Roomalaiskatolisuus on valtauskonto. Väestöstä n. 80% on roomalaiskatolisia. Kaukana jäljessä neljällä prosentilla on Venäjän ortodoksikirkkoon kuuluvat, joille homot on myös vaikea asia.
Yksistään tämäkin asetelma takaa ennakkoluuloisen suhtautumisen homoihin tuossa maassa.
Espanjassa roomalaiskatolisia on 94% väestöstä. Kuitenkin maassa avioliitto on sallitty myös samasukupuolisille pareille. Selitystä pitää hakea muualta, vaikkapa yhteiskunnan autoritäärisyydestä tai monokulttuurisuudesta.
Liettuan tilanne on vähän samanlainen kuin Puolan. Molemmissa maissa Neuvostoliiton ikeen alla roomalaiskatolinen kirkko oli side sotaa edeltäneeseen aikaan. Kirkko sai vankan jalansijan toimiessaan kommunisminvastaisena linnakkeena ja tätä arvovaltaa se on kyennyt noissa maissa säilyttämään.
Ja tietysti mm. Baltiassa yhteiskunnallinen homokeskustelu on käymättä. Liettuassa ja Puolassa katolisen kirkon valta on lisähaaste.
Eristämisestä en tiedä, mutta toki muiden EU-maiden pitäisi aloittaa laaja poliittinen painostus, jotta tällaiset ihmisoikeuksia rikkovat lait saadaan kumottua. Kaiketi oikeus käsittelee tätä vielä ensin Liettuassa ja sitten EU-tasolla.
EDIT: Muinainen Itävallan eristäminen lähinnä aiheutti pahaa verta itävaltalaisissa. Laajasti koettiin, että painostaminen kohdistui koko kansakuntaan eikä valtaeliittiin. Tällainen ei ainakaan edistä asioita.
Mitä mieltä olette henkilökohtaisista yhteydenotoista, joita tuossa ylhäällä suositellaan? Minä harkisten vakavasti.
Painostaminen on vähän ongelmallista, kuten edellä on todettu. Tässä taitaa olla sellainenkin ongelma, että taustalla ovat uskonnolliset syyt joita sitten kritisoidaan ihmisoikeus- ym. humanistisilla argumenteilla. EU- ja kansainväliset järjestöt tulevat joka tapauksessa pitämään asian esillä niin kauan kuin asiaan saadaan muutos. Erinomaisen hyvä niin.
Kai tässä suurin huoli on se, että kansa on ilmeisesti samoilla linjoilla. Tuskin parlamentin kokoonpano on ihan sattumalta noin homovastaiseksi muodostunut.
Luulen, että tästä koituu pitemmällä aikavälillä Liettualle paljon harmia. Imago-ongelma ulkomaiden silmissä tulee varmasti vaikuttamaan siihen, miten asian noteerataan maan sisällä.
Minusta henkilökohtaiset yhteydenotot ovat hyvästä. En kyllä arvaisi erityisesti suositella venäjää Baltian maihin lähetettävien kirjeiden kieleksi. Sitä _saatetaan_ osata, mutta ei mitenkään automaattisesti. Liettua on sitä paitsi Baltian maista vähiten "venäläistynyt". Historiallisista syistä venäjän käyttäminen saattaa aiheuttaa ylimääräistä ärtymystä, eikä siten auta itse asian läpimenoa. Englantia ja varauksin saksaa voisin suositella.
Veto-oikeuttaan käytti väistyvä presidentti Valdas Adamkus. Nyt virkaan on astunut maan ensimmäinen naispresidentti Dalia Grybauskaite. En kylläkään tunne Liettuan lainsäädäntöä tällaisissa asioissa, mutta voisi kuvitella, että presidentillä olisi mahdollisuus vielä hieman vetkuttaa lain voimaantuloa, ei kuitenkaan suoranaisesti estää sitä.
Presidentti voisi kenties vielä lähettää tällaisen epäonnistuneen ja ihmisoikeuksia polkevan lain EU-elimien ja/tai Euroopan neuvoston tutkittavaksi. Tällaisesta toimenpiteestä syntyvä älähdys voisi vielä muuttaakin jotain. Lausuntojen pyytäminen kansainvälisiltä elimiltä jo veton yhteydessä olisi ehkä ollut paikallaan.
Muistan Viron edesmenneen presidentti Lennart Meren aikanaan lähettäneen jonkin epämääräisesti säädetyn lain aikanaan kansainvälisen järjestön katsottavaksi. Tuloksena oli älähdys ja valitusta menetetystä itsenäisyydestä, mutta myös merkittäviä muutoksia lakiin ja lopulta myös hyväksyntä presidentin menettelylle. Mutta Viro on Viro ja Liettua on Liettua.
On melko varmaa, että jonain päivänä perustuslakituomioistuin Liettuassa tai EU-tason elin katsoo lain olevan ristiriidassa muiden velvoitteiden kanssa.
Joka tapauksessa on selvää; tällaista ei voi hyväksyä.
Juridisesti EU:lla on Liettuan suhteen useita vaihtoehtoja.
Ensinnäkin kaikki EU:n lainsäädäntö on Liettuassa voimassa, mukaan lukien direktiivit syrjinnästä. Ne ohittavat kaikki maan parlamentin säätämät lait; direktiivit tosin tulee panna toimeen kansallisella lainsäädännöllä, mutta mikäli näin ei tapahdu, voivat esimerkiksi syrjinnän kohteeksi joutuneet vedota suoraan direktiiveihin kansallisissakin tuomioistuimissa. Tämä on sitä Brysselin/Luxenburgin ylivaltaa, jota on Suomessakin kavahdettu, mutta nyt haluttaisiin, että Liettua pantaisiin kuriin.
Toiseksi komissio tai joku jäsenmaa voi viedä Liettuan EU:n tuomioistuimeen sillä perusteella, että maan kansallinen lainsäädäntö on vastoin EU:n perustamisasiakirjoja tai maan liittymissopimusta. En ole selvittänyt onko komissio jo ollut aktiivinen asiassa. Voi olla, että se pelkää yleistä EU vastaisuutta eikä halua osoittaa valtaansa.