Lisäyksenä Vaeltajan artikkeliin tarkentaisin poliisin roolia homoihin kesällä 1983 kohdistamasta väkivallasta, koska olin juuri silloin Setan sosiaalisihteerin sijaisena ja toimitin Rakkauden monet kasvot (1984)-kirjaa.
--
Minulla on ensi käden kokemusta poliisin harjoittamasta syrjinnästä, mutta myös siitä miten poliisien asenteita pystyttiin muuttamaan jämäkällä toiminnalla. Homouden dekriminalisointi 1981 ei muuttanut yleisiä asenteita, vaan rikoslakiin säädettiin kirkon vaatimuksesta ns. asennepykälä (RL 20:5.2), joka kielsi ”julkisen kehottamisen ”haureuteen samaa sukupuolta olevien välillä”.
Heinäkuussa 1983 alkanut kansainvälinen Aids-ilmiö aiheutti takaiskun kehityksessä, kun sensaatiolehdistö yhdessä muutaman sensaatiotutkijan kanssa alkoi pelotella väestöä ”homorutolla”, joka olisi löytynyt Suomessa. Setan puhelinpäivystykseen, jossa työskentelin silloin, tuli yhden kuukauden aikana pari tuhatta puhelua hätääntyneiltä homomiehiltä, mutta myös ns. pelkääjiltä. Helsingin yliopistolla tehdyn tutkimuksen mukaan (Sievers ym (1984)) homoihin kohdistuvat kielteiset asenteet purkautuivat aika ajoin myös suoranaisena väkivaltana.
Syksyllä 1979 parikymmentä ns. Kallion jengiin kuulunutta 15-17 -vuotiasta tuomittiin eri pituisiin vankeusrangaistuksiin ryöstöistä ja pahoinpitelyistä, joista suurin osa kohdistui homoihin. Tilanteesta kirjoittanut oik.kand. Ulf Månsson osallistui Helsingin yliopistolla tehtyyn tutkimukseen, jossa todettiin joka kuudennen homomiehen (ja yli 35-vuotiaista peräti joka neljännen) joutuneen ruumiillisen väkivallan kohteeksi homouden takia. Månsson kirjoittaa Setan aktivistien tietoon tulleesta tapauksesta, jossa yleisurheilun maailmanmestaruuskisojen aikaan kesällä 1983 lähellä kisapaikkaa keskellä päivää liikkunut mies pyysi mukaansa kävelylle houkuttelevasti käyttäytynyttä nuorta miestä joka kuitenkin torjui ehdotuksen ja onnistui kahden muun lähistöön piiloutuneen miehen avulla tavoittamaan pakoon lähteneen ehdotuksen tekijän, jota tämän kertoman mukaan pideltiin pahoin mm. potkimalla. Vasta tässä vaiheessa ”jengi” paljastui siviilipukuisiksi poliiseiksi, jotka sanoivat suorittavansa ”puhdistusoperaatiota” ja väittivät miehen syyllistyneen ”julkiseen kehottamiseen”.Poliisin asiakirjoissa kuitenkin tapaus on otsikoitu ”epäillyksi haitanteoksi”, josta ei ollut näyttöä syytetoimenpiteisiin.
Samaan aikaan lääkäri Sirkka-Liisa Valle teki sensaatio-otsikoita MM-kisoihin kuuluneesta painikisasta. Olin tähän aikaan hyvin aktiivinen Setassa yhdessä Ulf Månssonin kanssa ja tein tutkimusta viranomaisten suhtautumisesta homoihin, yhdessä Helsingin yliopiston kriminologian ja sosiologian dosentin Martti Grönforsin kanssa. Rauhoittavalla ja asiallisella suhtautumisella Martti Grönfors pystyi huomattavasti rauhoittamaan sensaatiotekijöiden kirjoittelua. Hänen artikkelinsa vuonna 1987 ilmestyneessä teoksessa Aids asiallisesti rauhoitti sensaatiokirjoittelun lopullisesti. Oikeuden yleistieteiden laitoksen kriminologina hän oli myös suoraan tekemisissä poliisien koulutuksen kanssa ja pystyi siten arvovaltaisesti jakamaan oikeaa tietoa poliiseille.
--
Minulla on ensi käden kokemusta poliisin harjoittamasta syrjinnästä, mutta myös siitä miten poliisien asenteita pystyttiin muuttamaan jämäkällä toiminnalla. Homouden dekriminalisointi 1981 ei muuttanut yleisiä asenteita, vaan rikoslakiin säädettiin kirkon vaatimuksesta ns. asennepykälä (RL 20:5.2), joka kielsi ”julkisen kehottamisen ”haureuteen samaa sukupuolta olevien välillä”.
Heinäkuussa 1983 alkanut kansainvälinen Aids-ilmiö aiheutti takaiskun kehityksessä, kun sensaatiolehdistö yhdessä muutaman sensaatiotutkijan kanssa alkoi pelotella väestöä ”homorutolla”, joka olisi löytynyt Suomessa. Setan puhelinpäivystykseen, jossa työskentelin silloin, tuli yhden kuukauden aikana pari tuhatta puhelua hätääntyneiltä homomiehiltä, mutta myös ns. pelkääjiltä. Helsingin yliopistolla tehdyn tutkimuksen mukaan (Sievers ym (1984)) homoihin kohdistuvat kielteiset asenteet purkautuivat aika ajoin myös suoranaisena väkivaltana.
Syksyllä 1979 parikymmentä ns. Kallion jengiin kuulunutta 15-17 -vuotiasta tuomittiin eri pituisiin vankeusrangaistuksiin ryöstöistä ja pahoinpitelyistä, joista suurin osa kohdistui homoihin. Tilanteesta kirjoittanut oik.kand. Ulf Månsson osallistui Helsingin yliopistolla tehtyyn tutkimukseen, jossa todettiin joka kuudennen homomiehen (ja yli 35-vuotiaista peräti joka neljännen) joutuneen ruumiillisen väkivallan kohteeksi homouden takia. Månsson kirjoittaa Setan aktivistien tietoon tulleesta tapauksesta, jossa yleisurheilun maailmanmestaruuskisojen aikaan kesällä 1983 lähellä kisapaikkaa keskellä päivää liikkunut mies pyysi mukaansa kävelylle houkuttelevasti käyttäytynyttä nuorta miestä joka kuitenkin torjui ehdotuksen ja onnistui kahden muun lähistöön piiloutuneen miehen avulla tavoittamaan pakoon lähteneen ehdotuksen tekijän, jota tämän kertoman mukaan pideltiin pahoin mm. potkimalla. Vasta tässä vaiheessa ”jengi” paljastui siviilipukuisiksi poliiseiksi, jotka sanoivat suorittavansa ”puhdistusoperaatiota” ja väittivät miehen syyllistyneen ”julkiseen kehottamiseen”.Poliisin asiakirjoissa kuitenkin tapaus on otsikoitu ”epäillyksi haitanteoksi”, josta ei ollut näyttöä syytetoimenpiteisiin.
Samaan aikaan lääkäri Sirkka-Liisa Valle teki sensaatio-otsikoita MM-kisoihin kuuluneesta painikisasta. Olin tähän aikaan hyvin aktiivinen Setassa yhdessä Ulf Månssonin kanssa ja tein tutkimusta viranomaisten suhtautumisesta homoihin, yhdessä Helsingin yliopiston kriminologian ja sosiologian dosentin Martti Grönforsin kanssa. Rauhoittavalla ja asiallisella suhtautumisella Martti Grönfors pystyi huomattavasti rauhoittamaan sensaatiotekijöiden kirjoittelua. Hänen artikkelinsa vuonna 1987 ilmestyneessä teoksessa Aids asiallisesti rauhoitti sensaatiokirjoittelun lopullisesti. Oikeuden yleistieteiden laitoksen kriminologina hän oli myös suoraan tekemisissä poliisien koulutuksen kanssa ja pystyi siten arvovaltaisesti jakamaan oikeaa tietoa poliiseille.
