"Onko metamfetamiini arkipäiväistynyt niin, että se kuuluu jokaisen homon nautintoaineisiin?"
Ei ole.
"Yleisvaikutelma oli, että luennossa painopiste oli siinä, miten turvallisesti voisi nauttia huumeista. Mitä aineita saa yhdistää ja miten. Esitelmässä oli paljon tärkeää tietoa, mutta siinä ”arkipäiväistettiin” huumeiden käyttö."
En ollut luennolla, mutta toivon että olisin ollut tämän luettuani. Asiallisen tiedon levittäminen ilman demonisointia on pelkästään positiivista.
"Ranneliikkeessä oli tarkoitus käsitellä tilaisuuden antia, mutta se juttu jäi tekemättä tämän ”arkipäiväistämisen” takia."
vaeltaja2006: ”Onko metamfetamiini arkipäiväistynyt niin, että se kuuluu jokaisen homon nautintoaineisiin?”
Ei vielä, koska täällä tullaan vähän jälkijunassa. Normaalistihan kun homo tai homopariskunta tapaavat tuttaviaan, katsellaan pornoa, impataan ehkä poppee ja kenties imutellaan tai runkkaillaan jne. - onko muitakin syitä tavata? Kun taas heterot vastaavissa tilanteissa nauttivat pullakahvit ja rupattelevat iloisesti, samalla ehkä telkkua katsellen. Karkeasti yleistäen tässä on homojen ja heteroiden välinen eroavaisuus suhteessa seksuaalisuuteen.
Heterot ovat vapaita suhteessa seksuaaliseen identiteettinsä, eli se on asia joka ei dominoi käyttäytymistä. Homojen elämä on kovin seksi- ja seksuaali-suuntautunutta. Karmeinta tässä on se, että nimenomaan homot kuvittelevat olevana vapaampia kuin heterot suhteessa seksuaalisuuteen. Kysynpähän taas kerran - mitä on vapaus? Ja mitä on orjuus?
Homot on erilaisia kuin heterot, vaikka täällä jaksetaan jankuttaa, että vain suuntaus on erilainen, mutta muuten ollaan ihan samanlaisia. Se on ihan puppua.
Homotutka ja poseeraus on aina päällä - miltäköhän mä näytän - katseleekohan mua kukaan?
1965 on tuonut niin selvästi ilmi homoja kohtaan tuntemansa kiukun ja halveksunnan että olisi todella yllättävää että hänellä yhtään homoa olisi ystävänä, kaverina, tuttavana.
Mistä 1965 voi täten lainkaan tietää kuinka homot aikaansa viettävät?
On vain negatiivisia, mahdollisimman ilkeitä mutu-luulotteluja samoin kuin heterojen trömsömäisen idyllin ihastelussa.
vaeltaja2006: ”Onko metamfetamiini arkipäiväistynyt niin, että se kuuluu jokaisen homon nautintoaineisiin?”
Ei, eikä tule koskaan kuulumaankaan. Normaalistihan kun homo tai homopariskunta tapaavat tuttaviaan, katsellaan Kymppitonnia, juodaan limpparia ja kenties leivotaan pullaa jne. - onko muitakin syitä tavata? Kun taas heterot vastaavissa tilanteissa katselevat pornoa ja puhuvat rumia, samalla ehkä kännykkää räpläten. Karkeasti yleistäen tässä on homojen ja heteroiden välinen eroavaisuus suhteessa kaikkeen.
Heterot eivät ole vapaita suhteessa seksuaaliseen identiteettinsä, eli seksi dominoi heidän käyttäytymistä. Homojen elämä on ihmiskeskeistä ja kulttuuri-suuntautunutta. Karmeinta tässä on se, että nimenomaan heterot kuvittelevat olevana vapaampia kuin homot suhteessa seksuaalisuuteen. Kysynpähän taas kerran - mitä on vapaus? Ja mitä on orjuus?
Homot on erilaisia kuin heterot, onneksi.
Onneksi on homotutka ja poseeraus aina päällä - tiedän miltä näytän - ja tunnistan katseet ;)
Tää on minusta varmaan ehkä loppuun palamiseen liittyvä asia.
Tietenkin se on hänen yksityisasiansa.
Sit kun kaksi käyttää, niin vaikea on saada loppumaan.
Uran takia oli minusta moka antaa haastattelu: varmaan tulot pienenee. Tulot kun rysähtää niin kyllä kundi herää todellisuuteen.
Olen sitä mieltä, että ammattirikollisten ja mafian takia joudutaan vapauttamaan osa huumeista.
Aina on mahdollisuus kuntoutua. Se on yksinkertaisempaa kuin luullaan. Päättää vain lopettaa. Ja välttää sellaista seuraa joka vie mukanaan pahoille teille.
Siinä voi vaatia, että suhde menee poikki.
Minulla ei ollut mitään ongelmaa alkon kanssa koskaan: loppui vaan kiinnostus baarielämään. Se oli vain päätös.
Jos esimerkiksi alkoholismi olisi niin fyysinen kroonistunut sairaus kuin väitetään, niin minusta siitä ei kukaan pääsisi eroon jonkun esim AA avulla. Se ei olisi mahdollista. Se on vain paha elämäntapa ja valinta tai vajoamista syvään masennukseen.
1975 haluaa ilmeisesti kuvailla positiivisin mielikuvin - faktojen sijaan - sitä, miksi juuri homot ovat niin maanisen seksi-orientuneita ja koukussa seksi-huumeisiin ja stimulantteihin. - Anna palaa!
Olen myös ihmetellyt, miksi täällä ei selkeästi tuomita esim. "puskaseksiä", eli seksiseuran kyttäämistä puistoissa ja ulkoilureiteillä. Täällä sanotaan vain että homoilla on OIKEUS etsiä seksiä missä vain, vaikka sairaalan teho-osastolla. Toki siihen on oikeus, mutta olisiko asiallista tuomita sellainen ja ohjeistaa edes nuoria fiksummista tavoista hankkia ihmissuhteita ja seuraa. Mutta 1976 osannee kaivaa tästäkin tympeästä ilmiöstä kaikki elämää sulostuttavat piirteet. - Anna tulla!
Mitenkäs muistelen, ettei Suomessa alkoholin käyttö ole mitenkään radikaalisti OECD-maiden keskiarvoa korkeampaa. Eikä määrä poikkea hirveästi esimerkiksi muista Pohjoismaista. Toki Suomessa alkoholinkäytössä on omat piirteensä - kuten muuallakin omansa.
***
Ja 1965:lle toteaisin, että stereotypioiden hellässä huomassa rypeminen on varmasti palkitsevaa. En toisaalta ymmärrä, miksi jokin (muita vahingoittamaton) toiminta sinänsä pitäisi "tuomita" selkeästi tai edes vähemmän selkeästi. En tuomitse "puskaseksiä" enkä sen paremmin omasta halusta tapahtuvaa itsensä myymistäkään. Ensimmäisen harrastajia lienee tosiaan tyypillisemmin homomiehissä, mutta jälkimmäinen taas perinteisesti on liitetty vahvemmin heterompaan kanssakäymiseen.
Mitä tulee vielä tuohon "puskaseksiin", niin sellainen mutu on, että mainitunlainen aktiviteetti on varttuneempien kohdalla yleisempää kuin nuorempien; lähinnä kaiketi siksi, että nuoremmilla on mahdollisuus olla avoimempia - ja siksi on parempia työkaluja muunlaisenkin seuran saamiseen. Vaan voi tuo olla stereotypiakin.
1975: "On vain negatiivisia, mahdollisimman ilkeitä mutu-luulotteluja samoin kuin heterojen trömsömäisen idyllin ihastelussa."
En yritä olla ilkeä, vaan rehellinen ja jos mahdollista hauskakin. Älkää ottako niin kirjaimellisesti kaikkea, ja opetelkaa myös nauramaan itsellenne. Mun kommentit on usein kuin sommitelmia ja värisävyjä - kuvaan asioita sillä tavalla kuin ne koen.
smo: "stereotypioiden hellässä huomassa rypeminen on varmasti palkitsevaa..."
En voi kuvailla todellisuuttani siten kuin sinä sen koet. Näen tässä kaikessa komediaa, tragediaa, inhimillisyyttä ja vaikka mitä - kuin katselisi näytelmää. Näytelmän käsikirjoitus ja ohjaus tulee mistä lie.
Puskaseksi tai seksin ainainen metsästys ja kyttääminen on yksi tympeimmistä ilmiöistä homojen maailmassa. Se että minä koen sen näin, on minun todellisuutta. Jos maailmani käsikirjoitus ei mene kuten sinä haluaisit, on asia jolle minä en mahda mitään. Vai ehdottaisitko aivopesua tai lobotomiaa, kuin eheytyshoidoksi?
Metamfetamiini on miljoona kertaa voimakkaampaa kuin poppers. Lähes jokainen poppen käyttäjä kiroaa aineen mietouden, että olispa tässä enemmän potkua. No metasta saa räjähtävän potkun, kunnes lopulta sekään ei enää oikein tunnu missään. Voi elämän surkeutta.
Niin tylsältä kun se voi kuulostaa, raittius on mielestäni parasta huumetta.
Hemmetti, että minulla on tylsiä ystäviä. Kun tapaamme, istumme kahvipöydässä ja keskustelemme matkoista ja teatteri- ja musikaalikappaleista, joita olemme nähneet. Puhumme muutenkin yleisistä asioista, mitä kuuluu jne. Koskaan ei ole pornofilmit pyörineet, ei runkkausta, ei imuttelua.
1965, ihan minäkin elämällä elämääni olen todellisuuteni tavoittanut. Tiedän kyllä yksilöitä, joille lihan ilon lähteille pääsy on itseisarvo ja liki kaiken inhimillisen toiminnan tavoite. Se ei kuitenkaan ole näyttänyt olevan sidoksissa seksuaaliseen suuntautuneisuuteen. Samoin on laita kemiallisen pään sekoittamisen kanssa. Ylivoimaisesti suurin osa tutuistani - edelleen seksuaaliseen suuntautuneisuuteen katsomatta - eivät metsästä seksiä tai etsi mielentiloja aineiden avulla. Jostain syystä on niin, että kaikki kolme tuntemaani kaikenlaisista päihteistä tyystin kieltäytyvää henkilöä ovat homoja. En kuitenkaan arvota ihmisiä sen perusteella. Itsehän olen tupakkaa maistanut kerran, runsas neljännesvuosisata sitten. Alkoholia olen kyllä särpinyt ihan riittämiin, tosin nykykäyttö on noin pari kertaa vuodessa, ja yhä vähenemään päin. Ns. vahvempiin aineksiin en ole sekaantunut milloinkaan. En kuitenkaan yleistä omaa "porvarillista ihannetta" kaikkin homoihin. Minusta ei sen paremmin pidä yleistää muunlaisiakaan elämänvalintoja tiettyyn seksuaaliseen suuntautuneisuuteen. Sellainen kertoo lähinnä ennakkoluuloista.
Vähemmistön asema on aina sellainen että tulee niitä yleistyksiä,vähem-
mistöilläkin on omat kuplansa toisiinsa nähden,puskaseksikin on ollut olo-
suhteista johtuvaa jolloin siitä on tullut joillekkin tavanomaista.Heterotkin
ovat harrastaneet luonnossa kutemista kautta-aikain eihän siinä mitään pa-
haa ole.Aika on tullut paremmaksi ettei seksiä tarvitse välttämättä hakea
puistoista vessoista,seksiä varmaan tullaan harrastamaan edelleenkin mis-
sä vain,ei se suuntausta katso.
Piirejä on erilaisia, vaikea lähteä yleistämään koko homopopulaa. Itsekään en koskaan pariskuntana tai yksinkään kylätellessäni tuttujen luona ole katsonut pornofilmeja tai harrastanut seksiä. Seksistä puhuminenkin on rajoittunut lähinnä parhaitten ystävieni kanssa jutusteluun. Tuttavapiirissäni hyvin harva polttaa, moni on absolutisti ja kahvistakin pidättäytyvä muista päihteistä nyt puhumattakaan. Toki puskaseksiin olen törmännyt ja tietoinen vaikken touhuiluun ole itse osallistunutkaan. Käsittääkseni tuo on nykyään harvojen hupia verrattuna siihen millaista se oli kuulemma viime vuosituhannella.
Jari Sillanpää on ollut oikea makupala julkisuudessa reposteltavaksi,yhtä
murheellisia kohtaloita on ollut taiteilijoissa Suomessa ennenkin, syynä
päihteet,ihmeen kauan Jari on taiteilijana esiintynyt,vauhtisokeus on ollut
kova aineetkin antaneet potkua kohtalokkain seurauksin.Ehkä Jari jossain-
vaiheessa julkituo ettei huumeet kannata.
Ryypiskely on must aivan sama asia kuin huumeet. Siinä ei ole mitään eroa. Terassikautta aina suuresti huomioidaan lehdissä.
Metamfetamiini on piriste. Ei varmaan tule krapulaa. Siksi kai käytetään.
Koko juttu on minusta esimerkki homon syrjäytymisestä. Vaikka olisi kuinka menestynyt niin on kumminkin yhteiskunnan ulkopuolella tai ajautuu sinne.
Tuomitseminen on tällaista heteron kiljumista omien lastensa puolesta: mitä hemmettiä ne lapset siihen kuuluu. Tällainen asetelma heti et homo vaarantaa ydinperheen.
Tällaista paskan jauhamista.
Mitä sitten olisi vaikka poliisien hormonien käyttö lihasten kasvattamiseen ? Sama asia.
Seuraavaksi kun menet kallistamaan tuoppia baariin, niin olet saman asian kanssa tekemisissä eli päihteen. Kuinka monta kertaa kk tulee sinne baariin mentyä....!
Kerron esimerkin miten meitä voidaan työntää aktiivisesti marginaaliin, jota tehdään muodossa tai toisessa: mulla on kokemus Suomesta ja ulkomailta kuinka monesti estetään puhumasta: keskeytetään, kun sanon mielipidettäni . Tää työpaikoilla. Sama asia on ollut palkankorotusten suhteen. Viimeksi työnantaja ei löytänyt mitään virhettä mun työsuorituksistani mutta antoi pienemmän korotuksen. Työryhmässä ollaan sitä vastaan et saisin paremman korotuksen ? Avoimesti gay ei saa olla ns. parempi. Minusta tosi törkeetä. Tätä vaan tehdään. PAhinta on tämä ettei saisi sanoa mitään koskaan ja moni homo alistuu tähän. Ollaan turpa kiinni.
Hoitoon Jarin pitää hakeutua,olisi pitänyt mennä jo aikaisemmin,julkisuu-
dessa itkeskely on kyllä vetoavaa,mutta se ei auta jos itse ei tee mitään,
ystävät voivat vierellä tukea,itse on tehtävä töitä kovasti itsensä kanssa,
jos aikoo päästä huumeista ja päihteistä eroon.
Kolmoisriitti on samanlainen sekaisin oleva yksilö jolla kaikki asiat pyörii homouden ja uhriutumisen ympärillä ja sama levy pyörii molemmilla tauotta.
Must olisi vaan hauskaa tietää kuinka moni täälläkin on oikeasti avoimesti gay myös työpaikoilla. Suurin osa ei ole. Olen nähnyt monia tällaisia nuorempia homomiehiä jotka ovat tiukasti kaapissa: ja yleensä puhumattomia työpaikoilla. Sekin on yksi keino olla kaapissa!
En usko ollenkaan siihen että tällainen uskaltaminen olisi yleistä. Tietenkin jos ei tee koskaan oikein mitään varsinaista palkkatyötä, vaan heiluu jossakin muualla pätkätöissä jne. Onhan SETAkin työpaikka mutta se ei ole mikään missä kohtaisi arkipäivän tilanteita suoraan heterojen kanssa. Siellä ei tarvitse kilpailla eikä olla framilla....
Minä en ole millään tavalla uhriutunut, vaan olen oikeasti tehnyt muutosta ja saanut aikaan. En viitsi vaan paukutella henkseleitä.
Yrittäkää itse tehdä oikeita todellisia muutoksia esimerkiksi miten rahat jaetaan valtion budjetista, että menisi oikeudenmukaisesti. Siinä onkin oikeata työnsarka - kuten myös esim koululaitos.
Muistan kun olin viimeksi opiskelemassa niin oli tällainen nuori homokundi joka oli tiukasti kaapin ovi kiinni ( heitä oli siellä useita samanlaisia ). Minä olin ainoa avoin siinä korkeakoulussa....sitten näin kun tää sama tyyppi koulun jälkeen pyöri setan porukoissa. Se on vaan sellaista harrastamista ja seurustelemista, ettei tarvii olla yksin. Mut uskaltaneet ei mitään!
Itse olen työpaikallani seksuaalisesta suuntautuneisuudestani avoin. En tiedä olenko Kolmoisrittin sertifioimalla tavalla oikea "gay", mutta olen yksityiselämästäni asian suhteen avoin. En tiedä, miten ollaan Kolmoisrittin mallin mukaisesti avoin; mitä tuohon avoimuuteen kuuluu. Tavallaan kiinnostaisi tietää. Lisäksi koen, että Kolmoisritti ei näissä näkemyksissään oikein ole kiinni nykypäivässä, vaan työstää asioita, jotka ovat tapahtuneet ehkä sukupolvi sitten.
Nykyisellä työpaikallani on reilun 15 vuoden aikana ollut muutama muu avoin henkilö ja pari kaapissa olluttakin. Edellisellä työpaikalla (viime vuosituhannen puolella) oli samansuuntainen tilanne. Leipätyöpaikkani ei ole tämä ranneliike.net -sivusto, vaan tätä teen palkatta ja vapaaehtoisesti. Ranneliike.net (palautteineen) on kuitenkin tarjonnut näköalapaikan tapahtuvan asennemuutoksen suhteen. Vielä vuosituhannen alussa ns. valtamedia ei juuri julkaissut hlbti-aihepiiriä koskevia asioita, mutta nyt aihepiiri alkaa olla valtavirtaa.
Työelämässä ja koulumaailmassakin toki ollaan asenteiden suhteen vielä matkalla, eikä kaikkia välttämättömiä hlbti-lakihankkeita (lähinnä translaki) ole saatu maaliin. Työelämän osalta olen kuitenkin nähnyt avoimuuden merkittävän lisääntymisen; avoimuus on lisääntynyt ajan kuluessa. Tuo sama muutos näkyy laajemminkin yhteiskunnassa, aina tietysti alkaen isoista kaupungeista. Asenteiden muuttuminen sallivammiksi on omalla tavallaan vetänyt maton ranneliike.netin alkuperäisen olemassaolon ajatuksen alta - ja hyvä on niin. Ajatusta voi kuitenkin aina viedä näkökulmaisempaan suuntaan.
Yksi esimerkki avoimuuden lisääntymisestä on Sillanpään laulajan ura ja myös hänen käsittelynsä mediassa; aluksi seksuaalisesta suuntautuneisuudesta vaiettiin, sitten siitä kerrottiin - eikä asiasta enää tehdä numeroa. Hänen seksuaalinen suuntautuneisuutensa ei esimerkiksi vähentänyt suosiotaan. Viimeisimmät (seksuaaliseen suuntautuneisuuteensa liittymättömät käänteet) voivat sen sijaan olla uran kannalta kohtalokkaita.
Mitä taas tulee noihin "setan porukoihin", niin joo... paikallistoimintahan on paljolti "harrastamista ja seurustelemista", ja sitten on erikseen erilaisia hankkeita ja projekteja eteenpäin vieviä aktiiveja.
Edellä kirjoittamaani tukeutuen uskon, että asenteiden muutos syntyy tiedon lisääntymisestä ja ennakkoluulojen kaatumisesta. Tarvitaan esilläoloa ja faktoja. Yhdenvertainen lainsäädäntö on selkänoja - ja sen saavuttaminen toisaalta on kiinni asenteista. En usko homo-onneloihin, joissa pistetään pää pensaaseen ja "paha ulkomaailma" työnnetään muurien taakse. Muutos on kestävää vain osana yhteiskuntaa.
Kolmoisriitti ja muut kuumakallet - Seksuaalista suuntausta ei tarvitse kertoa kenellekään, ei edes vanhemmille, jos ovat pönttöjä. Parhaimmille kavereille voi kertoa, ja se riittää. Kenenkään yksityisasiat eivät kuulu kenellekään. Ihan turha tulla tänne syyllistämään ihmisiä näin yksityisistä elämänvalinnoista. Nämä ovat jokaiselle omia, usein monimutkaisia ihmissuhde, opiskelu, ja työ-kuvioita jossa yksioikoinen kaapista tulo voi olla totaalisen väärä ratkaisu.
Turhaa on myös jauhaa siitä kuinka auvoiseksi elämä muka muuttuu kaapista tulon jälkeen. Me ollaan lukutaitoisia ja osataan kyllä ihan omilla aivoilla ajatella ja tehdä valintoja.
Ai kritiikittä? Minulle homot ja heterot ovat erilaisia muutenkin kuin suuntautumisen vuoksi. Ei ne ole ennakkoluuloja, vaan elämänkokemukseen perustuvia havaintoja. Jos olen homo enkä yleensä tunne oloani kotoisaksi homojen seurassa, vaan viihdyn mieluiten heteromiesten parissa, niin jotakin eroja näissä ryhmissä on. Ja sen havainnon te haluatte leimata jonkinlaiseksi vääristymäksi. Ehkä olenkin sitten vinossa jollakin tavalla.
Täällä ei kokemuksieni mukaan juuri huumoria viljellä. Mua naurattaa usein nämä ristiriitaisuudet. Esim. tämä 1975:n kommentti on minusta ihan huippuhauska:
"1965 on tuonut niin selvästi ilmi homoja kohtaan tuntemansa kiukun ja halveksunnan että olisi todella yllättävää että hänellä yhtään homoa olisi ystävänä, kaverina, tuttavana.
Mistä 1965 voi täten lainkaan tietää kuinka homot aikaansa viettävät?
On vain negatiivisia, mahdollisimman ilkeitä mutu-luulotteluja samoin kuin heterojen trömsömäisen idyllin ihastelussa."
Ero on tietenkin oma havaintoni, en ole väittänyt sitä esim. sinun havainnoksi. Mutta miksi käännät elämänkokemukseeni perustuvat havainnot oletuksiksi. Tiedätkö vai oletatko olevasi olemassa? En ole puhunut homojen seuran laadusta vaan erilaisuudesta.
Voihan olla että sinustakin löytyy mikroskoopilla tarkasteltuna jotain vikaa, mutta luultavasti jotain hyvin pientä, lähes merkityksetöntä.
Ehkä minä en vaan halua kuulua joukkoon. Ulkopuolisuuden tunne on ollut minussa ihan pienestä asti, vanhemmiten se on vähän hellittänyt otettaan. En ole koskaan tuntenut kuuluvani työväenluokkaan, vaikka palkkatyössä ole aina ollut. Laumasieluisuus, kollektiivi-ajattelu ja yhteisöllisyys ovat aina olleet minulle vieraita. Olen silti sosiaalinen - omalla tavallani.
smo: ".. Yksi esimerkki avoimuuden lisääntymisestä on Sillanpään laulajan ura .."
Eikös Suomen lainsäädäntö säätele melkoisen pitkälle sitä, mitä kenenkin yksityiselämästä saa paljastaa? Kenen tahansa artistin "jutut" voivat olla "julkinen salaisuus", mutta niistä kirjoitetaan vasta sitten, kun artisti on itse tuonut asian julkisuuteen.
Esimerkiksi Sillanpään kohdalla median "patoluukut" avautuivat vasta, kun hän itse otti asia esille viihdeohjelmassa. Jossain Englannissa asiaa olisi riepoteltu julkisuudessa jo 90-luvulla kera paparazzien kuvien. Olisi varmasti entiset heilatkin revitty julkisuuteen kertomaan kaikki mehukkaat yksityiskohdat.
Suomalaisen yhteiskunnan avoimuudesta puhuminen on tässä kohtaa harhaanjohtavaa, ainakaan Sillanpään keissiä esimerkkinä käyttäen. Suomalainen media on edelleen yhtä säännelty ja korrekti kuin muutama vuosikymmen sitten. Samainen media muisti kyllä jo 80-luvulla mainita ulkomaisten artistien homoseksuaalisuudesta, jos siitä oli julkista tietoa. Aika paljonhan heitä oli tuolloin mm. musalistoilla, toisin kuin avoimella 2010-luvulla.
Cadence; tarinahan menee niin, että Sillanpää otti asian esille jo uransa alussa (90-luvulla) haastattelussa, mutta toimittaja päätti olla tuomatta tuota asiaa esiin. Olisi pitänyt ehkä täsmällisemmin viitata tähän.
Joten narratiivi (tarina) menee niin, että Sillanpää ei ottanut asiaa puheeksi toistamiseen, vaan silloin kun suurin hype ympäriltä oli häivennyt. Myös Sillanpää vaikeni suuntautumisestaan, kun ei ottanut asiaa puheeksi toistamiseen. Ja asia kun ei enää ole mikään "iso numero" voi hän patsastella "rohkealla avoimuudellaan", kuten niin monet artistit ennen häntä. Vertauskohta voisi olla George Michael, joka kaapista ulkoistuessaan sekoili huumeiden kanssa vuosi vuodelta yhä näkyvämmin. Loppu olikin aika surullinen. Käsittääkseni Sillanpään homoudesta oli tarkoitus tehdä juttu ennen hänen omaa julkituomista? '
Kovin 1965 homous liittyvät runkkaamiseen ja seksiin, joten ei ihme jos hänellä on hieman vääristynyt kuva homoudesta välkkuvine tutkineen. Toisaalta "homomaailmasa" on aika helppo tuntea itsensä ulkopuoliseksi, tuon "maailman" kun ilmentymä on aika yksipuolinen ja kirjoittamattomia sääntöjä täynnä, tai toisaalta alakulttuurit niitä pullollaan pukukoodeja myöden. Homo"kulttuuri" on hyvin seksihakuinen ja itse itseäöän määrittelevä, pitää pitää mielessä että tässä kontekstissa se onkin kehittynyt.
Olennaisin pointtini Sillanpään homouden julkitulossa ja avoimuuden lisääntymisessä oli se, ettei homouden (virallinen) julkitulo aiheuttanut suosioon (ainakaan merkittävää) kolhua - vaan suurin suosio oli vielä edessä.
Tuosta homokulttuurista. Homoseksuaalisuus taitaa olla kuitenkin pääasiassa melko näkymätön ilmiö. Suurimmalle osalle se lienee yksinomaan yksityiselämää lähinnä neljän seinän sisällä, kauppareissuja ja muuta arkea (ja tietysti välillä juhlaakin) yksin tai yhdessä. Ulkopuolinen ei sellaista näe kuin ehkä satunnaisesti jos tietää mitä katsoa ja osaa päätellä. Yhden ihmisen nähdessään seksuaalisen suuntautuneisuuden päättely lienee aika haastavaa - koska seksuaalinen suuntautuneisuus ei ole ominaisuus, jonka perusteella ihmisyksilöt olisivat vilkaisulla sen perusteella laitettavissa johonkin kategoriaan tuosta vaan.
Uskoakseni suurin osa homoista ei pyöri sen paremmin runkkupuistoissa, homobaareissa kuin treffisovelluksissakaan. Hyvin pieni osa on mukana järjestötoiminnassa tai erilaisessa näkyvässä sateenkaariaktivismissa. Tapahtumahorisontissa näkyvät tunnistettavasti vain ne osalliset, jotka nimenomaan ylläpitävät tavalla tai toisella näkyvää "homomaailmaa" ja "homokulttuuria". Suurin osa homoista tuskin on osallisina "alakulttuureissa", eikä noudata sen sääntöjä ja koodeja. Tulkitsen, että xxxx näkee myös asian suunnilleen noin - ja toisaalta, että 1965 typistää koko homoseksuaalisuus-ilmiön tuoksi näkyväksi "homomaailmaksi" ja "homokulttuuriksi".
Kirjoituksessaan Enbuske toteaa, että Sillanpää ei näytellytkään katuvan narkkarin roolia, vaan puhui totta. Hänen mukaansa Hesarin jutun ydin oli kritisoida sitä, että Sillanpää puhui totta, ja että Hesarin mielestä Sillanpäällä on jollakin oudolla logiikalla velvollisuus vastata ihmisten fantasiaa hänestä.
Enbuske katsoo Helsingin Sanomien vaatineen perusteetta anteeksipyyntöä siitä, että Jari Sillanpää ollutkaan toiveidemme summa. Sillanpään aiempi autoilu huumeissa taas oli Enbusken mukaan asia, jota on syytä pyytää anteeksi, sillä se on kanssaihmisiä kohtaan vaarallinen teko. Enbuske myös toteaa, että Sillanpään olisi syytä luopua metamfetamiinista. Samalla Enbuske kritisoi Alkoa ja sen alkoholimarkkinointia.
Enbuske myös kritisoi nykyisiä anteeksipyyntörituaaleja, ja toteaa meidän elävän "anteeksipyynnön Suomen mestaruuskisoja".
Kuten Enbuske erehtymättömässä viisaudessaan väittää, Hesari tuskin piti Sillanpäätä kaapissa: on noita muitakin medioita ja lehtiö ulostuloon. Näyttää pikemminkin siltä, että Sillanpään julkituloon vaikutti enemmän Embusken toimittajakolleegan Rita Tainolan kaavailema paljastus.
Myös Jari Tervo kirjoittaa aiheesta otsikolla "Iskelmätähti saa tehdä elämästään tragedian, eikä sitä tarvitse pyytää some-kuorolta anteeksi" ( http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005631521.html )
Sanokoot mediapäät Embuske&Tervo mitä tahansa, mutta iskelmätähdellä on OIKEUS tuhota terveytensä. Ja yhteiskunnalla on VELVOLLISUUS hoitaa hänet kuntoon.
Ei ole olemassa absoluuttisia oikeuksia ja velvollisuuksia.
Yksilön oikeuksia rajoittavat vaikkapa muiden yksilöiden oikeudet ja yhteisön velvollisuuksiakin yksilöä kohtaan vaikkapa velvollisuudet muita yksilöitä kohtaan.
Jopa niinkin henkilökohtaisena pidetyn asian tekemistä kuin hiljainen itsemurha voidaan pitää rikkomuksena kanssaihmisten (läheisten) oikeuksia vastaan (näiden oikeus tiettyyn minimielämänlaatuun). Yhteisön velvollisuus on hoitaa silloin, kun hoitoa pyydetään. Pakkokeinot on rajattu mielenterveystiloihin ja tiettyihin tartuntatauteihin. Riippuvuuksissa ollaan toki mielenterveyden suhteen harmaalla alueella..
Olen kertonut alle 10 v ajalla tapahtuneista ja viimeisen vuoden ajalta ulkomailta. En usko ollenkaan että kehitys on edennyt niin nopeasti. Koulumaailmassa on paljon kiusaamista kuten töissä.
Minusta yksi hyvä ratkaisu olisi homoille järjestetty oma koulu. Tämä tulisi jollakin tavoin tajuta: sen hyöty.
Koulu ja työpaikka voivat olla vaikeita jopa siinä määrin, että voidaan puhua traumatisoitumisesta, jolloin ei elä nykyhetkessä, mikä vaikuttaa että tulee alisuoriutuja. Se voi olla tällaista post traumatisita syndroomaa joka tuhoaa itsetunnon.
Jos joutuu koko ajan elämään pelossa niin se aiheuttaa tällaista paranoiaa, jota olen huomannut esim. yksi lesbopari ei koskaan käytä julkisia tänä päivänäkään. Pelko voi aiheuttaa stressireaktion ja myöhemmin siihen liittyviä oireita kuten unettomuus, lihavuus, erilaiset kivut, masentuminen, suolen toiminnan häiriöt, diabetes, verenpainetauti , alkoholismi, päihteet lääkeriippuvuus jne jne Näitä ei ole koskaan tutkittu meikäläisiltä. Kukaan ei tutki meitä.
niin unohdin lapsuuden vaikeat kokemukset kotona. Homolapsen tilanne. Niitä on sitten vaikeampi korjata myöhemmin. Tämä voi selittää päihdekäyttäytymistä aikuisena, jos ei ole ollut huolehtivia vanhempia esim. voi olla tällaista hylkäämiskokemuksia. Vanhemmat voivat inhota omaa lastaan tai syrjiä.
Jossain yhteyksissä olet Kolmoisritti viittaamisssasi uhriutumistarinoissasi seikkaillut huomattavasti tuota vuosikymmenen mittaista ajanjaksoa varhaisemmissa ajanjaksoissa, koska erinäisiä esiintuomiasi yksityiskohtia ei ole hetkeen enää ollut. Itse muistan kohdanneeni (Helsingissä) vielä vuosituhannen vaihteen tienoilla (ei kuitenkaan itseeni kohdistunutta) aggressiivista homottelua, mutta en oikeastaan enää viimeiseen kymmeneen vuoteen. Tiedän kyllä, että sitä esiintyy yhä, mutta sellaisen hyväksymisen ala pienenee jatkuvasti. Sellaista toimintaa ei ole enää aikoihin katseltu yleisesti hyväksyvästi.
Kun "homoille järjestetyn oman koulun" hyödyt ja haitat laitetaan vastakkain, on varsin selvää, että haittoja on enemmän kuin hyötyjä. Hyötynä voi ehkä ajatella jonkinlaisen (yhteen asiaan liittyvän) kiusaamisen vähenemisen. Ei juuri muuta. Esittämäsi ratkaisu ensinnäkin johtaa eristämiseen muista. Miten tuollaiseen ghettokouluun sitten pääsisi/joutuisi? Kuka tekisi päätöksen? Missä kohdassa koulutietä? Yläaste? Kouluun pääsy edellyttäisi kuitenkin avoimuutta omasta suuntautuneisuudesta. Millaisen viestin seksuaalisesta suuntautuneisuudestaan avautuneen homon siirtyminen homoutensa vuoksi muualle vaikuttaisi esimerkiksi vanhaan kouluun jäävälle yhä kaapissa olevalle homolle? Ynnä kaikki muu tällaisesta "onnelaan" eristymisestä/eristämisestä johtuva. Ehei...
Edelleen katson, että homouteen liittyvät asenneongelmat ovat seurausta kielteisistä ennakkoluuloista. Ja ennakkoluulojen pahin vihollinen on asiallinen tieto.
***
Noista yksilön oikeuksista ja yhteiskunnan velvollisuuksista olen Yesmanin kanssa aika tavalla samalla kannalla. Riippuvuuksissa, etenkin riskikäyttäytymisen ollessa vaarana, koskettaa asia asianomaisen yksilön oikeuksien lisäksi ympäristönkin oikeuksia.
Ennakkoluulojen pahin vihollinen on lainsäädäntö ja raha. Mitä enemmän saa korvamerkittyä rahaa kulttuuriin, terveydenhuoltoon, työllistymiseen, opiskeluun, asumiseen jne sitä nopeammin yhteiskunta muuttuu. Raha nopeuttaa muutosta ratkaisevalla tavalla. Ilman rahaa ei tapahdu kuin tynkätoimintaa. Kun yhteiskunta tunnustaa rahan jakamisella, niin kaikki esteet poistuvat.
Ennakkoluulojen pahin vihollinen on asiallinen tieto. Rahalla voi jossain mitassa jouduttaa asiallisen tiedon leviämistä ja juurtumista. Lainsäädäntö on hyvä selkänoja asialliselle tiedolle - ja toisaalta asiallinen tieto mahdollistaa lainsäädännön korjaamista. Kestävä muutos vie aikansa. Rahasta on siinä tietysti hyötyä, mutta "ratkaisevaa" en allekirjoita.
Otaksun, että tuollainen "homokoulu" tarvitsee toimiakseen viranomaisten luvat. Sen oppisuoritukset pitää myös olla yhteismitallisia muiden vastaavien koulujen kanssa.
Olisi mielenkiintoista nähdä millaisen toimilupahakemuksen ja toimintasuunnitelman projektin toteuttaja esittäisi.
Mistä homokoulu hankkisi rahoituksensa?
Joka tapauksessa kohderyhmä on aivan liian piskuinen, että sillä populaatiolla saataisiin toimiva konsepti opettajineen kaikkineen.
Ei tule toteutumaan Suomessa!
Eli Kolmoisritille ehdotan haikailua aivan muiden asioiden perään tästä eteenpäin.
"Itse muistan kohdanneeni (Helsingissä) vielä vuosituhannen vaihteen tienoilla (ei kuitenkaan itseeni kohdistunutta) aggressiivista homottelua, mutta en oikeastaan enää viimeiseen kymmeneen vuoteen2
Onko yhteiskunta muuttunut, vai kenties sinä itse ulkoiselta olemukseltasi tai käyttäytymiseltäsi?
Itseltäni "homottelu" jäi kun kasvatin parran, tilalle tuli "muslimi", "juutalainen/jutku". "Hipsteriä" en katso loukkaavana, vaikka se huudetaan samaan alentavaan tyyliin kuin uskonnoliset&etniset nimitykset. Ja näitä olen kuullut niin kadulla kuin kaikki tervetulleeksi toivottavissa (paitsi bi-drag-transut, uskikset, jutskut ja multikultitviherpiiperypervoqueergenderblenderterroristit) homobaareissa. Yhteiskunta on muuttunut, homot sen myötä. Kokemukseni mukaan entistä suvaitsemattompaan suuntaan "poliittisesti korrektina". Myös suhtautumisessa turvapaikanhakioihin olen huomannut tietynlaista "etnistä seulontaa" seksuaalisten mieltymysten mukaan, kutsutaanko tuota "positiiviseksi syrjinnäksi"?
Seksuaali&sukupuolivähemmistöille suunnattu "homokoulu" on aika hauska ajatus sinänsä, toimisiko tuo samalla tyylillä kuin taide-tai urheilulukiot? Mutta joo, ei toimi Suomessa, Niinistöliiton uudistusten malli pitää lainata ensin vaikkapa Tanskasta.
Kyllähän sitä varmasti on iän myötä muuttunut, mutta en muista minuun koskaan kohdistuneen homottelua. Ehkä sitten on tapahtunut jonkinlainen kollektiivinen muutos niiden olemuksessa ja käyttäytymisessä, joihin kohdistuvaan homotteluun olen joskus kiinnittänyt huomiota.
Mitä ideaa on edes valistaa kouluja, jos kohderyhmä on piskuinen. Transsukupuoliset ovat vissiin vielä piskuisempi mut vaativat valtavaa mediahuomiota. Jatkuvasti tapetilla.
Koulu ei olisi sitten liian kallis erityiskoulu. Toimisi hyvin. Suomalainen koulu on diskriminoiva.
Kolmoisritti, ööh... en oikein hahmota yhteyttä valistamisen idean ja kohderyhmän (mihin viittaat kohderyhmällä?) koolla. Tarkoitatko, että homoista (tai transsukupuolisista) ei ole järkeä valistaa kouluja, koska homoja (ja transsukupuolisia) on vähän? Vaikuttaa kyllä jotenkin häiriintyneeltä ajatuksenjuoksulta.
Tällä hetkellä translakiuudistus on tapetilla, koska lain epäkohdat on tarpeen saada korjattua. Viisi vuotta sitten tapetilla oli samaa sukupuolta olevien oikeus avioliittoon.
Mutta tämä ei enää liity Jari Sillanpään huumekäryyn, oikeastaan.
Lavoille palannut Sillanpää on kertonut huumeongelman olevan taakse jäänyttä. Kun tähän asiaan liittyvä kohina on hiljennyt, kerrotaan Iltalehdessä uusista syytöksistä: Sillanpäätä epäillään lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ( https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/91203110-a4ae-4e02-8ea9-b2a96bde0804 ). Lokakuussa nostettua syytettä käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa 26. helmikuuta. Lehti kertoo, ettei Sillanpäätä ole vaadittu vangittavaksi.
Ja tässä artikkelissa kerrotaan kuvaviestistä jonka Jari on poistanut, viestittelyä meta amfetamiinin hovihankkijansa kanssa joka on siis pedofiiliringin 57v pääepäilty
” Sillanpää kiitteli ja lähetti hovihankkijalleen viestin, jonka poliisi on salannut esitutkintamateriaalista.”
Sillanpää on Helsingin käräjäoikeudessa keskiviikkoaamuna klo 9.30 alkaen. Häntä vastaan nostettiin viime marraskuussa syytteet Helsingissä tehdyistä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä. Sillanpää kiistää syytteet. Helsingin Sanomat ( https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006419295.html ) kertoo, että epäillyn hyväksikäytön tekoaika on syytteen mukaan elokuussa 2017, laittoman materiaalin levittämisen syyskuussa 2017. Asiaa puidaan todennäköisesti suljetuin ovin, mikä on tyypillistä epäillyille seksuaalirikoksille. Sekä Sillanpään puolustus että syyttäjä vaativat ennakkoon asian käsittelyä salaisena.
