Britannian nuorista lähes puolet ei määrittele itseään täysin heteroiksi (juttukommentit)

On nämä tarinat kyllä varsinaista uutisointia :D

Ja sekös niin leveästi hymyilyttää. Varo vaan ettet ole liian gay!

Luitko muuten kommenteista, millaisen nimityksen tämä brittinuoriso eräältä kommentoijalta sai :)

"the confused white libtard metrosexual"

Etenkin tuo "libtard", kuvaa niin hyvin tätä liberaalien aivotonta kohkaamista. :D

No väite, että nuoriso olisi vain sekoittanut päänsä jollain muotiaatteella, on tietysti hölynpölyä. Jos haluaa löytää luonnottoman muotiaatteen, jolla ihmisten päitä on sumutettu, kannattaa katsella uskonnon suuntaan.

Ihmisen seksuaalisuus on varmasti moninaisempi kuin on perinteisesti kuviteltu. Koko ajatus, että seksuaalisuus olisi jotenkin suunniteltu lisääntymistä varten on pelkkä myytti. Luonto ei koskaan suunnittele mitään. Evoluutiota ajavat eteenpäin ihan erilaiset voimat kuin "suunnittelu". Seksuaalisuus voi palvella monia eri tehtäviä ja ilmetä monin eri tavoin. Ei ole mikään ihme, että tämä moninaisuus alkaa näkyä nyt kun viimeisetkin uskonnolliset höpöhöpö myytit ovat kaatumassa. Seksuaalisuus voi olla rentoutumista. Se palvelee myös kiintymyssuhteiden syntymistä sukupuolesta riippumatta. Se voi palvella taiteellista luomista ja yleisemminkin kulttuurievoluutiota. Kohtuudella harrastettuna voi olla hyvää "viihdettäkin".

Niin ja minun käsitykseni "moninaisuudesta" ei perustu mihinkään "vasemmistolaiseen" queer teoriaan vaan ihan raakaan biologiseen materialismiin.

Vielä sata vuotta sitten kirkko opetti, että masurbaatio on syntiä ja saastaista. Suuri osa ihmisistä olisi varmasti kertonut tuntevansa "luonnollista inhoa" itsesaastutusta kohtaan. Tänään henkilö, joka sanoisi kokevansa voimakkaita inhotunteita masturbaation takia saisi varmaan lähetteen terapiaan.

Seksuaalinen moninaisuus on tullut jäädäkseen. Tjasinkin kannattaa tähän totutella. Tämä ei mene ohitse samalla lailla kuin hippiaate tai taistolaisuus. Seksuaalinen moninaisuus ei näet ole nyt keksitty asia vaan se on ollut täällä aina. Asian ymmärtäminen ja käsittely vain on ottanut oman aikansa niin kuin monen muunkin asian. Seksuaalinen moninaisuus ei ole biologisten realiteettin vastaista vaan se on näitten realiteettien tunnustamista.

Nuorilla vaikuttaa olevan parempi tietämys ja kosketuspinta homoseksuaalisuuteen kuin heitä vanhemmilla, mikä selittää myös tarkempaa kykyä määritellä itseään ja suhdettaan ympäristöön. Ympäristön asenteissa on vielä kyllä korjattavaa, että ihmisillä olisi todellisia mahdollisuuksia toteuttaa seksuaalisuuttaa ja sukupuolisuuttaan turvallisesti.

Jos ei ihan tynnörissä elävistä puhuta, niin nykynuorilla on viimeistään kaverin kaverina avoimesti sateenkaarivähemmistöön kuuluva. Sivukorvalla nuorison juttuja kahdesti päivässä neljän metroaseman välin verran kuunnelleena voi helposti todeta, että kun viime vuosituhannen lopulla homot olivat jännä jutun aihe, niin nyt homot ovat jokseenkin tylsää arkipäivää. Siinä mielessä homohypen aallonharja on jo jäänyt kauas taakse. Ja hyvä niin.

Samanlaisia havaintoja on itselläni, aivan kuten tuossa edellä Rubix ja SMO kertovat.

Juttelin eilen kahvilassa pitkään tuttavani, parikymppisen nuoren miehen kanssa. Heitin johonkin väliin kysymyksen, että mikä hänen vanhempiensa suhtautuminen olisi, jos hän olisi kertonut joskus olevansakin homo. Hän totesi oitis, ettei suhtautuminen olisi sellaisessa tapauksessa kummoinenkaan, koska suvussa on jo pari homoa. Asia ei olisi mitenkään ihmeellinen asia.

Tämän nuoren miehen kiinnostuksen ja huolenkin aiheet olivat oma talous, työpaikka, tyttöystävän kanssa eläminen ja ottaisiko illalla kaljan vaiko ei. Tärkeysjärjestys juuri edellä mainittu. Muiden seksuaalinen identiteetti ei olisi voinut häntä kiinnostaa yhtään vähempää. Perin kummallisena hän piti täälläkin keskusteltua AA-kansalaisaloitetta.

AA-porukoiden ajamat periaatteet ovat selvästi myöhässä. Ne eivät ole enää tätä päivää nykynuorten mielissä.

Kommenttia muokattu: 20.08.2015 klo 08:03

Kuten valistuneet lukijat ehkä ovat huomanneet, olen itse käynyt pitkän tien itseäni vihaavasta kaappihintistä näkyväksi vapautustaistelijaksi. Vaikka en ole koskaan ollut mikään uskis, en osannut kyseenalaistaa pitkään vallinnutta psykoanalyyttistä eheytysideologiaa. Kävin monen eheyttäjän ja psykoanalyytikon "hoidettavana" siitä lähtien kun rippikoulupappini sain minut vieteltyä kirkon sisällä toimivan eheytysringin käsittelyyn.

Olen nyt kirjoittamassa Haavio-Mannilan opastuksella nuoruuteni päiväkirjaa vuosilta 1957-1968 suomeksi (kirjoitin sen alunperin englanniksi reaaliajassa).

Siinä tulen kertomaan millaista oli käydä ruinaamassa eheytysterapiaa useilta psykiatreilta, psykoanalyytikoilta ja papeilta noina vuosina.

Yksi kokemuksistani oli tietysti avunpyyntö pappi-psykiatri Asser Stenbäckille, jolta pyysin tuskallisia sähköiskuja parantuakseni homoudesta, kuten eräät kristilliset eetikot siihen aikaan katsoivat.

Kun kävin Asser Stenbäckin vastaanotolla Fredrikinkadun yläpäässä (sattumalta omaa nuoruudenkotiani vastapäätä). Toisin kuin julkisissa esiintymisissään, Asser Stenbäck suhtautui pidättyvän ylimielisesti homouteen eikä alkanut riehua.

Hän otti kirjahyllystään Kinseyn tutkimuksen ja näytti siitä juuri tuon yllä olevan graafin ja selitti minulle mikä Kinseyn jatkumo on. Tiedän siis sisältä käsin, että yksityiskeskusteluissa tämä suomalaisen eheytysliikkeen perustaja oli täysin tietoinen Kinseyn jatkumosta.

Siinä vaiheessa olin kuitenkin niin lähellä itsetuhoa, että katsoimme parhaaksi, että hän antoi minulle lähetteen Hesperian sairaalan avo-osastolle. Tämä tapahtui alkuvuonna 1963 kirkon perheasiain neuvottelukunnan ohjauksesta.

Stenbäck oli silloin Hesperian sairaalan ylilääkäri. Hän käsitteli minua perinteisen psykiatrin tavoin pidättyvästi ja ylimielisesti. Siinä tilanteessa olin niin epätoivoinen, että pyysin häntä antamaan tuskallisia sähköiskuja, jotka joidenkin kristillisten eetikoiden mukaan (esim. Trygve Cederberg) voivat eheyttää homon heteroksi.

Stenbäck oli kuitenkin haluton ryhtymään sähköiskuilla tykittämiseen. Hän ainoastaan kirjoitti reseptin testosteronia ja Largactilia, joka siihen aikaan oli yleislääke esimerkiksi masennukseen.

Ainoa ihminen, joka suhtautui minuun empaattisesti, oli musiikkiterapeutti, jonka kanssa kuuntelimme Bachia.

Hesperian sairaala toimi pelkästään säilytyspaikkana, jossa en saanut mitään varsinaista psykiatrista hoitoa. Olo siellä oli hyvin passivoivaa ja tylsistävää. Pääasiassa istuin osaston tupakkahuoneessa juttelemassa muiden potilaiden kanssa.

Siellä sain muutaman muun potilaan kanssa idean lähteä Helsingin Satamaan töihin, olimmehan avo-osastolla, josta oli vapaa liikkuvuusoikeus. Reipas ja raskas satamatyö ja siitä saamani palkka olivat ehkä parasta hoitoa. Jälkeenpäin olen huomannut, että ainakin kaksi kaveria Hesperian avolta oli itseään vastaan taistelevia kaappihomoja, kuten minäkin.

Kommenttia muokattu: 20.08.2015 klo 14:24

Hyvin samanlaisia lukujahan julkaistiin Suomesta kahdessa eri tutkimuksessa 2010: Nuorisobarometrissä ja Katarina Alangon väitöstutkimuksessa Åbo Academista. On varsin turvallista sanoa että vain 3/4 ihmisistä on umpiheteroita. Toisen ääripään luku vaihtelee suhteellisesti mahdottoman paljon (1-4%) mutta yhtä kaikki, enemmän tai vähemmän homo-/biseksuaalisia ei-heteroita on 1/4.

Se mikä näissä tuloksissa on hämmentävää on sukupuolidispariteetin suunta: siinä missä molemmat suomalaiset tutkimukset havaitsivat että nuorista naisista useampi kuin miehistä sijoittui välitilaan ääripäiden välillä, nuorista naisista selvästi harvempi kuin miehistä pitää itseään umpiheterona ja nuorten miesten umpihomous oli yleisempää kuin nuorten naisten, tässä brittitutkimuksessa tilanne on päinvastainen!

Kommenttia muokattu: 20.08.2015 klo 14:25

Toinen jatkuva tappelu, jossa olen ollut altavastaajana, on riita Kinseyn yleisyystutkimuksen lukemisesta ja tulkinnasta. Sitä metodikiistaa olen käynyt seksologi Osmo Kontulaa ja hänen tiedekumppaneitaan vastaan jo noin 40:n vuoden ajan.

Minulle on loppujen lopuksi aivan sama, mikä olisi todellinen homojen ja bissejen lukumäärä yhteiskunnassa. Sen sijaan olen joutunut koviin yhteenottoihin, jopa käräjäoikeudessa kun olen kritikoinut johtavia asiantuntijoita yleisyyslukujen tarkoitushakuisesta valikoimisesta.

Kontulan ym. asenne on melko dogmaattinen ja hän on jatkuvasti arvostellut minua homojen lukumäärän yliarvioinnista, koska olen käyttänyt julkisuudessa Kinseyn lukua 4% yksinomaisesti homojen määrästä. Kontula kumppaneineen on jatkuvasti hyökännyt minua vastaan ja levittänyt julkisuuteen lukua 0,60%

Olen sitkeästi yrittänyt saada johtavat seksisosiologit tutustumaan alkuteksteihin ja tutkimusmenetelmiin.

Minua todella harmittaa se kaksinaamaisuus, jolla eri auktoriteetit valikoivat eri tarkoituksiin eri tavalla muodostettuja yleisyyslukuja.

Olen nimittänyt ongelmaa Kinseyn poliittisiksi prosenteiksi. Silloin kun on tarkoitus vähätellä homojen määrää, Kinseyn jatkumosta on valittu kaikkein pienimmät yleisyysluvut (esimerkiksi Kontulan ym. 0,6%). Tätä vähättelyluentaa on erityisesti käyttänyt uskonnollinen eheytysliike vastustaessaan yhdenvertaisuutta.

Silloin taas, kun homot halutaan esittää suurena yhteiskuntaa uhkaavana vaarana, revitään kaikkein suurimmat yleisyysluvut aseeksi. Esimerkiksi vuoden 1983 alkaneessa HIV/AIDS-paniikissa Auroran sairaalan infektioylilääkäri Juhani Lähdevirta arvioi Helsingissä tarvittavan 1990-luvun lopulla olevan 70 000 sairastunutta, joita varten tarvitaan 2000 sairaalapaikkaa (Nikkanen-Järvi (2015) Karanteeni, sivu 71).

Tosiasiassa Suomessa on raportoitu muutamasta tuhannesta tartunnasta, joista vain osa on saatu miestenvälisessä seksissä.

Kontula on tunnetusti vanhakantainen moralisti, joka siksi valikoi kaikkein pienimmät yleisyysluvut tuottavat tutkimusmenetelmät. Lähdevirta oli tunnetusti uraa tekevä infektiolääkäri, joka keskittyi taisteluun Auroran sairaalan määrärahoista.

Kommenttia muokattu: 20.08.2015 klo 17:30

Kontula ja Haavio-Mannila ovat olleet minun kanssani napit vastakkain kohta yli 30:n vuoden ajan. Eromme alkutekstien luennassa oli yksi syy siihen, että minut haastettiin käräjäoikeuteen vuonna 1999, jolloin väitöskirjaani vaadittiin tuhottavaksi.

http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=90_10_1

Jouduin äskettäin uuteen nettipolemiikkiin Kontulan kanssa FB:n sivuilla. Vedin mukaan väittelyyn uutta polvea edustavan Itä-Suomen yliopiston hyvinvointisosiologian professori Juho Saaren. Hän otti vakavasti kehotukseni tutustua alkuperäiseen tekstiin. Hän huomasi heti mistä olivat tulleet ne luentavirheet (Tukeyn virheluenta), joista Kinsey-debatti on kärsinyt alusta pitäen.

Toinen asioihin hyvin perehtynyt henkilö on ylhäällä kirjoittava Tero Kankaanperä, joka ei pelkää todeta, että Alangon tutkimuksessa oli havaittu yleisyyslukujen yläreunan olevan jossakin 1...4%:n paikkeilla.

Ja kas, YouGov teki saman kyselyn Yhdysvalloissa:
http://www.gaystarnews.com/article/survey-one-third-of-young-americans-say-they-arent-100-straight/
Tuloksetkin ovat samankaltaisia.

Mielenkiintoinen havainto tästä kyselystä: 15% itsensä heteroksi määrittelevistä naisista ja 8% itsensä heteroksi määrittelevistä miehistä on kokenut jotain seksuaalista samaa sukupuolta olevan kanssa.

P.S. Kiitos, Olli! :)

Kommenttia muokattu: 21.08.2015 klo 09:35

Kinseyn tutkimukset ovat jossain määrin harhaanjohtavia, koska niissä ei-heteroksi muuttuu jo sillä, että on kerran elämässään nähnyt unen, jossa on jollain tavalla eroottisluontoisesti tekemisissä oman sukupuolensa kanssa.

Edellinen ei tosin paljoa kerro arkielämän preferensseistä, koska unet harvoin suistavat ihmisiä raiteiltaan, eivät edes ne oudoimmat. Harva myöskään tulee luokitelleeksi yhden unen perusteella itsensä kaveripiirissä ei-heteroksi, vaikka Kinseyn asteikolla niin olisikin. Tässä suhteessa artikkeli vetelee outoja yhtäläisyysmerkkejä Kinseyn artikkelin ja ihmisten identiteettien välillä.

Nuorempi sukupolvi vastailee tutkimuksiin avoimemmin jo senkin pohjalta, että se vastailee rutiininomaisesti päivittäin netissä tapahtuviin kyselyihin, eikä pane some-urkinnalle juurikaan painoa, vaikka ehkä syytä olisi. Sosiologien piirissäkin on laitettu tämä merkille; alle nelikymppiset tykkäävät paljastella itseään Alaston Suomi -tyylisissä palveluissa. Määrät ovat niin hurjia, että jokainen henkilö tuntee jonkun lähipiiristään, jolla värkit ovat julkisesti esillä.

Vanhemmat ikäpolvet eivät somessa avaudu ja ajatus omien värkkien levittämisestä koko kansan pällisteltäväksi kiinnostaa vielä vähemmän. Uudenajan sosiaalinen exhibionismi ei siis välttämättä kerro paljoakaan ihmisten avoimuudesta, päinvastoin, sosiaalinen identiteetti voi olla yhtä teennäinen, harhaanjohtava ja harkittu kyhäelmä kuin arkiminä tai CV; esimerkiksi se bloggaava räväkkä homo voi olla arkielämässä hissukka, joka välttää viimeiseen asti huomion keskipisteeksi joutumista.

Juu, noita "homousasteikoita" voi varmasti kritisoida. Tuon selvityksen havainnot ja "arjen havainnot" kuitenkin antavat toisiaan vahvistavaa viestiä.

"15% itsensä heteroksi määrittelevistä naisista ja 8% itsensä heteroksi määrittelevistä miehistä on kokenut jotain seksuaalista samaa sukupuolta olevan kanssa."

Tämä lienee kyselytutkimusten heikkouksia. Seksuaalisuuden verbalisointiin liittyy edelleen arvolatausta. Lienee oletettavaa, että itensä luonnehtiminen biseksuaaliksi ja heteroseksuaaliksi näyttäytyy vastaajien mielissä keskimäärin tavoiteltavampana kuin itsensä luonnehtiminen homoseksuaaliksi.

On myös muita, empiirisempiä metodeja mitata ihmisten seksuaalista virittymistä. Näissä ongelmaksi toki muodostuu edustavan "perusväestön" rekrytoiminen testeihin. En ainakaan äkkiseltään löytänyt laajoja, empiriikkaan perustuvia prevalenssitutkimuksia...

Esimerkkinä vuonna 2013 tehty tutkimus 277:n + 72:n miehen joukossa. Silmien seurantaliikkeisiin, pupillin dilataatioon ja peniksen verenkierron vaihteluun perustuen tunnistettiin 'biseksuaaliksi' itsensä nimeävien miesten joukosta kaksi ryhmää:
1. "seksuaalisesti uteliaat", jotka virittyivät sekä miehistä että naisista ja
2. "seksuaalisesti epäuteliaat", jotka virittyivät kuten homoseksuaalit. ( http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24055219 )

Artikkelissa uskaltauduttiin muutamaan hypoteesiin syiden suhteen, jotka saavat homoseksuaalin tavalla reagoivan miehen kertomaan identiteetikseen 'biseksuaali'.
1. ympäristön normit
2. jonkinlainen transitiovaihe biseksuaalisuudesta homoseksuaalisuuteen
3. aiemmat seksuaaliset kokemukset
4. sijainti akselilla feminiinisyys-maskuliinisuus

Yesmanin puheenvuoro toi mieleeni viikko sitten somessa levinneen jutun jossa kirjan "Bro-jobs":eista kirjoittanut nainen pohdiskeli miesten seksuaalisuuden "fluidisoitumista". Paljon ihmeellisiä käsitteitä ja koko juttu aiheutti monta doh!- ja wtf?-reaktiota. Mutta se sai minut ja ystäväni pohtimaan tätä:

Jos miesseksiä harrastava mies haluaa puhua bro-jobista, bromoseksuaalisuudesta ja jollakin muulla ihmeellisellä uuskäsitteellä itsestään, se tietysti kuuluu hänen itsemäärittely oikeutensa piiriin. Minä en kuitenkaan ole poliittisesti niin korrekti etten kyseenalaistaisi sitäkin. Ihmiset ovat parhaita valehtelemaan itselleen ja sitten muille. Ajanhenkeen (zeitgeist) kuuluu olla mahdollisimman uniikki ja vastustaa kaikenlaista lokerointia. Mutta olisiko täysin kelvollisen bi- (tai pan-)seksuaalisuuden käsitteen hylkäämisessä kuitenkin kysymys enemmän torjunnasta? Ja jos vanha miesseksitabu on selvästikin murtunut, mikä on sen uuden tabun, sen torjunnan sisältö? Mitä torjutaan? Onko se 60-luvulta ainakin 90-luvulle kehittynyt erillinen homo- tai lesboidentiteetti kaiken mielleyhtymien painolastinsa kanssa? Onko se vain joku elämän kokemuksen puutteen loihtima harha homoseksuaalisesti käyttäytyvistä joka täytyy torjua? Ja miten tällainen torjunta voi elää tilanteessa jossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat hajonneet lukemattomiksi erilaisiksi alatyypeiksi jotka ovat mielikuvallisesti valovuosien päässä toisistaan. Vai miten hyvin puistoseksiä tänä päivänä harrastava karhuherra, lähes drag-artisitin huolella itsensä yökerhoon laittava nuori feminiininen homomies ja lasten kanssa kotona oleva olosuhde-aseksuaalinen sateenkaariperheen äiti sopiva saman torjunnan piiriin?

Tämä pohdinta liittyy mitä vahvimmin juuri kyselytutkimuksen pakottamaan itsemäärittelyyn jonkun toisen antamin määritelmin.

Itsekin olen ensin yllättynyt ja sitten kyllästynyt "itsensä määrittelemisen" korostamiseen sukupuolisuuden saralla. Näkisin, että olisi aika vasta-aallolle.

Ihmisellä on toki oikeus olla subjektiivinen (koska ei muuta välttämättä voikaan), mutta suuri arvo on sekin, että yrittää harjaannuttaa objektiivisuuttaan. Tässä jälkimmäisessä auttavat esim. luonnontieteet. Objektiivisuus linkkaa ihmiset yhteen, koska esim. kommunikaatiosta tai informaation vaihdosta ei tulisi mitään, jos kaikilla olisi oma määritelmänsä asioille.

Ilmiöiden "mentalisaatio" (onko tällainen termi olemassa?) liittyy tähän. Nähtävästi myös sukupuolisuutta haluttaisiin kovasti tarkastella "korkeampien aivotoimintojen" (kieli, tietoisuus, sosiaalirakenteet) kautta.

Sukupuolisuuden peruselementit (stimulus ja reaktio) tapahtuvat kuitenkin suurelta osalta korkeampien aivotoimintojen ulkopuolella. Näyttäisi siltä, että myös sukupuolinen suuntautuminen sijaitsee aivokudoksen "raudassa", ei "softassa".

Kyseessä ei ole identiteetti (miten näen itseni = "softa"), vaan ominaisuus (millä tavalla neurofysiologiani on järjestäytynyt = "rauta"). Tässä on suuri ero.

Jotkut ihmiset toki näyttävät olevan paremmin tietoisia siitä "miten neurofysiologiani on järestynyt" tai valmiimpia elämään sitä, kun taas toiset ihmiset eivät välttämättä ole niin tietoisia siitä tai valmiita elämään sitä.

Se kuitenkin, "miten neurofysiologia on järjestynyt" lienee se määräävämpi tekijä, kun puhutaan sukupuolisuudesta, joka on biologinen ilmiö. Jos sitten halutaan puhua sukupuolisuuden "mentaalisesta komponentista" (semantiikka, sosiaalirakenteet, psykologia, jne), niin sitten asiaan kannattaisi liittää lisäsanoja, kuten "näkemyksensä mukaan homoseksuaaliksi itsensä arvioi" tai "sosiaalisesti heteroseksuaalin roolin ottava" "biseksuaalisia sukupuoliakteja harjoittava" tms.

Pahoittelen jo etukäteen niille, joiden mielestä tämä herkkä aihe ja voimakas luonnontieteellinen näkemys eivät sovi yhteen. Korostetaan jälleen, ettei sukupuolisten suuntautumisten kirjossa sinänsä ole mitään arvotettavaa: se on osa luonnon variaatiota.

Noh, minut on aika usein määritelty Vitun homoksi, vaikka itse määrittelen itseni ihmiseksi.

Luotan enemmän omaan arviooni.

Taas tuon vääristelevän homo/hetero-kahtiajaon mukainen tutkimus ja ranneliike-kirjoitus, jossa ei mainita sitä kolmatta seksuaalisuutta, biseksuaaleja.

Kaikki seksuaalisuustutkimukset ovat pielessä, jos niissä kysytään vain homo tai hetero -jaottelulla ja jos niissä esitetään asioita vain tuolla jaottelulla. Niissä biseksuaalisuuden erittelemättä jättäminen vääristää sekä vastauksia että tuloksia, koska biseksuaalit ympätään tuohon kahtiajakoon, mikä jättää kertomatta noiista bisseistä ja vääritää homojen ja heteroitten identiteettiä tukimustuloksissa.

Eli onpas höpönhöpön-tutkimus tuo ja ilmeisimmin syynä se biseksuaalin Kinseyn tekemä lokerointi-luokittelu, lokeroida kaikki jonkinasteisesti biseksuaaleiksi - muka.

Tuo Kinseyn typerä ja epätieteellinen luokitteluasteikko pitäisi ehdottomasti heivata kokonaan pois seksuaalisuustutkimuksesta, koska se on luonnoton ja vääristelevä.

(Toki tuo uutisen oheinen Kinsey kaavio viestittää, että biseksuaali ei olisi koskaan täysin kiinnostunut kumppanistaan)

Täysin homo, täysin hetero ... mitä sitten muka on ei-täyisn hetero? Ei ainakaan hetero, vaan biseksuaali, biseksuaalisuuttaan sillä asteella toteuttava.

Mikähän pakkomielle on lokeroida ihmisiä joko umpi- tai vajaasti biseksuaaleiksi?
Eihän yksikään biseksuaali ole, ei voi olla osaksi hetero, eikä osalksi homo. Vaan hän on biseksuaali ja heitä nyt vaan on se tietty osuutensa väestöstä.

Noitten bissejen itsetuntoa ja sitä heille erityisen tyypillistä pähkimistä seksuaalisuutensa kanssa avittaisi varmasti se, että heidän ei valehdeltaisi olevan homoja tai heteroita, mitä he eivät ole. Muutenkin raamatullisen katala kaksinapaisuusajattelu (hyvät pakanat vs katalat uskovaiset) on ongelmien lähde.

Kun seksuaalisia identiteettejä on vähintään 3, niin ei voida niin leimata asenteellisesti kahtianapaisuudella, eikä lokeroida joitain, esim bissejä, niin vain väliinputoaja-kastiin, puolinaisiksi nais-miessuuntautuneiksi.

Ei naisen kanssa naimisiin mennyt biseksuaali-ukko ole hetero, vaan hän on biseksuaali, vaikka hän ei toista kiinnostuspuoltaan toteuttaisikaan, kuin vasta vanhoilla päivillää, kiinnostuttua nuorista pojista. Eikä hänestä silloin tietenkään homoa tule, vaan hän on biseksuaali silloinkin, ihan umpi-biseksuaali tietenkin.

Kannattaa muistaa että seksuaalisemotionaalinen kiinnostus on ei näy seksuaalisemotionaalisena toteutuksena ennen kuin ekan kerran on emotionalais-seksuaalista kanssakäymistä.

Vai pitääkö muka määritellä kaikki "neitsyeet" lapset ja nuoret aseksuaaleiksi?

Tutkimuskysely, jossa esim. pitäisi määritellä itsensä asteikolla homo - hetero, on täysin järjestön ja vääristelevä. Se vääristelee homo- tai heteroseksuaalisuutta ja vääristelee biseksualisuutta.
Tuollainen kysely on sama kuin jos kyselyssä olisi asteikko määritellä itsensä asteikolla ruskeasilmäinen - sinisilmäinen, ilman muita vaihtoehtoja. Mihin tuossa vastaamisessa vihreäsilmäiset ja muut itsensä joutuisivat lokeroimaan ja miten se vaikuttaisi kyselyn tuloksiin? Mitä olisi osittain sinisilmäinen?

- - -

Sittenhän myös mennään metsään aika usein ns. sukupuolineutraaliudessa esim. siinä että vaaditaan esim. kaikkia käyttämään vain vihreitä tai liloja vaatteita lastentarhassa - eikä sallita kullekin mieleistä värien monimuotoisuutta.

Ei ihmisiä voi, eikä pidä tunkea samaan muottiin asioissa, joissa sitä ei oikeasti olla.
Ja kun luonto on sentään aidosti monimuotoista.

Kommenttia muokattu: 21.08.2015 klo 18:23

Sinulla Olli Stålström, ainakin kertomustesi perusteella, problematiikka seksuaalisuutesi kanssa mitä ilmeisimmin on liittynyt nimenomaan uskontoperäiseen ongelmaan, eikä niinkään itse seksuaalisuuteen.

Toki juurikin hyvä esimerkki siitä, millaisiin ongelmiin ja henkisiin kärsimyksiin nuo pakanalliset abrahamiset uskonnot ihmisen seksuaalisuutensa kanssa voivat ajaa, varsinkin kun esim. raamattu on noissakin asioissa niin äärimmäisen ristiriitainen, sekoittamaan uskovaisen pään uskontomössöön.

abrahamisia uskontoja voidaan monesta syystä pitää ihmiskuntamme massiivisimpina pahantekijöinä, niiden helvetillisen kieron oppirakennelman syystä.

Human hyvä, Kinseyn asteikko kuvaa juurikin sitä monimuotoisuutta, jota sinäkin ilmeisesti (?) kaipailet.

0: täysin heteroseksuaalinen
1: pääasiassa heteroseksuaalinen, satunnaisesti homoseksuaalinen
2: pääasiassa heteroseksuaalinen, enemmän kuin satunnaisesti homoseksuaalinen
3: yhtäläisesti hetero- ja homoseksuaalinen
4: pääasiassa homoseksuaalinen, enemmän kuin satunnaisesti heteroseksuaalinen
5: pääasiassa homoseksuaalinen, satunnaisesti heteroseksuaalinen
6: täysin homoseksuaalinen
X: aseksuaalinen

Biseksuaalisuutta kuvataan kohdissa 2-5 mihin kokee suuntautuvansa enemmän. Ja kyllä, nämä mieltymykset voivat vaihdella ajan kuluessa (AC/DC), muuttua yht'äkkiä ("Once I had a love and it was a gas..") , kuten myös voivat olla täysin stabiileja (Carl Bean - Born This Way)...

Human, kiitos kommentistasi. Olet aivan oikeassa. Ongelmani perussyy oli kireästi ja sananmukaisesti tulkittu uskonto. Isoäitini oli mukana tuomassa Suomeen amerikkalaista homovihaideologiaa nimeltä Moraalinen jälleenvarustautuminen (MRA). Isänpuoleisessa suvussa vallitsi niin raaka homoviha, että isäni veli, joka oli homo, tappoi itsensä. Minäkin olin hyvin lähellä tappaa itseni, josta olen kertonut teoksessa Saanko olla totta? (Gaudeamus 2011). Minusta se on upea "vaikeuksien kautta voittoon" -tarina, jonka toivon kannustavan muitakin joilla on ollut uskonnollinen tausta.

Epäkohtien korjaamiseksi olen kuitenkin valinnut sen tien, että vaikutan kirkon sisältä käsin sitä johtavien ihmisten asenteisiin, enkä heittele kiviä kirkon ikkunoista sisään kuten tein nuorempana.

"Noh, minut on aika usein määritelty Vitun homoksi, vaikka itse määrittelen itseni ihmiseksi."

Mihinkähän empiriikkaan tämä johtopäätös mahtoi perustua? ;)


Kinsey-skaalaan (mentalisaatiota?) näyttäisi liittyvän monenlasta käsitystä. Yksi lienee tuo tulkinta, että kaikki ihmiset ovat biseksuaaleja, jos oikein silmiin katsotaan.

Kun silmiin on katsottu (pupillien dilataatio ja seuranta), niin on havaittu, että ajatuksessa on tietyllä tavalla sekä perää että vähän valhetta. Sekä miesten että naisten sukupuolinen virittyminen klusteroituu Kinseyn skaalan ääripäihin, mutta virittymistä "vuotaa" myös biseksuaalisuuden suuntaan.

Skaalan keskipiste (yhtäläinen virittyminen sekä miehestä että naisesta) on kuitenkin molemmilla sukupuolilla kaikkein harvinaisin virittymisen muoto. Tässä esimerkkinä 320 ihmisen (160 naista, 160 miestä) otanta:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22870196

Miehillä sukupuolisen virittymisen dikotomia on selvempää kuin naisilla.

Olen itse pohtinut, mitä tarkoittaa vaikkapa, että ihminen pitää 80% suolaisesta ja 20% makeasta. Luulen, että vapaan valinnan tilanteessa tällainen ihminen käytännössä aina valitsee suolaisen. Ainoastaan ihminen, jolla prosentit menevät lähelle 50/50 valikoisi randomilla suolaista ja makeaa vapaan valinnan tilanteessa. Empiirisen tutkimuksen mukaan tällainen sukupuolinen virittyminen on kaikkein harvinaisin muoto.

"Mihinkähän empiriikkaan tämä johtopäätös mahtoi perustua?"

Kokeile vaikkapa puuteroida nenääsi homobaarin vessassa, siinä lienee empiriikkaa ihan tarpeeksi. :-)


Kinsey käyrä on siitä huono, koska se mittaa karkeasti pelkästään suuntautumisia, kun kyseessä nyt taitaa olla se yksi ja oikea. Viehätykseen liittyy muutakin, kuin sukupuoli - näin ainakin useimmilla.

Olli Stålström, minkälaisia myönteieiä huomioita teit henkilöstä/psykiatrista nimeltä Asser Stenbäck?

biseksualai Kinsey oli niin 1oikoinen ja tapitti asioita vain omasta bisse-näkökulmastaan ja halusi selittää maailman bisseksi.

Kinseyn asteikko kuvaakin sitä, miten biseksuaalit toteuttavat biseksuaalisuuttaan käytännössä, eikä Kinseyn asteikkoa pitäisi liittää millään tavalla homojen tai heteroiden seksuaalisuuteen.
heterous ja homous eivät liity mitenkään bisseihin, vaan tuossa Kinseyn asteikossa on syytä ymmärtää nuo ääripäät nimillä "toteuttaa biseksuaalisuuttaan vain saman sukupuolen kanssa" - "toteuttaa biseksuaalisuuttaan vain eri sukupuolen kanssa" ja tuolla Kinseyn asteikolla voidaan siis tarkastella vain biseksuaalien seksuaalisuutta.

Kuten SaintJudykin kertoo omakohtaisesti, niin nenäänsä puuteroivia neiti-bissejä on tuolla liikenteessä, mikä ei ole yhtään yllättävää, sillä onhan noita bissejä määrällisesti enemmän kuin homoMiehiä tai lesboNaisia.

Väite että "eihän sukupuoli liity siihen ketä rakastaa" liittyy homoilla ja heteroilla seksuaalittomaan ystävyyteen ja rakastamiseen (hyviä ystäviä kohtaan, vanhempia kohtaan, lapsia kohtaan yms.), mutta ei seksuaalisuuteen, sillä kaikki homot ja kaikki heterot rakastavat seksuaalisesti vain yhtä tiettyä sukupuolta. Eli sukupuoli liittyy täysin olennaisesti homoilla ja heteroilla siihen, ketä seksuaalisesti rakastaa.

Eli kaikki homot ovat seksuaalisesti kiinnostuneita 100%sti samasta sukupuolesta.
Kaikki heterot ovat seksuaalisesti kiinnostuneita 100%sti eri sukupuolesta.
Eli meillä useimmilla se seksuaalisestikin kiinnostava, emotionaalis-seksuaalisesti kiinnostava ihminen voi olla vain yhtä tiettyä sukupuolta, eikä muun sukupuolen kukaan ihminen voi olla siinä mielessä kiinnostava.

Toisin on sitten bisseillä, jotka ovat seksuaalisesti kiinnostuneita 100% sekä samasta että eri sukupuolesta (sillä jos on kiinnostunut sukupuolesta, voiko oikeasti muka väittää että se olisi vain jollain asteella?), mutta toteuttavat seksuaalöista kiinnostustaan samaa ja/tai eri sukupuolta kohtaan 0-100% asteilla.
Transseksuaalisuushan on lähellä biseksuaalisuutta, koska siinä seksuaalisuuteen liittyy naismies-suuntautuneisuus, mikä bisseilläkin on (itsekiihotus- tai kohdekiihotusmielessä). biseksuaalisuudestahan on kehitetty monia nimisynonyymejä, genderblenderlystä lähtien, mutta kysehän niissä on samasta asiasta.

Kommenttia muokattu: 23.08.2015 klo 22:06

Kiitos Olli Stålström, että valaisit keskustelussa vanhempiisi vaikuttaneita aatetaustoja.

Itse olen kuitenkin monen muun tavoin tullut niistä juurikin toisenlaisiin johtopäätöksiin:

Koska abrahamiset ja kaikki ei-luonnonjumala-uskonnot ovat niin kiinni ongelmissaan, eli niiden uskomuksen ydinajatuksissa, kuten
- olemattomissa mielikuvitusolennoissa, joihin vedotaan pahassa ja hyvässä, käyttämättä järkeä ja ottamatta vastuuta asioista ja tekemisistä
- kiveenkirjoitettuihin, muuttamattomiin kirjasiinsa, joihin on sepustettu upottava psykologinen ristiriitaisuushuume (kuten raamatussakin, jossa julistetaan sekä että "vain usko merkitsee" että "vain teot merkitsevät" ja vieläpä että "mikään ei merkitse, vaan kaikki on ennalta päätetty")
- tuonpuoleinen ikuinen elämä palvelee vain pedofiilien mielihaluja, sillä nuorten määrä ei kasva ajan saatossa niin, kuin vanhojen määrä.

ei niiden epäkohtia voi korjata pysyttelemällä niissä. Ei tooran, ei koraanin, ei raamatun ongelmia poisteta sillä että niihin uskomista vain pitkitetään ja kehitellään kudelmia siitä, mihin niissä enään uskotaan ja mihin ei. Nin niistä tulee vain räsymatto, jonka loimet on poikki ja kudelma sikinsokin. Tai umpiruostunut auto, jonka uskotellaan olevan kunnossa.

Moskeijoita tai/ja kirkkoja ei tietenkään pidä lähteä kivittelemään, eikä muutakaan sellaista, mitä nuo uskomukset ovat itse harrastaneet, vaan ne kannatta jättää sivuun, omaan ongelmalliseen arvoonsa. Unohtaa ne pois.

Olennaista ei ole humpuuki-utopia siitä, että "hyvä voittaisi pahan", koskapa hyvää ja pahaa on aina ollut ja tulee aina olemaan, sekä koska hyvä tai paha ovat olennaisesti monesti sitä että "yhden hyvä on toisen paha ja päinvastoin" (esim kristittyjen natsien juutalaisille tekemä ei ollut hyvää juutalaisia kohtaan, vaikka martti luther väittikin kirjoituksissaan natsien tekemien olevan muka hyvää ja tarpeellista), eli olennaista on tulevaisuudessakin se, miten noitten kanssa eletään tilanteitten mukaan, kompromisseina tai muuten.

Ja olennaisinta on asioitten dynaamisuus, muutosherkkyys ja siten toiminnan, moraalin reagointikyky ja etenkikn asioista keskusteleminen. Tuoda ne hyvät ja huonot puolet, vieläpä kunkin tahon erilailla kokemina esiin ja koettaa löytää niistä ehkä kompromissi. Ehkä. Sekä oppia epäonnistumisista ja onnistumisistakin (mitä nykyiset abrahamiset uskomukset eivät tunnu tekevän alkuunkaan).

Jos viisauden tai jonkin väitetään tulevan jumalista/jumalasta, ollaan umpityhmyyksissä, eli ei osata perustella edes omaa näkökulmaa, mielipidettä, saatika että puhuttaisiin mistään yleisistä totuuksista (joita aniharvoissa asioissa edes on).

mooses, jeesus ja muhammed kaikki ovat osoittaneet, että vanhat pitää hylätä ja luoda uutta, kun vanhat ovat käyneet aikaa myöten älyttömän vanhoiksi.

Oikeastihan yksikään jumala ei tee hyvää, eikä tee pahaa, eikä tee yhtään mitään, vaan ihmiset ja muu todellinen tekee vaikka mitä.
Ja todellisuus rulettaa, eli siihen kannattaa panna paukut, sopivasti.

Satuja voi tietysti kertoa, kunhan ne ymmärtää satujen osalta satuina.

Helsingissäkin konkreettinen esimerkki siitä, mihin uskonnollinen tyhmyys voi johtaa on kaupallisuuden vastineeksi ja hiljentymispaikaksi muutama vuosi sitten rakennettu Kampin kappeli - eli 9 miljoonan kaupallinen törsäys hiljentymispaikaksi, kun hiljentyä voi helposti Helsingissäkin monessa paikkaa muutenkin.
Eikä hiljentymisestä sitä paitsi ole niin paljon hyöytä itselle, eikä yhteisölle, verrattuna siihen että vaikkapa hieroisi toisen ihmisen hartioita tai toinen hieroisi sinun hartioita, ihan pyyteettä, ihan ilman mitään jumalia. Tutkittu tosiasiahan on että hyvän tekeminen ja hyvän saaminen antaa hyvän mielen ihan parhaiten.

Rakastelukin on ihan kaikista parasta, kun hyvää antaa ja hyvää saa.

Kommenttia muokattu: 23.08.2015 klo 22:54

"biseksualai Kinsey oli niin 1oikoinen ja tapitti asioita vain omasta bisse-näkökulmastaan ja halusi selittää maailman bisseksi."

Kinsey käyrä määrittelee myös homo ja heteroseksuaalisuuden.

"SaintJudykin kertoo omakohtaisesti, niin nenäänsä puuteroivia neiti-bissejä on tuolla liikenteessä"

SaintJudy kertoi omakohtaisesti, miten tietynlainen käytös homobaarissakin voi johtaa homofobisiin kommentteihin ja määritelmiin. Ja vieläkin jaksan hämmästellä sitä, miten tietynlaiset kommentit johtavat keskustelupalstoilla ilmeisesti myös bifobisiin ennakkoluuloihin kuin myös misogyniaan.

"eihän sukupuoli liity siihen ketä rakastaa"

Juuri näin. Ihmiset kiinnostuvat toisesta yleensä ensin seksuaalisesti, sukupuolella ja ulkoisilla seikoilla on tässä kohdin väliä. Rakkaus kohdistuu useimmiten kuitenkin ihmisen persoonallisuuteen, tietenkin joku voi fetissinomaisesti rakastaa toisen ulkoisia sukuelimiä.

"Eli kaikki homot ovat seksuaalisesti kiinnostuneita 100%sti samasta sukupuolesta.
Kaikki heterot ovat seksuaalisesti kiinnostuneita 100%sti eri sukupuolesta."

Mikään ei ole 100%.

"Toisin on sitten bisseillä, jotka ovat seksuaalisesti kiinnostuneita 100% sekä samasta että eri sukupuolesta (sillä jos on kiinnostunut sukupuolesta, voiko oikeasti muka väittää että se olisi vain jollain asteella?), mutta toteuttavat seksuaalöista kiinnostustaan samaa ja/tai eri sukupuolta kohtaan 0-100% asteilla."

Biseksuaalisuutta on hyvin erilaista, joillekin se on pelkästään seksiä, joillekin kiintymystä toiseen ihmiseen sukupuolesta riippumatta.

"Transseksuaalisuushan on lähellä biseksuaalisuutta, koska siinä seksuaalisuuteen liittyy naismies-suuntautuneisuus, mikä bisseilläkin on (itsekiihotus- tai kohdekiihotusmielessä)."

Transseksuaalisuus käsitteenä on vanhentunut, nykyään puhutaan transukupuolesta. Transsukupuolinen henkilö kokee olevansa biologista sukupuoltaan vastakkaista sukupuolta ja haluaa korjata kehonsa kirurgisesti ja/tai hormonaalisesti vastaamaan kokemaansa sukupuoli-identiteettiä. Seksuaaliseen suuntautumiseen tämä ei liity.

"biseksuaalisuudestahan on kehitetty monia nimisynonyymejä, genderblenderlystä lähtien, mutta kysehän niissä on samasta asiasta."

Biseksuaalisuudesta varmaankin on useampia määritelmiä kuin siihen myös liitettyjä ennakkoluuloja. Woody Allenin lauantaiillan treffien tuplaus mahdollisuus- vitsi lienee yksi kuuluisimmista väärinymmärrystä aiheuttaneista vitseistä.
Yksi yleisemmistä ennakkoluuloisia mielikuvia homojen keskuudessa lienee naimisissa oleva ukkomies, mikä ilmeisemmin on kaapissa oleva homomies. Tosin biseksuaalisuus voi ilmetä pelkästään seksikäyttäytymisenä ilman minkäänlaista sitoutumista.

Nimensä mukaan Gender Blending sekoittaa sukupuolia, käytetään kai useammin käsitteenä enemmän popkulttuurissa ja liittyy muotiin ta alakulttuurien tyyleihin. Queer lienee yleisemmin käytetty.
Gender Blending ei muokkaa kehoa vastakkaiseen sukupuoleen, vaan yrittää häivyttää molemmat sukupuolet pukeutumalla tai käytöksellä. Mikään biseksuaalisuuden synonyymi se ei varsinaisesti ole, Gender Blending ei määrittele sukupuolta tai seksuaalisuutta. Gender Bender voi olla homo-, hetero-, a- tai biseksuaali.

_________________

Human: olet tuonut bi-transfobisi toistuvasti esille keskustelupalstalla, et näytä oppivan mitään, vaan toista samoja fraaseja. Mitäpä jos antaisit jo olla. Palstaa varmasti lukevat ihmiset jotka pähkäilevät ihan oikeasti näiden asioiden kanssa. On ikävää, jos he joutuvat lukemaan ennakkoluuloisia näkemyksiäsi asiallista tietoa etsiessään.
Tuo uskontofobiasi jauskovaiste- sekä jumalanpilkkaon sitten ihan eri asia, johon en edes jaksa puuttua...

"Rakkaus kohdistuu useimmiten kuitenkin ihmisen persoonallisuuteen, tietenkin joku voi fetissinomaisesti rakastaa toisen ulkoisia sukuelimiä."

Niin tuota, tuota. Suurimmalla osalla ihmisistä rakkaus ja seksuaalinen virittyminen taitavat kulkea käsi kädessä.

Rakkaus (eroottinen rakkaus, erotettuna huolenpitorakkaudesta vaikkapa lapsen ja vanhemman välillä) syttyy tahoon, jolla on potentiaali aikaansaada sukupuolista virittymistä. Ja päin vastoin.

Jos rakkaus voisi syttyä pelkästään persoonaan, niin sitten voisi rakastaa kehotonta ihmistä. Tämä ei suurimmalle osalle onnistune pidemmän päälle. Ilmeet, eleet ja muu kehonkieli ovat kehollisuutta, joka muodostaa suuren osan toiseen ihmiseen mieltymisestä.

Sekundääriset sukupuoliominaisuudet ovat suurimmalle osalle ihmisistä porttisignaalisto (ensisijainen signaalisto) sukupuoliseen virittymiseen. Sekundäärisiä sukupuoliominaisuuksia ovat rakenteelliset erot naisen ja miehen kehossa ja mm. äänessä. Fetisseiksi ei yleisesti oikeasti kutsuta sek. sukupuoliominaisuuksia, vaikka huumoritermit "tissifetissi" tai "peppufetissi" saattavatkin sekoittaa. Rintakehä ja takamus (lantio) ovat selkeimpiä rakenteellisia eroja miehessä ja naisessa, eikä liene yllättävää, että ne ovat sukupuolisen virittymisen keskiössä. Samoin kuin sukuelimet itse, yleensä.

Ihminen suurine neokortekseineen kokee ja tiedostaa nämäkin luonnon mekanismit erityisellä tavalla. Mitä kutsumme "ihastumiseksi" ja "rakkaudeksi" lienee periaatteessa mekanismi aikaansaada mahdollisimman monta parittelua ja huolenpitoa ja sitä kautta suurempi lisääntymistodennäköisyys. Lisääntyminen on elämän perusominaisuus.

Olen varma, että rakkaudellamme on sukulaisensa eläinkunnassa. Muuta ei voi ajatella, kun katsoo vaikkapa kattohaikarapariskunnan jälleennäkemistä vuoden erossaolon jälkeen. Tai kuinka delfiininuorukainen vie delfiinineidolle leväkukkasia.

Mikään ylläolevasta ei tee rakkauden tunteesta yhtään sen vähäisempää. Se on todellista. Ja makeeta. ;) Mikään ylläolevasta ei myöskään tee samaa sukupuolta edustavien yksilöiden välistä sukupuolisuutta ja rakkautta sen vähempiarvoiseksi.

Sukupuolta ja sukupuolisuutta muokkaa suuri luonnonvoima nimeltään evoluutio, mutta tähän samaan luonnovoimaan on sisäänkirjoitettuna tarve variaatioon. On hyvä, jos kedon kaikenlaiset kukat saavat kukk(s)ia tavallaan. ;)

SaintJudy: "Juuri näin. Ihmiset kiinnostuvat toisesta yleensä ensin seksuaalisesti, sukupuolella ja ulkoisilla seikoilla on tässä kohdin väliä. Rakkaus kohdistuu useimmiten kuitenkin ihmisen persoonallisuuteen, tietenkin joku voi fetissinomaisesti rakastaa toisen ulkoisia sukuelimiä."

Ohhoh. SaintJudy siis vahvistaa sen, mitä kristilliset herätysliikkeet ovat aina sanoneet; homoudesta voi parantua. SaintJudy ei näytä ymmärtävän vanhaa totuutta, että kun yhteen suuntaan kumartaa, tulee pyllistäneeksi toiseen; samalla kun luopuu ajatuksesta homouden biologisesta hardwired-ominaisuudesta, tulee avaneeksi ovia toiseen, odottamattomaan suuntaan.

Homouden biologinen, muuttumaton luonne on ollut tähän saakka se ankkuri, mikä on ollut immuuni uskonnolliselle vaikuttamiselle. Jos SaintJudy haluaa nostaa tämän ankkurin ja lähteä seilailemaan tuntemattomille vesille, niin mikäs siinä, mutta puhukoot omasta puolestaan.

Olen aivan varma, että homoseksuaalit eivät voi ymmärtää bi- tai heteroseksuaalisuutta, mikä pätee myös päinvastoin. Seksuaalisuus sen puhtaimmassa olomuodossaan on kokonaisvaltainen tunne, joka on - tai jota ei ole. Se ei ole kielellinen konstruktio, ei yhteiskunnan luoma identiteetti, eikä kasvatuksen tulos. Kieli ei pysty näitä rajoja ylittämään, koska seksuaalisuutta on mahdotonta pukea sanoiksi. Kinseyn mittaristo oli ensimmäinen yritys hahmottaa sitä luonnontieteellisesti, ei-kielellisellä tasolla.

Ja yhtä varma olen nyt siitä, että SaintJudy ei ole homo. Voi vain arvailla niitä kategorioita, mistä pitäisi valita. Ehkä biseksuaalisuus on lähimpänä, koska biseksuaalit jaksavat jankuttaa aina ja iäti mantraansa siitä, että vain persoonalla on väliä, ei värkeillä. Moni on myös sitä mieltä, että homonkin pitäisi kokeilla pimppaa, koska eihän muuten voi tietää, mistä pitää. Ilmeisesti idea siitä, että himo, aie, motivaatio edeltää tekoa, ei ole näille pälkähtänyt mieleen. Jos ei tunne kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen, niin sitä ei todellakaan tunne, eikä se motivaatio kokemuksesta synny. Biseksuaaleilla tätä ongelmaa ei ole, koska no, himot ovat siellä. He vain eivät ymmärrä homoseksuaalisuutta.

Kuten sanoin edellä, he eivät ymmärrä homoseksuaalisuutta, eivätkä homot ymmärrä biseksuaalisuutta. Sinänsä tässä ei ole mitään erikoista, koska lääketieteessä kipulääkitys on samanlaisen ongelma edessä; miten selität kivun luonteen toiselle ihmiselle ja määrität lääkityksen annostuksen? Et mitenkään. SaintJudyn omalaatuinen ajattelu perustuu idealle ihmisten välisestä sielujen harmoniasta ja veljeydestä, yleisihmillisestä kokemusmaailmasta, mistä kaikki ammentavat ja ymmärtävät toisiaan. Eivät ammenna, eivätkä ymmärrä. Ihminen syntyy tähän maailmaan yksin ja myös lähtee täältä yksin. Ihmiskunta on aina käynyt sotia, ilman tietoakaan sielujen harmonioista.

"Ohhoh. SaintJudy siis vahvistaa sen, mitä kristilliset herätysliikkeet ovat aina sanoneet; homoudesta voi parantua."

No ohhoh!

"SaintJudy ei näytä ymmärtävän vanhaa totuutta, että kun yhteen suuntaan kumartaa, tulee pyllistäneeksi toiseen; samalla kun luopuu ajatuksesta homouden biologisesta hardwired-ominaisuudesta, tulee avaneeksi ovia toiseen, odottamattomaan suuntaan."

No tässä kohdissa en ymmärrä, jos olen tullut siihen lopputulokseen miten kiihkeinkin suhde ei välttämättä johda romanttiseen rakkauteen ja kiintymykseen. Ja usein myös päinvastoin.
Ja Yesman, kun nämä kaksi yhdistyvät, se on todella harvinaista. On helpompi löytää seksikumppani kuin se, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä vuoteen ulkopuolellakin. Useinkaan nämä eivät kohtaa, viehätys uupahtaa. Ehkäpä siksi homoilla on useammin avoimia suhteita.

"Ja yhtä varma olen nyt siitä, että SaintJudy ei ole homo."

Pitäisikö minun tämä sinulle jotenkin todistaa..!? :-D

"Voi vain arvailla niitä kategorioita, mistä pitäisi valita."

Ihan vapaasti, mitä tiedän kuitenkin kuka ja mikä olen. Pidätän silti oikeuteni itsemäärittelyyn, vaikka aika surullista, jos pidät suuntautumista tulkintojesi lähtökohtana.

"Ehkä biseksuaalisuus on lähimpänä, koska biseksuaalit jaksavat jankuttaa aina ja iäti mantraansa siitä, että vain persoonalla on väliä, ei värkeillä"

Muille kuin biseksuaaleille ei persoonalla ole niin väliä? Aika kauhea ajatus...ja kaksinaismoralistinen

"SaintJudyn omalaatuinen ajattelu perustuu idealle ihmisten välisestä sielujen harmoniasta ja veljeydestä, yleisihmillisestä kokemusmaailmasta, mistä kaikki ammentavat ja ymmärtävät toisiaan."

Hienoa, jos olet näin päätellyt kirjoittelustani!

"Eivät ammenna, eivätkä ymmärrä."

Ymmärtääkseni aika moni ammentaa ja ymmärtää - kunkin seksuaalisesta suuntaumisesta huolimatta.

"Ihminen syntyy tähän maailmaan yksin ja myös lähtee täältä yksin. Ihmiskunta on aina käynyt sotia, ilman tietoakaan sielujen harmonioista."

No, ehkä sinunkin kannattaisi keskittyä värkkien sijasta peroonaan, niin et tuntisi tuota eksistentialistista yksinäisyyttä?

"Kuten sanoin edellä, he eivät ymmärrä homoseksuaalisuutta, eivätkä homot ymmärrä biseksuaalisuutta."

itseasiassa ymmärrän oikein hyvin biseksuaalisuutta, moni ystävistäni ja tuttavistani vuosien varrella on biseksuaali tai luokittelevat itsensä biseksuaaleiksi. Ystäväpiiriini on aina kuulunut myös trans-drag-queer ym väkeä, ehkä siksi reagoin niin voimakkaasti täällä esitettyihin väittämiin.

Ja mielestäni jokaisen muunkin pitäisi.

Vastaapa nyt edes yhteen kysymykseen SaintJudy - onko ollut kokemuksia naisista. Jos on ollut, niin et ole homo. Hyvin simppeli ja yksinkertainen testi, varsinkin sen Kinseyn asteikon suhteen, joka sinua niin kovasti kiihdyttää. Oletan, että elät niin kuin saarnaatkin; sukupuolesta ei väliä, värkit eivät merkkaa, joten sängyssä on ollut myös naisia.

Sehän se tässä riepoo, eikö niin SaintJudy? Asian voi selittää itselleen miten haluaa, mutta ongelmaksi muodostuu se, kun joku toinen selittää sen sinulle ja joudut käsittelemään asiaa. Puolustusreaktiosi kielii siitä.

"Pidätän silti oikeuteni itsemäärittelyyn.. luokittelevat itsensä biseksuaaleiksi .."

Jep, ja minä luokittelen itseni linnuksi. Olen aivan varma, että sen jälkeen minulle kasvavat sulat ja voin liihotella taivaan korkeuksiin. Koko maailma on vain pelkkiä sanoja, joiden merkityksen voin muuttaa määrittelemällä ne uudestaan minulle sopivaan muotoon, jotta pääsen eroon hankalista ajatuksista ja ristiriidoista. Kätevää.

Ja sitten tuleekin joku, joka tuhoaa koko haaveen kertomalla, että ihmisellä ei ole siipiä. Kyllä minuakin kiukuttaisi, joten vaadin tietysti, että minulla on oikeus pitäytyä haaveissani. Kehtaavatkin.

Vastaapa nyt edes yhteen kysymykseen SaintJudy"

Yritän vastata kaikkiin, jos sopii.

"onko ollut kokemuksia naisista. Jos on ollut, niin et ole homo. Hyvin simppeli ja yksinkertainen testi, varsinkin sen Kinseyn asteikon suhteen, joka sinua niin kovasti kiihdyttää."

Tuolla itseäni niin kovin kiihdyttävällä Kinsey-asteikolla olen kokemukseni mukaan 6: täysin homoseksuaalinen. Kohta X: aseksuaalinen lienee lähempänä, vaikka ei täysin vastaa minua.

6X?

En usko että kokemus/kokeilu tai tietty vaihe etsikkoaikana vastakkaisesta tai omasta sukupuolesta tekee kenestäkään homoa, heteroa tai biseksuaalia. Tärkeintä lienee se, nihin on päätynyt tai miten tsensä kokee näiden kokeilujen kautta. Tunnen monia homomiehiä, jotka nuoruudessaan ovat kertoneet harrastavansa seksiä vastakkaisen sukupuolen kanssa, myöhemmin heränneet siihen että pitävät miehistä ja määrittelevät itsensä "täysin homoiksi" joka "ennen ei tullut edes mieleenkään".
Britannian nuorten itsemäärittely on ihan terveellistä, ja kertoo siitä miten tiedostavia nuoret nykyään ovat.

"Oletan, että elät niin kuin saarnaatkin; sukupuolesta ei väliä, värkit eivät merkkaa, joten sängyssä on ollut myös naisia."

Se, että sanoin että pidempiaikaisten suhteiden luomiseen tarvitaan muutakin kuin seksuaalinen kiinnostus ei merkitse sitä, että nämä "värkit", jotka alunperin kiinnostivat yhtäkkiä katoaisivat. Tietysti on hyvä, jos suhteessa on jokinlainen vire vielä vuosien jälkeenkin. Tässä tuohtumuksessasi kenties lienee hieman tahallista väärinymmärrystä myös?

Ja toivottavasti kukaan ei koe että saarnaan, vaikka toisinaan korjailen täällä esiintyviä bi-ja tranväkeen kohdistuvia ennakkoluuloja tai vääriä olettamuksia.

"Sehän se tässä riepoo, eikö niin SaintJudy? Asian voi selittää itselleen miten haluaa, mutta ongelmaksi muodostuu se, kun joku toinen selittää sen sinulle ja joudut käsittelemään asiaa. Puolustusreaktiosi kielii siitä."

En tunne omaavani ristiriitaa suuntautumisessani. Ikävää, jos olen antanut sellaisen kuvan itsestäni, tosin harvemmin edes kirjoitan täällä itsestäni mitenkään henkilökohtaisesti. Hassua muuten huomata, miten esimerkiksi korjaamalla biofobisiin väittämiä joutuu määritellyksi biseksuaaliksi ja joutuu määrittelemään suuntautumisensa Kinseyn asteikolla todistaaseen jotakin. Naurettavaa!

* Ja siitä itsemäärittelystä, josta korkkarit ilmeisesti puristaa: pelkästään suuntautuminen ei määrittele minua, se ei edes kuulu suurimmalle osaa ihmisistäni, jota kohtaan. Tunnen sen olevan luonnollinen osa minua, ei mitenkään erikseen korostettava asia. Useimmille homoille joita olen kohdannut suuntautumisen julkituominen tulee miltei esittelyä ennen, tai on vähintään seuraava kysymys, joka määrittelee sinut ihmisenä kuin myös mahdollisena kumppanina. En siis leiki mitään sanapeliä, keksi uusia määritelmiä vaan yritän tuoda itseäni esiin ihmisenä. Oletettavasti olen homo, tai vähintään bi tai muutoin epäilyttävä, jos olen päätynyt puuteroimaan nenääni homobaariin.

"--- ja minä luokittelen itseni linnuksi. Olen aivan varma, että sen jälkeen minulle kasvavat sulat ja voin liihotella taivaan korkeuksiin.

Vaikka nyt en ole erityisen kiinnostunut siitä miten nimimerkkisi määrittelee itsensä, niin itseasiassa Antony Hegarty päätyi samaan tulokseen hienolla I am a Bird Now levyllään. Levy käsittelee transgender-näkökulmaa henkilökohtaisesti. Levyn päättävällä laululla hän on lintu: vapaa, oma itsensä.
Itse kuitenkin määrittelen edelleen itseni ihmiseksi (Homo sapiens), valkoihoinen mies. Vaikka Antony ja sinä koettekin olevanne lintuja metaforisesti tai ihan aikuisten oikeesti, niin itsemäärittelyn tarve ylesemmin pitänee sisällä ristiriidan sisäisen ja ulkoisen, yleisten määritelmien itselleen sopimattomaksi tai vieraaksi kokemisen. Itsemäärittelyyn liittyy oman itsen etsiskelyä, kuka minä olen ja eri mahdollisuuksien kartoittamista. Joillekin tämä voi olla aika kipeäkin tilanne, ikävää, jos tästä tarpeesta tehdään pilkkaa.

"Koko maailma on vain pelkkiä sanoja, joiden merkityksen voin muuttaa määrittelemällä ne uudestaan minulle sopivaan muotoon, jotta pääsen eroon hankalista ajatuksista ja ristiriidoista. Kätevää."

Jos itsetuntermuksesti sitä vaatii, niin mikä ettei. Harvempi meistä on repäisty suoraan biologian oppikirjoista tai omaa täydellistä käyttöjärjestelmää. Toisinaan on parhainta luoda oma käyttis.

"Ja sitten tuleekin joku, joka tuhoaa koko haaveen kertomalla, että ihmisellä ei ole siipiä. Kyllä minuakin kiukuttaisi, joten vaadin tietysti, että minulla on oikeus pitäytyä haaveissani. Kehtaavatkin."

Pidä toki kiinni haaveistasi. Ihmisillä ei toki ole siipiä, mutta kokeile vaikkapa liitovarjolla lentämistä (*tämä sisältää jonkinasteisen metaforan johonkin mukasyvälliseen...tai sitten ei).

Kommenttia muokattu: 25.08.2015 klo 16:44

Kommenttia muokattu: 25.08.2015 klo 17:28

Olis tosi mukava keskustella tästä mielenkiintoisesta aiheesta asialliseen sävyyn. Kokeillaanko?

"Ja Yesman, kun nämä kaksi yhdistyvät, se on todella harvinaista."

Näetkö SJ tosiaan niin, että vapaan valinnan tilanteessa, suurin osa porukasta pariutuisi omaehtoiesti jonkun muun ajamana kuin rakkauden+seksuaalisen virittymisen? Eroottinen rakkaus on ihmiskunnassa universaali. Myös kulttuureissa, joissa harjoitetaan järjestettyjä liittoja.

Oman kokemukseni perusteella harva pari on lähtökohtaisesti valmis tinkimään paketista rakkaus+seksuaalinen virittyminen. Jos latistumista suuntaan tai toiseen tapahtuu, parisuhde päättyy. Jos tämä paketti alkaa kohdistua johonkin kolmanteen osapuoleen, parisuhde päättyy.

Toki tämä saattaa myös olla persoonakysymys, pragmaattisuuskysymys sekä kysynnän ja tarjonnan lakien vaikutuksen alaisia asioita...

"pidempiaikaisten suhteiden luomiseen tarvitaan muutakin kuin seksuaalinen kiinnostus".

Toki, tarvitaan lisäksi se rakkaus, saman ilmiön toinen puoli. ;)

Tarkoitin seuraavaa: sukupuolinen virittyminen ja rakastuminen ovat osa yhtä ja samaa ilmiötä. Ihminen ei hevin rakastu sellaiseen yksilöön, jolla ei ole tarjota niitä porttisignaaleja, joihin sukupuolinen virittyminen kohdistuu. Eikä rakkaus yleensä kestä, jos yksilö löytää porttisignaalit jostain muusta yksilöstä. Sukupuolisen virittymisen porttisignaalisto (sukupuoliominaisuudet) siis ohjaa myös rakkauden suuntaa.

"Harvempi meistä on repäisty suoraan biologian oppikirjoista tai omaa täydellistä käyttöjärjestelmää. Toisinaan on parhainta luoda oma käyttis."

Tämä on mielenkiintoinen kommentti. Itse otaksun juurikin, että suuri osa ihmiskunnan kipuilusta on nimeonomaa seurausta yrityksistä luoda omaa käyttöjärjestelmää sen sijaan, että keskittyisi tutkiskelemaan olemassa olevia käyttöjärjestelmiä. ;)

Pariutumisesta ja sen mekanismeista voi kai aloittaa oman keskustelun. Itseäni se ei eritysemmin kiinnosta tässä kohdin. Mutta kun kysyttiin.

"Näetkö SJ tosiaan niin, että vapaan valinnan tilanteessa, suurin osa porukasta pariutuisi omaehtoiesti jonkun muun ajamana kuin rakkauden+seksuaalisen virittymisen?"

En, vaan kuten mielestäni suht' selkeästi ilmaisin, kun nuo roihuavat tunteet laimenevat, jälkilöylyihin jäävät ne joilla on muutakin yhteistä vihtominen.

"uuri osa ihmiskunnan kipuilusta on nimeonomaa seurausta yrityksistä luoda omaa käyttöjärjestelmää sen sijaan, että keskittyisi tutkiskelemaan olemassa olevia käyttöjärjestelmiä."

Toiset vannovat Applen nimeen, toiset Widowsin. Sitten on meitä avoimen lähdekoodin periaatteella toimivia.

"En, vaan kuten mielestäni suht' selkeästi ilmaisin, kun nuo roihuavat tunteet laimenevat, jälkilöylyihin jäävät ne joilla on muutakin yhteistä vihtominen."

Joo-o. No tämä on asiaan täysin eri kulma. Älä liu'uttele. Alun perinhän mietittiin lyövätkö rakkauden ja seksuaalisen virittymisen tunteet samaan suuntaan, vai voiko ihminen olla asiassa kahtiajakautunut. Oma teesisi oli, että rakkauden ensijainen kohde on persoona ja seksuaalinen virittyminen olisi oma asiansa. Minun teesini oli, että sekä rakkaus että sekundääriset sukupuoliominaisuuksiin virittyminen ovat samaa: ei toista ilman toista.

"Sitten on meitä avoimen lähdekoodin periaatteella toimivia."

Kyllä juurikin on niin, että se olemassaolevan käyttöjärjestelmän koodi on se kaikille avoin, kaikille löydettävissä oleva, jos halua tutkimiseen löytyy. Esim. biologia on tällainen käyttöjärjestelmä.

Steve Jobbsien tai Bill Gatesien lähdekoodit puolestaan saattavat edustaa niitä mainitsemiasi "itse luotuja käyttöjärjestelmiä". Äärimmäisyyksiin menevä itsemäärittely olisi esimerkki tällaisesta.

Kommenttia muokattu: 25.08.2015 klo 19:17

Seksuaalinen suuntautuminen ja seksuaalisuus on osa ihmisen persoonallisuutta ilman että sitä pitää erikseen mainita. Mielestäni en "liu'uttele", enkä mielestäni omaa mitään teesejä. Esitin vain saman asian toisella tapaa. Voit toki tulkita sanomani miten haluat, vaikka en nyt oikein ymmärrä mistä yrität saada minut kiinni?

Valitettavasti ymmärsit tuon käyttöjärjestelmien analogia hieman väärin, Jobbs ja Gates edustaa jotakin ylhäätä tulevaa, muuttumatonta koodia, avoimen koodin käyttiksiä voi itse muokata mieleisekseen - tai jumittaa koko kovalevyn. (Nörttislangini on kovin rajoittunut, valitan)

Keskustelemisesta keskusteleminen on ikävää, enkä haluaisi ryhtyä siihen samalla tapaa kuin suuressa Prep-keskustelussa. Joten jos suonet...

"Olen varma, että rakkaudellamme on sukulaisensa eläinkunnassa."

Jotkut keski-ikäiset, lihavoituneet ja suhteellisen karvaiset homomiehet parantavat markkina-arvoaan kutsumalla karhuksi (bear), pelin henkeen kuuluu myös muota metsäneläimiä (Otter, Cub). Koskeeko tämä liian pitkälle mwnnyt itsemärittely vain, jotka kokevat sukupuolet tai määritelmät ongelmallisiksi.

Eli siipikarja absolut no-no, nelijakaiset toteemieläimet woof-woof..?

Asser sedän muistolle:

https://www.youtube.com/watch?v=hbTM5t-Szd8

Nimimerkki "sivusta katsoja" kysyi ylempänä mitä hyviä kokemuksia mulla oli Asser Stenbäckin hoidosta.

En oikein ymmärrä miksi kysyt, mutta vastaan silti. Ollessani Hesperian avolla eheytysterapiassa, Asser Stenbäck käyttäytyi hillitysti, jos kohta hieman ylimielisesti. Kun me potilaat järjestäydyimme professorinkierrokselle sängyn päälle istumaan, hän istui kohteliaasti tuolilla kysellessään arkisia asioita.

Tässä on jo huomattava ero siihen Asser Stenbäckiin, joka sodan aikana kirjoitti kristiliiseen ylioppilaslehteen (Ad Lucem), että meidän täytyy tuhota ("förinta") Neuvostoliitto ja tehdä Suur-Suomi.

Hesperian ylilääkärinä Asser ei enää pitänyt poliittisia palopuheita Suur-Suomen puolesta.

Toinen miellyttävä seikka Asserissa oli että hän käyttäytyi pidättyvästi ja kohteliaasti. Yksi niistä psykiatrian proffista, joilta kävin ruinaamassa eheyttämistä 50/60-luvuilla, oli Martti Kaila, joka oli yksi amerikkalaisen psykoanalyysin Suomeen tuojia. Martti Kaila käski minun riisua itseni alastomaksi ja näyttää kaluni, ehkä ymmärtääkseni miksi olen homo.

Ajattelen pelkkää hyvää professori Kailasta, joka ei kuitenkaan pyytänyt saada hiplata mun kikkeiiä, vaikka olin silloin todella hehkeä komea koripalloilija.

Myös Asser Stenbäck osoitti kiitettävää itsensä hillintää, koska olin professorinkierroksen aikana sairaalan kaavussa, joka ei tosin ole seksikäs, mutta paljastava kuitenkin.

P.S. Toi tun lataama kappale Asser-sedän kunniaksi on makee :)

Olli Stålström, kiitos mukavasta vastauksestasi. Halusin vaan kuulla ajatuksiasi Asserista ihmisenä/psykiatrina, sillä enemmän tai vähemmän "samasta puusta" me kaikki ollaan veistetty. Olen aivan varma, että jos Asserista tehtäisiin elämänkerta (siinä sulle projekti), lukisit mielelläsi myös myönteisiä ja hauskoja juttuja hänestä. Nämä ranneliikkeen keskustelut on yleensä melko mustavalkoista hyvä/paha vääntöä, eli toivon lisää huumoria tälle palstalle, ja vähemmän tosikkoa syyttelyä ja jankkaamista.

Nimimerkki sivusta katsoja, sinä varmaankin toivoisit Stalinistakin "myönteisiä ja hauskoja juttuja". Stalin tapatti valtavan määrän ihmisiä. (Huom. en ottanut Hitler-korttia esille!)

Asser Stenbäck teki toimissaan paljon ja todistetusti vahinkoa. Hän oli sorvaamassa rikoslakiin sitä kuuluisaa kehottamiskieltopykälää, jonka ansiosta asiallisen tiedon levittäminen homoseksuaalisuudesta ja myös muista vähemmistöistä hidastui ainakin parilla kymmenellä vuodella.

A. Stenbäck kertoi kirjassaan suositelleensa kastraatiota homouden hoitoon. Sitä oli myös toteutettu, koska hän väitti homojen tulleen jopa kiittämään häntä heille tehdyistä operaatioista.

Pidän ehdotustasi todella vastenmielisenä.

JuhaniV, sinä saat pitää Asseria vaikka pyövelinä. Olen varma että hänessä oli paljon sivistystä ja inhimillisyyttä, ihan kuin sinussakin. Ja on todella vastenmielistä verrata häntä miljoonien ihmisten tappamisesta vastuussa olevaan hirviöön. Asser toimi oman näkemyksen ja vakaumuksen mukaan oikein, vaikka oli hakoteillä ja väärässä. En millään tavalla halua puolustella hänen ratkaisujaan. Mutta kiinnostava henkilö hän on. Oikeastaan hänestä saisi mielenkiintoisen elokuvan, elämänkertakirjan sijaan. Richard Nixon on myös ollut mielenkiintoisten elokuvien ja dokumenttien kohde, vaikka sai paljon tuhoa ja kärsimystä aikaan.

Kun Stalin löydettiin kuolleena, levysoittimessa oli viimeinen hänen kuuntelema äänilevy, se oli Mozartin piano konsertto nro 23. Yksi maailman hienoimmista konsertoista, jonka toinen osa on äärimmäisen herkkä ja kaunis. Uskon että Stalin kykeni nautiman tuon musiikin ainutlaatuisuudesta, vaikka sen ymmärtäminen, hänen teot muistaen, tuntuu käsittämättömältä. Mutta meissä kaikissa asuu potentiaali pahuuteen. Sodan äärimmäisissä olosuhteissa tavallisesta miehestä voi tulla raiskaaja ja murhaaja. Koskee myös sinua JuhaniV, ja minua, vaikka olen sivari.

Tuntuu siltä että tämä saitti tarvitsee vihollisen, jota vihata. Vihan kohde pidetään myös hengissä, vuosikymmenestä toiseen. Se kohottaa yhteishenkeä. Eikö menneitä voi unohtaa. Ei vasemmistolaisetkaan enää jaksa jauhaa punavankien kohtalosta. On mentävä eteenpäin.

Muuhun kantaa ottamatta: menneitä ei pidä unohtaa. Unohtaminen lisää riskiä unohdetun toistumiselle.

Smo, ei menneitä ei tarvitse unohtaa, eikä ne unohdu, nehän on kirjoissa ja kansissakin, mutta ei niitä tarvitse jauhaa joka käänteessä kuin liturgiaa, kuten JuhaniV teki. Se hapattaa aamupuuron.

Kun jotain asiaa käsitellään, on ihan tarpeen käsitellä sitä kokonaisvaltaisesti. Silloin ei riitä, että mennyt on kirjoissa ja kansissa. Kolikon molempien puolten on hyvästä syystä oltava aktiivista tietoa.

En ryhdy jankkaamaan liturgiasta sen enempää, mutta elokuva- tai näytelmäkäsikirjoitus, jonka pääroollissa on Asser Stenbäck, kannattaisi ottaa vakavasti. Hänen suvussa on monta meikäläisiin myönteisesti suhtautuvaa henkilöä (tunsin 80-luvulla yhden), joilta saisi kiinnostavaa lisätietoa ja maukkaita yksityiskohtia käsikirjoituksen sisältöön.

Etsikää pätevä kirjoittaja, joka ei sorru yksinapaiseen tai syyttävään ihmiskuvaan, vaan syväluotaa päähenkilö Asseria. Hän uskoo olevansa oikeassa mutta onkin väärässä. Hänen potilaista on jo nyt olemassa kiinnostavaa tietoa. Aihe on todella hekullinen, vai mitä?

Varmaan Stalinin tapattamien henkilöiden sukulaiset kannattaisivat innokkaasti elokuvan tekemistä Isä Aurinkoisen sympaattisista puolista, kuten rakkaudesta klassiseen musiikkiin? Tuollaisen ehdottaminen on täyttä pötyä.

Minä henkilökohtaisesti olen joutunut kokemaan Asser Stenbäckin ja kaltaistensa kielteisistä vaikutuksista tässä maassa. Olen joutunut tuntemaan itseni rikolliseksi, sairaaksi ja syntiseksi juuri noiden henkilöiden asenteiden ja tekojen vaikutuksesta. Olen joutunut salaamaan ja piilottelemaan ominta itseäni vuosikymmenet. Olen joutunut hankkimaan oikeaa tietoa minua lähinnä koskettavasta asiasta ulkomailta, koska Suomessa sellaista ei saanut silloin julkaista.

Tulen tekemään kaikkeni torjuakseni tällaisten pahojen ihmisten tekojen valkopesun. Nuo henkilöt ovat pahoja ja Piste.

JuhaniV - sinulla on selvästi ongelmia luetun ymmärtämisen suhteen. Sinun olisi tärkeämpää lukea enemmän ja kirjoittaa vähemmän.

JuhaniV - puhut valkopesusta, minä taas realistisesta kuvauksesta. Itse tarinahan paljastaa totuuden Asserin toiminnasta. Kyllä se tulee kaikille täysin selväksi. Vai oletko sitä mieltä että mm. Adolf Hitleristä, Josif Satalinista tai J.Edgar Hooverista ei olisi pitänyt tehdä elokuvia?

Onko Asser Stenbäck kirjan tai elokuvan arvoinen? Ehkä - esimerkiksi siitä näkökulmasta, että miksi hänestä tuli sellainen kuin tuli. Ei ehkä juuri sen suuremmin. Mittakaava vallankäytölleen on erilainen kuin eräiden toisten edellä mainittujen - samoin oman näkemyksen ja vakaumuksen perusteella toimineiden - absoluuttista valtaa käyttäneiden kohdalla.

Oma näkemys ja vakaumus ei ole "lieventävä asianhaara" kun valtaa käytetään väärin.

Esimerkiksi minulle Asser Stenbäck ei ole henkilönä mitenkään tuttu. Vain siltä osin, mitä homoseksuaalisuuteen liittyviin teksteihinsä olen perhehtynyt ja mitä hänestä on aihepiiriä käsitteleviin aikakirjoihin kirjoitettu.

Kaikissa ihmisissä lienee tekojensa takana monitahoinen persoona. Tietyssä roolissa ja asemassa ihminen osaa käyttäytyä tilanteen edellyttämällä tavalla. Toisinaan käytös on vilpitöntä, mutta toisinaan se on ulkokultaista, tekopyhää ja teeskentelyä, ehkä laskelmoidustikin.

Kyllähän kuolemantuomioiden täytäntöönpanoista käytännössä huolehtineet pyövelitkin olivat ihmisiä. Ymmärtääkseni usein oli niin, että henkilöllä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin toimia tehtävässään; ei ollut mahdollisuutta valita osaansa. Ainakin osa näistä veikoista (lähes aina kaiketi ovat olleet miehiä) kenties oli mukaviakin tyyppejä. En tiedä, en tunne yhtäkään.

Jokainen ihminen on laulun arvoinen.... mutta kaikki eivät ole yhtä kiinnostavia. Jotain syystä minua kiinnostaa Asser ja hänen toimintansa. Pahuutta on mielenkiintoisempaa kuvata, ja kuulema myös näytellä. Mutta mustavalkoinen syyttävä kuva ei ole kiinnostava, sillä ihminen on aina monitasoisempi kuin pelkästään paha tai hyvä.

Prinsessa elokuva menee parhaillaa tv:ssä. Ei häntäkään suuri yleisö tuntenut, mutta hieno elokuva hänestkin tehtiin.

Eihän elokuva kertoisi vain Asser Stenbäckistä, vaan psykiatrian suhteesta homoseksualisuuten hänen toiminnan kautta, puoskaroinnista, eheytyksestä jne..., sekä käännekohdasta ja vapautumisesta joka pikkuhiljaa lähti liikkeelle. Asserin persoona on vaan niin ainutlaatuinen, josta saisi todella herkullisen roolihahmon. Jos kaikki menisi nappiin, elokuvalla olisi takuulla myös kansainvälistä kysyntää. Jos minulla olisi rahaa, ostaisin hetkeäkään epäröimättä käsikirjituksen parhaalta tekijältä mitä löytyy.

Olisi kiinnostavaa tietää, mitä mieltä Olli Stålström on elokuva-ideastani.

Näistä kommenteista mieleeni nousee ajatus siitä, että miksi paha kiinnostaa kovasti paljon ihmisiä. Televisio suoltaa monipuolisesti kertomuksia ja kuvauksia todellisista taikka kuvitelluista rikoksista ja väkivallasta. Uutisissa sodat ja vastaavat hyppivät myös lapsikatsojien silmille. Mihin tuota aineistoa tarvitaan? En ymmärrä tätä. Minä en itse tunne tarvetta katsella pahan tekemistä. Jotkut ovat sen kaltaiseen aineistoon suorastaan koukussa. Se ei ole mielestäni tervettä!

Tämä on näköjään täysin kuollut keskustelupalsta. Missä homot kommunikoi nykyisin?

Vähän riippuu siitä, millaista keskustelua haetaan. Suurin osa kaiketi pyörii Facebookissa.