Viime vuotta synkensi ääritaantumuksen saama vaalivoitto eduskuntavaaleissa ja lähinnä se, että se perustui vihaan maahanmuuttajia, homoja ja ruotsinkielisiä kohtaan. Perussuomalaisten lietsoma halveksunta kansanryhmiä kohtaan myrkytti ja myrkyttää edelleen yhteiskuntaamme. Suomesta tuli yhtäkkiä kylmempi ja kovempi.
Toivon tietenkin, että nyt tapahtuu käänne parempaan, ja että pohjoismaisiin arvoihin kuuluvat tasa-arvo ja kaikkien ihmisten kunnioittaminen tuodaan esille voimakkaammin. Välillä tosiaan hirvitti se suunta, johon Suomi oli menossa. Täytyy myöntää, että en välillä enää tuntenut Suomea samalla tavalla omaksi maaksi kuin aikaisemmin, se tuntui vieraalta.
Helppohan tässä meikäläisen on toiveita esittää, mutta oikeamielisten kansalaisten esiintulo olisi nyt ensiarvoisen tärkeää, jotta Suomen henkinen ilmapiiri parantuisi tai edes normalisoituisi.
Nyt on myös aika hoitaa hlbt-kansalaisten oikeudet pohjoismaiselle tasolle.
Mitä nyt tapahtui oli aivan valtava voitto niille, jotka elämässään kärsivät seksuaaliseen tai sukupuoliseen vähemmistöön kuulumisen takia. Tämä oli suurenmoinen näpäytys äänestäjiltä niille, jotka olettelivat heiltä suvaitsemattomuutta. Missä kaltoinkohtelemisen peto nostaa maassamme päätään siellä voidaan viitata Haaviston menestykseen eikä Haaviston voittoa kukaan pysty ottamaan pois. Ilman muuta Haavisto voitti mutta riittikö voitto presidentiksi saakka jää nähtäväksi. Se tietenkin on selvä ettei olla äänestämässä pelkkää edustushomoa vaan presidenttiä, joten jokainen punnitsee mielessään ne asiat, joita Niinistö ja Haavisto ajavat ja joilla heidän presidenttiytensä profiloituisi.
Mutta Haaviston menestys siis tuottaa ihan konkreettisella tasolla turvallisuuden tunnetta maahamme. Hän ei peittynyt vihapuheisiin ja vihatekoihin. Tämä aamu 23.01.2012 on historiallinen valoisuudessaan.
Ihminen joka pelkää seksuaalisuutensa tai sukupuolisuutensa takia voi kurkistella uudella luottamuksella kilpensä takaa.
Äänestäjät päättivät ettei vaaleista tullut vainovaaleja.
Minusta tässä vaalissa voitti avoimesti eteenpäin katsova Suomi. Rannalle jäivät muiden muassa ne, jotka haluaisivat sulkeutua ja käpertyä tänne pohjan perukoille. Ja kuten edellä todettiin, osoitti Haaviston ponnistus toiselle kierrokselle sen, että ei-hetero suuntautuminen on aika monelle suomalaiselle merkityksetön asia.
Minua ei toisaalta kamalan suuresti hätkähdyttänyt perussuomalaisten menestyminen viime vuoden eduskuntavaaleissa. Näin ja näen sen edelleen protestina tietynlaiselle poliittiselle elitismille - sille, ettei suuren kansanosan murheita haluta kuunnella tai niitä tuntemuksia oteta todesta.
Minäkään en haluaisi asettaa vastakkain maaseutua ja kaupunkeja tai kuolutettuja ja kouluja käymättömiä. Perussuomalaisten äänestäjien motiiveja ei kannattane arvioida pelkästään hommafoorumilla tai näilläkin palstoilla näkyvien ääriainesten mielipiteiden perusteella. Minua ärsyttää Helsingin Sanomienkin eittämä ajatus "liberaaleista kaupunkilaisista": kaupungeissa asuu myös juntteja (vrt. Halla-Aho) ja maaseudulla mieleltään avoimia ja suvaitsevaisia ihmisiä.
Itse olen työni takia liikkunut maakunnissa ympäri Suomea vuosikausia, eikä minun homouteni, minkä yleensä tuon esiin, ole herättänyt mitään suuria tunteita, ei Pudasjärvellä eikä Viitasaarella.
Kaikki ns. hätävarjelun liioittelijat saavat mennä pikku hiljaa itseensä. Homouden kannalta kaikkein pahinta porukkaa ovat itsensä älymystöön lukevat portinvartijat, joita on esimerkiksi koulujen rehtoreissa ja muissa pomoissa. He verhoutuvat sallivuuteen, mutta ovat kuitenkin taantumuksen palveluksessa. Se mitä Suomen kansan sadat tuhannet tekivät äänestäessään Haavistoa oli järkyttävän suuri teko!!! Ihmiset äänestivät itsenään ja havahtuneina eivätkä kyselleet kellokkailta mielipidettä tai oikeutta äänestämiseensä. Demokratia voi yllättää eliitin ja siksi demokratia onkin niin hieno asia. Toisella kierroksella näemme onko Haavisto typerä homo - en usko - vai briljantti valtiomies, joka rakastaa eliitin kannalta väärin; mutta mitä tekee eliitti jolla silläkin on vain ääni per ikuinen muka oikeassaolija... minusta tuntuu, että ensimmäisellä kierroksella Suomen kansa ensimmäisen kerran historiassaan sanoi jotakin todella painavaa rakkaudesta kun se näki ohi rakkauden ihmisen, tavoitteineen, tekoineen, tärkeyksineen.
Ajatelkaas että yli 500 000 ihmistä äänesti Haavistoa, n. joka kymmenes vastaantulija! Se on mielestäni HEMMETIN paljon tässä asenneilmastossa!!! Noin suurta määrää ihmisiä ei Haaviston homous haitannut. Tätä ei olisi uskonut 15 vuotta sitten todeksi. Eikä se silloin olisi ollut mahdollistakaan.
