Toki Ruotsissakin on pinnan alla paljon kätkettyä ahdasmielisyyttä ja ulkokultaisuutta myös tasa-arvoon liittyvissä asioissa. On silti syytä muistaa, että Ruotsi kuuluu ehdottomasti maailman eturiviin muun muassa seksuaalivähemmistöjen oikeuksien edistäjänä. Valtion ja sen säädöspolitiikan on syytä toimia näissä asioissa tiennäyttäjänä, yksityisten ihmisten asenteet tulevat sitten jossain vaiheessa perässä, vaikka siihen usein meneekin sukupolvi tai pari. Ja kaikki eivät koskaan kykene missään omaksumaan täyttä yhdenvertaisuutta kaikille ihmisille.
Löytyy Ruotsistakin sentään jotain tervettä järkee. Kahdella miehellä tai kahdella naisella ei voi olla yhteistä lasta. Se on luonnonlaki ja sellasenaan sen pitäs riittää myös homoille. Lapsen etuu ei oo tossa mietitty yhtään, vaan kaiken takana on itsekkäiden ihmisten halu hankkii lapsii hinnalla millä hyvänsä.
Tosiasia on se, että naisparin puoliskot pystyvät hankkiutumaan raskaaksi - ja tulla biologiseksi vanhemmaksi. He eivät voi tietenkään hankkiutua raskaaksi keskenään, mutta voivat kuitenkin toisin keinoin. Syntyneellä lapsella on käytännössä perhesiteet sekä biologiseen äitiin että toiseen äitiin.
On muistettava myös heteroparit, jotka eivät voi saada yhdessä lasta ns. luontaisin keinoin. Millä perusteella heidän pitäisi saada kiertää tätä luonnonlakia (ja kyllä, tässäkin tapauksessa voi puhua luonnonlaista)?
Adoptiossahan vanhempien sukupuolista riippumatta tehdään juridisia ratkaisuja, jotka eivät ole kaikilta osin sidoksissa lapsen biologiseen alkuperään.
Ei asiaa voi ajatella vanhempien kannalta itsekkyytenä. Jos asiaa ajateltaisiin itsekkyytenä, niin pitää myös ruveta miettimään, miksi vaikkapa pienituloisilla on oikeus hankkia lapsia taloudellisesti huonoihin oloihin.