En muista vaihtoehtojen lukumäärää, mutta tuollainen kysely olisi hyvä tehdä niin, että vaihtoehtoja on parillinen määrä (ei voi valita keskimmäistä joka asiasta). Samoin vaihtoehtojen paikkaa voisi vaihtaa joka kysymyksen kohdalla. Nyt on liian helppo valita joka kysymykseen esim. ylin tai alin vastaus.
Tietysti nettikysely on aina epätarkka tutkimusalusta. Ei vaadi kovin kaksisia taitoja, jotta yksi ihminen vastaa vaikka tuhannen ihmisen "puolesta".
Nettikyselyt pitäisi kieltää lailla. Niiden tulosten luotettavuus on pääsääntöisesti hyvin alhainen ja ne jopa johtavat harhaan. Kuitenkin nettikyselyiden tuloksiin vedotaan monissa julkisissa keskusteluissa. Tulosten manipulointiin on mahdollisuus lähtien kysymysten asettelusta, aina kyselyn esillepanoon asti.
Kokeilin joskus erään pikkuaviisin toistuvien kyselyjen manipulointia. Se onnistui siinä tapauksessa erittäin helposti. Ohjelmistoalustan kyselylle oli laatinut joku täydellinen tomppeli. Tein manipuloinnin niin railakkaasti, että tekijöiden olisi pitänyt homma äkätä heti. Meni kuukausia, kunnes he lopettivat koko kyselyn.
Kappas, kun hetero pride -tv-ohjelma ja kysely sattuvatkin osumaan juuri ajankohtaan, jolloin valtioneuvosto on saamassa tasa-arvolakialoitteen käsiteltäväkseen. Taasko yritetään muokata kansalaisten mielipiteitä?
Tuskinpa tuo ohjelma pahemmin muutti kenenkään mielipiteitä ainakaan tasa-arvon suhteen negatiivisempaan suuntaan.
Jos sitä vähänkin seurasi ajatuksella, huomasi kyllä loogisen ajattelun aukot ja varovaisesta sanojen asettelusta huomimatta sen, millaisia asenteita siellä avautumisten taustalla todellisuudessa piilee.
Jäin kyllä kaipaamaan edes jonkinlaista analyyttistä toimituksellista otetta, jolla mielipiteet olisi saatu asetettua oikeisiin mittasuhteisiin reaalimaailman kanssa. Puuttui ns. "järjen ääni", kun kumpikin osapuoli vain kertoili niitä näitä kuin kansanradioissa ikään. Sen todellisen vähemmistön edustajat tosin onnistuivat mielestäni selkeästi paremmin, mutta kokonaisuus jäi jotenkin ontoksi.
(Kansalaisaloite muuten menee eduskunnan käsittelyyn, ei valtioneuvostolle eli hallitukselle.)
Lähdekriittinen dokumentti tai toimittajan kysymyksiin ja jatkokysymyksiin perustuva haastattelu ovat HLBT-tasa-arvon vastustamiseen huonosti soveltuvia ohjelmatyyppejä. Tällainen irrallisten sataprosenttisten pätkien kooste voi toimia jotenkuten etenkin valveutumattomien katsojien parissa. Mutta ennen kaikkea "homotuksen" vastustajat saivat kokea ja nähdä hengenheimolaisiaan Ylen kanavalla..uskonvahvistusta heille siis.
