"Rooleista"

Kuinka monella teistä on seurustelusuhtees ns. "roolit"
Esim. toinen on poikamaisempi ("suojelia, sylissä pitäjä, fyysisesti vahvempi tms..??) ja toinen huomattavsti femmempi (kenties pienempi, kaikinpuolin tyttömäinen jne..??) Ei välttämättä näin kärjistetysti mutta jotain tältä väliltä???

Mä itse femmenä ihastun juuri vahvasti näihin vastakohtiin ja meillä roolit ovat selkeät! ??

meillä molemmat ovat naisellisia ja "roolit" (mitä ne ikinä ovatkaan) ovat jokseenkin balanssissa, eli toinen ei ole mies ja toinen nainen. Naisiahan tässä ollaan ;)...tosin mä siivoan ja gf kokkaa. Tää nyt ei varmaan valaise mitään...pusi gf :¤

Roolit joo-oo, mun gf on femmempi kuin minä, tosin minäkin olen ihan nainen ja vastustan aina tätä "roolijakoa", mitä myös gf:kin yrittää tuputtaa mulle sillointällöin...ja suorastaan välillä kimpaannun sen "mies rooli" heitoista. Tosin taas mun gf on mitä náisellisin nainen, ihana sellanen...mutta käyttäytyy kuin wagner välillä että se niistä rooleista!!!

Meillä taitaa roolit vaihdella aikalailla, ettei voi oikein sanoa, että sellaisia todella olisi. Ulkoisesti mä olen se vahvempi ja ehkä maskuliinisempi, mutta sitten taas monessa suhteessa herkempi. Itse asiassa vuosien karttuessa sitä on kumpikin löytänyt itsestään molempia puolia ja roolijako on kadonnut entisestään. Olen sitä miltä tuntuu :).

Sinkku.. mutta mulla ainakin on vähän sellanen 'poikamaisempi' tyyli
josta ainakin mun ex piti.. En mä edes osais kuvitella itseäni mitenkään tyttömäiseks tytöks.. o.o

Minäkin ajattelin muutamia vuosia sitten (parikymppisenä lesbopiireihin tullessani) usein näitä roolijakoja. Minä koin olevani selvästi femme ja olin kiinnostunut butcheista. Ensimmäiset ihastukset olivatkin aika maskuliinisia ja myös suhteissa roolijako oli aika selkeä butch-femme-malli. Nämä suhteet tuntuivat kuitenkin jäävän melko pinnalliseksi, osittain varmaan myös tämän valmiin roolijaon takia. Pikkuhiljaa minä aloin ihastumaan neutraalimpiin lesboihin ja aloin myös itsessäni tasapainottamaan feminiinisiä ja maskuliinisia puolia. Tämä auttoi seurustelusuhteissa siten, että tunsin voivani olla enemmän oma itseni. Minä sallin itselleni vapauden käyttäytyä vähemmän tämän femme-roolin mukaan ja hyväksyin myös kumppanissani naisellisempia puolia.

Nykyään minä koen olevani yhä melko feminiininen ja ulkoisesti selkeästi femme, mutta olen onnistunut löytämään hyvän tasapainon naisellisten ja miehekkäämpien puolien välillä. Ja kiinnostus suuntautuu kyllä edelleen butcheihin, mutta minä arvostan heistäkin löytyviä naisellisia piirteitä - ja odotan myös heidän nauttivan omasta naisellisuudestaan. Minä odotankin sellaista rakkaussuhdetta, jossa kumpikin on sinut itsensä kanssa ja osaa arvostaa toista sellaisena kuin on. Tottakai minä nautin yhä saadessani tuoda naisellisia piirteitä ja kujeita esiin, mutta myöskään naissuhteissa roolit eivät saisi mielestäni ohjata käyttäytymistä.

Hyvää syksyä kaikille ja onnea itsensä etsimisessä ja löytämisessä! =o)

Meillä oli edellisessä suhteessa niin, että minä olin henkisesti naisellisempi ja tyttöystäväni taas ulkoisesti. Semifemmejä kumpikin, ei siis hirveän naisellisia, mutta ei poikamaisiakaan.

"semifemme" ! Mikä ihana termi! Oih!

Aika kiva nimi tuo semifemme!
Jos poikamainen on 1 ja feminiininen on 2, niin onko semifemme silloin 1,75?
Noo-oh, siinä tapauksessa minä 1,35. Kyllä, suhteessa olisin omanlaiseni ja toivoisin honeyltäni ehkä 1,8.

:D

Minä olen ulkoisesti hyvin femme ja rakkaani on sitten hiukan maskuliinisempi, mutta henkisesti mä taidan olla äijempi.:D

Rooleista puhuttaessa voi vaan ihmetellä miksi naiset haluavat keskinäisissä suhteissaan ylläpitää ikivanhoja mies/naisrooleja. Luulisi nais/nais suhteen juuri olevan näistä patriarkaalisista ja sovinistisista käyttäytymismalleista vapaa. Eikö tasa-arvoinen suhde ole juuri se mitä naiset yrittävät löytää suhteessa miehiinkin? Roolit kaventavat liikkumatilaa ja antavat valmiita toimintamalleja sekä arvottavat ihmisiä heteroseksistisessä maailmassa sukupuolen mukaan. Pitääkö siis lesbojenkin seurata heteromatriisiin antamaa mallia ja alkaa "leikkimään" roolileikkejä? Mikä on kaiken tämän tarkoitus? Ehkä joku butch/femme pari voisi valaista asiaa?

Mikä lienee tarkoitus? Kaikki eivät ymmärrä kaikkea ja se jokaiselle suotakoon. Minua nyt yksinkertaisesti ei vain sytytä yhtään jos nainen on naisellinen kuten minä itse. Siitä tulee hyvä "sisko-suhde" tai jonkinlainen kaverisuhde, mutta kun halua ei pysty pakottamaan väkisin mistään, ja siitä tilanteestahan toinen ymmärrettävästi loukkaantuu ennemmin tai myöhemmin. Seksin osalta homma on ei-b/f-suhteissa puoleltani täydellistä feikkaamista kuten tyypillisimmillään heterosuhteissa. Ja kyllä se tulee ilmi: Sä et ikinä halua mua. Ja mitä siihen sanoisi? Sori.

Minä haluan naisen joka on maskuliinisempi kuin minä mutta en kuitenkaan hänen tilalleen miestä. Siinä yksi syy miksi homma ei tunnu heteroroolien leikkimiseltä. Toinen EI OLE mies. Silti mukana on kontrastia, jonka puuttuminen ainakin omalla kohdallani takaa sen, että suhde jää omalta osaltani platoniseksi eikä toinenkaan lopulta ole tyytyväinen.

Ei näitä kai oikein pysty selittämään ymmärrettävästi sellaiselle, joka ei ole kiinnostunut samoista asioista.

"Minä haluan naisen joka on maskuliinisempi kuin minä mutta en kuitenkaan hänen tilalleen miestä" - tämähän on juuri maskuliinisen miesroolin apinoimista ja jos sinä otat femmen osan niin mistä muusta on kyse kuin yritetään pysytellä heteroilta matkituissa rooleissa. Ja onko seksinkin suhteen oltava toisen aktiivinen ja toisen passiivinen eli "mies" ottaa ja nainen antaa? Ilmeisesti butchit ovat siis omaksuneet oikein hyvin sen paljon puhutun "miehen mallin" ja femmet taas pysyttelevät kainosti siinä perinteisessä naisellisessa roolissa. Oletko kenties ollut joskus heterosuhteessa vai mistä käsitys feikkaamisesta?

Olen naisellinen ja niin saa toinenkin olla, sekä henkisesti, että fyysisesti. Minunlaisiani on vaikea erottaa heteroista ja siksi kumppanin löytäminen on vaikeaa. Saa olla kaikki tuntosarvet ja tutkat pystyssä, kun on haku päällä. Meikäpaikoissa tullaan selittää, "mene täältä kyttäämästä(yleensä ne jätkämäiset)." Toisaalta voi joutua kiusallisiin tilanlanteisiin heteroiden puolesta, kun he eivät tiedä tilannetta. Koen hieman hämmentävänä tilanteen kun heteronainen halaa, vaikkei tarkoitakkaan sillä mitään, mutta minä kun en halaa kun omaa kultaa.

Ei-heterona heterosuhteessa joskus pimeässä menneisyydessä. Mutta tästä heteroapinoinnista en jaksa ruveta vääntämään täällä, koska se ei johda yhtään mihinkään. Ajatelkoon kukin mitä lystää.

"Oletko kenties ollut joskus heterosuhteessa vai mistä käsitys feikkaamisesta?"

Unohtui vastata kysymyksesi loppuosaan. Tuo on yleistietoa, kaikkihan tietävät tai ainakin kaikkien oletetaan tietävän heterosuhteissa yleinen teeskentely naisen osalta. Ei siihen nyt välttämättä omaa kokemusta tarvita että niin sanoo.

Tylsää todeta, että sateenkaarikansan "koti" lepakkolaakso.net on yhteisönä yhtä tuomitseva kuin heteromaailmakin. Ehkä vielä enemmän Ranneliikkeen puolella. Puhi kiittää, kumartaa ja jättää sen taakseen.

Hyvä haltiatar kirjoitti: " Koen hieman hämmentävänä tilanteen kun heteronainen halaa, vaikkei tarkoitakkaan sillä mitään, mutta minä kun en halaa kun omaa kultaa."

Miksi ihmeessä? Kyllä minä ainakin halaan ystäviäni, niin miehiä kuin naisiakin. Minulle maailma tuntuisi aivan liian kylmältä, jos ei saisi halata ketään muuta kuin tyttöystävää.

Ja PUHI ei karkaa mihinkään vaan kiltisti jatkaa kommenttejaan siinä missä me muutkin!! Asioista SAA olla erimieltä ja "heitellä" tarinaa ihan niin runsaasti ja rehevästi kuin haluaa;) !

Kyllä se minuakin monesti hämmentää, kun heteronainen tulee halaamaan. Itse olen kova hali ihminen kyllä, mutta silti minulle tulee jotenkin varautunut ja hämmentynyt olo jos halaaja on heteronainen. Paitsi jos tämä nainen on minun hyvin vanha ystäväni ja näin ollen halaamisesta on tullut luonnollinen oso ystävyyttä. Hiukankin uudempi tuttavuus tai sitten vaikka työkaveri jonka kanssa on ohimennen joskus rupatellut, muttei mitenkään kummemmin tutustunut joka sitten joissain pikkujouluissa kapsahtaa kaulaan (ja tietää suuntaumuksni) saa minut kyllä hämmentyneeksi.

Ja minusta tämä on täysin normaalia.:D

Meidän parisuhteessa on niin, että me olemme kumpikin ihan omia itsejämme (ylläri). Kumpikaan ei todellakaan teeskentele mitään "roolia" eikä käyttäydy minkään stereotyyppisen mallin mukaisesti.

Minä olen ehkä suhteessa komentelevampi ja kontrolloivampi. Kumppanini on herkempi, esim. hän itkee herkemmin kuin minä. Vaikka kyllä minäkin olen tunteellinen. Kumpikaan ei tykkää kokkaamisesta ollenkaan ja yhdessä hoidetaan siivoamiset ynnä muut kotiaskareet. Ehkä olen hieman laiskempi tiskaamaan ja siksi kultani joutuu useimmin siihen hommaan. Harrastamamme seksi tyydyttää meitä molempia täysin ja kummatkin ovat "antajina" ja "ottajina" ihan tasaveroisesti ilman roolijakoa. Emme myöskään käytä minkäänlaisia seksileluja/dildoja, yök. Kooltamme olemme samankokoiset.

Mielestämme suhteemme on erittäin tasa-arvoinen. Kumpikin saa sanoa sanottavansa ja olla sellainen kuin on ilman mitään rooliodotuksia. Kuitenkin minä olen femme ja kultani on butch. Tästä huolimatta meillä siis EI ole mitään perinteistä heteroroolijakoa. Käyttäydymme vain persooniemme mukaisesti. Pistää hieman ärsyttämään nämä kommentit, että butch yrittää vain apinoida miestä tai että minä femmenä vain kuvittelen olevani oikean miehen kanssa. Asia kun ei ole näin. En halua miestä, vaan butchin ja siinä on vissi ero.

Yritän tässä selvittää hieman yleistäen&kärjistetysti näitä roolijakoja:

Puhuttaessa femme/butch -rooleista yms. täytyy muistaa, että tämä perinteisesti 50-luvun Amerikassa tunnetuksi tullut roolijako on pinnan alta vastakkainen verrattuna heteroroolijakoon. Heteroillahan on perinteisen kaavan mukaan ollut niin, että nainen on vähän niinkuin miehen kynnysmatto/palvelija/rakastajatar/kodinhengetär/miellyttäjä, jonka omat halut ja toiveet saavat jäädä taka-alalle miehensä kunnianhimon edessä.

Femme/Butch -asetelmassa mennään yleensä niin, että femmeä kunnioitetaan ja kohdellaan kuin "prinsessaa". Butch haluaa tehdä kaikkensa femmen eteen ja femme taas nauttii saamastaan ihailusta. Kumpikin saa mitä haluaa. Butchit ovat itsekkin naisia, joten he eivät ole ajattelutavaltaan yhtä seksistisiä kuten heteromiehet, vaikka ovatkin "pinnallisia" halutessaan kauniin naisellisen naisen.

Nykyisin nämä roolit ovat neutralisoituneet ja lepakoissa on enemmän androgyynejä, jotka eivät halua lokeroida itseään ja tämä on ihan ok, kukin olkoon oma itsensä. Jotkut kuitenkin vielä identifioituvat (sillä on kyseessä identiteetti eikä esim. vaate- tai hiustyyli) femmeiksi ja butcheiksi, kuten minä.

Olipa hankala vääntää rautalangasta, mutta toivottavasti edes joku ennakkoluuloinen tajusi.

En ole koskaan ajatellut, että butchit olisivat femmeille miesten korvikkeita. Ymmärrän varsin hyvin, että kyseessä on kahden naisen välinen suhde. Mutta näin itse femmeistä pitävänä femmenä tuntee olevansa todellakin väliinputoaja, koska lähes jokainen vähänkään kiinnostusta herättävä naisellinen lesbo (ja tarkoitan nyt juuri näitä perinteisiä ulkoisen naisellisuuden piirteitä) tuntuu pitävän androgyyni- tai butchtyyppisistä naisista.Tämä välillä vähän jurppii. Ihan puhtaasti itsekkäistä syistä. Mutta minkäs sille mahtaa, jos se kerta niin on. Itse en kuitenkaan kokisi butchtyyliä omakseni, joten täytyy koittaa jatkaa tällä valitsemallani tiellä eli vähemmistönä vähemmistön joukossa. Kai meille kaikille kuitenkin on täällä tilaa, onhan?

Lienee kysymys sosiaalisesta sukupuolesta (butch-maskuliininen ja femme-feminiinen), mikä on joskus ihmisille vaikea käsite. Se kun voi olla eri kuin biologinen sukupuoli, mutta jos seuraa yhtään populaaria keskustelua vaikka jollain nettisaitilla, niin selviää hyvin pian että sosiaalista sukupuolta ei ikään kuin tunnusteta ollenkaan. Se on vain biologisen sulupuolen jatke ja heijastaa sitä.

Minusta tätä asiaa on turha vääntää rautalangasta, sillä minusta tuo rautalangasta väännetty versio on myös hiukan hakoteillä ja yleistää liikaa B&F asetelmaa...

Ainoa tosiasia joka voidaan rautalangasta vääntää on se, ettei butch ole/tahtoisikaan olla mies, sekä se, ettei femme tahdo tai hae kumppanikseen miestä tai miehen korviketta. Piste.

"Femme/Butch -asetelmassa mennään yleensä niin, että femmeä kunnioitetaan ja kohdellaan kuin "prinsessaa". Butch haluaa tehdä kaikkensa femmen eteen ja femme taas nauttii saamastaan ihailusta."
-hohhoijaa, minusta tämä on aivan yhtä typerä ja huono lausahdus kuin se, että butch tahtoisi olla mies jne...mitä kaikkea tässä nyt on asiasta jo ehditty kirjoitellakkaan.
Kyllä minä ainakin kunnioitan ja hemmottelen kultaani aivan yhtä paljon, tai ehkä jossain määrin jopa enemmän kuin hän minua, vaikka olenkin suhteessamme se "femme". Toisen arvostaminen ja kunnoittaminen, molemminpuolinen luottamus ja tunteiden näyttäminen ovat meillä niitä avain asioita. Kultani ei ole nostanut minua millekkään erityiselle jalustalle jumaloi/palvo minua, enkä minä häntä - olemme tasa-arvoisia, molemmat yhtä ihania ja teemme kaikkemme toisen vuoksi jotta meillä on yhdessä hyvä olla.
Seksuaalisesti minä olen hyvinkin paljon vaativampi ja ottamaan kuin kultani, vaikka aivan totaali femme olenkin - siis ulkoisesti, kun taas näissä kultaisissa "säännöissä" pitäisi tämänkin asian suhteen butchin olla se machompi osapuoli...

Olen ehkä hiukan outo, mutta en kyllä varsinaisesti pidä ollenkaan näistä B&F roolituksista, kuten en muutoinkaan ihmisten lokeroimisesta!!! Ei ole olemassakaan mitään butcheja, rekkoja, femmejä...on ihmisiä jotka käyttäytyvät eri tavoin.
Moni rekkakin on hyvinkin tyttömäinen ja suloinen ajatuksiltaan, eikä laisinkaan _äijä_, mitä taas oletetaan.
Ei kaikki ihmiset sovi siihen "normaaliin" naiselliseen "muottiin", joko ulkonäöllisesti tai ajatuksiltaan, tämän takia osa sitten on ulkoisesti enemmän maskuliinisia, ei se kuitenkaan tee kenestäkään minun mielestäni minkään asian suhteen ottavampaa tai antavampaa osapuolta - oli kyse sitten seksistä, ihan vain kehuista, toisen ihailemisesta....jne.

Taidatte olla täällä jotenkin fiksaantuneet noihin rooleihin. Miksi täytyy todellakin määritellä ihmisiä niiden kautta. Onko turvallisempaa olla suhteessa jossa kumpikin tietää alueensa sen mukaan onko butch vai femme? Ehkä kannattaisi enemmänkin miettiä sitä miksi joku nainen omaa enemmän maskuliinisinä pidettyjä piirteitä sekä ulkoisina että sisäisinä ominaisuuksina. Jos on syntynyt naiseksi niin miksi pitää väkisin saada itsensä näyttämään mieheltä. Ei ole kyllä normaalia viestittää olemuksellaan äärimmäistä maskuliinisuutta. On varmaan mennyt jokin asia psyykkisessä kehityksessä pieleen. Näitä lukiessa en yhtään ihmettele että jotkut psykiatrit pitävät homoseksuaalisuutta jonkinlaisena kehityshäiriönä!!

Ruusunen: Taisit lukea hieman väärin tekstiäni tai sitten en ilmaissut itseäni tarpeeksi selkeästi, mikä voi hyvinkin olla mahdollista. Sori typerästä lausahduksesta.

Tuo ote, jonka olit kopsannut tekstistäni oli tarkoitettu vertailuksi siihen mitä sanoin edellisessä lauseessa hetero-rooleista. Kun kerroin femmen kunnioittamisesta niin tässä vertasin vain tilannetta heteroiden kynnysmattorooliin. Ja niin kuin kirjoituksessani ilmaisin selkeästi: se oli nimenomaan yleistäen ja kärjistetysti selitetty. "Kunnioituksella" tarkoitinkin juuri normaalia ihmisten välistä kunnioitusta, en alentamista enkä palvontaakaan. Toin tämän asian esiin, koska muistaakseni Frida oli aikaisemmassa viestissään kirjoittanut jotain tyyliin femmejen "kiltin vaimon" -roolista, tai jotain sinne päin. Niin kuin omassakin parisuhde-esimerkissäni tulee ilmi, niin on kyse nimenomaan _tasa-arvoisesta_ suhteesta. Lisäksi kun puhuin f/b-asetelmasta niin viittasin mielikuvaan, joka minulla on 50-luvun jenkkityylistä, jolloin miehen ja naisen rooli muutenkin oli täysin erilainen. Enkä esittänyt mitään kultaisia sääntöjä mistään.

"Toisen arvostaminen ja kunnoittaminen, molemminpuolinen luottamus ja tunteiden näyttäminen ovat meillä niitä avain asioita. Kultani ei ole nostanut minua millekkään erityiselle jalustalle jumaloi/palvo minua, enkä minä häntä - olemme tasa-arvoisia, molemmat yhtä ihania ja teemme kaikkemme toisen vuoksi jotta meillä on yhdessä hyvä olla.
Seksuaalisesti minä olen hyvinkin paljon vaativampi ja ottamaan kuin kultani, vaikka aivan totaali femme olenkin "
-Nuo pätevät kirjaimellisesti meilläkin. =)

Usein maskuliinisuus ja feminiinisyys eivät näykkään aina ulkonäössä vaan ihminen voi olla henkisesti maskuliinisempi kuin ulkonäkö antaa olettaa ja päinvastoin feminiininen, vaikka ulkoisesti olisi maskuliininen. Meissä kaikissa kun yhdistyy nämä molemmat puolet tavalla tai toisella.

Meidän kodissamme minä tiskaan ja pesen pyykit, puolisoni kokkaa. Kumpikaan ei ole järin tyttömäinen, muttei myöskään äijä. Seksissä kumpikin 'ottaa ja antaa' yhtälailla. Kumpikaan ei ole erityisen kiinnostunut muodista tai asioista, joita pidetään naisellisina. Tosin puolisoni meikkaa sentään silloin tällöin, minä noin kolme kertaa vuodessa.;) Eli meillä ei ole käytännössä minkäänlaista perinteistä roolijakoa. Toisaalta, ken sellaisen tahtoo, on täysin oikeutettu elämään elämäänsä haluamallaan tavalla. Siksipä ihmettelenkin muutamia varsin tuomitsevia kommentteja näistä b/f-asetelmista. Mielestäni heteroiden matkimisella ei ole mitään tekemistä näiden asioiden kanssa. Ihmiset vain ovat erilaisia.

olen aikast "äijä"..siis se joka on kova ja ei jumalauta itke..myös se johon voi tukeutua ilman turhia kyselyjä(samma på finska, en osaa lohduttaa).. tämä näkyy myös pukeutumisessa. kaikinpuolin miesmäinen. ja arvostan ja haluan naisia jotka ovat minua naisellisempia.

Ulkoisesti minä taidan olla kyllä paljon naisellisempi kuin se parempi puolikas, mutta ei hänkään mikään kovin miesmäinen ole. Silti selvästi jotenkin poikamaisempi kuin minä. Asenteesta ja olemuksesta riippuvia asioita, ja hän myös ajattelee itsensä "jätkänä". Se siis on hänellä osa identiteettiä, aivan kuin minulla se ajatus että olen se pieni ja tyttömäinen, vaikken nykyään edes mikään megafemme ole.

Ei meillä kyllä mitään tietoista jakoa ole, mutta luontevasti on mennyt niin, että hän on aloitteellisempi ja suojelevampi kuin minä. Tämä johtuu siitä että itse olen aika ujo, erityisesti aloitteiden sun muiden suhteen. Silti totta kai tuollaiset asiat vaihtelevat, välillä tunnen olevani todellinen ukkopoika kun seison keittiössä enkä osaa tehdä oikein mitään, eikä toistakaan saa häiritä kun tämä laittaa ruokaa;)
Puhumisessa hän on myöskin paljon parempi kuin minä. Sellainen rationaalisempi, ja uskaltaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

Luulisin että meillä luonteet ovat aika lailla sulautuneet hyvin yhteen. Mikä toiselta uupuu, on toisella voimakkaampana. Minä toppuuttelen kun hän vouhottaa mielestäni turhaan asunnon siivouksesta ja hän pitää huolen että en luhistu kauppakassien alle. Karkeasti meillä voisi silti sanoa että naiseni on poikamaisempi ja myös käyttäytyy enemmän "poikamaisesti". Todella tyhmä sana tuo poikamainen, kun eihän se mitään poikamaisuutta ole. Hän on rohkeampi ja aktiivisempi suhteessamme; Mikä on hyvä ja juuri se erilaisten energia-ja toimintatapojen yhteensopivuushan pitää suhteen elossa.

Eikö olisi parempi puhua jonkinlaisesta aktiivisuudesta ja passiivisuudesta, kuin noista iänikuisista femme-butch-rooleista? Se kun on kuitenkin moneen kertaan todettu että ulkonäkö ja toimintatapa eivät määrittele toisiaan.

niin siis lisäyksenä vielä kun lueskelin noita aiempia viestejä, että meillä nimenomaan tämä ns. poikamaisempi puolisko aluksi viljeli roolitusta, koska piti itseään niin selkeästi jätkämäisenä. En sitten tiedä olenko onnistunut kaivelemaan niitä naisellisiakin puolia esille, kun nykyään ei enää ole tarvetta moiselle. Luulisin silti että hänestä on ihan mukavaa olla se rohkea ja aloitteellinen... että ei se roolileikki ole aina pelkkien "femmejen" päässä, niin kuin tämän keskustelun valossa näyttäisi olevan.

On se vaan
hauskaa miten erilaisia ihmiset ovat. Monet kerrat on baarissakin tarjottu drinkkejä ja lähtiessä autettu takki päälle... asioita joita itse en tulisi tehneeksi, eivät vain luonnistuisi enkä osaisi ottaa tilannetta haltuun.

No moikka!
aika vanhoja viestejä luen näköjään, mut tekemisen puute! Ja aivan pakko kysyy, et onko se sitten aina niin, et asetelma on femme-butch? Eikö kaksi naisellista naista voi rakastua? Kun ite oon viimesen päälle femme.. pieni ja (näköjään) liiankin naisellinen, ja tykkään naisellisista naisista. Onko tämä siis syynä, etten ole löytänyt sitä oikeaa?! Kukaan sellainen jonka haluaisin tykkääkin "äijemmistä" ja päinvastoin!!!!

No tiedät varmaan itsekin, että ei se noin mene. Naiselliset naiset pitää jotkut naisellisista, jotkut maskuliinisemmista, niinhän sinäkin. Harva on mieltymyksissään ainoa, eli jos itse pidät naisellisista ja oot naisellinen, niin luultavasti teitä on muitakin. Ulkoisesti ei voi tietää kuka tykkää mistäkin, joten on pakko kysyä ja kokeilla. :)

Sinänsä jo tämän ketjun aloitus, onneksi heittomerkeissä oleva Roolit on aika harhaanjohtava ja halventava käsitys naistenvälisestä, miksei ylipäätään ihmistenvälisestäkin vuorovaikutuksesta. Harva vetää mitään roolia, kunhan olemme mitä olemme ja etsimme ja löydämme ihmisiä joilla luonteenpiirteet ja libidot sopii yhteen.

Sinulle en voi muuta sanoa kuin että etsivä löytää ja jos joudut hetken olemaan yksin niin sittenpähän ainakin arvostat naistasi kun sellaisen löydät:) Eli häntä pystyyn ja rohkeasti etsimään...

Itse asiassa meillä kaikilla on rooleja, toisilla jopa yhtä paljon kuin sattuu olemaan tuttavia. Esim itselläni on selkeä ero työ- ja vapaa-aikaroolin välillä.

Minä olen ehkä jossain määrin se poikamaisempi osapuoli parisuhteessa. Toki minusta löytyy niitä naisellisiakin puolia. Eikä poikamainen imagoni suinkaan sitä ole että haluaisin olla mies tai haluaisin karkottaa miehet ympäriltä. Satun vaan pitämään lyhyistä hiuksista ja "miesmäisistä" vaatteista.

Hei! En tarkottanu, et luulisin ns. miesmäisten naisten haluavan olla miehiä tai näyttää miehille et ne ei välitä niistä!! Anteeksi, jos oon loukannu jotakin! Ei todellakaan ole ollut tarkoitus!!

Itse vaan rakastan pitkiä hiuksia.. sitä kun voi upottaa sormensa niihin ja kun ne valuvat silkkisinä pitkin selkää.. jne ;) Me kaikki ollaan erilaisia. Ja kun en ole hakemisesta huolimatta löytänyt sitä omaa rakasta (jos ei yhtä miehen kanssa parisuhteessa elävää naista lasketa, johon olen edelleen liian rakastunut, vaikka tiedän sen olevan turhaa :() Sitä joka ois vaan mun. Niin sitten ajattelin vaan et onko se aina näin päin, mutta hetken sekoilun jälkeen tajusin, että koska tykkään naisellisista, pitkine hiuksineen ;) ja ite oon pitkähiuksinen , niin pakkohan maailmassa on olla joku jota viehättää sama. Ja loppupeleissähän se on oikeesti sama onko pitkät hiukset vai ei. Taidan antaa itestäni aivan kamalan pinnallisen kuvan..

Ja niin onhan niitä rooleja itellänikin. Käyttäydyn erilailla eri ihmisten kanssa. Ja kaikillahan niitä on. Ja itekään en kyllä osaa minkäänlaista hametta/mekkoo laittaa päälle jne. että en ihan neiti ole itekään..

En minä herneitä nenään vetäny. Tuo olettamus vaan on sellanen, minkä olen muutaman kerran kuullu. Siis että lesbo koittaa näyttää mieheltä tai miehisellä olemuksella karkottaa äijät kimpustaan...

Erilaisuus on hieno asia ja sitä vaalikaamme.

Minä ainakin olen huomannut käyttäytyväni lievästi eri tavalla suhteessa femmeen ja butchiin, tosin kokemusta on todella vain yhdestä butch-kummpanista ja yhdestä femmestä. Olen tämän femme-naiseni kanssa paljon suojelevampi ja käyttäydyn "butchimmasti" ym.. Tosin se voi ihan hyvin johtua siitä että olen itse nyt itsevarmempi, ja hän taas nuori ja ujo, kun taas edellisessä suhteessa olin se kokematon ja epävarma. Mutta on tässä ehkä jotain butch-femme-juttuakin meneillään. Tietenkin tämä on yksinkertaistus, en minä "butchin" ja "femmen" kanssa ole seurustellut, ihan yksilöitä ovat! :) Olen vähän huono ilmaisemaan itseäni kirjallisesti, mutta eiköhän tässä perusidea välity. Olen siis itse hieman enemmän butch, kuin femme, vaikka en tipahda kovin hyvin kumpaankaan kategoriaan.

Rooleilla voi leikkiä. Mutta itse en halua asettua butchiksi tai femmeksi. Kun en sellainen ole. En ole girlygirl enkä butch. Ehkä sporty dyke olisi lähin ns. kategoria...

kaksi naisellista naista voi todellakin tykätä toisistaan! älkää luopuko toivosta ;) me ainakin ollaan tyttiksen kanssa söpöjä tyttömäisiä lesbotyttösiä. poikamaisia tyttöjä ei olla kumpikaan koskaan katottu sillä silmällä. tosin tyypistähän se aina riippuu, rakkautta ei voi ulkonäköön sitoa.

Minä ainakin haen mahdollisimman itseni kaltaisia tyttöjä: niin ulkonäöltään kuin mielipiteiltään/käyttäytymiseltään. En todellakaan osaisi olla missään butch/femme-suhteessa. En osaa olla naisellinen, saati sitten miehinen, olen lähinnä tyttömäinen ja välillä poikamainen. Tykkään sekoittaa rooleja ja yhdistellä ulkonäössä "vastakkaisiksi" miellettyjä asioita, kuten ajaa pääni kaljuksi ja sitten pukeutua vaaleanpunaiseen mekkoon. En pidä ajatuksesta, että joku käyttäytminen olisi "miehekästä" ja toisenlainen "naisellista" - enkä ymmärrä sitä, jos ihmiset sanovat että mä oon varmaan se femme kun tiskaan, tai jotain muuta vastaavaa. Tuollainen on mielestäni perinteisten sukupuoliroolien toistoa, korvataan vain sana mies sanalla butch.

Ja mitä tulee femmen kohteluun prinsessana, niin se on mielestäni vain kolikon toinen puoli: kyllä varmasti monet miehetkin sanovat, että kunnioittavat naisiaan ja näiden kodinhoitotaitoja ja että naiset ovat sellaisia suloisia ja pehmeitä otuksia, joille tekee vain hyvää vähän rentoutua manikyyrissä sillä aikaa, kun miehet hoitavat kaikki ikävät asiat kuten vaikkapa politiikan tai talouden isommat raha-asiat.

En tietenkään tarkoita tällä, etteivät ihmiset saisi olla sellaisia kuin haluavat; jos joku haluaa lakata kyntensä ja pukeutua korkokenkiin ja minihameisiin niin ihan vapaasti minun puolestani, samoin jos joku toinen haluaa korjata autoja ruutupaita päällään. Se, mitä vastustan, on että ihmisiä pidetään jonkinlaisina näiden asioiden takia - esimerkiksi oletetaan, että se minihameinen sitten tiskaa ja laittaa ruokaa eikä korota ääntään, tai että se ruutupaitainen vetää turpaan jokaista, joka tulee aukomaan päätään.

Meillä on suhteessa tomboy sekä kunnon girly girl. Itse jälkimmäinen olen. Siitä huolimatta se en ole minä joka kotona siivouksen ja kokkaamisen hoitaa (asumme yhdessä) joten ihan ei "roolit" paikkaansa pidä. Ulkopuolisesti kyllä ja käytöksenkin puolesta, aina muutoin. Kotona vain roolit vaihtuvat toisinpäin meillä.

Muutoinkin itse en ikinä voisi kiinnostua tyttömäisistä tytöistä. Vastakohta kiehtoo minua.

Vierastan tuota "rooli"-sanaa, siitä tulee sellainen fiilis että on jotain olemuksellista lesboutta/naiseutta/jotakin, jonka päälle sitten vedetään jokin rooli. En tiedä, millainen olisin nyt suhteessa toiseen naiseen - sehän riippuisi siitä toisesta osapuolesta.

En haluaisi suhdetta, jossa roolit olisivat tosi selvät ja jähmettyneet. Oon itse aika androgyyninen (tai sukupuolineutraali) enkä siis osaa kuvitella itseäni joko tosi butchina tai femmenä.

Vaikea kysymys! Mä haluaisin olla suhteessa enemmän se jokä käpertyy siihen syliin ja on se "suojeltava" mutta kun olen niin pitkä (173cm) niin se ei oikein ole mahdollista. Eipä ole kauheasti mua pidempiä tullut tavattua saatika seurusteltua sellaisen kanssa ;) Toisaalta miksi sen suojelijan pitäisi olla aina se pidempi? Ja en kyllä ole mikään femme ollenkaan vaan ulkoisesti poikamainen mutta silti haluan että mulle avataan ovia ja ollaan suojelevia ja huomaavaisia. Joten ei se niin yksinkertaista ole että olisi aina buch/femme vaan näitä rooleja voi sekoitella monin eri tavoin :)

Olen huomannut itselläni vähän samaa ongelmaa kuin beezellä. Myös itse 173 cm:nä on vaikea olla hempeä pikkukukkanen, jota pidellä kädellä. Sitten jos kaipaa turvallisuuden tunnetta tai halaajaa, etsin sitä miessukupuolesta.
Haluaisin kuitenkin olla sitoutumaton mihinkään rooliin. Pitää hyvänä yhtä paljon kuin olla hyvänä pidettävänä. Bi on siitä hyvä seksuaalisuussuuntautuneisuus (ei varma menikö sanamuodot aivan nappiin).

Ei roolia! :D Monet vanhemmat ihmiset eivät ole uskoneet että minulla ja tyttöystävälläni "olisi jotain säpinää", koska vaikka itse olen lyhythiuksinen, pyörin niin hameissa kuin revityissä farkuissakin. Pitkätukkainen tyttöni sen sijaan ei ole yhtä tyttömäinen, mutta kuitenkin minä taidan olla se poikamaisempi puoli. Outoa o_O. Mutta ei siinä mitään vikaakaan ole, itse en haluaisi että meillä olisi tietyt roolit, mutta joillekkin se sopii kuin valettu ;)

Nykyisessä suhteessani olen kai ulkoisesti 'femmempi' kuin kumppanini, ehkä jopa käytökseltänikin, vaikka poikamaisena minuakin pidetään. Ihmiset, jotka eivät tunne meitä kunnolla, uskovat varmasti, että tuo toinen määrää kaapin paikan yms. Eikä tuo minua häiritse, itse tiedän, että saan kyllä sanottavani perille tarvittaessa. Annan kultani leikkiä 'äijää', kun hän siitä tykkää. ;) Välillä kyllä muistutan häntä hänen tyttömäisistä puolistaan.. Heh..

Minun kultani kanssa nämä roolit on hieman sekaisin. Olemme molemmat ulkonäötämme joksenkin poikamaisia jonka takia meitä usein luullaankin homoiksi. Mutta minä olen meistä se heikompi osapuoli ainakin. Ja välillä kyllä tuntuu että minulla on poikaystävä eikä tyttöystävä kun tuo vain häärää motskareiden kimpussa.

Ei todellakaan ole mitään rooleja, tai ainakaan mitään normatiivisia rooleja. Kumpikin hoitaa kotona niitä asioita mitkä on luonnollisempia itselle, esim. molemmat laittaa yhtä paljon ruokaa ja hoitaa kissoja, tehdään yhdessä isommat siivoukset, mutta tyttö pesee pyykit, kun taas mä hoidan lähinnä keittiön siisteyden. Kulta tykkää vaik kutoa ja tehdä käsitöitä, kun se ei mua kiinnosta ollenkaan, enkä sanois, että se on mitenkään kauhean naisellinen. Kumpikin saa olla heikko tai väsynyt tai pieni, ja on aina syli ja koti mihin käpertyä. Joskus toinen jaksaa paremmin kuin toinen, aina on tasapaino.

Musta on jotenkin omituista, että oletetaan, et homosuhteissakin on jotkut sukupuolinormatiiviset roolit! Eikai nyt heterosuhteissakaan oikeasti, jos tarkasti ajatellaan, niin ole niin traditionaalisia rooleja nyky-yhteiskunnassa.

Mua viehättää sellaisen feminiinisyyden ja maskuliinisuuden erilaiset tasapainot ja ilmenemiset eri ihmisilä, ei mitkään tietyt tai spesifit määritteet.

Itse varmaan vaikutan ulospäin enemmän femmeltä, koska olen lyhyt ja mulla on aika pehmeät kasvonpiirteet, vaikka pukeudunkin aika androgyynisti, enkä koe sukupuoltani mitenkään kauhean vahvasti.

sellaista tänään, tänä kovin pimeänä syyspäivänä.

Poikamaiset tytöt sytyttää kyllä eniten, itse olen kait femme, vaikken lokeroinnista pidäkkään. Ehkä niistä rooleista syntyy sitten helpommin jotain jännitettä, ja toisaalta olen kait niin ehdollistunut ajattelemaan naisellisen näköisiä naisia heteroina etten edes tajuaisi jos sellainen tulisi iskemään :D Pidemmässä seurustelusuhteessa roolit varmaan hälvenisi, en kuitenkaan halua "miestä" ja arvostan toisessa pehmeitä arvoja, samalla kun itse saatan olla ajoittain "kova".

Minusta on kauhean surullista lukea tällaisia ketjuja, joissa jokainen erilaisia"rooleja" selitellessään kokee asiakseen painottaa tiiviisti, ettei Missään Nimessä siis MIES haluaisi olla. Tulee vain tunne, että noinko sitä ollaan täälläkin kapeakatseisia, että esimerkiksi transnaisten hyväksyminen on täysin mahdotonta. Uskoisin, että on olemassa lesboja jotka seurustelevat transnaisten kanssa, ja jotka silti haluaisivat surffailla esimerkiksi näillä sivuilla rakentavan keskustelun merkeissä. Ollaanko täällä nyt sitten niin kuppikuntaisia, että koska ollaan lesboja, niin heteronormatiivisuus esimerkiksi femme/butch mielessä on täysin tuomittavaa? Millä oikeudella täällä voidaan pitää kauhistuttavana, että jotkut naiset haluavat elää heteronormatiivisesti? Eivätkö he ole silloin todellisia lesboja, aivan yhtä hyviä ihmisiä kuin kuka tahansa muukin?

Ylipäänsä tuntuu hyvin kummalliselta että suvaitsevaisuutta vaativien kirjoittajien kesken kuitenkin viljellään mitä suurinta syrjintää. Mielestäni rooli parisuhteessa on huono asia, jos sen ajatellaan olevan jotakin mitä esitetään, vaikka todellisuudessa ollaan jotain muuta. Sen sijaan roolina esimerkiksi erityinen miehisyys vs. naisellisuus myös naisten välisessä suhteessa on myönteistä, jos yksilöt sen kautta saavuttavat oman todellisen itsensä. Kuten jo aiemmin ylempänä joku mainitsikin, olisi hyvä että asiaa pohtivat tutustuisivat biologisen ja sosiaalisen sukupuolen määritelmään. En tajua ketä loukkaa biologisesti naisen, mutta sosiaalisesti miehisen naisen rehellinen, heteronormatiivisesti miesmäinen käyttäytyminen. Onko tämä nyt sitä paljon puhuttua kateutta miehiä kohtaan? Koetaanko se jonkinlaiseksi alistumiseksi, että ollaan kakkoslaadun miehiä ilman peniksiä?

En ylipäänsä ymmärrä ihmisten halua ensin ruotia ja sen jälkeen arvottaa näitä asioita. Tai pikemminkin toisin päin. Eniten silmiin pistää kuitenkin tämän ketjun sanattomalla sopimuksella hyväksytty käsitys siitä, että se miehekäs nainen joka haluaisi olla mies, on jotenkin arvoton. Mitä jos kaikki kunnioitettaisiin toisiamme?

Ihana että aletaan ymmärtää biologinen ja sosiaalinen sukupuoli eri asioiksi, jos vielä nähtäisiin ne yhä moninaisempina.

Sanon kysyttäessä olevani lesbo, vaikka mielestäni en oikeasti ole lesbo vaan femme. En ole kiinnostunut miehistä, en ole kiinnostunut myöskään "naisista" vaan ihan rehellisesti butcheista/rekoista/äijistä tai miksi nyt kukakin haluaa heitä/teitä nimittää. Eli olen biologinen nainen joka on sosiaalisesti erittäin nainen ja haluan kumppanikseni biologisen naisen joka on sosiaalisesti taas siinä toisessa ääripäässä, ihanan "miehekäs". Koko kehoni tuntuu tietävän täsmälleen minnepäin pitäisi suunnata kun miesten housuissa ei olekaan mies, hyvin yksinkertaista...

Sillä kuka pesee pyykit ja laittaa ruuan ei mielestäni ole mitään tekemistä sen kanssa että tämä jännite säilyy.

Ja taidan vetää tämän vanhan keskustelun uusille urille kysymällä että olisiko kyse niin yksinkertaisesta asiasta kuin että mitä haluaa sängyssä päälleen (tai alleen tai mihin ikinä kukakin haluaa...)? ;)

Edellinen viesti voisi olla kokonaan minun. (Koko ketjua en ole edes lukaissut, mutta arvaan kyllä, missä junnataan...)

Edit. Sillä erolla, että en kutsuisi itseni mitenkään äärifemmeksi - mutta ainakin tässä maassa olen saanut kuulla olevani sellainenkin.

Näin pinnallisesti ja vanhanaikaisesti voisin itse tähän aiheeseen todeta, että suhde kaipaa kyllä rooleja. Itse femmenä kaipaan sitä butchia joka vaihtaa autooni talvirenkaat, vaikka osaan sen itsekkin tehdä ja itse puolestani sitten voin laittaa kotona ruokaa vaikka oletettavasti toinenkin nainen sen osaa tehdä. Vanhoillinen ajattelutapa mahdollisesti, mutta sellaista se on. Femmejen kesken pidetään kaveriporukassa sitten naisten iltoja missä lakkaillaan kynsiä ja katsotaan nyyhkyleffoja ja butchit sitten puolestaan käy saunailloissa bisseä juomassa.

Mutta kaikki tietysti rakentavat suhteistaan omanlaisia ja tuskin suhde toimii jos se on pelkän roolijaon varassa! :)

Tavallaan musta ja gf:stä voi jotenkin nähdä roolit, mutta toisaalta taas ei. Mä pukeudun mielelläni ylhäältä lököttäviin pillifarkkuihin, t-paitaan ja converseihin ja mun gf taas pukeutuu oikeastaan aina tunikaan, mutta ei se silti ole mikään tosi femme kuitenkaan.
Toisaalta mä voin helposti pukeutua hameeseen ja 13 cm korkkareihin ilmaan mitään ongelmaa, jos vaan tilanne/tilaisuus vaatii :) Oon vaan niin pirun mukavuudenhalunen ja laiska, että houkuttaa enemmän valita päällensä sellaset vaatteet, joissa oikeasti jaksaa olla montakin tuntia (korkkarit ei ole mulle sellaiset). Toisaalta mulla vaihtelee ihan kausittain pukeutumismieltymykset; tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluunkin näyttää ehkä vähän silti stereotypia ruutupaita+farkut -lesbolta. Se riippuu päivästä :)

En tiedä saisinko kirjoittaa tälle palstalle...
mutta näin trans naisena minua taasen kiinnostaa BI/lesbo rooli tosi paljon. ja sillain että itse haluaa olla "femme" tyylin nainen ja joko "femme" tai "Miehisen" naisen seurassa,
kuitenkin niin että saan olla hyväksyttynä tyttönä. :-) lakaten kynsiä,pitäen kauniita vaatteita jne.

Mun roolin otto riippuu ihan siitä kenen kanssa olen yhdessä. Toisinaan minä olen selvästi se tyttömäisempi ja toisinaan taas sitten enemmän tämä poikamaisempi osapuoli. Kummin vain, molemmat menee mulle. Itse kun en voi sanoa että tasan yhteen rooliin osaisin samastua, vaihtelu virkistää ja pääseepähän toteuttaan molempia puolia itsestäni.

Tyylini, tai miksi sitä voisi sanoa on viime aikoina mennyt äijämäisempään/poikamaisempaan suuntaan. Vaikka olen vain 90% varma että olen bi tai lesbo. En mitenkään yritä näyttää mieheltä, näin vai kävi kun aloin pukeutua ja laittaa tukkani niin kuin oikeasti itse haluan. Ja jostain syystä myös "poikien leikit" ovat vaan kiinnostaneet aina. Joku kirjoitti että hänen mielestää olisi ikään kuin psykologinen kehityshäiriö että nainen on miesmäinen. Nykykäsitys taitaa kuitenkin olla, että vahinko (ironiaa, väännetään rautalangasta) on tapahtunut jo kohdussa tyttösikiön altistuttua jostain syystä tavallista suuremmalle määrälle mieshormoneja, ja hänen aivonsa ovat kehittyneet miesmäisemmiksi kuin naisilla keskimäärin.

mä ainaki jotenkin koen sen itelläni sillain, että mä olisin parisuhteen "mies", tai siis sillain, ja sitten taas se toinen osapuoli olis se naisellinen nainen :o

Täytyy sanoa, että tällainen rooli-ajattelu on tosi kaukana omasta ajatusmaailmastani. Jos yritän ajatella perinteisen roolittamisen kautta, olen vaihtelevasti "mies" ja "nainen". Tykkään "miehisesti" katsoa jääkiekkoa ja ottaa pari olutta ja vastapainona viihdyn hyvin "naisena" keittiössä + sukkapuikkojen&virkkuukoukun kanssa. Kumppaniksi kaipaan samanlaista muuntuvaista naista, en supernaisellista naista tai supermiehistä naista, jotain siitä väliltä.

Edit: Tähän samaan settiin menee myös ulkonäölliset+kaikki mahdolliset jutut, ei vain stereotypiset nainen kokkaa, mies katsoo telkkaria -tyyliset asiat.

Itse miehen kanssa seurustellessa olin poikatyttö ihan estoitta, mutta toisaalta myös se nainen kyllä ihan mielelläni. Ehkä mikään selvä roolijako ei minulle toimisi naisen kanssa seurustellessa, mutta uskon, että toisen täytyy olla edes vähän femmempi tai tomboympi (voi vaihdella tilanteen mukaan, mutta...). Jos täysin samalla tasolla on niissä jutuissa joka hetki, jää mahdollisuus projisoida itseään tietyssä mielessä. Äh, en jaksa edes yrittää selittää puoliksi loppuun mietittyjä syvämietteisiä pohdintojani. :D

Minusta tuo on hyvin sanottu:
"Mutta kaikki tietysti rakentavat suhteistaan omanlaisia ja tuskin suhde toimii jos se on pelkän roolijaon varassa!"

Mullekin tällainen rooliajattelu on aika vierasta. Tuntuisi oudolta sanoa että minua esim. viehättävät vain butchit, ihan kuin he eivät olisi ihmisiä vaan jotain kivannäköisiä esineitä. Voi olla että tietynlainen ulkonäkö herättää kiinnostuksen, mutta sehän on ihan eri asia, minkälainen persoona siellä on sisällä. Itse ajattelin ennen että minua kiinnostaa vain naiselliset naiset mutta sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta ihastuinkin tosi maskuliiniseen naiseen, koska siinä ihmisessä vaan oli jotain mikä veti minua puoleensa. Monenlaiset ulkoiset piirteet voivat viehättää ja aiheuttaa perhosia vatsassa mutta ainakin omalla kohdalla rakastuminen on jokin ihan toisen tason asia missä ullkonäöllä ei loppujen lopuksi ole paljon merkitystä. Mutta toki ulkoinen olemus kertoo aina jotain ihmisen ajattelumaailmasta. Itse olen ehkä semmoinen semifemme, aika tavis, jota kiinnostaa katsella butch-tyyppisiä naisia vaikka toisaalta seurustelumielessä näkisin itseni jonkun oman kaltaisen kanssa. Minua viehättää ajatus siitä että voisi sulautua jonkun kanssa yhteen, eikä niinkään vastakohtaisuus.