Ruotsin akatemia ottaa sanakirjaansa sukupuolineutraalin "hen"-pronominin (juttukommentit)

  • 1 / 14
  • Kielipää
  • 31.7.2014 14:38
"Hen" on keksitty sana, jolla erityisesti vasemmistofeministit ovat haluneet "murtaa patriarkaalisia rakenteita". Sen takia tätä pidetään poliittisena tempauksena Ruotsissa.

Kieliopillisesti "hen" ei myöskään oikein toimi ja puhuttaessa se aihetttaa sekaannusta kun ei aina pysty erottamaan han/hon hen:stä.
Englanninkielinen merkitys saa sanan tosiassa viittaamaan naisiin vaikka se on tarkoitus käyttä sekä miehistä että naisista.

Kaiken kaikkiaan tämä on aika turha viritelmä ja voidaan pistää ruotsalaisen tasa-arvohössötyksen piikkiin.
  • 2 / 14
  • puppeliassi
  • 31.7.2014 17:03
Minusta hyvä että ruotsissa otetaan suomen kieltä kiinni. "hän" ei kerro ihmisen tai elukan sukupuolta.
  • 5 / 14
  • Anonyymi
  • 31.7.2014 21:00
Miksi missään ei sanota että ruotsissa om myös pronominiksi sopiva
sana "hin". Sillä voi viitata vain piruun.
  • 6 / 14
  • SaintJudy
  • 31.7.2014 21:09
Noh, eipä tuo sukupuolineutraali "hän" ole murtanut mitään "patriarkaalisia rakenteita", tuo arkkitehtuuri lasikattoineen taitaa olla rakenteltaan muu kuin kielellinen?
Sapir-Whorfin hypoteesi väittää, että ajatukset ja ideat eivät pelkästään muokkaa kieltä, vaan vaikutus olisi myös päinvastainen; käytetty kieli työkaluna muokkaa ajattelua ja vie sen tiettyihin uomiin. Hypoteesia pidetään nykyisen lingvistisen ja psykologisen tutkimuksen valossa vähintäänkin epäilyttävänä, vaikka se joskus olikin suosittu.

Poliittinen korrektius perustuu samalle idealle; korvaa sanat omilla versioilla, niin loppuvat turhat ajattelut. Sensuuria, mutta pehmeämmässä muodossa, jottei Eläinten vallankumouksen opetukset näyttäisi liian ilmeisiltä.

Suurin osa nykyfeminismistä on tällaisten kielellisten valtapositioiden jahtaamista, mikä heijastaa ehkä yleisemmin humanistiseen ajatteluun luikerrellutta postmodernismia, jolle todellisuus on pelkkä kielellinen konstruktio, joka heijastaa milloin mitäkin. Postmodernismissa on päädytty nyt sille kannalle, että sukupuolikin on vain kielellinen konstruktio, joka heijastaa shauvinismia. Tämän vuoksi Ruotsin yliopistoihin on luotu aivan oma akateeminen sukupuolitutkimuksensa, genuspedagogiikka, josta on nopeasti kehittymässä kieltenhuoltotoimiston kaltainen auktoriteetti, joka jakaa suosituksia niin akatemialle kuin peruskouluille ja päiväkodeille.

Genuspedagogiikan vastapainona ovat evoluutiopsykologian kaltaiset tieteet, joiden esiinmarssi kiihotti Suomessakin julkisia itku-potku-raivari-pahennuksia. Ylipäätään luonnontieteiden absoluuttinen tieto on puhdasta myrkkyä ranskalaisesta kirjallisuusteen dekonstruktiosta tutkimusmetodina ammentavalle humanistieliitille. Luonnontieteiden asemaa onkin rapautettu viimeisen päälle opetuksessa, mikä näkyy Suomessakin siinä, miten matemaattis-luonnontieteellis-teknistä sivistystä syrjitään suhteessa kulttuurillis-kielelliseen opetukseen. Uudessa peruskoulun opintosuunnitelmassa tämä näkyy hyvin; huolimatta matematiikkaosaamisen laskevasta trendistä matematiikan osuudesta piti nipistää vielä lisää. Näin Pisa-Suomi on pian "Ruotsin tiellä".

Mielenkiintoisena detaljina mainittakoon, että jo 80-luvulla eteläeurooppalaiset feministit ottivat pesäeron pohjoismaisiin sisariinsa ja totesivat huvittuneina, ettei heillä ole halua hankkiutua eroon sukupuolista. Heidän mukaansa (jo tuolloin) oli nähtävissä kehitys, missä tasa-arvon saavuttamiseksi pyritään eroon sukupuolista; hen-pronomini on siis sitkeän, vuosikymmenien pituisen poliittisen propagandan lopputulos.

Jotain ruotsalaisen feminismin tilasta kielii sekin, että mitä pitemmälle feminismin johdolla tasa-arvoa on kehitelty, sitä enemmän raiskataan. Tällä hetkellä ainoastaan Etelä-Afrikan Sowetossa tapahtuu enemmän raiskauksia kuin Ruotsissa, per capita. Ruotsista on tullut Euroopan raiskaustilastojen ylivoimainen johtaja, jonka perusteella mm. Kanada on suositellut maansa naisille, etteivät liikkuisi Ruotsissa öiseen aikaan laisinkaan. Tosin, sekin lienee vanhaa tietoa; kun itse vierailin Ruotsissa hiljattain, siellä oli raiskattu nainen keskustan hautuumaalla keskellä kirkasta päivää.

Mutta ei muuta kuin lisää korvaavia pronomineja kieliin ja maailma pelastuu.
Johtuuko lisääntyneet raiskaukset feminismikn ajamasta tasa-arvosta vai kenties naisvihasta?
Samankaltaista argumenttia muuten käytetään tasa-arvoisesta avioliitosta. Maiss, joissa on tasa-arvoinen avioliittolaki ovat homoihin kohdistuneet viharikokset lisääntyneet. En osaa sanoa onko tuo tilastollisesti oikein, en ole perehtynyt väitteeseen. Kenties viharikoksista ilmoitetaan herkemmin?
Cadence! Äärimmäisen mielenkiintoinen puheenvuoro!

"Suurin osa nykyfeminismistä on tällaisten kielellisten valtapositioiden jahtaamista, mikä heijastaa ehkä yleisemmin humanistiseen ajatteluun luikerrellutta postmodernismia, jolle todellisuus on pelkkä kielellinen konstruktio, joka heijastaa milloin mitäkin. Postmodernismissa on päädytty nyt sille kannalle, että sukupuolikin on vain kielellinen konstruktio, joka heijastaa shauvinismia."

"Ylipäätään luonnontieteiden absoluuttinen tieto on puhdasta myrkkyä ranskalaisesta kirjallisuusteen dekonstruktiosta tutkimusmetodina ammentavalle humanistieliitille."

Vaikka mulla ei ole ollut (humanistisia) nimityksiä noille asioille, niin olen herännyt huomaamaan juuri tuon kaltaista otetta useassa erityisesti sukupuolta ja seksuaalisuutta käsittelevässä lähteessä, joista sitten ammennetaan eteenpäin. Milloin sukupuoli ja seksuaalisuus mahtoivat lipua näin voimakkaasti humanistien käsiin (ja, pardon, naisväen?)? Osasyynä tuohon on ollut varmaan luonnontieteisiin usein liitettävä kylmyys ja ehkä aiempi yksitotisuus nimeomaa sukupuolisuuden (ja sukupuolellisuuden) suhteen ja toisaalta turhautuminen, tutkimustietoa näistä on vasta pikkuhiljaa kertymässä. (Vaan absoluuttista luonnontieteellinen tieto ei toki ole).
  • 10 / 14
  • Sad but true.
  • 2.8.2014 23:09
No jopas nostaa naisiin kohdistuva kritiikki päätään täällä homo(miesten)kin sivustolla -vaikka se miten hienoihin mukatieteellisiin humanismitermeihin verhotaankin. Olen jo aikaa sitten kiinnittänyt huomiota siihen, etteivät esim lesboihin liittyvät uutisoinnit herätä MITÄÄN keskustelua sivustolla, joka kuitenkin mainostaa itseään sateenkaarikansan äänenkannattajana. Todistaa jälleen kerran, etteivät vähemmistöt automaattisesti kykene symppaamaan toisia vähemmistöjä omien kokemustensa kautta.
Olisipas jännä, jos kritisoimalla "oppisuuntia", voisikin kritisoida kokonaista sukupuolta.

Ehkäpä voisikin keskittyä argumentoimaan? -> saisimme aiheesta kiintoisan keskustelun.
Sinänsä mielenkiintoinen väite, että mitä pidemälle feministit saavat tasa-arvoa kehitettyä, sitä enemmän raiskaustapauksia. Olisiko kuitenkin syytä tarkentaa, että puhe on tilastoiduista raiskauksista?
  • 13 / 14
  • Sivistys on pintaraapaisu
  • 4.8.2014 17:35
Vai olisiko sittenkin niin, että mitä pontevammin naiset haluavat samalle viivalle miesten kanssa, sitä kyseenalaisemmilla keinoilla kukkulan kuninkaan asemansa menettämistä pelkäävät miehet pistävät hanttiin..?
Olen aikanaan pohtinut tuota Sapir-Whorfin hypoteesin paikkansapitävyyttä. Muinaisen Egyptin kohdalla sen tulisi näkyä 3500 vuoden kielihistoriassa siiirtymisen syntetisoivasta analyyttisen kieliopin pohjalle vaikutuksena kulttuuriin. Murros olisi tapahtunut näkyvästi XIX-dynastian aikana. Näin ei kuitenkaan ollenkaan tapahdu, vaan suorastaan päinvastoin.
Hen ei tule mitenkään tukemaan feminismiä, mutta on - jos halutaan - osoitus feminismin politiikasta.