Seksuaalivähemmistöjen oikeuksia tosiasiallisesti vastustavien puolueiden lähpiiriin "homojärjestöt" ovat viestintätaktiikkaa. Sellainenhan on myös Suomen kokoomuksen liepeillä.
Mutta eivätkös Kokoomus ja SDP kannata seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoa lain edessä?! Demarit tosin tunnollisemmin, mutta kyllä Kokoomuksin ryhtyi puolueena ajamaan homoavioliittoja selkeällä enemmistöllä. Sääli vain, ettei tasa-arvoa kannattavia ja sitoutumiskykyisiä kokoomuslaisia päässyt eduskuntaan enemmän. Suurissa puolueissa on vaan se ongelma, että niihin mahtuu vähän kaikenlaista porukkaa. Mielestäni Kokoomuksessa ja SDP:ssä esiintyy sitä uskonnollista homofobiaa huomattavasti vähemmän kuin Perussuomalaisissa ja Keskustassa.
Toivottavasti Obama voittaa vaalit. Tällä hetkellä tilanne näyttää hyvältä. Amerikkalaiset eivät vain pidä Obamasta enemmän, mutta vähäosaisten ja vähemmistöjen äänet menevät luultavasti myös suoraan hänelle. Paul Ryan on paitsi uskonnollinen fundamentalisti ja tasa-arvon vastustaja, myös köyhien tallaaja, sillä hän leikkaisi liittovaltion tuet mielummin verottaisi ökyrikkaita kannattajiaan. "Oikeudet tulevat luonnosta ja Jumalalta, ei hallitukselta" on samaa yhteiskuntavastaista, kiihkouskovaisen asefriikin lässytystä, mikä vie paljon enemmän ääniä kuin tuo.
Ottamatta kantaa puoleen tai toiseen, niin tuo valinta varapresidenttikandidaatiksi oli hieman outo. Ehkä valinta tehtiin, jotta saataisiin jonkinlaista talousosaamista kokonaisuuteen. Muutenhan "running mate" edustaa pitkälti samoja asioita kuin varsinainen ehdokas, eikä siten houkuttele massoittain uusia ihmisryhmiä.
Lähetin amerikkalaisille kavereilleni pyynnön tulkita minulle eurooppalaiselle tilannetta Paul Ryanin tultua valituksi varapresidenttiehdokkaaksi ja republikaanihomojen hurratessa. Viestissäni totesin olevani ymmälläni. Sain kärttyisän vastauksen tuota pikaa.
- Juhani, siis sinä olet ymmälläsi?!?! Mietippä hiukan millaista tämä on meille täällä! Koko hommassa ei ole yhtään mitään järkeä. Useimmat republikaanien mielipiteet/kannat perustuvat fantasiaan niin talouden kuin sosiaalisten asioiden suhteen. Puolet populasta uskoo heihin (tai ainakin näyttelee uskovansa). Joten on parempi ettet edes yritä selittää taikka ymmärtää sitä. Pidä sitä infantiilina käytöksenä ja sitä se juuri on!
Keskusteluni on jatkunut Yhdysvaltain presidentinvaaleista kavereitteni kanssa. Kerroin olevani huolissani homojen oikeuksien etenemisestä siellä jos maa saa republikaanipresidentin. Sain rauhoittavan vastauksen.
Keskustelukumppanini mielestä USA:n politiikka on meluisaa ja sotkuista, mutta kuitenkin demokratian pelisäännöillä pelataan. Niistä sotkuista rämmitään aina jotenkin ulos. Presidentillä on sisäpolitiikassa luultua vähemmän valtaa. Suurin osa amerikkalaisista on apaattisia, mitä tulee politiikkaan (laiskoja). Enemmistö kuitenkin on homojen puolella. Homot ovat hänen mielestään hoitaneet mediasuhteet varsin hyvin: homoilla on "niskalenkki" valtamedioihin.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että nämä siteeraukseni ovat vain yhden amerikkalaisen mielipiteitä. Toki hän seuraa aktiivisesti maansa politiikkaa ja homopolitiikkaa siinä rinnalla, kuitenkaan suoraan osallistumatta itse.
Kyse ei ole vain presidentistä, vaan myös kuvernööreistä ja eritasoisista valituista elimistä sekä myös vaaleissa valituista pormestareista ja sheriffeistä. - Amerikkalainen "enemmistö" on ennakkoluuloista ja huonosti informoitua ja erilaisten uskontoporukoiden käytännön vaikutusvalta on suurta. - Oikeusasteissa voi voittaa, jos on rahaa.
Viimeksi lukemieni tietojen mukaan jopa katolisen kirkon piispat raivostuivat tämän itsekin katolisen neropatin säästösuunnitelmista, jotka kohdistuisivat 60-prosenttisesti kaikkein köyhimpään kansanosaan...