Tasapainoilua. Pitäisi vastustaa islamin länsimaiselle yhteiskunnalle vieraita arvoja korostamalla suvaitsevaisuutta hbt-väkeä kohtaan ja kalastella jokunen homoääni, ja pitäisi kosiskella kansalliskonservatiiveja vastustamalla multikultiliberalismia mukaan luettuna hbt-liikkeen tasavertaisuustavoitteet.
Kaiken kaikkiaan ruotsidemokraatit kai ovat homojen kannalta melko harmiton ilmiö. Mitä he voisivat enää saada aikaan, vaikka kannatus kasvaisikin - kumota lainsäädäntöäkö? Tuskin. Puolueeseen kuitenkin pyrkii pesiytymään myös pesunkestäviä natseja paikkakunnilla, joilla kansallissosialismilla on ollut jalansijaa, lähinnä Skoonessa, joten ilmapiirin kiristymistä he voisivat saada retoriikalla aikaan. Vastavoimat ovat kuitenkin Ruotsissa huomattavat ja aktiiviset.
Ruotsidemokraatithan ovat jossain vaiheessa ilmoittaneet luopuneensa rasismista ja vastaavasta, joten jäljelle jää enää sitten homot, joihin voi kohdistaa pahan olonsa. Aika surkeaa porukkaa.
Puolueessa on ollut kähinöitä ja skandaaleja koko ajan. Mistään muusta puolueesta ei ole eronnut ja erotettu yhtä paljon porukkaa. Johtohenkilöiden erottamiset ovat johtuneet yleensä rasismista ja natsimieltymyksistä. Kunnallisvaaleissa saivat edustajia myös valtuustoihin. Valtuustopaikat olivat välillä 8 kunnassa täyttämättä, koska toimeen valittu ei jaksanut/viitsinyt eivätkä myöskään varalle valitut. Persumaista käyttäytymistä ja ulostuloja sikäläisine hirvisaarihakkaraisineen on kyllä riittänyt.
Tiivistettynä: ruotsidemokraatit on ääripopulistinen persumainen puolue, joka on edelleen rasistinen, vastustaa naisten ja homojen tasa-arvoliikkeitä, haluaa vahvistaa kirkkoa ja tehdä evankelisluterilaisesta kirkosta kansankirkon ja niin edespäin.
Samoin kuin Suomen ääripopulistit, ruotsidemokraatit kannattavat Venäjän homovihalakeja ja ne pitäisi saada Ruotsiinkin, kirjoittaa ruotsidemokraattien lehden päätoimittaja Tommy Hansson: