Berliiniläisen uutisradion, inforadion juttu väkivaltapuhelimesta, Maneosta tänään klo 12.45:
Berliinin viehättävä puistoalue Friedrichshain on 150 vuotta vanha. Se oli ensimmäinen kaikelle kansalle rakennettu puisto. Alusta alkaen se on ollut ihmisystävällinen mutta samalla vaarallinen. Vuoden 1848 vallankumouksen uhrit on haudattu tänne. Sota-aikana siellä oli suuri ilmatorjuntabunkkeri, romahtaneita muureja on vielä näkyvissä. Sodan lopulla tänne kärrättiin miljoonia tonneja rauniokaupaungin rakennusjätteitä.
Nykyään siellä voi lenkkeillä, olla picknikillä tai jopa etsiä seksiä. Bastian Finke johtaa berliiniläistä väkivaltapuhelintoimintaa, Maneota. Hän sanoo, että homojen cruisailu puistossa ei häiritse ketään, mutta aika ajoin sinne ilmaantuu nuoria miehiä testosteronitunnoissaan. Homoja pilkataan, hakataan ja ryöstetään. Usein hakkaajat liikkuvat muutaman hengen ryhminä ja mukana on usein jokunen tyttö. Tällaisia tapauksia Maneo-väkivaltapuhelin on kirjannut vuodesta 1990 lähtien 3000-4000. Monikaan näistä tapauksissta ei päädy poliisin tutkintaan. Taustalla on usein ns. hate crime, eli homoja kohtaan tunnettu viha. Näitä tapauksia sattuu myös muualla kuin puistoissa, jopa maanalaisessa ja busseissa.
Maneo saa hieman yhteiskunnan tukea väkivaltapuhelimen ylläpitoon, mutta pääosa rahasta tulee lahjoituksina. Vuoden kuluessa puhelimeen kerrotaan n. 260 väkivaltatapausta ja uhreja on n. 300 joka vuosi.
Haastateltava, Maneon vetäjä Bastian Finke kertoo yhden tapauksen, jonka hän näki omin silmin: Muutamassa sekunnissa metron edellisestä vaunusta ryntää äärioikeistolaisryhmä hänen vaunuosastoonsa, osa jää vartioimaan ovia, muut alkavat riehua. He käyvät kahden punkkarin kimppuun. Oli siis yhteinen suunnitelma. Ainoa keino oli vetää hätäjarrusta. Muut kanssamatkustajat ovat kauhuissaan. Punkkarit vuotivat verta. Junan henkiläökunta tulee tarkistamaan. mitä tapahtui. ”Ai ei mitään vakavampaa” ja juna lähtee taas. Nuori nainen purskahtaa itkuun. Kukaan ei tehnyt mitään.
Ranskankielisessä Sveitsissä Nyonissa on tuomittu kuusi miestä, jotka vuosina 2003 ja 2004 kävivät parkkipaikalla monien homomiesten kimppuun, hakkasivat näitä ja ryöstivät rahat, puhelimet ja luottokortit. Hakkaajat tiesivät homoista ja näyttelivät seksuaalista kiinnostusta. Päätekijä sai 7 ½ vuotta vankeutta, mutta hieman vähemmän. Tekijät luulivat, että homot eivät uskalla ilmoittaa ryöstöistä poliisille. http://www.queer.de/news_detail.php?article_id=5780
Viime viikolla herätti hieman huolta, kun manchesterilainen johtava imaami ilmoitti homojen tappamisen olevan OK. Hän tarkoitti homoja muslimimaissa.
Tänään järjestetään Hampurissa Deutsches Schauspielhaus teatterin kanttiinissa keskustelutilaisuus aiheesta: ”Miten modernia on islamilaisuus Hampurissa?”. Aiheena ovat homojen, lesbojen ja muslimien suhteet. Tageszeitung ottaa kantaa tähän asiaan näin:
Hampurilainen vihreiden homo-kansanedustaja sanoo, että islamilla on ongelma homoseksuaalisuuden kanssa. Nyt käydään keskustelua siitä, miten moderni on hampurilainen islam.
Hampurin gay-kaupunginosassa St. Georgissa muslimit ja homot asuvat rinta rinnan, samoissa kortteleissa. Turkkilaiset nuoret silloin tällöin pahoinpitelevät homoja. Heitä yhdistää islamilaisuus. Islamilaiset uskonoppineet ovat homovastaisia, mutta he eivät ole yksin. Myös kristityt uskonveljet ovat usein homovastaisia ja kristityt nuoret käyvät myös mukiloimassa homoja. Mutta ei heistä puhuta kristittyinä vaan yksilöinä. Sen sijaan maahaanmuuttajat ovat aina muslimeja. Mikä on syynä homojen hakkaamiselle? Ehkä machokulttuuri, epävarmuus, ahdistus. Hurskaudella ei siinä ole mitään tekemistä.
Ahmet Yazici on Hampurin muslimiseurakuntien liitosta. Hän sanoo, että äärimuslimeilla on kielteinen näkemys homoista, mutta niin on myös äärikristityillä. Koraanissa on monta kohtaa, jotka seikkaperäisesti määrittelevät homouden synniksi. Homomuslimi on syntinen. Moni muukin asia on syntiä, kuten alkoholin juominen. mutta jotkut synnit ovat isompia. Avioliiton kariutuminen on iso synti. Homoseksuaalisuus, estäääkö se pääsyn paratiisiin? Sen päättää yksin Jumala, ei muslimiseurakunta. Muslimiseurakunnat ovat uskonnollisia yhteisöjä, ja seksuaaliopetus jätetään kouluille. Homoista muslimiseurakunnilla on tällainen mielipide: Homous on synti. Mutta kenenkään muslimin ei pidä ryhtyä laittomuuksiin homoja vastaan. Ei pidä ottaa Jumalan tehtäviä itselleen. Muslimiseurakunnat tuomitsevat esim. St. Georgin kaupungisoasssa sattuneet homojen pahoinpitelyt. Väkivaltaa ei pidä harjoittaa islamin nimissä.
Viikonlopun Hamburger Morgenpostissa oli koko aukeaman juttu homoista ja muslimeista Hampurin homokaupunginosassa..
St. Georg on Hampurin kuuluisa homokaupunginosa. Siellä on yli 100 homobaaria ja homojen liikettä. Jokainen homoturisti käy St. Georgessa, rautatieaseman vieressä. Mutta siellä on myös paljon muslimeja. Neliökilometrin alueella on 11 moskeijaa. Vihreät islam-liput ja sateenkaariliput liehuvat rinta rinnan. Mutta yhteiselo on pettävää. Tällä viikolla piti olla homojen ja muslimien yhteinen keskustelutilaisuus. Vihreät olivat järjestäneet tämän kaupunginosa-dialogi -tilaisuuden. Muslimit kieltäytyivät ja ilmoittivat, että homoaktivistit eivät saa hyppiä heidän silmilleen.
Keskeisiä katuja ovat Lange Reihe ja Steindamm. Niiden välinen alue on täynnä muslimi- ja homoelämää. Muslimit ilmoittavat, että moskeijan eteen niillä ei ole mitään asiaa. Ja jos ne tulevat kä-si kädessä, niin ei hyvää seuraa. Ahmed Kajhy (18) ja hänen kaverinsa ilmoittavat, että homot loukkaavat islamia. Hinnerk-homolehti kyseli, miten muslimikauppiaat suhtautuvat homoihin. ”Ne eivät ole ihmisiä”. Ja kun kysyttiin, mitä he tekisivät pojalleen, joka ilmoittaisi olevansa homo: ”Ampuisin sen”.
Viime kesänä oli jo uhkaa. Maahanmuuttajat uhkailivat homoja. Nyt vihreät halusivat estää välirikon, mutta muslimit ilmoittivat, että se on syntiä ja kiellettyä. Ei ole mitään keskusteltavaa. Muslimiseurakunta on nyt puuttunut asioiden kulkuun ilmoittamalla, että ketään homoa ei saa hakata. Väkivaltamonopoli on valtiolla. Mutta sanotaan, että sisällä moskeijassa mieliala on erilainen. Monet isalmilaiset uskovat shariaan, islamilaiseen oikeuteen. Ja homoille se merkitsisi, että avoimena homona eläminen olisi rangaistavaa.
Mielialat ovat niin huolestuneita, että pormestari Ole von Beust, itsekin homo, haluaisi solmia eräänlaisen rauhansopimuksen. Homojen infokeskuksessa on huomattu tilanteen kiristyminen. Postiluukusta työnnetään paksaa, ja ”Kuolema homoille” -lappusia. Viime aikoina sisään on työntynyt miesryhmiä niin, etttä on hankittu hätänappi. Yksi työntekijä on jo hakattu ulkona. St. Georgessa on alueita, joissa ei kannata esiintyä homona. Rasismisyytteiden vuoksi useimmat tapaukset lakaistaan maton alle.
Saksassa sisäministeri järjesti eilen islam-konferenssin. Tv:ssä oli suorana tiedotustilaisuus. Ongelmia on. Miten muslimiperheet saataisiin panemaan tytöt samaan kouluun kuin pojat. Ja miten tytöt saataisiin urheilutunneille. Ja miten uskonnonopetus tulisi järjestää. Jne.
Yksi asia, jota koko ajan korostettiin, oli että Saksa on sekulaari (”maallistunut”) valtio. Sinne muualta muuttaneiden on pakko sopeutua siihen tosiasiaan.
--------------
Hampurissa jännitys muslimien ja homojen välillä jatkuu. Kaksi viikkoa sitten muslimit ja homot oli kutsuttu keskustelutilaisuuteen St. Georgen kaupunginosassa, jossa homot ja muslimit elävät rinnakkain. Muslimiseurakunta perui tilaisuuden. Viime kesästä alkaen on ollut väkivaltaisia hyökkäyksiä homoja vastan. Lisäpontta on tullut esim. Iranista ja Egyptistä, missä homot ja lesbot ovat vaikeuksissa.
Muslimit ovat Hampurissa yhteiskunnasta syrjässä. Integraatio uuteen asuinpaikkaan ei tahdo onnistua. Se johtaa siihen, että pidetään entistä tiukemmin kiinni koraanista.
Vihreiden kansanedustaja Farid Müller (synt. 1962 Kairossa) yrittää toimia välimiehenä homojen ja muslimien kiistoissa. Hän on järjestämässä raatihuoneelle uutta keskustelutilaisuutta 11.5.2007.
Olisiko tällä suhtautumistavalla mitään yhteyttä siihen, että maahanmuuttajien määrä Suomessa on erittäin alhainen? Meillä ei ole kokemusta asiasta, joten vastataan kysymykseen "ennakkoluulottomasti suhtautumalla".
Välillä menee usko monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Tageszeitungissa Andreas Thomsen pohtii samaa asiaa.
Islamilaisissa maissa miehet kulkevat kadulla käsi kädessä. Se on itsestäänselvyys. Eivätkä he ole edes homoja. Maahanmuuttajanuoret St. Georgen kaupunginosassa Hampurissa hyökkäävät käsi kädessä kulkevien homojen kimppuun. Näin kauas he ovat joutuneet omasta alkuperäisestä kulttuuristaan.
---------------
Toinen kirjoittaja sanoo, että vaikkei hän olekaan homo, niin homojen kimppuun käyminen on myös hänen kimppuunsa käymistä. Siinä hyökätään rakkauttta, lähimmäisenrakkautta, vapautta ja suvaitsevaisuutta vastaan. Historia on sen osoittanut: siellä missä vainotaan homoja, siellä puuttuu vapautta muiltakin. Ei ole kulunut paljonkaan aikaa siitä, kun fasistit merkitsivät homot vaaleanpunaisella kolmiolla, jotta hiedät olisi helpompi löytää kaasutettaviksi. Nyt samalla tavalla toimivat islmistit saavat kulkea vapaina. Hampurissa homopormestari hymyilee valloittavasti jokaiselle kameralle. Kivenheiton päässä homoja kivitetään.
Näissä uutisissa ihmetyttää aina eräs seikka; se on se, että homot/seksuaaliset vähemmistöt eivät koskaan pidä yhtä. Stonewallin mellakat olivat suorastaan loistava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun edes kerran noustaan joukolla epävirallisesti hyväksyttyä syrjintää vastaan ja pakotetaan yhteiskunta näkemään vaietut tosiasiat ja ottamaan kantaa. Niin kauan kun homot jatkavat toisen posken kääntämistä, voidaan olla varmoja, että mikään ei muutu jatkossakaan. Pikemminkin kyseessä on selkeä signaali henkistä sekä fyysistä väkivaltaa harjoittavalle taholle, että toinen osapuoli alistuu kohtaloonsa, eikä todellisia sanktioita ole tiedossa muuta kuin muutamille kuumapäille.
Todellinen ja ennen kaikkea tuloksia tuottava vallankäyttö liittyy asenteisiin sekä homojen kokemaan anonyymiin väkivallan jatkuvaan uhkaan, johon ei juurikaan näytä olevan kiinnostusta puuttua virallisella tahoilla. Naisten kokemat raiskaukset kuuluvat samaan luokkaan, jossa yksilöiden seksuaalisuutta pyritään rajoittamaan epäsuorasti. Usein naiset saavatkin kuulla, että he käyttäytyivät provosoivasti ja olivat siten osasyyllisiä tapahtumiin (sama pätee homoihin). Näin ollen yksilö huomaakin pian olevansa jatkuvasti turvattomassa tilanteessa, jossa hän kontrolloi itse omaa käyttäytymistään yhteiskunnan lakien sijasta (tai kantaa vastuun riskinotostaan). Tottakai yhteiskunta tuomitsee raiskaukset, emmehän me sentään mitään keskiaikaa elä, mutta raiskauksiin jotaviin asenteisiin ei puututa, koska tällainen epäsuora sosiaalinen kontrolli on huomattavasti tuloksellisempaa kuin mitkään kiellot taikka lait.
Itse asiassa olen melkoisen varma, että monet konservatiiviset, kristilliset päättäjät ovat huokaisseet salaa helpotuksesta nähdessään islamilaisten toiminnan; työttömillä siirtolaisnuorukaisilla ja heidän henkisillä kiihoittajillaan on nyt sopiva syntipukki, joka ohjaa huomion sopivasti pois siirtolaisten räikeästä työttömyydestä ja syrjinnästä työmarkkinoilla. Ei tarvitse pelätä Ranskan lähiömellakoita. Toisaalta homoja ei tarvitse enää painostaa virallista tietä pitkin, koska vastuun siitä hoitaa joukko virallisen yhteiskunnan ulkopuolisia tahoja. Näin vastuu homohin kohdistuvasta väkivallasta voidaan ulkoistaa sopivasti muiden harteille ilman mitään poliittisia seuraamuksia - riittää kun katsellaan sopivasti muualle. Lopuksi koko tilanne sinetöidään hyssyttelyllä ja ällöttävällä, kukkahattutätimäisellä lässytyksellä suvaitsevaisuudesta, jossa mukamas pyritään kuuntelemaan ja ymmärtämään kaikkia tahoja tasapuolisesti.
Tämä on oikein tyypillistä länsimaista yhteiskuntasuunnittelua tai -kybernetiikkaa, kuten sitä eräissä lähteissä kutsutaan; kieltojen, sääntöjen ja rajoitusten sijaan pelataan yhteiskuntadynamiikalla. Tämän poliittisen pelin säännöt hallittiin jo länsimaisen demokratian kehdossa, Roomassa, joka hallitsi laajoja alueita pelkästään käyttämällä hyväkseen eri barbaariheimojen erimielisyyksiä. Vallankäyttö voi olla joko brutaalia tai hienostunutta, usein jälkimmäinen on huomattavasti tehokkaampaa ja siksi länsimaissa suosittua.
Vaikka en näe väkivaltaa vastauksena väkivaltaan, toivoisin joskus, että homot saisivat edes etäisesti samanlaisen tunteen kuten Helen Zahavin romaanin, Dirty Weekendin, päähenkilö Bella, joka eräänä päivänä tajuaa vain "saaneensa tarpeeksi" passiivisen uhrin roolista ja päättää ryhtyä actioniin.
> "Näissä uutisissa ihmetyttää aina eräs seikka; se on se, että homot/seksuaaliset vähemmistöt eivät koskaan pidä yhtä."
Hyvä huomio. Tätä tositilannetta voisi selittää osaltaan poliittisen korrektiuden perinne. Hollannissa (jonka minä parhaiten tunnen) sai rasistin leiman otsaansa kun edes mainitsi tällaisia ongelmia esiintyvän. Ja kun muut välttävät "rasistin" leimaa niin mikään yhteistoiminta on mahdotonta. Hollannin tilanne muuttui selvästi (ja epämiellyttävällä poliittisella heilahduksella) kun julkihomo poliitikko Pim Fortuyn alkoi koota siirtolaisvastaista populistipuoluetta taaksensa. Fortuynin murhan jälkeen ko. puolue on ollut pahasti tuuliajolla, mutta muutos muissa puolueissa on ollut huomattava: asioista saa vihdoinkin puhua niiden oikeilla nimillä. Perinteinen hollantilainen ajattelu "kaikki kulttuurit rinta rinnan sulassa sovussa (mutta erillään toisistaan) on vain rikkautta" on tullut tiensä päähän.
Saksassa taas ongelmana on 2. maailmansodan perintö. Tilanteen arkuutta osoittaa esimerkiksi se, että homopiireissä tapellaan siitäkin saako katujuhlien julisteessa lainata kansallislaulun sanoja. "Liittoutuminen" jotain vähemmistöä vastaan olisi fasistinen teko ja siihen ei ryhdytä. Niin sanotut "hyvät ihmiset" pitävät huolen siitä, että julkisuudessa siirtolaiset esiintyvät vain positiivisissa mielikuvissa ja negatiivisiin mielikuviin puututaan päällekäyvästi. Ikävä kyllä Vihreät mutta myös demarit ovat kaikenlaisen multi-kult -ajattelun paapojia ja näin ollen poliittinen tausta kaikenlaiselle muka "fasistiselle" toiminnalle on mahdotonta. Yritäpä kerätä homoporukka taistelemaan omien oikeuksiensa puolesta *maahanmuuttajia* vastaan. Saksassa sinut leimataan heti fasistiksi ja voit heittää hyvästit oikeudesta olla ns. normaali kansalainen.
Olen siis aika pitkälti samaa mieltä kuin Ransom. Halusin vain jotenkin kertoa omaa näkemystäni siitä, että Hollannin puolella näen jonkinlaista toivoa, mutta Saksan tilanne nykyisen terapeuttia tarvitsevan kansanmielen vuoksi ei paljoa homoille lupaa jos vastakkain ovat homot ja maahanmuuttajat. Saksassa maahanmuuttajia suojaa antifasistinen rakenne - tekivät he melkein mitä vain.
Suomessakin (ja täällä Ranneliikkeessä) PC vilahtaa aina silloin tällöin esiin. Tämä ei lupaa hyvää Suomen siirtolaisintegraatiopolitiikalle tai homojen oikeuksille. Mutta me tulemme perässä ja asioihin voi vielä vaikuttaa. Pitäisi rajata maahanmuuttajien määrää, valita heitä ja näyttää heille ennen maahanmuuttoa mihin he ovat tulossa. Jos eivät tavat ja normit kelpaa, niin kaikkien kannalta on parempi valita jokin toinen kohdemaa.
En pidä itseäni maahanmuuttajavastaisena - mutta jotenkin maahanmuuttovastainen kyllä olen.
Homot/seksuaaliset vähemmistöt ovat itsessään hyvin moninainen joukko, näin myös esim. muslimit, kristityt jne. Jos ajattelemme rikollisuutta, niin se ei ole ryhmän syyllisyyttä, vaan rikoksen tekijän yksilönä. Rikoksen tekijällä on luonnollisesti t a u s t a n s a, mutta se on vain tausta ja taustalla selittävät hyvin monet seikat yksilön tekoja (ja persoonallisuutta). On syy-seuraus -suhteiden väärää valikointia ja yhdistelyä nähdä rikollisuus tietyn syyn seurauksena.
Toisen posken kääntäminen ei mielestäni tarkoita minkäänlaista väärää nöyristelyä. Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, niin itse olemme parhaimpia asennekasvattajia. Toisin sanoin sama kuin yllä: Vahva vakaumus homoudesta antaa rohkeutta ja valmiutta elää "täysillä" omalla tavallaan (homona). Se johtaa myös rakenteellisten epäkohtien korjaamisen tarpeeseen.
Perimmäinen tarkoitus ei ole itsetarkoituksellisesti puolustaa oikeuksia, vaan saada elää omalla tavallaan hyväksyttynä. Keinona ei voi olla se, että suvaitsevuuden nimessä rajoitetaan kaikkien näkökohtien kuuntelemista. Kaikkien näkökohtien kuunteleminen ei toki ole sitä, että niissä oleva suvaitsemattomuus sallitaan - päinvastoin! Ei ole vain mitään järkeä siinä, että suvaitsematon ei itse oivalla olevansa suvaitsematon (siis myös itselleen suvaitsematon) ja mahd. muuta käytöstään. Olemme "liossa" tätä oivallusta varten, muuten (siis myös olla omanlaisensa uhan alla), on kaikki puhe turhaa. Asenteet ovat ratkaisevat, ei mikään lainsäädäntö. Lainsäädäntö on tyhjä paperi, jos asenteet eivät ole hyvän lainsäädännön mukaiset. Asenteet koskevat jokaista erikseen.
P.S. Saksassa olen ollut yhden kaupungin ensimmäisessä CSD:ssä, jossa jouduimme taistelemaan todella monesta asiasta.
> "Homot/seksuaaliset vähemmistöt ovat itsessään hyvin moninainen joukko, näin myös
> esim. muslimit, kristityt jne. Jos ajattelemme rikollisuutta, niin se ei ole ryhmän
> syyllisyyttä, vaan rikoksen tekijän yksilönä."
Jos esim. Saksassa homojen pahoinpitelijät ovat jatkuvasti islam-taustaisia, niin tämä onko tämä asia jolla ei mielestäsi ole mitään arvoa sinänsä??? Voiko tuon täydellisempää sokeutta tosiasioille enää olla? En nyt tarkoita sitä, että kaikki islam-taustaiset hakkaavat homoja, mutta jotain ongelmia tuolla ryhmällä todellakin on. Tosin olen huomannut, että osa ihmisistä ei todellakaan näytä haluavan näkevän näin yksinkertaista totuutta. Ihmettelen vain miksi.
Sen verran tulen vastaan, että en näe muslimitaustaisten homovihamielisten henkilöiden toimintaa mitenkään erityisenä. Samalla innollahan kristityt homoja päähän hakkaavat, Vatikaani näyttää mallia ja kotiperäiset kristillisdemokraatit kunnostautuvat omalla tahollaan. Lähinnä kyse on aste-eroista. Nyt likaisen työn tekevät siirtolaiset, mutta asian hiljainen hyväksyminen muiden taholta on sitä yhtä samaa sortoa.
Jos Eurooppa ei olisi maallistunut vaan täällä vallitsisi edelleen vahva kristinusko, niin millaista homojen elämä täällä olisi? Mikä olisi homojen asema uskovaisessa Euroopassa? Yksinkertaisesti: yhtä helvettiähän sellaisessa Euroopassa eläminen olisi. Mieleen tulee lähinnä jokin eurooppalainen versio Iranista. Puola näyttää jo nyt mallia mitä uskonnollisuus saa aikaan, nostetaan se sitten potenssiin jotain.
Onneksi Paavin ja islamilaisen maailman sukset menivät tuossa jokin aika ristiin, sillä he olivat jo lähestymässä tietyissä asioissa toisiaan: yhteiset viholliset nähtiin mm. naisasialiikkeessä (tai yksinkertaisesti naisten tasa-arvossa) sekä homoissa.
martin kirjoitti:
> "Perimmäinen tarkoitus ei ole itsetarkoituksellisesti puolustaa oikeuksia, vaan saada elää omalla tavallaan hyväksyttynä."
Jaa? Minusta tuo on yksi perusoikeuksia, joten sen puolustaminen on kyllä aika perustavaa laatua.
martin kirjoitti:
> "Toisen posken kääntäminen ei mielestäni tarkoita minkäänlaista väärää nöyristelyä"
Ja perkele, minähän en toista poskea käännä. Tappelen vastaan, hakkaan, potkin ja käyn kiinni jos on tarpeen. Jos joku saa kicksinsä siitä, että hakkauttaa myös toisen poskensa, niin siitä vaan. Minä en tuota muille kyllä suosittele.
Ihmiset on kulttuuriensa kasvatteja. Jos länsimaalainen ihminen menee vieraaseen kulttuuriympäristöön, jossa hänen ympärilleen kerääntyy joukko paikallisia, jotka alkavat sylkeä hänen päälleen, se takuulla tuntuu ällöttävältä. Se tuntuu ällöttävältä siitä huolimatta, vaikka hänelle miten yksityiskohtaisesti selitettäisiin, että tässä kulttuurissa se on kohteliaisuus. Valtaosasta suomalaisia ihmisiä ulosteet tuntuvat likaisilta, vaikkei asiaan takuulla liity mitään luonnotonta, ja aika moni meistä tuntisi syvää häpeää syvällä sielussaan saakka, jos joutuisi riisutuksi alasti työpaikan ruokalassa kesken lounasajan. Vaikka asiat ovatkin opittuja, ei pidä unohtaa sitä, että tunne niiden takana on aito. Opittu, mutta aito.
On ihan selvää, että kun ihminen kasvaa kulttuuriympäristössä, jossa homous on niin suuri synti, että ihmiset ovat sen vuoksi valmiita ja halukkaita tappamaan, siihen kytkeytyy suuria tunteita. Suora hyökkäys niin suurta tunnetta vastaan herättää takuulla vastarintaa, eikä muutoshalua. Halu ymmärtää luodaan ihan toisin keinoin.
Mä uskon mielipide-eron Jukan ja Martinin välillä tässä keskustelussa johtuvan pääosin siitä, että he ymmärtävät toisen posken kääntämisen merkityksen aivan eri tavalla. Mä luulen ymmärtäväni sen enemmän Martinin tavoin sikäli kun rivien väleistä osaan tulkita. Siten, ettei toisen posken kääntäminen tarkoita periksi antamista tai mielistelyä vaan vahvuutta jäädä järkähtämättä paikoilleen, vaikka seisoo tulilinjalla. Ja vahvuutta olla provosoitumatta.
Mä uskon, että muutos luodaan vain olemalla itse osa muutosta. Jos tahdotaan luoda ymmärrystä, se voidaan tehdä vain olemalla itsekin ymmärtävä, enkä mä tarkoita nyt sitä, että halua hakata homoja pitää suojella ja kunnioittaa vaan sitä, että vaikutetaan sinne, missä ongelmat todella ovat, eli ihmisten tunne-elämään, eikä lähdetä sotaan ja leiriydytä vastakkainasetteluun. Mainosalan ihmiset ovat osanneet sen jo pitkään, vaikuttamisen taidon.
Muutokset eivät tapahdu yhdessä yössä. On ihmisiä, jotka ovat sopeutuvaisia ja on ihmisiä, jotka eivät sopeudu. Maahanmuuttajien asenteiden muutos ei välttämättä tapahdu edes ensimmäisessä sukupolvessa. Heidän lapsensa taas kasvavat paitsi osana vanhempien opettamaa asenneilmastoa, myös ympäröivässä kultturissa. Musta ei oo pitkällä tähtäimellä viisasta luoda vastakkainasetteluja, jossa maahanmuuttajat ajetaan tiiviisti omiin piireihinsä, jos tarkoituksena on sopeuttaa heidät valtakulttuuriin. Erottelu kostautuu viimeistään sen toisen sukupolven kohdalla, jos sinne onkin kasvanut viha sopeutumisen sijaan.
Oikeuksistaan kannattaa pitää meteliä jos tuntuu, ettei muuten mitään tapahdu. Metelin nostaminen jotain toista ryhmää vastaan on lyhytnäköistä. Meidän kannataa käyttää hyödyksi se, että joku muu on tehnyt sen virheen, eikä sortua itse samaan.
Tosielämän tarina toisen posken kääntämisestä tapahtui vappuna. Mieshenkilö totesi, ettei mun kannata hänelle isotella, koska hän voisi heittää minut yhdellä kädellä seinään, jos haluaisi. Niin voisit, ja vauhdikkaasti, totesin minä, sillä mitä sitä totuutta kieltämään, kun toisella on elopainoa takuulla puolet enemmän kuin mulla, eikä se ollut löysää. Rajaton on ihmisen valta. Kuka vaan voi nousta keskellä yötä sängystään, hakea puukon ja teurastaa nukkuvat läheisensä. Kysymys on valinnoista, oikeasta ja väärästä. Vastapuoli alkaa selittää ettei hyväksy teräaseiden mukana kantamista ja mä säilytän paikkani jonossa. Hän koki voittaneensa ja minä koin myös. Tarina sinänsä tuskin opettaa mitään, koska hän olisi yhä voinut paiskata minut seinään, jos olisi halunnut. Varmimmin seinään paiskatuksi tulee kuitenkin sellainen, joka provosoituu. Siinä katoaa arvostelukyky.
Islam on valittu "syyttäjän" taholta taustaksi (se ei sitä automaattisesti ole). Islam sinällään korostaa rauhaa. Minusta väkivaltaisuus johtuu muista syistä, ei kollektiivisista syistä. En toki kiellä sitä, että uskoa/uskontoa käytetään hyväksi väkivallan oikeutuksessa. Sitä tapahtuu - harmillisesti. On huolestuttavaa, että tulkinnat väkivallan käytön mahdollisuudesta ovat lisääntyneet islamin piirissä.
Kristilliseen perinteeseen on esimerkiksi luterilaisissa perinteissä kuulunut regimenttioppi. Siinä maallinen ja hengellinen valta erotetaan toisistaan, jotta ei synny hengellistä pakkovaltaa (teokratiaa). Muuten teologiassa on muutenkin ollut homoystävällisiä suuntia - ei tilanne kristillisessä Euroopassa niin huono ole. Roomalaiskatolinen kirkko on toki hyvin homokielteinen käytännössä - pastoraalisista ajatuksistaan huolimatta. Pastoraaliset ajatukset kristinuskossa tuskin mahdollistavat vainoa ja alistamista Iranin mittakaavassa.
Sanottakoon kuitenkin: Kristuksen oppia on väärinkäytetty ja tullaan väärinkäyttämään.
Kesäpoika kirjoitti:
"Mä uskon, että muutos luodaan vain olemalla itse osa muutosta. Jos tahdotaan luoda ymmärrystä, se voidaan tehdä vain olemalla itsekin ymmärtävä, enkä mä tarkoita nyt sitä, että halua hakata homoja pitää suojella ja kunnioittaa vaan sitä, että vaikutetaan sinne, missä ongelmat todella ovat, eli ihmisten tunne-elämään, eikä lähdetä sotaan ja leiriydytä vastakkainasetteluun."
Tähän yhdyn. Suvaitsevuus lisääntyy olemalla suvaitseva. Vastakkainasetteluun pyrkiminen johtaa asemasotaan. Asemasotaa kannattaa välttää kokonaan siitäkin huolimatta, että provosoidaan. Miksi? Siksi, että sodassa oma argumentti (suvaitsevuus) on naurettava.
Martin: "... ajattelemme rikollisuutta, niin se ei ole ryhmän syyllisyyttä, vaan rikoksen tekijän yksilönä. Rikoksen tekijällä on luonnollisesti t a u s t a n s a, mutta se on vain tausta ja taustalla selittävät hyvin monet seikat yksilön tekoja (ja persoonallisuutta). On syy-seuraus -suhteiden väärää valikointia ja yhdistelyä nähdä rikollisuus tietyn syyn seurauksena."
Kuinka ihastuttavan eklektinen näkemys, Martin. Uskoakseni humanistina tiedät, mitä eklektismillä tarkoitetaan; se on hyvin tyypillinen piirre postmodernissa, individualistisessa yhteiskunnassa, jossa lainaillaan aatteita, uskonkappaleita ym. sun sälää sieltä sun täältä, joita käytetään oman identiteetin rakennusaineina. Yksilö ja ihminen ovat tässä keskeisessä osassa - eivät aatteet taikka uskonnot. Kristittykin voi uskoa "omalla tavallaan" suurempaan voimaan vuonna 2007 ja vieläpä siinä sivussa jälleensyntymiseen... Nyt vain sattuu olemaan niin, että islam on yhtä kaukana tällaisista individualistisista ideaaleista kuin pluto auringosta. Islamin mukaan eletään vuotta 142x . Islam ei ole käynyt lävitse valistuksen tai renesanssin kaltaisia kulttuurisia vallankumouksia, joiden seurauksena sekulaarista elämää voisi olla olemassa yhteiskunnassa ilman uskonnon väliintuloa.
Islamin epäanalyyttinen tarkastelu pelkältä tunnepohjalta, kuten Kesäpoika näyttää tekevän, ei yksinkertaisesti onnistu. Pieni vihje Kesäpojalle: sellaiset tunteet kuten rakkaus tai lähimmäisenrakkaus ovat kulttuurisia konstruktioita. Esim. nykyinen rakkausavioliitto on 1800-luvulla syntynyt instituutio. Sitä ennen nainen oli miehen omaisuutta ja mies teki naiselleen, mitä lystäsi. En usko, että sinun vakaumuksesi aiheuttaisi muslimissa samanlaisia tuntemuksia kuin kristityssä. Kristittyjen ajatus vastavuoroisuudesta - tee se toiselle, mitä tahtoisit itsellesi tehtävän - ei toimi. Valitan.
Homovihan ja islamin välillä on vahva korrelaatio, eikä se katoa, vaikka sitä ei voitaisikaan osoittaa yhden suhteessa yhteen jokaisessa yksittäisessä tapauksessa. Ja kun homoseksuaalit muslimit jopa itse myöntävät tämän, alkaa olla aika hiljokseen itse kukaisenkin luopua näistä illuusioista. Uskontojen välillä on eroa; buddhalaisuus suhtautuu homoseksuaalisuuteen huomattavasti "rauhallisemmin" ja tämä on puolestaan sidoiksissa uskonnon perustavanlaatuisiin näkemyksiin ihmisestä ja maailmasta. Pelkän suvaitsevaisuusagendan vuoksi kukaan ei ala tällaisia käsityksiä rukkailemaan. Arvelisin sinun Martin ymmärtävän tämän uskonnollisena henkilönä ja taisitkin jossain aikaisemmassa keskustelussa torjua ajatuksen siitä, että raamatusta poistettaisiin muutamia homoja syrjiviä kohtia, joilla on ikävä taipumus nousta aina silloin tällöin esille keskusteluissa.
Martin: "Toisin sanoin sama kuin yllä: Vahva vakaumus homoudesta antaa rohkeutta ja valmiutta elää "täysillä" omalla tavallaan (homona)."
Tämä on juuri se, mitä en ymmärrä; jotkut homot elättelevät jotain ihmeen marttyyrikompleksia homoudestaan. Kärsimys ei muuta homojen yhteiskunnallista asemaa, se ei kirkasta homojen sädekehää, eikä kukaan homoista ole vielä päätynyt pyhimykseksi kärsimyksineen. Eikä kärsimys ole sen puoleen muuttanut minkään muunkaan vähemmistön tilannetta - siitä meillä on vuosisatojen kokemus. Emansipaatio on tässä oikea sana, ei vakaumus.
Martin: "...Ei ole vain mitään järkeä siinä, että suvaitsematon ei itse oivalla olevansa suvaitsematon (siis myös itselleen suvaitsematon) ja mahd. muuta käytöstään..."
Entäpä jos suvaitsematon tiedostaa itse suvaitsemattomuutensa, on ylpeä siitä ja haluaa jopa vaalia sitä (oleellisena) osana identiteettiään? Entäpä, jos joissain tapauksissa synteesi kahden erilaisen elämäntavan välillä on täysi mahdottomuus? Länsimaisen eklektikon, joka on tottunut "leikittelemään" vapaasti identiteeteillä ja jolle elämä on kuin yksi suuri valintatalo, voi olla tietysti vaikea hahmottaa tälläista fundamentaalista elämänasennetta - ainakin näin aluksi - mutta eiköhän siihen vielä tule muutos.
Mikäli demografisiin ennusteisiin on luottaminen, vuosikymmenen päästä joka kolmas lapsi syntyy Saksassa muslimiperheeseen ja muslimit käsittävät tämän oikein hyvin. Koska muslimien segregaatio ympäröivästä yhteiskunnasta on tarkoitushakuista (lapsia suojellaan vierailta vaikutteilta hyvinkin tarkkaan), eikä ympäröivää yhteiskuntaa kiinnosta heidän integroimisensa (vielä), voit olla tasan varma, että tulevaisuudessa siitä maksetaan vielä kova hinta. Homot saavat kuitenkin tuta ensimmäiseksi islamin nousevan painoarvon politiikassa, koska he ovat jo muutenkin altavastaajan asemassa/alimmalla tasolla yhteiskunnan sosiaalisessa hierarkiassa.
Sen lisäksi islam muokkaa lähitulevaisuudessa Eurooppaa - eikä toisinpäin. USA:n politiikan tutkijat käyttävätkin jo yleisesti EU:sta nimitystä Eurabia, joka on kieltämättä politisoitunut nimitys, mutta rehellinen sellainen.
Koitetaanpa pysyä totuudessa, Martin. Islam korostaa jumalan tahtoon alistumista, mikä islamin mukaan synnyttää kohteessaan rauhan tunteen. Kyseessä on siis yksilön kokema (uskonnollinen) tunnetila - sisäinen rauha, jolla ei ole yhteiskunnallisen tilan kanssa mitään tekemistä. Tästä nimitys alistumisen (ja rauhan) uskonto. Tämän faktan pitäisi selvitä ihan lapsille suunnatusta uskonnollisesta opetuksesta, joka koskee islamin alkeita.
Ransom kirjoitti:
"Koitetaanpa pysyä totuudessa, Martin. Islam korostaa jumalan tahtoon alistumista, mikä islamin mukaan synnyttää kohteessaan rauhan tunteen. Kyseessä on siis yksilön kokema (uskonnollinen) tunnetila - sisäinen rauha, jolla ei ole yhteiskunnallisen tilan kanssa mitään tekemistä. Tästä nimitys alistumisen (ja rauhan) uskonto. Tämän faktan pitäisi selvitä ihan lapsille suunnatusta uskonnollisesta opetuksesta, joka koskee islamin alkeita."
Jaa...siis individualistisestiko? Vai onko kyse kenties länsimaisesta hapatuksesta?
Miksi erotella ylipäänsä ihmisiä kategorioihin, joiden poikkikin voivat tätä teemaa koskevat rajat kulkea...
Ransom, en mä ajatellutkaan tuota ajatusta siitä, että toiselle tehdään kuten itselleen haluaisi mitenkään tietoisena valintana (siltä vastapuolelta), vaan siinä lauseessa on paljon suurempi totuus yksittäisen tilanteen ulkopuolella. Sellainen ihminen joka elää toiset huomioon ottavassa kulttuurissa on paljon todennäköisemmin käytökseltään toiset huomioon ottava kuin kilpailullisessa kulttuurissa elävä. Ja kaikki muutoshan edelleen lähtee edelleen itsestä ja omista valinnoista.
Sulla on ihan mielenkiintoista ajatuskulkua, mutta tätäkin keskustelua käydään niin konkretiasta irrallaan, etten oo ihan varma olenko samaa vai eri mieltä. Mun oma kirjoituskin oli niin ympäripyöreä ja teoreettinen, että nyt harmittaa että edes lähetin sitä. Niinpä kysyn, että mitä susta ihan konkreettisesti siis pitäisi tehdä?
Mun omat kokemukset muslimeista on hyvin kaukana tosta sun maalaamasta salaliittoteoriasta. Mun on aika vaikea hahmottaa kavereiden vanhempia Eurooppaan tietoisesti värvättyinä lisääntymiskoneina ja kulttuuriin sopeutuminen on musta onnistunut lasten kohdalla ihan loistavasti. En kuitenkaan väheksy mahdollisuutta homovastaisen kulttuurin leviämisestä, todistaahan menneisyys ja nykyisyys sen, että asiat voivat muuttua nopeasti missä tahansa ja että muulta maailmalta ei juuri löydy kiinnostusta tulla apuun, jos jossain tapahtuukin kansanmurha tai muutama. Ja historia kun on aina voittajien kirjoittamaa, niin koko totuus sodista on varmasti vielä puolet kamalampi.
Berliinissä järjestetään homofobian vastaisen päivän kunniaksi suutelukampanja. Usein homot ja lesbot hakataan, jos he kulkevat käsi kädessä tai suutelevat toisiaan. Nyt kokoonnutaan julkisesti suutelemaan. On laadittu aikataulu. Se on kuin ongelmajätrteiden keräys: auto kulkee aikataulun mukaan.
Klo 12.30 ollaan lähtöpaikalla Köpenickin raatihuoneella. Sieltä edetään Neuköllnin, Kreuzbergin, Lichtenbergin, Weddingin, Spandaun ja Reinickendorfin kautta Nollendorfplatzille, homokaupunginosaan, jossa maraton päättyy klo 17.30. Jokaisessa pysähtymispisteessä kokoontuvat seudun homot ja lesbot suutelemaan. Mottona on: PROTECT EVERY KISS
Asteen kivempi versio siitä, että jaetaan kadulla ilmaisia halauksia.
(Kävin kuittaamassa ilmaisen halauksen, pakko oli äänestääkin kun kerta ilmaiseksi vielä sai, kohta peritään palvelumaksu niistäkin)
Berliinin väkivaltapuhelin Maneo on tutkinut homo- ja bi-miesten väkivaltakokemuksia.Netin kyselyyn vastasi 24 000 miestä koko Saksan alueelta. Se on suuri määrä vastaajia. Sosiologiryhmä on tutkinut tuloksia ja todennut, että tilanne on odotettua pahempi. 80% vastanneista on kokenut homovastaista väkivaltaa ja tapauksista 90% on jäänyt ilmoittamatta poliisille. Viimeisen vuoden aikana joka kolmas on kohdannut väkivaltaa. Pelottavinta on se, että alle 18-vuotiaista kaksi kolmasosaa on joutunut väkivaltatilanteisiin vuoden kuluessa. Johtopäätös: homot ja bi-miehet eivät voi hyvin Saksassa.
Väkivallantekijöistä 40% oli yksittäisiä tekijöitä. 60% tekijöistä oli kahden tai useamman henkilön ryhmässä. Homofobiset teot purkautuvat useimmin ryhmässä. 87% tekijöistä oli miehiä, 3% naisia ja loput sekaryhmiä. 54% tekijöistä oli iältään 18-24-vuotiaita. Yli 20% oli alle 18-vuotiaita (iät arvoioitu).
Monet väkivallan kohteeksi joutuneet valittavat, että etenkin lievissä tapauksissa poliisi ei ota asiaa vakavasti. Poliisi ei tunnista tämäntyyppistä viharikosta. Verbaalista väkivaltaa, kuten homoksi haukkumista (saksassa esim. sana ”homosika”) pidetään normaalina ilmiönä eikä se aiheuta toimenpiteitä. Kohteeksi joutuneelle se ei ole yhdentekevä asia.
Tutkimuksessa myös huomattiin, että siellä, missä poliisin toimnassa oli mukana homovaltuutettu tai järjestöt pitivät yhteyttä poliisiin, poliisin toiminta oli asiallisempaa. Näin esim. Berliinissä.
---------------
Mikä mahtaa olla suomalaisten homomiesten tilanne? Pian on aika tutkia sekin asia.