Kun data yhdistetään, eli esim. ulkoisten piirteiden morfologia ja neurofysiologisten reaktioiden mittaustulokset ja tehdään toistomittauksia, saavutetaan hyvinkin korkeita sekä sisäisiä että ulkoisia tarkkuuksia itseilmoitetun seksuaalisen suuntautuneisuuden suhteen koehenkilöillä.
Tämä ei ihmetytä, koska nainen ja mies ovat keskimäärin morfologialtaan ja neurofysiologisesti erilaisia. Kaikki seksuaalis-sukupuolisuusvariaatiotkin voisivat olla samaan tapaan tunnistettavissa.
Biseksuaalien puuttuminen tutkimuksesta on harmi. Minusta on alkanut vaikuttaa, etteivät biseksuaalit edusta "välimuotoa", vaan "kahdentumista". ;)
Huomattavan suuri on tuo ihmistenkin saama osumatarkkuus, 61%. 'Kyllä koira koiran tunnistaa' on tietty tuttu sanonta, mutta silti yllättävän korkea. Varsinkin kun tänä päivänä kaikki tuntuu näyttävän jotenkin samoilta, siis ulkoiselta olemukseltaan. Kaupungilla kävellessä monesti ihmettelen, että onko nää kaikki homoja...... noh, ehkä se on vain toiveajattelua :-)
Tietysti homojen vainot ja rangaistukset pitäisi saada loppumaan kaikkialla maailmassa, mutta niin kauan kun jotkut maat homoja tuomitsee, olisi toivottavaa, että he edes käyttäisivät Yesmanin mainitsemia mittauksia tai jotain artikkelin kaltaista keinoälyä eikä vain täysin mielivaltaisia anaalitutkimuksia. Ne ovat todella nöyryyttäviä ja äärimmäisen epäluotettavia.
Tämä julkistettu tutkimus herättää minussa huomattavaa epäluuloa. Tulokset haiskahtavat noiden tutkijoiden mainostempaukselta.
Jo 1970-luvulla eräs arvostettu yliopistoproffa Suomessa ilmoitti, että nyt se tekoäly (AI) on pian täällä. Kielen käännökset muka hoituvat kokonaan sen avulla ja luotettava äänentunnistuskin onnistuu. Noissa molemmissa tehtävissä ollaan hyvin kaukana edes kohtuullisesta luotettavuudesta. Jo silloin siis annettiin aivan utopistisia toiveita AI:n avulla saatavista tuloksista ja aliarvioitiin ihmisen monimutkaisuus. Huomattiin pian, etteivät osaaminen ja tietokoneiden teho riittänyt homman hoitamiseen. AI:sta oltiin pitkään hiljaa. Nyt taas sama koohkaus on alkanut.
Kasvojen yksinkertaisen ja luotettavan tunnistamisen eteen tehdään valtavasti työtä tällä hetkellä. Esimerkiksi valvontavideoiden määrä kasvaa 7% joka vuosi. Ihmisiä ei ole enää riittävästi käsittelemään tuota jatkuvasti kasvavaa aineistoa. Silläkin saralla vaikeuksia riittää. Se, että pystyttäisiin pelkkiä kasvokuvia analysoimalla päättelemään kuka on homo ja kuka ei ole, tuntuu varsin utopistiselta väitteeltä. Eihän ole edes vielä yhteisymmärrystä siitä, mitä homoseksuaalisuus kokonaisuudessaan todella on, eikä edes sitä, paljonko homoja on väestössä.
Minua riipii syvältä (jälleen kerran) se seikka, että miksi homojen tunnistamiseen pyritään kehittämään erityisiä menetelmiä ja käyttämään huomattavia rahamääriä tämän kaltaisiin tutkimuksiin. Nuo rahat pitäisi suunnata viimeistä lanttia myöten vaikkapa radikalisoitumisen tutkimiseen ja keinojen etsimiseen terrorismin ehkäisemiseksi.
Vääjäämättä "homontunnistus-AI:tä" tullaan käyttämään ja käyttämään kannaltamme väärin tarkoitusperin, oli algoritmi minkä laatuinen tahansa. Siis täysin vastustettava asia kokonaisuudessaan.
Itsekin kannan huolta tällaisisten menetelmien väärinkäytöstä, mutta en kuitenkaan sinänsä pidä tällaisten asioiden tutkimista pahana, vaan myönteisenä. Kun jotain ilmiötä tunnetaan paremmin, sen mystisyys vähenee, ja se taas puolestaan vähentää perusteita ennakkoluuloille.
Vaarana on, että uskotaan sokeasti tällaiseen tietonhankintaan ja niistä matemaattisesti vedettäviin johtopäätöksiin. Erityisen huolestuttavia ovat ajatukset, että yleistettyä käsitystä käytettäisiin yksilön profiilin luomisessa. Varmaa on, että jotkut näkevät tällaisen "kätevänä apuvälineenä" ja pahimmillaan suorastaan "täydellisenä paljastuskoneena". Esimerkiksi maissa, joissa suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on erityisen kielteistä, tunnutaan kovin mielellään etsittävän keinoja esimerkiksi yksilö(ide)n homoseksuaalisuuden selvittämiseksi. Silloin menetelmiä kohtaan esitetyllä kritiikillä ei tunnu olevan suurtakaan merkitystä.
Kuitenkin...
Jos rahat viimeistä lanttia myöten suunnattaisiin asiaan X, niin asioiden R, S, T, U, V, Y ja Z tutkimiseen olisi vähemmän resursseja, eikä noiden tutkimisesta tehtyjä löydöksiä voitaisi hyödyntää asiaan X. Tutkimista helpottaa, jos tunnetaan ilmiöitä, joihin liittyviä mekanismeja voi tavalla tai toisella rinnastaa tai muuten hyödyntää esimerkiksi teorioita ja tutkimusasetelmia laadittaessa.
Minusta ymmärryksen lisäämisen ei pitäisi olla vastustettava asia miltään osin.
