Vaikka sattaa sataa kuraa taas, niin...homojen väitetty kevytkenkäisyys ei ole aivan tuulesta temmattua. Tosin miehinen promiskuiteetti ei määritä vaikkapa keskinäistä kiintymystä, joka toisinaan myös sallii parisuhteen ulkopuoliset suhteet. Aika moni pitkäaikainen ja toimiva miestenvälinen suhde on myös avoin, ja toimii näin, kunhan yhteiset pelisäännöt ovat ensin selvitetty. Parisuhde on muutakin kuin seksiä, luottamus toiseen rakentuu monista eri osasista.
Uskoakseni naistenvälisissä suhteissa avoin suhde lienee harvinaisempi ja ulkopuolisiin suhteisiin ei suhtauduta yhtä huolettomasti, sekä miehet pettävät useammin heterosuhteessa (*ehkä heteromiehillä on vain enemmän tilaisuuksia ja aikaa pettää perinteisten roolijakojen vuoksi?). Ehkäpä tässä kohdin pitäisi oikeasti puhua miesten ja naisten eroista, ei niinkään eroista suuntautumisissa?
"Tutkimuksen tuloksista voi vetää johtopäätöksiä siitä, että mielikuvilla ja ennakkoluuloilla homoseksuaalien kevytkenkäisyydestä voi olla yhteys siihen, että jotkut uskovat homoavioliittojen murentavan avioliittoinstituutiota."
Tai sitten se on juuri päinvastoin; yhteiskunta on muuttunut yhä "kevytkenkäisemmäksi" ja siinä sivussa instituutioiden rapautuminen on monien mielestä tehnyt niistä merkityksettömiä. Niin merkityksettömiä, että vain harvaa kiinnostaa, mitä ja kuka koko avioliitolla tekee.
Tilanne on kutkuttava; moni haluaisi ajatella, että avioliitto on se kuuluisa sateenkaaren pää, missä ahkeraa tasa-arvotaistelijaa odottaa aarre. Tosiasiassa siellä ei odota mikään muu kuin loputon määrä avioeroja, uusperheitä, kalliita unelmahäitä, unelmapoikamiehiä ja naistenlehtien jonninjoutavia prinsessaleikkejä. Seuraava tutkimus voisi koskea sitä, miten avioerojen ja uusperheiden määrä korreloi vapautumisen kanssa.