniajo ole täydellinen, vaikka joissain järjestelmissä onkin ihan kelpo moniajo. Ikävä vaan että koneen omistaja ottaa nokkiinsa jos vastausta ei heti tule tai se on vähän ärtyneen kuuloinen, kun nörtti kaipaisi pientä työraujaa.

Tässä keskustelussahan saa vihdoin purettua muinaiset patoutumat... ;)

Oi että, herkullinen aihe!

Oli pakko ottaa osaa tähän! Lukeudun siihen ihmisryhmään, jota tässä keskustelussa on syytetty epäsosiaalisesta käytöksestä ja ylimielisyydestä kun olen kieltäytynyt auttamasta tuttavaa/sukulaista hänen tietokoneongelmassaan.

Puretaanpa vähän taustoja, olen ammatiltani tietoliikenne teknikko. Kohta 20 vuotta elektroniikan ja tietokoneiden kanssa itseoppinut nörtti, joka säätää ja säheltää kaiken vapaa-aikansa koneiden parissa tai niihin läheisesti liittyvien projektien parissa. Työkseni autan teknisessä tuessa maailmanlaajuisesti toimivan firman asiakastuessa. Rakastan näitä härveleitä ylitse kaiken ja kulutan valta-osan käteisvaroistani joko niiden parantamiseen tai niiden käytöstä maksamiseen mm. sähkön muodossa.

Olen myös auttajahahmo, ihminen, joka auttaa ihan vilpittömästi ja mielellään muita, joilla on vaikeuksia koneidensa kanssa.

Joskus kuitenkin on tilanteita, että on pakko päästää höyryjä - pakko olla tekemättä koneiden kanssa yhtään mitään. Töissä on ollut tosi rankka viikko, kotosalla oma lempilapsisysteemi kisahtanut tai muusta syystä vain paha väsyminen päällä. On myös tilanteita, että perhe on koneita tärkeämpi ja haluaa viettää sitä paljon puhuttua laatuaikaa oman puolison kanssa. Tällaisissa tilanteissa puhelinsoitto "kun mun virusjuttu ei toimi" voi olla varsin negatiivinen kokemus.

Hätä ei lue lakia ja kun huomaan, että tätini kone suoltaa virusposteja internet yhteyden täydeltä maailmalle en ajattele omaa napaani vaan soitan kyllä tädilleni ja vihjaisen katkaisemaan sähköt koneesta ja kiikuttamaan sen mahdollisimman pian minulle huoltoon. Jos naapurini pyytää (kuten on tehnytkin) valitsemaan hänelle sopivan kannettavan, teen myös sen - eikä tule unohtaa muita tuttavia, joiden oma yksityisyritys makaa koneiden vakaan toiminnan varassa - autan silloinkin. Koen, että näissä tilanteissa on vähintäänkin ihmismäistä ojentaa auttava käsi ja auttaa pulaan joutunutta.

Tärkeintä koko prosessissa on kuitenkin muistaa, että jokaisella meillä on oikeus yksityisyyteemme, vapaa-aikaamme, lepoomme ja rauhaamme. Apua pyytävän pitäisi aina muistaa, että hän on se, joka pyytää apua ja joka asettuu toisen 'armoille' - työntyy toisen tontille. Apua antava taas on velvollinen muistamaan, että äksyily ja/tai ylimielisyys ei varmasti ole pidemmän päälle ystävyyttä kannattava voima.

Tällainen naapuriapu on kahden kauppa. Mikä sitten taas olisi kohtuu korvaus?

Itse olen aina sanonut, että autan kyllä ja osaan sanoa myös ei, jos en voi tai halua auttaa juuri sillä hetkellä. Kieltäytyessäni pyrin parhaani mukaan kuitenkin osoittamaan seuraavan apupaikan, josta hakijan kannattaa kysellä. Usein ohjastankin avun tarvitsijaa ottamaan yhteyttä laitteensa myyjään, yhteyden tarjoajaan tai pikkuveljiini - hurjan usein vihjaisu Googlen käyttämiseen tai käyttöoppaan lukemiseen tuo halutun tuloksen :-) Rahaa en mielelläni ota vastaan, mutta senkin kohdalla joustan ja annan autettavan viimekädessä määritellä mieleisensä korvauksen tehdystä työstä. Jos minua pyydetään määrittelemään hinta, vastaan usein keskimääräisen tuntitaksan verran, jonka kaupallinen taho ottaisi ja sanon oman taksani olevan sitten jotain nollan ja mainitun väliltä - maksaja päättäköön.

Jossain vaiheessa ilmaisin palkkani olevan 'oman tunnon mukaan', mutta kyllästyin saamaan koskenkorvaa litratolkulla nurkkiin lojumaan, joten luovuin tästä perisuomalaisesta tavasta ottaa maksu tehdystä palveluksesta/työstä.

Miten kieltäytyä, vai saanko edes kieltäytyä?

Joskus kuulee tarinoita siitä, miten ei saa hetkeäkään rauhaa, puhelin soi joka viikonloppu, aina pitäisi olla valmis auttamaan ja opastamaan. Olen itsekin kokenut vastaavan ajanjakson jolloin käytännössä kaikki se aika, kun en tee töitä palkkaa maksavalle työnantajalleni, juoksen konffaamassa sitten tuttavien laitteita - kaikki viikonloput ja illat. Katkaisin tämän kierteen helposti - omaa maalaisjärkeä käyttäen!

En vastannut puhelimeen silloin, kun halusin rauhaa. No, tästähän sain kuulla sitten pientä naljailua muodossa "herraa ei taida kiinnostaa" tai "mikäs nyt muka on vikana". Sanoin rauhallisesti, mutta tarkoituksella tomerasti, että en aikonut viettää sillä hetkellä aikaa soittajan kanssa vaan esim. elokuvissa, ruokakaupassa, perheen parissa tai nukkuessa. Kännykkään_ei_ole_aina_pakko_vastata!

-----

Tunnen kaikki tässä keskusteluketjussa esille tuodut 'oireet' henkilökohtaisesti ja olen kantanut huomattavan huonoa omatuntoa siitä, että olen jättänyt muita pulaan koneineen ja kuullut jälkeen päin, että "Pc-Sucker-Store" laskutti monitorikaapelin kiristämisestä 50 euroa! Silti olen edelleen sitä mieltä, että vaikka olisit kuinka maailman paras asiantuntija jossain asiassa sinulla ei ole mitään velvollisuutta auttaa muita - terve itserakkaus ja omahyväisyys kuuluu asiaan, panostan siis termiä 'terve' sillä on taas todella tyhmää heittäytyä ääripäähän ja astella nokka pystyssa ohi avunpyytäjän.

Heittäisinkin pallon ennemmin avun pyytäjille, kuin sitä antaville. Pitkällehän tässä prosessissa on kyse kommunikointitavoista ja niistä veteen piirretyistä viivoista sääntöineen - tapa, jolla apua pyydetään ratkaisee pitkälle avun laadun ja määrän ja jatkuvuuden.

Kun itse tarvitsen apua olen oppinut odottamaan sitä, keskustelemaan auttajan kanssa ensin aiheesta pintapuolisesti ja varmistamalla ensin, että auttaja on itse vilpittömästi halukas auttamaan, eikä tee sitä velvollisuuden pakosta. Kannattaa osoittaa aina se, että olet kuitenkin valmis kysymään muualtakin, etkä odota 'avaimet käteen' toimitusta seuraavan kahdenkymmenen minuutin aikana.

Minusta ihmiskunta on tavallaan palannut juurilleen tässä asiassa. Nykyisin, kun teknisiä hilavitkuttimia tulee koko ajan valtava määrä lisää ja pelkän kahvinkeittimen käyttökin lähentelee tutkinnon suorittamista läheisen apu on tärkeämpi kuin koskaan aikaisemmin. Tämä aika taitaa olla teollistuneiden kansakuntien historiassa ensimmäinen kun lähimmäisen apu on taas yhtä tärkeä kuin aikoinaan maatalouteen perustuvassa taloudessa, jossa naapuria autettiin jos kaikenlaisissa askareissa ja yhteistuumin pyrittiin kantamaan paras mahdollinen sato. Minusta jokaisen olisi hyvä mennä itseensä tässä asiassa!

Ja lopuksi vihje naapurin rouvalle - mikään ei lämmitä nörtin sydäntä niin paljon kuin uunituoreen korvapuustin tuoksu pienessä nyytissä, joka ilmestyy ovelle kiitoksena avusta sähköpostiongelman kanssa :-D

- Marco
"Pelastakaa edes nörtit ry"

>SMO: Mutta eihän mitkään ATK-asennukset olekaan oikeaa työtä, vaan anorektisten ja finninaamaisten teinien harrastusta, hupia ja ajankulua.

Tässä ei ollut hymiötä??? Poistettava loukkaavana ja ilkeämielisenä (kuten tämä viesti). Nut sitä yhdenmukaista linjaa moderointiin!!!!

Marco, oli nautinto lukea pitkä kirjoituksesi.

Sisareni on jäänyt eläkkeelle ja olemme järjestäneet hänelle toiveensa mukaisesti aika mukavan atk-ympäristön. Aika kuluu talvella paremmin kun silloin ei pääse edes golffaamaan. Hän on aika innostunut kaikista uusista mahdollisuuksista. Moneen kysymykseen olen antanut vastaukseksi, että vilkaisepa ensin helppiä ja käsikirjaa.

Tänä iltana tuli soitto, että hän haluaa tulostaa joulukortteihin osoitetarrat. Vastasin, että älä edes yritä.

Systeri muistaa meitä tarjoamalla upeita päivällisiä. Osaamme arvostaa sitä tapaa erityisesti, koska olemme aivan surkeita kokkeja.

Juhani

Lääkärin "neuvot" eivät ole konkreettisia työsuorituksia? Lakimiehen "neuvot" eivät ole konkreettisia työsuorituksia?

JuhaniV:lle

Kiitos kehuista - vaikkakin tuo on vain pitkälle ajatusvirtaa asiasta, jossa katson käyneeni läpi koko ympyrän hirvittävästä himosta auttaa kaikkia kaikkialla kaiken aikaa siihen kyllästymiseen, kun "missään ei saa rauhaa".

Tavallaanhan olen itse tilanteeni aiheuttanut - ei minua niin olisi kyselty apuun ellen olisi tehnyt jotain jonka vuoksi minun tiedettiin osaavan asioita :-)

Jäin vielä miettimään itse otsikkoa, "ilmaisen työn tekemisestä" ... kun nyt pohdin tätä jälleen kerran huomaan takertunavi termiin "työ", en niinkään sen ilmaisuuteen.

Jos oikein viilaisin pilkkua niin voisinpa väittää, että kavereille tehdään "palveluksia" joista saadaan mahdollinen korvaus, mutta "työtä" tehdään puhtaasti toimeentulon vuoksi (tai kotioloissa itselle suoritettuna palveluksena, vrt. 'kotityö').

Termeillä tosin voi leikkiä vaikka loppu elämän - se ei muuta sitä tosiseikkaa, että aina pitää muistaa ottaa aikaa itselleen :-)

Kilttp kirjoitti: "Lääkärin "neuvot" eivät ole konkreettisia työsuorituksia? Lakimiehen "neuvot" eivät ole konkreettisia työsuorituksia?"

Käyttämäni termi oli hieman huono. Tarkoitin sitä, että vaikka lääkäriltä kysyttäisiin jotain neuvoa, hänelle ei parin päivän päästä soiteta: "Tules meille tekemään ihan pieni ohitusleikkaus". Samoin lakimiestä ei olla heti kutsumassa kotiin laatimaan puolustusstrategioita. Kuten sanoin, on imartelevaa jos neuvoja kysytään, mutta käytännön toimenpiteissä on aina oma vaivansa suullisten vinkkien jakamiseen verrattuna. Ihmiset, jotka eivät ole IT-alalla, eivät tätä usein tajua, vaan kuvittelevat, ettei homma edellytä nörtiltä vaivannäköä "kun se näyttää käyvän niin näppärästi".

Omaa vikaani on tilanteessa sikäli, etten helposti pysty sanomaan ihmisille päin naamaa "sori, en auta". On helpompi olla vastaamatta puhelimeen, ja toivoa, että ihmiset ymmärtäisivät sen vinkiksi siitä että tietokoneongelmat eivät minua kiinnosta vapaa-ajalla. Ihmiset kuitenkaan eivät ymmärrä, vaan ottavat sitten minuun yhteyttä sukulaisteni tai työpaikkani kautta. Yleensä tässä vaiheessa jo aika tuimaan sävyyn - ikäänkuin olisin luistanut velvollisuuksistani.

Tuon Marcon mainitseman korvapuustijutun kyllä allekirjoitan :) Se saa hyvälle tuulelle, kun joku muistaa lämpimällä tavalla kiittää avusta - eikä tosiaan välttämättä lyömällä kouraan tukun käteistä. Varsinkin tuollainen lämmittää, että kiitos tulee hieman jälkikäteen. Jää tunne, että kaveri ei ihan heti unohtanut saamaansa apua, kun ovi naksahti kiinni.

Oman ajan varaaminen itselle on tosiaan tärkeää. Jatkuva kiire ja rumba näkyy helposti fyysisestikin.. Minulle se aiheutti verenpainetaudin jo alle kolmekymppisenä. Jollakin toisella voi esim. ihmissuhteet kärsiä. Muistakaa pitää huoli itsestänne!