Painostusta seksiin vastakkaista sukupuolta olevan kanssa

Homoseksuaaliset miehet ja naiset kohtaavat toki painostusta seksiin ja seurustelusuhteisiin vastakkaista sukupuolta olevien kanssa myös nk. LGBTQ-yhteisön sisällä, mutta tällaisesta eheytystoiminnasta ei olekaan soveliasta puhua ääneen.

mrmeringue,
Tämä väitteesi kaipaa hieman faktoja. En ole törmännyt koskaan kertomasi kaltaiseen ilmiöön.

Puhukaamme siis nyt asiasta ääneen.

Olen melko vakuuttunut, että tuollaistakin voi maailmassa tapahtua - yksittäistapauksina, kuten kaikenlaista muutakin missä yhteyksissä hyvänsä.

En kuitenkaan usko, että tällainen olisi erityisen järjestäytynyttä toimintaa tai perustuisi suoranaisesti mihinkään opilliseen päämäärään.

"Tämä väitteesi kaipaa hieman faktoja. En ole törmännyt koskaan kertomasi kaltaiseen ilmiöön."

Ilmeisesti tässä näkyy sukupolviero, koska nuoremmat kyllä yleensä tunnistavat tämän ilmiön. Viittaan siis tämän tyyppiseen diskurssiin:

"Genital preference is fucking weird lol. You're socialized to like a certain pair of genitals. Unlearn it."

"Why are gay men so vagina averse lmao"

"Vaginaphobic gay men"

"Monosexual genital preference is so weird, like get over yourself lol. All genitals are like a mishmash of skin and nerves, how the fuck can one type of them gross you out?"

"'I can't change my genital preference.' Then die."

"Normalize homophobia against cis gay men. Normalize calling them fruitcakes."

Suoria lainauksia Twitterin vasemmistolaiselta woke-osastolta. Tällä tavalla nuoret bi-, trans- ja queer-identifioituneet ihmiset ovat puhuneet homomiehistä ja lesboista jo vuosia, mutta kukaan ei olevinaan tunne ilmiötä.

"Yksittäistapauksia." Kun näitä tipahtelee aikajanalle tuhansittain joka vuosi ja retoriikka muuttuu aina vain hyökkäävämmäksi, ei voi enää puhua muutamasta yksittäistapauksesta. Kyse on liikkeestä, joka liittyy radikaalin gender-teorian dissosiatiiviseen ihmiskuvaan. Ihmiskäsitykseen, jossa sukupuoli, seksuaalisuus ja seksuaalinen suuntautuminen on irrotettu täysin ihmisyksilöiden fyysisestä todellisuudesta.

Huomaa, että "genital preference" ei ole todellinen ilmiö. Ihmiset eivät preferoi ruumiinosia, vaan heillä on seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvia kokonaisvaltaisia odotuksia siitä, millainen seksikumppani on fyysisesti.

"Genital preference" on itse asiassa kiertoilmaus seksuaaliselle suuntautumiselle, eli kun nämä tyypit käskevät homoja ja lesboja opettelemaan pois (unlearn) "genitaalipreferensseistään", se mitä he tosiasiassa sanovat on, "Opetelkaa pois seksuaalisista rajoistanne. Opetelkaa pois fyysiseen sukupuolieroon perustuvasta seksuaalisesta suuntautuneisuudesta. Opetelkaa pois homoseksuaalisuudesta."

Samoin on satunnaisesti kovin erilaisia käsityksiä siitä, mikä on seksuaalista häirintää. Useimmille sitä on kaikenlainen seksuaaliseen kanssakäymiseen painostaminen tai jopa ohjaaminen kohtaamaan ei-toivottua seksuaalisuutta - vaikka jotkut sellaista pitäisivät "lievänäkin". Hyväksyttävyyttä perustellaan joskus heteroyhteyksissä senkaltaisilla väitteillä, että "eihän sitä ennenkään oltaisi yhteen menty ja lapsia tehty, jos olisi pitänyt niin varoa nykypäivän lailla". Fyysisen sukupuolieron merkityksen kyseenalaistamisen käyttäminen perusteluna on aika lähellä tuota.

Onhan myös otettava huomioon, että osa ihmisistä ei tunne minkäänlaista seksuaalista mielenkiintoa. Tällaisen henkilön painostaminen mihinkään seksuaaliseen kanssakäymiseen tai edes hyväksymään seksuaalista kanssakäymistä osaksi omia preferenssejään menee em. laariin.

Minusta edellä mrmeringue esittämäsi on siis verrattavissa enemmänkin seksuaaliseen painostamiseen kuin vaikkapa eheytysideologiaan kuuluvaan syvimmän minän muutoksen etsimiseen. Ns. "eheytymiseen" liikkeellepanevana voimana on pelko omasta kohtalosta "ikuisuudessa".

Yhteistä voi kyllä olla pelko yhteisöstä ulos joutumisesta.

En kuitenkaan oikein pidä perusteltuna, että painostamista ei-halutun seksuaalisen toiminnan harjoittamiseen käsitellään suhteessa (uskonnolliseen) eheytystoimintaan. Uskonnollistaustainen eheytysideologia on sen ikeeseen joutuneen hyvinvoinnin kannalta minun mielestäni niin iso asia, ettei sitä pitäisi asettaa puurojen ja vellien sekoittamisen kohteeksi.

Siispä...

Seksuaalinen häirintä / seksuaalinen painostaminen on kyllä asia, josta seksuaaliseen suuntautuneisuuteen tai sukupuoleen katsomatta on tarpeen puhua. Ihan omana kysymyksenään.

Nyt mrmeringue siis puhumme tästä asiasta mistä ei ole sopivaa puhua ääneen.

Oletko eniten huolissasi siitä, että tällaisia esittämäsi kaltaisia väitteitä on yleensä olemassa tai että niitä on tuotu jossain esiin? Vai yleensä "tiedostavista" vasemmalle kallellaan olevista piireistä? Vai mistä?

Minä ajattelen, että biologistaustaisuuden esilläpito seksuaalisen suuntautuneisuuden ja sukupuolen ulottuvuuksien suhteen on parasta lääkettä tässä.

Mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä, että Judith Butlerin epätieteelliseen ajatukseen sukupuolen performatiivisuudesta ja vastaaviin ei tartuttaisi niin laajalti?

Paras keino taistella epätieteellisten käsitysten leviämistä vastaan on tietenkin tieteellisesti vakavastiotettavan tiedon esillä pitäminen. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, kun epätiede ratsastaa nykyään tieteen auktoriteetilla ja sen annetaan tehdä niin. Somessa kiertää esimerkiksi jostain vanhasta Scientific Americanin blogista bongattu väite, että ihmisen sukupuoli on niin monimutkainen ilmiö, ettei sitä oikein kannata tutkiakaan tieteellisesti ja että paras tapa selvittää ihmisyksilön sukupuoli on "kysyä sitä häneltä itseltään". Biologien valtava enemmistö vaikeroi tuskastuneena tällaiselle tieteen politisoitumiselle, mutta ei tarvita kuin se yksi kirkasotsainen aktivistitutkija ja yksi tällainen blogikirjoitus ja sosiaalinen media räjähtää toistelemaan väitettä, että biologien keskuudessa "vallitsee konsensus" siitä, että "biologisia sukupuolia on enemmän kuin kaksi" ja "biologinen sukupuoli on sosiaalinen konstruktio" ja niin edelleen.

Minä kyllä kannatan seksuaalisuuden, seksuaalisen suuntautuneisuuden, sukupuolen ja niihin liittyvän kaikenlaisen moninaisuuden tutkimista, paitsi ns. kovan tieteen myös humanististen tieteiden ja yhteiskuntatieteiden näkökulmasta.

Eksaktit tieteet löytävät tiettyjä mitattavia lainalaisuuksia, mutta ns. pehmeämmillä tieteenalaoilla on mahdollista löytää lainalaisuuksia vaikkapa sukupuolesta esimerkiksi "kysymällä sitä häneltä itseltään". Vaikkapa synnynnäisen biologisen sukupuolen neurologisen ulottuvuuden vaikutus näkyy selkeimmin yksilön omassa kokemuksessa.

Minusta pitäisi olla enemmän poikkitieteellistä yhteyksien etsimistä.

Minä muuten muotoilisin asian jotenkin näin: "biologinen sukupuoli on muutakin kuin kaksi sukupuolta". Ja ymmärtääkseni sukupuolen performatiivisuutta korostavat esittävät sukupuolen olevan sosiaalinen konstruktio - mutta ei yleensä sentään biologisen sukupuolen olevan sellainen. En pitäisi lainkaan pahana, että näiden parjaamiesi "aktivistitutkijoiden" havaintoja pyrittäisiin peilaamaan muihin havaintoihin.

Ja joka tapauksessa seksuaalinen ja sukupuolen ulottuvuuksien moninaisuus koetaan yksilönä - ei laskennallisina keskiarvoina. Kyse on myös yksilön oikeudesta määritellä paikkaansa maailmasta omista lähtökohdistaan, kunhan ei astuta kanssaihmisten "varpaille".

Hahmotat kaiketi (laillani) seksuaalisen suuntautuneisuuden olemassaolon synnynnäisenä ja biologisena ominaisuutena? Ymmärrän olevamme samalla kannalla myös siitä, että sukupuoli on pohjimmilaan synnynnäinen ja biologinen ominaisuus.

Minulle on kuitenkin jäänyt epäselväksi se, että miten suhtaudut sukupuolen moninaisuuteen - siis siihen, että osa ihmisistä on (minun käsitykseni mukaan) neurobiologisten synnynnäisten ominaisuuksiensa vuoksi kyennyt leimautumaan tai olemaan leimautumatta tiettyyn sukupuoleen siten, ettei se ole linjassa sen kanssa, miten kaksijakoisessa (binäärisessä) sukupuolimallissa tyypillisesti sukupuolet hahmotetaan.

"Ymmärrän olevamme samalla kannalla myös siitä, että sukupuoli on pohjimmilaan synnynnäinen ja biologinen ominaisuus."

Tässä kohtaa aivoni polkivat hetken tyhjää. Kuka kieltäisi, että sukupuoli on synnynnäinen ominaisuus, kun se on havaittavissa jo vastasyntyneestä? No niin, aika moni LGBTQ-liikkeessä tietenkin kieltää sen. Yksilöllä ei nähdä olevan objektiivista sukupuolta, vain subjektiivinen, omakohtaisesti koettu sukupuoli, jonka halutaan olevan samalla myös muiden vilpitön ja henkilökohtaisesti sisäistetty kokemus.

"Minulle on kuitenkin jäänyt epäselväksi se, että miten suhtaudut sukupuolen moninaisuuteen"

Selvyyden vuoksi pitäisi puhua sukupuolikokemusten moninaisuudesta, ei sukupuolen moninaisuudesta. Biologisesta sukupuolesta kun ei saa esiin "moninaisuutta" vääntämälläkään, ellei sitten lähdetä tulkitsemaan ääriharvinaisia oireyhtymiä ja geneettisiä anomalioita omiksi sukupuolikseen, mihin edes mainitsemani aktivistitutkijat eivät yleensä halua ryhtyä. He tekevät retorisia eleitä sen suuntaan, mutta biologin koulutuksen saaneina eivät kykene uskomaan siihen.

"Ja ymmärtääkseni sukupuolen performatiivisuutta korostavat esittävät sukupuolen olevan sosiaalinen konstruktio - mutta ei yleensä sentään biologisen sukupuolen olevan sellainen."

Judith Butlerin koulukunnasta nouseva käsitys, joka on popularisoitunut viime vuosina, on nimenomaan se, että luonto lätkii ihmisiin sattumanvaraisesti erilaisia sukupuoliominaisuuksia, jotka yhteiskunta sitten "sukupuolittaa" jakamalla ihmiset kahteen luokkaan niiden perusteella. Butlerin filosofinen projekti on ollut nimeomaan biologisen sukupuolen dekonstruktio, eli sukupuolen irrottaminen biologisesta todellisuudesta ja sen muuttaminen "diskurssiksi".

Minä näkisin, että sukupuolen neurologinen ulottuvuus on osa biologista todellisuutta. Minusta on ihan perusteltua ajatella, että tämä sukupuolen neurologinen ulottuvuus sietäisi huomioida samanlaisella painoarvolla kuin päällekin näkyvät tyypillisesti sukupuolittuvat asiat. Ei pitäisi ykskantaan kieltää tällaisen ilmiön olemassaoloa.

Mainitsemasi "sukupuolikokemus" on sidoksissa tähän, mutta seurauksen muodossa.

Näyttää siis siltä, että on olemassa biologisia ilmiöitä, jotka geenien ja esimerkiksi hormonaalisten ja epigeneettisten mekanismien ohjaamana vaikuttavat ihan oikeasti aivojen (fyysiseen) kehitykseen synnynnäisesti. Eräät näistä ominaisuuksista mitä ilmeisimmin sitten mahdollistavat ihmisen kyvyn samastua tai olla samastumatta sukupuolittuneesti, ja vieläpä yksilöllisellä tavalla.

Vastasyntyneen sukupuolesta nähdään vain sen näkyvä osa ja tarkemmin tarkastelemalla hahmotetaan tulkittavaksi vähän enemmän. Ja kaiketi tulevaisuudessa tulkintaa osatataan tehdä yhä tarkemmin.

Samastuminen/samastumattomuus puolestaan synnyttää sukupuoleen liittyviä kokemuksia. Kokemusten laatuun vaikuttavat ympärillä oleva kulttuuri ja kanssaihmiset. On sitten toinen kysymys laskea erilaisia ajateltuja sukupuolia kappalemäärin tai nähdä liukumia kahden sukupuolityypillisyyden ympärillä ja välillä.

Sukupuolikokemuksen moninaisuus liittyy subjektiiviseen kokemukseen asioista, jotka ovat seurausta sukupuolisuuteen liittyvästä biologisesta moninaisuudesta.

"Minä näkisin, että sukupuolen neurologinen ulottuvuus on osa biologista todellisuutta. Minusta on ihan perusteltua ajatella, että tämä sukupuolen neurologinen ulottuvuus huomioidaan samanlaisella painoarvolla kuin päällekin näkyvät tyypillisesti sukupuolittuvat asiat."

Tässä mennään filosofian puolelle, eli voiko ihmisellä olla ruumiissaan toiselle yksilölle kuuluvia osia, vai onko ajateltava, että kaikki osat ovat samaa ihmisyksilöä riippumatta siitä, millaisia ne ovat. Autismin kirjoon kuuluvilla naisilla oletetaan olevan aivoissa enemmän miehille tyypillisiä rakenteita kuin muilla naisilla. Suomalaisissakin potilasjärjestöissä on huomattu viime vuosina yhteys naisten autismin ja epätyypillisen sukupuolikokemuksen välillä. Yksi autismin piirteistä on joustamattoman kategorinen ajattelutapa, jossa esimerkiksi maskuliinisuus on yhtä kuin miessukupuoli ja feminiinisyys yhtä kuin naissukupuoli.

Mistä siis puhutaan, kun etsitään perusteita epätyypilliselle sukupuolikokemukselle neurologiasta? Jossain syvällä neurobiologiassa sijaitsevasta "sukupuolesta", vai neurologisesta ominaislaadusta, josta voi seurata muun muassa epätyypillinen kokemus sukupuolesta?

En oikein hahmota tuota ruumiinosa-asiaasi, oli filosofista tai konkreettisempaa. Viittaatko ehkä johonkin kehodysforiaan liittyvään? Tämä on kokemusmaailmani ulkopuolella, joten olen muiden ihmisten kertomusten varassa. Nekin ovat yksilöllisiä kertomuksia yksilöllisistä kokemuksista.

Tiedämme, että kätisyys ”tapahtuu” aivoissa, ei käsissä. Niissä kahdessahan ei varsinaisesti ole fyysistä eroa. Sitten on tämä omalla kohdallanikin tutuksi tullut miehelle ”epätyypillinen” kiinnostumisen kyky miehestä naisen asemesta. Niinpähän sekin on ihan neurobiologian aikaansaama ilmiö. Biologiaa. Minä tiedän oikein hyvin mistä puhun tämän kiinnostumiskyvyn kohdalla, mutta en osaa kertoa sitä, mistä tämä kumpuaa. Sama kätisyydessä. En usko, että sukupuolen neurologinen ulottuvuus on etäällä tästä.

Mistäkö puhutaan sukupuolikokemuksessa? Minä olen jo esittänyt ajatuksen siitä, että asiaan liittyy kyky samastua tai olla samastumatta tietyllä tavalla sukupuolittuneesti. Se sitten ilmenee eräänlaisena ”asioiden oikein olemisen” tunteena. Aivan kuin seksuaalinen mielenkiinto voi kohdistua sukupuolittuneesti. Tai että kirjoittaminen luontuu parhaiten kynä juuri siinä toisessa kädessä.

Mitä tulee ajattelutapoihin, niin jostainpa se juridisen sukupuolen vastasyntyneelle ”toteava” lääkäri ne joustamattomat kategoriat on saanut oletuksensa tueksi. Aivan. Ne ovat keksittyjä määritelmiä, jotka perustuvat inhimilliseen melko karkeaan tapaan jäsentää luokittelun keinoin todellisuutta.

Viittasin siis ajatukseen, että ihmisruumiissa voisi olla toiselle sukupuolelle kuuluvat aivot. Jos synnyt aivojen kanssa, ne ovat sinun riippumatta myöhemmistä elämänvaiheista. (Edit: Millä tarkoitan siis sitä, että aivot ovat oikeassa ruumiissa riippumatta siitä, millaiseksi sukupuoli-identiteetti myöhemmin muodostuu. Ne ovat samaa kokonaisuutta kuin muukin ihminen, eikä ole loogisesti kestävää ajatella, että ne olisivat jotenkin eri ruumista.)

Tuo selvensi. Aivoissa biologisista syistä tapahtuva sukupuolittuminen ei kuitenkaan liity siihen, kenen aivot ovat. Tietysti ne ovat omat, kun niiden kanssa on syntynyt. Mutta on ilmeisesti erinäisiä sukupuolittuneita biologisia mekanismeja, joiden myötä aivot ovat virittyneet tietyllä tapaa; on kovakoodautunut joitain merkittäviä ominaisuuksia.

Yksi liittyy kykyyn kiinnostua tai olla kiinnostumatta kanssaihmisistä sukupuolittuneesti. Tämä ilmenee seksuaalisena suuntautuneisuutena. Useimmiten biologiset mekanismit aiheuttavat sen, että kiinnostus kohdistuu eri sukupuolta oleviin. Parinvalinnalla on merkitystä suvunjatkamisessa.

Toinen liittyy kykyyn samastua tai olla samastumatta sukupuolittuneesti. Kun ihmisissä on sukupuolityypillisiä fyysisiä ja olemukseen liittyviä tunnusmerkkejä sekä näkymättömiäkin (joiden tunnistaminen liittyy myöskin seksuaaliseen suuntautuneisuuteen), niin samastumispintaa on. Tällä biologiaan pohjautuvalla samastumisella lienee ollut iso merkitys suvunjatkamisessa. Mahdollinen koettu ristiriita liittyy omaan kehoon ja ylhäältä asetettuun viiteryhmälokeroon.

Kummassakaan tapauksessa "tavoitteellinen" oman ominaisuuden muuttuminen ei näytä olevan mahdollista.

Kätisyys taas ei liity sukupuoleen, mutta syntytausta lienee aivoissa samanlainen. Tyypillisestihän ihminen on oikeakätinen.

***

Alkuperäinen aihe taas on painostaminen seksiin. Minusta kuvaamassasi kysymyksessä on kyse ensisijaisesti sellaisesta. Ketään ei pitäisi painostaa seksiin minkään sukupuolen edustajan kanssa. Oman tahdon pitää aina olla mukana.