Luukkuja itsenäisyyspäivän arvokeskusteluun (juttukommentit)

Pettersonin käsitys feminismistä on silkkaa potaskaa ja siihen uskovia viedään kuin pässiä narussa. Petterson on aivopesun uhri, hyväuskoinen tai tasa-arvopesua harrastava peluri. Feminismi on edelleen naisten etua ajava aate. Kepun Sirkka-Liisa Anttila on tyypillinen feministi. Naispappeutta kyllä ajettiin, mutta miesparejakin koskevat homoavioliitot ovat myrkkyä.

Eläköön salaliitot!
Maria Pettersson on feministi joka ei tiedä mitä feminismi on, ja Sirkka-Liisa Anttila on feministi joka ei edes tiedä olevansa feministi!

Itse vitsailen olevani sovinistisika mutta oikeasti olen feministi tosin koska feminismillä huono maine joidenkin takia niin en ole kumpaakaan.

Osa feministeistä kokee ongelmaksi sen että miehillä on asevelvollisuus mutta ei naisilla, tai se että syrjäytetyistä suurin osa miehiä ja sitten osa että ei ongelmaa mutta se on ongelma että miesten vika että matematiikka on vaikeaa ja vaikeasti avattavat kurkkupurkit on miesten alistamiskeinoa naisiin eikä se ole ongelma että vain miehiä koskee asevelvollisuus.

Itse näen että tasa arvossa on parantamista naisille esim tuloerot verrattuna miehiin, naisten pieni määrä johtotehtävissä, naisten syrjintä työpaikoilla(koska mahdollinen raskaus) ja miehille esim vain miehiä koskeva asevelvollisuus, syrjäytetyistä suurin osa miehiä, isän syrjiminen kun päätetään onko lapsi eroamistilanteessa isän vai äidin huostassa.

Niille tiedoksi, jotka eivät katsoneet eilistä pressiklubia: vihreiden nuorten uusi puheenjohtaja kertoi, että heillä järjestön ohjelmassa on yhtäläinen asevelvollisuus miehille ja naisille.

Vaeltaja2006 katsoin kyllä ja hieno juttu. Vihreiden nuorten pj onkin oikea feministi eikä niitä jotka pilaavat feminstien maineen.

Ottamatta kantaa Maria Petterssoniin tai analysoimatta (nyky)feminismin tarkempaa määritelmää, on todettava, että Anttila on toiminut näkyvästi sellaisissa naisjärjestöissä, joiden ymmärtääkseni on perinteisesti katsottu edustavan feminismiä.

Minusta on aika mustavalkoista esittää ei-solidaariseksi ajatuksia siitä, että ensisijaisesti kunkin pitäisi pärjätä omillaan: kyvyillään, ansioillaan ja ahkeruudellaan. Itsehän ajattelen niin, että yhteiskunnan pitää purkaa syrjivät rajoitukset ja pyrkiä mahdollisimman vähäiseen säätelyyn. On myös oltava hyvin varovainen ns. positiivisen syrjinnän suhteen, jos kohta se on harkiten käytettävissä olevana hyvä työkalu. On ymmärrettävä, että jotkut ryhmät vaativat erityishuomiota ja sivistyneen yhteiskunnan on pidettävä huoli myös turvaverkon olemassaolosta ja ihmisten auttamisesta uudelleen pystyyn. Minusta on kuitenkin väärin esimerkiksi käydä yhteisvastuun nimissä muita suhteellisesti merkittävästi ahnaammalla kouralla menestyvien kukkarolla.

Minua kävi myös mietityttämään tuossa kirjoituksessa hieman irralliseksi jäänyt ajatus "kunnon kansalaisina" elävistä seksuaalivähemmistöihin kuuluvista ja näiden solidaarisuudesta "eri tavalla eläviä kohtaan". En tavoittanut ajatusta siitä, millaista solidaarisuutta peräänkuulutetaan. Tuopin tarjoamista ja läheisyyttä?

Hyvinkin kiintoisia ajatuksia tasa-arvosta on Taneli Heikan kirjoituksessa "Suomen ongelma on käsistä lähtenyt tasa-arvo" ( http://www.hs.fi/elama/a1305904169968 ). Vähän sitä sivuten minusta ihmisten yhdenvertaisuutta ei välttämättä edistä se(kään), että asevelvollisuus tehtäisiin pakolliseksi myös naisille.

Smo ehkä vaeltaja on nähnyt että seksuaalivähemmistöissä jätetään ulkopuolelle esim köyhimpiä, vammaisia, sairaita(siis muutkin kuin vain hiv positiiviset), työttömiä.

Eiköhän se solidaarisuus mitä hän haki on se ettei jätetä ulkopuolelle yhteisöstä, varmasti vaikeaa on olla vammainen(ja sen takia köyhä) ja homo tai hiv positiivinen ja bi.

Ymmärrän, että vähävaraiset, vammaiset ja sairaat voivat helposti jäädä arkisen elämänmenon ulkopuolelle ja sitä kautta kärsiä sosiaalisten suhteiden puutteesta. Asian hyväksi pitäisi toimia - ja varmasti on mahdollistakin tehdä asioita. Eikä sellainen oikeasti edes ole rahakysymys. Sellainen tarvitsee kanavia - ja on tietysti hlbti-maailmaa laajempi kysymys. Minusta ei kuitenkaan pitäisi osoitella sormella esimerkiksi ns. vakiintuneita homo- ja lesbopareja.

Ei ole pelkkä rahakysymys vaan myös miten suhtautuminen on sekä pääseekö homobaareihin pyörätuolilla ja millainen vastaanotto yleisesti on jos tulee pyörätuolilla ja tietenkin pitäisi henkilökunnankin ottaa huomioon erityistarpeet pyörätuoli asiakkaalta. Sitten on tietenkin jos on kehitysvammainen niin olisiko mahdollista tukihenkilön kanssa tulla baariin tai vaikka prideihin(varmaan on tullutkin jotkut mutta varmaan aika harvinaista että tukihenkilö haluaisi)

Se on myös fakta että pyörätuolissa oleva tai kehitysvammaista ei ajatella seksuaalisena henkilönä, siis ei vain hlbt porukassa vaan yleisestikin mikä tietty ei tee kyseisen henkilön itsetunnolle hyvää.

Pitäisi hlbt ihmisten keskenäänkin opetella suvaitsemaan erilaisia ihmisiä eikä vain että heterot meitä suvaitsisi.

Kultaranta 2014:ssa lanseerattiin uusi "hyveellisyyden" käsite. Sen mukaan hyveellistä on "tulla omillaan toimeen" eli olla käyttämättä yhteiskunnan tulonsiirtoja jne. Yhteiskunnan tukiverkon väistyessä sitten lanseerattaneen charity-yhteiskuntaa, jossa voittajia ovat varainkeräysyritykset ja veronhuojennuksia saavat "lahjoittajat". Tuon yhteiskuntamallin markkinoijat mielihyvin ottavat käyttöönsä julkisuuden hlbti-suomalaisia. -

Kiertelin heti klo 20 jälkeen hetken koiran kanssa keskustassa ja kauppatorilla. Tarkoituksena oli katsella, onko mielenosoittajien joukossa ryhmiä, joilla olisi queer-tyyppisiä plakaatteja tai sateenkaarilippuja. Siellä oli kuitenkin laaja poliisioperaatio. Poliisiketjut juoksentelivat pienten ryhmien perässä ja asettuivat uusiin ketjuihin, joten oli viisainta heti lähteä pois, ettei joutuisi poliisin mottiin tuntikausiksi.

Olisiko hltbi-ympyröissä kuitenkin matalampi kynnys erilaisten viiteryhmien rajat ylittävään yhteisöllisyyteen, etenkin järjestötoiminnassa?

En ole itse (mielestäni) ainakaan hlbti-järjestötoiminnan piirissä havainnut, että vähävaraisia, vammaisia tai sairaita jätettäisiin ulkopuolelle. On toki niin, että joidenkin em. ryhmiin kuuluvien erityistarpeista huolehtiminen on vaikkapa järjestötoiminnassa ylivoimaista. Olen kyllä enemmänkin havainnut, että paljoon on oltu valmiita, jotta mukaan toimintaan saaminen mahdollistuisi.

Tämähän ei tietysti suoraan ratkaise vaikkapa arkeen liittyvää ulkopuolisuuden kokemusta, läheisten ihmissuhteiden puutetta tai intiimiin läheisyyteen liittyviä kysymyksiä. Siellä ne kipeimmät ongelmat kuitenkin lienevät. Enkä oikein osaa keksiä, miten tämän ratkaisemiseen pystyttäisiin kestävästi yhteiskunnan toimintaan liittyvillä toimepiteillä.

Meillä täällä Suomessa on samantapainen ongelma HLBT:n sisällä niin kuin Saksassa. Lesbot ei millään tahdo hyväksyä Transnaisia naisiksi, ei edes korjauksen jälkeen, homot ei muuten vaan ymärrä ja bi naiset ihmettelee lesbojen syrjintää. Samoin bi naiset eivät hyväksy transnaisia naisina ja samoilla periaatteilla kuin lesbo naiset.

Katsoin A-studion. Mulle jäi se käsitys, että kaikki 5 osallistujaa puhuivat peritaatteessa samoista asioista.

Ongelma oli terminologia. Siinä missä Laasanen, Schatz ja Slunga-Poutsalo käyttivät miehen ja naisen tasa-arvoperiaatteesta termiä "tasa-arvo", käyttivät Yanar ja Petterson siitä termiä "feminismi".

Mielestäni tämä on kuvaavaa: se, että "tasa-arvoilua" nimitetään "feminismiksi" (lat. femina, nainen) on yksi räikeimmistä epätasa-arvon manifestaatioista ja kertoo kenen käsissä "tasa-arvon" asia ja käsitteistö sijaitsee, millä taholla tässä asiassa on hegemonia.

Tasa-arvo ei ole erityisesti naisten asia eikä siitä missään nimessä tulisi käyttää vain toiseen sukupuoleen liitettävää termiä. Vai kuulostaisiko "maskulismi" hyvältä termiltä kuvaamaan pyrkimyksiä tasa-arvoon?

Yesman on mielestäni oikeilla vesillä. Katsoin myös tuon A-studion.

Vuonna 1981 julkaistussa WSOY:n TOP Koululaisen tietokeskuksessa feminismi määritellään näin: aikaisemmin yleensä katsomus, joka puoltaa miesten ja naisten samanarvoisuutta yhteiskunnallisessa elämässä, naisasialiike; nykyään feminismillä tarkoitetaan erityisesti sellaista radikaalia naisasialiikettä, joka ei vaadi (pelkkää) miehen ja naisen tasa-arvoa vaan korostaa naisten oman erityislaatuisen kulttuurin ja arvomaailman merkitystä sekä naisille itselleen että koko yhteiskunnalle.

Wikipediassa määritellään feminismi näin: aate, joka pyrkii parantamaan naisten yhteiskunnallista asemaa ja muuttamaan sukupuolirooleja merkittävästi. Sen mukaan naisille tulee olla samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin miehille. Ensimmäinen suomalainen naisjärjestö perustettiin 1884. Feministiliikkeet syntyivät monissa maissa 1960-luvulla.

Tiedän toki, että ajan myötä asioille tulee uusia ulottuvuuksia, toimintaympäristö muuttuu ja niin edelleen. Minusta aatesuuntausten luonteen uudelleenmäärittely on kuitenkin hivenen heikoilla jäillä kulkemista.

Olen aiemminkin kritisoinut sitä, että aatesuuntauksen X kannattajat mielellään määrittelevät aatteen X ominaisuuksiksi kaikenlaista ylevänä pitämäänsä, riippumatta vaikkapa aatteen syntyhistoriasta, taustasta tai painolastista. Tarvittaessa otetaan mukaan muitakin asioita, riippumatta siitä, edustavatko jostain näkökulmasta tarkastellen keppihevosina näyttäytyvät asiat historiallisesti aatesuuntausta X.

Mahtaako feminismin tavoitteena - vai ehkä sittenkin työkaluina varsinaisten tavoitteiden saavuttamiseen - olla seksuaalivähemmistöjen aseman ja maahanmuuttajien yhdenvertaisuuden ajaminen sekä kaikkien sukupuolinormien rikkominen? Nuokin merkittäviä asioita, tietysti. Ei voi kuitenkaan välttyä ajattelemasta, että lieneekö ehkä meneillään feminismin pinkki- ja yhdenvertaisuuspesu?

Feminismin kannattajaksi en edelleenkään ryhdy, vaan jatkossakin kannatan ihmisten yhdenvertaisuutta yleisesti - ja luonnollisesti myös seksuaalisesta suuntautuneisuudesta ja sukupuolen kokemisesta riippumatta.

***

Sinänsä minusta ei ole mitenkään ihmeellistä, etteivät eri vähemmistöihin kuuluvat ihmiset aina ymmärrä toiseen vähemmistöön kuuluvia. Eihän johonkin vähemmistöön kuuluva aina ymmärrä samaankaan vähemmistöön kuuluvia.

Kiitos "vaeltaja" kiinnostavasti kirjoitetusta jutusta. Rosenbergin kirja on lukulistalla, hänen pohdintansa kiinnostavat minua aidosti.

Luin kommentit ja olen jossainmäärin sitä mieltä, että suomalaisesta sateenkaariliikkeestä on tullut hyvinvoivien hypetysliike. Tarkoitan sillä sitä, että se on menettänyt yhteiskunnallisesti kriittistä asennettaan. Köyhyys on köyhän oma vika, työttömyys työttömän oma vika, vammainen ei voi olla täysvaltainen sateenkaari-ihminen...jne...

Lapsiperhepuheen ymmärrän, mutta jos se jää ainoaksi poliittiseksi julkikeskustelun aiheeksi niin ulkopuolelle jää paljon ihmisiä. Eivät kaikki HLBT-ihmiset rakenna normien mukaista perhettä, eiväthän kaikki heterotkaan elä perinteistä ydinperhettä muistuttavassa 2 aikuista + lapsia yhdistelmässä.

Nämä ovat hyvin tärkeitä asioita ottaa puheeksi. Lisää keskustelua aiheesta!