Anglikaanisen kirkon johtajien kokouksessa Daressalamissa vaadittiin Amerikan episkopaalikirkolta täyskäännöstä suhteessaan homoseksuaalisuuteen. Kuusipäiväisen kokouksen päätteeksi annettiin tuo edellä mainittu julkilausuma. Kirkon hajoamista yritetään estää. BBC raportoi, että USAn episkopaalisen kirkon suhteet muuhun anglikaaniseen kirkkoon ovat varsin mutkikkaat, kun Robinson nimettiin ensimmäiseksi homopiispaksi.
Englantilainen media pitää tilannetta yhä kärjistyneempänä. Puheet ovat koventuneet. Canterburyn arkkipiispa ja koko anglikaanisen kirkon pää Rowan Williams on tinkimättömämpi kuin koskaan ennen.
USAn ja Kanadan kirkot erotettiin 2005 anglikaanien keskusneuvostosta liberaalien näkemystensä takia, ja sen vuoksi niitä ei voi enää pitää täysivaltaisina anglikaanisen kirkon jäseninä. Monet amerikkalaiset seurakunnat ovat eronneet episkopaalisesta kirkosta ja liittyneet suoraan anglikaaniseen kirkkoon nigerialaisen arkkipiispan Peter Akinolan alaisuuteen.
Monet liberaalit episkopaalikirkon edustajat USAssa ovat sanoneet, että myönteistä suhtautumista homoihin ei muuteta vaikka anglikaanikirkko onkin vaatinut pesäeroa homoista syyskuuhun mennessä. Edessä voi olla anglikaanikirkon hajoaminen. Amerikassa osa seurakunnista on jo eronnut episkopaaleista ja heitä johtaa nigerialainen piispa.
USAn episkopaalikirkkoon kuuluu 2,3 miljoonaa jäsentä. Keskiviikkona johtava piispa Katharine Jefferts Schori sanoi, että anglikaanien vaatimuksia käsitellään maaliskuun kokouksessa. Newyorkilainen piispa Mark Sisk sanoi New York Timesille, että homoihin ei oteta etäisyyttä,vaikka kirkko jakautuisi.
Olen mielessäni pitkään kummastellut sitä raivokkuutta, jolla konservatiivit anglikaanit ja katoliset käyvät homojen kimppuun. Se ei ole ollut jotenkin missään mittasuhteessa kuvailtuun homojen uhkaan. Konservatiivit pelkäävät, että homojen hyväksyntä kirkossa olisi lopullinen niitti naisten täydelliseksi hyväksymiseksi papin tehtävään. Ehkä tuo lukijakirje osuu suoraan asian ytimeen.
Ulkopuolisista ja osalla jopa kirkon sisällä näyttää siltä, että Anglikaanikirkolla on seksuaalinen pakkomielle. Näin päättelee kirkkokunnan ylin johtaja, Canterburyn arkkipiispa Rowan Williams puhuessaan eilen kirkon synodille (kirkolliskokoukselle). Arkkipiispa jatkoi, " Tuntuu siltä, kuin olisimme joutuneet taisteluun jota hyvin harva todellisuudessa haluaa...".
Mielestäni on suorastaan häpeällistä, että afrikkalainen arkkipiispa Akinola ja muutama muu käyvät äänekästä taistelua homoja vastaan samaan aikaan kun hänen lähistöllään suuret ihmisjoukot kärsivät nälästä, köyhyydestä ja erityisesti AIDSista, jonka hoitoon varat eivät riitä. Tämä on minulle yksi esimerkki lähimmäisenrakkauden unohtamisesta tyystin, kun kysymyksessä on vallan tavoittelu.
Tässäkin uutinen anglikaanisen kirkon vaikeasta tilasta:
Krp on pidättänyt miehen ja häntä epäillään osallisuudesta kansanmurhaan. Helsingin Sanomien mukaan miehen kerrotaan olleen Ruandan baptistikirkon johtohahmo. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin 1999 julkaiseman raportin mukaan mies on Burundista Ruandaan paennut hutu. Raportissa hänen väitetään johtaneen tutseja surmannutta ryhmää. Voiko uskonto todella johtaa ihmiset näin harhaan???
Kiinnitin myös huomiota uutisessa juuri tuohon Vaeltajan mainitsemaan seikkaan. Minun mielestäni uskonto ei johda harhaan, vaan ihmiset käyttävät uskontoa välineenä eettisesti hyvinkin vääriin tekoihin.
Uskontokuntia ja lahkoja on maailmassa pilvin pimein. Käsitykseni on että anglikaanit ja baptistit olisivat eri porukkaa. Wikipediassa löytyy näille määritelmiä ja taustaa.
