- 1 / 2
- vaeltaja2006
- 15.9.2008 21:20
Yksi kompastuskivi
Hampurissa on yksi muistokivi suomalaisen merimieskirkon takana Eichholz-kadulla (aikasemmin Eichholz 3). Vandaalit tuhosivat sen jo asennuspäivänä niin pahoin, että piti tehdä uusi kivi. Kivi on Rudolf Müllerin (1913-1944) muistoksi. Rudolf syntyi Dresdenissä ja toimi myöhemmin puutarhurina. Hän asui lyhyen ajan 1939 Eichholz-kadulla, Ditmar Koel-kadun kulmassa, vuokratalossa.
Hän ei saanut kotiseudultaan töitä homoseksuaalisuutensa vuoksi ja sen takia hän lähti kiertelemään maata. Hän oli lyhyitä aikoja tilapäistöissä eri paikkakunnilla. Vuonna 1939 hän tuli Hampuriin ja hankki elatuksensa rattopoikana mm. Bismarck-muistomerkin ympäristössä. Poliisi sai vihiä asiasta ja pidätti hänet. Vuonna 1940 hänet tuomittiin neljäksi vuodeksi vankilaan homouden takia. Vankilassa hän anoi kastraatiota ja se tehtiin 1942. Hän ei kuitenkaan lupauksista huolimatta päässyt vapauteen, vaan vuonna 1944 hänet passitettiin Neuengammen keskitysleirille Hampurin kaakkoispuolelle. Vankilakierteen ja kastraation vuoksi oli hän niin huonossa kunnossa, että hän kuoli keskitysleirillä 22. maaliskuuta 1944.
(Rosenkranz-Lorenz: Hamburg auf anderen Wegen, 2005)
Hampurissa on yksi muistokivi suomalaisen merimieskirkon takana Eichholz-kadulla (aikasemmin Eichholz 3). Vandaalit tuhosivat sen jo asennuspäivänä niin pahoin, että piti tehdä uusi kivi. Kivi on Rudolf Müllerin (1913-1944) muistoksi. Rudolf syntyi Dresdenissä ja toimi myöhemmin puutarhurina. Hän asui lyhyen ajan 1939 Eichholz-kadulla, Ditmar Koel-kadun kulmassa, vuokratalossa.
Hän ei saanut kotiseudultaan töitä homoseksuaalisuutensa vuoksi ja sen takia hän lähti kiertelemään maata. Hän oli lyhyitä aikoja tilapäistöissä eri paikkakunnilla. Vuonna 1939 hän tuli Hampuriin ja hankki elatuksensa rattopoikana mm. Bismarck-muistomerkin ympäristössä. Poliisi sai vihiä asiasta ja pidätti hänet. Vuonna 1940 hänet tuomittiin neljäksi vuodeksi vankilaan homouden takia. Vankilassa hän anoi kastraatiota ja se tehtiin 1942. Hän ei kuitenkaan lupauksista huolimatta päässyt vapauteen, vaan vuonna 1944 hänet passitettiin Neuengammen keskitysleirille Hampurin kaakkoispuolelle. Vankilakierteen ja kastraation vuoksi oli hän niin huonossa kunnossa, että hän kuoli keskitysleirillä 22. maaliskuuta 1944.
(Rosenkranz-Lorenz: Hamburg auf anderen Wegen, 2005)