HS:n asenneselvitys ehkä yllättää homomyönteisyydellään (juttukommentit)

Minä en näe 52:ssa prosentissa mitään yllättävän myönteistä, pidän sitä itseasiassa pettymyksenä, sen pitäisi olla vähintään 90%. Otos on kuitenkin taas vain se klassinen tonni, eikä siitä pitäisi enää nykyään tehdä mitään yleistyksiä koko väestöön. Vasta kymmenkertainen otos takaa todellisen edustavuuden.

Mielestäni tuo "reilu puolet" on esiintynyt joissain aiemminkin tehdyissä asennetutkimuksissa. Tuota lukua merkittävämpi on kuitenkin vastustajien osuus, 27 prosenttia, siis runsas neljännes tutkituista. Se on iso luku ja siitä olen enemmän yllättynyt kuin välinpitämättömien suuresta määrästä. Nuorten kohdalla prosentit antavat ihan rohkaisevia ajatuksia.

Kyllä tuhannen otoksella päästään jo melko edustaviin tuloksiin, kun vastausmassa ajetaan kunnolla mankeleiden ja separaattorien kautta. Kahdella erillisellä tuhannen otoksella ja niiden tuloksia ristiin vertaamalla oltaisiin viimeistään íhan riittävällä tasolla. Kymmentä tuhatta ei tarvita, eikä sekään lopulta takaa ehdotonta edustavuutta, mutta riittävän edustavuuden sekin tietysti.

Kommenttia muokattu: 05.11.2011 klo 09:43

Enemmän kuin prosenttiosuudet, minua mietityttää itse kysymys. Onko kansalaisilta kysytty, hyväksyvätkö he vammaiset, vasenkätiset, ortodoksit tai hyvinkääläiset? Minkä takia ryhmän olemassaolosta tehdään mielipidekysymys?

Käytin otsikossa ilmaisua "ehkä yllättää" nimenomaan nykyistä keskustelutaustaa vasten. Poliittinen eliitti on ottanut etäisyyttä HLBT-oikeuksiin, pääministeripuolueesta alkaen. Olen arvellut puolueilla olevan asennetutkimustietoa linjaustensa taustalla, kuten varmaan onkin. Pelko kannatuksen menettämisestä vanhoillisten piirissä näkyy kokoomuksen ja kepun suunnalla. Toisaalta tällainenkin tulos osoittaa, että HLBT-kielteinen asenne voi iskeä puolueita myös omaan nilkkaan. Tietenkin on tärkeää, että aihetta pidetään esillä eikä puolueille anneta mahdollisuuksia olla ottamatta kantaa.

Poliittisille puolueille on tyypillistä lähettää ristiriitaisia viestejä pyrkimyksistään. Toisaalta kannatetaan jotakin asiaa ja toisaalta ollaankin aivan päinvastaista mieltä.

En usko, että eri puolueiden kakkosvaikuttajien riveistä silloin tällöin esiin putkahtelevat yllättävät lausunnot jostakin yleistä mielenkuohua herättävästä mutta sinänsä kokonaisuuden kannalta vähämerkityksisestä asiasta olisivat sattumaa. Näin vain pyritään varmistamaan, että juuri kyseistä asiaa tarkasti seuraavat äänestäjät pysyvät omissa joukoissa.

Samaa ilmiötä heijastaa jonkin asian julistaminen "omantunnon kysymykseksi", jossa puolueen edustajilla muka on vapaat kädet, vaikka puoluejohto selvästi vetääkin tiettyä linjaa.

Vaihtoehtoinen muotoilu: 48% Helsingin sanomien asenneselvitykseen vastanneista ei hyväksy samasukupuolisia suhteita.

94% ymmärsi esitetyn kysymyksen.

30% ymmärsi edes alustavasti parisuhdenormien ulkopuolisen elämän niin että oli(si) valmis elämään samassa maailmassa tällaisen ilmiön kanssa.

Melkoisen hirveää.

Aiemmin tänään uutisoitiin että puolet suomalaisista suhtautuu myönteisesti kuolemanrangaistukseen. Se onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä riippuu kai tässäkin siitä kuinka paljon olettaa ja toivoo kansakunnalta. Täytyy tunnustaa että luulin suomalaisista vähän enemmän.

smo, tonnilla voit tutkia yli 10% kannatuksen puolueiden keskinäistä kannatusvaihtelua, värimieltymystrendejä autoa hankittaessa tai muuta valtavirta kamaa, mutta jos kohteissa on yhtään 1:10 tai pienempää alajoukkoa tuo otos ihan huuhaata. Jo puolue kannatusgallupeissa kaikki alle 10% kannatuksen puolueiden kannatusvaihtelu mahtuvat moninkertaisesti niiden virhemarginaalin sisään kun ilmoitettu virhemarginaali on totta vain suurimman puolueen kohdalla. Tonni on näppärän pieni ja halpa tutkijoille, mutta sen osoitusvoima on onneton.

Tässä jutussa kumminkin käytiin läpi asioita, joiden prosentit tutkimuksessa ovat suuremmat kuin suurten puolueiden.

Ärsyttää se, kun koskaan HLBT-populalta ei kysytä, että hyväksytäänkö me erisukupuoliset suhteet :)

Jotta noista luvuista voisi jotain päätellä, pitäisi varmaan katsoa pitkän aikavälin trendiä. Tehtiinkös joskus 1970-luvulla tämmöisiä gallupeja.
Mitä jotain harvoja aikalaisten kertomuksia* 1970-luvusta on lukenut, niin Suomi vaikutti olevan omituinen yhdistelmä kiihkokristillisyyttä & neuvostokommunismia suhtautumisessa homouteen.
Että kyllä noihin aikoihin nähden kehitys on ollut huimaa.

*Stålström, Olli (toim.)(1984). Rakkauden monet kasvot.