Mistä homoviha kumpuaa? (juttukommentit)

Siittä kun ihmiset ovat epävarmoja itsestään eivätkä ainakaan halua, että heitä homoiksi luultaisiin. Homovihalla on hyvä osoittaa olevansa ei homo.

Antzu mainitsee homovihan yhden syyn. Niitä on monia muitakin. Laajassa kirjoituksessa Atlantic-lehti kertoo kuinka vaikkapa Iranissa homoseksuaalinen käyttäytyminen on varsin avointa ja laajaa. Siellä työskentelevät esimerkiksi eurooppalaiset miehet ovat saaneet kokea paikallisten miesten erittäin suorasukaista lähentelyä. Kaverini, joka on vaalea pohjoismaalainen, teki bisnestä Välimeren etelänpuoleisiin maihin. Hän kertoi eräänkin kerran, kuinka kesken sopimusneuvottelujen vastapuolen neuvottelijan käsi oli yhden äkin hänen haarovälissään. Siellä huomattavasti homostelua vakavampaa on, jos tyttö ja poika alkavat seurustella vanhemmiltaan salaa. Muutaman homon hirttämisellä hallitaan yhteisöä. Julkista moraalia ja Koraania ei saa loukata. Ei haluta "ilmiön" tulevan näkyväksi. Kuten kirjoituksessa todetaan, neljän seinän sisällä voikin tehdä melkein mitä huvittaa. Tuollainen maan alle painaminen ja piilottelu on tietenkin vähemmistölle henkisesti äärimmäisen raskas asia. Pelko on aina läsnä, koska voi joutua kiristyksen uhriksi. Tasapainoisia parisuhteita on vaikea rakentaa.

Homoviha on myös poliittinen väline. Esimerkiksi Malesiassa poliittinen kilpailija syrjäytettiin syytteellä homoseksuaalisuudesta.

Monet uskonnolliset yhteisöt tarvitsevat syntipukkeja. Ne käyttävät nykypäivänä surutta homoja välineenä omien joukkojensa hallintaan ja lisää jäseniä saadakseen. Aikaisemmin syntipukkeja kirkoille olivat neekerit ja juutalaiset. Nykyisin se ei olisi poliittisesti korrektia. Seuraukset syrjinnästä ovat olleet järkyttäviä. Lähimmäisenrakkaus on noissa yhteisöissä vain kaunis korulause. Katolinen kirkko on homovainoissa yksi kärkijoukkoihin kuuluvista. Rikas mormoonikirkko syytää miljoonia homojen vastustamiseen.

Ex-gay-liike on valjastettu syyllistämään homoja ja keräämään rahaa nk. terapeuteille.

Olen Vaeltajan kanssa lämpimästi samaa mieltä maininnasta kirjoituksessaan, että vasta yhteiskunnallinen näkyvyys mahdollistaa sen, että meidät ryhmänä otetaan huomioon riittävällä vakavuudella. Ehkä meidän pitää ottaa mallia suomen-ruotsalaisista. He ovat yhteisönä saman kokoinen, kuin homot ja lesbot. Heitä on kielen vuoksi vainottu ja syrjitty. He ovat hankkineet määrätietoisesti merkittävän yhteiskunnallisen ja taloudellisen aseman. Tänä päivänä heitä kunnioitetaan tärkeinä tämän yhteiskunnan jäseninä. He ovat tehneet sen mielestäni määrätietoisesti linjaamalla päämäärät ja toimimalla yhteisöllisesti vahvasti siihen suuntaan.

Jos ajatellaan tällä hetkellä Setaa. Siitä ei ole enää linjannäyttäjäksi. Se vaikuttaa nyt pölyttyneeltä virastolta, jonka virkailijat toteuttavat heille nimettyjä tehtäviä virastoaikaan. Merkittäviä yhteiskunnallisia aloitteita minä en siltä suunnalta enää odota. Ne tulevat sateenkaariyhteisöstä muualta. Asetan toivoni ennakkoluulottomiin ja aloitteellisiin nuoriin. Erinomaisia esimerkkejä tästä on jo näkyvissä.

Mistä lähtien suomenruotsalaisia on vainottu? Minulla on ollut vahvasti käsitys, että heidän asemansa on aina ollut olla tämän maan eliittiä.

Minullekin ajatus suomenruotsalaisen kansanosan vainosta ja syrjinnästä on uusi.

Ruotsin vallan vakiintuessa näillä main joskus vuoden 1000 jälkeen silloin varsin autiolle etelän ja pohjanmaan rannikkoseuduille muutti väestöä Ruotsista. Täällä elänyt "suomalainen" väestö vaikutti lähinnä alueen eteläosien sisämaassa, ja saamelaiskieliä puhunut väki vähän pohjoisemmassa. Mahdollisissa eturistiriidoissa ei kielestä kuitenkaan ollut kyse. Jos yhdistävää tekijää ihmisten välille etsitään siltä ajalta, niin se ei ollut kieli vaan lähinnä uskonto - sen jälkeen kun täällä asunut kantaväestö oli ruvennut kristinuskoa tunnustamaan.

Keskiajalla syntynyt yläluokka oli etenkin ruotsin- ja saksankielistä, joskin myös suomenkielisiä mahtisukuja oli. Aina Venäjän vallan aikaan asti, 1800-luvun lopulle ruotsi säilyi hallinnon ja sivistyneistön kielenä. Suomi oli rahvaan kieli. Monet suomalaisetkin ruotsalaistuivat kieleltään päästyään nousemaan parempaan asemaan. Edelleen yhdistävä tekijä oli uskonto, ei varsinaisesti kieli - vaikka käytännön syistä yhteinen kieli kunkin sosiaaliluokan kesken oli helpottava tekijä.

Vasta kansallisen heräämisen aikana suomen opetukseen ja kirjakieleen ruvettiin kiinnittämään merkittävää huomiota. Suomen aseman voi sanoa saavuttaneen ruotsin aseman vasta 1880-luvun aikana. Varsinaista ruotsinkielisen väestönosan sortoa ei kyllä tämänkään jälkeen voi parhaalla tahdollakaan sanoa tapahtuneen. Mm. koululaitos ja ruotsin asema toisena virallisena kielenä ei ole ollut uhattuna - paitsi eräiden kiihkosuomalaisten tahojen puheissa.

Ruotsinkielinen väestönosa on kyllä onnistunut kunnioitettavasti huolehtimaan kielensä ja kulttuurinsa säilymisestä, ja siinä on varmasti ollut määrätietoisuutta mukana, ainakin viime vuosikymmeninä. Monet suomenruotsalaiset lienevät huomanneet, että suomenruotsalaisuuden erityispiirteet katoavat, jos siitä ei pidetä huolta ja pidetä sitä elävänä. Yhteisöllisyydellä ja päämäärätietoisuudella on varmasti kyseisen kielivähemmistön nykytilanteeseen merkitystä. Ja myös sillä, että suomenruotsalaisuuden ylläpitämisen tarve lähtee yksilöistä - ja että yhteisön jäsenet kokevat voivansa itse vaikuttaa omaan olemassaoloonsa.

Samankaltainen prosessi on aikanaan ollut myös Suomen kansallinen herääminen. Ruotsi-Suomen aikanahan suomenkielisethän olivat vähemmistössä ja vasta autonomian aikana syntyi tilanne, jossa oli autonominen Suomen suuriruhtinaskunta, jossa suomenkielinen kansanosa oli enemmistönä. Tällä alueella asuneen väen oli mahdollista ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä vain, jos kansa kokee itsensä kansaksi. Ja siihen taas tarvittiin yhteinen kieli.

Ja varmasti samanlaista prosessia tarvittaisiin glbt-kysymysten edistämiseksi.

Nämä seuraavat seikat ovat omasta lapsuudestani ja nuoruudestani. Ehkä historiankirjoista tulee toisenlainen todellisuus esille.

Isäni puolen suvulla on ollut ruotsalainen sukunimi. Isäni ja koko suku vaihtoi nimensä suomalaiseksi vuonna 1935. Minulle on kerrottu, että kielikysymys aiheutti myös yhteenottoja, väkivaltaisiakin. Itse olen nähnyt nuorena monta kertaa kaksikielisistä katukilvistä ja opasteista ruotsinkielisen tekstin maalilla tuhrituksi. Nuoruudessani kuulin monta kertaa ruotsinkieliseen vähemmistöön kohdistuvaa suoraa ilkeilyä ja panettelua. Koin tuon kaiken vastenmielisenä ja jopa pelottavana.

Monella Ranneliikkeen lukijalla on varmasti minua parempi käsitys ja historian muisti kuin minulla, mitä tulee ruotsinkieliseen kielivähemmistöön suhtautumiseen.

JuhaniV kirjoitti: "Iranissa homoseksuaalinen käyttäytyminen on varsin avointa ja laajaa. Julkista moraalia ja Koraania ei saa loukata. Ei haluta "ilmiön" tulevan näkyväksi. Kuten kirjoituksessa todetaan, neljän seinän sisällä voikin tehdä melkein mitä huvittaa. Tuollainen maan alle painaminen ja piilottelu on tietenkin vähemmistölle henkisesti äärimmäisen raskas asia. "

Islamiin kuuluu farisealaisuus sisäänleivottuna, mikä taas on kristillisen maailman asukkaalle vaikeaa ymmärtää.

Sen sijaan, että ollaan niin kuin suomanruotsalaiset, uhkaa käydä niin, että pian olemme kuin mustalaiset.

Hurriviha on hyvinkin verrannollinen homofobiaan. Omaa kokemusta ei ole kertoa, koska olen suomenkielinen. Eräs suomea ja ruotsia sujuvasti puhuva mutta äidinkieleltään ruotsinkielinen tuttu on kertonut nuorena vältelleensä ruotsiksi puhumasta Helsingin keskustassa asioidessaan, koska siitä olisi voinut seurata ongelmia. Minusta tämä kuulostaa samanlaiselta vainolta kuin mitä avoimesti homo tai lesbo voi nykypäivänä kohdata, jos osuu väärään aikaan väärään paikkaan. Jos seksuaalivähemmistöillä ovat riesanaan uusnatsit ja uskonnolliset fundamentalistit, niin suomenruotsalaisten kimpussa ovat Suomalaisuuden liiton kaltaiset yhden asian liikkeet.

Kannatan lämpimästi, että vihaliikkeiden motiiveja ja psykososiaalisia leviämismekanismeja alettaisiin tutkia myös Suomessa. Jos ilmiötä ei tunne, on sitä vastaan myös vaikea taistella. Voihan olla, että pelkkä näkyvyyden lisääminen ja valistus eivät sittenkään riitä vaikuttamaan 15-vuotiaan pojan asenteiden muodostamiseen.

Tarvitaan toki muutakin, kuin näkyvyyden lisäämistä ja valistusta. En vain tiedä mitä.

Omana kokemuksena perheessämme, kun murkkuikäinen poika täräytti minulle päin taulua, että kaikki neekerit haisevat. Olin pudota tuolilta. Totesin jotenkin siihen malliin, että se ei voi olla hänen oma mielipiteensä. Me kasvatimme heitä periaatteiltaan aivan toisenlaiseen ajatteluun. Lopulta hän myönsi kaveriporukan olevan tuota mieltä. Minulle ei ole koskaan selvinnyt, kuinka he tuon samaisen kaveriporukan kanssa homoteeman käsittelivät. Meidät esiteltiin kavereille ja meistä puhuttiin kuulema yleisesti muutenkin.

Kuinka vaikuttaa kaveriporukan asenteisiin? Vaikea sanoa. Ehkä porukan johtajan asenteisiin vaikuttamalla.

Hurriviha rinnastuu homofobiaan muun muassa siinä että päälle päin on aika vaikea nähdä sitä, kuuluuko henkilö tähän vähemmistöön vai ei.

Asiaa voi testata vaikka puhumalla kovaan ääneen ruåtsia ravintolassa, kyllä ennemmin tai myöhemmin ilmaantuu paikalle joku fennomaani tarinoimaan bättre folkista (oli se kieli sitten kuinka ontuvaa tahansa). Nimimerkillä: Testattu on :) Jossain muistelen nähneeni juttua siitä, että esim. rakkaassa pääkaupungissamme eivät suomenruotsalaiset kovin mielellään käytä äidinkieltään julkisilla paikoilla juuri tästä syystä.

Olisin siis sitä mieltä että eipä tämän katajaisen kansan sietokyky vähemmistöjen suhteen kovin korkealla ole...

Mitä sitten tulee tuohon JuhaniV:n kysymykseen asenteiden muuttamisesta, niin kai siedätyshoito kumminkin se kestävintä tulosta luova ratkaisu on. Ei kyllä aina kovin helppoa tai nopeasti palkitsevaa.

k_ma kirjoitti: "Hurriviha rinnastuu homofobiaan muun muassa siinä että päälle päin on aika vaikea nähdä sitä, kuuluuko henkilö tähän vähemmistöön vai ei."

Ei rinnastu. Heteroilla ja myös homoilla on vakaa luottamus omaan homotutkaansa, oli se kuinka viturallaan tahansa. Sen sijaan suomenruotsalaisen erottaminen katukuvasta on vaikeampaa.

"Asiaa voi testata vaikka puhumalla kovaan ääneen ruåtsia ravintolassa, kyllä ennemmin tai myöhemmin ilmaantuu paikalle joku fennomaani tarinoimaan bättre folkista (oli se kieli sitten kuinka ontuvaa tahansa). Nimimerkillä: Testattu on :) Jossain muistelen nähneeni juttua siitä, että esim. rakkaassa pääkaupungissamme eivät suomenruotsalaiset kovin mielellään käytä äidinkieltään julkisilla paikoilla juuri tästä syystä."

Olet väärässä, ruotsia puhutaan lujaa ja häiritsevästi ihan kuin olisi tarkoitus toitottaa kaikille tätä kielivammaansa. Ruotsinkielen vihaamisen taustalla on siirtomaakausi ja pakkoruotsi. Nyt, homot eivät ole ikinä lähettäneet haarniskoituja heterosuomalaisia taistelemaan puolestaan Saksanmaalle, Venäjälle eikä Pommeriin. Ja mitä tulee pakkohomo-opetukseen koulussa, niin minun aikoinani vallitsi kehotuskielto eri pakkoheterous, mikäli nyt ihmisen seksuaalisuutta opetettiin ylipäätään.

Pora-liike kirjoitti: "Olet väärässä, ruotsia puhutaan lujaa ja häiritsevästi ihan kuin olisi tarkoitus toitottaa kaikille tätä kielivammaansa."

Tämä ennakkoluulo kuuluu samaan sarjaan kuin väsyksiin asti toistettu mantra siitä, miten homot eivät jätä käyttämättä mitään tilaisuutta mainostaa homousvammaansa. Ja sitä mainostamistahan on kaikki, mistä ulkopuolinen voi saada vaikutelman että henkilö on ehkä ei-hetero. Harmaasta massasta poikkeaminen ärsyttää aina, olipa kyseessä sitten kimiräikkössuomesta poikkeava ulosanti tai muunlainen käytös kuin katukuvassa jokaisen vastaantulevan naisen rintojen perään kuolaaminen.

"Ruotsinkielen vihaamisen taustalla on siirtomaakausi ja pakkoruotsi. Nyt, homot eivät ole ikinä lähettäneet haarniskoituja heterosuomalaisia taistelemaan puolestaan Saksanmaalle, Venäjälle eikä Pommeriin."

Niin. Jos jotakin väestöryhmää haluaa syrjiä, aina löytyy sopiva syy, olipa se haettu miten kaukaa tahansa. Suomen rannikkoalueiden ruotsinkieliset kalastajatko meitä sotaan lähettivät?

Mutakuonot vievät kunnon suomipojalta naiset. Homot rappeuttavat perheinstituution. Ruotsin homokuninkaat lähettivät suomalaiset kuolemaan vieraille maille (niiltä ja Venäjän vallan ajoilta tosin lauletaan edelleen mieluusti suomalaisia sotasankareita ylistäviä lauluja, varsinkin pienessä laitamyötäisessä).

"Public eye 12 / 12
24.07.2007, 16:13
Tämä ennakkoluulo"

Olet väärässä, se ei ole ennakkoluulo, vaan kokemus ruotsinkielisistä.

"kuuluu samaan sarjaan kuin väsyksiin asti toistettu mantra siitä, miten homot eivät jätä käyttämättä mitään tilaisuutta mainostaa homousvammaansa."

Kyllä. Sattumoisin tällainen hetero taas ei ole koskaan kuullutkaan sellaisesta homoseksuaalista joka on kaapissa.

"Harmaasta massasta poikkeaminen ärsyttää aina"

Ei, harmaasta massasta voidaan poiketa valikoidulla tavalla. Heterot kun tungeksivat DTM:ään ja näkevät siellä Drag Queenin niin se on heistä OK juttu. Mutta jos he näkevät jonkun vanhan ja lihavan transvestiitin kadulla niin ne samat ihmiset heittävät kivellä tai olutpullolla.

Vieläkin järkyttää, kun vappumarssilla kaveri marssi NL:n jatkosodan ajan asepuvussa kantaen Stalinin kuvaa. Se meni ehkä vapun ja provon piikkiin. Noissa asuissa jos kävelisi vaikkapa itsenäisyyspäivänä niin saattaisi olla henki ja terveys löysällä.

Eli siis, massasta voi poiketa. Mutta massaa ei voi loukata, ylenkatsoa eikä halveksia.

"Suomen rannikkoalueiden ruotsinkieliset kalastajatko meitä sotaan lähettivät?

Kalastajatko kouluihin pakkoruotsin ovat saaneet?

Jos pakkoruotsi antaa syyn vihata ruotsinkielisiä, antaako pakkoliikunta syyn vihata urheilijoita, ja pakkoäidinkieli kirjailijoita ja miksi näin ei siis ole? Pakkoruotsista kiukuttelevat ne, jotka eivät pidä ko. aineesta, ja jos sellainen oma kykenemättömyydentunne täytyy yleistää kokonaista kansanryhmää vastaan, niin johan on perusteet vihalle.

Mäkään en ole havainnut ruotsinkielisten häpeilevän itseään, kyllä Helsingissä kuulee ruotsinkieltä ja paljon. En näe mitään syytä, miksi ihmisen pitäisikään peitellä kulttuuritaustaansa. En mäkään peittele omaa taustaani enkä puhu kuiskaten julkisissa tiloissa.

Kun ihminen käyttää sanaa "kielivamma" se kertoo enemmän hänestä itsestään kuin yhdestäkään ihmisestä, joiden tunnekieli ei ole suomi.

kesäpoika kirjoitti: "Jos pakkoruotsi antaa syyn vihata ruotsinkielisiä, antaako pakkoliikunta syyn vihata urheilijoita, ja pakkoäidinkieli kirjailijoita ja miksi näin ei siis ole?"

Monet ovat kehittäneet vihasuhteen liikuntaa kohtaan koululiikunnassa kokemiensa nöyryytysten vuoksi. Tämä on tietenkin vain kiinni siitä miten liikuntaa opetetaan. Asiantuntijoiden mukaan koulun pakkoliikuntaa saisi olla enemmänkin. Olen heidän kanssaan samaa mieltä. Nuorena opitut liikunnalliset tavat tuovat terveyttä ja jaksamista myöhemmällekin elämälle.

Pakkoäidinkieli taas on hyödyllistä siinä, että lähes ensimmäinen asia johon ihmisen kirjoittelussa kiinnitetään huomiota on hänen kirjoitusvirheensä. Kirjoittamisen ja kielen merkitys vain korostuu nykyaikana.

Pakkoruotsi taas on muinaisjäänne aivan kuin pakkolatina ja pakkokreikka ennen muinoin. Ennen oli käytännössä myös pakkouskonto, joka tosin palveli hyvää tarkoitusta uskonnosta vieraannuttajana.

"Pakkoruotsista kiukuttelevat ne, jotka eivät pidä ko. aineesta"

Pakkoruotsi oli minulla yhdeksän.

Poraliike, et osannut seurata ajatustani loogisesti loppuun asti ja erottaa asiaa ihmisestä. Aivan, monet vihaavat koululiikuntaa, silti he ovat kykeneviä erottamaan oman vastenmielisyydentunteensa niistä ihmisistä, jotka eivät häpeä urheilullisuuttaan. Monet inhoavat äidinkieltä, silti he ovat kykeneviä erottamaan oman inhonsa toisista ihmisistä ja ymmärtävät kyseessä olevan vain oman tunteensa, josta toiset ihmiset ovat irrallaan. Kun henkilö vihaa ruotsinkieltä ja tämä loogisuus ja omien tunteiden hallinta, rajaaminen ja tunnistaminen loppuu, se kertoo ongelmista, joilla ei ole mitään tekemistä kenenkään kulttuuritaustan kanssa, vaikka asianomainen niin luulisikin.

Minua ei kiinnosta keskustella ruotsinkielen opetuksen tarpeellisuudesta, se on kokonaan toinen aihe. Minua kiinnostaa keskustella siitä, että tiettyyn kulttuuritaustaa syntyminen ei ole vamma, vaikka Pora-liikkeen mielestä ruotsinopetus olisikin turhaa.

Minulla ei koskaan ole ollut yksikään numero todistuksessa alle 9. Silti en pidä kaikista aineista, puhumattakaan, että olisin tehnyt läksyjä tai lukenut kokeisiin.

kesäpoika kirjoitti: "Poraliike, et osannut seurata ajatustani loogisesti loppuun asti ja erottaa asiaa ihmisestä. Aivan, monet vihaavat koululiikuntaa, silti he ovat kykeneviä erottamaan oman vastenmielisyydentunteensa niistä ihmisistä, jotka eivät häpeä urheilullisuuttaan. Monet inhoavat äidinkieltä, silti he ovat kykeneviä erottamaan oman inhonsa toisista ihmisistä ja ymmärtävät kyseessä olevan vain oman tunteensa, josta toiset ihmiset ovat irrallaan. Kun henkilö vihaa ruotsinkieltä ja tämä loogisuus ja omien tunteiden hallinta, rajaaminen ja tunnistaminen loppuu, se kertoo ongelmista, joilla ei ole mitään tekemistä kenenkään kulttuuritaustan kanssa, vaikka asianomainen niin luulisikin".

Kyllä.
Sen takia en menekään neuvomaan ruotsinkieltä kovaan ääneen molottavia olemaan hiljaa.
En myöskään kulje repimässä heteropareja irti toisistaan, vaikka kouluissa pakkoheterous olikin.
En silti voi kieltää, etteikö se ärsyttäisi.

Toisten herkkänahkaisuus on hyvä ottaa huomioon. Sitä kutsutaan huomaavaisuudeksi. Mutta on toki niinkin, ettei koko elämää voi kulkea lakki kädessä toisten takia.

Nyt on 2014.7 vuotta tuosta viimeisestä viestistä.Homoviha velloo entistä voimakkaampana.
Kokoomusnuoret haluavat lain, että kiihottaminen kansanryhmää vastaan olisi sallittua.
Mikä on tullut?

Omaa egoa pitää porukalla nostaa.Kun ei voida vihata juutalaisia tai mamuja niin sitten keksittiin homot, että oma tyhmyys ei paljastuisi.

Koska tyhmäähän se on vihata vähemmistöjä mutta ah niin ihanaa, kun saa jotain rökittää ja tuntea olevansa parempi.

Seksiaalisuus on otettu vihan kohteeksi.Voiko alemmas enää mennä kuin käydä ihmisen perustarpeen kimppuun.
Se jos mikä on SAIRASTA.

MENKÄÄ HOMOVIHAAJAT HOITOON!