En ehtinyt selvittää ko. julkaisun yleistä tieteellistä tasoa, mutta tutkimushypoteesin stereotyyppisyys 'sukupuolelle tyypillinen' arveluttaa: tytöt leikkivät nukeilla, pojat pikkuautoilla ja kaikki muu on sukupuolelle epätyypillistä käyttäytymistä. Ja mistähän lapset nuo lelut ovat saaneet? Vanhemmiltaan ja sukulaisiltaan, jotka vuosisadoista toiseen toistavat luutuneita sukupuolirooleja.
Vanhemmat saattavat selvittää sikiön sukupuolen, jotta osaavat värittää lastenhuoneen 'oikean' värikseksi: pojille siniseksi ja tytöille vaalenpunaiseksi. Jos sukupuolta ei tiedetä etukäteen, maalataan huone keltaiseksi, jotta se sopii kaikille. Näissä värivalinnoissa sateenkaari/heterovanhemmat eivät varmasti juuri eroa toisistaan.
Sukulaiset raahaavat pojille pikkuautoja ja leekoja, tytöille nukkeja ja pikkukeittiötavaroita. Entä jos lapselle ostettaisiin lahjat juuri päinvastoin? Jos poikalapsi saisi vain nukkeja lahjaksi, eikö hän leikkisi ollenkaan vai leikkisi sukupuolelle epätyypillisesti?
Lelujen ostajina sateenkaari/heterovanhemmat ovat varmasti hyvin samanlaisia: tukevat pitkälti vanhoja sukupuolirooleja, ehkä sateenkaarivanhemmat aavistuksen laajemmalla kirjolla. Tällöin olisi todella hämmästyttävää, jos tutkimustulos olisi ollut jotain muuta kuin että sateenkaari/heterovanhemmilla ei ole eroa siihen, miten lapsi leikkii.
Voidaanko lapsen sukupuolikäsitys ylipäätänsä yksinkertaisesti määritellä siten, että lapsi tajuaa, että tyttöjen kuuluu leikkiä nukeilla ja poikien pikkuautoilla? En usko, mutta juuri "toy play" on ollut tässä tutkimuksessa suuressa roolissa. Tutkimuksessa tehtyt "children’s self-reports of gender nonconformity" olisi ollut mielenkiintoista lukea, mutta valitettavasti artikkeli on maksullinen.
Tutkimuksen tieteellisyyttä kyseenalaistaisin, mutta onneksi edes loppupäätelmät ovat sellaisia, että ne toivottavasti auttavat sateenkaariperheitä esim. adoptioasioissa.
OK, jos tutkimustilanne on ollut järjestetty, niin tilanne on hiukan parempi kuin että olisi vain seurattu, minkä kotona olevan lelun kanssa lapsi leikkii. Mutta oudossa tutkimustilanteessa lapsi saattaa helposti valita sellaisen lelun, jolla hän on jo kotona tottunut leikkimään.
Mutta sekään ei poista sitä mietintää, voiko ylipäätänsä näin yksinkertaisella tutkimuksella selvittää niinkin monimutkaista syy-seuraussuhdetta kun vanhempien seksuaalisen suuntautumisen* vaikutus lapsen sukupuolikäsitykseen. Tämä on vain rikka rokassa ja luotettavaan tutkimustulokseen päästään tutkimalla asiaa usealla eri tavalla ja vetämällä eri tutkimusten tulokset yhteen.
*) en tarkoituksellisesti sanonut 'vanhempien sukupuolten', koska oletan, ettei tutkimuksessa ollut esim. hetero naiskommuunia, ja lapset kotona näkevät vanhempiensa halailuja, suuteluja ja muuta läheisyyttä, ei ainoastaan kahta samaa/eri sukupuolta olevaa henkilöä
Pekka, kyllähän lapsen sukupuolikäsitykseen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu aiemminkin, vaikkei samaa sukupuolta olevien vanhempien vaikutuksista tähän kehitykseen niin paljon ollakaan tutkittu. Tietylle sukupuolelle tyypillisten ominaispiirteiden, kuten tyypillisten mielenkiinnon kohteiden, on todettu olevan hyvin synnynnäisiä. Ne tulevat esiin siitä lähtien, kun vauva on riittävän vanha suuntaamaan huomionsa johonkin esineeseen; esimerkiksi poikavauvat kiinnostuvat keskimäärin enemmän autoista ja laitteista, tyttövauvat nukkeleluista. Sama näkyy myös päiväkodeissa, joissa kaikilla lapsilla on valittavanaan kaikenlaisia leluja sukupuolesta riippumatta. Historian saatosta on (ikävä kyllä) kokemusta myös siitä, ettei lapsi muuta mieltymyksiään vastakkaisen sukupuolen mukaiseksi, vaikka hänet syystä tai toisesta olisikin kasvatettu "vastakkaiseen sukupuoleen".
Eli sukupuolikohtaiset mielenkiinnonkohteet ovat pitkälti synnynnäisiä. Kasvatuksella voi olla vaikutusta niissä tapauksissa, joissa lapsen luontaiset mielenkiinnonkohteet eivät ole "perinteisen sukupuolinormin" mukaisia. Jos kasvatuksessa sallitaan liikkumavaraa, ilmentää lapsi tottakai näitä "poikkeavia" ominaisuuksiaan vapaammin kuin sukupuolinormitetummassa ilmapiirissä.
Eli mielenkiintomme on nyt lähinnä siinä, että onko LGBT-vanhempien perheissä enemmän liikkumavaraa näiden roolien suhteen näissä poikkeustapauksissa. Vai onko näissä perheissä yhtä vahva binäärinen sukupuoliroolitus kuin muissa perheissä.
Ilman muuta jotain tiedetään jo. Olen tietoinen muistakin aihetta sivuavista tutkimuksista ja sukupuolikäsityksen sisäsyntyisyydestä, ja juuri siksi pidän tätä uutisartikkelin tutkimusta heikkotasoisena.
Kuten sinäkin mainitset sisäsyntyisyyden lisäksi kasvatuksella olevan vaikutusta, mutta tutkimuksessa vain selvitetään, millaisten lelujen kanssa lapsi leikkii. Tutkimuksessa ei huomioida lapsen kasvuympäristöä ja kasvatusta: millaisia virikkeitä ja leluja on tarjolla jatkuvasti ympäristössä, jossa lapsi suurimman osan ajastaan viettää ja millaista ohjausta 'sukupuolelle tyypillisten' lelujen valitsemiseksi lapsi saa; tuputtavatko vanhemmat lapselleen vakiintuneita leluja ja jopa vaihtavat poikalapsen leikittäväksi auton, jos poikalapsi leikkii nukella, vai tarjoavat vanhemmat kaikkea mahdollista ja antavat lapsen täysin vapaasti valita. Tutkimuksessa hypätään tämän 'vaiheen' yli suoraan siihen minkä sukupuolisia vanhemmat ovat ja vedetään johtopäätökset leikittyjen lelujen ja vanhempien sukupuolen välille. Tutkijat yrittävät siis osoittaa korrelaatiota muuttujien välillä, jossa korrelaatiota suoraan ei välttämättä ole ollenkaan, tai ainakaan tällä tutkimusmenetelmällä sitä ei voida osoittaa.
Kirjoitat "mielenkiintomme on nyt lähinnä siinä, että onko LGBT-vanhempien perheissä enemmän liikkumavaraa näiden roolien suhteen näissä poikkeustapauksissa," mutta tätä ko. tutkimus ei siis selvitä. Mielenkiinto meillä hblti-henkilöillä on monesti juuri tässä, mutta eikö asiaa pitäisi miettiä laajemmin: onko missä tahansa perheessä riittävästi liikkumavaraa poikkeustapauksille. Tällöin tosin olemme kovin syvissä vesissä ja arvioimme, kuka ylipäätänsä on sovelias vanhemmaksi!?!
pekka.punavuori: Tiedätkö tieteellisestä tutkimuksesta minkä verran? Tämän tutkimuksen aiheena oli, että leikkivätkö lapset stereotyyppisillä sukupuolensa leluilla, siispä tätä tutkittiin. Jokaiseen kysymykseen on tehtävä oma tutkimussuunnitelma, kerättävä oma rahoitus, suoritettava oma tutkimus jne. Ei siitä yhtäkkiä hypätä laadulliseen haastattelututkimukseen "kertokaapa vanhemmat samalla kaikki lastenne leikkimiseen vaikuttavat tekijät". Toisin sanoen "kaikkea" ei voida tutkia yhdellä tutkimuksella, yksikään tutkija ei näin oleta. Meta-analyysiä toki tehdään aiheen kuin aiheen suhteen monien tutkimusten pohjalta. Mutta yhtä tutkimusta ei voi kritisoida siitä, ettei se osoita kaikkea mahdollista ja mahdotonta toteen tai epätoteen. Se on täysin eri asia kuin että tutkimuksessa yritettäisiin tarkoituksella osoittaa korrelaatioita asioista, joita se ei tutki. Ts. tutkimus tutkii lasten lelujen ja sukupuolten välistä korrelaatiota, mutta heidän aineistonsa ei anna vastausta kysymykseen "miksi".
["onko LGBT-vanhempien perheissä enemmän liikkumavaraa näiden roolien suhteen näissä poikkeustapauksissa," mutta tätä ko. tutkimus ei siis selvitä.]
Miten niin ei selvitä? Senhän tämä tutkimus nimenomaan selvittää -
mutta ei vastaa "miksi" kysymyksiin, joihin näytät kaipaavan vastausta.
[eikö asiaa pitäisi miettiä laajemmin: onko missä tahansa perheessä riittävästi liikkumavaraa poikkeustapauksille.]
Kyllä, mutta tätä ei voida toteuttaa nykyisellä tutkimusasetelmalla. Vaatii siis jatkotutkimusta.
[Tällöin tosin olemme kovin syvissä vesissä ja arvioimme, kuka ylipäätänsä on sovelias vanhemmaksi!?!]
Näinkö oikeasti luulet? Se, että tutkimuksella etsitään korrelaatiota jonkin asian suhteen, ei tarkoita, että kaikki ks. ryhmään kuuluvat toimisivat samalla tavoin, että kaikki ryhmään kuulumattomat toimisivat toisella tavoin, eikä etenkään sitä, että tulosten perusteella tulisi vetää johtopäätöksiä yksittäisten henkilöiden vanhemmuuskelpoisuudesta. Kuvassa ovat aina mukana keskiarvo, keskihajonta, ääripoikkeamat... Tutkimus harvoin antaa binääristä joko-tai vastausta mihinkään kysymykseen - etenkään kun tutkitaan niin monimutkaista asiaa kuin ihmisten käyttäytyminen.
jotain.tiedetään.jo kirjoitat: "Tämän tutkimuksen aiheena oli, että leikkivätkö lapset stereotyyppisillä sukupuolensa leluilla, siispä tätä tutkittiin." Täysin samaa mieltä ja jos kommenttini olisit lukenut, niin myös sen havainnut: "...mutta tutkimuksessa vain selvitetään, millaisten lelujen kanssa lapsi leikkii."
Kirjoitat myös: "Toisin sanoen "kaikkea" ei voida tutkia yhdellä tutkimuksella, yksikään tutkija ei näin oleta." Tästäkin olen täysin samaa mieltä ja yllä aiemmin jo kirjoitinkin: "Tämä on vain rikka rokassa ja luotettavaan tutkimustulokseen päästään tutkimalla asiaa usealla eri tavalla ja vetämällä eri tutkimusten tulokset yhteen."
Jatkat liikkumavarasta: "Miten niin ei selvitä? Senhän tämä tutkimus nimenomaan selvittää - mutta ei vastaa "miksi" kysymyksiin, joihin näytät kaipaavan vastausta". Kuten jo sanottu ja kuten itsekin yllä kirjoitat: "Tämän tutkimuksen aiheena oli, että leikkivätkö lapset stereotyyppisillä sukupuolensa leluilla, siispä tätä tutkittiin." Juuri näin. Siinä ei tutkittu, sallivatko sateenkaarivanhemmat enemmän liikkumavaraa leikkimisen suhteen.
Tutkimus oli yksinomaan siitä, millä leluilla lapsi leikkii. Vain taustamuuttujana oli vanhempien sukupuoli. Koska itse tutkimusraportti on maksullinen, en tiedä mitä muita taustamuuttujia selvitettiin ja tehtiinkö niiden suhteen millaista analyysia. Jos itse asiaa olisin tutkinut, olisin selvittänyt jo pelkästään tässä "millä leluilla lapsi leikkii" -perustutkimuksessa, muitakin taustamuuttujia kuin vain vanhempien sukupuolen, esim. vanhempien koulutustaustan. Ja sitten olisin analysoinut esim. selittääkö vanhempien sukupuoli vai koulutustausta enemmän lasten leluvalintoja. Saattaahan olla, että koulutustalla on suurempi merkitys. Tätä ei kuitenkaan tutkimustuloksissa poissuljeta, vaan ainoastaan todetaan sukupuolen vaikuttamattomuus. Tämä on siis saatu lopputulos ja hyvä sinänsä, mutta onko näillä kahdella asialla edes mitään suoraa tekemistä toistensa kanssa vai onko kysymys puhtaasti näennäiskorrelaatiosta. Tähän tutkimus ei tietääkseni ota kantaa. Niinpä olen edelleen sitä mieltä, että tutkimus on tieteellisesti heikkotasoinen ja ei oikeastaan selitä yhtään mitään.
Kuten edellisessä viestissäsi kirjoitat sisäsyntyiseen leluvalintaan vaikuttaa myös kasvatus, ja tästä olen täysin samaa mieltä, joten se ylipäätänsä olisi ollut parempi tutkimusaihe ja jättää tämä tutkimus tekemättä, tai tekemällä se paremmin ja riittävän suurella otannalla, jotta eri taustamuuttujien suhteen saisi tilastollisesti merkittäviä tuloksia.
Heittoni "kuka ylipäätänsä on sovelias vanhemmaksi!?!" oli enemmänkin retorinen kysymys, mutta et sitä sellaiseksi selvästi ymmärtänyt. Ja en missään vaiheessa sanonut, että vanhemmuskelpoisuutta yksin millään tutkimuksella selvitettäisiin.
Mutta toisaalta, jos tämän artikkelin tutkimustulos olisi ollut äärimmäisen vahvasti täysin päinvastainen ja väittänyt, että sateenkaariperheissä lapset valitsevat aina 'vääriä' leluja ja että tutkimus saisi huomattavan suuren huomion ja painoarvon, niin se voisi johtaa saateenkaariperheen adoptiohakemuksen hylkäämiseen ja siten vaikuttaa arvioon yksittäisen henkilön vanhemmuuskelpoisuudesta riippumatta siitä, miten hyviä vanhempia he muilla mittareilla olisivat. Joten silloin kyllä valitettavasti kaikkien ryhmään kuuluvien oletetaan toimivan samalla tavoin. Tämän takia tutkimuksia tulisi aina tehdä huolellisesti niin, että ne eivät anna aihetta harhaanjohtaviin tai jopa vääriin loppupäätelmiin.
Mutta kuten jo ensimmäisessä kommentissani sanoin: "Tutkimuksen tieteellisyyttä kyseenalaistaisin, mutta onneksi edes loppupäätelmät ovat sellaisia, että ne toivottavasti auttavat sateenkaariperheitä esim. adoptioasioissa."
