Hallitustunnustelujen lopputulosta ei voi sanoa yllättäväksi. Hallituspuolueet ovat kuitenkin linjoiltaan melko erilaisia, mikä ei helpota muutenkin tiukkaan paikkaan mm. talouden vuoksi joutuvaa uutta hallitusta. Jos hallituksesta tulee heikko ja ristiriitainen, voivat seuraukset heijastua muihinkin EU-maihin taloudellisena ja poliittisena epävakautena.
Vaikka 2000-luvun Britannia ei enää hallitse neljännestä planeetan maa-alasta kuten sata vuotta sitten, niin lähes 60 miljoonan asukkaan Britannia on merkittävä sekä taloudellisesti että poliittisesti. Maailmansodat loivat Lontoon ja Washingtonin välille "erikoissuhteen" (special relationship). Britannia on myös pitänyt välimatkaa EU:n ytimeen ja sen liittymissopimuksessa on kirjattuna erivapaus olla koskaan ottamatta euroa valuutakseen vastoin tahtoaan.
Viime vuosina Iso-Britannia on uusinut seksuaalivähemmistöjä koskevaa lainsäädäntöä. Merkittävimpiä uudistuksia ovat olleet mm. parisuhdelaki ja ns. "Pykälä 28"-säädöksen (Section 28) kumoaminen. 80-luvun homofobisessa ilmapiirissä paikoilleen pultattu laki kielsi "edistämästä" homoseksuaalisuutta julkisin varoin rahoitetuissa kouluissa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että opetuksessa ei usein uskallettu antaa seksuaalivähemmistöistä edes neutraalia tietoa, koska pelättiin sen tulkitsemista myönteiseksi tiedoksi, jonka levittäminen oli kiellettyä.
Section 28:n päiviin tuskin onneksi palataan, mutta muuten viimevuosien myönteinen kehitys voi hiljentyä tai jopa taantua. Avainroolissa näyttäisi olevan liberaalidemokraatit Nick Cleggin johdolla. Ilman liberaalien tukea hallitus kaatunee luottamuslauseäänestyksessä ja edessä on todennäköisesti uudet vaalit, sillä tuore vaalitulos ei antanut yhdellekään puolueelle suoraa enemmistöä parlamentissa. Nykytilanne on sikäli historiallinen, että normaaliolosuhteissa maassa on vallinut kaksipuoluejärjestelmä eli lähes kaikki kansanedustajat ovat olleen jomman kumman suuren puolueen eli konservatiivien tai työväenpuolueen jäseniä.
Vaikka 2000-luvun Britannia ei enää hallitse neljännestä planeetan maa-alasta kuten sata vuotta sitten, niin lähes 60 miljoonan asukkaan Britannia on merkittävä sekä taloudellisesti että poliittisesti. Maailmansodat loivat Lontoon ja Washingtonin välille "erikoissuhteen" (special relationship). Britannia on myös pitänyt välimatkaa EU:n ytimeen ja sen liittymissopimuksessa on kirjattuna erivapaus olla koskaan ottamatta euroa valuutakseen vastoin tahtoaan.
Viime vuosina Iso-Britannia on uusinut seksuaalivähemmistöjä koskevaa lainsäädäntöä. Merkittävimpiä uudistuksia ovat olleet mm. parisuhdelaki ja ns. "Pykälä 28"-säädöksen (Section 28) kumoaminen. 80-luvun homofobisessa ilmapiirissä paikoilleen pultattu laki kielsi "edistämästä" homoseksuaalisuutta julkisin varoin rahoitetuissa kouluissa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että opetuksessa ei usein uskallettu antaa seksuaalivähemmistöistä edes neutraalia tietoa, koska pelättiin sen tulkitsemista myönteiseksi tiedoksi, jonka levittäminen oli kiellettyä.
Section 28:n päiviin tuskin onneksi palataan, mutta muuten viimevuosien myönteinen kehitys voi hiljentyä tai jopa taantua. Avainroolissa näyttäisi olevan liberaalidemokraatit Nick Cleggin johdolla. Ilman liberaalien tukea hallitus kaatunee luottamuslauseäänestyksessä ja edessä on todennäköisesti uudet vaalit, sillä tuore vaalitulos ei antanut yhdellekään puolueelle suoraa enemmistöä parlamentissa. Nykytilanne on sikäli historiallinen, että normaaliolosuhteissa maassa on vallinut kaksipuoluejärjestelmä eli lähes kaikki kansanedustajat ovat olleen jomman kumman suuren puolueen eli konservatiivien tai työväenpuolueen jäseniä.