Mielenkiintoinen asia huomata se, miten Ruotsissa Moderaattien (eli sikäläisen kokoomuksen ja nykyvaltapuolueen) edustajat antavat sitä kuvaa että Ruotsissa HLBT-oikeuksien aikaansaaminen olisi heidän ansiotaan ja että nimenomaan vasemmisto- ja muut puolueet olisivat olleet niitä vastaan.
Oikeasti kuitenkin nuo tasa-arvon parannukset ovat sielläkin, kuten meillä Suomessakin, lähteneet vasemmistopuolueiden aloitteista. Ja Ruotsin moderaateista, kokoomuspohjalta, on löytynyt se kahtiajako, missä konservatiivinen ja kristillisaatteellinen puoli on vastustanut tasa-arvoa HLBT-ruotsalaisille ja osa niitä yksilönvapauden osalta kannattanut, kuten meilläkin nykyään kokoomuksessa.
Suomessahan sekä vuonna 1971 aikaansaatu homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin poisto, että 1981 aikaansaatu sairausluokituksesta poisto, että kehotuskieltopykälän poisto, rekisteröidyn parisuhteen voimaantulo ja osittainen adoptio-oikeus ovat kaikki saaneet alkunsa vasemmiston tai ei-oikeiston aloitteista ja toiminnasta. Tärkeintä, vuoden 1971 dekriminalisointia, eli homojen, lesbojen, biseksuaalien ja trans-ihmisten ihmisoikeutta rakastaa, ilman että siitä joutuisi vankilaan, ajoivat keskeisesti silloiset kommunistit, eli nykyisen vasemmistoliiton edustajat ja keskeisesti tuolloin miehet. Sitten 1981 Suomen HLBT-ihmisoikeuksien "Jean D'Arc" -esitaistelijana oli SDPn edustaja, nykyinen presidenttimme.
Noitten suurten ihmisoikeuspoliittisten ja tasa-arvosaavutusten vanaveteen on helpohkoa ollut sitten asettua nykyään viimein myös osan kokoomuslaisistakin, vaikka sieltä löytyy edelleen merkittävä osa loppuja, yhtäläisiä oikeuksiamme vastustaviakin, ja aiempia päätöksiä vastaan äänestäneitä.
Tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi on kuitenkin yksi ihmisen perustarpeista ja keskeisistä ihmisoikeuksista. Siten sen poliittinen merkitys yhteiskunnassa on varsin mittava ja keskeinen. Homojen ja lesbojen oikeus rakastaa homosti tai lesbosti ei vie mitään pois heterosti rakastavilta, ei vie heidän homosti tai lesbosti rakastamistaan.
Suomessakin työtä täyden ja ei keneltäkään pois -tasa-arvon eteen on vielä edessä ja siihen voi keskeisesti vaikuttaa nyt kevään eduskuntapäättäjien vaaleissa, sillä päätökset maamme laeista tehdään, hyväksytään tai hylätään vain siellä. Kannattaa siis äänestää ja ajaa maassamme kaikille tasavertaisten ihmisoikeuksien puutteiden täyttä eheyttämistä. Kaikki suomalaiset ansaitsevat tasa-arvoiset mahdollisuudet olla suomalaisia ja rakastaa yhtälailla Suomessa.
Oikeasti kuitenkin nuo tasa-arvon parannukset ovat sielläkin, kuten meillä Suomessakin, lähteneet vasemmistopuolueiden aloitteista. Ja Ruotsin moderaateista, kokoomuspohjalta, on löytynyt se kahtiajako, missä konservatiivinen ja kristillisaatteellinen puoli on vastustanut tasa-arvoa HLBT-ruotsalaisille ja osa niitä yksilönvapauden osalta kannattanut, kuten meilläkin nykyään kokoomuksessa.
Suomessahan sekä vuonna 1971 aikaansaatu homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin poisto, että 1981 aikaansaatu sairausluokituksesta poisto, että kehotuskieltopykälän poisto, rekisteröidyn parisuhteen voimaantulo ja osittainen adoptio-oikeus ovat kaikki saaneet alkunsa vasemmiston tai ei-oikeiston aloitteista ja toiminnasta. Tärkeintä, vuoden 1971 dekriminalisointia, eli homojen, lesbojen, biseksuaalien ja trans-ihmisten ihmisoikeutta rakastaa, ilman että siitä joutuisi vankilaan, ajoivat keskeisesti silloiset kommunistit, eli nykyisen vasemmistoliiton edustajat ja keskeisesti tuolloin miehet. Sitten 1981 Suomen HLBT-ihmisoikeuksien "Jean D'Arc" -esitaistelijana oli SDPn edustaja, nykyinen presidenttimme.
Noitten suurten ihmisoikeuspoliittisten ja tasa-arvosaavutusten vanaveteen on helpohkoa ollut sitten asettua nykyään viimein myös osan kokoomuslaisistakin, vaikka sieltä löytyy edelleen merkittävä osa loppuja, yhtäläisiä oikeuksiamme vastustaviakin, ja aiempia päätöksiä vastaan äänestäneitä.
Tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi on kuitenkin yksi ihmisen perustarpeista ja keskeisistä ihmisoikeuksista. Siten sen poliittinen merkitys yhteiskunnassa on varsin mittava ja keskeinen. Homojen ja lesbojen oikeus rakastaa homosti tai lesbosti ei vie mitään pois heterosti rakastavilta, ei vie heidän homosti tai lesbosti rakastamistaan.
Suomessakin työtä täyden ja ei keneltäkään pois -tasa-arvon eteen on vielä edessä ja siihen voi keskeisesti vaikuttaa nyt kevään eduskuntapäättäjien vaaleissa, sillä päätökset maamme laeista tehdään, hyväksytään tai hylätään vain siellä. Kannattaa siis äänestää ja ajaa maassamme kaikille tasavertaisten ihmisoikeuksien puutteiden täyttä eheyttämistä. Kaikki suomalaiset ansaitsevat tasa-arvoiset mahdollisuudet olla suomalaisia ja rakastaa yhtälailla Suomessa.