Ongelma naapurin kanssa

Koska tykkään keskustella ihmisten ja naapureiden kanssa aloitin eräänä päivänä pihalla keskustelun lähinaapurissani asuvan Yh-äidin kanssa. Hölmöyttäni menin vaihtamaan puhelinnumeroita, ja tämä nainen luulikin minun olevan hänestä kiinnostunut! Hän lähetteli jo hyvänyöntoivotuksiakin tekstiviesteille joihin en vastannut. Seuraavaksi tavatessamme pihalla sattumalta, tämä nainen käyttäytyi kuin olisi pistänyt parisuhteen poikki ja tajusin asian. Hän ei tajunnut vaikka kerroin että juttelen yleensä naapureiden kanssa. Yhdessä vaiheessa hän sanoi: "saanko kysyä yhtä henkilökohtaista asiaa?" -jolloin tajusin mitä hän aikoo kysyä(eli seksuaalista suuntautumistani), onneksi sattumalta soinut puhelimeni pelasti minut ja pääsin irrottautumaan tilanteesta. Nyt tämä nainen vielä lähetteli viestejä, jotka poistin lukematta. Toivon hänen jättävän minut rauhaan. Hyvin pahalta silti tuntuu toimia näin töykeästi, mutta vielä pahemmalta olisi tuntunut jos olisin kuullut sen kielletyn kysymyksen. Ehkä minun olisi vastaisuudessa jo heti alkuun jotenkin vihjaistava etten siedä henkilökohtaisia kysymyksiä? Jottei kukaan vain saisi enään päähänsä mennä kysymään minulta jotain seksuaalisuudestani.

Ei ole naapurien kanssa aina helppoa, ei. Eikä kaikkien muidenkaan. Yksi ottaa nokkiinsa liiasta sosiaalisuudesta, toinen liian vähästä. Ja ai että kun vielä on tai koetaan jotain flirttiä olevan.

Ehkä tapauksen oppi olikin siinä, että
-on vältettävä antamasta omaa puhelinnumeroaan,
- jo ennakolta jotenkin varoitettava toista kysymästä henkilökohtaisia kysymyksiä,
- Yleensä pidettävä etäisyyttä naisiin jotka ovat liian lähellä omaa ikäluokkaa.
Ehkä liian kilttinä luonteena liiaksi harmittelen sitä että nainen pahoitti mielensä, sillä naisethan kuitenkin ainakin nuoret naiset ovat yhteiskunnassa paremmissa asemissa.

En oikein usko, että kannattaisi ennakolta varoittaa toista siitä, ettei henkilökohtaisia kysymyksiä kannata kysyä. Miten voisit ennakolta tietää, tuleeko joku kysymään henkilökohtaisia kysymyksiä vai ei?

Yritä mieluummin pohtia ennakkon, mitä vastaat sellaiseen henkilökohtaiseen kysymykseen, jota et olisi halunnut kuulla. Esimerkiksi: "En mielelläni vastaa noin henkilökohtaisiin kysymyksiin", tai "Tuon kysyminen ei ole minun mielestäni sopivaa". Jos siitä joku pahoittaa mielensä, ei kai se sinun vastuullasi ole. Kysyjän tulee varautua kieltäytyvään vastaukseen, jos aikoo kysyä jotain henkilökohtaista.

Sain työelämässäni kerran esihenkilökseni naisen. Siinä suhteessa ei ollut mitään ongelmia. Sen sijaan hänen hänen aviomiehensä tunnettiin mustasukkaisuudesta. Hän oli kuulema firman pikkujouluissa vetänyt turpaan olettamiaan kilpailijoita.

Arvasin hänen miettivän minua myös mahdollisena kilpailijana ja saisin kenties jossakin välissä minäkin turpaani. Hoidin tilanteen niin, että erään kerran kun olimme kahden, kerroin olevani homo ja vieläpä parisuhteessa miehen kanssa. Hän ei heti kommentoinut siihen juurikaan, mutta suhteemme muuttuikin ystävälliseksi. Lopulta meistä, kahdesta pariskunnasta tuli perhetutut kymmeniksi vuosiksi.

Toinen tapaus sattui samassa työyksikössä. Ryhmäämme tuli yh-äiti. Hän ymmärsi, etten ole naimisissa. Alkoi lirkuttelu ja sirkuttelu suuntaani.

Kyllästyneenä jatkuvaan kaapista ulostuloon pyysin naiskollegoitani valistamaan uutta tulokastamme ja kertomaan että Jussi on homo. Hänestä sain hyvän ystävän.

Juke-hm, jos sinä olet luonteeltasi sosiaalinen, mikä estää sinua tänä päivänä tulemasta ulos kaapista? Se ei pääsääntöisesti ole enää mikään juttu taikka kielteinen asia. Salailu on aina epäilyttävää.

Kysy vaan että kenelle "tulla ulos" ja missä jne. Eihän "kaapista ulostuleminen" -se tarkoittaa siis suomeksi sanottuna kertomista seksuaalisesta suuntautumisestaan, ole mikään yhtäkkinen tapahtuma tai julistus, vaan se on vain seikka jonka jollekin aina joskus ehkä kertoo taikka sitten ei. Vaikka maksaisin Hesariin etusivun mainoksen jossa ilmoittaisin kuvani ja nimeni kanssa seksuaalisen suuntaukseni niin varmaan senkin jälkeen se voisi olla jollekin epäselvää. En nimittäin vedä mitään neitihomoroolia tms. -josta joku voisi päätellä jotain.

Luulen että kyse on nyt jostain itsetunto-ongelmasta ja leimautumisen pelosta, josta vähän kielii tuo ”neitihomoroolia” koskeva suhtautuminen. Kaapistatulohan tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei varsinaisesti salaile, jos jotain asiaan liittyvää tulee eteen. Sitten on eri asia nämä tunnettujen ihmisten (viime aikoina monia urheilijoita) julkiset kaapistulot.

Itse oppinut vuosien saatossa siihen, ettei naapureiden kanssa kannata olla kauheammin juttusilla.
Siitä seuraa aina poikkeuksetta sosiaalista pakottamista tavalla tai toisella ja se oma anonyymi elämä kärsii pahasti.

Sitten on se velvoite aina jutustaa käytävässä tai pihalla, vaikka mikä olisi. Siksi kuulostelen yleensä todella kauan, ennenkuin alan jutulle, pyydän/hyväksyn FB-kaveriksi tai ainakaan annan numeroani.

Oon itse myös sen verran heteronoloinen, että äkkiä vedetään näitä kiinnostus-yhteenvetoja vaikka asun miehen kanssa. :D
Monet kuvittelee vain käymppiksiksi.

Kesällä anoppi kävi kylässä, alkoi jutustella tupakalla ollessan pihan lapsien kanssa ja siitä meinasi alkaa yhdenlainen piina.

Siis minkälainen piina? Kommenttisi ei auennut minulle. Juorusiko anoppi teistä, vai mitä oikein tapahtui.

Asun mieheni kanssa omakotialueella kahden erillistalon yhtiössä. Naapurin vaimon kanssa juoruamme joskus hyvinkin pitkään, välillä pihalla, välillä puhelimitse. Kaikki tällä alueella tietävät ja tuntevat meidät. Kaikki tervehtivät toisiaan. Vaihdetaan joskus kuulumisia vuoden tulosta ja muustakin.

Kukaan ei kuulustele meitä homoudestamme. Luultavasti se ei voisi vähempää heitä kiinnostaa. Jos joku kysyisi, kertoisin tietenkin olevamme naimisissa. He kysyvät usein esimerkiksi mitä miehelleni kuuluu, kuten tapana on.

Parempi tutustuminen tapahtui, kun kutsuimme kaikki naapurimme meille "hääkahveille" rekisteröintitapahtuman kunniaksi vuonna 2002. Lapset olivat mukana. He olivat jopa tehneet meille onnittelukortit. Porukka viihtyi niin hyvin, etteivät meinanneet lähteä kulumallakaan. Meidät on kutsuttu puolestaan perhetapahtumiin, kuten ylioppilasjuhliin ja konfirmaatiokahveille.

Rajanaapurin kanssa oli juuri puuprojekti. Rajalla olevat puut alkoivat olla huonossa kunnossa tai muuten haitaksi. Tilasin metsurin hoitamaan homman. Pyysin metsuria pienimään puut niin, että naapuri sai valmiit saunapuut pariksi vuodeksi. Me emme polta puita ilmastosyistä. Pistimme metsurin palkkion puoliksi ja naapuri oli hyvin tyytyväinen tulokseen.

Toki joskus on ollut ongelmia, isojakin. Yli 30 vuotta sitten ensimmäiset taloyhtiömme naapurit yrittivät tehdä oloamme todella vaikeaksi. Perussyy ei ollut homoutemme, vaan se, ettei heillä ollut rahaa asua omakotitalossa, jonka olivat ostaneet kokonaan velaksi. Jouduin heitä asiasta kovistelemaan. Riidat äityivät vaikeiksi siksi, että ilmeisesti vaimon mielenterveys oli järkkynyt varsin pahoin. Pankki pisti heidät lopulta pihalle. Tilanne rauhoittui uusien naapureiden myötä.