Tanssiravintola Wanhan Kellari sulkee ovensa lopullisesti (juttukommentit)

Viikko linjanmuutosen jälkeen menin sisään raflaan ja vaksi otti takin. Sanoi kyllä jotain tanssiravintolasta. Huomasin sitten asiakaskunnan muutoksen ja poistuin, tosin jotain juotuani. Pärstä ei siis ollut jäänyt mieleen tai sitä ei osattu tähän alaan yhdistää. -Tervetuloa taas, sanoi vaksi. Ei tainnut tulla koskaan mennyksi uudelleen enää.

Se Wanhan porukka varmastikin löysikin sen Kansakoulukadun Escalen.
Muistan, miten liki samoihin aikoihin kulman taakse, keskeisemmälle paikalle avatussa Don't Tell Mama -yökerhossa asiakaskunta kutsui Escalea "saattohoitopaikaksi".

Tuolloinhan 90-luvulla hlbt-paikkojen tarjonnan lukumäärä kasvoi mukavasti, että ehkä se sitten oli ihan jopa hyväkin että Wanhan kellarista siirryttiin uuteen vaiheeseen. Ja sittenhän tuli myös 90-luvun lopulla Mann's Street -baaripubi Stockmannia vastapäätä ja sen lähelle Don't Tell Mamalle vaihtoehto, jo viitisentoista vuotta toiminut Hercules-yökerho. Ja Stocmannin baarissa hlbt-asiakaskuntaa riitti aika lailla sielläkin.

Ja muitakin, Kallion Nalle Pub, joka tosin nyttemmin edesmennyt.
Eerikinkadun paikat ja Lost & Found.

Kommenttia muokattu: 30.05.2015 klo 01:23

Noihin aikoihin kun homot saivat Wanhalta lähtöpassit, en ollut enää aikoihin käynyt tuossa ravintolassa. Parisuhde ja työt veivät huomion ja ajan. Notkuminen ulkona myöhään iltaan ei yksinkertaisesti sopinut elämänrytmiin. Tästä huolimatta kiukustuin varsin paljon ulosheitosta. Syrjintäsuojalain tultua voimaan ajattelin tehdä ravintolalle testin menemällä parina käsi kädessä portsareiden arvioitavaksi. Torjunnasta olisi tehty rikosilmoitus syrjinnästä. Ukkoni ei sellaiseen suostunut. Siitä olisi ollut iso vaiva, kenties juristin palkkaamisen kulut. Lopputulos olisi voinut olla sakot ravintolalle ja itselle lähinnä vaiva ja kuluja.

Voidaan kenties ajatella tuota ulosheittoa symbolisena homojen nousemisena vihdoin maanpinnalle ja näkyviin. Esimerkiksi ravintola Escalessa ovi ja ikkuna olivat suoraan kadulle.

Jos pikkuisen psykologisoidaan, niin Wanhan kellari saattoi edustaa joillekin homoille äidillistä, turvallista, lämmintä, hämyisää ja kosteaa vaginaa. Siitä sitten heidät pihtisynnytettiin väkisin ulos elämään.

onpas Freudilainen tulkinta...

Juu, niin on. :-)

Hupaisaa kyllä, Genevessä oli (ja kenties on vieläkin) gaykapakka nimeltään L'Escale.
Olisikohan Helsinkiläisen vastaavan perustaja ottanut sieltä vaikutteita, koska kyseessä oli aivan täysin samanlainen paikka.

Genevessä meidän englanninkielisten homppelien kuvaus paikasta oli iskurepliikki: "Nische denturesh, wisch to pork you".

En ole itse koskaan ymmärtänyt tarvetta pyöriä homobaareissa, jos ja kun baariin menemme kumppanini kanssa menemme mielummin viihtyisään heterobaariin. Emme tunne tarvetta korostaa homouttamme.

Minä olen viettänyt lukuisia hyviä hetkiä homobaarissa. Ensimmäinen kerta homobaarissa oli ainakin omalla kohdallani käänteentekevä: esimerkiksi tajusin, että vertaisia ihmisiä on ns. ihan homona. Säästöliekillä eletty jo mennyt nuoruus tuli hetkeksi takaisin. Monille muillekin nämä (toki välillä valitettavan alkoholihuuruiset) baarit ovat olleet tärkeä kohtauspaikka. Ekaa kertaa homobaarissa käsitellään ainakin parissa keskustelussa ( http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=4&thrdid=13698 ja http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=7327 ).

Wanhan Kellariin homojen kohtauspaikkana minulla ei ole minkäänlaista sidettä. Oma aktiivivaihe alkoi vasta paljon jälkeen vuoden 1994.

Vaan aikansa kutakin. Nykyään baarissa notkuminen ei meikäpoikaa juuri innosta. Muutaman kerran vuodessa voi toki tilanteen yhä katsastaa.

Tänään tilanne on aivan toisenlainen, kuin muutama vuosikymmen sitten. Oli yksinkertaisesti turvallisempaa mennä kapakkaan, jonka tiedettiin olevan homomyönteinen, kuin ängetä heterokapakoihin, jotka saatoivat suhtautua ja myös suhtautuivat hyvinkin tylysti homoiksi tunnistamiinsa henkilöihin. Tällaisista on monta esimerkkiä.

Jos oli nk. haku päällänsä, mahdollisuudet olivat merkittävästi isommat homokapakassa, kuin jossakin muualla. Toki on niitä kumppaneita löydetty vaikkapa ruokakaupan kassajonosta.

Viikonloppuna tuli vierailuta homobaareissa pitkän tauon jälkeen, olen viihtynyt ihan "normi"baareissa viimeaikoina. Tunnelmat oli aika ankea, epätoivoisen, nuhjuiset... Ihan kun olisi palannut 1990-luvulle takaisin, tai ainakin jonnekin menneeseen.

Herätys Helsingin homobaarien omistajat!

Voi voi, 80-luvullakin muualla Suomessa tanssittiin ihan yleisissä yökerhoissa hitaitakin ihan homoina - ja lesbot ihan lesboina, eikä kukaan tullut nipottamaan. Tuolloin muualla suomessa ei sitä aids-hysteriaakaan niin huomannut, kun ei siitä niin populistisesti puhuttu.

Stadissa kaikki on niin tarujakin ihmeellisempää.

Homobaareissa ja -yökerhoissa tosiaan jotkut tulevat vain kerran pari vuodessa "katsastamaan tilanteen", ihmeen usein silloin kun se kumppani on jossain menossa ... mutta sitten onneksi se katsastaja saa todeta, että on jo jäänyt ajasta jälkeen, eikä ketään oikein kiinnosta ; ) Toki se varmaan vähän silloin moista nyppii ja nenäänsä nostattaa, mutta mitä väliä, ei haittaa muita yhtään - ja pysyneehän niin se katsastajan parisuhdekin kolhuitta.

Toki vaimo muualla -bissejä liuhuu noissa paikoissa enempikin, inisemässä kuin hyttyset tai hirvikärpäset. Niitä pitää kyllä hätistellä.

Kommenttia muokattu: 01.06.2015 klo 00:23

Missä tanssittiin ja missä ei. Yleensä ei.

Itseasiassa muistan Annankadun DTM illan viimeiset hitaat varsin elävästi..

Kommenttia muokattu: 01.06.2015 klo 19:30