Vasemmistoliitto oli julkaissut mallin millainen olisi punavihreä tulevaisuus ja oli paljon inhimillisempi kaikille ihmisille kuin tämä riistokapitalismim ihannointi.
Yksi pelottava malli piiloutui "vahva johtajuus" -käsitteen alle. Sen poliittisen ryhmittymän, joka saa vaaleissa suurimman kannatuksen, tulisi saada parlamenttiin ylivoimainen edustus, jotta päätöksenteko olisi helpompaa ja eri mieltä olevat saataisiin hiljaisiksi. Vaalimatematiikan voi rakentaa niin, että vaalien voittaja saa lisäbonuspaikkoja parlamenttiin. Siitä on EU:n alueellakin näyttöä, että kun parlamenttiin saadaan ylivoima, ei tarvitse kuunnella kansalaisjärjestöjä tai muuta oppositiota. Päätösten teko sujuu kuin liukuhihnalta. Ulospäin näyttää siltä, kuin kansa olisi yhtenäinen.
Onneksi keskustelun lopussa joku muistutti, että tällainen järjestelmä on jo Venäjällä. Sellaistako halutaan? Eri mieltä olevat kuriin kovin ottein?
Uganda oli siis se Afrikan maa, joka asetti homoseksuaaleille kuolemanrangaistuksen. Itse asiassa maailmassa on tälläkin hetkellä toistakymmentä maata, joissa on voimassa kuolemanrangaistus homoseksuaalisuudesta. En epäile yhtään presidentti Niinistön sanoja; luultavasti jotkin näistäkin nauttivat Suomen kehitysmaatukea ihan kehitysmaaministeriön tietämyksellä.
Haaviston narinan ymmärtää, sillä vihreät ovat lähellä kansalaisjärjestöjä - vai pitäisikö sanoa, että kyseessä on melkeinpä sama asia? Aivan samanlaista narinaa kuului Ruotsin miljöpartietin riveistä eu-vaalien alla, joten voitanee olettaa, että kyseessä on ylikansallisesti verkottautunut joukko ihmisiä ja organisaatioita laulamassa samaa virttä. Millainen niiden asema kuuluisi olla demokratiassa (kansanvallassa) onkin sitten asia erikseen, kuten sekin, että pitäisikö Suomen (Venäjän) ulkopolitiikka altistaa palvelemaan kansalaisjärjestöistä lähteviä tarkoitusperiä ja toimimaan osana niiden painostustoimenpiteitä. Lobbaamista tämäkin, vaikka kyseessä ei olekaan mikään elinkeinoelämän valtuuskunta.
Venäjä on sikäli mikäli oikeassa, että osa näistä kansalaisliikkeistä mainostaa itseään "kansan äänenä", kansalaisjärjestöinä, mutta ne eivät suostu avaamaan rahoitustaan eivätkä päätäntäporrastaan, vaikka muuten kovasti paukuttavatkin avoimuuden puolesta. Mielestäni eettisesti tässä kuuluisi soveltaa samaa säännöstöä kuin vaalirahoituksen kanssa sikäli, että monet näistä järjestöistä soveltavat kohtuullisen suurta valtaa Suomessa; katsokaapa vain, millaista joukkoa löytyy esimerkiksi eri ministeriöiden toimikunnista, jotka laativat lakiehdotuksia, tuovat pöytiin erikoisosaamista jne.
Nimimerkin Cadence huolenaihe ei minulle oikein avautunut. Mielestäni Ugandan tilanteesta uutisoidaan meillä, mistä osoittaa myös hänen linkittämänsä Ylen uutinen.
Sen, että jossakin päin maailmaa tilanne on vielä huonompi, ei pidä estää meitä puhumasta rajanaapureimme epäkohdista. Varsinkin, kun ne liittyvät läheisesti myös monen oman maamme asukkaan elämään ja uhkakuvat meille ovat läheisiä ja todellisia. Lisäksi kehitys ilmeisesti on menossa siellä koko ajan huonompaan suuntaan
Toisaalta Suomen poliitikot saivat varmasti Kultarannassa venäläiset vakuuttuneiksi siitä, että eihän Suomella oikeasti ole mitään huomautettavaa Venäjän toimiin kotona tai ulkomailla, mutta kun olemme tulleet liittyneiksi tuohon EU:hun, niin pakkohan meidän on leikkiä olevamme EU:n kanssa samaa mieltä.
Tätä sanomaa ainakin tasavaltamme presidentti välitti haastatteluissaan ja sen hän kertoi kaikesta päätellen vielä selkeämmin sanankääntein kahden kesken Lavrovin kanssa keskustellessaan.