Toivottavasti siellä oli myös satuolennoista vapaus vankasti läsnä.
Saksan kirkkopäivillä ulkoilmamessu keskellä homokortteleita (juttukommentit)
Kirkkopäivät ovat Saksassa iso asia pitkine traditioineen. Niiden aikana kirkko - oikeammin kirkot - jalkautuvat yhteiskuntaan monin eri tavoin ja kirkon ja yhteiskunnan välinen keskustelu kulminoituu. Kaikkien ryhmittymien, myös poliittisten, kunnia-asia on olla esille.
Joka toinen vuosi järjestetään katoliset kirkkopäivät, joissa myös on läsnä glbt-järjestöjä, joskin paljon matalammalla profiililla kuin evankeelisilla kirkkopäivillä. Vatikaani viimekädessä pitää siitä huolen.
Välivuosina järjestetään evankeeliset kirkkopäivät. Nimitys on vähän harhaanjohatava, koska Saksassa käytetään sanaa evangelische kn tarkoitetaan yleensä luterilaisuutta ja jossain määrin myös muita protestanttisia kirkkokuntia. Evankeelisuus tässä tapauksessa ei lainkaan tarkoita amerikkalaisten evangelival (suomeksi evankelikaalisuus), joka on neofundamentalistista perin amerikkalaista homovastaista noitavaino-oppia, joka ei Saksassa ole saanut jalansijaa. Eikä se ole samaa kuin SLEY:n evankeelisuus Suomessa. Lisäksi on huomattava, että Saksassa ei ole mitään Suomen luterilaista kansakirkkoa vastaavaa kirkkoa, vaan evankeliset (siis luterilaiset) kirkot ovat historialisten maitten (siis Landien) itsenäisiä kirkkoja.
Useat hlbt-järjestöt ovat perinteisesti olleet mukana evankeelisilla kirkkopäivillä. Jopa MSC-tä vastaava nahkamiestenjärjestöllä oli Berliinissä oma kirkkopäiväohjelmansa, ständinsä ja diskonsa evankeelisilla kirkkopäivillä joku vuosi sitten. Varmaan nyt myös Hampurissa.
Minusta ainakin tuntuu, että Saksassa osataan suhtautua uskontoon ja sen vaikutukseen yhteiskunnassa ylipäätään paremmin järjellä kuin pelkällä tunteella - päinvastoin kuin Suomessa. Koska läntinen yhteiskunta perustuu kristinuskoon, pitää sitä voida käsitellä analyyttisesti vaikka se perustuisikin satukirjaan ja satuolentoihin.
Joka toinen vuosi järjestetään katoliset kirkkopäivät, joissa myös on läsnä glbt-järjestöjä, joskin paljon matalammalla profiililla kuin evankeelisilla kirkkopäivillä. Vatikaani viimekädessä pitää siitä huolen.
Välivuosina järjestetään evankeeliset kirkkopäivät. Nimitys on vähän harhaanjohatava, koska Saksassa käytetään sanaa evangelische kn tarkoitetaan yleensä luterilaisuutta ja jossain määrin myös muita protestanttisia kirkkokuntia. Evankeelisuus tässä tapauksessa ei lainkaan tarkoita amerikkalaisten evangelival (suomeksi evankelikaalisuus), joka on neofundamentalistista perin amerikkalaista homovastaista noitavaino-oppia, joka ei Saksassa ole saanut jalansijaa. Eikä se ole samaa kuin SLEY:n evankeelisuus Suomessa. Lisäksi on huomattava, että Saksassa ei ole mitään Suomen luterilaista kansakirkkoa vastaavaa kirkkoa, vaan evankeliset (siis luterilaiset) kirkot ovat historialisten maitten (siis Landien) itsenäisiä kirkkoja.
Useat hlbt-järjestöt ovat perinteisesti olleet mukana evankeelisilla kirkkopäivillä. Jopa MSC-tä vastaava nahkamiestenjärjestöllä oli Berliinissä oma kirkkopäiväohjelmansa, ständinsä ja diskonsa evankeelisilla kirkkopäivillä joku vuosi sitten. Varmaan nyt myös Hampurissa.
Minusta ainakin tuntuu, että Saksassa osataan suhtautua uskontoon ja sen vaikutukseen yhteiskunnassa ylipäätään paremmin järjellä kuin pelkällä tunteella - päinvastoin kuin Suomessa. Koska läntinen yhteiskunta perustuu kristinuskoon, pitää sitä voida käsitellä analyyttisesti vaikka se perustuisikin satukirjaan ja satuolentoihin.