Tämä haastattelu osoitti, että kielitaito, minkä tahansa kielen, on tärkeä henkilökohtainen pääoma. Nuorille politiikkaan ja kenties presidentiksi aikoville totean, että unohtakaa tyystin puheet pakkoruotsista tms. Korkeassa tehtävässä toimivan on osattava tänä päivänä useita kieliä, ruotsi niiden joukossa.
Haaviston kommentti ruotsista oli epä-älyllinen. Joku voisi yhtä hyvin väittää, että ruotsinkieliseltä alueelta joku voisi muuttaa Lappeenrantaan ja tarvita venäjää. Itse asiassa Haaviston Äänislinnan matka oli hyvä esimerkki siitä, kuinka venäjän opetusta olisi tarvittu.
Minä heilun Arhinmäen ja Haaviston välillä. Molemmat ehdokkaat kasaavat miinuspisteitä.
Taas koko keskustelu on täysin vääristynyttä. Pakkoruotsin vastustaminen ei oo sama ku ruotsinkielisten syrjintä. Pakkoruotsista saa ja pitää käydä keskusteluu. Ainoo pakkokieli, joka Suomessa on hyvä olla on pakkosuomi kaikille (myös mamuille ja ruotsinkielisille). Suomen lisäks vähintään kahta vierasta kieltä pitäs lukee, mut ite sais vapaasti päättää, mitä kielii lukee.
Tulevaisuudessa ois käyttöö esim. saksan, ranskan, espanjan, portugalin ja vaikkapa venäjän osaajille. Ruotsii saa lukee, jos haluu.
Pakkoruotsin poisto parantas huomattavasti suhtautumista ruotsinkielisiin. Tän maan kaksikielisyyttä se ei uhkaa (kaikki suomalaiset ei oo kuitenkaan kakskielisii, vaan pelkästään vaan ns. ruotsinkieliset, joista suurin osa on nykyään kakskielisii).
Ns. pakkoruotsin vastustamisessa on taustalla nimenomaan se, että ruotsin kielen asemaa Suomen virallisena virkakielenä halutaan horjuttaa ruotsin häivyttämiseksi vähitellen suomalaisena äidinkielenä, koska asiointi ruotsin kielellä kävisi ajan mittaan käytännössä mahdottomaksi.
Mielenkiintoista logiikkaa muuten, että äidinkieleltään ruotsinkielisten olisi pakko opiskella suomea, mutta sama pakko ei toimisikaan toisin päin.
Mielestäni kaikille pitäisi opettaa toisen kansalliskielemme alkeet niin hyvin, että kyseisellä kielellä voi ymmärtää ja tulla ymmärretyksi ja että kielitaidon kohentaminen ei tarpeen ja motivaation tullen ole ylivoimaisen vaikeaa. Nykyisen opetuksen määrästä ja etenkin sen tasosta on syytä keskustella, mutta kokonaan ei toisen kotimaisen kielen yleistä opetusta ole syytä poistaa.
Itse olen erittäin tyytyväinen siihen, että olin läsnä ruotsin tunneilla koulussa ja paneuduin kielen opetteluun. Siitä on ollut myöhemmässä elämässäni erittäin paljon hyötyä, niin työ- kuin yksityiselämässäkin.
Jossakin ihmisissä lujasti istuvaa kaunaa erilaisuutta kohtaan ei koulun kielenopetusta muuttamalla poisteta. Jos ihminen on iskostanut syvälle mieleensä ennakkoluulon esimerkiksi suomenruotsalaisia kohtaan, ei täydellinen heidän kielensä osaamattomuus ainakaan näitä ennakkoluuloja vähennä.
Kaksikielisyys taas on jotain aivan muuta kuin koulussa opittu toinen kieli. Suomi on kaksikielinen maa, mutta ihmiset ovat enimmäkseen yksikielisiä omalla äidinkielellään. Luen ruotsia ilman vaikeuksia, ja pystyn kommunikoimaan sujuvasti suomenruotsalaisten kanssa yleiskielellä myös suullisesti (murteet ovat asia erikseen, ja esimerkiksi Ruotsissa huomaa hyvin pian, että erilaiseen ääntämykseen totuttelu vie aikansa). Kaksikielinen en missään nimessä ole, eikä valtaosa suomenruotsalaisista myöskään varmasti pidä itseään kaksikielisinä, vaikka lähikaupassa suomeksi joutuisivatkin asioimaan.
Iltapäivälehdet uutisoivat juuri sopivasti presidentinvaalien alla julkaistua paljastuskirjaa nimeltä Mäntyniemen pesänjakajat. Nimellä rinnastetaan suoraan presidentti Kekkosen presidenttiyden lopun aikoihin (1981) julkaistuun kirjaan Tamminiemen pesänjakajat. Sen julkaisi salanimellä toiminut ryhmä. Kirjassa kerrottiin poliitikoista negatiivisia asioita, sekä todettiin Kekkosen heikkenevä terveys. Kirja oli siihen aikaan varsinainen Jytky, jota myytiin 160 000 kappaletta. Kirjoittajaryhmä paljastui myöhemmin Helsingin Sanomien toimittajiksi. Toimituksen esimies Aarno (Loka) Laitinen sai potkut. Myöhemmin oikeudessa irtisanominen todettiin laittomaksi ja Laitinen sai Hesarilta korvauksen. Laitisen voidaan katsoa saaneen noiden tapahtumien myötä melkoista nostetta merkittävänä journalistina.
Nyt julkaistua paljastuskirjaa voidaan lehtisitaattien perusteella pitää varsin kesynä edeltäjäänsä verrattuna. Iltapäivälehtien paperiversioita on myyty tämän kirjan "paljastusten" avulla. Uutisjuttujen vilkaisussa presidenttiehdokas Pekka Haavisto ei ole pärjännyt tässä kisassa. Hänestä en huomannut ainuttakaan "paljastusta".
Uuden Suomen arvio kirjasta Mäntyniemen pesänjakajat kertoo jokaisesta ehdokkaasta löytyvän oman lukunsa. Väistyvä presidentti Tarja Halonen on saanut myös oman lukunsa. Suomen Kuvalehden politiikan toimittaja Pekka Ervasti ja MTV3:n uutisten politiikan- ja taloustoimituksen päällikkö Timo Haapala kuvailevat Halosta varsin kriittisesti ja hänen suhteitaan muihin poliitikkoihin.
Alkaa maistiaispalojen jälkeen olla tunne, että on lähes pakko hankkia tuo kirja. Sitä onkin mainostettu määritelmällä ”äänestäjän valintaopas, presidentinvaalit 2012”.
Puppari voi muuten joskus huvikseen kokeilla, miten hyvin esim. Helsingissä saa palveluu ruotsiks esim. Kelassa tai muualla. Mitä tulee kirjallisiin päätöksiin, niin Kelassa on ruotsinkielisii työntekijöitä, jotka tekee päätökset ruotsiks. Samoin esim. ruotsinkielisissä kouluissa tai terveykeskuksissa on ruotsinkielisii työntekijöitä. Muutenkin ruotsinkieliset tuottaa jo nykyään ite omat palvelunsa.
Mä itse asiassa ite oon aina ollu kiinnostunu ruotsin kielestä, mut siitä huolimatta mä en omien mieltymysteni tai olosuhteideni takii pakota ketään opiskeleen ruotsii. Enemistön ehdoilla mennään ja suomen kielen merkitys ruotsinkielisille on kokonaan toinen ku ruotsin kielen merkitys suomenkielisille. Pakkosuomi ruotsinkielisille on näin ollen perusteltuu, koska on yksinkertasesti silkkaa idiotismii olla osaamatta suomee Suomessa.
Pakkoruotsi on jäänne sortokausilta, jollon suomenkielisii syrjittiin räikeesti omassa maassaan. Sen poisto ei millään uhkaa Suomen virallista kakskielisyyttä.
Noin puolet ruotsinkielisistä syntyy nykyään kakskielisiin perheisiin ja aika pitkälle kielipoliittisista syistä äidinkieleks valitaan usein ruotsi. Lisäks suurimmalla osalla ruotsinkielisistä suomen kielen taito on äidinkielen tasonen.
Tälle keskustelulinjalle on käynyt, kuten usein, että jokin kekustelun sivulinja vie teeman. Mutta jatkan samasta....Ruotsinkielisiämme verrataan joskus Kanadan ranskankielisiin. Ero asenteessa on kuitenkin suuri. Suomenruotsalaiset varovat käyttämästä ruotsia arkiyhteyksissä, jos ei ole varmuutta toisen osapuolen ruotsin taidosta. Tämä muutos on tapahtunut noin kolmessa vuosikymmenessä. Joskus 90-luvulla sosiologi Allardt varoitti kehityksestä, jossa ruotsista tulee ruotsinkielisten internt språk eli siis sisäinen kieli. - Kanadassa olen todistanut lukemattomia tilanteita, joissa ranskankielinen puhuu ranskaa ja anglofooni tai tuore maahantulija yrittää pärjätä, miten osaa. Toki kohtuuden rajoissa. Kanadassa ainoa virallisesti kaksikielinen provinssi on New Brunswick, QC on yksikielisesti ranskankielinen, Ontariossa muistaakseni Sudburyn kaupunki on kaksikielinen poikkeus. - Suurelle joukolle koulutettuja kanadalaisia ranska on ikäänkuin rikkaus tai lisäarvo, ei haitta. - Tietenkin on muistettava, että toista kotimaista on helppo motivoida, kun ranskaa vieraana kielenä oppiva yleensä jo osaa hyvin englantia. Tuoreet siirtolaiset aloittavat jommasta kummasta, QC:llä on oma siirtolaisvalintaputkensa. - Mutta, täällä Suomessa minua harmittaa ruotsin häipyminen koti- ja koulukieleksi ja valikoitujen ruotsinkielisten instituutioiden kieleksi.
