Milloin ne rahahanat aukeavat, että saamme tukea koulutukseen, kulttuuriin, asumiseen ja työllisyyden hoitoon? PrEP lääkitys toivottavasti laskee hiv-tartuntojen määriä, kuten se varmasti sen tekeekin. Helsingin Pride yhteisökin tekee pääosin ilmaistyöllä tapahtuman kaikille. Raha on oleellinen ja lähes tärkein tekijä, millä saadaan asiat muuttumaan nopeasti. Yhdenvertaisuus-käsitteellä ei saa vesittää sitä, että seksuaalivähemmistöjen arkielämän hyvinvoinnin nostaminen ja kulttuuri tarvitsevat MYÖS rahaa. Hyvä esimerkki on tämä PrEP lääkitys. Prideja käytetään oman imagon nostamiseen. Antti Rinnekin voisi lahjoittaa rahaa Pride yhteisölle.
Minusta valtion (lisä)budjetissa on jo nyt rahaa koulutukseen, kulttuuriin, asumiseen ja työllisyyden edistämiseen. Vai onko niiden rahojen osoittaminen tarvitsevien homojen ja lesbojen hyväksi jossain kielletty?
Kenties Rinne onkin lahjoittanut rahaa? Olisitko Kolmoisritti onnellisempi, jos hän tekisi asiasta numeron?
Noin yleisesti en keksi, miksi "meidän" pitäisi saada erityistä tukea koulutukseen, asumiseen tai työllisyyteen. Minusta nuo kuuluvat yhdenvertaisesti kaikille tarvitseville kansalaisille. Seksuaalivähemmistöön kuulumisen ei pidä sinänsä olla mikään rahahana-poletti. Tukiperusteiden on oltava yhdenvertaisia ja liityttävä todelliseen tarpeeseen. Hlbti-leimattu kulttuurituki on kyllä perusteltu moninaisuuden (selkeä tarveperustaisuus) nimissä.
Minusta nämä vastustavat mielipiteet ovat pelkästään tyhmyyttä. Kun lukee, mitä tutkimuksissa tulee esille, niin niissä nimenomaan tulee esille tarve ja osattomuus hyvinvoinnista. Tutkimukset kertovat kurjuudesta, mitä ei ole korjattu. PrEP lääkitys on yksi asia, jota vastustettiin, mutta se vähentää sairastumista. Koulukiusaaminen on edelleen ongelma eikä sille tehdä mitään. Työelämässä on kiusaamista etenkin kunnallisilla työpaikoilla. Sillekään ei tehdä mitään. Joillakin ihmisillä on koko elämän kestäviä kiusaamiskokemuksia. Se toistuu. Väkivallan uhka on edelleen olemassa.
Kiintiöt yliopistoihin samalla tavalla kuin kielivähemmistöllä joka mahdollistaisi parempaa kouluttautumista ja mahdollisuuksia valita työpaikka, missä ei ole kiusaamista: mitä korkeampi koulutus, sitä paremmat tulot. Koulutus sinänsä avaa enemmän ovia. On mahdollista päästä sitä kautta vaikka ulkomaisiin yliopistoihin jne.Koulukiusaaminen voi olla esteenä, ettei voi käyttää kaikkia kykyjään, kun ei ole koulurauhaa. Minua kiusattiin homouteni takia, kun olin peruskoulussa ja se jatkui vuosia. Pelkäsin mennä kouluun ja se vaikutti siihen, että menin syvään depressioon ja se, etten kirjoittanut hyvin. Tässä oli mukana se, ettei perheeni hyväksynyt koskaan homouttani ja olin vankina kotona. Olin myös perheessäni kiusattu jo 7-vuotiaana. Asuin pienessä kylässä ja lapsuutani varjosti tämä kiusaaminen homouteni takia. Minua kiusattiin, koska olin "tyttöpoika". Tietenkin tämä vaikutti koko elämääni negatiivisesti. Se mistä minä kirjoitan ovat TODELLISIA asioita. Minulla on ystäviä, joilla on ollut vaikeuksia työelämässä homouden takia. Ex-miesystäväni irtisanottiin sen takia. Hän teki työtä tuplasti enemmän kuin kukaan toinen. Silti hänestä valehdeltiin, että minä olisin työpaikalla kävellyt käsi kädessä hänen kanssaan. Hän oli golfkenttämestarina. " Homot kävelee täällä käsi kädessä ". Minä en koskaan käynyt siellä! Tästä seurasi vuosien työttömyyskierre ja köyhtyminen. Minusta se tuhosi häntä. Sitten hänelle sanottiin myöhemmin, että johtajapaikat "eivät kuulu hänelle", että ne kuuluvat heteroille, kun hän oli työtön ja haki työpaikkoja. Tämä lause oli heteronaisen mielipide noin 2 vuotta sitten....tietenkään hän ei kuunnellut. Minulle työpaikalla naurettiin pilkallisesti , että kun homot voivat mennä naimisiin, miten epänormaalia se on tai toinen, miten minun pitäisi mennä avioliittoon naisen kanssa. Nämä olivat afrikkalaisia naisia. Nämä ovat vain esimerkkejä, miten koko ajan homoja vähätellään ja alistetaan työpaikoilla. Valistus on erittäin hidas keino parantaa yhtään mitään ja tehotonta, koska monikulttuurisuus tarkoittaa sitä, että tullaan tänne omine arvomaailmoineen ja elävät sen mukaan. Ainoa keino puuttua esimerkiksi koulukiusaamiseen on se, että oppilas otetaan turvaan ja pois siitä ympäristöstä, mikä tuhoaa oppilaan kykyä opiskella. Siksi oppilaitoksiin tulisi vaikuttaa tehokkaammalla tavalla ja järjestää oma kouluympäristö lähi- ja etäjaksoineen. Se on halpaa.
Ongelma on se, että kouluhallitus on tällaista vastaan, vaikka he eivät itse etsi keinoja ehkäistä koulukiusaamista! Minä nimittäin olen ottanut yhteyttä jo vuosia sitten kouluhallituksen viranomaisiin ja kirjoittanut hlbtqi väen tilanteesta. Jo vuosia sitten.
Sitten olisi hyvä saada kiintiöt asumisjonoihin, koska moni joutuu muuttamaan pois omilta kotipaikkakunniltaan homofobian takia. Täällä on juttu Riihimäeltä hyvänä esimerkkinä. Nuorten hbtqi ihmisten tulisi saada tukea asumiseen, jotta se helpottaa arkielämää ja vähentää sitä kautta vähemmistöstressiä. Koko idea näissä minun parannusehdotuksissa on helpottaa tätä vähemmistöstressiä vaikuttamalla suoraan arkielämän asioihin, jotta henkinen hyvinvointi lisääntyisi.