Vertaistukiryhmät ovat todella tärkeä ja toimiva malli. Kannatan lämpimästi.
Olen makustellut sanaa "luomuisät". Jokin sisälläni kertoo, ettei tässä nimessä kaikki ole ihan kohdallaan. Sana luomu tarkoittaa ainakin minun käsitteistössäni jotakin alkuperäistä, terveellistä ja muita parempaa. Luomun vastakohtana teollisesti valmistettua ei pidetä niin hyvänä. Se voidaan ajatella olevan halvempaa ja vähempiarvoista.
Sateenkaarimaailmassa huomattava osa isyyksiä on ihan muuta kuin "luomua". Isyys on voinut toteutua lääketieteellisin tai muin apuneuvoin. Isyys on voinut toteutua adoption tai pelkän sosiaalisen isyyden kautta, jotka ovat perin kaukana luomusta. Siitä huolimatta ei-luomuisyys on vähintään yhtä arvokasta lapsen kannalta ja myös isän kannalta kuin heterosuhteessa toteutunut isyys.
Tuon ryhmän nimen keksijällä on mitä ilmeisimmin ollut kieli poskessa. Hän ei ole kuitenkaan valitettavasti pystynyt asettumaan lainkaan ei-luomuisien asemaan. Siis empatian puutetta. Mielestäni nimi on yläpuolelle asettuva ja muita loukkaava.
JuhaniV:lle tiedoksi: Nimen keksiminen oli ryhmätyötä eli meitä "epäempaattisia ja muiden yläpuolelle asettuvia" taitaa sitten olla aika monta ;-) Ei pidä olla noin herkkähipiäinen, vaikkei voikaan osallistua juuri tähän ryhmään. Luomu tarkoittaa tässä sitä, että lapset on hankittu heteroliitossa. Jos pidät heteroliittoja muita parempina lapsenhankintainstituutioina, se on sinun tulkintasi. Me emme. Sinullekin löytyy varmasti monia hyviä isäryhmiä, joissa voit toteuttaa isyyttäsi. Ryhmämme toivoi sinulta juttua ranneliikkeeseen, jota et tehnyt. Vasta kääntyminen muun toimituksen puoleen toi tulosta. Mukavaa, että nyt kannatat tätä ryhmää, jonka nimi ei taida muuttua. Kummallisinta on, että omat koirat haukkuvat joskus kovimmin. Olisi sinulta odottanut empaattisempaa suhtautumista hankkeeseemme eikä tällaista saivartelua termeillä. Se, että lapset on satuttu hankkimaan näin, ei tee muita menetelmiä huonommaksi tai paremmaksi, eikö? Antaa kaikkien kukkien kukkia.
Ei siis saivarrella nimestä. Muita ajatuksia tuosta vastauksesta tuli mieleen.
Avaan hiukan tilannetta kun tuo moite tuossa edellä esitettiin. Sain kauan sitten pyynnön joltakin nimimerkiltä kirjoittaa uutis- tms. jutun luomuisistä Ranneliikkeeseen. Pyysin ryhmän vetäjän yhteystietoja, koska käytännössä minulla ei ollut mitään kunnollista aineistoa, josta jutun olisi voinut rakentaa. Sellaista henkilöä ei ilmestynyt, mutta välittäjän kautta minulle viitattiin johonkin epämääräiseen ikävään tilanteeseen, jonka vuoksi edustajaa ei voida nimetä ja että juttu pitäisi kuitenkin kirjoittaa. Minulla ei siis edelleenkään ollut aineistoa mihin olisi voinut pohjata. Koin välittäjän kautta tapahtuneen kummallisen yhteydenoton epäluottamuslauseeksi itselleni ja toimittajan työlleni. Tuo tapa toimia vaikutti myös yritykseltä painostaa minua toimimaan. Tällaisessa tilanteessa toimittaja ryhtyy miettimään, että nyt on jotakin hämärää ja alkaa tutkia sitä tarkemmin taikka pistää porkat hankeen, eikä siis tee mitään. Kun toivomuksiini ei vastattu, katsoin asian osaltani tulleen loppuun käsitellyksi. Esitetty moite on siis täysin aiheeton.
Kun luomuisäasiaa pohdin nyt sattuneesta syystä lisää, nimitystä koskevia mietintöjä perusteellisemmin, ryhdyin kummastelemaan sitä, mihin tarvitaan tällaista erillistä vertaistukiryhmää. Homoisien ryhmä on jo olemassa. Viime isätapaamisessa tuli jälleen kerran täysin selväksi, että isyyksiä ja vanhemmuuksia on olemassa hyvin monenlaisia. Kukaan muu näistä monenlaisista isistä ei ole ehdottanut heidän erityislaatuisuutensa/ainutlaatuisuutensa mukaisia vertaistukiryhmiä tyyliin vasenkätiset homoisät, synnytyksessä mukana olleet homoisät, masentuneet homoisät jne. Miksi luomuisät eristäytyvät omaksi ryhmäkseen haluamatta jakaa elämänkokemuksiaan muiden homoisien kanssa? Ovatko muiden tarinat ja kokemukset niin tylsiä, etteivät luomuisät viitsi niitä kuunnella. Tuijotellaan siis mieluiten omaa napaa yhdessä.
Ymmärrän toisaalta luomuisien hämyilyn. Kun kenties on saattanut elää kulissiavioliitossa pitkäänkin, kertoillen ympäristölleen peitetarinoita oman identiteettinsä piilossa pitämiseksi, selkäytimeen urautuneesta paljastumisen pelosta on vaikea luopua edes omien joukoissa. Luomuisille vihjeenä, että voisitte lopettaa lymyilyn ja ryhtyä reiluun ja avoimeen yhteistoimintaan muiden sateenkaari-isien kanssa.
En toteuta isyyttäni mielestäni missään vertaistukiryhmässä, vaan nimenomaan niiden nuorten kanssa, jotka viime vuodet ovat lähipiiriimme kuuluneet.
Katson minun ja mieheni isyyden/vanhemmuuden tulleen kuukausi sitten valmiiksi. (Tähän kuuluu syvä huokaus.) Nyt se on sitten ohitse, viimeisen kasvattilapsista lähdettyä omalle tielleen. Ylämäkeä ja alamäkeä on ollut enemmän kuin olisi joskus kauan sitten osannut odottaa tai sitä toivoa. Toisaalta ainuttakaan noista kokemuksista en haluaisi antaa pois. Jokainen niistä on kasvattanut hiukkasen jokaista meitä mukana ollutta.
Tuo JuhaniV:n yllä paljastamma epäluuloinen asenne ja ymmärryksen puute ovat osaltaan juuri niitä syitä, miksi tarvitsemme oman ryhmän, missä voimme jakaa kokemuksiamme vapaasti ja turvallisesti ilman sarkasmia, ivaa ja suoranaista syvän tietämättömyyden tuomaa alituista turhautumisen tunnetta. Juhanille tiedoksi myös, että hänen kuvittelemat salailun ja "kulissiavioliiton" käsitteet eivät vastaa useimpien meistä omaa kokemusta tästä aiemmasta elämästä. Monet meistä ovat olleet expuolisoilleen avoimia ja myös rakastaneet heitä, mitä aina homoina eläneiden voi olla vaikea ymmärtää. Käsitykseni mukaan myöskään tuo pyyntö tehdä juttu ei mennyt Juhanin esittämällä tavalla. Ryhmällä ei ole vetäjää vaan se on itseohjautuva, minkä vuoksi vaatimus "vetäjän" henkilöllisyydestä on mahdoton. Omalla nimellä esiintyminen on mielestäni jokaisen oma henkilökohtainen asia eikä tässä tapauksessa mikään gaypoliittinen juttu.
Vanhemmuus ei muuten tule koskaan "valmiiksi", se jatkuu niin kauan kuin on elämää, ainakin kun lapset ovat omia. Ehkäpä tämä onkin juuri se kipeä asia, mikä voi saada vähättelemään luomuisien elämää. Ikääntyminen tuo tietysti myös omat surunsa ja luopumisen haasteet. Helmiä ovat ne vanhukset, joiden silmistä, sielusta ja sydämestä huokuu elämän syvä ymmärtäminen ja nöyryys sen edessä. Itse toivoisin, että voisin vuosikymmenten jälkeen olla tuollainen vanhus ja isoisä.
Halu yhteistyöhön erilaisten sateenkaari-isien kanssa voi syntyä vasta, kun voi aidosti kokea olevansa tervetullut, hyväksytty tulematta verratuksi "vasenkätisiin, synnytyksessa mukana olleisiin tai masentuneisiin isiin", mikä on hyvä esimerkki ivasta ja sarkasmista sekä ymmärryksen puutteesta. Varmasti yhteistyöhaluakin löytyy, mutta ei näin. Luulen, että tällaisen vastaanoton jälkeen tulee kestämään kauan ennenkuin ainakaan minä jaksan tulla yhteenkään sateenkaari-isätapahtumaan.
Toivon, että tämä kateuden ja tuhoavuuden sävyttämä hedelmätön keskustelu voisi päättyä alkuunsa ja että kaikki luomuisiksi itsensä tunnistavat tulisivat rohkeasti mukaan toimintaamme! Ainakaan meidän piirissä ei tarvitse pelätä JuhaniV:n kaltasia vyön alle lyömisiä. Se on jännä juttu, että kun ulkopuolelta moititaan, ryhmän sisäinen ja oma identiteetti senkun vahvistuu :-) Juuri tämän vuoksi tarvitsemme omaa toimintaa! Kiitos siitä!
Hyvää isänpäivää, kaikesta huolimatta myös minun puolestani kaikille isille!
Itselläni ei ole omakohtaista kokemusta isyydestä. Minulle riittää neljän pojan enona oleminen. Näen siis asian ulkopuolisena tarkkailijana. Ja tästä lähtökohdasta kyselin tämän jutun taustaksi ja pohjaksi lisätietoa.
Itse voin kuvitella, että tämä "Luomuisät"-ryhmän edustama isyys on luonteeltaan toisenlaista kuin esimerkiksi sosiaalinen isyys tai kolmi- tai neliapilaperhe-isyys, koska tässä mukana on myös toinen henkilökohtainen suuri elämänmuutos. En laita erilaisia isyyksiä paremmuusjärjestykseen, mutta minä en voi mielessäni laittaa täysin tätä "luomuisyyttä" samaan nippuun kaiken sateenkaari-isyyden kanssa, etenkin vertaistukea ajatellen. Varmasti yhtymäkohtiakin on, ja kun isä on henkilökohtaisesti valmis ja työstänyt myös elämänmuutoksensa muiden vastaavassa tilanteessa olevien kanssa, niin ehkäpä sitten sateenkaari-isyyden kokemukset on luontevaa jakaa muidenkin sateenkaari-isien kanssa.
Ei ole vielä leima kuivunut kirkolliskokouksen rukouspäätöksessä (jos edes vielä kirjoitettukaan) ja nyt jo on käärme luikerrellut paratiisiin.
Tässä keskutelussa näyttää olevan pohjavirtaus, jossa on aistittavissa erilaisia juonteita. Subjektiivisesti tulkitsen, että luomuisä-ryhmän olevaisuus nähdään erilaistumisena, erillisyytenä, eristäytymisenä elitisminä, eksentrisyytenä ja egoismina. Niin voi olla tai niin voi olla olematta - näin kuitenkin tulkitsen. Huomattavaa on, että joka kerta tulkinta on kirjoittajan oma, eikä mikään objektiivinen totuus. Tällä tarkoitan, että kaikkeen tulkintaan - mistä tahansa asiasta ja ilmiöstä - aina ja joka paikassa sekoittuvat tulkitsijan tiedot, kokemukset ja tuntemukset. Ajattelen, että tulkitsijan positiivinen vire rakentaa positiivisa tulkintoja ja negatiivinen vire negatiivisia tulkintoja.
Toinen mielenkiintoinen seikka on käsitteen määrittely. Jo lähtökohtaisesti on pohdittava ainakin seuraavia seikkoja. Kenellä on oikeus määrittellä käsitteelle nimi? Mistä käsitteeseen kuuluu? Mitä käsitteeseen ei kuulu?. En ole sosilogi mutta mietin, mikä on käsite "sosiaalinen isyys" ja onko sitä. Tarkoitan, että kun isyyten kuuluu aina läsnäolo ja bonding, niin millä etäisyydellä ja kuinka hajamielisesti tai harvakseltaan voi vielä "kunniallisesti" harjoittaa sosiaalista isyyttä. Pitäisikö puhua tuossa yhteydessä vain ystävyydestä tai tukemisesta. Toisaalta on äärimmäisen helppoa kirjoittaa kasvatti-isyydestä biologisen isyyden synonyyminä. Sitä se ei kuitenkaan ole. Näiden kahden näkökulman rinnakkainen asettelu peittää sen perusdilemman, että toisessa lapset ovat biologisesti omia ja toisessa eivät. Ts. lapsettomuuden problematiikka emotionaalisine polkuineen on aina läsnä - myönnettiin sitä tai ei.
Erilainen problematiikka saa aikaan erilaista keskustelua ja keskustelun tarvetta. Se keskustelu on nyt konkretisoitunut ryhmäksi. Ryhmän ilmaantuminen on ennen kaikkea sosiologinen indikaattori ilmiöstä, joka on tulossa näkyväksi. Suomalainen ja skandinavinen demokratia mahdollistaa arvojensa mukaisesti ryhmän olemisen ja niin pitää myös olla. On myös mahdollista, että vuosien myötä ryhmästä tulee osa Setan toimintaa, jolla se tukee luomuisiä - ensin Helsingissä ja sitten muualla. Aika näyttää, kuinka ryhmän käy. Aika näyttää, oliko ryhmälle sosiaalista tilausta, kuten nyt näyttää. Ajan armo on vääjäämätön. Meidän ei tarvitse huolehtia ryhmän oikeutuksesta. Aika huolehtii.
Niin tai näin, mutta ei saa jäädä "tuleen makaamaan". On annettava asioiden muuttua ja kehittyä, vain siten voi syntyä ajassa kestävää toimintaa. Hienoa, että meillä on nyt kaksi eri tyyppistä rakennetta isäryhmille. Se osoittaa isyyden jäsentymistä ja homo-problematiikan monisäikeisyyden avautumista.
Olen pahoillani, että homo- ja bimiesten vanhemmuusryhmistä on noussut näin paljon pahaa mieltä.
Haluan Sateenkaariperheet ry:n puheenjohtajana selvästi todeta, että tämän keskustelun näkemykset eivät missään nimessä edusta yhdistyksen kantoja vaan ovat yksittäisten ihmisten ajatuksia.
Sateenkaariperheet ry haluaa järjestää monenlaista vertaistukitoimintaa myös sateenkaariperheiden miesjäsenille.Yhdistys haluaa tarjota sekä yhteistä että erityistä toimintaa. Molemmille on tarpeensa, aikansa ja paikkansa. Parhaimmillaan ne täydentävät toisiaan.
Kaikki miehet ja miehenmieliset, jotka toteuttavat vanhemmuutta omalla tavallaan tai haaveilevat omanlaisestaan vanhemmuudesta, ovat lämpimästi tervetulleita paikallisiin tapaamisiin, leireille ja isätapaamisiin. Sateenkaariperheet ry tukee mielellään keiden tahansa tarpeita keskustella omista asioistaan omasta näkökulmastaan. Yhdistys on siis erittäin iloinen, että luomuisäryhmä on perustettu, koska sille on ollut tarvetta jäsenistön keskuudessa. Aiemmin on järjestetty esimerkiksi transmiesten vanhemmuutta käsitteleviä tilaisuuksia, on ollut vanhemmuuden alkutaipaleella olevien tapaamisia jne.
Sateenkaariperheet ry ottaa vastaan toiveita ryhmien perustamisesta ja on mielellään tukemassa ryhmien toimintaa (esimerkiksi tiedottaminen, tilaratkaisut, pienet avustukset alustajien palkkaamiseen).
Kertomusta ryhmän toiminnasta ja keskustelua lukiessani nousi mieleen huolestuttava ajatus siitä, että ryhmässä tunnutaan ikäänkuin syyllistävän ryhmäläisten vaimoja ja muita ihmisiä, sekä käsiteltävän ongelmana vain ryhmäläisen kohtaavan toisen miehen tunnot.
Ryhmäläisillähän on todenneköisesti kuitenkin takanaa avioliitto, missä he ovat aviolupauksensa jälkeen pettäneet vaimoaan muitten seksikumppaneittan kanssa. Siten vaimojen tunnot ovat täysin oikeutettuja. Ryhmäläisillähän olisi ollut mahdollisuus tuoda halunsa esiin avioliitossaan, käsitellä sitä ja olla pettämättä aviopuolisoaan avioliiton aikana. Vaimojen tuntoja on kyettävä käsittelemään oikeutetustikin tai muuten mennään huonoille ajatusurille - jopa itsepetoksen puolelle. Samoin myös vaaran paikka on siinä, jos ryhmäläisten miessuhteet ovat avioliittonsa aikana olleet vain irtoseksisuhteita - sellainen vääristää kovasti heidän miessuhde-käsitykstään ja kokemushistoriaansa. Kahden miehen keskinäinen täysipainoinen suhde on kuitenkin yhteiskunnassamme merkittävästi erilainen kuin heteroavioliitto. Ryhmässä pitäisi varmastikin kyetä käsittelemään myös noiden miesten ajatuksia ja valmiuksia tervehenkiseen miesten väliseen suhteeseen.
Ryhmäläisen keskustelukommenteissa näkyy myös ajatuksia ja vaaraa siitä, että ryhmäläisen kanssa suhdetta aloittava toinen mies voi kohdata ryhmäläisen asenneongelmaa, eli isän asennoitumista ei isään, samoin kuin lastensa asennoitumista toiseen mieheen.
Ryhmän kannattaisi varmasti avartaa ajatteluaan. Toimiikohan ryhmä vain noiden ns. "luomuisien" kesken? Jos niin, se varmasti kaipaisi ulkopuolisen objektiivisen näkemyksen omaavaa ihmistä mukaan, ettei ryhmän toiminta mene vain samassa veneessä olevien ja asiansa ongelmalliseksi kokevien sisäsiittoiseksi soutamiseksi samoissa ajatusuomissaan - mikä ei useinkaan ole täysin terve lähestymistapa.
